Mitä on mindfulness?

  

  • Se on asioiden tuoreesti katsomista.
  • Se on läsnäoloa.
  • Se on tähän hetkeen avautumista.
  • Se on mielitajua.
  • Se on itseensä tutustumista.
  • Se on jatkuvan muutoksen totuuteen avautumista.
  • Se on “sydämellä katsomista”.
  • Se on kiitollisuutta.
  • Se on kaiken elämän merkityksellisyyden kokemusta.
  • Se, on “entä, jos”- ajattelusta “mitä on” ajatteluun siirtymistä.
  • Se on rauhoittumiskykyä ja reaktiivisesta käyttäytymisestä eroon pääsemistä.
  • Se on hyväksyntää ja irti päästämistä.
  • Se on aloittelijan mieltä.
  • Se on mielen fokusointia tähän hetkeen.
  • Se on kykyä sisäisten kanavien vaihtamiseen.
  • Se on käytännöllisiä pieniä päivittäisiä rakkauden tekoja.
  • Se on rakkaudellista läsnäoloa ja myötätuntoa.
  • Se on mielen automaattiohjauksesta irti päästämistä.
  • Se on virittäytymistä toisen taajuudelle.
  • Se on oman hengityksen ja kehon tiedostamista.
  • Se on leikillisen elämänasenteen kautta avautumista uusiin näkökulmiin.
  • Se on pysähtymistä, katsomista ja kuuntelua.
  • Se on tunneälyä.
  • Se on jakamattoman, elämän kokonaisuuden, tiedostamista.
  • Se on oman juurevuden ja keskuksen löytämistä.
  • Se on todellisuuden hyväksyntää sellaisena kuin se on.
  • Se on meditaatiota, rukousta ja mietiskelyä.
  • Se on mielen pulputuksesta irti päästämistä.
  • Se on oman luovuuden löytämistä.
  • Se on läsnäoloa, joka ei ota puolta.
  • Se on sisäistä ja ulkoista vieraanvaraisutta.
  • Se on neutraalin, kiinnittymättömän tietoisuuden harjaannuttamista.

Advertisements

Toivovalmennus – hyväksyvän läsnäolon tunnetaidot organisaatiossa

 

Valitsin oikeastaan Toivovalmennus® sanan siksi, että toivo on ollut minulle tärkeä asia monella tavoin. Toivon säilyminen on tärkeää elämässä esimerkiksi silloin kun sairastut  ja se on tärkeää myös organisaatioissa, voimavarakeskeisessä ja läsnäolevassa työnteossa. Olen tehnyt yhteistyötä monien kehollisten sekä luovien terapia-alan ihmisten ja hypnoosivalmentajien kanssa,  jotka yhdistävät mindfulnessia erilaisiin luoviin terapeuttisiin kirjoitus-, mielikuva- ja kehotietoisuusharjoitteisiin.

12167497_10153214471806239_1609950035_n
Toivo, toivovalmennus, mindfulness, tietoinen hyväksyvä läsnäolo, tietoisuustaidot
Jaksan uskoa, että olemme kulkemassa kohden eettisempiä ja tiedostavampia organisaatioita, joissa ihminen ei ole toiselle susi. Olemme siirtymässä uuteen hyväksyvän läsnäolon, yhteistyön  ja yhteisvastuullisuuden kulttuuriin.  Ihmisillä on toivon organisaatioissa yhä enemmän tietoisuustaitoja ja he kykenevät läsnäolon ja oman tietoisuudenohjauksen kautta optimoimaan energiansa yhteisöllisten yhteisten päämäärien saavuttamiseen.  Työnteko itsessään voi olla palkitsevaa.

 

toivovalmennus, mielitaju, mindfulness, tietoisuustaidot, tietoinen hyväksyvä läsnäolo
Toivon ilmapiiriin vaalimisessa edellytetään, että yhteisön arvot ovat kohdallaan ja johto ja työntekijät aidosti sitoutuvat niihin.  Julkiteoria (julkilausutut arvot ja visiot) ja käyttöteoria (käytännön toiminta kaikilla tasoilla) ovat mahdollisimman lähellä toisiaan. Organisaation toiminta on vastuullista ja eettistä.

Tällaisella työpaikalla toivon on mahdollista viihtyä ja ihmiset tuntevat tyytyväisyyttä, jopa ylpeyttä siitä, että he saavat olla osa tällaista organisaatiota.  Toivon työpaikalla, sellaisessa jossa työntekijöilä on hyväksyvän läsnäolon (mindfulness) taitoja, on yhdessä tekemisen meininki. Henkilökunnalla saa olla välillä hauskaa ja ihmiset osaavat optimaalisessa tilanteessa hyväksyvän läsnäolon tunnetaidoin ratkoa ongelmiaan ja ristiriitojaan.

Toivon organisaatio on tiedostava ja sosiaalisesti vastuullinen työpaikka, jossa toivo, usko yhteiseen tulevaisuuteen, on tuloksia tuottava imuvoima.

12177956_10153230533376239_1741630228_n

Toivovalmennus® sopii työyhteisöihin parantamaan tiimityöskentelyä ja lisäämään työssäjaksamista. Valmennuksen tavoite on lisätä oma hyväksyvälle läsnäololle perustuvaa tunneälyä, itseohjautuvuutta ja vastuunottoa omasta elämästä. Tavoite on myös oppia palautumaan stressitilanteista.

