Aivomme muovautuvat läpi elämämme.  “Brain training” eli aivojen muovaaminen on päivän sana. Voimme muovata aivojamme sekä meditatiivisella tietoisella läsnäololla että sosiokognitiivisella tietoisella läsnäololla.

 

 

Väitetään, että kehossamme on 180 miljardia hermosolua, joista noin 80 miljardia liittyy kognitiivisiin toimintoihin. The neurons that wire together, fire together: Työstettävää työsarkaa riittää.

Itsehypnoosi ja Sisäinen teatteri -kirjoittaminen luovassa “psykodraamallisessa transsissa” eli flow-tilassa, ovat tapoja harjoittaa sosiokognitiivista mindfulnessia. Opetan valmennuksissani asiakkaille laaja-alaisesti metakognitiivisia taitoja, eli kykyä nimetä, tunnistaa, havainnoida, aistia ja ilmaista omia sisäisiä tunnelatautuneita tiloja. Itsetuntemus ja -arvostus ovat hyvän ja eettisen elämäntavan perustaitoja.

Hyödynnän valmennuksissani länsimaisesta hypnoosista tuttuja ilmiöitä:

🌺
1 ) Absorptiota

👁
Absorptiolla tarkoitan sulautumista kokemukseen. Tämä kyky on tärkeä taito omien tunnetilojen säätelyssä. Voimme kaventaa huomiomme esimerkiksi kynttilään (vrt. perinteisen hypnoosin heiluva kello) tai sisäiseen yhteen tilaan, esimerkiksi uteliaaseen tilaamme. Voimme rakentaa itsellemme oman absorptiota edistävän rituaalin.

Voimme myös avata huomiomme kohteen laaja-alaiseksi, jolloin olemme absorboituneena spontaanisti, luovasti ja avoimen uteliaasti omiin erilaisiin sisäisiin tiloihimme, esimerkiksi uteliaaseen, pelkäävän,  hermostuneeseen ja aikuiseen turvalliseen tilaamme. Otamme arvostavasti ja lempeästi vastaan itsehypnoosissa sisäisen kokemuksemme lukemattomat erilaiset tilat. Absorboitunut laaja kokeminen on parhaimmillaan energisoiva, luova, virtaava ja spontaani olemisen tapa, jossa eheytämme aivojamme.

Aivojen eheyttäminen eli integrointi on psykiatri Dan Siegelin mukaan virtaava kokemus, jonka rantakarikkoja on kaksi. Virran toisella puolella on kaaos ja toisella puolella kognitiivinen jäykkyys. Elämän kriiseissä tietoisuutemme menee usein kaaokseen, josta voi otollisissa olosuhteissa nousta uusi, dynaamisempi, järjestys.

Kuinka opetella aivoja eheyttäviä absorptiotaitoja? Ensinnäkin tarvitset tahtoa ja halua kehittää näitä taitoja. Turvallisinta on aloittaa valmennussuhteessa, tai mikäli sinulla on vakavia traumoja tai mielenterveysongelmia, terapiasuhteessa.

Monet meistä on opetettu kulttuurisiin normitiloihin, joissa suositaan vain tietynlaisia sisäisiä kokemisen tapoja. Kriitiset puolesi torjuvat jäykällä ajattelulla muut kokemisen tavat. Joskus  tämä on tapa suojella itseä.

Tarvitset toiseksi luovaan itsehypnoottiseen prosessiin heittäytymisen taitoja. Absorboituneessa, avoimessa, lempeässä kokemisen tavassa, otamme pehmeästi ja silkkihansikkain vastaan kaikenlaiset tilamme, myös itseltämme kieltämämme tuntemisen ja kokemisen tavat. Tietoisuumme ja ymmärryksemme ei laajene ajattelemalla vanhojen kokemustilojen ajatuksia uudelleen, vaan etsimälllä spontaanisti uusia neuraalisia reittejä. Kun löydämme tietoisuustaidoin uuden mielenkiintoisen tilayhteyden, ja suhteen siihen, on tämä oivallus vielä elettävä todeksi, eli vahvistettava eletyksi käytännöksi.

Voimme etsiä myös uusia reittejä aivojemme tiloiksi, tutkimalla todellisuutta avoimen uteliaasti, tietoisen läsnäolevasti. Voimme peilata uusia tilanteita ja asioita vanhaan sisäiseen kokemusmaailmaamme. Voimme leikillisesti harjoitella uusia kokemisen tapoja.

Luen vanhan kreikkalaisroomalaisen mietiskelytavan, sittemmin kristilliseksi mietiskelylle muuntuneen, Lectio Divinan, tähän kategoriaan. Voit luovan kiinnostuneesti ja läsnäolevasti, itseäsi kuunnellen, lukea kaikenlaista kirjallisuutta, raamatun sijaan, tai sen rinnalla.

