Tieto on valtaa.  Kun ihminen ymmärtää, mitä hänen aivoissaan tapahtuu, antaa se hänelle mahdollisuuden tehdä viisaita valintoja. Meillä on olemassa kaikki se tieto, jolla lapsia, mutta yhtä lailla myös aikuisia,  opetetaan kokonaisvaltaiseen viisauteen. Herää vain kysymys, että käytämmekö me tätä tietoa riittävästi?

Stressaava elämäntapa,  estää aivojemme integraatiota.  Onneksi monet nykyvanhemmista ovat jo viisaampia kuin oma sukupolveni, vaan valitettavasti eivät vielä läheskään kaikki hekään.  Meillä edelleen jopa ihannoidaan stressiä. Olet tehokkuuselämäntavan ikoni, kun uhraat terveytesi työllesi. 

Ihmisen tunteet puutuvat, kun hän stressaantuu. Menetämme aikuistuessamme hyvin usein läsnäolon taitomme ja yhteytemme sisimpäämme. Samalla kadotamme paitsi yhteytemme toiseen ihmiseen, myös omaan ruumiiseemme ja sen viisauteen.  Työuupumuksesta kärsivä ei jaksa olla ympärillä oleville ihmisille hyväksyvästi läsnä, vaan hän sortuu liian helposti  välinpitämättömyyeen, manipulaatioon ja esineellistämään toisia ihmisiä. Stressaantunut ajautuu helposti epäterveellisiin addiktioihin esimerkiksi alkoholin käyttöön.

Entä jos onkin niin, että koko järjestelmämme rakentuu sille, että ihmiset yritetään saada stressaantuneeseen tilaa, jottei heille jäisi aikaa turhalle hyväksyvälle läsnäololle?  Jon-Kabat Zinnin sanoin, on radikaali rakkauden teko antaa itselleen aikaa hiljaisuudessa. Aivomme eheytyvät eli integroituvat kun avaamme mielen silmämme, ja tämä on stressin parasta vastalääkettä.  Koskaan ei ole liian myöhäistä rakentaa integroituneita aivoja eli onnellista lapsuutta. Voimme harjoitella tunnistamaan ja havainnoimaan aivojemme alakerran tiloja ja voimme kehittää yläkertaan yhä läsnäolevempia ja luovempia aikuisia tiloja. Lisäksi voimme rakentaa toimivat portaat näiden aivokerroksiemme välille.  

Aivotalo on erinomainen työväline, jolla lapsia voidaan auttaa ymmärtämään omia aivojaan.  Aivojen alakerta kehittyy meillä ensin (matelitumake, ydinjatkos). Siellä asuu tunneperäiset spontaanit reagointimallimme.  Hyväksyvän läsnäolevan vanhemmuuden kautta kehittyy aivojen yläkertaan turvallisia, hyväksyvästi läsnäolevia, aikuisia persoonan puolia  (kokemuksia integroiva aivojen kuorikerroksen etuosa).  Kun läsnäolevaa vanhemmuutta ei ole, jää aivojemme kehitys pahasti keskeneräiseksi.

Sisäinen teatteri on eräs työväline, jolla aikuiset voivat lähteä luovien menetelmien avulla eheyttämään aivojaan. Monia meitä ohjaa tietämättä puolet, jotka tulisi eheyttää osaksi itseämme tilojemme aistimisen, kuuntelun ja myötätunnon kautta.   Opettelemme itse antamaan  lapsellisille puolillemme hyväksyvää, armollista, myötätuntoista vanhemmuutta. Turvallisimmin eheyttäminen alkaa (hypno)terapiassa tai luovassa terapeuttisessa ryhmässä.

Aivotalon yläkerran kehittymisen kautta, sekä niitä yhdistävien tikapuiden (meditaatio/luovat menetelmät) avulla,  voimme oppia eheyttämään päivittäin aivojamme kokonaisvaltaisesti viisaiksi.  Monet amerikkalaiset yritykset kuten Google ja Apple tarjoavat tietoisuustaitoja voimaannuttamaan työntekijöitään. Hyväksyvän läsnäolon harjoituksiin kehoitetaan jopa työaikana. Toki monissa yrityksissä opetus jää pintapuoliseksi, koska tietoisuustaidot todellisuudessa ovat elämän läpi kestävä arvomuutos ja  tiedostamismatka omaan itseen.

Teemme aivotalossa kuten Sisäisessä teatteriksi tutuiksi itsellemme tiedostamattomat osamme, ne jotka ohjaavat tietämättämme toimintaamme. Voimme oppia päivittämään epäajankohtaisia uskomuksiamme. Tämän jälkeen Vihaiset Villet, Pelkäävät Pekat, Ahneet Ainot eivätkä Ahdistuneet Ahdit ohjaa tietämättämme elämäämme. Liian monia kansalaisia ohjaa nykyisessä kulttuurissa lapselliset ehdollistuneet puolet (esim. rasisimi, aheneus, pätemisen tarve hierarkiassa), jotka kerjäävät todellisuudessa vain ympäristönsä hyväksyntää. Näin se on, alakerran puolemme oikeasti kaipaisivat vain turvallisen aikuisen hyväksyvää läsnäoloa, jotta ne kasvaisivat eheiksi osiksi persoonamme. Erityisen tuhoista on tilanne, jossa johtajaa ohjaa lapselliset tietoisuuden osat. Oma mielipiteeni on, että tämä on valitettavan tavanomaista henkilökohtaiselle ahneudelle rakentuvassa elämäntavassamme.  

Johtajien vastuu on suuri. Epäpäteviä johtajia löytyy valitettavasti myös terveydenhuollon alalta.  Tällä hetkellä nimittäin terveydenhuollossa työntekijät alkavat olla uupuneita tehokuusvaateiden alla. Tunnetusti stressillä on yleensä vakavat seuraamukset sekä ihmisen fyysiseen että henkiseen hyvinvointiin.  Pörssiyritysten voitot revitään liian usein kansanterveydestä.  Seteli osingoissa näkyy  liian usein kulumenona terveydenhuoltojärjestelmässä. En usko, että hyväksyvän läsnäolon kulttuuri syö tehokkuutta, koska sairauspoissaolot vähenevät, ja tietoisuustaitoja omaava ihminen osaa keskittyä olennaiseen. Se mihin hän huonommin suostuu, on yksipuolinen, epäeettinen taloudellinen toiminta.

Stressi on aikamme vitsaus, jolla kuormitamme terveydenhuoltoamme. Valitettavasti siitä on tullut vitsaus myös terveydenhuollonammattilaisten keskuuteen.  Surullista. Tällöin tilanne voi muodostua sellaiseksi, että sokea  taluttaa sokeaa. On vaikea olla potilaille hyväksyvästi, parantavasti, läsnä, jos olet itse stressaantunut. Muistelen itse niitä aikoja, jolloin kärsin työuupumuksesta.  Silloin potilaiden tarinat eivät olisi voineet vähemmän kiinnostaa.  Stressi söi kaiken myötätunnon, uteliaisuuden ja leikillisyyden.  Minun täytyi ensimmäiseksi eheyttää itseni,  laittaa oma aivotaloni järjestykseen, jotta löysin takaisin parantavat voimani, ne, joilla voin voimaannuttaa myös potilaitani.

Sisäinen teatteri facebookissa.