Toivon elementit  eli hyväksyvän läsnäolon tunnetaidot ovat seuraavat: 

1. MYÖTÄTUNTO

  • Myötätunnon kokemus on tärkeä osa tietoisuustaitoja.
  • Myötätunto on sitä, että harjoittelemme katsomaan asioita sydämellämme.
  • Jotta opimme olemaan myötätuntoisia toisia kohtaan, täytyy meidän löytää myötätunto itseämme kohtaan.
  • On vahingollista käydä sotaa omia ristiriitaisia puolia vastan.
  • Kun löydämme myötätunnon itseämme ja toisiamme kohtaan, on helpompi kohdata kaiken elämän epätäydellisyys.
  • Myötätuntoa itseä kohtaan on myös se, että ihminen kehittää rajan tajuansa:  Stressiä sietääksemme, meidän on tiedostettava rajalliset voimavaramme, rytmimme  ja rakennettava omat tapamme stressistä palautumiseen.
  • Toivovalmennuksessa® jokainen rakentaa itselleen oman stressistä palautumisen ohjelman, jota voi päivittää jatkuvasti.
  • Myötätunto kehittää myös asioiden hyväksyntää:  Hyväksymme paremmin ne asiat, joita emme voi muuttaa.

2. ITSEN TIEDOSTAMINEN

  • Tutustutaan hyväksyvän läsnäolon harjoituksin oman kehomielen erilaisiin aistumuksiin ja erilaisiin tiloihin.
  • Harjoitellaan havainnoimaan, aistimiaan ja luokittelemaan kehon tuntemuksia ja erilaisia minän osia, kokemustiloja.
  • Harjoitellaan tuntemaan ja sietämään itsessä olevia erilaisia ehdollistuneita tiloja, myös epämiellyttäviä tiloja, “hirviöitä”, jotka saattavat sabotoida omia ja yhteisömme päämääriä.
  • Tehdään ESI-kartta omista kokemustiloista.
  • Toivovalmennuksessa tutustutaan sekä sosiokognitiiviseen että meditatiiviseen hyväksyvään läsnäoloon.
  • Kehitämme Toivovalmennuksessa mielitajuamme ja nk. metakognitiivisia taitojamme.
  • Mielen toistuvin keskittämis- ja juurruttamisharjoituksin parannamme kimmoisuuttamme: Kun kohtaamme haastavan elämäntilanteen, löydämme nopeammin sisäisen tasapainon.
  • Teemme sekä muodollisia että epämuodollisia mindfulnessharjoituksia.

IMG_0338-0

3. ITSEN REFLEKTIO ELI PEILAAMINEN

  • Luovilla tietoisuustaitoharjoituksilla, kuten kirjoittamalla voidaan peilata omaa sisäistä kokemusta.
  • Itsereflektion kautta “kesytämme härkämme”,  ja tulemme tietoiseksi autopilotin ohjaamasta “apinamielestämme”.
  • Kun olemme tiedostaneet tilamme, voimme käyttää niitä  oivalluksen – itsemme ja ulkoisten tapahtumien peilauksen välineenä.( Sisäisen teatterin kirjoitusharjoitukset ovat esimerkki oman tietoisuuden peilauksesta. Ihmiset ovat kautta aikojen käyttäneet erilaisia mielen osiaan “alteritilojaan” oivalluksen välineenä!)
  • Kun meillä on itsereflektiotaitoja, emme torju tilojamme, emmekä takerru tehottomiin tiloihimme.
  • Voimme peilata kirjoittaen tai suullisesti jakaen kokemuksiamme erilaisista meditaatiosta ja kehotietoisuusharjoituksista.

12305660_10153768231634375_1291389951_n
minätilat, kokemuspuolet, pluralistinen minuus, Sisäinen teatteri, transaktioanalyysi, kokemustilat, tietoisuustaidot, tietoinen hyväksyvä läsnäolo
4. LUOVUUS

  • Yhteisöllinen luovuus, erilaisin leikein ja yhteisin mielikuvaharjoituksin, on tärkeä tapa tulla tietoiseksi millaisia erilaisia läsnäolon tiloja meissä on.
  • Luovassa yhteisössä on ihmisiä, jotka osavat käyttä mielikuvitustaan läsnäolevasti, visiönäärisesti.
  • Olemalla läsnäolevia itsellemme, sisäiselle kokemuksellemme, aukeaa oma luovuutemme, tapamme tunneilmaisuun.
  • Luovassa yhteisössä kykenemme heittäytymään erilaisiin tehokkaisiin läsnäoleviin tiloihin, jossa yhteisön jäsenten tehottomat tilat eivät sabotoi päämääräsuuntautunutta toimintaa.
  • Yhteisöllistä luovuutta voidaan harjoitella myös erilaisin NLP ja draamallisin harjoituksin.
  • Luovuudesta ja mindfulnessista käydään läpi erityisesti Ellen Langerin ajatuksia.
  • Hyväksyvä läsnäolo ei ole vain passiivinen tila, vaan se on aktiivinen leikillinen tila, jossa emme takerru vanhoin oppimiimme luokitteluihin ja ennakkokäsityksiin.
  • Mielikuvitus on keskeinen elementti luovissa flow-tiloissa.

