Hammaslääkäri ja terapeutti Kati Sarvela

Hinta : 72 euroa + alv 24%  sis. lounaan ja kahvit

Ajankohta: la 19.2. 8.30 – 15.30

Kohderyhmä : terveydenhoidon ja sosiaalialan ammattilaiset

Paikka :  Hyvinvointi Sampo, Kuhmo

‚Äç Tausta ja koulutuksen tavoite:

Traumainformoidulla hoitamisella tarkoitetaan tunnehaavoja huomioivaa hoitamista. Sen filosofian taustalla on ajatus siitä, että traumaattiset kokemukset saavat ihmisen käyttäytymään usein epätarkoituksenmukaisesti ja tavalla, joka ei ole järkisyin perusteltua. Ottamalla tämän huomioon eri terveydenhuollon pisteissä, voidaan pienilläkin teoilla helpottaa merkittävästi traumatisoituneen ihmisen hyvinvointia ja hoidon etenemistä ja siten eri toimipisteiden hoidon vaikuttavuutta. Tunnehaavoilla on suuri merkitys terveyskäyttäytymiseen, ihmissuhteisiin, oppimiseen sekä esimerkiksi kipukokemukseen ja toimenpidepelkoihin.

Fyysiseen koskemattomuuteen liittyvät rikokset, onnettomuudet ja työtapaturmat altistavat Suomessa vuosittain 100 000 ihmistä traumaattiselle kokemukselle. Ihmiset menettävät traumaattisesti läheisiään, sairastuvat vakavasti, kokevat kipua ja erilaisia sietämättömiä tilanteita. Myös lääketieteelliset toimenpiteet ja hoitokomplikaatiot aiheuttavat traumaattisia kokemuksia. Käytännössä jokainen sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilainen joutuu kohtaamaan työssään traumatisoituneita ihmisiä päivittäin  ja lukemattomat alan ihmiset traumatisoituvat itse.

Sijaistraumatisoituminen ja myoÃàtaÃàtuntouupumus ovat auttajan tyoÃàssaÃà tavallisia.
Vaikka vakava traumatisoituminen lisaÃàaÃà sekaÃà sairastavuutta ettaÃà kuolleisuutta, saa se ihmiset vaÃàlttaÃàmaÃàaÃàn kontaktejaan terveydenhuoltoon, mikaÃà siirtaÃàaÃà hoidon painopistettaÃà epaÃàtarkoituksenmukaisesti paÃàivystystoimintaan. Traumaattiset kokemukset saavat ihmiset hakeman helpotusta myoÃàs haitallisista laÃàhteistaÃà, kuten paÃàihteistaÃà, syoÃàmisestaÃà, pelaamisesta tai ylenpalttisesta liikkumisesta. Traumakokemukset voivat saada ihmisen kieltaÃàytymaÃàaÃàn ammattilaisen silmin tarpeellisista hoidoista tai toimenpiteistaÃà tai jaÃàttaÃàmaÃàaÃàn maÃàaÃàraÃàtyn laÃàaÃàkityksen kaÃàyttaÃàmaÃàttaÃà. MyoÃàs erilaisten hoito-ohjeiden noudattaminen voi olla vaikeaa. NaÃàmaÃà ongelmat hoitomyoÃàntyvyydessaÃà aiheuttavat hoitohenkiloÃàkunnassa turhautumista ja terveydenhuollossa tyhjaÃàkaÃàyntiaÃà myoÃàs viime tipassa peruttujen tai kaÃàyttaÃàmaÃàttaÃà jaÃàaÃàneiden aikojen vuoksi. Traumatisoituneen potilaan vireystila on usein joko liian korkea tai matala, mikaÃà vaikuttaa sekaÃà potilaan kaÃàyttaÃàytymiseen ettaÃà peilisolujaÃàrjestelmaÃàn kautta hoitavan henkiloÃàn vireystilaan ja hyvinvointiin.

Koulutuksen tavoitteena on, että sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilainen millä tahansa erikoisalalla toimiessaan tunnistaa traumaperäisille oireille altistavat tilanteet, ymmärtää traumatisoitumisen psykofysiologian ja osaa huomioida potilaiden mahdolliset vaikeat elämänkokemukset niin vastaanottojärjestelyissään kuin suhtautumistavassaan sekä tietoisesti välttämään sekä aikaisempien traumuistojen tarpeetonta aktivoitumista että estämään mahdollisuuksiensa mukaan uusien tunnehaavojen syntyä.

