Kouluttajat:   tanssi-liiketerapeutti Maija Palsio (MyDance)

mindfulness-ohjaaja ja hypnoterapeutti Kati Sarvela (Kuumussa Virtaa Oy)

Ajankohta:       pe 20.11. (klo 17.00-20.15) ja 21.11 (9.00 – 17.00) 2015

Hinta:               100 euroa (sis. alv 10/24 %)  

Paikka: MyDance-sali. Tervapolku 7, Kuhmo.

Järjestäjät:   Yhteistyössä MyDance ja Kuumussa Virtaa Oy

Tässä työpajassa tutustumme liikkeen-, hyväksyvän läsnäolon (mindfulness)  ja mielikuvaharjoitusten avulla itseemme. Keho ja mieli voivat hyvin, kun ne kuuntelevat toisiaan ja virittäytyvät samalle aaltopituudelle. Liikkeen  ja mielen harjoituksin saavutamme (keho)tietoisuustaitoja, jotka voimaannuttavat meitä arjessa. Osa harjoituksista tehdään koko porukalla, mutta tarpeen tullen  jakaannumme kahteen ryhmään: Toisessa painottuvat mindfulness- ja  kirjoitusharjoitukset ja toisessa keholliset liike-mieliharjoitukset.

Työpaja on tarkoitettu ensisijaisesti voimaannuttamaan työssä olevia aikuisia, mutta se soveltuu myös muillekin tanssi-liiketerapiasta ja tietoisuustaidoista kiinnostuneille.

Virtaa 1:ssä käymme myös läpi ensimäisiä askelia Taina Siukolan kehittämästä “Mindfulness työssä –  8 askelta hyvään työhön (™)”.  

Mikäli kiinnostusta ilmenee, järjestämme  Virtaa -jatkotyöpajat, joissa jatkamme prosesseja, mindfulness-askeleita sekä terapeuttista tanssi-liiketerapiatyöskentelyä.

Ilmoittautumiset:  maijapalsio @ gmail.com

PS. Mikäli työpaikkasi on kiinnostunut työhyvinvointikoulutuksistamme, pyydä räätälöityä ratkaisua työporukallesi.

Eheys sanaa on käytetty monenmoisella tavalla, joten ehkä on paikallaan määritellä, mitä tarkoitetaan tällä sanalla, kun sitä käytetään tietoisuustaitojen yhteydessä. Lukemattomat tämän päivän psykologian ammattilaiset käyttävät sanaa eheä.  Näistä ammattilaisista mainittakoon vaikkapa psykiatri Dan Siegel ja  psykologi John Prendergast.  He ovatkin olleet seuraavien eheysajatusteni inspiraation lähteitä.

Dan Siegel  kirjoittaa, että tietoisuustaitoharjoituksella yhdistetään, integroidaan, tietoisuutemme erilaistuneita osia, ja niistä tullaan yhä tietoisemmaksi.  Eheä ihminen tulee siis tietoiseksi omista kokemustiloistaan (mind sets, states). Ne muodostavat hyvin kommunikoivan eheän kokonaisuuden.

 

 
Siegel on kehittänyt oman tietoisuustaitoharjoituksensa Tietoisuuden pyörän (Wheel of Awareness), jonka tarkoitus on eheyttää näin tietoisuutta. Olen tehnyt muutaman kerran tämän harjoituksen. Suosittelen.

Siegel käyttää vertauskuvallisesti ylimääräisiä aisteja.  Meillä on kuudes aisti(ruumiin viisaus), seitsemäs aisti (mielen elämä tunteineen ja ajatuksineen) ja kahdeksas aisti (jonka kautta aistimme muita ihmisiä). Hänen tietoisuuden pyörässään keskitytään näihin kaikkiin elementteihin. Integroimme eli eheytämme itseämme tulemalla tietoiseksi nästä eri elementeistä. Eheyttämistä voi tehdä myös Sisäinen teatteri -harjoituksissa; voimme aistia luovassa flow-tilassa, mitä ruumiimme meille kertoo, mitä meille kertoo erilaiset mielelliset kokemustilamme (jotka ovat aina samalla myös ruumiillisia), ja voimme aistia toisia ihmisiä, leikkimällä vaikka luovasti olevamme joku muu. Tietoisuustaito menetelmät ovat yksilöllisiä. Jokainen ihminen on ainutkertainen tarina, ja hänelle sopii omanlaisensa tietoisuustaitomenetelmät. Itse löysin tietoisuuteni erilaistuneet kokemustilat kirjoittaen, mutta tämä ei tarkoita sitä, että se olisi kaikkien menetelmä.  Nykyään teen kirjoittamisen lisäksi päivittäin hyväksyvän läsnäolon harjoituksia ja joogaan.

Erilaisin tietoisuustaitoharjoituksin tulemme kokonaisimmiksi, eheämmiksi:  Elämme yhä läsnäolevammin ruumiissamme ja yhteisössämme. Elämme elämää, joka tuntuu ruumiissamme oikealta ja mukavalta. Elämme vähemmän “dissosioituneena“, poissaolevina omissa  apina-ajatuksissamme, ohjaamattomissa ajatteluketjuissa. Sen jälkeen olemme yhä vähemmän yksipuolisten ajattelumallien uhreja.

Lapset, jotka eivät ole saaneet, läsnäolevaa vanhemmuutta, elävät aikuisina “dissosioituneina” erkaantuneena ruumiinsa kokemuksista. He elävät irti omasta ruumin kokemuksestaan ja yhteisöstään. Hyvä vanhemmus antaa hyvät peruslähtökohdat tietoisuustaitoihin.  Huono vanhemmuus tekee meistä alttiita yksipuolistaville uskonnollisille suuntauksille ja ideologioille. 

Oman tietoisuuden tutkimus – introspektio – ei ole apina-ajattelua. Sen sijaan muuntuneissa tajuntamme tiloissa tietoisuustaidoin voimme hyödyntää ohjata mielikuviamme itsetuntemuksen välineenä. Tämä luova ajattelu ei ole apina-ajattelua, koska se on peilaavaa, reflektiivistä.  Introspektio on oman tietoisuuden tutkimusta ja mielikuvitusta hyödyntävää oivallusmeditaatiota tai itsehypnoosia.

Tietoisuustaidoissa, oman tietoisuutemme eheyttämisessä,  käytämme hyväksi sekä oman tietoisuutemme erilaistumista että hyväksyvän läsnäolon harjoituksia. Tulemme sinuiksi oman ja maailman monipuolisuuden kanssa. Tietoisuuden pyörä ja Sisäinen teatteri eivät tietty ole ainoita tapoja harjoittaa tietoisuustaitoja.  On olemassa tuhansia vuosia vanhoja traditioita, kuten jooga ja vaikkapa kristillinen/islamilainen mietiskely, kirjallisuusterapia ja luova liike, joita voi käyttää hyväksi oman tietoisuuden eheytymiseen. Lukemattomia muitakin menetelmiä on.  Idän menetelmien vahvuus on ollut oman ruumiin ja yhteisön kuuntelussa, mutta myös monissa terapeuttisissa länsimaisissa kehollisissa menetelmissä, ja unien tulkinta perinteissä ja hypnoosiperinteessä hyödynnetään oman ruumiin viisautta ja yliyksilöllistä kokemusta. Tietoisuustaitoja on Siegelin mukaan se, että näemme oman tietoisuutemme meren, mikä parantaa meitä näkemään tarkemmin samalla ympäröivää maailmaa. Sisäisen meren aistiminen ja tutkiminen on tietoisuutemme eheyttämistä.

  
Se, että olemme rehellisiä itsellemme ja muille ihmisille, tukee eheyttämme.  Tämä rehellisyys merkitsee sitä, että uskallamme tuntea erilaiset kokemustilamme ja niiden erilaiset ajatukset. Emme suostu olemaan vain kulttuurimme passivisia normatiivisia tuotteita. Olemme sopusoinnussa tietoisuutemme erilaisten kokemustilojen kanssa.  Emme vaienna itsessämme olevaa moniäänisyyttä. Se merkitsee sitä, että uskallamme ilmaista mielipiteemme ilman, että samalla samaistumme ikäviin tiloihin, vaikkapa vihan tai pelon täyttämään tilaan.

Eheytymisemme merkitsee sitä, että elämme vähemmän ehdollistumiemme vankeina.  Emme katso maailmaa vain yhden tai parin kokemustilan silmälasien läpi, vaan kykenemme taitavasti näkemään maailman puolueettomimmin sekä läsnäollen, että aina vain useampien silmälasien läpi.