12188417_10153239700621239_382841256_n
Luovuus, tietoisuustaidot, tietoinen hyväksyvä läsnäolo
5. TYÖFLOW

  • Tietoisuustaidot auttavat meitä pääsemään miellyttäviin flowtiloihin työssämme ja erilaisissa luovissa aktiviteeteissa.
  • Työflowssa paitsi rationaalinen tieto myös  tietoisuustaidot ja tunneäly ohjaavat  toimintaa.
  • Luovissa flow-tiloissa, olemme avoimia uudelle informaatiolle, ja olemme valmiit ottamaan vastaan uutta kokemuksellista oppia.
  • Kun teemme työtä poissaolevasti “mindless-moodissa”, virheemme lisääntyvät ja työstä tulee pitkäveteistä, joskus jopa vastenmielistä.  Toki on rutiinitöitä, joita voimme tehdä poissaolon moodissa, mutta niitäkin on välillä hyvä osata tehdä läsnäolevasti.

12204509_10153239748726239_1957566556_n

6. KIITOLLISUUS

  • Kiitollisuus on hyväksi meille.  Väitetään, että se mm. parantaa unemme laatuamme, laskee verenpainetta, vahvistaa ihmissuhteitamme
  • Kiitollisuuden harjoittaminen on ollut tärkeä osa henkisyyttämme. 
  • Kiitollisuutta voimme harjoittaa esim. kiitollisuusmeditaatiolla tai  vaikkapa rukouksella, jos se istuu maailmankuvaamme.
  • Kiitollisuutta voi harjoittaa monin erilaisin harjoituksin vaikkapa kirjoittaen.

12231680_10153261180006239_1426872058_n
Kiitollisuus, tietoinen hyväksyvä läsnäolo, toivovalmennus, tietoisuustaidot
7. SOSIAALISET TAIDOT

  • Tietoisoisuustaitojen kartuttua, meistä tulee joustavampia, osamme valita tietoisesti sopivan kokemustilan kuhunkin tilanteeseen.
  • Flow-tiloissa voimme saavutta yhteisöllisiä luovia yhteisesti jaettuja kokemuksia, joissa erillisyyden kokemuksemme himmenee. Tunnemme parhaimmillaan olevamme osa yhteisöä, ihmiskuntaa ja jopa luomakuntaa ja universumia.
  • Harjoitamme hyväksyvän läsnäolon vuorovaikutusta, mielemme ja ruumiimme ovat samanaikaisesti samassa paikassa ja ne viestivät samaa viestiä.
  • Omistaudumme läsnäolevan kuuntelun strategiaan: Harjoittelemme kuuntelemaan toista läsnäollen ja keskeyttämättä.
  • Kehitämme emindfulnessia – tietoisuustaitojamme verkossa. Oppiminen virtuaalimaailmassa on usein passiivista, voimme kääntää teknologian aktiivisen kokemuksellisen oppimisen välineeksi.
  • Hyväksyvän läsnäolon kulttuurissa terveiden läsnäolevien ihmissuhteiden merkitys kasvaa.
  • Ongelma poissaolon organisaatiokulttuurissa on mm. tunteiden siirto, kiusaaminen, loukkaantuminen ja eristyneisyyden kokemus.

IMG_0344
Myötätunto, tietoisuustaidot, tietoinen hyväksyvä läsnäolo
8. MIELENOHJAUS

  • Tietoisuustaitojen kautta meistä tulee yhä taitavampia kokemustilojemme ohjaajia.
  • Opimme integroimaan eli yhdistämään itseämme monilla eri tasoilla. Dan Siegelin sanoin, muista harjata aivosi päivittäin!
  • Itsereflektion kautta tulemme tietoiseksi siitä, että ruumiimme ja mielemme ei ole erilisiä toisistaan.
  • Opimme olemaan arvottamatta toista ihmistä ja itseämme.
  • Lakkaamme vertailemasta itseämme toisiin ihmisiin.
  • Otamme vastuun omasta elämästämme ja sen tapahtumista ilman uhriutumista olosuhteille.
  • Koko elämästämme voi tulla läsnäolon täyttämää: voimme optimoida energiamme henkilökohtaisten tavoitteittemme saavuttamiseksi.
  • Mielemme ei ole erillinen ruumistamme, joten mielen ohjauksella, kykenemme säätelemään, ohjaamaan ja integroimaan myös ruumiimme tiloja. Esim. pitkäaikainen stressitila kuormittaa kehoamme stressihormoneilla, samoin esimerkiksi jatkuva pelko- ja vihatila kuormittaa elämistöämme.

12204852_10153250499016239_717144147_n
Karpmanin kolmiodraama (transaktioanalyysi)
Toivovalmennuksessa® jokaiseen toivon elementtiin yhdistetään mindfulness-, mielikuva- tai luovia kehollisia kokemuksellisia harjoituksia. Hyväksyvän läsnäolo synty omasta kokemuksesta.

Kiitos markkinointitoimisto OFRD, jonka nuorten ja innokkaiden työntekijöidenkanssa olen saanut kehittää valmennustani! Erityis kiitokset myös tanssi- ja liiketerapian puolelle Annika Sarvelalle sekä Maija Palsiolle (MyDance). Australialaiselle Jan Sky:lle kiitokset ESI-menetelmän, tilojen kartan, opettamisesta.

Ensisijainen kokemukseni hammaslääkärinä, hypnoterapeuttina, NLP-Trainerinä ja  mindfluness-ohjaajana on ollut terveydenhuollon asiakkaista ja organisaatioista, mutta on ollut ilo saada kokemusta muistakin työorganisaatioista!