Traumainformoitu hoito valmentaa ammattilaisia miettimaÃàaÃàn, missaÃà maÃàaÃàrin traumahistorian kartoittaminen on tarpeen, miten esille tulleisiin seikkoihin on hyvaÃà suhtautua, missaÃà menevaÃàt oman osaamisen rajat ja minne ohjata enemmaÃàn apua tarvitseva potilas. Se valmentaa ammattilaiset myoÃàs tunnistamaan oman elaÃàmaÃànhistorian myoÃàtaÃà syntyneet sudenkuopat, havainnoimaan siirtyviaÃà traumareaktioita itsessaÃàaÃàn ja pitaÃàmaÃàaÃàn huolta omasta hyvinvoinnistaan.

Tervetuloa!

Ilmoittautuminen:     tekstiviestillä 0505713952 tai sähköpostilla esisuomi @ gmail.com

Esipuhe

üö¨

Isäni oli romani. Häntä en tavannut kuin kerran. Lähdin maalta maailmalle nuorukaisena. Vietin Helsingissä aikuisikäni suurehkon julkisivu-urakointiliikkeen ohjaimissa. Epilepsia pysäytti kiireen ja muutin takaisin kotiseudulle.

Tupakoinnan kanssa olen tuskaillut vuosikymmeniä turhaan. Lopettaminen on ollut tuskaisen vaikeaa.

Tällä postyymilla haluan ehkä vähän humoristisetikin tavoittaa ne jotka kamppailevat saman ongelman kanssa.

Erityiskiitokset haluan antaa Sisäisen teatterin vetäjälle Kati Sarvelalle, siitä että silmäni avautuivat. Kurssilla vannoin lopettavani sauhuttelun kuukauden kuluttua 12 henkilön edessä. Nyt peruminen on lopultakin mahdotonta.

Keijo Wääri

Forssassa 20.10.2017 

 

Hän kiipeää kolmanteen kerrokseen ähisten, keuhkot apua vaatien. Pysähtyy toiselle tasanteelle. Nojaa polviinsa ja miettii miksi ei ole hissiä?

Hän on jo iällä 70 lähes. Pakko istua hetkeksi. Kovaa tämä vajaakeuhkoisen elämä.

— Minkä takia ihmisille on luotu keuhkot?

— Elämä olisi elämisen arvoista ilman.

— Ihminen on eläin, mutta eihän eläimillä ole todettu keuhkosyöpää, tai kuka sen tietää.

Yläkerrasta avautuu ovi. Tapani tulee kireissä Niken verkkareissa ja ultravioletti lenkkareissa. Laiha kuin ruoto, lenkkeilyhullu.

— Mitäpä Jorma? Tarviitko apua? Ota kynkkään, niin vien sinut huoneeseesi.

— Itsekin pääsen. Tässä vaan vähän huilaan ja hengitystä tasoittelen.

— Mistä kivestää?

— Muka huomaa? Henkeen ottaa ja vituttaa. Ääni on Amstrongin. Onneksi polla pelaa.

— Mitä järkeä kessuttaa. Kuolema raapii persusta ja haisetkin kuin Amerin tehdas

— Nyt lähdet nihilisti. Oma on asiani. Pian 35 vuotta olen röökannut ja vasta nyt keuhkot huutaa hoosiannaa. En perkele lopeta. Et tiedä minkälainen nautinto on sytyttää aamun ensimmäinen rööki mukillisen kahvia jälkeen. Katsella puhallettuja savuympyröitä ja köhiä verenmakuisia ysköksiä. En lopeta ennenkuin suu on täynnä multaa.

—Ok. Omapa on murheesi. Joskus minäkin imin. Kerrasta lopetin. Puolikas malluaski jäi takan päälle, siinä se on vieläkin. Kyllä nyt kulkee vaikka maraton

Tapani harppoo ohitse kenguruna. Vetää vielä pari kertaa tossut vinkuen kerrokset alakerrasta yläkertaan hengästymättä.

Jorma kauhoo kaiteesta kiinni pitäen kontilleen ja siitä ylös. Yskäisee kerran. Katsoo käytävän lasista Tapanin erkanevaa selkää.

üö¨
LÄÄKÄRISSÄ

üö¨

Vastaanottovirkailija Alaloukusa

— Nimi

— Jorma Hipeli

— Sos.tunnus

— On

— Syy vastaanotolle tuloon

— Rintaan pistää ja vituttaa

— Istukaa odottamaan tohtori Latva-Karjanmaa ottaa vastaan n. tunnin kuluttua. Hän on tupakkatauolla.

