Huomaan jälleen, kuinka Sisäisessä teatterissa®, luovan kirjoittamisen metodissa, olen keksinyt vain ruudin uudestaan. Metodi rakentuu länsimaiselle hypnoterapialle, minätilojen terapialle ja aktiiviselle mielikuvitukselle, mutta se menee yksi yhteen Thich Nhat Hanhin (Reconciliation – Healing the Inner Child, 2010) kärsimysajatusten kanssa.
Hypnoterapiassa ja mindfulness menetelmissä on selkeää päällekkäisyyttä, vaikka niillä on erilaiset historialliset juuret. Hyödynnän Sisäisen teatterin® menetelmässä Jan Sky:n ESI-työkalua, jolla kartoitetaan mielen eri-ikäisiä osia. Se auttaa meitä tiedostamaan eri puoliamme ja voimme saattaa ne näin helpommin luovaan, oivallusta tuottavaan, prosessiin.
Thich Nhat Hahn kirjoittaa kärsimyksestä seuraavasti (hänen tekstinsä kursiivilla vapaasti käännettynä):
Kuinka voimme muuttaa syvälle juurtuneet kärsimyksemme siemenet? On kolme tapaa muuttaa ne:
1. Voimme kylvää ja kastella onnen siemeniä. Emme työskentele suoraan kärsimyksen siemenien kanssa, vaan annamme onnemme muuttaa ne. Kysymyksessä on tällöin epäsuora muodonmuutos.
(Sisäisessä teatterissa® tämä merkitsee sitä, että vahvistamme itsessämme olevia turvallisia, tasapainoisia, onnellisia aikuisia tiloja)
2. Toinen tapa on jatkuvasti olla tietoisen hyväksyvän läsnäolon (mindfulness) tilassa. Kun kärsimyksen siemenet nousevat, kykenemme havaitsemaan ne. Aina kun ne ilmestyvät näkyviin, kylvetämme ne tietoisessa hyväksyvässä läsnäolossa. Siemenet ovat energiatiloja siinä missä tietoinen hyväksyvä läsnäolokin. Kun nämä kaksi kenttää yhtyvät, kärsimys siemen liukenee. Tietoinen hyväksyvä läsnäolo aiheuttaa kärsimyksen siemenen muodonmuutoksen.
(Sisäisessä teatterissa® tämä merkitsee, että emme torju tilojamme, vaan kutsumme kaikki tilat tervetulleeksi, ja havainnoimme hyväksyvästi niitä, kunnes ne liukenevat.)
3. Kolmas tapa on se, että koettelemukset, jotka ovat kasvaneet sisällämme lapsuudesta saakka, kutsutaan tieten tahtoen tervetulleeksi tietoisuuteemme. Kutsumme surun, epätoivon, katumuksen ja kaipauksen tervetulleiksi. Kosketamme niitä osiamme, joiden kosketuksen olemme kokeneet vaikeaksi. Istumme niiden seuraan, ja lähdemme keskustelemaan osiemme kanssa kuin ne olisivat vanhoja ystäviämme. Mutta ennen kuin tämän teemme, on meidän pidettävä huoli, että tietoisen hyväksyvän läsnäolon valo on riittävän kirkas ja vakaa.
(Tämä on varsinainen Sisäisen teatterin® luova prosessi. Kannustava ja taitava sisäisen draamaan ohjaaja ohjaa erilaiset ja eri-ikäiset minuutemme spontaaniin improvisoituun näytelmään. Sen tarkoitus on hyväksyvän läsnäolon arvostavassa ilmapiirissä integroida osat sopusointuisemmaksi kokonaisuudeksi).
Koulutuksia:
Seuraavan kerran alustan mindfulnessin ja hypnoosin yhtäläisyyksistä ja eroavaisuuksista Helsingissä 20.1.2018 iloajatoivoa.fi -tapahtumassa
On oikeastaan melkoisen palkitsevaa huomata, kuinka hyvin Sisäisen teatterin® ajatukset istuvat Eckhart Tollen ajatuksiin. Ennen kuin siirryn Tolleen, pieni johdatus Sisäiseen teatteriin lienee paikoillaan. Sisäisessä teatterissa teemme “mielitajukartan” erilaisista puolistamme, käyttäen hyväksi australialaisen Jan Skyn ESI® . -menetelmää.
