Miten yhdistää tiede ja mindfulness (tietoinen hyväksyvä läsnäolo)? Tätä mielenkiintoista työtä tekee amerikkalainen Lisa Wimberger (Neurosculpting) ja minä (Sisäinen teatteri),  molemmat omilla menetelmillämme. Me teemme kehitystyötämme hieman eri näkökulmasta, mutta huomaan tiedollisten kehyksiemme olevan täysin sopusoinnussa keskenään. Oman ajatteluni juuret ovat minätilojen terapiassa.

Molemmissa menetelmissä on kysymys omien aivojen muovaamisesta sekä erilaisten tilojen  ja niiden “skriptien”, eli elämämme käsikirjoitusten, rakentamisesta ja ohjaamisesta. 

Onnistunut, päämäärä suuntautunut, järkevä toimintamme, saattaa taitamattomassa aivojen ohjauksessa häiriintyä. Se ilmenee siten, että tukahduttamme tai emme  kykene ohjaamaan tunnetilojemme, joita minä kutsun nykyään kokemustiloiksi. Ne ovat elämämme varrella, erilaisten tilanteiden ja niiden synnyttämien kokemusten, luomia tiloja meissä. Joskus voimimakkaillakin tunteilla latautuneet kokemustilamme aktivoituvat meissä erilaisista ärsykkeistä ja usein tietämättämme. Tärkeä osa tietoisuustaitoja on, että oppimme tiedostamaan ja ohjaamaan erilaisia tilojamme.

Seuraava esimerkki on mukaelma Lisa Wimbergerin esimerkistä: 

Kuvittele pientä kuusi -vuotiasta lasta, joka harjoittelee ahkerasti musiikkiopistossa laulukappaletta konserttia varten. Vanhempien tukemana ja innostuneena hän kotona harjoittelee, laulaa ja laulaa… Vihdoin tulee tärkeä konserttipäivä. Kuhmo-talo on täynnä porukkaa. Tilanne on voimakkaan tunnelatautunut. Ilmassa on suurta odotusta ja jännitystä. On otolliset olosuhteet uuden tilan muodostumiselle.  Paikalla on musiikkiopiston lasten sukulaisia ja koko lapsen oma suku.

Kun lapsi seisoo yleisön edessä, hän huomaa kauhukseen, että hänellä on kauhea  pissahätä. Laulu sujuu joten kuten, vähän nuotin vierestäkin, mutta kesken laulun pissat tulevat vielä housuun. Mikä häpeä, mikä huonommuuden tunne, mikä pettymys.  Odotettu tilanne kääntyy katastrofiksi. 

No niin, jatka kuvitteluasi siten, että sama lapsi on nyt peruskoulussa ja hänelle tulee pakollinen musiikki ja tunneilla harjoitellaan intensiivisesti laulua. Opettaja laulattaa sitten jokaista lasta yksin, arvostellakseen kunkin taitoja. Nyt lapsella aktivoituu hänen tietämättään voimakas häpeän ja huonommuuden tunne. Laulusta ei tule mitään. Tämä esiintymispelko  vahvistuu ja siirtyy muillekin elämänalueille. 

Sisäisen teatterin kielellä 6-vuotias Häpeä (voidaan nimetä myös leikillisesti, mielikuvitusta aktivoivasti, vaikkapa Hilma Häpeäksi) aktivoituu. Tapahtuu ulkoisen tilanteen stimuloimana hallitsevan tilan muutos, jossa häpeällistä muistoa kantava tila aktivoituu toistuvasti esiintymistilaisuuksissa.

Stressijärjestelmäsi on tärkeä, jotta kriisitilanteissa osaat toimia nopeasti ja saavutat tavoitetteitasi, joissa vaaditaan nopeaa päätöksentekoa. Ei ole hyvä kokonaisvaltaiselle hyvinvoinnillesi, jos stressaantuneet tilat kaappaavat pitkiksi ajoiksi mielesi näyttämön. Tämän huomaat esimerkiksi silloin kun jäät kiinni yksipuoliseen asioiden vatvomiseen. Tarvitset haastavissa uusissa elämäntilanteissa pysähtymistä,  luovuuttasi, tietoista hyväksyvä läsnäoloa ja tiedettä, jotta opit ohjaamaan ja tulemaan toimeen stressitilojesi kanssa.  Opit päästämään irti kokemustiloistasi.