Vastaaottohuoneen ovi avautuu. Tohtori Latva-Karjanmaa saapuu sankan savun seasta antamaan kättä. Huoneessa haisee Jymy. Latva-Karjanmaa sytyttää maissipiipun ja imee posket lommoten.

— Ja nimi oli

— Hipeli

— Taudin nimi

— Pirustako tiedän. Rintaan pistää ja vituttaa. Yskittää ja paskittaa. Joskunaan henki ei kulje kuin peräluukun kautta kiertäen.

— Vaatteet posi, sanoo tohtori

— Ai kaikki? Housut ja alusvaatteetkin?

— Kaikki

— Luuleeko tohtori hinttari, että minä tässä kellisillään kekkuloin?

— Rauhallisesti Hipeli. Minä olen tohtori ja aion selvittää oireiden syyn.

Hipeli riisuutuu ilkosilleen. Latva-Karjanmaa karistaa piipun perskat tuhkakuppiin ja ottaa stetoskoopin.

— Hengittäkää syvään ja pidättäkää hengitystä minuutin verran.

— Ei pysty karjuu Hipeli naama sinisenä

— Jaksaa, jaksaa, jaksaa. Selvä tapaus. Verikoetta ei tarvita. Kolmannen asteen keuhkosyöpä.

— Ei saatan ja juuri kun olin aikeissa lopettaa tupakan polton. Tai toisaalta olen lopettanut jo monta kertaa ennenkin.

— Lohdutukseksi sanon, että teillä on vielä n. kuukausi elinaikaa, joten lopettamien on turhaa, mutta nyt ulos, en halua tartuntaa.

Jorma tempoo vaatteet päälleen Jormaa myöden. Tempaisee menneessään oven kiinni saranat helisten. Päättää päättää päämäärän. Tupakoimattoman tulevaisuuden.

üö¨
HYPNOOSI

üö¨
Helsinkiläinen suggestoterapeutti Uusi-Luomalahti vastaanottaa Jorman Vallilan puutalossa. Hartiolle ulottuva tukka, hikinauha, leveälahkeiset housut, kukallinen paita , paljasjaloin.

— Mikä teidät ajoi tänne huumeluolaan?

— Ajattelin saavani apua tupakoinnin lopettamiseen tai edes vähentämiseen.

— Aletaan sitten hommiin. Pötkölleen divaanille

— Sattuuko se, minulla nääs on piikkikammo

— Mitään piikitystä. Avoin ja vastanottavainen mieli riittää.

— Hyvät sulle

‚Äî Hengitt√§k√§√§ syv√§√§n. Tyhjent√§k√§√§ p√§√§nne. √Ñlk√§√§ ajatelko mit√§√§n. Vaivutte su√Ωv√§√§n uneen, syv√§√§n uneen, syv√§√§n uneen…..

Puolen tunnin kuluttua

— Eikö jo olisi tupakkatauon paikka?

Uusiluoma-Lahti jatkaa mantraansa.

— Inhoat tupakka, inhoat sen hajua, inhoat hinta, inhoat, inhoat, inhoat

Istunto loppuu.

— 100 euroa sanoo hypnomies. Tuossa uusi vastaanottoaika

— Tyyristä on. Sillähän saa enemmän kuin kartongin.

— Ehkä kitulias henkesi on sen arvoinen

— Yrittää pittää, yrittää pittää, sanoo Jorma ja kaivan askin povarista

Jorman seuraavat viikot eivät olleet kaveruksia keskenään. Ensimmäisenä viikkona himot ylittivät tajunnan rajat. Hä vain tuijotti puolikasta Marlboroaskia, otti käteen, hiplasi kuin rakastaan, nuuhki ja pisti takaisin halveksivan katseen seuratessa.

Toisen hän viimein päätti aloittaa kuntoilun. Aluksi hitaasti kiiruhtamatta, kunnes jo kuukauden kuluttua huomasi pääsevänsä ylimpään kerrokseen kertaakaan huilimatta. Libidokin voimistui kuin nuorella sonnilla.

Eräänä syyskuulaana päivänä kadulla vastaan askelsi selkä hieman könössä, pitkiä sylkiä ruiskien tohtori Latva-Karjanluoma. Jorma tunnisti

— Sinä elät, sanoi Latva-Karjanluoma

— Näin voidaan sanoa, kävin juuri ilmoittautumassa Tukholman maratonille ensi kesänä. Entä itse?

— Kävin vastaanotolla, kolleega määräsi veríkokeeseen tuloksena kolmannen asteen keuhkosyöpä ja kuukausi elinaikaa. Köh, köh, köh

Latva-Karjanmaa jatkoi matkaansa, sytytti piippunsa.