Mitä eheämpiä ihmisiä päättäjämme ovat, sitä parempaa todellisuutta syntyy. Valitettavasti tällä hetkellä maailmaa johdetaan edelleen kovin yksipuolistavien materialistispainotteisten näkemysten kautta. On olemassa paljon kokemuksellista sydämen viisautta, joka taipuu huonosti numeroiksi. Päättäjiin tarvittaisiin faktatietojen lisäksi ihmisiä, joilla on kokonaisvaltaista viisautta –  tietoisuutaitoja.  Tarvitsemme yhä enemmän luovia uusia ratkaisuja,  eri tieteenalojen integraatiota, moniammatilista yhteistyötä.

Olen optimisti. Tietoisuutaidot ovat kovaa vauhtia tulossa kulttuurimme. Yhä useampien kansalaisten silmät ovat avautuneet näkemään paremmin todellisuutta sellaisena kun se on. Tulevaisuuden maailma on moniarvoinen ja monikulttuurinen. Tarvitsemme kipeästi vääristyneiden perususkomuksiemme tarkastusta, uusimista ja arvotietoisuutta. Se tapahtuu tietoisuustaitojen kehittymisen kautta.

Dalai Laman kulminoi ajatukseni sanoiksi.  Kun häneltä kysyttiin, mikä ihmetyttää häntä ihmisyydessä eniten? Se, että ihminen uhraa terveytensä tehdäkseen rahaa. Sitten hän uhraa rahaa, palauttaakseen terveytensä. Ja sitten ihminen ahdistuu tulevaisuudestaan niin paljon, ettei nauti tästä hetkestä. Tuloksena on olemisen tapa, jossa eletään kuin ei koskaan kuoltaisi, ja sitten kuollaan ilman että todella koskaan eletään. Tämä kallis ja kestämätön elämäntapamme kun saadaan muutettua, niin meillä kaikilla on riittävästi aineellisia resursseja hyvään elämään.  Muutokseen tarvitsemme paljon yhteistä hyvää tahtoa!

Kun meitä painostetaan ylemmältä poliittiselta taholta pitkiin työuriin ja työn tehokkuuteen, minä puolestani haluaisin perustaa uuden kansanliikkeen painostamaan poliitikkoja. Työnantajien on erinäisin toiminpitein mm. työnohjauksella tuettava ja autettava ihmisiä työtapaan, joka ei tuota pitkäkestoista terveyttä vahingoittavaa stressiä. Stressin seurannaisvaikutuksilla kun kuormitetaan sosiaali- ja terveydenhuoltoa. Jatkuva talouskasvu ajattelu on tuottanut myös jatkuvan sairauksien kasvun, ja kaiken medikalisoivan terveydenhuollon. Kierteestämme pääsemme eroon vain opastamalla ihmisiä tietoisuustaidoin terveisiin elämäntapoihin ja stressinpurkumenetelmiin.

Olemme kappelimestareita, jotka johdamme elämämme sinfoniaa ja tämä sinfonia puolestaan muokkaa koko ajan kapellimestaria. Tai toisella lempivertauksellani teatterista, olemme sisäisen näytelmämme ohjaajia. Improvisoitu draamamme voi kasvattaa meitä näytelmänohjaajina yhä vain uusiin, hienompiin, improvisaatiotuotoksiin.

Mutta mitä ohjaamme? Ohjaamme kokemustilojamme, jotka ovat elämämme eri vaiheissa oppimiamme tunnelatautuneita ajatusehdollistumiamme.  Ne ovat myös ruumiimme fysiologisia tiloja. Olemme sosiaalisia kehomieliä. Monessa meistä asuu pelkotila, vihatila, innostunut tila jne. Ne aktivoituvat meissä ulkoisissa ärsykkeissä, ja tuottavat meissä tietynlaisia ajatuksia ja fysiologian.

Solukalvo on Bruce Liptonin mukaan mem-brain (membraani). Se on solun älykkäin osa, johon kokemustilojemme ajatuksilla voimme vaikuttaa. Kokemustilojemme tunteet ja niihin ehdollistuneet ajatuksemme muuntuvat fysiologisiksi signaaleiksi, tunnemolekyyleiksi, jotka kulkevat soluihimme, ja niiden viesti välittyy solun reseptoreiden kautta.