Tietoisuustaidoilla harjoittelet taitoja absorboitua haluamiisi kokemisen ja olemisen tapoihin. Se, että tarkkailet sisäisiä tilojasi lempeästi ja hyväksyvästi, lisää kokonaisvaltaista kehomielellistä hyvinvointiasi.

Sisäisessä teatterissa induktiona itsehypnoositilaan voi olla kynä tai vaikkapa näppäimistö, johon kavennat ja suuntaat huomiosi, ja päästät irti kriittisestä puolestasi, absorboituen luovaan tapaan kokea sisäistä maailmaasi. Hypnoosiperinteessä on muuten pitkät, vuosisataiset, kokemukset automaattisesta kirjoittamisesta.

🎀
2) Autosuggestioita

🤗
Autosuggestio on itsehypnoositilassa tapahtuvaa tiettyjen myönteisten tilojen väittämien vahvistamista. Puhutaan myös affirmaatioista, silloin kun henkilö ei ole varsinaisessa absorboituneessa hypnoositilassa. Esimerkiksi energiapsykologisissa (esim. EFT ja Tapping) menetelmissä puhutaan affirmaatioista, kun puheella vahvistetaan tiettyä kokemisen tapaa. Oma näkemykseni on, että näissäkin menetelmissä käytetään hyväksi hypnoosia, mutta ilman muodollista induktiota (hypnoosin vaivuttamisrituaalia). Toisaalta akupisteiden naputtelun sinänsä, voi ajatella olevan rituaalista itsehypnoosi-induktiota.

Voit valita rohkaisevien, voimavarasuuntautuneiden ja turvaa tuovien tilojen väittämiä autosuggestioiksi tai affirmaatioiksi:

Olen selvinnyt aikaisemminkin vaikeista elämän tilanteista, selviän tästäkin.
Vaikka minulla on tämä pelko, hyväksyn itseni syvästi ja täysin.
Erilaiset kokemustilani ovat pelottavia, mutta ne ovat tie syvempään itseymmärrykseen.
Sallin itselleni kaikki tuntemisen tavat, mutta vahvistan vain niitä, jotka lisäävät rakkaudellista olemista.
Olen riittävän hyvä ihminen, hyvine ja huonoine puolieni.

Harjoittele tulemaan tietoiseksi ikävistä, kriittisistä affirmaatioistasi. Millaista sisäistä puhetta harjoitat itseäsi ja muita kohtaan? Vahvistaako negatiivista sisäistä puhetta vai myönteistä?  Puhutteletko itseäsi ja muita sisäisessä puheessani panettelevasti vai arvostavasti?

Muista, että usein heikoin lenkkisi voi osoittautua muutoksen mahdollisuudeksi. Esimerkiksi se alakuloinen, kyyninen puoleni minua, mitä kutsuin itsessäni leikillisesti Rouva Otsrypyksi, oli se kokemustila, joka patisti minut, luovassa terapeuttisessa kirjoitusprosessissani, radikaaliin elämänmuutokseen. Muutin koko elämäntapani uudeksi ja luovuuteni avautui.

Oman itsen tutkimusmatkailua eli introspektiota ei harjoiteta sen itsensä vuoksi. Sen sijaan sen päämäärä on kehittää meissä tietoisen läsnäolon taitoja ja mielitajua. Kun oman itsemme eri puolien arvostus ja hyväksyntä lisääntyvät, lisääntyvät samalla myös kykymme olla hyväksyvästi ja arvostavasti läsnä erilaisille ihmisille ja ihmisryhmille. Tulemme samalla tietoiseksi esimerkiksi persoonamme puolustusmekanismista, jossa siirrämme ikäviä itsemme puolia toisiin ihmisiin.

Myötätuntomme toisia erilaisia ihmisiä ja heidän puutteistaan kohtaan lisääntyy, kun oivallamme, että jokaisella meistä on sisäänkirjoitettuina mahdollisuuksina kaikki tietoisuuden muodot, erilaisten minuuksien koko kirjo. Myös pahuuden muodot ovat siemenenä meissä jokaisessa. Kehittämällä  tietoisuustaitojamme, voimme valita sen ettemme ruoki niitä.

 

 

 

 

 

 

 

Jokainen meistä on saanut kolhuja elämässänsä. Jokainen on saanut epätäydellistä vanhemmuutta. Toisten kolhut ovat vakavia, toisten pienempiä. Tämän vuoksi olemme kaikki enemmän tai vähemmän pirstoutuneita.

On harvinaista, että olisimme täydellisen kokonaisia, integroituneita, eheästi virtaavaa minuuksia. Ajattelen näiden eheyden  kokemusten olevan  “valaistumisen” tai mystisen, yliyksilöllisen eheyden kokemisen, hetkiä.

