Marlboromiehen lupaus

Esipuhe



🚬

Isäni oli romani. Häntä en tavannut kuin kerran. Lähdin maalta maailmalle nuorukaisena. Vietin Helsingissä aikuisikäni suurehkon julkisivu-urakointiliikkeen ohjaimissa. Epilepsia pysäytti kiireen ja muutin takaisin kotiseudulle.

Tupakoinnan kanssa olen tuskaillut vuosikymmeniä turhaan. Lopettaminen on ollut tuskaisen vaikeaa.

Tällä postyymilla haluan ehkä vähän humoristisetikin tavoittaa ne jotka kamppailevat saman ongelman kanssa.

Erityiskiitokset haluan antaa Sisäisen teatterin vetäjälle Kati Sarvelalle, siitä että silmäni avautuivat. Kurssilla vannoin lopettavani sauhuttelun kuukauden kuluttua 12 henkilön edessä. Nyt peruminen on lopultakin mahdotonta.


Keijo Wääri

Forssassa 20.10.2017 


 


Hän kiipeää kolmanteen kerrokseen ähisten, keuhkot apua vaatien. Pysähtyy toiselle tasanteelle. Nojaa polviinsa ja miettii miksi ei ole hissiä?

Hän on jo iällä 70 lähes. Pakko istua hetkeksi. Kovaa tämä vajaakeuhkoisen elämä.

— Minkä takia ihmisille on luotu keuhkot?

— Elämä olisi elämisen arvoista ilman.

— Ihminen on eläin, mutta eihän eläimillä ole todettu keuhkosyöpää, tai kuka sen tietää.

Yläkerrasta avautuu ovi. Tapani tulee kireissä Niken verkkareissa ja ultravioletti lenkkareissa. Laiha kuin ruoto, lenkkeilyhullu.

— Mitäpä Jorma? Tarviitko apua? Ota kynkkään, niin vien sinut huoneeseesi.

— Itsekin pääsen. Tässä vaan vähän huilaan ja hengitystä tasoittelen.

— Mistä kivestää?

— Muka huomaa? Henkeen ottaa ja vituttaa. Ääni on Amstrongin. Onneksi polla pelaa.

— Mitä järkeä kessuttaa. Kuolema raapii persusta ja haisetkin kuin Amerin tehdas

— Nyt lähdet nihilisti. Oma on asiani. Pian 35 vuotta olen röökannut ja vasta nyt keuhkot huutaa hoosiannaa. En perkele lopeta. Et tiedä minkälainen nautinto on sytyttää aamun ensimmäinen rööki mukillisen kahvia jälkeen. Katsella puhallettuja savuympyröitä ja köhiä verenmakuisia ysköksiä. En lopeta ennenkuin suu on täynnä multaa.

—Ok. Omapa on murheesi. Joskus minäkin imin. Kerrasta lopetin. Puolikas malluaski jäi takan päälle, siinä se on vieläkin. Kyllä nyt kulkee vaikka maraton

Tapani harppoo ohitse kenguruna. Vetää vielä pari kertaa tossut vinkuen kerrokset alakerrasta yläkertaan hengästymättä.

Jorma kauhoo kaiteesta kiinni pitäen kontilleen ja siitä ylös. Yskäisee kerran. Katsoo käytävän lasista Tapanin erkanevaa selkää.

🚬
LÄÄKÄRISSÄ

🚬

Vastaanottovirkailija Alaloukusa

— Nimi

— Jorma Hipeli

— Sos.tunnus

— On

— Syy vastaanotolle tuloon

— Rintaan pistää ja vituttaa

— Istukaa odottamaan tohtori Latva-Karjanmaa ottaa vastaan n. tunnin kuluttua. Hän on tupakkatauolla.

Vastaaottohuoneen ovi avautuu. Tohtori Latva-Karjanmaa saapuu sankan savun seasta antamaan kättä. Huoneessa haisee Jymy. Latva-Karjanmaa sytyttää maissipiipun ja imee posket lommoten.

— Ja nimi oli

— Hipeli

— Taudin nimi

— Pirustako tiedän. Rintaan pistää ja vituttaa. Yskittää ja paskittaa. Joskunaan henki ei kulje kuin peräluukun kautta kiertäen.