Pari kuukauden kuluuttua lehdessä oli kuolinilmoitus. Rakas isämme ja isoisämme Kalervo Latva-Karjanmaa menehtyi vaikean sairauden murtamana. Kaipaamaan jäivät. Vaimo, 7 lasta, 16 lastenlasta ja 5 lastenlastenlasta.

🚬🚬🚬
Paljon poltit, perheen pilasit

    viimein piippusi kylmäksi jäi

    

Kirjoittaja: Kati Sarvela

Newsweek-lehdessä on tuore  juttu siitä, kuinka on hyödyllistä on puhua itsekseen, kunhan sen tekee kolmannen persoonan näkökulmasta käsin. Psykologi tutkija Jason Moserin mukaan asia saa aivan liian vähän huomiota.  Kaikki sisäinen puhe ei ole suinkaan pahasta. Hänen mukaansa sisäisen puheen hyödyntämistä stressin ja ahdistuksen helpottamisessa käytetään aivan liian vähän.

Kun mindfulness perinteess√§ hehkutetaan mielen “tyhjyytt√§”, t√§ss√§ hetkess√§ olemista, on tarpeen muistaa, ett√§ kaikki sis√§inen puheesi ei ole miss√§√§n nimess√§ haitallista. √Ñl√§ kuitenkaan samaistu mielesi “ik√§viin” osiin (esim. kateellinen tai vihainen osa), √§l√§k√§ puhu kaikkea mieleesi juolahtavaa √§√§neen, samaistuen osiisi. Sen sijaan nime√§ osasi, ja ota osiesi puheeseen kolmannen persoonan tarkkaileva n√§k√∂kulma.

Mindfulness and Art of Drawing – kirjan kirjoittaja Wendy Ann Greenhalgh kirjoittaa, ett√§ voimme tehd√§ tutkimusretke√§ tietoiseen hyv√§ksyv√§√§n l√§sn√§oloon luovuuden tarjoamin menetelmin. ¬† H√§n kirjoittaa: ¬† Perinteisiss√§ tietoisen hyv√§ksyv√§n l√§sn√§olon harjoitteissa keskitymme hengitykseemme tai kehon aistimuksiin. ¬†“Luovassa mindfulnessissa” keskitymme tiettyyn luovaan aktiviteettiin kuten piirt√§miseen tai luovaan kirjoittamiseen. Opetan kaikkia luovia aktiviteetteja kehollistettuina: Milt√§ tuntuu pit√§√§ kyn√§√§ k√§dess√§, ja piirt√§√§ tai kirjoittaa sill√§, ja samalla kiinnitt√§en huomiota omaan hengityksen tarkkailuun.

Luovat menetelm√§t ovat Julie Beckin (The Zen of Adult Coloring Books) pikemminkin mind- fulness, mielen t√§yteyden, – mentelmi√§ kuin perinteist√§ tietoisen hyv√§ksyv√§n l√§sn√§olon “tyhjentymis” meditaatiota. ¬†Mieli tavallaan ahdetaan t√§yteen erilaisia v√§rej√§, n√§kymi√§, n√§k√∂kulmia, joilla ¬†“kukistetaan” tietoisen mielen tahto. N√§in meilt√§ katoaa ajantaju ja ymp√§rist√∂. Tila muistuttaa aivojen perinteist√§ mindfulness-tilaa, mutta se saavutetaan vain toista kautta, mielen luovien aktiviteettien kautta. ¬†Saatat niiss√§kin aistia kaiken v√§liaikaisuuden kokemuksia ¬†ja t√§ydellisen l√§sn√§olon hetki√§.

Itse olen kehitellyt Sisäisen teatterin menetelmää, joka on yksi tapa harjoittaa luovaa hyväksyvää läsnäoloa eli tietoisuustaitoja.  Otat hiljaisuudessa ja juurtuneena mielesi sisältöön kolmannen persoonan näkökulmaan:  Teet mielesi osista kartan nimeämällä leikillisesti sisäisiä osiasi (Kuka minussa nyt puhuu?), ja lähdet luovasti ilmaisemaan puoliasi flow-tilassa,  kirjoittaen tai erilaisisin, enemmän tai vähemmän ohjatuin, mielikuvaharjoituksin.  On oikeastaan melkoiseen hauskaa huomata, että yhä enemmän tulee kokemuksellista näyttöä tämän kaltaisten menetelmien toimivuudesta. Jargonilla sanottuna, mindfulness voi olla myös playfulnessiä, ja tällä voimme integroida aivojamme yhä luovemmaksi ja toimivammaksi kokonaisuudeksi.