Olen ollut mukana katalysoimassa luultavasti jo satoja mielitajukarttoja. Eräs viime viikonlopun kurssilaisista hämmästeli, kuinka syvälliseen prosessiin pääsee, kun lähtökohtana on niin “insinöörimäinen työkalu”. Täytyy tunnustaa, että ihmettelin aikoinaan tätä itsekin. Salaisuus on siinä, että mielitajukartta tarjoaa hyppäyksen tarkkailevaan minuuteen, kaksoistietoisuuteen.
Viime viikonlopun Sisäisen teatteri -kirjoittamisryhmän mielikuvituksen tuotokset olivat jälleen kerran syvästi koskettavia ja inspiroivia. Olen toiveikas sen suhteen, että saan julkaista täällä joidenkin oppilaiden tuotoksia. (Ekstrakiitos Eliisa Lintukorvelle, ilmaisutaitojen opettajalle!)
Peruskurssilla teemme osallistujille ensinnäkin oman mielen osien “minätilojen” kartan, hyödyntäen tätä Jan Sky:n ESI- menetelmää. Tässä erään henkilön kartta:
Kuva: Jan Skyn kirjasta, Minän monet puolet (Kuva ja Mieli), joka on käännetty suomeksi.Kun kartta on tehty, nimeämme ja personifioimme osamme mielikuvituksellamme (esim. Ville Vihainen, katkeroitunut vanha ukko, Uuno-Typerys, renttu, joka päästää aina sammakoita suustaan. jne). Tämän jälkeen lähdemme luomaan näytelmää hyväksyvästi läsnäollen ja myötätuntoisessa suhteessa osiimme. Tuotos voi olla myös satua, proosaa tai vaikkapa runoutta.
Kirjoitusprosessi on parasta aloittaa ryhmässä, koska maadoittumisen taidot ovat tärkeitä. Usein voimakkaita, kehoon säilöttyjä, tunteita vapautuu. Menetelmä sopii ihmisille, joilla ei ole vakavia mielenterveysongelmia. Toki heillekin saattaa sopia terapian rinnalla käytettäväksi. Kyseessä on luova, muodonmuutoksellinen, oppimisprosessi, jossa jokainen itse on vastuussa omasta prosessistaan.
Olennaista on kyky läsnäoloon, sanoo Tolle. Et ole eläväinen, jos et osaa olla läsnä itsellesi ja ulkoiselle todellisuudelle. Ongelmamme Tollen mukaan on, että uskomme ajatuksemme.
Teemme Sisäisessä teatterissa oikeastaan suuren hypyn kaksoistietoisuuteen. Lakkaamme uskomasta ajatuksiamme. Paljastamme ajatustemme näkökulmasidonnaisuuden. Avaamme kanavan virtaavaan, dialogiseen, minuuteen. Emme enää luule erilaisten tilojemme tunnepitoisia käyttäytymismalleja ja ajatuksia tosiasioiksi. Tajuamme kaikkien ajatustemme näkökulmasidonnaisuuden, pirstoutuneisuuden ja suhteellisuuden. Tollen mukaan suurin vapaus on ajatuksen vapaus.
On mieletöntä yrittää löytää järjestelmää, joka antaisi kokonaiskuvan ihmistietoisuudesta. Jos joku järjestelmä on vapautta vahvistava, niin henkilökohtaisesti en ole löytänyt parempaa mallia kuin teatteri. En malta olla sekoittamatta Henryk Skolimowskin Mielen teatteria tähän yhteyteen. Skolimowski korostaa, että evoluutio ei ole jotain, minkä tiede on keksinyt. Evoluutio on olemassa ilman tiedettäkin, mutta tiede ei ole olemassa ilman evoluutiota. Tiede on vain yksi pieni osa evoluution ihmettä. On naurettavaa ajatella, että luonnontiede voisi määritellä kokonaisuudessaan evoluution, kun se itse on vain eräs pieni sen osa ja ilmenemismuoto. Päinvastoin evoluutio tuottaa tieteen. Ja oma tietoisuutemme on virtaava ja elävä osa tietoisuuden evoluutiota, kun löydämme dialektisen, “teatterinomaisen” suhteen itseemme ja maailmaan.