Aivomme, jonka ajattelen psykiatri Dan Siegelin tavoin sijaitsevan päästä varpaisiin, on koko älykäs hermojärjestelmämme aivoista autonomiseen hermostoon. Tietoisuustaidoin otamme aivojemme ohjauskeskuksen haltuumme. Integroimme samalla eli eheytämme kokemustilojemme välistä kommunikaatiota ja säätelyä. Kokemustilamme aktivoivat tunnelatautuneilla ajatuksillaan erilaisten “tunnemolekyylien“, vuorovaikutusta (mm. välittäjäaineet, viestin viejä solujen neuropeptidien ja hormonien synteesiä). Ne ligandeillaan tarttuvat toisten solujen reseptoreihin, ja aktivoivat tai passivoivat niitä. Yksinkertaistaen esimerkiksi pelon täyttämä kokemustilamme aktivoi soluissamme erilaisten solujen reaktioketjun, joissa ne puhuvat keskenään erilaisin neuropeptidein.  Tätä reaktioketjua voimme oppia tietoisuustaidoillamme säätelemään.

Riippuen kokemustilastamme, voimme joko vahvistaa, heikentää ja jopa sekoittaa mm. solujen erilaisten proteiinin ja solujen synteesiä ja myös omaa puolustusvastettamme.  Tiedämme varsin hyvin, että elimistön “pakene ja taistele -reaktio” aktivoi meissä myös tulkinnan tilasta. Joskus tulkitsemme ruumiimme reaktioita itsemme kannalta epäedullisesti, säikähdämme elimistömme rektioita ja menemme paniikkiin. Se vain sekoittaa entisestään fysiologiaamme.

Pitkittynyt stressi edustaa meitä sabotoivaa, ylikierroksilla käyvää kokemustilaa, joka aluksi vahvistaa, mutta pitkäkestoisena heikentää puolustusvastettamme. Se saa aikaan sisäisen fysiologisen kaaoksen. Elimistömme kun on jatkuvassa hälytystilassa. Se käyttää resurssejansa muualle kuin fysiologian tasapainottamiseen. Sisäinen säätelysysteemimme häiriintyy. Altistumme monille sairauksille.

Tiesitkö muuten, että stressi edistää myös telomeeriemme lyhentymistä, mikä nopeuttaa ikääntymistämme? On tärkeää kokonaisvaltaisen hyvinvointimme kannalta opetella tekemään töitä itseään kunnioittaen, kuunnellen omaa ruumistaan, hyödyntäen tietoisuustaitoja. Stressi vaatii vastapainoksi lepoa, hyväksyvää läsnäoloa  ja lisääntyvää itsetuntemusta. Näin on jopa mahdollista vähentää sosiaali- ja terveysmenojamme. Nykyinen tehokkuusmylly tuottaa edelleen  yhtä tehokkaasti sairautta ja henkistä pahoinvointia.

Ota tietoisuutesi palvelukseesi – hyödynnä mielikuvitustasi!

Ei ole yhdentekevää hyvinvointimme kannalta, millaista kokemustilojen draamaa sisällämme tuotamme. Ei ole myöskään yhteisöllisen hyvinvoinnin kannalta samantekevää minkälaisissa kokemustiloissa kulloinkin olemme. Viha- ja ahditustilassa tuotamme erilaisia stressi- ja tunnemolekyylejä, joiden tuottamalla käyttäytymisellä usein vahingoitamme myös yhteisöämme.  Solumme ovat kohtaloissaan punottu toinen toisiinsa, mutta niin olemme myös ihmisinä punotut toinen toisiimme.

Masennuksesi tai vihasi voi sosiaalisesti tarttua.  Monessa tilanteessa sinun ei tarvise olla geeniesi passiivinen uhri, vaan voit säädellä ajatuksillasi ja käyttäytymiselläsi geenejäsi. Toki on tilanteita, joissa geenimme määräävät kohtalomme. Emme ole jumalia, jotka voimme aina määrätä koko kohtalomme. Siksi lääketiedettäkin tarvitaan.

Et yleensä tietoisesti ohjaa sisäisten kokemustilojesi prosessejasi,  vaan niiden ohjaus tapahtuu “alitajuntasi” eli tiedostamattoman mielesi kautta. Tietoisuustaitojesi kautta opit tiedostamaan ja  säätelemään tilojasi: Mielitajusi kehittyy ja kykenet valitsemaan yhä paremmin  kokemustilasi yhteisöäsi ja itseäsi kunnioittavasti palvellen.