Ennen luulimme, että aivosolut eivät voi uusiutua. Nykyään tiedämme, että voimme kasvattaa uusia aivosoluja ja voimme muovata läpi elämän hermoverkostojamme. Aivomme ovat elastiset, muovautuvat ja kimmoisat. Voimme tavallisesti kasvattaa  seniori-ikään sakkaa aivojamme meditaatiolla, luovuudella ja uusia käytäntöjä harjoittamalla. Meidän ei tarvitse olla aivojemme tahdottomia uhreja, tunnetilojen vuoristoradassa. Eikä meidän tarvitse toistaa yksipuolisia kognitiivisesti jäykkiä ajattelu- ja toimintamalleja. Tämä vaatii sitä, että viihdymme myös epävarmuudessa.

Ajattelen nykyään psykiatri Dan Siegelin tavoin, että aivomme ovat kehollistuneet, eli ne ulottuvat tavallaan pikkuvarpaistamme päälakeen saakka. Ne ovat koko kehomme älykäs, sosiaalinen, molekyylien ja geenien (esim. hormonit, välittäjäaineet, telomeerit, kromosomit) muodostama tiedonsiirtojärjestelmä.

Miten aivojen tietoisesti läsnäoleva uuden oppiminen tapahtuu? Joskus opimme uusia käyttäytymismalleja ajatuksineen ja tunteineen (=kokemustila) erilaisissa elämäntilanteissa,  jolloin aktivoimme mahdollisia tilojamme. Voimme myös tietoisesti draamallisesti imitoida toisen henkilön käyttäytymistä. Joskus vain aktivoimme vanhoja tilojamme. Lapsellinen, opittu vanha käyttäytymismalli toistuu.

Voimme uhriutua aivoillemme, jolloin tietämättämme kertaamme samoja kokemustiloja käyttäytymismalleineen. Tietoisuustaitojemme kehittäen voimme hyväksyvän läsnäolon sekä luovuutemme kautta opetella uusia reittejä hermoverkostossamme, joita tietoisesti aktivoimme. Meistä kasvaa näin yhä taitavampia oman itsemme johtajia. Toisilla sanoilla, me kehitymme oman Sisäisen teatterimme ohjaajina.

Kuinka monta kertaa, varsinkin nuoruudessani, jonkun ihmisen kommentti tai kysymys on aiheuttanut minussa ylisuuren reaktion, kun tilanteeseen sopimaton kokemustila on kaapannut mieleni näyttämön – ehkä näin myös sinulla. 

Kuvittele, että olet kauppajonossa ja joku ohittaa sinut. Meillä on kaksi tyypillistä tapaa reagoida tilanteeseen.  Tilamme voi kaapata meidät, tai voimme käyttää tietoisuustaitojamme. Havaitset törkeän jonon kiilaajan, ja

A) Aktivoit menneen v****stilan, rähjäät tai torjut tilasi ja sitten jäät tilaan kiinni tuntikausiksi. (Limbinen tunneaivojärjestelmä – stressitilaan aktivoituminen)

B) Voimme ottaa vastaan tilanteen läsnäolevasti, antaa kiilaajalle asiallisen mutta kriittisen palautteen, jonka jälkeen jätämme tapahtuman kauppaan (Aivojen kuorikerroksen  läsnäolon taitoja omaava etulohko aktivoituu.)

A-tapauksessa rasittamme koko kehomieltmme, myös elimistöämme. Stressitila on tärkeä ja tuiki tarpeellinen limbisen järjestelmän, “tunneaivojen” tila. Sen tulisi aktivoitua elämää uhkaavissa tilanteissa, joissa esimerkiksi meidän henkemme, terveyteemme tai jonkun muun terveys on vaarassa. Tunneaivojen nopeaa reaktiota tarvitaan monissa tilanteissa.

