Kuinka toimia sisäisten hirviöitten kanssa?

Jokaisessa meissä on sisällämme erilaisia kokemustiloja. Harva niitä vain tunnistaa… Meissä  on innostuneita tiloja, uteliaita tiloja, on lapsellisia tiloja, on aikuisia viisaita tiloja, on vanhoja tiloja, on nuoria tiloja, on viisaita tiloja ja on typeriä tiloja. Ja jokaisella meistä on sisällämme hirviöitä: kaunaisia, vihaisia, katkeria, inhottavia, ilkeitä, pahansuopia ja kateellisia tiloja.

Chade-Meng Tan on tullut maailmankuuluksi sen vuoksi,  että hän on osoittanut todeksi tämän hämmästyttävän asian, että insinöörikin voi oppia tietoisuustaitoja.

Chade-Meng Tan on kirjoittanut  omista hirviöistään seuraavasti:

Minun hirviöni tulevat sisälleni eri muotoisina ja kokoisia.

Vuosien mittaan olen oppinut käsittelemään niitä.

Teen sen päästämällä niistä irti.

Ensinnäkin annan mennä toiveeni tukahduttaa niitä.

Kun hirviöni saapuvat, huomioin ne.

Anna niiden vain olla.

Seuraavaksi päästän irti vaistostani parjata niitä.

Pyrin ymmärtämään niitä.

Katson niitä sellaisina kuin ne ovat.

Ne ovat vain ruumiini ja mieleni luomuksia. 

Pelleilen niiden kanssa hetken.

Heitän läppää.

Annan niiden leikkiä.

Sitten päästän irti halustani ruokkia niitä.

He voivat tehdä sisälläni mitä ne haluavat.

Mutta minulta hirviöni eivät saa ruokaa.

Ne voivat jäädä, mutta syötävää minulta ne eivät saa.

Ne voivat jäädä sisälleni olemaan nälkäisinä, jos ne näin haluavat.

Annan niiden olla.

Ja joskus hirviöni vain lähtevät.

Toisinaan huomaan vain päästäväni irti otteeni halustani takertua niihin kiinni.

Ja ne ovat vapaat lähtemään kukin omalla tavallaan.

Annan niiden mennä.

Olen vapaa.

Toistaiseksi.

En voita niitä.

Ne eivät voita minua.

Elämme yhdessä.

Harmoniassa.

On vapauttavaa oivalta, että saan olla minä kaikkine puolineni.  On vain oma valinta, lähteekö ruokkimaan hirviöitään.

(Tan, Chade-Meng; Goleman, Daniel; Kabat-Zinn, Jon (2012-04-24). Etsi Inside Yourself: Unexpected Path to Success, Happiness (and World Peace) (s. 128-129). HarperCollins. Kindle Edition.)

 

Advertisement

Opi tunnistamaan, kartoittamaan ja ohjaamaan tietoisuutesi kokemustiloja!

Olin viikon aikana kahdessa tilaisuudessa, jossa esittelin Jan Skyn ESI-työkalua (HTT hallitsevan tilan tunnistus)  ja tietoisuutemme moniosaisuutta.  Harjoittelimme oman tietoisuutemme tilakartan tekemistä, ja pohdimme sitä, kuinka voimme hyödytään tilojamme itsetuntemuksessa.
Tässä on eräs video, joka selvittää nykyistä, hyvin yleistä käsitystä, ihmisen tietoisuuden monitilaisesta ja jatkuvassa muutostilassa olevasta luonteesta.  

Tietoisuutemme ei ole yksiosainenvaan se on monitilainen tai moniosainen.  Jotkut puhuvat minätiloista tai ihan vain tiloista, toiset moodeista, kolmannet mielentiloista ja neljäs osapersoonista. Taina Siukola Mindfulness-kurssilla nimesi ne kokemustiloiksi, ja tämä on mielestäni oikein hyvä nimi. Ehkä itsekin alan sitä käyttämään.

Niin kuin mielitajun kehittäjä, Dan Siegel tuo esille,  tilojemme on erilaistuttava, mutta niitä on jatkuvasti myös integroitava eli eheytettävä. Tämä tarkoittaa sitä, että meidän on tehtävä ristiriitaisia osiamme itsellemme tutuiksi. Meidän on  tehtävä sisäisestä perheestämme, kokemustiloistamme, hyvin kommunikoiva joukko.  Ja uusia perheenjäseniä voi syntyä uuden oppimisen ja tilojen yhdistymisen kautta!