Kehittämällä omaa evolutiivista herkkyyttämme, voimme antaa itsemme evoluution välikappaleeksi. Voimme käyttää mietiskellen herkkyyttämme ja leikkiä itsemme tuntemiseen, itsemme ylittämiseen ja itsemme aktualisoimiseen: Meistä voi tulla mielekäs ja eettinen osa maailmassa tapahtuvaa tietoisuuden evolutiivista laajenemista. Ja mikä parasta, samalla alamme tuntemaan itsemme entistä eläväisemmäksi. Teatterilla on monikulttuurista ja historiallista voimaa. Luova kirjoittaminenkin voi olla mietiskelyä!
Tolle korostaa, että meidän tulee tulla tietoiseksi suhteestamme omiin ajatuksiimme. On astuttava pari askelta taaksepäin. Sisäisessä teatterissa harjoittelemme näitä askeleita mietiskellen, hyödyntäen kaksoistietoisuutta. Olemme sekä tilamme, että niiden tarkkailija. Otamme vakavuuden sijaan leikkivän suhteen oppimiimme tunnetiloihin, niiden käyttäytymismalleihin ja ajatuksiin. Ryhdymme myötätuntoisen näytelmämme kirjoittajaksi ja yleisöksi. Lakkaamme ottamasta itseämme ja tunnepitoisia ajatuksiamme liian vakavasti.
Aikamme ongelma on, että meillä on jopa liikaa tietoa, informaatiotulvaa, ja liian vähän leikillistä suhdetta toinen toisiimme ja itseemme. Otamme itsemme lisäksi toinen toisemme liian vakavasti. Työpaikoilla tunnepitoisiin tarinoihin takertuvat aikuiset totiset ihmiset taistelevat keskenään ja vetävät mattoja toinen toistensa alta. Niin suuri on oikeassa olemisen tarve. Kaikissa kansankerroksissa, akateemisista duunareihin, näemme ihmisiä, jotka ottavat ajatuksensa tosiasioina. Ja jotten liian ylimieliseksi ala, tätä joudun itsekin edelleen harjoittelemaan. Ajatuksiin samaistuminen on niin helppoa ja nopeaa!
Kun et ymmärrä kaikkien ajatuksiesi suhteellisuutta, et ole vapaa. Takertumalla monenlaisiin ajattelun malleihin ja yksipuolisiin käsitteisiimme, olemme ajatustemme luomassa vankilassa. Luovat kokemukselliset menetelmät tarjoavat astinlautoja syvälliseen elämänymmärrykseen ja ikuisesti virtaavan minuuden tavoittamiseen.
Ihminen on niin paljon enemmän kuin mikään hänen roolinsa… Virginia Satirin (Your Many Faces) sanoin, meissä jokaisessa on tilaa tuhansille minuuksille.
Lähteitä:
Eckhart Tolle, Becoming a Teacher of Presence, Audiobook
Sisäinen teatteri – Luova kirjoittaminen tietoisuustaitona, Kuumussa Virtaa Oy, 2013
Jokainen meistä muodostuu erilaisista puolista, mielen tiloista, joita tietoisuustaitoja opettaessani kutsun kokemustiloiksi.
Mentalisaatio on sitä, että opimme tunnistamaan erilaiset tilamme, ja alamme ymmärrtämään itsemme käyttäytymistä perustuen tähän tilaymmärryksen. Kun v***aa, käyttäytymistämme ohjaa v-mäinen tila. Kun oleme intohimoisesti rakastuneita, ohjaa meitä usein varsin sokea rakastunut tila. Kun olemme hermostuneita, ohjaa käyttäytymistämme sähläävä tila. Jokaisella on oman henkilöhistorian kautta omissa sosialisissa suhteissa syntyneet, ainutkertaiset, kokemustilansa.
