Yhteenveto

Toivovalmennus on  terapeuttinen integratiivinen menetelmä, joka yhdistää hypnoterapeuttista tietoa tietoiseen läsnäoloon ja terapeuttisiin luoviin menetelmiin. Valmennuksen tarkoitus on lisätä toivovalmennusopiskelijan kykyä ohjata omaa tietoisuuttaan,  laajentaa hänen käsitystänsä terveydestä ja antaa psykologisia työkaluja arjen normaaleista haasteista selviytymiseen. Integroitavista menetelmistä (tietoinen läsnäolo, itsehypnoosi, ohjatut mielikuvaharjoitukset, reflektiivinen kirjoittaminen ja kehotietoisuusharjoitukset) alkaa olla jo melkoinen tieteellinen näyttö:  Ne voivat parantaa elämänlaatuamme ja ne saattavat jopa parantaa vastuskykyämme.

Toivovalmennuksessa opetetaan tietoisuustaitoja

Toivovalmennuksessa opetetaan itsehypnoosin, luovan tunneilmaisun ja itsereflektion sekä tietoisen läsnäolon harjoituksia, joista jokaisesta voi olla apua stressin ja mielen hallinnassa kuin myös elämän kriisitilanteissa. Tällaisia kriisejä voi olla  vakava sairaus (1) , krooninen kipu (2) tai elämänkriisi kuten avioero.

Hypnoosista, tietoisesta läsnäolosta ja luovista terapeuttisista menetelmistä, kuten reflektiivisistä, oman tietoisuuden peilaamisharjoituksista kirjoittaen, alkaa jokaisesta olla melkoinen näyttö.  Yhä enemmän näkee tutkimuksia, joissa tietoisuustaitoja, luovia itsehoito- ja tunneilmaisumenetelmiä opetetaan opiskelijoille, esimerkiksi lääketieteilijöille, ja tutkimustulokset ovat olleet hyvin myönteisiä (3). Tietoisuustaidot mukaan lukien, erilaiset mielikuvaharjoitukset ja luovat itseilmaisumenetelmät, vähentävät opiskelijoiden stressiä ja tukevat potilas/asiakaslähtöistä työskentelyä.

Psykiatri Dan Siegelin sanoin – viettämällä sisäistä aikaa, mielitajumme paranee, meistä tulee empaattisempia sekä itseämme että toisia ihmisiä kohtaan.  Mielitaju on osa tietoista läsnäoloa ja se  on Siegelin mukaan linssi, jonka kautta näemme sisäisen maailmamme paremmin. Dan Siegelin ajatuksiin palaamme tässä artikkelissa myöhemmin. (4, 13)

Tietoisuustaidot laajana käsitteenä, niin kuin ne Toivovalmennuksessa käsitetään (tietoinen läsnäolo, mielitaju, itsehypnoosi, mielikuvaharjoitukset, reflektiivinen kirjoittaminen, kehotietoisuusharjoitukset = CAM)  parantavat hyvin usein paitsi terveen myös  sairaan ihmisen elämänlaatua, ne voivat auttaa kroonisessa kivussa  ja usein niiden on jopa osoitettu parantava ihmisen immuunivastetta esimerkiksi syöpäsairauksissa.  Kun stressi vähenee, immuunivaste paranee (5).   Alkaa olla yhä enemmän näyttöä, että CAM menetelmillä on myönteinen vaikutus kokonaisvaltaiseen terveyteemme.

Hypnoosilla on pitkä historia länsimaisessa lääketieteessä.  Hypnoosilla on hoidettu monenlaisia vaivoja, erilaisista peloista kroonisiin kipuihin ja auttamaan syöpähoidoissa olevien ihmisten jaksamista ja parantamaan heidän elämänlaatuansa. Toivovalmennuksessa opetettavilla itsehypnoosi- ja mielikuvaharjoituksilla on todettu olevan vaikutusta moniin arjen terveydellisiin ja mielen ongelmiin, myös esimerkiksi kroonisen kivusta kärsivän ihmisen elämänlaatuun. (5)

Toivovalmennukseen yhdistän kokemusasiantuntijuuttani, jota olen saanut sekä tietokirjailijana, hypnoosivalmentajana, työnohjaajana, NLP-Trainerina, luovan terapeuttisen kirjoittamisen ohjaajana,  hammaslääkärinä sekä oman sairauskokemuksen omaavana vertaisasiantuntijana (rintasyöpä, melanooma). Parhaillaan olen työyhteisöjen hyviinvointiin suuntauneessa mindfulness-kouutuksessa, päivittämässä tietojani tietoisesta läsnäolosta.