— Vaatteet posi, sanoo tohtori

— Ai kaikki? Housut ja alusvaatteetkin?

— Kaikki

— Luuleeko tohtori hinttari, että minä tässä kellisillään kekkuloin?

— Rauhallisesti Hipeli. Minä olen tohtori ja aion selvittää oireiden syyn.

Hipeli riisuutuu ilkosilleen. Latva-Karjanmaa karistaa piipun perskat tuhkakuppiin ja ottaa stetoskoopin.

— Hengittäkää syvään ja pidättäkää hengitystä minuutin verran.

— Ei pysty karjuu Hipeli naama sinisenä

— Jaksaa, jaksaa, jaksaa. Selvä tapaus. Verikoetta ei tarvita. Kolmannen asteen keuhkosyöpä.

— Ei saatan ja juuri kun olin aikeissa lopettaa tupakan polton. Tai toisaalta olen lopettanut jo monta kertaa ennenkin.

— Lohdutukseksi sanon, että teillä on vielä n. kuukausi elinaikaa, joten lopettamien on turhaa, mutta nyt ulos, en halua tartuntaa.

Jorma tempoo vaatteet päälleen Jormaa myöden. Tempaisee menneessään oven kiinni saranat helisten. Päättää päättää päämäärän. Tupakoimattoman tulevaisuuden.

🚬
HYPNOOSI

🚬
Helsinkiläinen suggestoterapeutti Uusi-Luomalahti vastaanottaa Jorman Vallilan puutalossa. Hartiolle ulottuva tukka, hikinauha, leveälahkeiset housut, kukallinen paita , paljasjaloin.

— Mikä teidät ajoi tänne huumeluolaan?

— Ajattelin saavani apua tupakoinnin lopettamiseen tai edes vähentämiseen.

— Aletaan sitten hommiin. Pötkölleen divaanille

— Sattuuko se, minulla nääs on piikkikammo

— Mitään piikitystä. Avoin ja vastanottavainen mieli riittää.

— Hyvät sulle

— Hengittäkää syvään. Tyhjentäkää päänne. Älkää ajatelko mitään. Vaivutte suývään uneen, syvään uneen, syvään uneen…..

Puolen tunnin kuluttua

— Eikö jo olisi tupakkatauon paikka?

Uusiluoma-Lahti jatkaa mantraansa.

— Inhoat tupakka, inhoat sen hajua, inhoat hinta, inhoat, inhoat, inhoat

Istunto loppuu.

— 100 euroa sanoo hypnomies. Tuossa uusi vastaanottoaika

— Tyyristä on. Sillähän saa enemmän kuin kartongin.

— Ehkä kitulias henkesi on sen arvoinen

— Yrittää pittää, yrittää pittää, sanoo Jorma ja kaivan askin povarista

Jorman seuraavat viikot eivät olleet kaveruksia keskenään. Ensimmäisenä viikkona himot ylittivät tajunnan rajat. Hä vain tuijotti puolikasta Marlboroaskia, otti käteen, hiplasi kuin rakastaan, nuuhki ja pisti takaisin halveksivan katseen seuratessa.

Toisen hän viimein päätti aloittaa kuntoilun. Aluksi hitaasti kiiruhtamatta, kunnes jo kuukauden kuluttua huomasi pääsevänsä ylimpään kerrokseen kertaakaan huilimatta. Libidokin voimistui kuin nuorella sonnilla.

Eräänä syyskuulaana päivänä kadulla vastaan askelsi selkä hieman könössä, pitkiä sylkiä ruiskien tohtori Latva-Karjanluoma. Jorma tunnisti

— Sinä elät, sanoi Latva-Karjanluoma

— Näin voidaan sanoa, kävin juuri ilmoittautumassa Tukholman maratonille ensi kesänä. Entä itse?

— Kävin vastaanotolla, kolleega määräsi veríkokeeseen tuloksena kolmannen asteen keuhkosyöpä ja kuukausi elinaikaa. Köh, köh, köh

Latva-Karjanmaa jatkoi matkaansa, sytytti piippunsa.