Kun mentalisaatiotaitomme lisääntyvät, alamme yhä selkeämmin ymmärtämään myös toisen ihmisen käyttäytymistä. Moninäkökulmainen ajattelumme kehittyy, aistihavaintokykymme ja mielitajumme lisääntyy, minkä jälkeen kykenemme yhä paremmin ymmärtämään myös toisen ihmisen käyttäytymistä. Hänenkin törttöilyt ja ansiokas käyttäytyminen riippuvat hänen mieltänsä hallitsevasta kokemustilasta. Myötätuntomme itseämme ja toisia kohtaan lisääntyy. Olemme kaikki vajaavaisia ihmisiä, erilaisine enemmän tai vähemmän keskenkasvuisine puolineen.
Tiloihimme voimme tutustua tekemällä mielitajukartan (Jan Sky ESI eli HTT =hallitsevan tilan tunnistus) erilaisista puolistamme. Kursseillani opetan, kuinka voidaan tehdä minätilojen kartta omista tietoisuuden kokemustiloista.
Kuva: Jan Sky, Mielesi monet puolet
Tilojamme voimme tehdä itsellemme tutuksi meditaation, mielikuvatyöskentelyn ja taiteiden keinoin. Meidän on voitava kokea tilat myötätuntoisesti ja turvallisesti, jotta tietoisuutemme integroituu eli eheytyy. Tämän seurauksena oman tietoisuutemme ohjauskyky paranee. Itsemme johtamisen taidot lisääntyvät. Moni pystyy valmennuksen kautta oppimaan tunnistamaan ja käsittelemään yhä taidokkaammin tilojaan. Integroitumisen edellytyksenä on, että tietoisuuteen on kehittynyt aikuisia turvaallisia tiloja.
Joillakin ihmisillä on vakavia (kehityksellisiä) traumoja, jolloin integraatio tapahtuu turvallisimmin terapiassa tai terapeuttisessa ryhmässä. Meidän on löydettävä itsestämme turvallinen aikuinen, jotta voimme antaa myötätunnon ja turvallisuuden kokemuksen lapsellisille avuttomille puolillemme.
Tässä Matin tapausselostus, jossa käydään läpi hänen tilojaan.
LUETTAVAA:
Kati Sarvela, Sisäinen teatteri – Luova kirjoittaminen tietoisuustaitona, Kuumussa Virtaa Oy, 2013
Jan Sky, Mielesi monet puolet – Avain käyttäytymisen muuttamiseen, Kuva ja Mieli, 2012
Löysiniloksenitaasselkeänuudenjäsennyksentietoisuustaitoihin, mindfulnessiinelitietoiseenhyväksyväänläsnäoloon. Tätä samaa jaottelua olen itse hakenut jo pitkään mielessäni. Itsekäsitäntietoisuustaidoillanämämolemmatmindfulnessin tyylit tai alalajit, sosiokognitiivisenjameditatiivisenmidfulnessin.
Kun kartoitamme minän osiamme, ja käymme keskustelua omien eri puoliemme, kokemustilojemme kanssa, ( Sisäinenteatteri-Luovakirjoittaminentietoisuustaitona) harjoitammenimenomaansosiokognitiivistatietoista läsnäoloaemmekäperinteistämeditatiivista tietoista läsnäoloa.
Itseänion häirinnyt, ettäkunihmisetpuhuvatmidfulessista, he liian usein yksinkertaistavat asian. He käsittävättavanomaisestihyväksyväksi läsnäoloksi ainoastaanmeditatiivisenmindfulnessinvaikkatoinen,vähintäänkinyhtätärkeätietoisuustaitojenalalajion,jaseonsosiokognitiivinenmindfulness.
Tietoisen hyväksyvän läsnäolon eli mindfulnessin kaksi eri tyyliä:
1.Sosiokognitiivinenmindfulness
Kunoletsosiokognitiivisestitietoisestiläsnäoleva, oletherkkänäasiayhteyksillejaavoinnauudelleinformaatiolle.Kykenetlöytämäänuusiaerittelyjäjaajattelunkategorioitajaoletavoinnamonilleerilaisillenäkökulmille. Tämä on juuri sitä tietoista läsnäoloa, jota harjoitan joka päivä kirjoittaen. Myös Sisäinen teatteri eri kokemustiloillasi, hyödyntäen Jan Skyn ESI:ä, hallitsevan tilan tunnistusta, edustaa juuri tätä läsnäolon tyyliä.