Omaa lähetymistapani elämän kriiseihin on narratiivinen.  CAM menetelmät voivat auttaa meitä rakentamaan elämästämme toivon tarinaa.  Vaikea kriisikin on mahdollista integroida oppimiskokemukseksi,   osaksi merkityksellistä elämäntarinaa.  Toivoa voi aina löytyä, myös elämän viimeisillä minuuteilla.

Toivon löytämiseen tarvitsemme henkisyyttä,  tietoisuustaitoja. Näitä voi löytyä sekä uskonnoista kuin myös uskontoihin kiinnittymättömistä tietoisuustaidoista. Uskon, että elämän tarkoitus löytyy siitä, että tunnemme itsemme ja yhteytemme ihmiskuntaan sekä koko luomakuntaan.

Kenelle valmennus sopii?

Toivovalmennuskurssi soveltuu henkilöille, joilla on halu tutustua itseen ja joilla on normaaleja elämäntaidollisia ongelmia.  Vanhalla kielellä voisi sanoa, että se sopii meille aikuisille, joilla on normaalin ihmisen tavallisia “neurooseja”.  Toivovalmennus on terveydenhoitoa – ei sairauden hoitoa. Vahvistamme meissä olevia selviytymisstrategioita.

Valmennuksessa on kysymyksessä itsehoidollisten elämänlaatua parantavien menetelmien opettelemisesta. Ihminen voi oppia lisäämään oman tietoisuutensa sisällön tiedostamista, luokittelua ja ohjausta, sen sijaan että hän olisi automaattisten, opittujen tunnelatautuneiden tilojensa, ja niiden  ajatusten vanki.

Meditatiivinen transsi voi olla ahdistava kokemus ihmiselle, jonka tietoisuuteen ei ole kehittynyt turvallisia aikuisia osia. Toki luova kirjoittaminen tai meditaatioharjoitus voi tuoda joskus  pintaan kipeitä tunteita. Näitäkin on hyvä käsitellä ryhmässä kokeneen ohjaajan kanssa yhdessä.  Kurssille osallistujalta edellytetään kuitenkin hyvää perusmielenterveyttä. Itseohjautuvaksi kasvaminen edellyttää, että psyykeeseen on jo kehittynyt turvallisia aikuisia osia. Jos tällaisia ei ole, valmennus ei läheskään aina korvaa henkilökohtaista terapiaa.

Suosittelenkin kurssia sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisille, sekä esimerkiksi kirjallisuustieteilijöille ja -kasvatustieteilijöille lisäämään itsetuntemusta ja empatiakykyä. Koska menetelmä on integratiivinen, sillä on paljon yhtymäkohtia kokemukselliseen, esimerkiksi kontemplatiiviseen oppimiseen (6)  ja kirjallisuusterapiaan.

Oma käsitykseni on, että tällä hetkellä elämme tieteiden integraation aikaa.  Tein oman lopputyöni hypnoterapiassa juuri integratiivisesta hypnoterapiasta, siitä kuinka hypnoterapiassa voidaan integroida erilaisia terapeuttisia viisausperinteitä.  Uskon, että kokonaisvaltainen viisautemme lisääntyy, kun teemme poikkitieteellistä yhteistyötä. On hyvä, että Toivovalmennus-ryhmissä on eri alan osaajia.

Minätilojen terapia (Ego State terapia)

Lähtökohtana Toivovalmennuksessa on minätilojen terapia, joka on hypnoterapiasuuntaus. Minätiloja voidaankin käyttää hyväksi paitsi terapiassa myös valmennuksessa ja työnohjauksessa.

