Tolle ja Sisäinen teatteri

On oikeastaan melkoisen palkitsevaa huomata, kuinka hyvin Sisäisen teatterin® ajatukset istuvat Eckhart Tollen ajatuksiin.  Ennen kuin siirryn Tolleen, pieni johdatus Sisäiseen teatteriin lienee paikoillaan. Sisäisessä teatterissa teemme “mielitajukartan”  erilaisista puolistamme, käyttäen hyväksi australialaisen Jan Skyn ESI® . -menetelmää.

Olen ollut mukana katalysoimassa luultavasti jo satoja mielitajukarttoja. Eräs viime viikonlopun kurssilaisista hämmästeli, kuinka syvälliseen prosessiin pääsee, kun lähtökohtana on niin “insinöörimäinen työkalu”.  Täytyy tunnustaa, että ihmettelin aikoinaan tätä itsekin.  Salaisuus on siinä, että mielitajukartta tarjoaa hyppäyksen tarkkailevaan minuuteen, kaksoistietoisuuteen.

Viime viikonlopun  Sisäisen teatteri -kirjoittamisryhmän mielikuvituksen tuotokset olivat jälleen kerran syvästi koskettavia ja inspiroivia. Olen toiveikas sen suhteen, että saan julkaista täällä joidenkin oppilaiden tuotoksia. (Ekstrakiitos Eliisa Lintukorvelle, ilmaisutaitojen opettajalle!)

Peruskurssilla teemme osallistujille ensinnäkin oman mielen osien “minätilojen” kartan, hyödyntäen tätä Jan Sky:n ESI- menetelmää.  Tässä erään henkilön kartta:

wp_20150521_027-1
Kuva: Jan Skyn kirjasta, Minän monet puolet (Kuva ja Mieli), joka on käännetty suomeksi.
Kun kartta on tehty, nimeämme ja personifioimme osamme mielikuvituksellamme  (esim. Ville Vihainen, katkeroitunut vanha ukko, Uuno-Typerys, renttu, joka päästää aina sammakoita suustaan.  jne). Tämän jälkeen lähdemme luomaan näytelmää hyväksyvästi läsnäollen ja myötätuntoisessa suhteessa osiimme. Tuotos voi olla myös satua, proosaa tai vaikkapa runoutta.

Kirjoitusprosessi on parasta aloittaa ryhmässä, koska maadoittumisen taidot ovat tärkeitä. Usein voimakkaita, kehoon säilöttyjä, tunteita vapautuu.  Menetelmä sopii ihmisille, joilla ei ole  vakavia mielenterveysongelmia. Toki heillekin saattaa sopia terapian rinnalla käytettäväksi. Kyseessä on luova, muodonmuutoksellinen, oppimisprosessi, jossa jokainen itse on vastuussa omasta prosessistaan.

Olennaista on kyky läsnäoloon, sanoo Tolle.  Et ole eläväinen, jos et osaa olla läsnä itsellesi ja ulkoiselle todellisuudelle. Ongelmamme Tollen mukaan on, että uskomme ajatuksemme.

Teemme Sisäisessä teatterissa oikeastaan suuren hypyn kaksoistietoisuuteen. Lakkaamme uskomasta ajatuksiamme. Paljastamme ajatustemme näkökulmasidonnaisuuden. Avaamme kanavan virtaavaan, dialogiseen, minuuteen.  Emme enää luule erilaisten tilojemme tunnepitoisia käyttäytymismalleja ja ajatuksia tosiasioiksi. Tajuamme kaikkien  ajatustemme näkökulmasidonnaisuuden,  pirstoutuneisuuden ja suhteellisuuden. Tollen mukaan suurin vapaus on ajatuksen vapaus. 

On mieletöntä yrittää löytää järjestelmää, joka antaisi kokonaiskuvan ihmistietoisuudesta.  Jos joku järjestelmä on vapautta vahvistava, niin henkilökohtaisesti en ole löytänyt parempaa mallia kuin teatteri.  En malta olla sekoittamatta Henryk Skolimowskin Mielen teatteria tähän yhteyteen. Skolimowski korostaa, että evoluutio ei ole jotain, minkä tiede on keksinyt. Evoluutio on olemassa ilman tiedettäkin, mutta tiede ei ole olemassa ilman evoluutiota. Tiede on vain yksi pieni osa evoluution ihmettä. On naurettavaa ajatella, että luonnontiede voisi määritellä kokonaisuudessaan evoluution, kun se itse on vain eräs pieni sen osa ja ilmenemismuoto. Päinvastoin evoluutio tuottaa tieteen.  Ja oma tietoisuutemme on virtaava ja elävä osa tietoisuuden evoluutiota, kun löydämme dialektisen, “teatterinomaisen” suhteen itseemme ja maailmaan.