Lisätietoa työnohjauksellisista koulutuksistani:  Kati Sarvela esisuomi (at) gmail.com

Tietoisuustaidot facebookissa.

Tietoiselle läsnäololle rakentuva tunneäly (Mindfulness based emotional intelligence)

Japanilainen sananlasku sanoo, että visio ilman käytännöntoimia on päiväuneksintaa, mutta käytännöt ilman visiota ovat painajainen.

Hyväksyvä läsnä voi konkretisoitua halutessamme aktiiviseksi päämääräsuuntautuneeksi käytännölliseksi toiminnaksi. Ilman päämääräorientaatiota emme saa edes yhtä kirjaa luetuksi. Ihmisen elämästä ei oikeastaan tule mitään, jos hän on vain pelkästään läsnä.  Jos työntekijöillä ei ole yhteistä visiota ja päämäärää, ei päivittäisistä meditaatioharjoituksista ole mitään apua.

Kaikessa arkisessa toiminnassamme, olkoon sitten kysymyksessä työ tai jokin muu arjen askare, on yleensä päämäärä. Voimme muodostaa hyväksyvälle läsnäolle rakentuvan itsetuntemuksen kautta  mission ja vision, joiden avulla voimme kohdentaa kokemustilojamme osaamisen kohden suurempia tai pienempiä päämääriämme.

Perinteisesti hypnoosi ja mindfulness ovat eronneet siinä, että hypnoosilla on selkeä päämäärä, mutta mindfulness ei puolestaan pyri mihinkään. Sen avulla ollaan vain ollaan hyväksyvästi läsnä ulkoiselle tai sisäiselle kokemukselle. Nykyään monissa mindfulness-menetemissä yhdistetään sen harjoituksiin hypnoosin kaltaisia mielikuvaharjoituksia, ja hypnoosimenetelmissä käytetään puolestaan lisänä mindfulness-menetelmiä.

Kaikki me olemme hetkittääin arjen transseissa: teemme mielikuvaharjoituksia päässämme jatkuvasti, tiedostamme asiaa tahi emme. Voimme uuden tiedostamisen kautta orientoida mielikuvituksemme päämääräsuuntautuneesti, kohden myönteisiä visioitamme.

Työnteosta työpaikalla ei tulisi mitään, jos ihmiset tekisivät vain läsnäolon harjoituksia. Kokemustilamme (mielemme monet puolet) antavat konkreettisen leikillisen jäsennyksen sisäiselle kokemuksellemme, jotta kykenemme hyväksyvän läsnäolon hengessä olemaan läsnä itsellemme. Havainnoimme, aistimme ja tunnistamme erilaisia, enemmän tai vähemmän tunnelatautuneita, osiamme. Mikä parasta, tällainen tilasidonnainen  mielen jäsennys vastaa hyvin nykyistä neurobiologista ymmärrystämme.  Kehomielemme on tilasidonnaisesti jäsentynyt.

Mietin, että kokemustilamme oikeastaan muodostavat sillan hypnoosin ja mindfulnessin välille. Mielenosiakokemustiloja”, ”tiloja”, ”mielentilojajaminätilojakäytetään näissä molemmissa perinteissä. Nämä eri osamme, kokemustilamme, ovat joko tehokkaita tai tehottomia päämääriemme kannalta.

WP_20141020_005

Hyväksyvän läsnäolon ja erilaisten kehollisten ja mielikuvaharjoitusten kautta voimme kehittää hyväksyvän läsnäolon tunneälyä (mindfulness based emotional intelligence). Tällä vähennämme kärsimystämme ja lisäämme kykyämme päämääräsuuntautuneeseen toimintaan. Mielestäni tämä hyväksyvän läsnäolon tunneäly on hyvin lähellä käsitettä, jonka psykiatri Dan Siegel on luonut eli mielitajua (mindsight).

Itse käsitän hyväksyvän läsnäolon tunneälykkyydellä mm. seuraavia asioita (ajatuksiani olen peilannut tähän Joseph Ciarrochin ja John T. Blackledgen kirjan lukuun):

I.  Ihminen osaa tehokkaasti käyttää kokemustilojaan orientoituakseen erilaisiin tilanteisiin

  • Ihminen ymmärtää, että kokemustilat ovat toiston kautta opittuja, rutiiniksi muodostuneita, erilaisilla tunteilla latautuneita, ajattelu- ja käyttäytymistapoja.

  • Ihminen osaa irrottautua hyödyttömistä kokemustiloista esim. hallinnan strategioista.

  • Ihminen on halukas kohtaamaan erilaisia henkilökohtaisia tunnelatautuneita kokemustilojaan, ja kun hän näin tekee, hän osaa myös kanavoida niiden energian tehokkaaseen toimintaan.

  • Ihminen hyväksyy ja sietää jossain määrin ikäviä tiloja, ja niiden negatiivisia itsearvioita.

  • Ihminen ymmärtää, että henkilökohtaisten erilaisten kokemustilojen (esim. alakuloinen tila tai hämmentynyt tila) ei tarvitse olla esteenä kulkemiselle valitsemaan suuntaan (siksi niistä ei tarvitse päästä välttämättä eroon).

 II.  Ihminen osaa käyttää erilaisia kokemustilojaan informaationlähteenä 

  • Ihminen kykenee tunnistamaan ja nimeämään elämänsä eri aikoina ehdollistetut, enemmän tai vähemmän tunnelatautuneet, kokemustilansa (Esim. ESI:n kokemustilakartta).