Toivovalmennuksen johdantokurssilla tutustumme minätilojen terapiaan, ja rakennamme osallistujille ESI- mielitajukarttaan (luomme kullekin oman minätilojen kartan) , sekä  teemme joitakin tietoisen läsnäolon harjoituksia ja ensimmäisen minäitilojen reflektiivisen kirjoittamisharjoituksen.

Kurssi on johdantokurssi ja mikäli kiinnostusta ilmaantuu, tustustumme pitemmällä jatkokurssilla enemmän kokemuksellisiin itsehoidollisiin CAM menetelmiin, itsehypnoosin, luovan kirjoittamisen, kehotietoisuusharjoitusten ja NLP- ja  energiapsykologisten menetelmien avulla.

Minätilojen terapiassa ajatellaan, että olemme muodostuneet osista, joita kutsutaan minätiloiksi.  Menetelmän on kehittäneet Helen ja John Watkins (7) 1970-luvulla Vietnam-veteraanien traumaterapiaan. Tämä, että olemme monitilaisia tai -osaisia minuuksia alkaa olla melko yleinen käsitys monessa terapeuttisessa menetelmässä nyt 2000-luvun alussa.   Minätilojen terapialla onkin paljon lähisukulaisia mm. voice dialogue, internal family systems therapy, parts therapy ja psykosynteesi. Mikä mielenkiintoista, monet tietoisen läsnäolon (mindfulness) tutkijat puhuivat nykyään erilaisista tietoisuutemme tiloista (states)  tai mielenasemista (mindsets).

Minätilojen terapia-menetelmää on jatkojalostanut Australiassa psykoterapeutti Gordon Emmerson (8), joka on kirjoittanutkin opetusmateriaalina käyttämääni Jan Skyn  Mielen monet puolet -kirjan  johdannon (9).  ESI (HTT – Hallitsevan tilan tunnistus) on Skyn kehittämä kätevä valmennustyökalu, jolla voimme katalysoida esiin yksilön minätiloja, lähtien kunkin omasta henkilökohtaisesta tavoitteesta käsin.  Emmerson itse on julkaissut lukuisia kirjoja minätilojen terapiasta.

Voimme ESI:n  (HTT Hallitsevan tilan tunnistus) avulla luoda asiakkaallemme/itsellemme mielitajukartan. Tämä prosessi ei vaadi varsinaista hypnoosia. Sky käyttää menetelmää työnohjauksissaan ja valmennuksissaan. Hän on käynyt Suomessa jo pari kertaa opettamassa menetelmäänsä psykoterapeuteille, työnohjaajille  ja valmentajille.

Kuten jo mainitsin, minätilat ovat minätilojen terapiassa hieman erilaisia kuin kognitiivisessa terapiassa, koska ne luodaan täysin spontaanisti asiakkaan luovuuden avulla. Niitä ei luokitella jälkikäteen mihinkään luokkiin, vaan tilojen annetaan syntyä ihmisen sisäisestä kokemuksesta. Luovuusprosessin edetessä voi tietoisuustaitojen harjoittajalla avautua joskus yhteys syvemmällä oleviin mielenosiin.

NLP:n tapaan minätilojen terapiassa ulkoistetaan tilat, ja niihin ei assosioiduta, jotta estetään uudelleen traumatisoituminen.  Mielikuviin voidaan ottaa turvaetäisyyttä, esimerkiksi NLP:n etäännyttämiskeinoin, jotta menneisyyden kokemuksia voidaan elää konstruktiivisesti.  Tapahtumia voidaan myös rekonstruoida symbolisesti tai metaforisesti, mikä pehmentää kokemusta.