img_0502

Kehittämällä omaa evolutiivista herkkyyttämme,  voimme antaa itsemme evoluution välikappaleeksi. Voimme käyttää mietiskellen herkkyyttämme ja leikkiä itsemme tuntemiseen, itsemme ylittämiseen ja itsemme aktualisoimiseen: Meistä voi tulla mielekäs ja eettinen osa maailmassa tapahtuvaa tietoisuuden evolutiivista laajenemista. Ja mikä parasta, samalla alamme tuntemaan itsemme entistä eläväisemmäksi.  Teatterilla on monikulttuurista ja historiallista voimaa. Luova kirjoittaminenkin voi olla mietiskelyä!

Tolle korostaa, että meidän tulee tulla tietoiseksi suhteestamme omiin ajatuksiimme.  On astuttava pari askelta taaksepäin. Sisäisessä teatterissa harjoittelemme näitä  askeleita mietiskellen, hyödyntäen kaksoistietoisuutta.  Olemme sekä tilamme, että niiden tarkkailija. Otamme vakavuuden sijaan leikkivän suhteen oppimiimme tunnetiloihin, niiden käyttäytymismalleihin ja ajatuksiin.  Ryhdymme myötätuntoisen näytelmämme kirjoittajaksi ja  yleisöksi. Lakkaamme ottamasta itseämme ja tunnepitoisia ajatuksiamme liian vakavasti.

Aikamme ongelma on, että meillä on jopa liikaa tietoa, informaatiotulvaa, ja liian vähän leikillistä suhdetta toinen toisiimme ja itseemme.  Otamme itsemme lisäksi toinen toisemme liian vakavasti.  Työpaikoilla tunnepitoisiin tarinoihin takertuvat aikuiset totiset ihmiset taistelevat keskenään ja vetävät mattoja toinen toistensa alta. Niin suuri on oikeassa olemisen tarve. Kaikissa kansankerroksissa, akateemisista duunareihin, näemme ihmisiä, jotka ottavat ajatuksensa tosiasioina. Ja jotten liian ylimieliseksi ala, tätä joudun itsekin edelleen harjoittelemaan. Ajatuksiin samaistuminen on niin helppoa ja nopeaa!

Kun et ymmärrä kaikkien ajatuksiesi suhteellisuutta, et ole vapaa. Takertumalla  monenlaisiin ajattelun malleihin ja yksipuolisiin käsitteisiimme, olemme ajatustemme luomassa vankilassa.  Luovat kokemukselliset menetelmät tarjoavat astinlautoja syvälliseen elämänymmärrykseen ja ikuisesti virtaavan minuuden tavoittamiseen.

Ihminen on niin paljon enemmän kuin mikään hänen roolinsa… Virginia Satirin (Your Many Faces) sanoin, meissä jokaisessa on tilaa tuhansille minuuksille.

Lähteitä:

Eckhart Tolle, Becoming a Teacher of Presence, Audiobook

Sisäinen teatteri – Luova kirjoittaminen tietoisuustaitona, Kuumussa Virtaa Oy, 2013

 

 

Advertisements

Sisäinen teatteri toimii mentalisaation logiikalla

Jokainen meistä muodostuu erilaisista puolista, mielen tiloista, joita tietoisuustaitoja opettaessani kutsun kokemustiloiksi.

Mentalisaatio on sitä, että opimme tunnistamaan erilaiset tilamme, ja alamme ymmärrtämään itsemme käyttäytymistä perustuen tähän tilaymmärryksen.  Kun v***aa, käyttäytymistämme ohjaa v-mäinen tila.  Kun oleme intohimoisesti rakastuneita, ohjaa meitä usein varsin sokea rakastunut tila.  Kun olemme hermostuneita, ohjaa käyttäytymistämme sähläävä tila.  Jokaisella on oman henkilöhistorian kautta omissa sosialisissa suhteissa syntyneet, ainutkertaiset, kokemustilansa.

Kun mentalisaatiotaitomme lisääntyvät, alamme yhä selkeämmin ymmärtämään myös toisen ihmisen käyttäytymistä. Moninäkökulmainen ajattelumme kehittyy, aistihavaintokykymme ja mielitajumme lisääntyy, minkä jälkeen kykenemme yhä paremmin ymmärtämään myös toisen ihmisen käyttäytymistä.  Hänenkin törttöilyt ja ansiokas käyttäytyminen riippuvat hänen mieltänsä hallitsevasta kokemustilasta. Myötätuntomme itseämme ja toisia kohtaan lisääntyy.  Olemme kaikki vajaavaisia ihmisiä, erilaisine enemmän tai vähemmän keskenkasvuisine puolineen.

Tiloihimme voimme tutustua tekemällä mielitajukartan (Jan Sky ESI eli HTT =hallitsevan tilan tunnistus)  erilaisista puolistamme.  Kursseillani opetan, kuinka voidaan tehdä minätilojen kartta omista tietoisuuden kokemustiloista.

wp_20150521_027-1
Kuva:  Jan Sky, Mielesi monet puolet

Tilojamme voimme tehdä itsellemme tutuksi meditaation, mielikuvatyöskentelyn ja taiteiden keinoin. Meidän on voitava kokea tilat myötätuntoisesti ja turvallisesti, jotta tietoisuutemme integroituu eli eheytyy. Tämän seurauksena oman tietoisuutemme ohjauskyky paranee. Itsemme johtamisen taidot lisääntyvät. Moni pystyy valmennuksen kautta oppimaan tunnistamaan ja käsittelemään yhä taidokkaammin tilojaan.  Integroitumisen edellytyksenä on, että tietoisuuteen on kehittynyt aikuisia turvaallisia tiloja.

Joillakin ihmisillä on vakavia (kehityksellisiä) traumoja, jolloin integraatio tapahtuu turvallisimmin terapiassa tai terapeuttisessa ryhmässä.  Meidän on löydettävä itsestämme turvallinen aikuinen, jotta voimme antaa myötätunnon ja turvallisuuden kokemuksen lapsellisille avuttomille puolillemme.

Tässä Matin tapausselostus, jossa käydään läpi hänen tilojaan.

LUETTAVAA:

Kati Sarvela, Sisäinen teatteri – Luova kirjoittaminen tietoisuustaitona, Kuumussa Virtaa Oy, 2013

Jan Sky, Mielesi monet puolet – Avain käyttäytymisen muuttamiseen, Kuva ja Mieli, 2012

On kaksi tietoisen läsnäolon tyyliä – Harjoita molempia!

Löysin ilokseni  taas selkeän uuden jäsennyksen tietoisuustaitoihin, mindfulnessiin eli tietoiseen hyväksyvään läsnäoloon.  Tätä samaa jaottelua olen itse hakenut jo pitkään mielessäni. Itse käsitän tietoisuustaidoilla nämä molemmat mindfulnessin tyylit tai alalajit, sosiokognitiivisen ja meditatiivisen midfulnessin.

Kun kartoitamme minän osiamme, ja käymme keskustelua omien eri puoliemme, kokemustilojemme kanssa, ( Sisäinen teatteri- Luova kirjoittaminen tietoisuustaitona) harjoitamme nimenomaan sosiokognitiivista tietoista läsnäoloa emmekä perinteistä meditatiivista tietoista läsnäoloa. 

Itseäni on häirinnyt, että kun ihmiset puhuvat midfulessista, he liian usein yksinkertaistavat asian. He käsittävät tavanomaisesti hyväksyväksi läsnäoloksi ainoastaan meditatiivisen mindfulnessin vaikka toinen, vähintäänkin yhtä tärkeä tietoisuustaitojen alalaji on, ja se on sosiokognitiivinen mindfulness.

cropped-kirjat.jpg

 Tietoisen hyväksyvän läsnäolon eli mindfulnessin kaksi eri tyyliä:

1.  Sosiokognitiivinen mindfulness

Kun olet sosiokognitiivisesti tietoisesti läsnäoleva, olet herkkänä asiayhteyksille ja avoinna uudelle informaatiolle.  Kykenet löytämään uusia erittelyjä ja ajattelun kategorioita ja olet avoinna monille erilaisille näkökulmille. Tämä on juuri sitä tietoista läsnäoloa, jota harjoitan joka päivä kirjoittaen. Myös Sisäinen teatteri eri kokemustiloillasi, hyödyntäen Jan Skyn ESI:ä, hallitsevan tilan tunnistusta, edustaa juuri tätä läsnäolon tyyliä.