Voimme tehdä paljon asioita sen eteen, että itse eheytämme itse itseämme (tietoisuustaidot).  Toisaalta on hyvä muistaa, että silloin kun ihminen ei ole saanut riittävää tietoisuutensa peilausta lapsuudessa aikuiselta, ei meidän pidä kieltää itseltämme sitä, että kasvaaksemme ihmisinä tarvitsemme toista ihmistä itsemme peilaukseen. Tämän ihmisen ei tarvitse aina olla terapeutti. Hän voi olla valmentaja tai ihminen, joka hyväksyy läsnäolevasti meidät sellaisena kuin olemme.  Selvää on, että vakavissa mielenterveysongelmissa kannattaa kääntyä terapeutin tai psykiatrin puoleen.

Alla yhteenvetoni siitä, millaisia kokemustilamme ovat. Ajatus on kuitenkin perimmiltään se, että tilamme ovat kullekin ihmiselle, ihan vain niitä, mitä ne hänelle ovat: hänen ainutkertaisen tietoisuutensa osia. Hän itse voi nimetä ne haluamallaan tavalla.  Ajatus on, että ihminen itse saa ESI- prosessissa  (hallitsevan tilan tunnistus ja kartoitus) määritellä itsensä, eikä häntä aseteta mihinkään terapeuttiseen asiantuntijalokeroon. Asiakas saa olla vapasti kuka hän on.  Ihminen itse, mutta tarvittaessa hänen valmentajansa/terapeuttinsa voi hyödyntää omaa viisauttaan tilojen kypsyttämisessä, kasvattamisessa ja eheyttämisessä.  Lähtökohtana on aina kuitenkin asiakkaan oma maailmankuva!

Pähkinänkuoressa omat ajatukseni kokemustiloista tietoisuustaidoissa:
 ***

1.  Muodostumme osista, joita voimme kutsua esimerkiksi kokemustiloiksi, minätiloiksi tai osiksi.

2. Eri tiloista käsin reagoimme maailmaan eri tavalla ja katsomme maailmaa eri näkökulmasta.

3. Jotkut tilamme voivat olla huonosti kehittyneitä ja olemme aina enemmän tai vähemmän rikkinäisiä.

4. Osiamme voidaan kasvattaa ja tuoda osaksi eheää tietoisuutta (kasvatustyöhön joissain tilanteissa tarvitsemme apua esim. työnohjausta, valmennusta tai joskus terapiaa).

5.  Meissä on aina vain yksi hallitseva tila, jota harjoittelemme tietoisuustaidoilla tunnistamaan.

6. Voimme rakentaa tiloistamme kokemustilakartan (ESI).

7.  Tilojemme luonne voi vaihdella:

–  Tiloja, jotka kantavat elämän varrella opittuja tunnetiloja.

– Tiloja, jotka kantavat toivottavia/epätoivottavia opittuja käyttäytymismalleja.

– Tiloja, jotka ovat ristiriidassa toistensa kanssa.

– Epävireisiä tiloja, jotka tulevat paikalle väärään aikaan. 

– Integroituneita tiloja, joissa on monta tilaa yhdistyneenä.

8. Näissä tilaluokissa on päällekkäisyyttä (esim. tietyssä tunnetilassa toteutamme tietyn opitun käyttäytymismallin)

9. Näissä tilaluokissa on  kerroksellisuutta (vähemmän tietoiset syvät tilat ja helposti tiedostettavat passiiviset tilat (tilat, jotka eivät ole aktiivisia nyt, mutta saattavat koska tahansa tilanteen vaihdellessa aktivoitua).  

10. Syviin tiloihimme pääsemme kiinni erilaisissa taiteellisissa flow-tiloissa, meditatiivisissa  tiloissa (mindfulness) sekä hypnoottisissa tiloissa.

12. Eheytyminen eli “tietoisuuden integraatio” tapahtuu, kun alamme käydä kunnioittavaa dialogia osiemme kanssa ja opettelemme itsetuntemusta hyväksyvän läsnäolon, itsehypnoosin  ja kokemuksellisen oppimisen keinoin (esim. taideterapeuttiset prosessit).

