Kaikki ihmisen toiminta on leikkiä.  – Platon

Jälkimaininkina sensorimotorisen psykoterapia 1. jakson koulutuksen viimeisestä päivästä, kirjoitan tämän blogiartikkelini leikin voimasta. Ehkä aikamme ongelma on, ollut, että otamme elämämme leikit liian tosissaan.

Leikki ja masennus

Ihmisellä on Jaak Pankseppin mukaa seitsemän primaarista eli perustunnetta, emootiota. Ne ovat etsiminen, raivo, pelko, halu, hoiva, paniikki ja leikki.

Pankseppin mukaan masennuksen hoitamisessa on kolme uuttaa hoitosuuntausta, ja viimeinen niistä liittyy leikkiin.

1.  Turvallisten opioidien kehittäminen (esim. buprenorphine).
2. Aivojen sähköinen stimulointi, jotta henkilön kykyä innon kokemiseen nostetaan.
3. Analysoidaan leikin olemusta – se, että parannamme aivojen kykyä leikkiin, liittyy sosiaalisiin tuntemiseen, ja sen neurokemiaa tutkitaan.

Yhteistä näille uusille menetelmille on, että niissä yritetään aktivoida ihmisen omia positiivisia tiloja  eikä hoideta “sairautta”. Masennus ja ilo ovat saman kolikon eri puolta.

Se, että löydämme itsestämme innostuksen tiloja, joita löytyy leikeistä, vähennetään luonnollisesti masennusta. Iloa tuottavat sosiaaliset suhteet ja erityisesti leikkiminen ovat erinomaista masennuslääkettä.  Ei ole mikään ihme, että leikillisyys on mukana organisaatioiden työhyvinvointiprojekteissa, erilaisissa valmennuksissa ja myös psykoterapiassa.

Leikkien lajit

Yhteisötanssija ja tanssinopettaja Annika Sarvela jakaa leikit (osittain perustuen Roger Caillosin 1958) jaotteluun:

1. Kontakti- ja kosketusleikit
2. Pään sekoitus -leikit
3. Sääntöihin ja kilpailuun perustuvat leikit
4. Sattumanvaraisuuteen perustuvat leikit
5. Kuvittelu- ja roolileikit
6. Laulu/loru/rytmileikit

Kaiken luovuuden ytimessä on leikki. Lisäksi siihen on sisäänkirjoitettuna tietoinen hyväksyvä läsnäolo eli “mindfulness”.

Leikkiminen ei ole helppoa kaikille

Valitettavasti leikkiminen ei ole kaikille helppoa. Liian monet meistä unohtavat aikuisten maailmassa leikkimisen taidot. Pat Ogdenin (sensorimotorisen terapian koulutusmoniste 2017) mukaan tähän on useita syitä:

• Säätelemättömät kehon tilat voivat tuntua pelottavilta, jopa kivuliailta.
• Keholta puuttuu resursseja leikkiin tai se on turtunut.
• Elämämme varrella oppimamme uskomukset vievät meiltä leikin.
• Kehon myönteisiin, leikillisiin tiloihin liittyvät kokemukset ovat ehdollistuneet traumoihin, kipeisiin elämän kokemuksiin.

Ehkä siksi tutkitaan “”oikotietä onneen”; etsitään ilon tunnetta uusista pillereistä. Sekin on hieno asia se. Ihanteellisinta tietysti olisi, että ihmisiä tuettaisiin ja opastettaisiin takaisin aikuisten leikkikouluihin.

Lisää asiaa leikin olemuksesta

Tässä vielä joitakin yhteen koottuja ajatuksia leikistä, jotka olen lainannut sensorimotorisen psykoterapian opettajamme Tony Buckleyn blogista:

1. Leikki on yhteistä kaikille nisäkkäille

Kaikki nisäkkäät leikkivät. Leikin avulla kehitämme taitojamme, jotka ovat tärkeitä selvitäksemme menetyksellisesti elämästä. Esimerkkinä on kissa, joka leikkii lankakerän kanssa. Oikeastihan se harjoittelee hiiren pyydystämistä. Kun ihminen on masentunut tai traumatisoitunut, leikin systeemi estyy. Hän unohtaa, miten leikitään.

2. Leikki on ohjelmoitu aivoihimme

Neurotieteilijä Jaak Pankseppin mukaan leikki on ohjelmoitu aivoihimme. Siellä on kaikki perustunteemme – myös leikki.

3. Mitä leikki on?

Oikea leikkiminen on spontaania, se on sisäsyntyisesti hauskaa, eikä siihen liity ahdistusta eikä muita hämmentäviä ikäviä tunteita. Yleensä leikkiin liittyy myös roolien vaihto. Tämä koskee myös muita nisäkkäitä.  Eläintenkin leikeissä roolit vaihtuvat. Kun ihmisten leikissä jostain yksilöstä tulee leikinjohtaja, sen hauskuus vähenne.

Leikki voi muuttua kiusaamiseksi.  Oikeassa leikissä on naurua ja hassuttelua, eikä ketään alisteta.  Se ei ole organisoitua, kuten esimerkiksi jalkapallo on, koska näihin on sisäänkirjoitettuna kilpailu, mikä voi aiheuttaa stressiä ja ahdistusta. (Ehkä toisille jalkapallo voi olla leikkiä ja toisille kilpailua?)

4. Leikki ja nauru emotioiden säätelijöinä

Myös psykoterapiassa voidaan käyttää hyväksi leikkiä, jolla kehitetään asiakkaan tunnetaitoja ja kimmoisuutta.  Se ei tarkoita sitä, että terapeutin täytyy käydä stand-up koomikon kursseja, mutta hänen täytyy ymmärtää leikin, naurun ja huumorin tärkeys. Joskus hyvä nauru kuljettaa terapiaa aimo askeleen eteenpäin.

On muuten erityisesti eräs asia, mikä “kolahti” viimeisenä sensorimotorisen psykoterapian koulutuksessa (Tony Buckley).  Hän sanoi, että terapia ei ole ainut tapa, jolla voi integroida eli “eheyttää” ihmistä.  Hän toi esille draaman parantavan voiman.

Sisäinen teatteri ja leikki

On hyvä muistaa, että yksin leikkiminen on myös tärkeää. Ihminen hyötyy sekä sosiaalisista leikeistä, että yksin leikkimisestä.

Sisäiseen teatteriin, luovaan kirjoittamiseen tietoisuustaitona, on sisäänkirjoitettuna leikki.  Se on aikuisen tietoista mielikuvituskaverien etsimistä.

Mikäli terapeuttisesta kirjoittamisesta puuttuu leikin elementit, se voi muuttua liian vakavaksi. Se, että samaistut ryppyotsaisesti pitkiksi ajoiksi joihinkin energiasyöppöihin tunnetiloihin, kuten häpeään, syyllisyyteen tai suruun, ei ole sinulle hyväksi, vaan on tärkeää osata rytmisesti vaihtaa, mielikuvitusta käytäen, myönteisen elämänasenteen (aikuinen turvallinen aikuinen tilasi) tai korkean energian omaaviin tiloihin (esim. vihainen tilasi). Jotta kirjoittamisesta tulee parantavaa, täytyy siinä olla leikillisyyttä.

Itselleni luovan kirjoittamisen lisäksi valokuvien työstäminen on leikkiä: