Ansaitsen terveyden, onnen ja rakkauden…

Monet hypnoterapeutit yhdistävät työskentelyynsä hyväksyvää läsnäoloa (mindfulness)
sekä ohjattuja mielikuvaharjoituksia. Ja monet mindfulness-ohjaajat yhdistävät hyväksyvään läsnäoloon myös erilaisia mielikuvaharjoituksia ja affirmaatioita.

Kuten psykologi Michael Yapko (meitäkin terveydenhuoltoalan hypnoterapeutteja Suomessa kouluttanut), huomauttaa, ne (hypnoosi + mindfulness) muodostavat yhdessä varsin voimakkaan yhdistelmään.

Voimme tehdä hypnoosilla täydennettynä mindfulness-harjoituksista yksilöllisiä kokemuksia, jossa harjoitus räätälöidään kunkin asiakkaan yksilöllisiin tarpeisiin. Rakennamme suggestioita, jotka kunnioittavat asiakkaan maailmankuvaa. Ja voimme jopa itse räätälöidä itsellemme sopivia mielikuva- ja suggestioharjoituksia.

Tämäntyyppiset mielikuvaharjoitukset saattavat tuntua aluksi järkevästä ihmisistä naurettavilta. Sitä ne ovatkin. On kuitenkin hyvä muistaa, että spontaanius, heittäytyminen ja hölmöily ovat yhteydessä psyykkiseen hyvinvointiin.

Seuraava harjoitus on suomennettu versio  amerikkalaisen hypnoterapeuttien Alan Barskyn ja Michael Elnerin kirjasta “How to get Unstuck – A Light-Hearted
Workbook for Self-Hypnosis.” Heidän kehittämällänsä kvanttifokuksella (quantum focusing) ei hoideta eikä paranneta sairauksia.  Sen sijaan ne
ovat osa terveysvalmennusta. He yhdistävät omien sanojensa mukaan hypnoottisia paranemissuggestioita, henkisiä parantavia käytäntöjä, luovuutta ja kvanttifysiikkaa.

Pidän tärkeänä, että vakavat psyykkiset ongelmat ja sairauksien hoitamiset jätetään terveydenhuollon ammattilaisille.  Itse kunkin voi kuitenkin hyväksyvällä läsnäololla ja erilaisilla mielikuvaharjoituksilla edistää  kokonaisvaltaisesta terveyttään.

Olen hiukan allerginen sille, että kvanttifysiikka sotketaan psykologiaan.  Ehkä ihan vain sen takia, että sitä tehdään usein melko hepposin perustein. Jotta itse lähtisin sotkemaan kvanttifysiikkaa psykologiaan, tarvitsisin ilmeisesti hiukan perusteellisemmat opinnot kvanttifysiikasta.  Toistaiseksi pitäydyn itse erossa kvanttifysiikasta.  En sekoita omiin tietoisuustaito-opetuksiini kvanttifysiikkaa, vaikkakin pidän ovet avoinna tähänkin alueeseen tutustumiseen.

Sanottakoon kuitenkin samalla se, että meillä  luonnontieteellinen ja lääketieteellinen ihmiskuva perustuu melko vanhoillisille tieteenfilosofille näkökulmille. Itseäni on kiinnostanut Lauri Rauhalan fenomenologia ja Ken Wilberin Integraaliteoria.  Wilber puhuu integraalipsykologiassaan kvanttitietoisuudesta, johon minänkin voisin tietty, vielä lisää vielä paneutua.  Suomessa lääkäreistä Olli Sovijärvi soveltaa  Ken Wilberin ajatuksia käytäntöön.

En ota kantaa Barskyn ja Ellnerin kvanttifyysisiin näkökulmiin, mutta ainakin käytännöllisestä näkökulmasta katsoen, nämä amerikkalaiset hypnoterapeutit näyttävät tietävän, mitä tekevät.  He ovat hienosti yhdistäneet perinteisiä hyväksyvän läsnäolon harjoituksia ohjattuihin mielikuvaharjoituksiin.  Näiden molempien käytäntöjen tehosta elämänlaadun, ja jopa immuunivasteen parantajana alkaa olla melkoinen näyttö.

Tässä eräs Barskyn ja Ellnerin perusharjoituksista vapaasti käännettynä:
1.  Asetu mukavasti tuoliin, sänkyyn tai sohvalle.  Älä keskitä mieltäsi mihinkään erityiseen asiaan, anna vain huomiosi liukua tähän harjoitukseen.
2.  Keskity seuraavaksi ihan vain olemaan omassa ruumiissasi.
3.  Keskitä nyt huomiosi ruumisi tuntemuksiin. Anna tietoisuutesi huomion kohteen kulkea eri ruumiin jäsentesi läpi – päästä varpaisiin. Kiinnitä huomiota siihen, kuinka jokainen solusi tanssii toistensa kanssa täydellisessä harmoniassa.
4.  Sano itsellesi – “Annan sydämeni täyttyä ilolla, rauhalla ja leikillisellä hengellä/mielellä.”  (Voit muokata suggestiota siten, että se tuntuu itsestäsi hyvällä.) Toista muutama kerta lausetta rauhallisesti mielessäsi.
5.  Seuraavaksi sano itselle:  “Ansaitsen terveyden, onnen ja rakkauden”.  Toista muutama kerta lausetta mielessäsi (tätäkin lausetta voit muokata sellaiseksi, että se tuntuu sinusta hyvältä).
6.  Keskity pieneksi hetkeksi vielä siihen, mitä tunnet kehossasi ja miltä tuntuu ruumiissasi tämä kokemuksellinen harjoitus.

