Löysin taas mielenkiintoisen kirjan, amerikkalaisen lääkärin Richard Mossin kirjan “Mandala of Being- Discovering the Power of Awareness”.  Siinä on oikeastaan koko Sisäisen teatterin ydin. Hän vain käyttää omia käsitteitään, minä omiani.

Mossin mukaan, niin kauan kun “asustamme identiteeteeteissämme”, meillä ei ole tietoista kykyä liittyä jokaiseen hetkeen tuoreesti. Identiteettimme on toiston kautta opittu käyttäytymismalli, jossa vähitellen alamme sekoittamaan aistimuksemme ja tunteemme todelliseen olemukseemme. Emme osaa, samaistuneena identiteettiimme, muuta kuin tulkita hetkeä sen ehdoilla: tukeeko vai uhkaako kulloisenkin hetken  tapahtuma identiteettiämme.

Richard Moss erottaa roolit ja identiteetit toisistaan. Rooli on tietoisesti opeteltu tapa olla maailmassa, identiteettimme puolestaan ovat usein huonosti tiedostettuja samaistumisiamme, jotka saattavat kaapata jonkun roolimme ja sabotoida sen toimintaa.

Sisäisessä teatterissa en erota rooleja tai identiteettejä toinen toisistaan, sen sijaan ne ovat mielemme ainutkertaisia osia, kokemustiloja tai minätiloja.  Englanniksi puhutaan “ego statestä” eli egotiloista.  Toiset niistä on paremmin tiedostettuja, toiset puolestaan  huonommin.

Jos joku tila sabotoi toisen toimintaa, Sisäisen teatterin termein, voimme ajatella sabotoijan olevan toisen tilan läheinen “kaveri”. Tämä kaveri saattaa “soutaa venettä” päämäärämme suhteen väärään suuntaan, sabotoiden tietoisen roolin toimintaa. Esimerkiksi opiskelet lääkäriksi, ja musiikkia rakastava kokemustilasi sabotoi opintojasi,  koska se haluaisi sinusta muusikkoa. Luovassa terapeuttisessa flow-tilassa, meditatiivisessa tilassa tai hypnoosissa voimme tehdä mielemme huonommin tietoisia puolia näkyviksi, ja voimme luovuudellamme edistää harmonisempi minätilojen kokonaisuutta.

Saavutamme metakognitiivisia taitoja, kun teemme mielen huonosti tiedostamia kokemustiloja, egomme osia  (rooleja ja identiteettejämme) näkyviksi, jolloin niiden tietoinen ohjaaminen helpottuu. Emme tämän jälkeen samaistu identifikaatioihimme yhtä helposti. Kokemustilojemme erilaistuessa ja tullessa tiedostetuiksi, egomme “kypsyy”. Se erilaistuu, ja kykenemme ohjaamaan tilojamme yhä taitavammin aidon olemisen keskuksesta käsin.

Moss näyttää olevan yhtä mieltä kanssani, että egosta ei tarvitse päästää kokonaan irti, vaan sen on kypsyttävä. Aina tarvitsemme jossain määrin kokemustilojamme, emme muuten selviäisi arjestamme. Sen sijaan ihmiset, joiden tietoisuus erilaistuu, kykenee liikkumaan virtaavasti ja ketterästi erilaisissa tunnelatautuneissa tiloissaan, ilman samaistumista ja hyväksyvän  läsnäolon kadottamista. 

Itsetuntemuksemme kautta mielemme siis erilaistuu. Koska länsimaisessa kulttuurissa ei ole opetettu itsetuntemusta, ja vain harvan ihmisen tietoisuus on pitkälle erilaistunut, on se poliittisissakin konflikteista keskeistä. Ihmiset samaistuvat identifikaatioihinsa ja aito hyäksyvä läsnäoleva suhde muihin ihmisiin estyy.  Oikeastaan aina kun ihminen kirjaimellisesti rakastuu totuuteensa, kysymys on  mielen huonosta erilaistumisesta. Tällöin häneltä valuu energiaa ja aikaa oikeassa olemiseen.  Ihmisoikeuksissa on Mossin mukaan kysymys erilaistumisesta käytännössä. 

Kun tuntee itsensä, ja erilaistuneet puolensa, ei ole tarvetta enää olla oikeassa ja osoittaa toista ihmistä väärässä olevaksi. Eri elämänvaiheissa sovittelemme eri identiteettejämme Mossin kuin vaatteita. Hän kirjoittaa: “Muistan Neale Donald Walshin, kun hän kertoi identiteetteihin samaistumisen eri vaiheista. Hän kuvasi olleensa teininä hiuksensa, muutama vuosi tämän jälkeen hän oli autonsa ja tästä taas muutama vuosi eteenpäin, hän oli naisensa.”

Vaikka näitä samaistumisia identiteettimme tapahtuu jokaiselle omalla tavallamme, emme ole mikään näistä identifikaatioista; ne eivät ole todellista olemustamme. Opimme silti valtavasti jokaisesta samaistumisestamme, kun kasvamme kunkin vaiheen yli. 

Ihminen alkaa tietoisuuden erilaistumisen jälkeen viihtyä tietämättömyydessä ja maailman monimerkityksellisyydessä, ja Mossin mukaan samalla hänen moraalinsa kehittyy. Ihmisen ei tarvitse tuntea itseään uhatuksi “ei-tietämisen” tilassa, koska oleminen ei synny mistään valmiista oman itsen identifikaatioista, tiedetyistä “totuuksista”, vaan tietoisuus lepää itsetuntemuksen kautta saavutessa oman mielen levollisessa keskuksessa. #tietoisuustaidot #itsetuntemus

PS. Muistathan Ruukin kurssimme huhtikuun loppupuolella.