Pari kuukauden kuluuttua lehdessä oli kuolinilmoitus. Rakas isämme ja isoisämme Kalervo Latva-Karjanmaa menehtyi vaikean sairauden murtamana. Kaipaamaan jäivät. Vaimo, 7 lasta, 16 lastenlasta ja 5 lastenlastenlasta.

🚬🚬🚬
Paljon poltit, perheen pilasit

    viimein piippusi kylmäksi jäi

    

Advertisements

Simon seikkailut

Sisäinen teatteri on persoonaa eheyttävää, muodonmuutoksellista, fiktiivistä, omaelämänkerrallista kirjoittamista. Viime viikonloppuna vedimme Nahkurin verstaalla, Tammelassa, ilmaisutaidonopettaja Eliisa Lintukorven kanssa, ensimmäisen varsinaisen peruskurssin Sisäisestä teatterista. Olen viime vuosina tehnyt lähinnä henkilökohtaista luovan kirjoittamisen ohjausta. Nyt pääsin pitkästä aikaa taas vetämään ryhmää, ja tunnen kiitollisuutta tästä mahdollisuudesta. Meillä oli hieno, rohkea ja luova ryhmä.  Fiktiivisyys, niin kuin taiteellinen symbolisaatio yleensäkin, tarjoaa persoonan “eheytyttämiselle” turvasäilön. Muutama kirjoittaja suostui jakamaan prosessinsa. Kiitos heille tästä. Tekstit ovat joskus hyvinkin henkilökohtaisia, joten on luonnollista, etteivät kaikki halua tätä tehdä.

🌹

– Teija Eloranta – 



HENKILÖT:
Kertojan ääni

Simo 30 cm – 180 cm, ikä noin 8 vuotta

Innokas Iines – aina valmis johonkin uuteen, ikä noin 8 vuotta

Työteliäs Tiina – aina töissä, ei koskaan ehdi mukaan yhteisiin hetkiin

Turvallinen Titta – minimoi riskit, huolehtii muista

Järkevä Jaana – hoitaa tehokkaasti tarvittavat asiat 40 v

🌹

Ankea Armi – pystyttänyt leirinsä makuuhuoneen sängyn alle, koska mitään ei kannata aloittaa ja tehdä, koska kaikki kuitenkin aina menee mönkään 24 v.

Kertoja
: Tarina sijoituu fiktiiviseen Portaan pikkukylään Nahkurin verstaalle armonvuonna 2017. On lokakuun toinen viikonloppu. Presidenttinä on Sauli Niinistö ja koko valtakunta odottaa malttamattomasti perillisen syntymistä. Ikkunoihin vihmoo vettä.

Simo Seikkailija
: Hei, mulla on tosi tylsää, tylsää, tylsää….(rallattelee)

Turvallinen Titta
(vilkaisee olkansa ylitse, huokaa syvään ja sammuttaa imurin): Värittäisit vaikka värityskirjaa. Ostin sinulle uusia, myrkyttömiä värikyniäkin.

Simo Seikkailija
(irvistää vähemmän kauniisti): Eikä! Lähdetään seikkailemaan! Mennään jonnekin ja kohdataan lohikäärmeitä ja prinsessoja.

Turvallinen Titta:
Ei kai tästä nyt yhtäkkiä voida mihinkään lähteä. Pitää ensin suunnitella, että kaikki menisi suunnitelman mukaan. Siivouskin on kesken ja kaupassakin pitäisi käydä…

Innostunut Iines
: Minä ainakin lähden mukaan! Minne mennään (kuului iloinen ääni)? Eikä sade haittaa yhtään, lätäköissä on kiva hyppiä! Haluan ratsastaa lohikäärmeellä ja leikkiä prinsessaa!

Järkevä Jaana
: Minä voin lähteä kunhan saan arkistoitua ensin nämä Työteliään Tiinan tilinauhat. Laitan saappaat ja sadetakin niin en kastu.

Luova Leila:
Oi miten ihanaa! Suuri salaperäinen seikkailu – voin maalata niistä taulun ja kirjoittaa kirjan sitten kun tulemme takaisin. 