  • Ihminen tiedostaa ärsykkeet, jotka aktivoivat hänessä erilaisia tunnelatautuneita kokemustiloja. (Kun poikani on alakuloinen, huomaan sen tarttuvan minuun, mutta pääsen yleensä nopeasti taas toiseen tilaan. Kun puolisoni on autoritaarinen, aktivoituu minussa kiukkuinen tila.)

  • Ihminen tajuaa tunnelatautuneiden erilaisten tilojensa seuraamukset ajatuksissaan, terveydessään jne. (Esim. pitkäkestoinen stressitila vahingoittaa terveyttä, rasisimi synnyttää minussa vihatilaa jne.)

  • Ihminen ymmärtää kokemustilojen kehityskaaren. Kun opttelemme olemme läsnä ikäville tunnetiloillemme, ilman samaistumista niihin, ne liukenevat. (Kokemustilamme ovat veteen kirjoitettuja.)

  • Ihminen erottaa tehokkaat kokemustilat tehottomista tai haitallisista tiloistansa. (Myönteisiin, esimerkiksi leikillisiin ja läsnäoleviin tiloihin voi samaistua!)

 III Ihminen osaa olla samaistumatta tehottomiin tai haitallisiin kokemustiloihinsa

  • Ihminen tajuaa, että näkymä tunnelatautuneessa kokemustilassa ei ole todellisuus itsessään. (Maailma ei ole sellainen kuin se näkyy esimerkiksi vihasilmälasien läpi.)

  • Ihminen oivaltaa, että eri kokemustiloissa hän hahmottaa eri tavalla asioita, eikä hän samaistu katsomaan maailmaa vain yhden kokemustilan kautta.

  • Ihminen osaa olla läsnä itselleen ja hetkestä toiseen vaihtuvalle sisäiselle kokemukselle.

  • Ihminen osaa lisätä joustavuttaan, hyödyntämällä kokemustilojen tarjoamia näkökulman vaihtamistaitoja.

 IV Ihminen osaa irrottautua tehottomista tai haitallisista kokemustiloistaan

  • Ihminen oivaltaa, että itsearviot ja muiden arviot hänestä itsestään eivät ole kuvauksia hänen kokonaisolemuksestaan.

  • Ihminen kestää kritiikkiä ja irrottautuu jatkuvasta tarpeestaan puolustaa itsetuntoaan ja pystyy havainnoimaan tilannetta kärpäsenä katossa.

  • Ihminen kykenee juurruttamaan ja keskittämään tietoisuutensa hyväksyvän läsnäolon kautta.

  • Ihmisen metakognitiiviset taidot kehittyvät: Hän osaa katsoa kokemustilojansa, eikä katso maailmaa  vain niiden läpi.

  • Ihminen hyödyntää aivojensa muovautuvia ominaisuuksia kasvattamalla lapsellisia kokemustiloja aikuiseksi, harjoittelemalla uusia reagointitapoja ja vahvistamalla vanhoja suotuisia kokemustilojansa.

  • Ihminen tajuaa, että tunnelatautuneiden kokemustilojen ei tarvitse olla esteenä päämäärien saavuttamiselle. (Jaa… kas sieltä tulee taas laiska ja saamaton puoleni.)

  • Ihminen löytää tarkkailevan minuuden, turvallisen paikan, josta hän osaa havainnoida hyväksyvästi myös ikäviä ja tehottomia kokemustiloja ja muita sisäisiä kokemuksiaan. (Kas, sieltä tulee taas epäilijä puoleni… taidan valita nyt mieluimmin luovan puoleni.)

V. Ihminen osaa orientoitua tehokkaasti toimintaansa.

  • Ihmisellä on selkeä kuva toimintansa arvoista ja niiden suhteellisuudesta.

  • Ihminen osaa käyttää kokemustilojaan taitavasti  toimintaan, saavuttaakseen arvojensa mukaisia päämääriä, myös epävarmuuden, pelkojen, fyysisen kivun ja voimakkaiden tunnelatautuneiden tilojensa keskellä.

  • Ihminen kykenee toimintaan, vaikka palaute toiminnasta olisi ristiriitaista, turhauttavaa ja epäonnistumisia tapahtuisi.

VI. Ihminen integroi eli yhdistää tietoisuustaitojen,  hyväksyvän läsnäolon kautta,  tietoisuuttaan

  • Kokemustilat muodostavat yhä paremmin kommunikoivan, eheämmän kokonaisuuden, jota kautta ihmisen kehomieli eheytyy eli integroituu.

Tietoisuustaidot facebookissa.

Työpaikalla tappelevat sisäiset tilat – Mindfulness ja transaktioanalyysi

Länsimaissa on hieno mietiskely- ja terapiaperinne, jonka ajatuksia on helppo yhdistää tietoiseen hyväksyvää läsnäoloon eli mindfulnessiin.  Onhan hyväksyvän ja myötätuntoisen läsnäolon kokemus monien luovien terapiasuuntausten kulmakivi.  

Länsimaisen perinteen kautta mindfulness laajenee konkreettisiksi käytännönsovellutuksiksi esimerkiksi työpaikoille.  50-luvulla kehitetty transaktioanalyysi sopii erinomaiseksi oivallustyökaluksi työpaikan ihmisten väliseen vuorovaikutukseen.  Sehän lähtee liikkeelle siitä, että ihminen muodostuu erilaisista minätiloista (ego states), mikä on myös minätilojen terapian lähtökohta (minulle minätilojen terapia on ollut lähtökohta tietoisuustaitoihin vrt. Sisäinen teatteri -kirjani).   Nykyään itse kutsun näitä tilojamme tietoisuustaidoissa ihan vain kokemustiloiksi.    