Sosiaalipsykologian professori EllenLanger ontämäntietoisenläsnäolonalalajinhienoimpiaedustajia. Hänen ajattelunsa nojaa erityisesti länsimaiseen psykologiseen perinteeseen. Jotkuttutkijatpitävätsosiokognitiivistamindfulnessiämeditatiivisenmindfulnessinkognitiivisenasovellutuksena. Pistäisin myös psykiatri Dan Siegelin mielitajun tähän luokkaan.
Kunoletsosiokognitiivisestimieletön (mindless), ajatuksesikulkevatautopilotilla. Neseuraavattiettyäennaltaopittujasääntöjä.Nämäopitaankognitiivisestijäykissäopetustavoissa. Opimmetiettyihinjäykkiinajattelunrutiineihin. Monet kansalaiset taviksista asiantuntijoihin kärsivät tästä mielettömyyden lajista. Etkykeneiloitsemaantietämisentapojenerilaisistavariaatioista. Onneksi monissa lääketieteellisessä tiedekunnassa kandit harjoittavat jo tietoista läsnäoloa, draamaa ja reflektiivistä kirjoittamista.
Keskeinen asia tässä läsnäolossa on peilaavaan minuuden löytäminen. Oma olettamukseni on, että tämä sosiokognitiivinen mindfulness on “itsehypnoottinen” luova tila. Taideterapiat ja hypnoosi hyödyntävät tätä hyväksyvän läsnäolon lajia, flow-tilaa, jossa mieli vapautuu leikkiin.
Ellen Langerin mukaan olemme hyväksyvästi läsnäolevia: 1) Kun katsomme asioita monesta eri perspektiivistä. 2) Näemme tilanteen tuoman informaation tuoreesti. 3) Astumme tilanneyhteyteen, josta informaatio nousee. 4) Luomme uusi ajattelumme luokkia, kategorioita, jota kautta informaatio voidaan ymmärtää.
2. Meditatiivinenmindfulness
Tämä paremmin tunnettutietoisenläsnäolo tyyli keskittyytähänhetkeen.Sen juuret ovat buddhalaisuudessa. Meditatiivinen mindfulnesssuhtautuuavoimellauteliaisuudella, hyväksyvästijaarvottamattakuhunkinhetkeensellaisenakuinseon. Tulet tietoiseksi siitä, kuinka tietoisuutesi elää jatkuvassa erilaisten kokemusten virrassa. Kunoletmeditatiivisestimieletön (mindless), reagoitasioihin, kuten edellisessäkin läsnäolon tavassa, oppimillasitotunnaisillatavoilla.Vietät paljon aikaa menneisyydenkokemuksissasitaitulevaisuudessa.Arvotatjaarvioit tällöinkinjatkuvasti eri kokemuksia jatilanteita, ennaltaoppimillasiluokitteluilla jamielesi onpoissaoleva. Se toimiiautopilotilla.
Sekäsosiokogntiivinenjameditatiivinenmindfulnessovatmolemmattärkeitätietoisuustaitoja jametakognitiivisiataitoja. Voitnäiden molempien tapojen yhteistyössä alkaanähdämaailmaajaItseäsiuudella leikillisellä tavalla.Tietoisuutesilaajeneejaalathavainnoida taitojesi lisääntyessävähitellenmaailmaa yhäpuolueettomimmin, läsnäolevasti ja erilaisten näkökulmien jatkuvassa vuorovaikutuksessa.
Toinen olettamukseni tähän yhteyteen on: Lääkärille molempien hyväksyvän läsnäolon taitojen yhdistyminen tuo tullessaan terapeuttisia kykyjä, eli tällöin he voivat auttaa läsnäolon kautta potilaansa lumevoimien aktivoitumisessa.