Ankea Armi
(ääni kuului kamarista, vain kelmeä käsivarsi pilkistää sängyn alta): Ei kannata. Käy huonosti. Aina ennenkin on käynyt huonosti. Ja tulee aina käymäänkin huonosti! Ei kannata yrittääkään seikkailla. Seikkailut ovat vaarallisia. Jos lähtee seikkailemaan käy huonosti, sattuu jotakin jollekulle tai ainakin voisi sattua – jos pysyy kotona sängyn alla pysyy turvassa, luulisin. Minä en ainakaan tule mukaan!

Innostunut Iines
(kääntyy Simon puoleen): Otetaan Luova Leila ja Turvallinen Titta mukaan! Järkevä Jaanakin tulee! Voi kurja kun Työteliäs Tiina ei taaskaan pääse, kun on töissä. Ankea Armi voi voivotella ajankulukseen täällä kotona ilman meitäkin!

Luova Leila
: Simo, sinun pitäisi kyllä vähän kasvaa! 30 cm on aika vähän mittaa noin suurelle seikkailijalle! Kuule, naapurikylän poppamies voisi auttaa sinua. Hän tekee uutta todella tehokasta kasvulannoitetta, joka tehoaa kaikkiin alamittaisiin, myös Simoihin.

Kertoja
: Ja niin lähti 30 cm mittainen Simo seikkailija johtamaan ystäviään kohti jännittäviä seikkailuja!

Turvallinen Titta
: Minulla on kartta mukana, pysähdytään katsomaan mihin olemme menossa. Suunnitellaan reitti tarkasti ja seurataan sitä, niin emme pääse eksymään.

Järkevä Jaana
: Tämähän on suora tie, ei täällä voi eksyä! Jotain rajaa!

Kertoja
: Yhden jos toisenkin tunnin ja muutaman minuutin kuljettuaan ystävykset saapuivat naapurikylään. Toiset istahtivat lepuuttamaan jalkojaan ja Simo jatkoi matkaansa poppamiehen juttusille. Reippaasti 30 cm pieni mies asteli majaan ja kohta hymyillen pieni ruskea pullo kädessään sieltä ulos.

Turvallinen Titta
: Oletko varma, ettet saa vatsaasi kipeäksi tuosta rohdosta?

Seikkailija Simo
: No en saa! Jos Ankea Armi nyt olisi täällä, saisin kuulla aikamoiset madonluvut tuntemattomillta saatujen tuntemattomien rohtojen hurjista sivuvaikutuksista, vaan kun ei ole (kulauttaa pullon sisällön suuhunsa).

Kertoja
: Tässä vaiheessa Turvallinen Titta puree kieleensä, ettei sanoisi mitään…

Kertoja
: Simo näyttää kasvavan silmissä ja oli kohta 180 cm pitkä ja valmis jatkamaan matkaa. Nyt mentiinkin turvallisen suoran tien sijasta sankan kasvillisuuden keskellä ja Simo raivasi tietä viidakkoveitsellä. Samaan aikaan kun Simo Seikkailija kasvaa isommaksi ja isommaksi, Turvallinen Titta pienenee ja pienenee, kunnes oli niin pieni, että mahtui sopivasti Seikkailija Simon rintataskuun.

Turvallinen Titta:
Palataan takaisin (kuului piipittävä ääni Simon rintataskusta) Minua huimaa täällä ylhäällä.

Kertoja
: Järkevä Jaana seurasi katseellaan Seikkailija Simoa etenemistä viidakossa, mutta päätti antaa Simon tehdä mielensä mukaan, tietysti järjen sallimissa rajoissa. Ja jostakin syystä askel tuntui jokaisella hetki hetkeltä kevyemmältä.

Innostunut Iines
: Katsokaa! Leilalla on siivet selässään. Hei katsokaa! Leila on ilmassa! Leila Lentää! Katsokaa! Minullakin on ihanat kauniit siivet, ja Simolla ja Jaanalla…

Luova Leila
: Räpytelkää, räpytelkää, lennetään yhdessä! (huudahti Leila).

Järkevä Jaana
: Simo hei, tulehan alas sieltä pilven päältä, ei sitä tiedä kestävätkö uudet siivet lentää noin korkealle. Laita taskun nappi kiinni ettei Titta putoa.

Simo
: Liimaan Titta sinullekin kotona pienet sievät siivet, niin ei tarvitse pelätä putoamista kun taas lähdetään seikkailulle!