Tässä vielä käyttämäni diaesitys kokemustiloista työyhteisössä.

On tärkeä tietoisuustaito oppia aistimaan, havainnoimaan, tunnistamaan ja luokittelemaan omia erilaisia sisäisiä kokemustiloja!  Empatiaa on se, että opimme olemaan hyväksyvästi läsnä omille kokemustiloillemme ja toisen tiloille.

PS.Jos joku kouluttaja haluaa tietää enemmän niiden luonteesta, voi tietoa löytyä eri terapeuttisista viitekehyksistä käsin.  Eri suuntauksissa (Voice Dialogue, transpersonaalinen psykologia, minätilojen terapia, Mindfulness, kognitiivinen psykoterapia, IFS – Internal Family Systems Therapy, jungilainen analyysi jne.)  puhutaan osista hieman eri käsittein.

Luovista transseista ja hyväksyvästä läsnäolosta, osa 2

Stephen Gilligan tekee mielenkiintoisen jaottelun tiedostamisen eri maailmoista.  Siinä yhdistyy sekä länsimainen terapeuttinen perinne idän filosofioihin.

Käytän seuraavassa hänen jaotteluansa, jota täydennän omine tietoineni, olettamuksineni  ja kokemuksineni. Gilliganin ajatukset istuvat hienosti Sisäiseen teatteri-kirjoittamiseen, jossa harjoitamme tietoisuustaitoja katalysoimalla mielikuvituksemme avulla esiin erilaisia tilojamme. Niitä sitten nimeämme, ja annamme sisäiselle draamallemme spontaanin vertauskuvallisen muodon kirjoittaen. Teemme huonosti tuntemia puoliamme itsellemme tutuiksi.

Sisäinen teatteri  on siis eräs tapa harjoittaa tietoisuustaitoja mutta myös muodonmuutoksellista oppimista. Gilliganin mukaan luova transsi on oppimistila.  Prosessissamme hyödynnämme kaikkia  ihmistietoisuuteden maailmoja, alkuperäistä tietoisuutta, luovaa mieikuvitusta ja tietoista klassista rationaalista tiedostamista.  Tietoisuustaitojen opettaja voi olla tietysti terapeutti, mutta ennen kaikkea hän on henkinen valmentaja.

IHMISTIETOISUUDEN MAAILMAT

1)  Alkuperäinen tietoisuus (original consciousness)

Buddhalaisuudessa tämä on tyhjä tila, se jossa kaikki syntyy ja johon kaikki menee.  Se on tietoisuuden valo. Kristinuskon ystävänä kutsun tätä tilaa puhtaaksi Rakkaudeksi tai Jumalaksi.  Esimerkiksi Lectio Divinassa, länsimaisessa mietiskelyperinteessä, voidaan saavuttaa tietoisuuden tiloja, joita kutsutaanLevoksi Jumalassa“.  Sulaudumme hetkeksi  mietiskellen Jumaltietoisuuteen.

Ateisti voi kutsua tätä vaikka ihan vain alkuperäiseksi tietoisuudeksi.Psykoanalyyttisessä perinteessä se on terapeuttinen tyhjä tila, jossa kriittinen puoli hellittää, ja mieli avautuu spontaaneille uusille mielleyhtymille. Lectio Divinaa voi mainiosti harjoittaa, vaikkei uskoisikaan Jumalaan. Riittää että uskomme tai haluamme uskoa rakkauteen. Jotta luovuutemme avautuu, on meidän avattava yhteytemme tähän tietoisuuteen, siihen jolla ei ole sanoja.

Voit avata kanavaa alkuperäiseen kokemukseen  erilaisilla transseilla,  mm. itsehypnoottisin ja hyväksyvän läsnäolon harjoituksin. Kun suhtaudut ajatuksiisi kuin pilviin taivaalla, jotka tulevat ja menevät, siirryt nk. metakognitiiviseen tilaan.  Sama tila saavutetaan myös länsimaisesta perinteestä peräisin olevilla menetelmillä kuten pysähtymällä luovaan taideprosessiin tai mietiskelyyn.