Kokemustilamme on opittuja käyttäytymismalleja.  Ne ovat syntyneet joko matkimalla aikuisia tai käyttäytymisen toiston kautta:

12092211_10153202442016239_515953170_n

Transaktioanalyysi auttaa meitä ymmärtämään omia tilojamme.  Minulla on esimerkiksi melkoisen älykäs Tuomas-tila, joka epäilee kaikkea.  Olen omaksunut sen vanhemmalta luonnontieteelliseltä materialistisen maailmankatsomuksen omaavalta  tiedemieheltä.  Se haluaa nähdä faktoja. Se rakastaa numeroita, logaritmeja ja yhtälöitä.  Tuomas haluaa saada kaikesta tieteellistä näyttöä.  Se ei usko mihinkäänhömppään“, johon se sijoittaa kaiken, josta ei ole tieteellistä näyttöä.

Minulla on useita melko tasapainoisia aikuisia tiloja. Ehkä niistä mainittavin on Itkijänainen, joka on kokonaisvaltaisesti viisas, monista tiloista yhdistynyt kokonaisvaltaisesti viisas arkkityyppinen naistila. Se on luova ja leikillinen.  Se osaa itkeä.  Itijänaiseni murehetii  ja yrittää parantaa Äitimaan haavoja ja se on huolissaan maailman kaikkien lasten tulevaisuudesta.  Tämä tila on ajat sitten potkaissut kaikki logaritmit helvettiin. Se uskoo elämänkokemuksen tuottamaan tuhansia vuosia vanhaan ihmiskunnan viisauteen.

Minulla on lapsitila, nimeltään Tyttönen, joka suuttuessaan kiukuttelee, huutaa,  oikuttelee ja joskus pakenee paikalta.  Silloin kun Tyttönen valtaa mieleni, se ei kykene olemaan juuri lainkaan toiselle läsnä. Se on lapsellisessa muodossansa melkoisen harvinainen vieras nykyään.  Viimeksi se tuli esille melanooma-diagnoosini aikoihin.  Ehkä olen onnistunut kasvattamaan sitä aikuisemmaksi, ja se ilmaisee itseään nykyään mm. soittaen haitaria ja maalaten.  Unelmoin lapsena haitarinsoitosta, mutta minulle ei koskaan hankittu sitä.  Nyt minulla on haitari, jaMetsäkukkiaalkaa sujua jo melko mukavasti.  Vieläkin silloin, kun Tyttöseni hallitsee mielen näyttämöäni, saatan surussani joskus sortua syömään.  Tämä tila kun hakee lohtua itselleen ahtamalla itseensä liikaa ruokaa.  Nykyään osaan onneksi suhtautua  jo tähänkin tapaani myötätuntoisemmin.  Ehkä siksi se syö suruunsa harvemmin.  

Silloin kun olemme työpaikalla aikuisessa tiloissa, olemme läsnäolevissa tiloissa, tässä ja nyt.  Voimme olla esimerkiksi läsnäolevissa leikillisessä, yhteistyökykyisessä, muotoantavassa tai toisiamme kannattelevissa aikuisissa tiloissa. Tällöin työpaikalla vuorovaikutussuhteet toimivat ihanteellisesti. Toisaalta on tärkeää, että meillä on erilaisia aikuisia tiloja.  Jos kaikki ovat vain leikillisessä tilassa tai toinen toistaan kannattelevassa tilassa, homma ei etene.  Tarvitsemme ihmisiä, joiden aikuiset tilat ovat erilaisia!  

Vuorovaikutussuhteet toimivat myös huonosti, silloin kun meissä on poissaolevia vanhemmilta omaksuttuja “mindless- tiloja”.  Tälläinen tila voisi olla vaikka ojentava, opastava ja autoritaarinen isähahmo, joka hypyttää muita. Se voi olla opittu käyttäytymismalli vaikkapa isältä.  Tähän yleensä reagoidaan hyvin herkästi lapsitilalla.  Autoritaarinen pomo aktivoi työntekijänsä lapsitilan. Tämä voi olla nöyrä, ylisopeutuvainen hypytettävä, tai sitten se voi olla vaikka kiukutteleva oikkupussi, sellainen kuin minun Tyttöseni. Tällaisessä typaikkatilanteessa se ei ehkä paiskoisi ovia, mutta sattaisi ottaa martyyri-ilmeensä.