Turvallinen Tiina
: Kiitos, olen aina halunnutkin pienet sievät siivet, ne ovat niin käytännölliset!

Luova Leila
: Ihanaa tämä seikkailu, ihana kokemus leijua yhdessä pilvien kanssa sadepisaroiden kimallellessa timanttien lailla. Mutta nyt lähdetään kotiin ja lähetetään Ankea Armi postipaketissa Balille ruskettumaan ja miettimään maailman menoa. Tiedä vaikka Armillekin vielä joskus kasvaa siivet! Saduissa ihmeitä voi tapahtua!

Kertoja
: Sen pituinen Simo!

Tolle ja Sisäinen teatteri

On oikeastaan melkoisen palkitsevaa huomata, kuinka hyvin Sisäisen teatterin® ajatukset istuvat Eckhart Tollen ajatuksiin.  Ennen kuin siirryn Tolleen, pieni johdatus Sisäiseen teatteriin lienee paikoillaan. Sisäisessä teatterissa teemme “mielitajukartan”  erilaisista puolistamme, käyttäen hyväksi australialaisen Jan Skyn ESI® . -menetelmää.

Olen ollut mukana katalysoimassa luultavasti jo satoja mielitajukarttoja. Eräs viime viikonlopun kurssilaisista hämmästeli, kuinka syvälliseen prosessiin pääsee, kun lähtökohtana on niin “insinöörimäinen työkalu”.  Täytyy tunnustaa, että ihmettelin aikoinaan tätä itsekin.  Salaisuus on siinä, että mielitajukartta tarjoaa hyppäyksen tarkkailevaan minuuteen, kaksoistietoisuuteen.

Viime viikonlopun  Sisäisen teatteri -kirjoittamisryhmän mielikuvituksen tuotokset olivat jälleen kerran syvästi koskettavia ja inspiroivia. Olen toiveikas sen suhteen, että saan julkaista täällä joidenkin oppilaiden tuotoksia. (Ekstrakiitos Eliisa Lintukorvelle, ilmaisutaitojen opettajalle!)

Peruskurssilla teemme osallistujille ensinnäkin oman mielen osien “minätilojen” kartan, hyödyntäen tätä Jan Sky:n ESI- menetelmää.  Tässä erään henkilön kartta:

wp_20150521_027-1
Kuva: Jan Skyn kirjasta, Minän monet puolet (Kuva ja Mieli), joka on käännetty suomeksi.
Kun kartta on tehty, nimeämme ja personifioimme osamme mielikuvituksellamme  (esim. Ville Vihainen, katkeroitunut vanha ukko, Uuno-Typerys, renttu, joka päästää aina sammakoita suustaan.  jne). Tämän jälkeen lähdemme luomaan näytelmää hyväksyvästi läsnäollen ja myötätuntoisessa suhteessa osiimme. Tuotos voi olla myös satua, proosaa tai vaikkapa runoutta.

Kirjoitusprosessi on parasta aloittaa ryhmässä, koska maadoittumisen taidot ovat tärkeitä. Usein voimakkaita, kehoon säilöttyjä, tunteita vapautuu.  Menetelmä sopii ihmisille, joilla ei ole  vakavia mielenterveysongelmia. Toki heillekin saattaa sopia terapian rinnalla käytettäväksi. Kyseessä on luova, muodonmuutoksellinen, oppimisprosessi, jossa jokainen itse on vastuussa omasta prosessistaan.

Olennaista on kyky läsnäoloon, sanoo Tolle.  Et ole eläväinen, jos et osaa olla läsnä itsellesi ja ulkoiselle todellisuudelle. Ongelmamme Tollen mukaan on, että uskomme ajatuksemme.

Teemme Sisäisessä teatterissa oikeastaan suuren hypyn kaksoistietoisuuteen. Lakkaamme uskomasta ajatuksiamme. Paljastamme ajatustemme näkökulmasidonnaisuuden. Avaamme kanavan virtaavaan, dialogiseen, minuuteen.  Emme enää luule erilaisten tilojemme tunnepitoisia käyttäytymismalleja ja ajatuksia tosiasioiksi. Tajuamme kaikkien  ajatustemme näkökulmasidonnaisuuden,  pirstoutuneisuuden ja suhteellisuuden. Tollen mukaan suurin vapaus on ajatuksen vapaus. 