Olen sitä mieltä, että luova prosessi itsessään voi kuljettaa meidät alkuperäiseen tietoisuuteen.  Se voi aueta vaikka Carl Jungin aktiivisella mielikuvituksella (Jung kyllä oli opiskellut runsaasti itämaisia filosofioita), luovalla Sisäinen teatteri kirjoittamisella, terapeuttisella tanssilla, kuuntelemalla musiikkia tai vaikkapa Lectio Divinalla. Carl Jung itse avasi luovan kanavansa palaamalla lapsuuden leikkeihin. Taide sinänsä voi kuljettaa meidät alkuperäiseen kokemukseen. Tällöin voimme puhua myös tapulikokemuksista.

2)  Luova tiedostamaton mieli (creative or quantum consciousness)

Kun olemme yhteydessä muodonmuutoksellisesti luovaan tietoisuuteemme, löydämme itsestämme parhaat puolemme. Löydämme itsellemme vähitellen itseämme kunnioittavat terveet elämän tavat, olemme toisiamme parantavia ja auttavia. Eri uskonnolliset ja filosofit ovat antaneet tälle maailmalle erilaisia nimiä: (Pyhä) henki, elämänvoima, shakti, chi, divine consciousness ja prajna.

Luova, generatiivinen transsi syntyy, kun uskallamme heittäytyä tilaan, jossa tyhjennämme ensiksi mielemme kaikista sisällöistä, ja sitten antaudumme tietoisuuden luovaan leikkiin. Jotta visionäärinen luovuutemme aukeaa, täytyy meidän avata kanavamme alkuperäiseen tietoisuuteemme.

Pidämme auki kanavan alkuperäiseen tietoisuuteemme, ja kas luova tiedostamaton mielemme alkaa antaa uutta (taiteellista) muotoa ajatuksillemme. Kysymys on oikeastaan muodonmuutoksellisesta oppimisesta.  Gilligan kirjoittaa, että nk. superasemassa (superposition) voimme nähdä kaikki tilamme samanaikaisesti.  Kun tietoisuustaitomme kehittyvät, opimme antamaan muotoa ongelmallisille tiloillemme (vaikkapa viha, pelko, kyynisyys jne.) ja voimme integroida, ne eheämmäksi osaksi itseämme. Hyvin voidaksemme meidän on oltava hyväksyvässä suhteessa näihin varjoihimme, ja voimme oppia kanavoimaan niiden energian johonkin hyödylliseen.

Mikäli olemme tyytymättömiä nykyiseen elämäämme hallitsevaan tietoisuuden tilaan, on mahdollista luovan mielikuvituksen avulla oppia valitsemaan elämäämme tyydyttävämpiä tiloja.  Luovassa tiedostamattomassa voimme elää sekä menneisyyttämme että tulevaisuuttamme tässä ja nyt.

Luovassa tiedostamattomassa kelluessamme näkökulman vaihtamisen taitomme kehittyvät. Muokkaamme itsemme joka päivä uudestaan aina vain kauniimmaksi mandalaksi. Mandalassa ristiriitaiset sisäiset näkemyksemme voivat muodostaa kauniin kokonaisvaltaisen kuvion.  Tulemme tietoiseksi lukemattomista mahdollisista maailmoista, jotka voivat olla samanaikaisesti voimassa  ja ymmärrämme identiteettitarinammekin muodostuvan erilaisista selityksistä.  Voin kirjoittaa kymmeniä tarinoita itsestäni, jotka ovat tosia, mutta joissa leikin erilaisilla kausaalisuhteilla ja vertauskuvallisilla maailmankuvilla.  (Olen pieni tyttö, joka on kulkenut elämäänsä väärissä saappaissa. Olen rypistynyt keski-ikäinen nainen, joka nuorena kärsi mm. syömishäiriöstä. Olen rikas maatilallinen,  Kuumun kuningatar.)

3)  Klassinen maailman kuvatietoinen mieli

Tämä on materialistinen, käsinkosketeltavaa maailmaa havainnoiva tietoisuus, se joka analysoi maailmaa kriittisesti ja realistisesti,  siten kuin se toimisi vain newtonilaisella fysiikalla. Se sisältää dualistisen ajatuksen siitä, että joku asia on joko totta, tai sitten se on ei-totta. Tämä maailma toimii perinteisellä luonnontieteellisellä ajatuksella, lineaarisella aikakäsityksellä ja yksinkertaisella kausaalisella logiikalla. Kaikilla tapahtumilla on selkeät syynsä ja seurauksena.