NLP:ssähän perinteisesti hyödynnetään tällaista “hypnoositilaa”, joka on hypnoosia ilman varsinaista induktiota. NLP:stä on tullut uusia mielenkiintoisia kirjoja sovellettavaksi kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin (10). Voimme siis tehdä erilaisia mielikuvaharjoituksia ilman varsinaista hypnoosia. Näiden NLP harjoitusten  avulla voimme integroida tilojamme.  Teemme puoliamme tutuksi itsellemme ja kasvatamme niitä aikuisiksi.

Minätilojen terapiassa eheä minuus on hyvin integroitunut minätilojen joukko, jossa ristiriidat on neuvoteltu selviksi.    Tilat ovat sitä mitä ne ovat, asiakkaan ainutkertaisia persoonan osia.

Tiloja voi integroida myös kirjoittaen ja kehotietoisuusharjoituksin

Olen kehittänyt oman Sisäinen teatteri-kirjoittamisen metodin juuri minätilojen terapiasta, ja olen käyttänyt sitä luovien kirjoittamisryhmien ohjauksessa. Hyödynnänkin luovia menetelmiä, kuten  kirjoittamista osana Toivovalmennusta. Olen antanut kirjoitusharjoituksia myös joillekin työnohjaus- ja valmennusasiakkailleni. Tämä on jo melko yleistä hypnoterapiassa.

En ole ainut maailmassa, joka käyttää minätiloja luovassa terapeuttisessa kirjoittamisessa (kokemuksia luovasta reflektiivisestä kirjoittamisesta löytyy kirjastani Sisäinen teatteri – Luova kirjoittaminen tietoisuustaitona). Olen löytänyt tieteellisestä kirjallisuudesta muitakin. Esimerkiksi amerikkalainen lääkäri Moshe M. Torem (11) on tehnyt samaa.  Hän on antanut asiakkailleen tehtäväksi kirjoittaa esimerkiksi kirjeitä minuutensa eri minätiloille.

Oman persoonan osille kirjoittamien ei ole mitenkään poikkeuksellista. Itsetuntemuksemme lisääntyy kun uskallamme avautua osillemme, joita emme ole uskaltaneet rehellisesti kohdata. Myös Julia Cameronilla on ollut harjoituksia, joissa ihminen lähtee kirjoittamaan luovasti itsensä kanssa ja suomalaisista kirjoittajista tulee mieleen Marja Leena Toukosen “Kuvittele itsesi”-kirja (12), jossa hän opastaa ihmistä kirjoittamaan oman mielenosiensa kanssa tarkoituksena itsetuntemuksen lisääminen.

Reflektiivisellä kirjoittamisella on huomattavan pitkät perinteet ihmiskunnan historiassa. Erityisesti monet filosofit ovat käyneet sisäisiä dialogeja itsensä kanssa.  Muun muassa kirkkoisä Augustinus keskustelee tunnustuksissa pakanaosansa kanssa ja ei liene kovinkaan kaukaa haettu, että mestarillinen tanskalainen filosofi Sören Kierkegaard alternimimerkeillään on käynyt keskusteluja oman mielen osiensa kanssa.

Entä Carl Jungin aktiivinen mielikuvitus? Hän ja hänen monet oppilaansa ulkoistivat visualisaatioitansa ja sisäisiä dialogeja juuri kirjoittaen, eheyttääksen itseään. He olivat yhteydessä mielikuvituksen avulla mielensä osiin, sen arkkityyppisiin ja kompleksisiin, osiin. Minätilojen terapian juuret ovat psykodynaamiset, mutta se on integratiivinen työkalu, joten terapeutti/valmentaja voi yhdistää ESI:n omaan  osaamiseensa, tulee hän sitten lähes mistä perinteestä tahansa.

Lähtökohta Toivovalmennuksessa on sama kuin minätilojen terapiassa:  “Onnelliset osat – onnellinen ihminen”. Tämä onkin australialaisen Gordon Emmersonin kirjan nimi (8). Kun olemme hyväksyvästi läsnä lapsellisille osillemme, ja kuuntelemme ja opastamme niitä, kasvaa näistäkin osista aikuisia.  Integroimme, eheytämme, samalla tietoisuuttamme. Gordon Emmersonin mukaan olemme osamme, ja kun tunnemme ne, tunnemme itsemme.