Saavuttaksemme tasapainoinen el√§m√§, meid√§n on treenattava aivojamme. Teatteri metaforan lis√§ksi voimme k√§ytt√§√§ aivoistamme musiikin vertauskuvia. Aivomme ovat kuin orkesteri, joka on harjoiteltava soittamaan synkroniassa. Se ei tapahtu vain j√§rjell√§mme, vaan tarvitsemme mielikuvitustamme ja luovaa, leikillist√§ l√§sn√§oloa. Jos et synkronisoi ja integroi, “eheyt√§” aivojasi, ¬†el√§m√§mme tuottava musiikki ei ole v√§ltt√§m√§tt√§ kaunista. Luovassa, kokemustamme eheytt√§v√§ss√§, ja sen toimintaa optimoivassa, ¬†luovan tietoisen hyv√§ksyv√§n l√§sn√§olon oivallusprosessissa voi erottaa nelj√§ vaihetta (mukailtu mindful.orgin artikkelista):

1. Valmisteluvaihe. ¬†Meid√§n t√§ytyy opetella ideoita ja k√§sitteit√§, jotka liittyv√§t k√§sitelt√§v√§ss√§ olevaan teht√§v√§√§n. ¬†Luovassa prosessissamme hiljenn√§mme hallitsevan kokemustilamme, jolloin voimme siirty√§ vapaammin tilasta toiseen. Vahvistamme n√§in nk. divergentti√§ ajattelua *). Emme v√§lit√§ t√§ss√§ kohdin todellisuuden kaoottisuudesta, satunnaisuuksista ja todellisuuden “sotkuisuudesta”, monimerkityksellisyydest√§.
2. Inkubaatiovaihe. ¬†Kun olet ker√§nnyt tietoa ja ideoita, on aika siirty√§ “offline-tilaan”. Nukut, surffaat, nautit el√§m√§st√§ ja luonnosta. Luovasti kirjoittaessa annat t√§ll√∂in tilojesi synnytt√§√§ spontaanisti “mit√§ sattuu”. ¬† Alitajuntasi huolehtii uuden informaation j√§rjestelemist√§, ja valmistelevat oivaltavaa n√§kemyst√§ tietoisuutesi n√§ytt√§m√∂lle.
3. “Ahaa-vaihe”.¬† Yht√§kki√§ vastauksia alkaa synty√§ selitt√§m√§tt√∂m√§sti. T√§m√§ on todellinen luovan oivalluksen hetki, kun spontaanit alitajunnassamme prosessoituneet ajatuksemme alkavat j√§rjest√§yty√§ (luovasti kirjoittaen) uudella, usein hyvinkin odottamattomalla ¬†tavalla.
4. Varmennusvaihe. Uudet oivalluksemme on peilattava todellisuuteen ja raakaan tietoon. Tämä vaihe edellyttää nk. kovergoivaa ajattelua:  Käytämme vähemmän mielikuvitusta ja saatamme uudet ideat kognitiivisen ajattelun ohjaukseen ja analyyttiseen tietoiseen arviointiin. Hienosäädämme luovuutemme synnyttämät ideat uusiksi ja käyttökelpoisiksi ideoiksi.

Kutsun aivojamme usein “imaginaariumiksi”, mielikuvitusteatteriksi, joka tuottaa erilaisia luovia n√§ytelmi√§, sis√§isen puheemme ja spontaanien mielikuviemme draamoja. N√§ist√§ tietoisen “perinteisesti j√§rkev√§n” mielemme on poimittava parhaat ideat k√§yt√§nt√∂√∂n. Mielemme on torso ilman toinen toista. Koulutuksessamme on perinteisesti yliarvostettu konvergoivaa ajattelua ja vain hyvin v√§h√§n opetettu luovaa, divergentti√§, ajattelua.

PS. Seuraava koulutukseni Sisäisestä teatterista on Wahren opistolla.

*) Konvergentti ajattelu pyrkii yhteen “oikeaan” ratkaisuun, divergentti ajattelu taas pyrkii l√∂yt√§m√§√§n luovasti mahdollisimman monta ratkaisuvaihtoehtoa.

 Kaikki ihmisen toiminta on leikkiä.  РPlaton

Jälkimaininkina sensorimotorisen psykoterapia 1. jakson koulutuksen viimeisestä päivästä, kirjoitan tämän blogiartikkelini leikin voimasta. Ehkä aikamme ongelma on, ollut, että otamme elämämme leikit liian tosissaan.