OmassaVirtaatyöyhteisöön –koulutuksessani sekä Toivovalmennuksessaniopetanmolempia mindfulness-menetelmiä. Meidänonopittavakeskittämäänmielemmemeditatiivisentietoisenläsnäolonharjoituksin. Sitä voi olla vaikka hengitysmeditaatio tai läsnäolo luontokokemuksessa. Toisaalta meidän on vapautettava ajattelumme leikki kankeudestaan sosiokognitiivisen hyväksyvän läsnäolon avulla. Ilman meditatiivista tai luovaa itse hypnoottista transsitilaa x), flowtilaa, meidän on vaikea päästää irti vanhasta luokittelevasta ajattelustamme. Maksimoidaksemme kognitiiviset taitomme, meidän on pystyttävätorjumaantotunnaisetkriittistenym. puoliemmehälyleikillisyydelle. Voimmeoppianäkemäänmaailmanmonipuolisemmin ja peilaavasti. Hyväksyvä läsnäolo on hauskaa!
Sosiokognitiivinenmindfulnessjameditatiivinenmindfulnesstäydentävätupeasti toinentoisiansa. Tämätarkoittaakäytännössäjuurisitä, ettäleikillisellänäkökulmillaitseemme, muutammejatkuvastikokemustamaailmastajaitsestämme. Voimmemielikuvituksellammelöytääuusianäkökulmiaasioihinemmekävaintoistaapinanaoppimiammeajattelumalleja.Voimmeleikkiäerilaisillakokemustiloillammejavoimmeoppiauusia empaattisen samaistumisen kautta.
Toisaaltaolemallaläsnätietoisestijossakinkokemuksessa, paraneeerottelukykymme.Jälkimmäisestäonesimerkkinätämäkunkävelin läsnä olevasti portaita, jaaistinmitenkokemusmuuttuukulkiessanirappujaylöstaialas.Ensimmäistäkertaatajusin, ettäylöspäinkulkiessaniaskeltenäänipoikkeaaselvästialaspäintapahtuvankulkemisenäänestä. Oppimisemmetapahtuusiisoikeastaansyklissä, jossasekäaistimmetodellisuutta läsnä olevasti jatoisaaltatartummesiihenerilaisistanäkökulmistakäsin.Kunlöydämmesekä läsnä olevan ettäpeilaavanleikillisenminuutemme, opimmejatkuvastiuusiaasioitamaailmasta. Opimmekokoajanuusia tapoja hahmottaa todellisuutta,uusia käsitteitäjaloppumattomasti uusia luokitteluja. Erottelukykymmekirkastuu. Emme jää jäykistyvien uskomustemme vangeiksi.
Uuden tehokkaankokemuksellisenoppimisenjasentuoman aina vain uudenkokemisemme tavankauttakykenemmeyhäparemmintaasolemaan avoimena ja läsnätodellisuudessa. Opimme jatkuvasti uutta ja elämänlaatumme paranee. Pääsemme tietoisuuden laajenemisen nousevaan sykliin. Näin, hyödyntäen muuntuneita tajunnantilojamme uuden oppimiseen, meistätuleejoustavampiajakykenemmekäsitteellistämääntodellisuuttaainavain leikillisemmin, joustavamminjamonipuolisemmin.
Tämän päivänkulttuurimmekärsiijäykästäajattelusta, olkoonsittenkyseessäuskonnollinendogmatismi, erityistieteellinen yksipuolinenajattelutainationalismi.Tarvitsemmekipeästitietoisenhyväksyvänläsnäolonmukanaantuomaaintegratiivista, moniammatillista yhteistyötä, ja leikillistä “antidogmattista”ajattelua. Tiede on tuonut meille realiteettitajua, mutta tarvitsemme myös luovuutta. Jokainen voi löytää leikillisyyden kautta omat osaamisalueensa ja vahvuutensa.
Onneksi läsnäoloaonjoilmassa! Maailmamme on muuttumassa kovaa vauhtia, eikä vain huonoon suuntaan.
x) Joidenkin tutkijoiden mukaan empaattiset ilmiöt ovat olennainen osa hypnoosia. Se, että samaistumme omiin kokemustiloihimme empaattisesti on on itsehypnoottinen transsitila. Kun yhdistämme sosiokognitiivisen mindfulnessin ja meditatiivisen mindfulnessin, yhdistämme nimenomaan idän ja lännen meditatiivisen perinteen hypnoottisiin transsi ja flow ilmiöihin.
LÄHDE:
Kati Sarvela, Sisäinen teatteri – Luova kirjoittaminen tietoisuustaitona, 2013, Kuumussa virtaa Oy