PS. Jos haluat tietää, miksi puhun ruumiista enkä kehosta, niin lue tämä.

Advertisements

Mitä muuta ikä onkaan kuin mielentila!

William James, 1800-luvun lopun amerikkalainen merkittävä ajattelija, filosofi ja psykologi, on sanonut: “Neurousse on vain hiukan enemmän kuin kykyä havainnoida todellisuutta epätavallisella tavalla.” (‘Geniusmeans little more than the faculty of perceiving in an unhabitual way.’)

Miksi puhun yleensä mieluimmin tietoisuustaidoista kuin vain hyväksyvästä läsnäolosta? Siksi, että olen huomannut, että tavallisesti kun puhutaan hyväksyvästä läsnäolosta, unohdetaan usein sen toinen olemus, kyky rikkoa vanhaa ja luoda uusia näkökulmia, luokitteluja ja ajattelumalleja.   Liian monet ajattelevat hyväksyvän läsnäolon pelkästään passivisena olemisen tilana, joka sekin on tärkeää osa tietoisuustaitoja sinänsä.  Kyky vanhasta irrottautumiseen ja hiljaisuudessa olemiseen on luovien uusien taiteellisten muotojen ja ajattelumallien lähtökohta.

Luen tietoisuustaitoihin sekä passivisen hyväksyvän läsnäolon että  tämän luovan aktiivisen asenteen.  Uskallamme hyödyntää erilaisia tapojamme havainnoida, luokitella ja  tulkita todellisuutta. Käytämme hyväksi erilaisia mielentilojamme tai minätilojamme, kuten Sisäisessä teatterissa tehdään(mindsets). 

Hyväskyvästi läsnäoleva ihminen Ellen Langerin mukaan:
1)  Kykenee luomaan uusia kategorioita.
2)  On avoin uudelle informaatiolle.
3) Avautuu useammelle erilaiselle näkökulmalle.
4)  Huomio on enemmän prosessissa kuin lopputuotoksessa.
5)  Luottaa intuitioon.

Kun kansalaisella ei ole tietoisuustaitoja, emme katso asioita tuoreella tavalla, vaan jäykästi takertuneina oppimiimme jäykkiin ajattelumalleihin ja kategorioihin.  Kun esimerkiksi näemme vieraan ihmisen, luokittelemme hänet ulkoisten vihjeiden perusteella tiettyihin luokkiin (uskonto, rotu, sosiaalinen luokka jne.) emmekä kohtaa häntä uteliaasti ainutkertaisena ihmisinä.

Kun uskomme vanhusten olevan sairaita ja kompuroita, meistä itsestämme helpommin tulee sellaisia.  Ellen Langer teki vuosikymmeniä sitten kuuluisan kokeensa, jossa hän sijoitti vanhuksia takaisin 50-luvun elämään.  Heidän toimintaympäristössä oli 50-luvun lehtiä, autoja, radioita, huonekaluja jne. He alkoivat leikkiä olevansa 50-luvulla.  Tässä ympäristössä vanhusten sekä fyysinen että  psyykkinen terveys koheni kolisten.  Uskomuksemme todellisuudesta voivat kuljettaa  joko terveyttämme vahingoittavaan tai parantavaan suuntaan.

Saavuttaessamme tietoisuustaitoja, uskallamme jatkuvasti kyseenalaistaa vanhoja luokittelujamme, ja rakennamme uusia sellaisia kohtaamalla asioita uteliaasti ja avoimena.  Mielettömyytä (mindless) versoaa siitä, että sovellamme jäykkiä luokitteluja, ilman että otamme asiayhteyttä huomioon. Tietoisuustaitomme kehittyvät, kun emme ota oppiamme luokitteluja automaatioina, vaan kyseenalaistamme ja leikittelemme erilaisilla näkökulmilla ja ajattelumalleilla. Sisäinen teatteri on eräs tapa harjoittaa tätä leikillisyyttä. 

Tietoisuustaitojen avulla joustavuutemme ja kimmoisuutemme lisääntyy. Uskallamme ottaa leikkivän taiteilijan asenteen elämään.

Leikkivänä, luovana ja uteliaana asenteena, hyväksyvä läsnäolo muistuttaa paljon aloittelijan asennetta.  Katsomme kohdetta kuin näkisimme sen ensimmäisen kerran, ilman minkäänlaisia ennakkoluuloja ja -etukäteisoletamuksia. Uskallamme päästää itsemme erilaisten näkökulmien leikkiin.

New York timesissa oli puolisen vuotta sitten hieno artikkeli Ellen Langerin kokeista ja ajatuksista.

Sisäinen teatteri – kirja löytyy mm. täältä.  Sisäisellä teatterin facebook-ryhmä.