Jotta luovien meditaatio- ja mietiskelyprosessien tuottamilla luovilla oivalluksella on arvonsa, on sen siirryttävä klassiseen maailmaan. Tietoisuustaidoilla on siis arvoa sikäli mikäli, oivallukset on eletty hyväksi yhteisölliseksi elämäksi. Pelkällä mietiskelyllä emme paranna maailmaa. Mietiskelyn mukaan tuomat oivallukset on pystyttävä kriittisesti arvioimaan, ja elämään klassisen maailman tapahtumiksi.  Tiedostamaton mielemme kun on sekä jäteastia että aarreaitta. Se ei tuota pelkästään jalokiviä.

Länsimaisen tieteen ansio on ollut, että sen avulla on kehitetty ihmisen kollektiivista realiteettitajua. Keskiajalla ihmiset osasivat ehkä paremmin käyttää alkuperäistä tietoisuutta ja luovaa mielikuvitusta, mutta heiltä puuttui realiteettitaju. Väitteeni on, että heillä oli enemmän intuitiivista viisautta mutta myös intuitiivista tyhmyyttä. Yltiörationaalisella länsimaisella ihmisellä on ollut valitettavasti  kadoksissa kosketus omaan ruumiiseen ja sen intuitiivisen viisauteen, mutta onneksi myös monilla tyhmyyteen. 

Tietoisuustaitoja omaavalla nykyihmisellä on  yhä enemmän mahdollisuuksia peilata intuitiivinen ruumiillisten tunnetilojen viisaus hyvään realiteettitajuun. Henkilökohtaisesti uskon tietoisuuden evoluutioon, ja siihen, että ihmistietoisuus laajenee koko ajan.

Elämme mielenkiintoista aikaa, kun hyvän realiteettitajun omaaville ihmisille tarjoutuu yhä enemmän tilaisuuksia kehittää omia  tietoisuustaitoja. Voimme lähteä muodonmuutokselliselle oppimismatkalle. Prosessissamme voimme hyödyntää sekä alkuperäistä tietoisuutta että luovaa tiedostamatonta mieltä.

Luovista transseista ja hyväksyvästä läsnäolosta, osa 1

Muistaakseni jo 60-luvulla suomalainen nero psykologi, visionääri ja filosofi Lauri Rauhala  kirjoitti, että idän ja lännen henkiset perinteet tulevat vielä yhdistymään. Hän oli “hurahtanut” jo silloin meditaatioon. Tänä päivänä yhä useampi tiedostaa muuntuneet tajunnan tilat, ja jotkut osaavat jo taitavasti käyttää niitä hyväksensä hyvän elämän välineenä. Yhä harvemmalle tietoisuustaidot ovat enää mitään “huu-haata”. Minulle tietoisuustaidot, mukaan lukien meditaatio, ovat avautuneet vasta viimeisen kymmenen vuoden aikana. Tämän jälkeen olen sekä tiedollisesti että kokemuksellisesti pyrkinyt tutkimaan tietoisuustaitojen antia kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin edistämisessä.

Rauhalan lausumasta on nyt viitisenkymmentä vuotta ja hänen sanansa alkavat olla totisinta totta. Idän meditaatioperinteet ja lännen mietiskely- ja luovat transsit (hypnoositranssi, terapeuttinen flow-tila) alkavat yhä enemmän sulautumaan toinen toisiinsa ja muuntuneiden tajunnantilojen hyödyntäminen ovat tulossa kovaa vauhtia valtavirtalääketieteeseen.

Itseäni onkin häirinnyt, että monet ihmiset hakevat vastauksia elämäänsä vain idän perinteistä kuten buddhalaisuudesta. Välttämättä tämä ei ole pelkästään huono asia, mutta meidän ei pitäisi unohtaa lännen perinteitä.  Itselleni on helpompi ottaa lähtökohdaksi oman kulttuurin henkiset perinteet.  Minä tunnustaudun ajattelijaksi, joka ammentaa ensisijaiset oivalluksensa ja flowtilansa lännen mietiskelyperinteistä ja transseista.