Leikki ja masennus

Ihmisellä on Jaak Pankseppin mukaa seitsemän primaarista eli perustunnetta, emootiota. Ne ovat etsiminen, raivo, pelko, halu, hoiva, paniikki ja leikki.

Pankseppin mukaan masennuksen hoitamisessa on kolme uuttaa hoitosuuntausta, ja viimeinen niistä liittyy leikkiin.

1.  Turvallisten opioidien kehittäminen (esim. buprenorphine).
2. Aivojen sähköinen stimulointi, jotta henkilön kykyä innon kokemiseen nostetaan.
3. Analysoidaan leikin olemusta Рse, että parannamme aivojen kykyä leikkiin, liittyy sosiaalisiin tuntemiseen, ja sen neurokemiaa tutkitaan.

Yhteist√§ n√§ille uusille menetelmille on, ett√§ niiss√§ yritet√§√§n aktivoida ihmisen omia positiivisia tiloja ¬†eik√§ hoideta “sairautta”. Masennus ja ilo ovat saman kolikon eri puolta.

Se, että löydämme itsestämme innostuksen tiloja, joita löytyy leikeistä, vähennetään luonnollisesti masennusta. Iloa tuottavat sosiaaliset suhteet ja erityisesti leikkiminen ovat erinomaista masennuslääkettä.  Ei ole mikään ihme, että leikillisyys on mukana organisaatioiden työhyvinvointiprojekteissa, erilaisissa valmennuksissa ja myös psykoterapiassa.

Leikkien lajit

Yhteisötanssija ja tanssinopettaja Annika Sarvela jakaa leikit (osittain perustuen Roger Caillosin 1958) jaotteluun:

1. Kontakti- ja kosketusleikit
2. Pään sekoitus -leikit
3. Sääntöihin ja kilpailuun perustuvat leikit
4. Sattumanvaraisuuteen perustuvat leikit
5. Kuvittelu- ja roolileikit
6. Laulu/loru/rytmileikit

Kaiken luovuuden ytimess√§ on leikki. Lis√§ksi siihen on sis√§√§nkirjoitettuna tietoinen hyv√§ksyv√§ l√§sn√§olo eli “mindfulness”.

Leikkiminen ei ole helppoa kaikille

Valitettavasti leikkiminen ei ole kaikille helppoa. Liian monet meistä unohtavat aikuisten maailmassa leikkimisen taidot. Pat Ogdenin (sensorimotorisen terapian koulutusmoniste 2017) mukaan tähän on useita syitä:

• S√§√§telem√§tt√∂m√§t kehon tilat voivat tuntua pelottavilta, jopa kivuliailta.
• Keholta puuttuu resursseja leikkiin tai se on turtunut.
• El√§m√§mme varrella oppimamme uskomukset viev√§t meilt√§ leikin.
• Kehon my√∂nteisiin, leikillisiin tiloihin liittyv√§t kokemukset ovat ehdollistuneet traumoihin, kipeisiin el√§m√§n kokemuksiin.

Ehk√§ siksi tutkitaan “”oikotiet√§ onneen”; etsit√§√§n ilon tunnetta uusista pillereist√§. Sekin on hieno asia se. Ihanteellisinta tietysti olisi, ett√§ ihmisi√§ tuettaisiin ja opastettaisiin takaisin aikuisten leikkikouluihin.

Lisää asiaa leikin olemuksesta

Tässä vielä joitakin yhteen koottuja ajatuksia leikistä, jotka olen lainannut sensorimotorisen psykoterapian opettajamme Tony Buckleyn blogista:

1. Leikki on yhteistä kaikille nisäkkäille

Kaikki nisäkkäät leikkivät. Leikin avulla kehitämme taitojamme, jotka ovat tärkeitä selvitäksemme menetyksellisesti elämästä. Esimerkkinä on kissa, joka leikkii lankakerän kanssa. Oikeastihan se harjoittelee hiiren pyydystämistä. Kun ihminen on masentunut tai traumatisoitunut, leikin systeemi estyy. Hän unohtaa, miten leikitään.

2. Leikki on ohjelmoitu aivoihimme

Neurotieteilijä Jaak Pankseppin mukaan leikki on ohjelmoitu aivoihimme. Siellä on kaikki perustunteemme Рmyös leikki.

3. Mitä leikki on?

Oikea leikkiminen on spontaania, se on sisäsyntyisesti hauskaa, eikä siihen liity ahdistusta eikä muita hämmentäviä ikäviä tunteita. Yleensä leikkiin liittyy myös roolien vaihto. Tämä koskee myös muita nisäkkäitä.  Eläintenkin leikeissä roolit vaihtuvat. Kun ihmisten leikissä jostain yksilöstä tulee leikinjohtaja, sen hauskuus vähenne.