Lääketiede murroksessa – Kohti eheää maailmankuvaa

Terveys- ja sosiaaliala on tällä hetkellä suurissa vaikeuksissa.  Eräs selitys tälle lienee, että lääketieteellinen asiantuntijakulttuuri rakentuu edelleen vanhoilliselle, yksipuoliselle, mekanistiselle, autoritaariselle, hierarkkiselle ja pirstotulle maailmankuvalle. Onneksi lääketieteen piiristä löytyy yhä enemmän tuoretta ja erilaista ajattelua. Tietoisuustaidot ovat tunkeutumassa lääketieteelliseen tiedekuntaan.
Psykiatri Dan Siegel on tuore ajattelija, joka tuo uusia tuulia lääketieteelliseen kuluttuuriin. Siegelin monistessa ajattelussa mieli, aivot ja ihmissuhteemme ovat  energia- ja informaatiomolekyylivirran kolme eri ulottuvuutta.  Niitä ei tule irrottaa ihmisen hoitamisessa toinen toisistaan. Aivoja Siegel ei muuten sijoita vain pääkoppaan, vaan aivot ovat koko kehossamme. Toki tieteellisessä tutkimuksessa voimme pirstoa ihmisen, mutta meidän tulee ymmärtää, että erilaiset tutkimusmetodit edustavat vain rajallisia ja irrallisia tapoja katsoa ihmistä.
On kaksi dualismia, jotka on integratiivisen, erilaisia viisausperinteitä yhdistävän,  lääketieteilijän ylitettävä:
1. Potilas/lääkäri dualismi
Potilaan paraneminen ei ole vain tekninen suoritus, jossa lääkäri ja potilas ovat toisistaan erillisiä osia.  Jotta  lääkäri aktivoi potilaan potilasta parantavia lumevoivia, täytyy hänen toki aistia, tutkia  ja tunnistaa potilaansa elimellisiä vikoja. Tämä ei kuitenkaan riitä, integratiivisen lääkärin täytyy kyetä aistimaan ja tunnistamaan myös potilaansa tunteita ja tuntemuksia.  Tämän taidon saavutamme vain siten, että tutustumme omiin tunteisiimme  tietoisuustaitojen avulla (esim. hyväksyvä läsnäolo, luovat itsereflektiiviset menetelmät). Kokonaisvaltaisesti parantava lääkäri on sinut oman tunne-elämänsä kanssa.
Tietoisuustaitoja on opetettu käsittääkseni Suomessa edelleenn hyvin vähän lääketieteellisessä tiedekunnassa.  En tiedä, ehkä syynä on se, että lääkärin täytyy opetella niin paljon erilaisia asioita, että tämän on ajateltu olevan liian raskasta ja aikaa vievää.  Jopa sellaista vanhakantaista viestiä on tullut omasta tiedekunnastani, ettei siellä ymmärretä, miten tällainen koulutusus voisi liittyä hammaslääkärin koulutukseen.
Entä jos onkin niin, että lääkärin työstä tehdään raskasta ja vaikeaa, sen takia, ettei häntä opeteta tutustumaan omaan tunne-elämäänsä. Tietoisuustaitojen, kuten oman sisäisen maailman peilauksen puute,  johtaa helposti siihen, että lääkäri uupuu ja kyynistyy työpaineidensa alla.  Valitettavasti tämä näkyy mielestäni myös siten, että lääketieteellisessä koulutuksessa joskus egoistiset motiivit ovat piilotettuina hyveiksi.  Tämä johtaa esimerkiksi siihen, että liian monesta lääketieteilijästä kasvaa markkinatalouden juoksupoikia.
Potilaan paraneminen ei ole vain tekninen suoritus.  Potilaan ja lääkärin välinen vuorovaikutussuhde, jossa informaatio- ja energiavirrat kulkevat vapaasti, on kokonaisvaltaisen paranemisenlumeenytimessä.  Toimiva lääkärin ja potilaan välinen vuorovaikutussuhde aktivoi parantavia voimia. Parantavassa ideaalisessa suhteessa, eheyttävää energiaa ei kappaa potilaan eikä lääkärin käsittelemättömät tunnetilat.  Mikä parasta, parantava suhde eheyttää sekä potilasta että lääkäriä.  Sillä on myönteinen vaikutus molempien kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin ja immuunivasteeseen.  Se keventää lääkärin työtä ja hänen tunnetaakkaansa ja edesauttaa potilaan paranemista.
Ihmisen terveys elää vuorovaikutuksellisessa suhteessa ympäröivään sosiaaliseen ja materialistiseen maailmaan.  Epäonnistuneet sosiaaliset kontaktit heikentävät vastustuskykyämme ja onnistuneet parantavat sitä.  
2. Kehomieli dualismi
Integratiivinen, erilaisia viisausperinteitä hyödyntävä, lääkäri sanoutuu irti kehomieli-dualismista, jossa kehon ajatellaan olevan jotenkin erillinen osa mielestä.  Dan Siegel määrittelee terveyden optimaaliseksi organismin toiminnaksi, joka mahdollistaa elämän virtaavuuden, mikä sisältää  joustavuuden, sopeutuvuuden, koherenttisuuden, energisyyden ja vakauden.  Terve ihminen on jatkuvassa flow-tilassa,  integraation, eheytymisen, virrassa (river of integration). Voi olla, että jossain vaiheessa virta on kaaoksessa, mutta mitä enemmän ihmisellä on tietoisuustaitoja, sitä nopeammin hän saa vakautettua virtansa uuteen uomaan.
Ruumiimme on viisas.  Sen soluilla on kyky uudelleen järjestäytymiseen, oppimiseen ja itsensä ylittämiseen, transsendenssiin.  Mielemme ei ole vain pääkopassamme, vaan se on jokaisessa solussamme.  Jokaisella solullamme on kyky autonomiseen elämään, mutta myös eheyttävään vuorovaikutukseen toisten solujen ja kudosten kanssa.  Sairaudessa tämä integraatiokyky häiriintyy. Systeemi häiriintyy.
Tunnetilamme eivät ole vain mielemme sisältöjä. Sen sijaan ne ovat energia- ja informaatiomolekyylitoimintaa.  Stressi-  ja trauma voi vaurioittaa tätä itseään jatkuvasti eheyttävää järjestelmää siten, että häiriintynyt virtaus tuottaa mielenterveysongelmia, kehollisia oireita ja sairauksia.  Tunne-elämällämme on vaikutusta immuunijärjestelmäämme ja tällä puolestaan fyysiseen terveyteemme.
Lisäksi tunnetilamme ovat tarpeellisia, ne ovat oppaitamme laajempaan elämän ymmärrykseen. Emme takerru laatikkoajatteluun vaan näemme yhä paremmin kokonaiskuvan.  Erilaisissa tunnetiloissa katsomme maailmaa erilaisten silmälasien kautta.  Voimme hyödyntää tunnetilojamme oman, merkityksellisen,  identeteettitarinan rakentamisessa.  Voimme luovuudellamme antaa sairaudellemme monenlaisia vertauskuvallisia parantavia muotoja.
PS. Dan Siegel onkin sitten pian vierailulla Suomessa! 
Lähteitä: http://ecx.images-amazon.com/images/I/51JX4%2BIC3ZL._SY344_BO1,204,203,200_.jpg http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC2255313/pdf/canfamphys00061-0018.pdf Tietoisuustaidot facebookissa.