Muuntuneiden tajunnantilojen hyödyntämistä eli tietoisuustaitoja voi oppia  siis myös omista länsimaisista henkisistä ja terapeuttisista perinteisistä. Toki mielelläni välillä maistelen idän perinteitä, mutta jotta tuntisin itseni juurevaksi, täytyy minun kasvattaa itseni kiinni suomalaiseen maahan ja länsimaiseen tietoperinteeseen.

Tässä blogi- tai ehkä pikemminkin esseekokoelmassa olen pohtiva muuntuneita tajunnantiloja siten, että tuon esille länsimaisen luovien terapeuttisten perinteiden viisautta.  Aktiivisesti peilaan mm. amerikkalaisen Stephen Gilliganin ajatuksia, sillä huomaan hänen ajattelunsa olevan tällä hetkellä lähimpänä omaani. Puhumme Gilliganin kanssa selkeästi yhteistä kieltä.  Molemmilla meillä on juuret hypnoosissa. Ja kummallekin meille on myös NLP ja tietoinen läsnäolo tuttuja.

Stephen Gilliganin lähtökohtana on ollut erityisesti ericsonilainen hypnoterapiaperinne. Minun ajatteluni on perustunut enemmän Ego State terapiaan, mutta ei ericsonilainenkaan hypnoosi ole minulle vierasta maata.  Anna ja hänen ystävänsä kirjoitti muuten jo yhden blogin liittyen Gilliganin generatiivisen transsiin (=uutta muotoa tuottava transsi) ja Joseph Campbellin erilaisiin elämänpolkuihin. Se löytyy täältä.

Sisäinen teatteri on eräs generatiivisen transsin erikoistapaus, itsehoidollinen menetelmä, joka hyödyntää generatiivista transsia.  Kyseessä on luova flow-tila, jossa ihminen tutustuu eri puoliinsa ja integroi niitä kirjoittaen. Jotta prosessi eipääse käsistä“, täytyy ihmisen ensiksi osata somaattisesti juurruttaa itsensä, ja päästä itsensä sitten flow-tilaan, generatiivisen transsiin.  Prosessi on tietoisen mielen ja tiedostaman mielen yhteistä tanssia. Sisäisessä teatterissa puhun generatiivisen transsin sijaan psykodraamallisesta trassista.  Se sopii erityisesti henkilöille, joilla on normaaleja elämäntaidollisia ongelmia.  Vakavat mielenterveysongelmat kannattaa hoitaa yhdessä asiantuntijan kanssa.

Generatiivista transsia tietoisuustaitona, voi hyödyntää monin eri tavoin.  Stephen Gilligan kirjoittaa, että generatiivista transsia voi käyttää “itsetranssina”, oma apumenetelmänä,  moneen eri tarkoitukseen.  Jotta ihminen voi elää luovaa ja onnellista elämää, kannattaa hänen harjoitella tätä kapasiteettiaan päivittäin ja eri tilanteissa. Prosessiin kuuluu mielen keskittäminen, positiivisen intention mielessä pitäminen, avautuminen ongelma-ajattelun ulkopuolelle. On tärkeää osata luovasti puuhastella sen kanssa, mitä ikinä tiedostamattomasta nousee,  ja osata hyödyntää sen tuottama aines. Olennaista on myös se, että prosessi on “kurinalaista flow-tilaa”: tiedostamattoman tuotamaa mielikuvitusmateriaalia peilataan koko ajan tietoisen puolen ajatuksiin.

Stephen Gilliganin tavoin ajattelen, että sekä tietoisen läsnäolon harjoitukset että generatiiviset transsit auttavat meitä virittäytymään itseemme.  Ne vapauttavat meissä kulkevia informaatio- ja energiavirtauksia.  Kun olemme kiinnittyneinä yksipuoliseen ongelma-ajatteluun, meidän kehomielessämme on neuromuskulaarinen eli lihashermostollinen lukkotila. Ongelmatilamme eivät ole siis irrallisia fyysisistä tiloista. Lukkotilat voivat aiheuttaa meissä paitsi mielenterveysongelmia myös ruumiillisia vaivoja.