Sosiaalipsykologian professori Ellen Langer on  tämän tietoisen läsnäolon alalajin hienoimpia edustajia. Hänen ajattelunsa nojaa erityisesti länsimaiseen psykologiseen perinteeseen.  Jotkut tutkijat pitävät sosiokognitiivista mindfulnessiä meditatiivisen mindfulnessin kognitiivisena sovellutuksena. Pistäisin myös psykiatri Dan Siegelin mielitajun tähän luokkaan.

Kun olet sosiokognitiivisesti mieletön (mindless), ajatuksesi kulkevat autopilotilla. Ne seuraavat tiettyä ennalta opittuja sääntöjä.  Nämä opitaan kognitiivisesti jäykissä opetustavoissa. Opimme tiettyihin jäykkiin ajattelun rutiineihin.  Monet kansalaiset taviksista asiantuntijoihin kärsivät tästä mielettömyyden lajista. Et kykene iloitsemaan tietämisen tapojen erilaisista variaatioista. Onneksi monissa lääketieteellisessä tiedekunnassa kandit harjoittavat jo tietoista läsnäoloa,  draamaa ja reflektiivistä kirjoittamista.

Keskeinen asia tässä läsnäolossa on peilaavaan minuuden löytäminen. Oma olettamukseni on, että tämä sosiokognitiivinen mindfulness on “itsehypnoottinen” luova tila.  Taideterapiat ja hypnoosi hyödyntävät tätä hyväksyvän läsnäolon lajia, flow-tilaa, jossa mieli vapautuu leikkiin.

Ellen Langerin mukaan olemme hyväksyvästi läsnäolevia:  1) Kun katsomme asioita monesta eri perspektiivistä. 2) Näemme tilanteen tuoman informaation tuoreesti. 3) Astumme tilanneyhteyteen, josta informaatio nousee. 4) Luomme uusi ajattelumme luokkia,  kategorioita, jota kautta informaatio voidaan ymmärtää.

2. Meditatiivinen mindfulness

Tämä paremmin tunnettu tietoisen läsnäolo tyyli keskittyy tähän hetkeen.  Sen juuret ovat buddhalaisuudessa. Meditatiivinen mindfulness suhtautuu avoimella uteliaisuudella, hyväksyvästi  ja arvottamatta kuhunkin hetkeen sellaisena kuin se on.  Tulet tietoiseksi siitä, kuinka tietoisuutesi elää jatkuvassa erilaisten kokemusten virrassa.  Kun olet meditatiivisesti mieletön (mindless), reagoit asioihin, kuten edellisessäkin läsnäolon tavassa, oppimillasi totunnaisilla tavoilla.  Vietät paljon aikaa menneisyyden kokemuksissasi tai tulevaisuudessa.  Arvotat ja arvioit tällöinkin jatkuvasti eri kokemuksia ja tilanteita, ennalta oppimillasi luokitteluilla  ja mielesi on poissa oleva. Se toimii autopilotilla. 

Sekä sosiokogntiivinen ja meditatiivinen mindfulness ovat molemmat tärkeitä tietoisuustaitoja ja metakognitiivisia taitoja. Voit näiden molempien tapojen yhteistyössä alkaa nähdä maailmaa ja Itseäsi uudella leikillisellä tavalla.  Tietoisuutesi laajenee ja alat havainnoida taitojesi lisääntyessä vähitellen maailmaa yhä puolueettomimmin, läsnäolevasti ja erilaisten näkökulmien jatkuvassa vuorovaikutuksessa.

Toinen olettamukseni tähän yhteyteen on:  Lääkärille molempien hyväksyvän läsnäolon taitojen yhdistyminen tuo tullessaan terapeuttisia kykyjä, eli tällöin he voivat auttaa läsnäolon kautta potilaansa lumevoimien aktivoitumisessa.

Omassa Virtaa työyhteisöönkoulutuksessani  sekä Toivovalmennuksessani opetan molempia mindfulness-menetelmiä. Meidän on opittava keskittämään mielemme meditatiivisen tietoisen läsnäolon harjoituksin. Sitä voi olla vaikka hengitysmeditaatio tai läsnäolo luontokokemuksessa. Toisaalta meidän on vapautettava ajattelumme leikki kankeudestaan sosiokognitiivisen hyväksyvän läsnäolon avulla.  Ilman meditatiivista tai luovaa itse hypnoottista transsitilaa x), flowtilaa, meidän on vaikea päästää irti vanhasta luokittelevasta ajattelustamme.  Maksimoidaksemme kognitiiviset taitomme, meidän on pystyttävä torjumaan totunnaiset kriittisten  ym. puoliemme häly leikillisyydelle. Voimme oppia näkemään  maailman monipuolisemmin ja peilaavasti. Hyväksyvä läsnäolo on hauskaa!