Psykologisiin termein, olemme enemmän tai vähemmin rikkonaisisia, dissosioivia. Elämän perusolemus on kaiken epätäydellisyys ja oma rikkinäisyytemme.

Dissosiaatio, oman itsen käpertyminen kuoreen ja henkiseen poissaoloon, on tapa suojata itseämme. Se ei ole sairautta. Voimme suojata itseämme vaikkapa infoähkyä vastaan vastaan dissosioimalla itsemme. Jotkut tutkijat väittävät, että se mikä ennen oli sairaaloista eli pirstoutunut persoona, onkin jo nykyään selviytymisstrategia.

Osamme, eli kokemustilamme, ovat kuin pieniä ihmisiä sisällämme. Niillä on oma tapansa katsoa maailmaa, omat motivoitumistyylinsä  ja omat selviytymisstrategiansa. Jotta saavutamme tilojen integraatiota, on meidän tehtävä tuttavuutta tilojemme kanssa. Meidän on rakennettava osistamme toimiva tiimi.

Voimme tehdä sitä terapian, meditatiivisen ja sosiokognitiivisen mindfulnessin avulla.  Me ihmiset olemme eri elämänvaiheissa eriasteisesti pirstoutuneita kuvamme dissosiaatiojatkumon osoittamalla tavalla. Yleensä liikumme jatkumon välimaastossa ja hyvinvoivina jatkumon keskiviivan oikealla puolella.

Pahasti dissosioivalle ihmiselle eheyttävä prosessi on turvallisinta aloittaa terapiassa (Henkilö A kuvassa) . Hän kun on vaikeasti pirstoutunut ja voi siksi kokea ahdistusta monissa tilanteissa, esimerkiksi mindfulness-harjoituksissa. Usein on suurta viisautta suojella omia herkkiä puolia.  Henkilö A kärsii psykologisin termein  dissosiatiivisesta identiteettihäiriöstä. Hän ei muista, mitä hän on tehnyt samaistuneena eri osiinsa, eli tilojen välillä ei virtaa juurikaan informaatiota.
 Henkilö B:n tilat ovat jo hiukan integroituneet. Hänelle suosittelisin itsensä arvostavan kuunteluun taideterapeuttisia menetelmiä, kehotietoisuutta lisääviä harrastuksia, kuten joogaa, työnohjausta, sekä tietoisuustaitovalmennusta. Tarvittaessa hän voi käydä välillä myös terapiassa. Sekä A että B tarvitsevat kipeästi maadoitustaitoja sekä omien rajojen tunnistamista, joihin palaan myöhemmin.

Henkilö C on dissosiaatiojatkumon toinen pää. Hänellä on sekä tarkkailevan minuuden mukanaan tuomia metakognitiivisia taitoja että tietoisen hyväksyvän läsnäolon mukanaan tuomia tunne- ja kehotietoisuustaitoja. Hän kuuntelee arvostavasti ja myötätuntoisesti sekä kehoansa sekä tunteitansa, ja hän  osaa havainnoida läsnäolevasti ja empaattisesti myös ympäristöänsä.

Henkilön C mieli on hyvinvoiva, koska informaatiomolekyylit ja energia hänen sisällänsä, ja muiden luontokappaleiden välillä, virtaavat vapaasti. Hänellä on Dan Siegelin sanoin mielitajua. Hän osaa käyttää tilojansa voimavaroina. Tämä merkitsee sitä, että C kykenee ottamaan joustavasti maailmaan  erilaisen suhteen, kun tilanne sitä vaatii. Hän kuuntelee arvostavasti kokemustilojansa, eikä toimi tietämättään ruumistaan vastaan. Valitettavasti stressiperäiset sairaudet/mielenterveysongelmat kuormittavat sosiaali- ja terveydenhoidon palveluita, ja eräs tärkeä syy on, että meitä ei  ole opetettu kuuntelemaan, havainnoimaan ja aistimaan sisäistä kokemustamme.

Eheytemme eteen joudumme tekemään aina töitä, koska sisäinen harmoniamme on maailman ja itsemme epätäydellisyyden vuoksi aina tilapäistä. Meidän on jatkuvan kokemuksellisen oppimisen kautta opittava hyödyntämään aivojemme muovautuvia ominaisuuksia.

Sisäinen teatteri on sosiokognitiivista hyväksyvää läsnäoloa, eli siinä kehitämme metakognitiivisia taitojamme: Tunnistamme osamme (ESI) ja ryhdymme tekemään tuttavuutta niiden kanssa luovilla menetelmillä sekä mielikuvaharjoituksin. Luomme näin itsellemme toimivan aivotalon.

Lisätietoa: esisuomi(at)gmail.com

Luettavaa:

Kati Sarvela, Sisäinen teatteri – Luova kirjoittaminen tietoisuustaitona, Kuumussa Virtaa Oy, 2013