Emme ongelmatilassamme pääse eroon siitä torjumalla sitä tai käyttämällä ajattelutapoja, jotka ovat osa ongelmaamme.  Moni yrittää epätoivoisesti rationaalisessa aikuisen järkevässä tilassa ratkoa ongelmiansa. Paradoksaalisesti ongelmamme ratkeavat parhaiten kun päästämme irti sovinnaisesta tavastamme ajatella.  Suhtaudumme hyväksyvästi kaikenlaisiin ajatuksiimme ja päästämme itsemme generatiivisen transsiin. Leikimme vaikkapa sitä, mitä hullutteleva puolemme on mieltä ongelmastamme.

Koska Stephen Gilligan on Milton Ericksonin oppilas, kerron teille nyt erään Ericksonin potilastarinan. Hänhän oli mestari opettamaan transsissa potilailleen menetelmiä, joissa ihmiset rikkoivat ennakkoluuloisia asenteitansa.
Milton Ericksonilla oli kerran asiakkaana nuori nainen, joka koki itsensä rumaksi ja vastenmieliseksi.  Naista häiritsi erityisesti se, että hänellä oli suuri rako etuhampaiden välissä.  Erickson antoi naiselle ensimmäiseksi kotiharjoitukseksi että hänen täytyi harjoitellaspruittaamaanvesi etuhampaiden välistä johonkin kohteeseen.  Hieman hämmentynyt nainen totteli suurta ja kuuluisaa opettajaansa.
Nainen oli ihastunut työpaikallansa erääseen nuoreen mieheen, jonka hän kohtasi usein vedenjuontipisteessä.  Seuraava Ericksonin tehtävä antama tehtävä oli: Kun seuraavan kerran nainen törmäisi  nuoreen mieheen vesipisteellä,  piti  naisen suihkauttaa hampaiden välistä vesivana miehen päälle, ja lähteä tämän jälkeen juoksemaan kovaa vauhtia karkuun. Lopputulos näytelmästä oli, että jonkin ajan kuluttua nainen meni naimisiin tämän nuoren miehen kanssa.

Milton Ericksonista ja hänen potilaistaan on olemassa loppumaton määrä erilaisia tarinoita. Hän käytti hyväkeen leikillisyyttä eikä erottanut ihmistä ympäristöstään, vaan hän antoi myös toiminnallisia tehtäviä. Tämän naisen tapauksessa näyttää siltä, että leikillisyys toi ratkaisun ongelmaan, eikä ryppyotsainen psykoterapeuttisissa viitekehyksissä pysyminen. Ongelmallisten ajattelumallien ytimessä on usein kognitiivisesti jäykät yksipuoliset ajattelumallit. Monet ongelmat ratkeavat, kun uskallamme lähteä leikittelemään erilaisilla puolillamme päästäen itsemme generatiiviseen transsiin säilyttäen kuitenkin kosketuksen myös tietoiseen, aikuseen rationaaliseen puoleemme.. 

Ei ihme, että luovat terapeuttiset luovat menetelmät ja tietoisuustaidot elävät parhaillaan noususuhdannetta.  Mikä parasta, voimme itse hyödyntää muuntuneita tajunnantilojamme, luovia transseja ja erilaisia meditaatiota, katalysoidaksemme itsessämme myönteistä tietoisuuden muodonmuutosta ja onnellisempaa elämää.

Ennustan, että tulevaisuudessa yhä keskeisemmässä asemassa tulee olemaan terveysvalmentajat, jotka auttavat asiakastaan avaamaan myönteistä tietoisuuden muodonmuutosta katalysoivan meditaatio- ja/tai transsitilan. Näyttää siltä, että parhaillaan sairauskeskeinen kaiken medikalisoiva ajattelu elää laskusuhdannetta ja tietoisuustaitokeskeinen terveysajattelu noususuhdannetta. Yhä enemmän alkaa olla tutkimustulosta siitä, että tietoisuustaidoilla – muuntuneita tajunnantiloja hyödyntävillä menetelmillä – on sairauksia ennaltaehkäisevä vaikutus sekä immuunivastetta parantava vaikutus. Tästä huolimatta ei ole pelkoa siitä, että länsimainen lääketiede olisi joutumassa työttömäksi. Ehkä voimme kuitenkin katkaista nousevan sairastuvuuskiertemme tuoreilla uusilla ja hyvin vanhoilla ajattelumalleilla.

Sisäinen teatteri on facebookissa.