Todellisuudessa tässä A-tapauksessa emme vain häiriinny kiilaajasta, vaan aktivoimme itsessämme olevan, ylimitoitetun, ärsytystilan. Toni Dunnerfelt puhuu tällöin römpiöistä.

Aivojen etulohkojen etuosa on tärkeä osa meitä monin tavoin. Se on empaattisuuden ja myötätunnon keskus. Tämä kehittynein osa meitä voi ohjata levolliseen käyttäytymiseen monimutkaisssa sosiaalisissa tilanteissa, jolloin saamme käyttöömme koko älyllisen kapasitettimme, kaikki tilamme. Se tuo meille yhteisöllisen, inhimillisyyden kokemuksen ja minätunteen.

Mindfulnessia harjoitetaan nimenomaan kehittämään tietoisuuttamme eheyttävän, integroivan, aivojen kuorikerroksen etuosan toimintaa. Sen avulla voimme oppia päästämään irti epäasiallisesta, vaikkapa vihaa täynnä olevasta kokemustilasta. Aivojen kuorikerrosksen etuosa sanoo meille: Nyt päästä irti vihasta/kaunasta/häpeästä jne…. kaikki on ok….

Jokaisella meillä on mahdollisuutena tietoisuustaidot, mutta aikamme vihakulttuurissa moni meistä ei osaa niitä käyttää, koska ne vaativat valmennusta  ja jatkuvaa hyväksyvän läsnäolon harjoittelua. Tämä ei tietenkään tarkoita, etteikö “negatiivisilla” tiloillamme voisi joskus olla viisasta sanottavaa, meidän on vain kuultava levollisesti niiden viesti, ja mietittävä kuinka myötätuntoisesti ja väkivallattomasti  voimme edistää, tarpeen tullen, sen asioita. Kaikki tunnetilamme ovat luvallisia, mutta voimme opetella käyttämään niiden energiaa yhteisölliseen hyvään.

Erilaisilla  (luovilla) mietiskely- ja meditaatiomenetelmillä harjoitamme nimenomaan aivojen kuorikerroksen etulohkon kokemuksiamme eheyttävää eli integroiva osaa. Opimme päästämään irti tilasta, joka ilmaantuu mielennäyttämöllämme vääräänä aikana ja tekee meistä stressaantuneita.

 Jokaisella meillä on kokonaisvaltaisen viisauden, myötätunnon, levollisuuden ja rauhoittumisen taitoja. Voimme pysähtyä asian asian äärelle hengitämään, kuuntelemaan kehoamme, pohtimaan  peilaavasti ja rauhallisesti tilannetta. Tällöin avaamme, molempiin suuntiin kulkevan,  dialogin limbisen järjestelmämme ja aivojen etuosan välille. Sisäisen teatterin ja Neurosculpting- menetelmien  päämäärinä, kummallakin, on avata tämä kahden tärkeän keskuksemme vuorovaikutussuhde ja samalla yhteys omaan kehoomme. Onnistunen prosessin jälkeen meillä ei pelkästään ole kehoa, vaan olemme kehomme.

#neuroplastisuus #sisainenteatteri #luovuus #tietoisuustaidot #mindfulness #lisawimberger #katisarvela #toivovalmennus

Kärsimys, surun, kivun ja pelon tunnetilat ovat osa normaalia elämää. Ne ovat osa inhimillistä kokemusta.

On tervettä ja luonnollista, että ihmismieleen nousee negatiivisia tunnetiloja,  kun hän kohtaa vaikkapa avioeroon, sosiaaliseen epäoikeudenmukaisuuteen ja ilmastonmuutokseen liittyviä kipeitä asioita ja kysymyksiä.

Ja vielä hienompaa on tulossa: Tim Lomasin (hänen tekstinsä lainattu kursiivina) mukaan “negatiiviset” tunteet eivät ole vain normaaleja, vaan ne tarjoavat tien todelliseen onneen ja elämäsi kukoistamiseen, jota kaipaat. Ei ole väärin ja sairautta kokea näitä tiloja (esim. pelko, viha, syyllisyys, kateus), mutta on tietoisuustaidottomuutta ottaa niiden impulsiiviset käyttäytymisehdotukset liian vakavasti. Silti on normaalia, jopa toivottavaa, että koet erilaisia tunnetiloja.