Hyväksyvän läsnäolon harjoituksin harjoittelet mielesi keskittämistä. Opit aistimaan, havainnoimaan ja luokittelemaan erilaisia kokemustilojasi. Opit lempeää suhdetta eri puoliisi. Laajemmin ajatellen tietoisuustaitosi ovat myös sitä, että kykenet ohjaamaan fantasioitasi. Tavallisestihan mielikuvituksemme vain tapahtuu meissä, ilman että ohjaisimme sitä ”intentionaalisesti” eli tarkoitus- ja päämääräsuuntautuneesti.

Tietoisuutaidoin otat, paitsi huomiosi keskittämisen, myös mielikuvituksesi haltuusi. Et anna fantasioittesi rynnistää, missä ne kulloinkin haluavat (esim. tulevaisuuden pelkokuvissa), vaan ohjaat mielikuviasi palvelemaan myönteisiä tarkoituksiasi. On oikeastaan melkoisen käsittämätöntä, kuinka vähän ulkokohtaisessa kulttuurissamme ihmisille on opetettu itsetuntemusta ja oman tietoisuuden ohjausta. Tietoisuustaidot ovat sairauksien ennaltaehkäisyä ja kokonaisvaltaisen terveyden edistämistä.

Sabotoivat kokemustilat ja kasvua edistävät kokemustilat

Sinulla saattaa olla esimerkiksi huonosti integroitunut, eli muiden puoliemme kanssa huonosti kommunikoiva puoli, joka ylläpitää terveyttä vahingoittavia tapoja, vaikkapa tupakanpolttoa. Kun haluat lopettaa sauhuttelun, hyödyt siitä, että teet itsellesi tutuksi tämän puolesi ajatukset ja mielipiteet. Joudut rikkomaan tämän  kokemustilasi  ”päällepäsmäröinnin” ja teet sovun sen kanssa. Voimme tehdä tätä työtä terapiassa/terapeuttisessa ryhmässä, mutta otollisissa olosuhteissa itse, esimerkiksi luovassa terapeuttisessa flowtilassa tai (itse)hypnoosissa, hyödyntäen mielikuvitustamme.

Ollaksesi virtaava minuus, jota kokemustilojesi tuottamat tunnejumit eivät sabotoi, sinun on tärkeä neuvotella sopusointu, tai ainakin kompromissiratkaisu, terveyttä sabotoivien tilojesi kanssa. Tässä työssä voit hyödyntää luovia ja viisaita, henkistä kasvuasi, edistäviä puoliasi. Tilasi voivat palvella sinua, sen sijaan, että ne mellastelisivat sisälläsi miten sattuu. Joskus sabotoivakin tila voi kääntyä kasvutilaksi, kun sen myönteinen tarkoitus tulee ymmärretyksi.Voimme oppia optimoimaan kokemustilojamme. Usein lapselliset tilamme ovat sekä ongelmiemme aiheuttajia, mutta myös luovia ja leikillisiä voimavarojamme. Mitä tutummaksi tulet eri kokemustilojesi kanssa, sitä vapaampi, virtaavampi ja eheämpi minuus sinulle syntyy.

Edellellä mainitsin jo kokemustilojemme lukkiutumisen. Kokemustilamme muodostavat tunnetila/tietyt ajatukset/siitä seuraavat fysiologiset reaktiot kehomieliluuppeja, joihin voimme lukkiutua. Itse olen ollut joissain elämäni vaiheissa depressiivisen ja kyynisen, unettomuudesta kärsivän, rouva Otsarypyn vanki. Se oli äärimmäisen negatiivinen ja toivoton tila ja sillä oli katkeria ja vihaisia ajatuksia. Mietin jälkeen päin, mahtoiko tämä masentunut tila olla aktivoimassa syöpägeenejäni? Ehkä se heikensi puolustusvastettani? Nykyään tutkitaan paljon paitsi ravinnon, myös masennuksen ja traumojen yhteyttä syöpiin. Selvää on, että trauma, masennus ja syöpä ovat läheisiä ystäviä, vaikka yksinkertaisia syy- ja seuraussuhteita on vaikea osoittaa.