On mieletöntä yrittää löytää järjestelmää, joka antaisi kokonaiskuvan ihmistietoisuudesta.  Jos joku järjestelmä on vapautta vahvistava, niin henkilökohtaisesti en ole löytänyt parempaa mallia kuin teatteri.  En malta olla sekoittamatta Henryk Skolimowskin Mielen teatteria tähän yhteyteen. Skolimowski korostaa, että evoluutio ei ole jotain, minkä tiede on keksinyt. Evoluutio on olemassa ilman tiedettäkin, mutta tiede ei ole olemassa ilman evoluutiota. Tiede on vain yksi pieni osa evoluution ihmettä. On naurettavaa ajatella, että luonnontiede voisi määritellä kokonaisuudessaan evoluution, kun se itse on vain eräs pieni sen osa ja ilmenemismuoto. Päinvastoin evoluutio tuottaa tieteen.  Ja oma tietoisuutemme on virtaava ja elävä osa tietoisuuden evoluutiota, kun löydämme dialektisen, “teatterinomaisen” suhteen itseemme ja maailmaan.

img_0502

Kehittämällä omaa evolutiivista herkkyyttämme,  voimme antaa itsemme evoluution välikappaleeksi. Voimme käyttää mietiskellen herkkyyttämme ja leikkiä itsemme tuntemiseen, itsemme ylittämiseen ja itsemme aktualisoimiseen: Meistä voi tulla mielekäs ja eettinen osa maailmassa tapahtuvaa tietoisuuden evolutiivista laajenemista. Ja mikä parasta, samalla alamme tuntemaan itsemme entistä eläväisemmäksi.  Teatterilla on monikulttuurista ja historiallista voimaa. Luova kirjoittaminenkin voi olla mietiskelyä!

Tolle korostaa, että meidän tulee tulla tietoiseksi suhteestamme omiin ajatuksiimme.  On astuttava pari askelta taaksepäin. Sisäisessä teatterissa harjoittelemme näitä  askeleita mietiskellen, hyödyntäen kaksoistietoisuutta.  Olemme sekä tilamme, että niiden tarkkailija. Otamme vakavuuden sijaan leikkivän suhteen oppimiimme tunnetiloihin, niiden käyttäytymismalleihin ja ajatuksiin.  Ryhdymme myötätuntoisen näytelmämme kirjoittajaksi ja  yleisöksi. Lakkaamme ottamasta itseämme ja tunnepitoisia ajatuksiamme liian vakavasti.

Aikamme ongelma on, että meillä on jopa liikaa tietoa, informaatiotulvaa, ja liian vähän leikillistä suhdetta toinen toisiimme ja itseemme.  Otamme itsemme lisäksi toinen toisemme liian vakavasti.  Työpaikoilla tunnepitoisiin tarinoihin takertuvat aikuiset totiset ihmiset taistelevat keskenään ja vetävät mattoja toinen toistensa alta. Niin suuri on oikeassa olemisen tarve. Kaikissa kansankerroksissa, akateemisista duunareihin, näemme ihmisiä, jotka ottavat ajatuksensa tosiasioina. Ja jotten liian ylimieliseksi ala, tätä joudun itsekin edelleen harjoittelemaan. Ajatuksiin samaistuminen on niin helppoa ja nopeaa!

Kun et ymmärrä kaikkien ajatuksiesi suhteellisuutta, et ole vapaa. Takertumalla  monenlaisiin ajattelun malleihin ja yksipuolisiin käsitteisiimme, olemme ajatustemme luomassa vankilassa.  Luovat kokemukselliset menetelmät tarjoavat astinlautoja syvälliseen elämänymmärrykseen ja ikuisesti virtaavan minuuden tavoittamiseen.

Ihminen on niin paljon enemmän kuin mikään hänen roolinsa… Virginia Satirin (Your Many Faces) sanoin, meissä jokaisessa on tilaa tuhansille minuuksille.

Lähteitä:

Eckhart Tolle, Becoming a Teacher of Presence, Audiobook

Sisäinen teatteri – Luova kirjoittaminen tietoisuustaitona, Kuumussa Virtaa Oy, 2013