Leikki voi muuttua kiusaamiseksi.  Oikeassa leikissä on naurua ja hassuttelua, eikä ketään alisteta.  Se ei ole organisoitua, kuten esimerkiksi jalkapallo on, koska näihin on sisäänkirjoitettuna kilpailu, mikä voi aiheuttaa stressiä ja ahdistusta. (Ehkä toisille jalkapallo voi olla leikkiä ja toisille kilpailua?)

4. Leikki ja nauru emotioiden säätelijöinä

Myös psykoterapiassa voidaan käyttää hyväksi leikkiä, jolla kehitetään asiakkaan tunnetaitoja ja kimmoisuutta.  Se ei tarkoita sitä, että terapeutin täytyy käydä stand-up koomikon kursseja, mutta hänen täytyy ymmärtää leikin, naurun ja huumorin tärkeys. Joskus hyvä nauru kuljettaa terapiaa aimo askeleen eteenpäin.

On muuten erityisesti er√§s asia, mik√§ “kolahti” viimeisen√§ sensorimotorisen psykoterapian koulutuksessa (Tony Buckley). ¬†H√§n sanoi, ett√§ terapia ei ole ainut tapa, jolla voi integroida eli “eheytt√§√§” ihmist√§. ¬†H√§n toi esille draaman parantavan voiman.

Sisäinen teatteri ja leikki

On hyvä muistaa, että yksin leikkiminen on myös tärkeää. Ihminen hyötyy sekä sosiaalisista leikeistä, että yksin leikkimisestä.

Sisäiseen teatteriin, luovaan kirjoittamiseen tietoisuustaitona, on sisäänkirjoitettuna leikki.  Se on aikuisen tietoista mielikuvituskaverien etsimistä.

Mikäli terapeuttisesta kirjoittamisesta puuttuu leikin elementit, se voi muuttua liian vakavaksi. Se, että samaistut ryppyotsaisesti pitkiksi ajoiksi joihinkin energiasyöppöihin tunnetiloihin, kuten häpeään, syyllisyyteen tai suruun, ei ole sinulle hyväksi, vaan on tärkeää osata rytmisesti vaihtaa, mielikuvitusta käytäen, myönteisen elämänasenteen (aikuinen turvallinen aikuinen tilasi) tai korkean energian omaaviin tiloihin (esim. vihainen tilasi). Jotta kirjoittamisesta tulee parantavaa, täytyy siinä olla leikillisyyttä.

Itselleni luovan kirjoittamisen lisäksi valokuvien työstäminen on leikkiä: 

L√∂ysin taas mielenkiintoisen kirjan, amerikkalaisen l√§√§k√§rin Richard Mossin kirjan “Mandala of Being- Discovering the Power of Awareness”.  Siin√§ on oikeastaan koko Sis√§isen teatterin ydin. H√§n vain k√§ytt√§√§ omia k√§sitteit√§√§n, min√§ omiani.

Mossin mukaan, niin kauan kun “asustamme identiteeteeteiss√§mme”, meill√§ ei ole tietoista kyky√§ liitty√§ jokaiseen hetkeen tuoreesti. Identiteettimme on toiston kautta opittu k√§ytt√§ytymismalli, jossa v√§hitellen alamme sekoittamaan aistimuksemme ja tunteemme todelliseen olemukseemme. Emme osaa, samaistuneena identiteettiimme, muuta kuin tulkita hetke√§ sen ehdoilla: tukeeko vai uhkaako kulloisenkin hetken  tapahtuma identiteetti√§mme.

Richard Moss erottaa roolit ja identiteetit toisistaan. Rooli on tietoisesti opeteltu tapa olla maailmassa, identiteettimme puolestaan ovat usein huonosti tiedostettuja samaistumisiamme, jotka saattavat kaapata jonkun roolimme ja sabotoida sen toimintaa.

Sis√§isess√§ teatterissa en erota rooleja tai identiteettej√§ toinen toisistaan, sen sijaan ne ovat mielemme ainutkertaisia osia, kokemustiloja tai min√§tiloja.  Englanniksi puhutaan “ego statest√§” eli egotiloista.  Toiset niist√§ on paremmin tiedostettuja, toiset puolestaan  huonommin.