Tietoisuustaitoja on se, että kasvat itsetutkimuksen – mietiskelyn, luovan itseilmaisun ja meditaation kautta – oman tietoisuutesi ohjaajaksi. Tutkimusretkellä kannattaa hyödyntää ammattilaisia, etenkin kun ihmisellä on vakavia mielenterveysongelmia. Olen huomannut, että kahden syövän jälkeen on ollut satunnaisia hetkiä, jolloin neuroottisesti tutkin pelolla omia ruumiini tuntemuksia. Nykyään tietoisuustaitoharjoituksin kykenen ohjaamaan itseni pois ”Kalmakalleni” pelko- ja  kuolema-ajatuksista. Peloistani ja alakulostani on tullut jo melkein ystäviäni. En vieläkään iloitse niiden vierailuista, mutta silti hyväksyn ne jo paremmin osana elämääni. Joskus olen jopa kiittänyt niitä. En olisi minä ilman kaikkia erilaisia sisäisiä kokemustilojani.

LUETTAVAA:

Kati Sarvela, Sisäinen teatteri – Luova kirjoittaminen tietoisuustaitona, Kuumussa Virtaa Oy, 2013

Kuten tämän blogin lukija tietää, kuulun niihin ihmisiin, jotka ajattelevat, että meitä on moneksi. Muodostumme monenlaisista tavoista olla, joita voidaan kutsua kokemustiloiksi. 

Tietoisuustaitojen kautta opimme kommunikoimaan ja säätelemään erilaisia tapojamme olla. Parannamme eri osiemme välistä kommunikaatiota, ja osaamme eri tilanteissa valita yhä taitavammin sopivan olemisen tilan, kokemustilamme.  Harjoittelemme myös tietoisuutemme keskittämistä eli meditointia. Mitä esteettömimmin tilamme ovat vuorovaikutuksessa keskenään, sitä eheämmäksi tunnemme itsemme.

Voimme tehdä paljon asioita “eheyttääksemme” itseämme.  Mindfulnessguru psykiatri Dan Siegel kutsuu tätä tilojen integroimiseksi.

Ensimmäinen askel itsetuntemukseemme on, että havaitsemme kokemustilamme eli ehdollistumamme. ESI eli HTT (hallitsevan tilan tunnistus) on työkalu, jolla teemmme karttaa mielemme erilaista tiloista.   Emme luule, että kokemustilamme on yhtä kuin minä, vaan oivallamme, että tila on vain opittu reagointitapa menneisyydestä. Se on vain eräs olemisen taviotamme, kokemustiloistamme. Nyt  kerron tarinan erään Matin 40 v kokemustilan, Pelkurin, synnystä. 

Matti 14 v pitää esitelmän koulussa.  Hän tuntee epävarmuutta, punastelee, menee sekaisin sanoissaan.  Muut nauravat. Matti ahdistuu ja häntä hävettää.  Kotimatkalla hän pyörittää mielessään tapahtunutta. Ahdistus jä häpeän tunne yhdistyvät entistä tiukemmin esiintymistilanteeseen.  Seuraavanakin päivänä tapahtunut tulee vielä mieleen. Ja seuraavana. Ja seuraavana. Tunne seuraa häntä kuukausia ja vuosia.   Matti on kehittänyt itselleen uuden olemisen tilan, esiintymiskammoisen Pelkurin, ahdistuksen ja häpeän tilan. Se aina aktivoituu, aina kun uusi esiintymistilanne tulee kohdattavaksi. Matti samaistuu kokemustilaansa.  Olen huono esiintyjä, sanoo Matti itselleen. Minun ei kannata enää mennä yleisön eteen. Mokaan kuitenkin. Jotta hän pääsee eroon ikävästä Pelkurista, ehdollistuneesta kokemustilanteestansa, hän alkaa välttämiskäyttäytymisensä. Hän pyrkii kaikin keinoin välttämään esiintymistä.  Minusta ei ole esiintyjäksi, ajattelee Matti.