Koska haluan valmennukseeni mukaan myös kehotietoisuusharjoituksia, olen saanut onnekseni yhteistyökumppaniksini oman sisareni Annika Sarvelan, jolla on pitkällinen kokemus kehotietoisuutta kehittävistä menetelmistä.  Olemmekin jo vetäneet joitakin kursseja yhdessä mm. Helsingin aikuisopistossa, ja huomamme hänen kehollisten harjoitusten integroituvan hyvin Toivovalmennukseen.

Olemme päättäneetkin, että Toivovalmennusta voi vetää sekä mielikuva- ja sisäinen dialogi -painotteisesti, niin kuin minä teen, tai siihen voi yhdistää enemmän kehotietoisuusharjoituksia kuten idän perinteiden kehotietoisuusharjoituksia ja autenttista liikettä, jolloin korostuu Annika Sarvelan kokemusperäinen tieto mm. joogasta, shindosta ja autenttisesta liikkeestä.

Jotta Toivovalmennus ei olisi pelkkää istumista, integroimme siihen siis jokaisena päivänä joitakin kehotietoisuusharjoitusta  esim.  venytyksiä, ravistuksia ja kehotietoisuusharjoituksia. Hyödynnän omassa työskentellyssäni yksinkertaisia kehotietoisuusharjoituksia.  Keholliset harjoitukset Toivovalmennukseen kehittää pitkällisen kokemuksen kehollisista menetelmistä omaava Annika Sarvela.

Kehopainotteisessa Toivovalmennuksessa painottuu Annika Sarvelan osaaminen.  Niissä ryhmissä, joita itse vedän, korostuu erilaiset mielen tietoisuustaitoharjoitukset.  On kuitenkin tärkeä tiedostaa, ettei tilamme minätilojen terapiassa ole pelkästään mielellisiä vaan ne ovat todella myös kehollisia (8).

Ihminen voi hyvin, kun hän kykenee integroimaan omia tilojaan tehokaasti erilaisten luovin luovien harjoitusten, kuten kirjoitus-,  liike-, mielikuva- ja meditaatioharjoitusten kautta.  Tilojen ulkoistamisen kautta ihminen löytää tarkkailevan ja prosessia ohjaavan minuuden keskuksen.

Tämä erilaisten tilojemme integraatio, jota minätilojen terapiassa tehdään,  on myös tietoisuustaito, jota Dan Siegel kutsuu mielitajuksi. Kun negatiiviset tunnetilamme eivät lukitse energia- ja informaatiomolekyylivirtojamme, mielemme vapautuu ja psyykeemme eheytyy.

Toivovalmennus mielitajun kehittämistä

Toivovalmmennuksen voi ajatella olevan minätilojen terapiaa hyödyntävä mielitajun opettamismenetelmä.   Psykiatri Dan Siegel (10), kutsuu nimittäin tietoisuuden eri tilojen integroimista mielitajun kehittämiseksi.

Toivovalmennuksessa vietämme sisäistä aikaa tietoisen läsnäolon, mielikuvaharjoitusten ja kirjoittamisharjoitusten, myös joidenkin Dan Siegelin mielitajuharjoitusten parissa. Tutkimme, viettämällä sisäistä aikaa, monipuolisesti, monipuolista itseämme. Kehitämme näin mielitajuamme.

Siegel kirjoittaa (4):  Haluatko tehostaa aivojesi eheytymistä? Reflektiivisen, sisäänpäin suuntautuneen pohdiskelun on tieteellisesti todettu edistävän eri aivoalueiden yhteistyötä. Minä käytän menetelmästä nimitystä sisäinen aika. (Häneltä olenkin omaksunut tämän käsitteen, sisäinen aika).

Kirjassa Siegel tarjoaa nuorille kuin myös vanhemmille, erilaisia tietoisen läsnäolon harjoituksia meditoiden ja kirjoittaen.  Dan Siegelin ajatukset ovat helposti integroitavissa Toivovalmennukseen ja minätilojen terapiaan.