On mahdollista, uutta opiskellen, valmentaa itseä tunne- ja tietoisuustaitoihin. Voimme oppia ohjaamaan tunnelatautneita tilojamme siten, etteivät pelon, vihan, syyllisyyden jne. tilat kasva mielemme pitkäaikaisiksi ikäviksi vieraiksi, “römpiöiksi“. Nämä saattavat kasvaa mittasuhteiltaan täysin kohtuuttomiksi.

Minullakin nuoruudessani oli römpiöitä, jotka kuljettivat minut alakuloon, vihaan  ja ahdistukseen. Ne olivat kuitenkin avaimeni luovuuteni ja uudenlaiseen elämään. Niin kipeiltä kuin ne (vaikeat tunteet) joskus tuntuvat, on niillä tietoa ja energiaa, joka voi kuljettaa meidät valoon – onnen aamuhämärään.

Sosiaalinen media on täynnä ihmisiä, joilla römpiöt ovat vallanneet mielennäyttämön.  Modernin elämäntavan kätketty julkilausumaton salaisuus on ollut,  että suhtautumalla uteliaasti ja myötätunnolla näihin tiloihisi, voi niiden voima kääntyä luovuuden ja henkisen kasvun energiaksi. Osa minua on jopa sitä mieltä,  että kun valtakulttuurimme on kieltänyt meiltä “negatiiviset” tunnetilat, on se ollut tapa estää ihmisen henkistä kasvua ja luovuuden avautumista.

Mikäli meiltä evätään lupa negatiivisiin tunnetiloihin, elämme positiivisuuden tyranniassa. Positiivinen psykologia on ollut osa modernia tyranniaa, jos luonnolinenkin kärsimys on epäinhimillistetty, ja leimattu esim. sairaudeksi.  Jollakin hienovaraisella ja paradoksaalisella tavalla, ne (“negatiiviset tunnetilat”) tarjoavat tien syvempään ja rikkaampaan hyvinvointiin kuin saattavat selkeämmin positiiviset tunteet tehdä. Esimerkiksi suru voi avata sydämemme herkälle niin särkyvälle elämän kauneudelle…

Kas, niin kuin Sisäisessä teatterissa, myös toisen aallon positiivisessa psykologiassa, hyvä elämä on hienovaraista vuorovaikutuksellista, keskustelumuotoista eli dialektista, leikkiä positiivisten ja negatiivisten ilmiöiden välillä. Ja toisaalta mitkään ilmiöt eivät ole vain negatiivisia ja vain positiivisia, vaan monivalenssisia (voivat olla sekä että) ja monimerkityksellisiä. Esimerkiksi rakkauskin on monimerkityksellinen ja sisältää usein haavoittuvuuden mahdollisuuden.

Olemme helposti särkyvää maljakoita. Kun kohtaamme elämän järistyksen, hajoaa elämämme käännekohdissa maljakkomme pieniksi paloiksi. On lähes mahdotonta, mutta  turhaa työtä, yrittää koota sitä takaisin samannäköiseksi vaasiksi. Sen sijaan voimme tehdä siitä kauniin mosaikiin tai voimme käyttää sirpaleet uuteen veistokseen.

On tärkeää muistaa, että esimerkiksi alakuloinen olotila on eri asia kuin vakava masennus. Jossain kulkee raja, kuinka paljon ihminen voi itse auttaa itseään. Meidän ei pidä mitätöidä sairaudeksi kääntynyttä kärsimystä, ja tällaisen ihmisen hoidon, toisen, luotettavan ja asiansa osaavan, tarvitsevuutta.

LÄHTEITÄ:

https://www.psychologytoday.com/blog/finding-light-in-the-darkness/201602/second-wave-positive-psychology-introduction

Tim Lomas, The Positive Power of Negative Emotions, Piatkus, 2016

#römpiö #tietoisuustaidot #positiivinenpsykokogia