TIETOISKU 3 – Tietoisuustaitoja terveydenhuollon asiakkaille ja ammattilaisille

MIKSI TIETOISUUSTAITOJA KANNATTAA OPETTAA TERVEYDENHUOLLON AMMATTILAISILLE?

1. Empatiakyvyn parantamiseen

Lääkäri/hammaslääkäri/muu terveydenhuollon ammattilainen ei voi parantaa kaikkia sairauksia ja kaikkea kärsimystä. Empaattinen läsnäolo ja nöyrä asenne voivat aktivoida vaikeassakin terveysongelmassa sairaan omia parantavia voimia. Terveydenhuollon ammattilainen tarvitsee empatiaa myös omaa itseänsä kohtaan. Empatia ei pelkää hiljaisia hetkiä, vaan se viihtyy niissä. Oman ja potilaan kehollisten tunteiden ja tuntemusten kuuntelu ja havainnointi on empaattisessa suhteessa ensiarvoisen tärkeää.

2. Stressi vähenee

Terveydenhuollon ammattilaisten itsemurhaluvut ovat pelottavia. Joskus on valitettavasti niin, että lääkäri tai hoitaja osaa hoitaa potilaitaan, mutta ei itseään. Tietoisuustaidot ovat stressin, epätoivon ja epävarmuuden vastalääkettä.  Stressaantuneelle ammattilaiselle tulee enemmän hoitovirheitä. Tietoisuustaitoja omaava terveydenhuollon ammattilainen ymmärtää, miten suuri vaikutus stressihormoneilla on omaan ja potilaan/asiakkaan psykofyysiseen hyvinvointiin. Hän oppii kunnioittamaan kehoansa ja omia luontaisia rytmejänsä. Paljon sairautta ja henkistä pahoinvointia tulee siitä, että ihminen elää vastoin kehonsa viestejä.

3. Kokonaisen yhteisöllisen ihmisen hoitamiseen

1900-luvun lääketieteen helmasynti oli se, että se on pirstonut ihmisen palasiksi, ja hoitaa pilkottuja ihmisen osia. 2000-luvun alku on integraation aikaa. Terveydenhuollon ammattilaiset hoitavat yhä enemmän kokonaista ihmistä yhteisössään. Keho, mieli ja ympäristö voivat olla joko terveyttä edistävässä tai vahingoittavassa vuorovaikutuksessa keskenään. Kokonaisvaltaisen ja integroivan hoitamisen tapaan tarvitaan tietoisuustaitojen tarjoamaa tasavertaista vuorovaikutusta, kokonaisvaltaista ajattelua sekä moniammatillisia dialogisia tiimejä. Tämä edellyttää terveydenhuollon ammattilaiselta materialistisen maailmankuvan laajentamista muihin tieteenfilosofioihin (esim. Lauri Rauhalan situationaalinen säätöpiiri, Ken Wilberin integraaliteoria).

4. Vuorovaikutustaitojen lisäämiseen

Tietoisuustaidot lisäävät kykyä hahmottaa sekä kehon sisäistä että ihmisten välistä ulkoista informaatio- ja energiamolekyylivirtaa. Kun tietoisuustaidot lisääntyvät terveydenhuollon ammattilainen voi saavuttaa flow-tiloja, joissa hän ei takerru kognitiivisesti jäykkiin ajattelumalleihin eikä negatiiviset tilat herkästi kaappaa tietoisuutta. Taito katsoa potilaan asioita monesta eri perspektiivistä käsin kehittyy.