Jos joku tila sabotoi toisen toimintaa, Sis√§isen teatterin termein, voimme ajatella sabotoijan olevan toisen tilan l√§heinen “kaveri”. T√§m√§ kaveri saattaa “soutaa venett√§” p√§√§m√§√§r√§mme suhteen v√§√§r√§√§n suuntaan, sabotoiden tietoisen roolin toimintaa. Esimerkiksi opiskelet l√§√§k√§riksi, ja musiikkia rakastava kokemustilasi sabotoi opintojasi,  koska se haluaisi sinusta muusikkoa. Luovassa terapeuttisessa flow-tilassa, meditatiivisessa tilassa tai hypnoosissa voimme tehd√§ mielemme huonommin tietoisia puolia n√§kyviksi, ja voimme luovuudellamme edist√§√§ harmonisempi min√§tilojen kokonaisuutta.

Saavutamme metakognitiivisia taitoja, kun teemme mielen huonosti tiedostamia kokemustiloja, egomme osia  (rooleja ja identiteettej√§mme) n√§kyviksi, jolloin niiden tietoinen ohjaaminen helpottuu. Emme t√§m√§n j√§lkeen samaistu identifikaatioihimme yht√§ helposti. Kokemustilojemme erilaistuessa ja tullessa tiedostetuiksi, egomme “kypsyy”. Se erilaistuu, ja kykenemme ohjaamaan tilojamme yh√§ taitavammin aidon olemisen keskuksesta k√§sin.

Moss n√§ytt√§√§ olevan yht√§ mielt√§ kanssani, ett√§ egosta ei tarvitse p√§√§st√§√§ kokonaan irti, vaan sen on kypsytt√§v√§. Aina tarvitsemme jossain m√§√§rin kokemustilojamme, emme muuten selvi√§isi arjestamme. Sen sijaan ihmiset, joiden tietoisuus erilaistuu, kykenee liikkumaan virtaavasti ja ketter√§sti erilaisissa tunnelatautuneissa tiloissaan, ilman samaistumista ja hyv√§ksyv√§n  l√§sn√§olon kadottamista.

Itsetuntemuksemme kautta mielemme siis erilaistuu. Koska l√§nsimaisessa kulttuurissa ei ole opetettu itsetuntemusta, ja vain harvan ihmisen tietoisuus on pitk√§lle erilaistunut, on se poliittisissakin konflikteista keskeist√§. Ihmiset samaistuvat identifikaatioihinsa ja aito hy√§ksyv√§ l√§sn√§oleva suhde muihin ihmisiin estyy.  Oikeastaan aina kun ihminen kirjaimellisesti rakastuu totuuteensa, kysymys on  mielen huonosta erilaistumisesta. T√§ll√∂in h√§nelt√§ valuu energiaa ja aikaa oikeassa olemiseen.  Ihmisoikeuksissa on Mossin mukaan kysymys erilaistumisesta k√§yt√§nn√∂ss√§.

Kun tuntee itsens√§, ja erilaistuneet puolensa, ei ole tarvetta en√§√§ olla oikeassa ja osoittaa toista ihmist√§ v√§√§r√§ss√§ olevaksi. Eri el√§m√§nvaiheissa sovittelemme eri identiteettej√§mme Mossin kuin vaatteita. H√§n kirjoittaa: “ Muistan Neale Donald Walshin, kun h√§n kertoi identiteetteihin samaistumisen eri vaiheista. H√§n kuvasi olleensa teinin√§ hiuksensa, muutama vuosi t√§m√§n j√§lkeen h√§n oli autonsa ja t√§st√§ taas muutama vuosi eteenp√§in, h√§n oli naisensa .”

Vaikka näitä samaistumisia identiteettimme tapahtuu jokaiselle omalla tavallamme, emme ole mikään näistä identifikaatioista; ne eivät ole todellista olemustamme. Opimme silti valtavasti jokaisesta samaistumisestamme, kun kasvamme kunkin vaiheen yli.

Ihminen alkaa tietoisuuden erilaistumisen j√§lkeen viihty√§ tiet√§m√§tt√∂myydess√§ ja maailman monimerkityksellisyydess√§, ja Mossin mukaan samalla h√§nen moraalinsa kehittyy. Ihmisen ei tarvitse tuntea itse√§√§n uhatuksi “ei-tiet√§misen” tilassa, koska oleminen ei synny mist√§√§n valmiista oman itsen identifikaatioista, tiedetyist√§ “totuuksista”, vaan tietoisuus lep√§√§ itsetuntemuksen kautta saavutessa oman mielen levollisessa keskuksessa. # tietoisuustaidot # itsetuntemus

PS. Muistathan Ruukin kurssimme huhtikuun loppupuolella.