Olemme kaikki erilaisten ehdollistuneiden kokemustilojemme summa.  Osa niistä on mukavia. Aikoinaan minullakin oli tällainen esiintymispelkoinen, herkkä ja heikko, jo nuoruudessani elämässäni syntynyt teinitila.  On minulla ollut muitakin ongelmallisia kokemustiloja, kuten tunnesyöppö. Se on tosi varhain minussa syntynyt.  Muistan kuusivuotiaana ahmineeni viisi laatikollista salmiakkia peräjälkeensä.  Minulle on nyt aikuisena kehittynyt loinen esiintyjä, joka nauttii esillä olostansa ja kokee iloa taidoistaan ja osaamisestaan. Minulla on myös entistä kokonaisempi minuus, jota kutsun Itkijänaisekseni. Sen turvaa ja myötätuntoa olen tarvinnut, kasvaakseni yhä enemmän kokonaiseksi minuudekseni.

Kun tietoisuustaitojemme keinoin

Alamme tunnistaa tilamme.
Alamme suhtautua niihin hyväksyvästi. (Kas, sieltä se taas tulee… tämä pikkuinen Pelkurini.)
Emme ota enää tosissaan niiden viestiä. (Kas, mitä se Pelkuri taas yrittää uskotella minulle…Sehän on vain haamu menneisyydestäni!)
Alamme suhtautua niihin uteliaasti. (Minkälaista tarinaa Pelkuri minulle kertoo… Rakennapa luovan mielikuvitukseni avulla uuden tarinan Pelkurilleni! Voimme symbolisesti käsitellä pelkoja luovin keinoin.)
Tila alkaa yhdistyä hyväksyvän läsnäolon kautta muihin tiloihin.  (Huomaamme että Pelkurimme on vain yksi herkkä tilamme muiden joukossa. Mielitajumme lisääntyy).
Opimme säätelemään mindfulness-harjoituksin tilojamme. (Hengitän hetken syvään ja rauhallisesti… ja kas Pelkurini on kadonnut muutaman minuutin kuluttua  ja tilalle on tullut aikuinen vahvempi tila.)

Kun opimme eheyttämään tilojamme, muodostuu kokemustiloistamme yhä paremmin keskenään toimeentuleva joukko.  Jälleen lainatakseni Dan Siegeliä: Voimme tehdä valtavasti asioita kokonaisemman itsemme eteen tietoisuutaitoharjoituksin.  Toisaalta meidän ei pidä kieltää toisen ihmisen tarvitsevuuttamme.  Minäkin olen joissain elämäni vaiheessa turvautunut terapiaan. 

Paljon siitä, mitä tapahtuu mielessä, tapahtuu tietoisen minuutemme ulkopuolella. Nämä ei-tietoiset, ehdollistuneet,  prosessimme vaikuttavat paitsi mielenterveyteemme myös kokonaisvaltaiseen fyysiseen terveyteemme. Kun ikävät kokemustilamme, kuten pelko, vihamielisyys, pettyminen, suru, saatetaan hyväksyvästi tietoisuuteen, ne muuttuvat osaksi terveyttämme. Nämä tilamme, joita voi kutsua , integroitumattomiksi hermoprosesseiksi, ovat Dan Siegelin mukaan pohjimmiltaan kuin mustia aukkoja. Niillä on niin paljon painovoimaa, että he imevät energiaa irti elämästä. Ne vaikuttavat terveyteemme, mieleen, sen joustavuuteen ja sujuvuuteen, sen tunneiloon ja kiitollisuuteen.

Tiedostamattomat, ehdollistuneet, kokemustilamme vaikuttavat myös ihmissuhteisiimme. Ne tekevät meistä jäykästi käyttäytyviä tai ne  saavat meidät olemaan räjähtävällä ja vihaisilla tavoilla vuorovaikutuksessa. Ne myös vaikuttavat kehoon itseensä, mukaan lukien hermosto ja immuunijärjestelmän. Jos haluamme terveyttä elämäämme, pitää meidän saada ihmisen väliset, mutta myös sisäiset, informaatiomolekyylit virtaamaan vapaasti.  Emme lukkiudu jääräpäisesti omaan jäykkään kokemustilan näkökulmaan vaan osaamme olla avoimia monenlaisille erilaisille kokemustiloillemme kuin myös toisen ihmisen erilaisille kokemisentavoille.

PS.   Kysy tarjousta työyhteisöhyvinvointi koulutuksistani!   esisuomi @ gmail.com

Luettavaa:

Sarvela, Kati, Sisäinen teatteri – Luova kirjoittamien tietoisuustaitona, Kuumussa Virtaa Oy, 2013