5. Diagnotisointitaitojen parantamiseen

Kun lääkäri on hyväksyvästi läsnä potilaalleen, aistii hän pieniäkin potilaansa viestejä. Tämä parantaa diagnosointikykyä. Kun lääkäri on stressaantunut ja kiireinen, potilaan viestejä jää vastaanottamatta.

6. Fokusointikyvyn parantamiseen

Kun tietoisuustaitoja ei ole, apina-ajatukset voivat kaapata mielen, ja keskittymiskyky kärsii. Mieltä ohjaa autopilotti. Tietoisuustaitojen kehittyessä terveydenhuollon ammattilainen voi tehostaa toimintaansa kykenemällä entistä paremmin fokusoimaan huomionsa haluamaansa asiaan.

7. Terveydenhuollon kustannusten alentamiseen

Tutkimusten mukaan terveydenhuollon ammattilaisen tietoisuustaidot parantavat vuorovaikutusta, mikä lisää potilaan kykyä ottaa vastuuta omasta terveydestä. Elämäntapamuutokset eivät ole läheskään aina tietoisia valintoja, vaan terveydenhuollon ammattilaisen hyväksyvä läsnäolo voi katalysoida systeemisen muutoksen potilaan sisäisessä todellisuudessa. Syyllistäminen ja moralisointi harvoin tuottavat myönteistä muutosta potilaan terveydessä. Hyväksyvä läsnäolo voi parhaimmillaan johtaa syvälliseen muutokseen potilaan asenteissa ja uskomuksissa. Potilaasta kasvaa aktiivinen potilas, joka ottaa vastuuta yhä enemmän terveydestään eikä vain alistu vain passiivisesti hoitoputkeen. Todellinen tehokkuus lisääntyy, kun fokus ei ole vain teknisissä toimenpiteissä vaan myös potilaan sisäisen muutoksen katalysoimisessa.

Täältä löytyy hieno Jon Kabat-Zinnin, Daniel Siegelin ja Susan Bauer-Wun haastattelu liittyen terveydenhoitoon ja hyväksyvään läsnäoloon.

Tietoisuustaidot facebookissa.

TIETOISKU 2 – Tietoisuustaitoja terveydenhuollon asiakkaille ja ammattilaisille

MIKSI TIETOISUUSTAITOJA TERVEYDENHUOLLON ASIAKKAILLE?

Itseohjautuvuuden lisääminen

Olemme siirtymässä vähitellen todelliseen potilaslähtöiseen hoitamiseen, jossa ihminen itse ottaa yhä enemmä vastuuta terveydestään ja tekee tietoisia hoitovalintoja ja elämäntapapäätöksiä suhteessa omaan terveyteensä. Jotta hän tähän kykenee, täytyy hänelle olla tarjolla asiallista tietoa, mutta hänen täytyy kyetä myös asiatiedon reflektioon, kuuntelemaan omaa kehoaan ja sen tunneviisautta.  Jokaisen ihmisen elämä – myös keho – on ainutkertainen tarina, joka haluaisi tulla kuulluksi.

Kipujen ja tunnetilojen hallinta

Kyky tietoisuuden fokusointiin ja  ohjaukseen on tärkeää, on sitten kysymyksessä mielen ongelma (pelko, ahdistus) tai fyysinen ongelma (esim. krooninen kipu, syöpä tai vakava muu sairaus).  Jon Kabat-Zinnin sanoin: On mahdollista tulla oman pelon tai kivun ystäväksi. Tämä tapahtuu siten, että rikot seinän, jolla suljet ja eristät sisäisen kokemuksesi tietoisuutesi ulkopuolelle. Voit olla viisaassa suhteessa sisäisen kokemukseesi.  Opimme olemaan hyväksyvästi läsnä paitsi ulkoiselle, myös sisäiselle kokemusmaailmalle. Joskus kesyttääksesi tunnetilan, sinut pitää nimetä se (vrt. Sisäinen teatteri). Tämän jälkeen voit alkaa tunnistaa ja  luokitella tehokkaasti ajatuksiasi.

Luovuuden lisääminen

Luovat ongelmanratkaisutaidot ovat tärkeitä sekä fyysisen että henkisen hyvinvointimme kannalta.  Tietoisuustaidot auttavat meitä avautumaan uusille ajattelumalleille, emmekä takerru vain perinteisiin laatikkoajattelumalleihin. Löydämme taiteellisen leikkivän suhteen maailmankaikkeuteen:  Suhtaudumme avoimen uteliaasti ja luovasti uusiin tilanteisiin.

Stressinhallinta

Valtaosa kehomielen pahoinvoinnista  (mielenterveysongelmista ja fyysisistä sairauksista) johtuu jonkinlaisesta stressistä.  Tietoisuustaitojen avulla ihminen oppii käsittelemään stressaavia sisäisiä ja ulkoisia ärsykkeitä.  Dan Siegelin sanoin:  informaatiomolekyylit ja energiamolekyylit virtaavat vapaasti ja tietoisuus integroituu.  Emme takerru negatiivisiin tunnetiloihin, jotka stressihormoneineen vahingoittavat terveyttämme.

Immuunivasteen parantaminen

Nykyään tietoisuustaidoista tulee jatkuvasti lisää informaatiota.  Läheskään aina tietoisuustaidot eivät paranna itse fyysistä sairautta, mutta elämänlaatumme voi ratkaisevasti parantua. Joskus tietoisuustaidoilla voi tutkimusten mukaan olla merkitystä myös fyysisessä paranemisessa, koska vastustuskykymme paranee.  Negatiiviset tunnetilat, viha, ahdistus, pitkittynyt suru, ovat  Dan Siegelin mukaan kuin mustia aukkoja, jotka imevät energiaa ja heikentävät immuunivastettamme.

