Sisäinen teatteri on persoonaa eheyttävää, muodonmuutoksellista, fiktiivistä, omaelämänkerrallista kirjoittamista. Viime viikonloppuna vedimme Nahkurin verstaalla, Tammelassa, ilmaisutaidonopettaja Eliisa Lintukorven kanssa, ensimmäisen varsinaisen peruskurssin Sisäisestä teatterista. Olen viime vuosina tehnyt lähinnä henkilökohtaista luovan kirjoittamisen ohjausta. Nyt pääsin pitkästä aikaa taas vetämään ryhmää, ja tunnen kiitollisuutta tästä mahdollisuudesta. Meillä oli hieno, rohkea ja luova ryhmä.  Fiktiivisyys, niin kuin taiteellinen symbolisaatio yleensäkin, tarjoaa persoonan “eheytyttämiselle” turvasäilön. Muutama kirjoittaja suostui jakamaan prosessinsa. Kiitos heille tästä. Tekstit ovat joskus hyvinkin henkilökohtaisia, joten on luonnollista, etteivät kaikki halua tätä tehdä.

🌹

– Teija Eloranta – 

HENKILÖT:
Kertojan ääni

Simo 30 cm – 180 cm, ikä noin 8 vuotta

Innokas Iines – aina valmis johonkin uuteen, ikä noin 8 vuotta

Työteliäs Tiina – aina töissä, ei koskaan ehdi mukaan yhteisiin hetkiin

Turvallinen Titta – minimoi riskit, huolehtii muista

Järkevä Jaana – hoitaa tehokkaasti tarvittavat asiat 40 v

🌹

Ankea Armi – pystyttänyt leirinsä makuuhuoneen sängyn alle, koska mitään ei kannata aloittaa ja tehdä, koska kaikki kuitenkin aina menee mönkään 24 v.

Kertoja: Tarina sijoituu fiktiiviseen Portaan pikkukylään Nahkurin verstaalle armonvuonna 2017. On lokakuun toinen viikonloppu. Presidenttinä on Sauli Niinistö ja koko valtakunta odottaa malttamattomasti perillisen syntymistä. Ikkunoihin vihmoo vettä.

Simo Seikkailija: Hei, mulla on tosi tylsää, tylsää, tylsää….(rallattelee)

Turvallinen Titta (vilkaisee olkansa ylitse, huokaa syvään ja sammuttaa imurin): Värittäisit vaikka värityskirjaa. Ostin sinulle uusia, myrkyttömiä värikyniäkin.

Simo Seikkailija (irvistää vähemmän kauniisti): Eikä! Lähdetään seikkailemaan! Mennään jonnekin ja kohdataan lohikäärmeitä ja prinsessoja.

Turvallinen Titta: Ei kai tästä nyt yhtäkkiä voida mihinkään lähteä. Pitää ensin suunnitella, että kaikki menisi suunnitelman mukaan. Siivouskin on kesken ja kaupassakin pitäisi käydä…

Innostunut Iines: Minä ainakin lähden mukaan! Minne mennään (kuului iloinen ääni)? Eikä sade haittaa yhtään, lätäköissä on kiva hyppiä! Haluan ratsastaa lohikäärmeellä ja leikkiä prinsessaa!

Järkevä Jaana: Minä voin lähteä kunhan saan arkistoitua ensin nämä Työteliään Tiinan tilinauhat. Laitan saappaat ja sadetakin niin en kastu.

Luova Leila: Oi miten ihanaa! Suuri salaperäinen seikkailu – voin maalata niistä taulun ja kirjoittaa kirjan sitten kun tulemme takaisin. 

Ankea Armi (ääni kuului kamarista, vain kelmeä käsivarsi pilkistää sängyn alta): Ei kannata. Käy huonosti. Aina ennenkin on käynyt huonosti. Ja tulee aina käymäänkin huonosti! Ei kannata yrittääkään seikkailla. Seikkailut ovat vaarallisia. Jos lähtee seikkailemaan käy huonosti, sattuu jotakin jollekulle tai ainakin voisi sattua – jos pysyy kotona sängyn alla pysyy turvassa, luulisin. Minä en ainakaan tule mukaan!