Hyväksyvä tietoinen läsnäolo tarjoaa  uuden tavan oppia kokemuksellisesti asioita ja katsoa joustavasti maailmaa. Erityistieteiden dogmaattinen yksipuolinen järki tarvitsee rinnalleen leikillisyyttä,  joustavuuden ja näkökulman vaihtamisen taitoja.  Voimme nimittäin muuttaa kokemusta kustakin tilanteesta a) muuttamalla tarkkailun näkökulmaamme b) aktiivisella erilaisilla leikillisillä asenteellamme ja erilaisilla kokeilla.

Sosiokognitiivinen mindfulness ja meditatiivinen mindfulness täydentävät upeasti toinen toisiansa. Tämä tarkoittaa käytännössä juuri sitä, että leikillisellä näkökulmilla itseemme, muutamme jatkuvasti kokemusta maailmasta ja itsestämme. Voimme mielikuvituksellamme löytää uusia näkökulmia asioihin emmekä vain toista apinana oppimiamme ajattelumalleja.  Voimme leikkiä erilaisilla kokemustiloillamme ja voimme oppia uusia empaattisen samaistumisen kautta.

Toisaalta olemalla läsnä tietoisesti jossakin kokemuksessa, paranee erottelukykymme.  Jälkimmäisestä on esimerkkinä tämä kun kävelin läsnä olevasti portaita, ja aistin miten kokemus muuttuu kulkiessani rappuja ylös tai alas.  Ensimmäistä kertaa tajusin, että ylöspäin kulkiessani askelten ääni poikkeaa selvästi alaspäin tapahtuvan kulkemisen äänestä.
Oppimisemme tapahtuu siis oikeastaan syklissä, jossa sekä aistimme todellisuutta läsnä olevasti ja toisaalta tartumme siihen erilaisista näkökulmista käsin.  Kun löydämme sekä läsnä olevan että peilaavan leikillisen minuutemme, opimme jatkuvasti uusia  asioita maailmasta. Opimme koko ajan uusia tapoja hahmottaa todellisuutta,uusia käsitteitä ja loppumattomasti uusia luokitteluja. Erottelukykymme kirkastuu.  Emme jää jäykistyvien uskomustemme vangeiksi.

Uuden tehokkaan kokemuksellisen oppimisen ja sen tuoman aina vain  uuden kokemisemme tavan kautta kykenemme yhä paremmin taas olemaan avoimena ja läsnä todellisuudessa. Opimme jatkuvasti uutta ja elämänlaatumme paranee. Pääsemme tietoisuuden laajenemisen nousevaan sykliin. Näin, hyödyntäen muuntuneita tajunnantilojamme uuden oppimiseen,  meistä tulee joustavampia ja  kykenemme käsitteellistämään todellisuutta aina vain leikillisemmin, joustavammin ja monipuolisemmin.

Tämän päivän kulttuurimme kärsii jäykästä ajattelusta, olkoon sitten kyseessä uskonnollinen dogmatismi, erityistieteellinen yksipuolinen ajattelu tai nationalismi.  Tarvitsemme kipeästi tietoisen hyväksyvän läsnäolon mukanaan tuomaa integratiivista, moniammatillista yhteistyötä, ja leikillistä “antidogmattista” ajattelua. Tiede on tuonut meille realiteettitajua, mutta tarvitsemme myös luovuutta. Jokainen voi löytää leikillisyyden kautta omat osaamisalueensa ja vahvuutensa. 

Onneksi läsnäoloa on jo ilmassa!  Maailmamme on muuttumassa kovaa vauhtia, eikä vain huonoon suuntaan.

x)  Joidenkin tutkijoiden mukaan empaattiset ilmiöt ovat olennainen osa hypnoosia.  Se, että samaistumme omiin kokemustiloihimme empaattisesti  on on itsehypnoottinen transsitila.  Kun yhdistämme sosiokognitiivisen mindfulnessin ja meditatiivisen mindfulnessin, yhdistämme nimenomaan idän ja lännen meditatiivisen perinteen hypnoottisiin transsi ja flow ilmiöihin.

LÄHDE:

https://weatherhead.case.edu/departments/organizational-behavior/workingPapers/WP-09-01.pdf

Kati Sarvela, Sisäinen teatteri – Luova kirjoittaminen tietoisuustaitona, 2013, Kuumussa virtaa Oy

Sisäinen teatteri facebookissa.

Tietoisuustaidot facebookissa.