Virittäytymistaitomme  kokonaiskuvaan paranee

Sairaus ei ole tietoisuustaitojen näkökulmasta vain jotain negatiivista, vaan se voi auttaa meitä virittäytymään itseemme, ympäristöön ja omaan sisäiseen kokemukseemme eettisesti. Ennemmistö esimerkiksi syöpään sairastuneista kokee sairautensa tuoneen elämään myös hyviä asioita. Voimme sairauden avulla löytää itsestämme resursseja, jotka ovat jääneet huomaamatta, silloin kun olemme olleet nk. terveitä. Näemme paremmin suuremman kuvan itsestämme ja maailmankaikkeudesta.  Olemme osa ikuista luomakunnan virtausta. Keskellä suuriakin terveysongelmia, ihminen voi nähdä toivon. Kuoleman edessä toivo voi löytyä henkisestä elämänulottuvuudesta. Opimme näkemään kaikkien tiedollisten näkökulmien suhteellisuuden. Tietoisuustaidot kutsuvat meitä yhteisöllisyyteen, toinen toisestamme välittämiseen.

 

 

 

TIETOISKU 1 – Tietoisuustaitoja terveydenhuollon ammattilaisille ja asiakkaille

1. Mitä tietoisuustaidot ovat?

Tietoisuustaitoja voi harjoittaa kolmella eri tavalla. Jaotteluni olen omaksunut amerikkalaiselta psykiatrilta James Gordonilta.

KOLME ERI TAPAA HARJOITTAA TIETOISUUSTAITOJA

1. Keskittymismeditaatio

Ihminen keskittyy johonkin äänteeseen (esim. om), kuvaan (kynttilän liekki), tai sanaan tai sana pariin (Ave Maria). Keskittymismeditaatioita on harjoitettu kaikissa suurissa uskonnoissa.

2. Tietoinen läsnäolo (vipassana).

Ihminen keskittyy tähän hetkeen. Hän tulee tietoiseksi tunteista, ajatuksista ja tuntemuksista, joita keskittyneessä tilassa ilmaantuu mieleen. Ihminen löytää nk. metakognitiivisen aseman tietoisuutensa sisältöön, eli hän kykenee yhä paremmin ohjaamaan tunnetilojansa, ilman, että hän samaistuu niiden sisältöihin.

3. Ekpressiivinen meditaatio.

Tähän sisällytän mm. erilaiset ohjatut mielikuvaharjoitukset, terapeuttisen tanssin, kuvataiteen ja musiikin sekä myös monet kristilliset rukoukset (rukoukset, joissa on voimaannuttavia mielikuvia esim. viheriöivistä laaksoista ja linnuista). On hyvä muistaa, että länsimainen psykoterapiakin on lähtenyt kehittymään juutalaiskristillisistä sielunhoito-, rukous- ja meditaatioperinteestä.

Tietoisuustaidot facebookissa.

Affirmaatioista oman tietoisuuden ohjauksessa

Olemme kaikki oman perheemme ja kulttuurisen ohjelmoinnin lopputuotteita. Meidät on opetettu ajattelemaan ja käyttäytymään tietyllä tavalla. Meille on opetettu elämäntapamme uskomukset ja kulttuurimme arvot.  Monet niistä ovat hyviä asioita, ja ovat tärkeitä yhteiskuntarauhan takia.  Osa oppimista asioista on kuitenkin ennakkoluuloja ja turhia asenteita, jotka vain heikentävät itsetuntoamme tai estävät elämästä aidon itsen näköistä elämää.

Jossain vaiheessa nuoruuttani naivina ja typeränä unelmoin helposta kotirouvanelämästä kotona, jossa oma jatkeeni, aviopuolisoni, eläisi ja toimisi,  niin kuin minä tahdon. Hän eläisi MINUN uskomusteni ja arvojen mukaista elämää. Välillä sitten passailisin tyylikkäässä ja kodikkaassa kodissamme vieraitamme. Olisin hoikka ja kaunis ja kaikki ihailisivat minua (valitettavasti vaikka olin nuori ja kaunis, olin todellisuudessa buliimikko ja aina mielestäni liian lihava). Puolisoanikin tietysti ihailtaisiin, koska hän eläisi osana tätä minun mielikuvitustodellisuuttani.  Hoitaisin suloisia lapsiani ja siinä sivussa tekisin välillä ehkä töitä. Kuka minuun oli ohjelmoinut tämän kuvan elämästä?  Luulisin, että perheeni,kouluympäristö,  televisio, roskakirjallisuus ja sarjat.  En nuorena tuntenut itseäni, enkä valinnut itse tietoisesti affirmaatioitani. Olin tahdoton kulttuurini tuote.

Edelleen masennus ja syömishäiriöt kertovat tarinaansa siitä, että sadattuhannet suomalaiset eivät ole onnistuneet itsensä uudelleenohjelmoinnissa. Emme hyväksy itseämme ja/tai puolisoamme sellaisena kuin hän on, vaikka olemme valinneet hänet itse. Moni valitsee puolisokseen hänestä mielikuvituksessaan luoman kuvan, eikä henkilöä itseänsä. Kun oma kuva ei vastaakaan todellisuutta, tulee pettymys.