Transaktioanalyysi auttaa meitä ymmärtämään työpaikkamme vuorovaikutussuhteita.  Kun opimme tunnistamaan ehdollistamamme käyttäytymismallit, jotka ovat esteenä läsnäolevalle vuorovaikutukselle, voi työpaikkamme vuorovaikutussuhteet toimia huomattavan paljon jouhevammin.  Tärkeä osa läsnäoloa on oppia tunnistamaan omat opitut käyttäytymismallit, jotka ovat esteenä hyväksyvälle läsnäololle.
Liian monet työpaikat ovat tappelevien lapsitilojen ja opittujen jäykkien vanhempien taistelukenttiä.  Ihmiset ovat samaistuneena opittuihin poissaoleviin tiloihinsa, jotka ovat energiasyöppöjä. Kun ihmiset osaisivat olla aikuisesti läsnä toinen toisilleen, säilyisi työpaikan ilmapiiri huomattavan paljon parempana.  Suurin askel työpaikan hyvään ilmapiiriin, on lähteä tutkimaan omaa takapihaansa: Minkälaisia tiloja minun sisälläni mahtaa piileskellä?  Miten voin oppia erilaisilla tietoisuustaitoharjoituksilla havainnoimaan, aistimaan ja kasvattamaan itseäni ja tilojani? Miten opin ohjaamaan omaa Sisäistä teatteriani kohden omia ja yhteisöllisiä päämääriäni?`
Jokainen meistä on epätäydellinen ja enemmän tai vähemmän rikkinäinen.  Tämän myötätunnon kun oivaltaa itseään ja muita kohtaan, elämästä tulee paljon kevyempää.

Tuuleta työpaikkasi ilmapiiri – Kouluta tietoisuustaitoja!

Ellen Langer, “mindfulnessin äiti”, kirjoittaa, että elämme parhaillaan keskellä tietoisuuden lisääntymisen vallankumousta, vaikka meillä on vielä hänen mukaansa pitkä matka kuljettavana.  Tähän samaan minäkin uskon. Tietoisuustaidot tulevat mullistamaan maailmankuvamme.

Se, että meitä on moneksi, yhdistää useita länsimaisia ja itämaisia tietoisuustaitoperinteitä. Esimerkiksi joissakin buddhalaisissa  perinteissä (esim. Tiibetin buddhalaisuus ja jotkut Mahayana buddhalaisuuden suuntaukset) korostetaan juuri sitä, että tilamme voidaan kääntää meitä eheyttäviksi ominaisuuksiksi. Samaan tapaan monissa terapeuttisissa länsimaisissa nykysuuntauksissa (Jungin arkkityypeissä ja komplekseissa, psykosynteesissä, IFS:ssä, Voice Dialogissa sekä Minätilojen terapiassa) lähdetään liikkeelle samasta monitilaisesta lähtökohdasta. Meitä on moneksi!

Hyväksyvä läsnäolo on sisäänkirjoitettuna useampiin, voisi jopa sanoa, että kaikkiin terapeuttisiin suuntauksiin. Tämä ajattelu erilaisista sisäisistä tiloistamme istuu erinomaisesti myös nykyisiin neurobiologisiin teorioihin kehomielen toiminnasta.

Voimme harjoittaa mindfulnessia monin eri tavoin. Voimme harjoittaa esimerkiksi hyväksyvää läsnäoloa erilaisia sisäisiä kokemustilojamme kohtaan, jotka aktivoituvat erilaisissa sosiaalisissa tilanteissa. Osiemme aistiminen,  havainnoiminen ja tiedostaminen auttaa meitä kanavoimaan niiden energian myönteiseen tarkoitukseen, esimerkiksi työyhteisön voimavaraksi.

Traumaterapiassa on perinteisesti ajateltu, että rikkonainen minuus on “sairautta”.  Yllä mainituissa terapeuttisissa nykysuuntauksissa lähdetään puolestaan liikkeelle siitä, että on täysin normaalia, että meitä on moneksi. Meissä on ikään kuin monta osapersoona, kokemustilaa tai minätilaa, jotka toimivat sisällämme kuin itsenäisinä ihmisinä. Jotta kasvamme omaksi itseksemme ja persoonamme toimii moitteettomasti, meissä tulee olla nämä alasysteemit, kokemustilamme.  Niiden tulisi muodostaa mahdollisimman hyvin keskenään kommunikoiva tilojen joukko. Jokaisella kokemustilallamme on oma tapansa katsoa maalimaa, omat lahjansa ja  omat voimavaransa.

Elämässä kohdattu vastoinkäyminen, trauma, ei luo näitä tiloja.  Sen sijaan vakava trauma pistää jonkun täysin normaalin osamme toimimaan meitä suojelevasti tai se pistää sen ottamaan jonkin äärimmäisen roolin (näissä tilanteissa hyödymme terapiasta!). Vakavassa traumassa se voi jopa kadottaa kokonaan yhteytensä muihin kokemustiloihimme.

Työnohjauksellisen valmennuksen tehtävä, on auttaa ihmistä itsetutkimuksen kautta tulemaan tietoiseksi omista osista eli kokemustiloista. Voimme oppia tuntemaan, aistimaan ja havainoimmaan yhä paremmin kokemustilojamme. Voimme tehdä sen hyväksyvän länsäolon ja kokemuksellisen oppimisen kautta. Tietoisuustaitojen näkökulmasta kullakin meistä on omanlaisensa kokemustilojen joukko, joka syntyy meissä historian ja kohtaamiemme asioiden kautta.

Kukaan muu ei määrittele hyväksyvässä läsnäolossa tilojamme kuin me itse. Olemme oman sisäisen draamamme tarkkailijoita, nimeejiä  ja ohjaajia. Toki valmentaja/terapeutti voi olla prosessin “fasilisaattorina” eli kannattelijana. Oikeastaan on melkoisen paradoksaalista, että läsnäoloon kykenevät tehokkaat tilamme ovat meissä pääsääntöisesti olemassa jo luonnostaan lapsena. Osaamme pienenä olla ilman sen kummempaa koulutusta läsnäolevissa tiloissa. Meissä on luontaisesti valmiiksi olemassa henkisen kasvumme ja oppimisen kannalta hyödylliset, läsnäolevat tilat, kunhan niitä ei ympäröivä kulttuurimme ja epäonnistuneet vuorovaikutussuhteemme tuhoa.  Monet jäävät aikuisina koukkuun elämänvarrella opittuihin tunnepitoisiin kokemustiloihin. He asettuvat herkästi vaikkapa hyökkäysasemiin tai kaivautuvat poteroihin.