Innostunut Iines (kääntyy Simon puoleen): Otetaan Luova Leila ja Turvallinen Titta mukaan! Järkevä Jaanakin tulee! Voi kurja kun Työteliäs Tiina ei taaskaan pääse, kun on töissä. Ankea Armi voi voivotella ajankulukseen täällä kotona ilman meitäkin!

Luova Leila: Simo, sinun pitäisi kyllä vähän kasvaa! 30 cm on aika vähän mittaa noin suurelle seikkailijalle! Kuule, naapurikylän poppamies voisi auttaa sinua. Hän tekee uutta todella tehokasta kasvulannoitetta, joka tehoaa kaikkiin alamittaisiin, myös Simoihin.

Kertoja: Ja niin lähti 30 cm mittainen Simo seikkailija johtamaan ystäviään kohti jännittäviä seikkailuja!

Turvallinen Titta: Minulla on kartta mukana, pysähdytään katsomaan mihin olemme menossa. Suunnitellaan reitti tarkasti ja seurataan sitä, niin emme pääse eksymään.

Järkevä Jaana: Tämähän on suora tie, ei täällä voi eksyä! Jotain rajaa!

Kertoja: Yhden jos toisenkin tunnin ja muutaman minuutin kuljettuaan ystävykset saapuivat naapurikylään. Toiset istahtivat lepuuttamaan jalkojaan ja Simo jatkoi matkaansa poppamiehen juttusille. Reippaasti 30 cm pieni mies asteli majaan ja kohta hymyillen pieni ruskea pullo kädessään sieltä ulos.

Turvallinen Titta: Oletko varma, ettet saa vatsaasi kipeäksi tuosta rohdosta?

Seikkailija Simo: No en saa! Jos Ankea Armi nyt olisi täällä, saisin kuulla aikamoiset madonluvut tuntemattomillta saatujen tuntemattomien rohtojen hurjista sivuvaikutuksista, vaan kun ei ole (kulauttaa pullon sisällön suuhunsa).

Kertoja: Tässä vaiheessa Turvallinen Titta puree kieleensä, ettei sanoisi mitään…

Kertoja: Simo näyttää kasvavan silmissä ja oli kohta 180 cm pitkä ja valmis jatkamaan matkaa. Nyt mentiinkin turvallisen suoran tien sijasta sankan kasvillisuuden keskellä ja Simo raivasi tietä viidakkoveitsellä. Samaan aikaan kun Simo Seikkailija kasvaa isommaksi ja isommaksi, Turvallinen Titta pienenee ja pienenee, kunnes oli niin pieni, että mahtui sopivasti Seikkailija Simon rintataskuun.

Turvallinen Titta: Palataan takaisin (kuului piipittävä ääni Simon rintataskusta) Minua huimaa täällä ylhäällä.

Kertoja: Järkevä Jaana seurasi katseellaan Seikkailija Simoa etenemistä viidakossa, mutta päätti antaa Simon tehdä mielensä mukaan, tietysti järjen sallimissa rajoissa. Ja jostakin syystä askel tuntui jokaisella hetki hetkeltä kevyemmältä.

Innostunut Iines: Katsokaa! Leilalla on siivet selässään. Hei katsokaa! Leila on ilmassa! Leila Lentää! Katsokaa! Minullakin on ihanat kauniit siivet, ja Simolla ja Jaanalla…

Luova Leila: Räpytelkää, räpytelkää, lennetään yhdessä! (huudahti Leila).

Järkevä Jaana: Simo hei, tulehan alas sieltä pilven päältä, ei sitä tiedä kestävätkö uudet siivet lentää noin korkealle. Laita taskun nappi kiinni ettei Titta putoa.

Simo: Liimaan Titta sinullekin kotona pienet sievät siivet, niin ei tarvitse pelätä putoamista kun taas lähdetään seikkailulle!

Turvallinen Tiina: Kiitos, olen aina halunnutkin pienet sievät siivet, ne ovat niin käytännölliset!

Luova Leila: Ihanaa tämä seikkailu, ihana kokemus leijua yhdessä pilvien kanssa sadepisaroiden kimallellessa timanttien lailla. Mutta nyt lähdetään kotiin ja lähetetään Ankea Armi postipaketissa Balille ruskettumaan ja miettimään maailman menoa. Tiedä vaikka Armillekin vielä joskus kasvaa siivet! Saduissa ihmeitä voi tapahtua!

Kertoja: Sen pituinen Simo!