Tietoisuustaitoja omaava henkilö oppii ohjelmoimaan itseään uudelleen. Affirmaatiot ovat tehokas tapa lähteä ohjelmoimaan omaa mieltä uudestaan. Proviisori Emile Coue 1900-luvun alussa huomasi, että ei vaan lääkkeet vaan myös affirmaatiot voivat parantaa potilaita.

Mikä on affirmaatio?  Affirmaatio on myönteinen itseäsi parantava tai kehittävä väite, jonka luot itsellesi.  Se voi olla vaikka tämän tyyppinen:  Joka päivä minä tulen henkisesti ja ruumiillisesti vahvemmaksi ja vahvemmaksi.”  Affirmaatio on kuin istuttaisit itseesi siemenentoistolla
hoidat taintasi, joka muuttuu vähitellen kukaksi. Samalla ohjelmoit itseäsi uudestaan.

Itseasiassa ajattelen nykyään niin, että koko itsetuntomme on meihin istutettujen affirmaation tuotos.  Jos olemme koko elämämme hokeneet sisällämme kulttuurista tai perheestämme imemiämme kielteisiä affirmaatioita: Olen onneton lihava nynnerö”, “Minusta ei ole mihinkään”, “Tietäisipä muut miten vähän tiedän tästä asiasta!” jne. Itsetuntomme on kielteisten suggestioiden kautta heikoksi. Sen kasvattamiseksi, joudumme etsimään tietoisuutemme ohjauskeskuksen javoimme sitten  muuttaa sisäisen puheemme.

Tutkimusten mukaan affirmaatiot eivät suinkaan aina toimi. Joskus ongelma on juuri heillä, jotka kaikkein kipeimmin tarvitsisivat myönteisiä suggestioita.  On nimittäin niin, että esimerkiksi masentuneen tila voi vain pahentua, koska kontrasti todellisen elämän ja myönteisen affirmaation välillä on liian suuri.  Kun totisesti v***aa, niin tällin myönteiset affirmaatiotkin saattavat tehdä erityisen paljon tätä samaa.  Kaikkein eniten myönteisistä affirmaatioista hyötyvät valitettavasti henkilöt, joilla muutenkin on jo valmiiksi hyvä itsetunto.

Mikä lääkkeeksi? Lääkkeenä on hyväksyvä läsnäolo. Lakkaamme torjumasta tunnetilojamme. Ihminen opettelee hyväksymään ja tunnistamaan mahdollisimman monet tilansa. Tätä voi tehdä tietoisen läsnäolon avulla (mindfulness-harjoitukset).

Luovat terapiat ovat toinen tapa tutustua oman minuuden eri osiin. Luovissa terapioissa voidaan antaa  taiteellista muotoa kaikenlaisille tunnekokemuksille, aivan kuten Sisäisessä teatterissa tehdään. Mielenkiintoinen terapeuttinen menetelmä on energiapsykologinen menetelmä EFT (emotional freedom techniques), jossa kaikenlaisten tunteiden hyväksyntä korostuu. Sen affirmaatioihin akunaputuksineen yhdistetään hyväksyvästi negatiiviset tunteet. Tällöin ihminen voi kokemuksellisesti vastaanottaa koko kokemuksensa hyväksyvästi:  Vaikka minulla on tämä ahdistus, hyväksyn itseni syvästi ja täysin.”  

Tunteita voi EFT-menetelmässä kierrättää, ja kaikki mieleen nousevat uudet tunteet ja kehokokemukset hyväksytään.  Jos tästä ahdistuksesta nousee viha”, hyväksytään sekin. Ja jos vihasta nousee jotain uuttaa tunnetta, sekin hyväksytään.

Luova terapettinen kirjoittaminen, mindfulness ja EFT ovat auttaneet itseäni syöpään liittyvien pelon ja ahdistusten tunteitten käsittelyä. EFT:lla sain taltutettua melanoomadiagnoosin jälkeiset paniikkikohtaukseni.

Vaikeasti masentunut voi hyötyä lääkityksestä ja ennen kaikkea terapiasta. Meidän ei pidä kieltää itseltämme toisen ihmisen tarvitsevuuttamme.  Kun elämän juoni on kadoksissa, on mahdollista löytää uusi tilojen ohjauskeskuksemme toisen ihmisen hyväksyvän katseen kautta. Opimme sitten vähitellen itseksemme valitsemaan levollisemman olotilan.

Se, mitä olen lukenut positiivista psykologiaa, on hienoa ja täysin järkeen käypää.  Itselleni tämä suuntauksen nimen positiivinenon vastenmielinen, se olisi ollut luultavasti joissain elämäni tilanteissa suorastaan punainen vaate.  Väitän, että suuntauksen nimi on huonosti valittu. Mm. kaksi avioeroa ja syöpäkokemusta läpikäyneenä väitän, että jos niiden tuottamassa ahdistuksessa joku olisi tullut minulle puhumaan positiivisesta psykologiasta”, olisin heikkona hetkenäni ehkä lyönyt lättyyn. Tämä siitä huolimatta, että positiivisen psykologiat ideat ovat varsin hienoja ja toimivia. Itse olisin kyllä valinnut suuntaukselle jonkin toisen nimen.