Tilamme pyrkivät ottamaan tietyn “arkkityyppisen” muodon.  Niin kuin lumi ottaa toista kidettä muistuttavan kidemuodon, niin myös persoonamme pyrkii tiloissaan saman tyyppisiin kulttuurisiin ja psykologisiin muotoihin.  Siksi erilaisista kokemustilojen luokitteluista voi olla joskus apua.  Muutama blogi sitten luokittelinkin tavallisimpia tehokkaita ja tehottomia tilaluokkia, joissa olemme työyhteisössä.

WP_20150521_027 (1)

Työyhteisö valmennuksen tavoite on auttaa työyhteisön jäseniä tunnistamaan omat tilansa, ja he saattavat oivaltaa myös, kuuluuko heidän tilansa tehokkaaseen vai tehottomaan luokkaan. Tämän jälkeen on mahdollista kääntää kyseinen tila voimavaraksi. Voin ohjata omia sisäisiä tilojani. Voin kasvattaa osiani aikuisiksi. Minun ei tarvitse olla ylisopeutuvainen, ylikriittinen tai vaikkapa ikuinen vastarannan kiiski.

Tietoisuustaitojen kautta esille voi tulla yhä enemmän aikuinen minänosa, joka kykenee läsnäolevasti kohtaamaan, tunnistamaan ja luokittelemaan omia minänosiaan. Kun opittu tehoton tila pyrkii tietoisuusteen, kykenemme hyväksyvän läsnäolon kautta viiveeseen, joka auttaa meitä olemaan samaistumatta tehottomaan tilaan. Valitsemme aikuisemman tilan ja sen reagointimallin.

Ei pidä tietty aina olla itseriittoinen. Jos ihmisellä on vakavia mielenterveysongelmia, kannattaa hankkia itsetuntemukseen taustatukea terapeutilta.  Lähtökohta työpaikalla luonnollisesti  on, että se muodostuu suht terveistä ihmisistä.  Työnohjauksellisen prosessin kannalta on luonnollisesti hyvä, että ryhmänvetäjällä on pätevä kokemus ja koulutus työnohjauksesta tai terapiasta, jotta hän voi ohjata ihmisen hakemaan apua, jos hän sitä tarvitsee.  Tietoisuustaitoryhmät toimivat parhaiten, kun ryhmässä vallitsee luottamuksen ilmapiiri.

Tietoisuustaitojen kehittämisen vaaroja ei pidä liiotella.  Mietin, kuinka paljon psyykkistä pahoinvointia syntyy siitä, että ihmiset eivät osaa aistia, tunnistaa ja luokitella omia sisäisiä tilojaan. Ihmiset samaistuvat vaikkapa vihatilaansa, ja kanavoivat sen energian itsensä tai yhteisönsä kannalta vahingolliseen toimintaan. Tietoisuustaidot eivät ole mitään rakettitiedettä, vaan melko pienilläkin asioilla, kuten oman sisäisen maailman peilaamistaidoilla, ihminen voi parantaa huomattavasti metakognitiivisia taitojaan.

MUISTA:

❤ Sinussa  on lukemattomia erilaisia kokemustiloja. Ne ovat kuin pieniä ihmisiä sisälläsi.

❤ Tilojemme taakat pistävät meidät katsomaan asioita harhaisesti.

❤ Voit oppia vapauttamaan tilat taakoistaan hyväksyvän läsnäolon kautta (esim. puhumalla, mietiskelemällä, musiikilla, tanssilla, kirjoittamalla, kuvataiteella), jonka jälkeen voit oppia ohjaamaan tilojasi.

❤ Kokemuksemme elämänpolulla tuovat sinusta jatkuvasti esiin uusia tiloja, jotka kaipaavat huomiotasi ja yhdistämistä muihin tiloihisi.

❤ Olet tuomittu ikuiseen keskeneräisyyteen.

❤ Suhtaudu armollisesti epätäydellisyyteesi.

❤ Oman itsen erilaisten tilojesi kohtaaminen on välttämättömyyys:  Voit valita, onko uusi kohtaaminen haasteesi vai  kirouksesi.

❤ Kukaan ei ole täydellisesti itseriittoinen, vaan on osattava tunnistaa oma tarvitsevuutensa.

Työpaikan ilmapiiri paranee kummasti kun ihmiset tulevat tietoiseksi omista kokemustiloistaan ja niiden välisistä vuorovaikutussuhteista!  Transaktioanalyysissä on vuosikymmeniä tutkittu näitä suhteita.

LÄHTEETf:

Mindfulness-Oriented Interventions for Trauma: Integrating Contemplative Practices, 2014, by Victoria M. Follette PhD and John Briere Phd

Working Together: Organizational Transactional Analysis and Business Performance Kindle Edition, 2015,byAnita Mountain and Chris Davidson

Mindfulness, 25th Anniversery Edition, 2014 Ellen Langer,
Sisäinen teatteri – Luova kirjoittaminen tietoisuustaitona, 2013, Kati Sarvela