.

Päästä aivosi tanssimaan sen kaikkiin ihaniin rytmeihin!

Jotta ymmärtää luovaa tietoisuustaitoa, sellaista kuin esimerkiksi Sisäinen teatteri on, täytyy ymmärtää aivojen erilaisia rytmejä. En rupea tässä nyt sen tarkemmin selittelemään niitä, vaan pistän tähän yhden kuvan, josta selviää jo paljon aivojen eri taajuuksien olemuksesta. (Innostunut lukija voi käydä lukemassa  Beltasaarin blogista syvempää ymmärrystä aivosähkökäyrien rytmeistä.)

kuva: alekseyzuavlov.com

Kulttuurimme on leikannut meidät irti kehostamme. Käytännössä tämä merkitsee sitä, että meitä ei opeteta kulkemaan luontevasti erilaisissa tietoisuuden tiloissa.  Tämän taidon kyllä  lapsi vielä osaa.

Meille aikoinaan opetettiin, että lapsi on aina hypnoosissa; hän kykenee menemään hypnoottisen mielikuvia tuottavaan tilaan ilman ongelmia. Hän osaa leikkiä erilaisissa satutodellisuuksissa ja hän oppii tätä kautta asioita. Näin on, kunnes hänet siirretään aikuisten maailmaan. Hänet opetetaan olemaan vain järkevissä gamma- ja betatiloissa.

Tietoisuustaidoissa, joihin luen myös reflektiiviset tunnetaidot, ihminen suo itselleen kaikki aivojen olemisen eri taajuudet. Esimerkiksi luovassa reflektiivisessä kirjoittamisessa, ihminen on etupäässä alfa-tilassa, mutta hän saa vierailla vapaasti myös muissakin aivorytmeissä. Voit peilata  mielikuvituksesi tuottamaa materiaalia järkeviin tiloihisi. Hetkeksi voit luovassa prosessissasi pudota thetarytmin tilaan, jossa näet vain tunnet tunteita ja näet mielikuvia ilman sanoja.

Delta-rytmissä oleminen on jokaisena päivänä tärkeä. Hyvä unirytmi on pohja mielenterveydelle.

Theta-oleminen on kokonaisuutemme pohja.  Se, että saavutamme tietoisen läsnäolon tiloja esimerkiksi ollessamme luonnossa tai meditoiden, antaa meille tilaisuuden oman syvimmän alitajunnan, ruumiimme kokemusten, kuuntelulle. Oleminen ilman tietoisia ajatuksia, luo pohjan kokonaisvaltaiselle viisaudelle ja  intuition kehittymiselle. Osaamme kuunnella ruumiimme viisautta, emmekä mitätöi sitä. Kun thetan meditatiiviset tilat riistetään meiltä, leikataan meidät irti ruumiistamme.

Alfa-oleminen, reflektiivinen ja leikkivä minuus, on tärkeää, jotta tiedostamme omat arvomme ja uskomukset sekä niiden juuret.  Tämä on mielikuvaharjoitusten luova tila. Se on se psykodraamallinen tila, jossa lapset leikkivät, vaikkapa perheen erilaisia rooleja.

Sisäisessä teatterissa henkilöistämme persoonamme eri osat, ja lähdemme peilaamaan todellisuutta luovasti ja spontaanisti niiden eri näkökulmista käsin. Harjoitteleme sanoittamaan ja ohjaamaan mielikuviamme.

Alfa-olemisessa saamme olla monipuolisia omia itsejämme, sisäisine ristiriitoinemme. Tietoisen läsnäolon lähtökohta on, että opimme olemaan läsnä itsemme eri tiloille ja niiden ajatuksille. Tunnistamme tunnetilamme. Saan olla minä, eri puolineni ja niiden erilaisine ajatuksineen. Lakkaan torjumasta ajatuksiani. Osaan vähitellen yhä tietoisemmin valita, mikä tila kussakin tilanteessa ohjaa elämääni. Tällöin puhutaan metakognitiivisten taitojen kehittyisestä.

Betarytmissä oleminen, fokusoitunut tekemisen tila,  on tärkeää esimerkiksi omassa kliinisessä hammaslääkärin työssäni. Työni tekninen laatu voi kärsiä, jos putoan jatkuvasti alfa-tilaan. Minun täytyy olla läsnä potilaalleni ja  tekemiselleni, ja pitää huoli, että toimenpiteet etenevät oppimieni mallien mukaan.

Tarvitsen hammaslääkärin työssäni tietoista gammatilaa. Aktiivinen tietoinen ajattelu luo pohjan rationaaliselle ajattelulle. Kun ihmisillä on oppimishäiriöitä ja huonosti kehittynyt realiteettitaju, heidän gammarytmissä olemisensa on häiriintynyt. Tarvitsemme hyvää realiteettitajua, jotta voimme analysoida, millaisia asioita toisten ja oman tietoisuutemme muut tilat ovat tuottaneet.  Alitajuntamme tuottaa paitsi aarteita, myös paljon puhdasta roskaa.

Liiallinen gammassa oleminen tekee meistä vatvovia. Tutkimme asioita vain jäykistä totunnaisista ajattelutavoista käsin ja näin ahdistumme. Luovat ongelmanratkaisut syntyvät alfa- ja thetatiloissa.

Sisäinen teatteri on facebookissa.