Month: February 2015

Ajatuksia apinamielestä ja toivosta

| katisar

Syövän jälkeen, 2010 vuoden tienoilla aloin syvällisemmin oivaltamaan, mistä tietoisuustaidoissa on kysymys.  Buddhalaisuudesta puhutaan apinamielestä (moneky mind), kun kuvataan tietoisuutta, jota ihminen ei itse ohjaa.  Ajatukset loikkivat tällöin satunnaisesti tunnetilasta toiseen.  Ne hyppivät kuin kesyttämättömät apinat puissa.

Kun apinamieli näkee mädän omenan maassa, tulee hänelle mieleen omenasiideri, josta puolestaan hänelle tulee mieleen ensimmäinen känni.  Tästä hänelle tulee mieleen oksentaminen ja edellisvuotinen oksennustauti.  Josta hänelle puolestaan tulee mieleen paprika (oksennustauti tuli paprikan syönnin jälkeen) ja paprikasta puolestaan punainen väri.  Tästä puolestaan tulee mieleen, kuinka helposti hän punastuu, ja tästä tulee puolestaan nolo ja ahdistunut olo. Pitikö nyt taas tällaista ajatella, toteaa apinamieli.

sisakansi.indd

Tajusin vähitellen, että se mitä minun tulisi tehdä, on oman apinamieleni kesyttäminen. Tietoisuustaidot kuten, hyväksyvä läsnäolo eivät ole sitä, että ihminen lakkaa ajattelemasta.  Sen sijaan saavutamme  tietoisuustaidoillamme  oman tietoisuuteemme ohjauksen. Jokaisella on päivittäin mielessään apina-ajatuksia. Apina-ajatuksemme ei ole itseasiassa ongelma, muuta kuin silloin kun ajattelemme niiden olevan ongelma.  Meidän ei kannata jäädä pitkäksi ajaksi varsinkaan negatiivisten, elämämme katastrofoivien ajatusketjujemme vangiksi.   Osaamme tietoisuustaitojemme kehittyessä  katkaista automaattiset ajatusketjumme.

Mielemme on kuin pienilapsi, mitä enemmän yritämme sitä kontrolloida, sitä enemmän se heittäytyy hankalaksi. Vähitellen, tietoisuustaitojen kehittymisen kautta  yhä on mahdollista saada yhä parempi tunnetilojen ja niiden mielleyhtymien, ajatusten ja mielikuvien ohjaus. Bodattuamme aivoja tietoisuustaitoharjoituksilla, pystymme yhä paremmin kiinnittämään huomiomme tähän hetkeen.

Vähitellen kykenemme olemaan halutessamme tässä hetkessä ja toisaalta opimme tunnistamaan ja luokittelemaan päähän pälkähtäviä ajatuksia erilaisiin ajatusluokkiin.  Kas, sieltä tuli ahdistava ajatus, pelko, ja nyt huoli!  Alamme tunnistaa erilaisia uskomusjärjestelmiämme ja niihin liittyviä  tilojamme. Emme enää samaistu tunnetiloihimme, emmekä erehdy luulemaan ajatuksiamme tosiasioiksi. Yleensä nk. faktatkin ovat faktoja vain tietystä näkökulmasta käsin.  Paljon pahaa syntyy maailmassa, kun joku luulee tilojensa tuottamia ajatuksia tosiasioiksi.

Se, että opimme olemaan samaistumatta tunnetiloihimme,  on tärkeä taito. Tämä on erityisen tärkeää silloin, kun olemme sairaana.  Apina-ajatusten kesyttäminen ei tietenkään ole aina helppo tehtävä. Kun syöpädiagnoosin saa, voi mennä päiviä, viikkoja,  jopa kuukausia siihen, että saa kesytettyä omat villiintyneet ajatuksensa.  Vähitellen tietoisuustaidoista voi tulla osa elämäntapaa. Osaat sanoa ajatuksille, kiitos kuulin sinua, mutta nyt siirryn hengitykseen tai johonkin muuhun läsnäolon harjoitukseen.  Saat nopeammin itsesi levolliselle mielelle. Huonojen lähtökohtien, tuen ja tiedon puutteessa, toiset eivät onnistu siinä valitettavasti koskaan.

Tietoisuustaitoinen henkilö ei ole jäykkien opittujen  eikä myöskään satunnaisten ajatteluketjujensa vanki,  vaan hän osaa paitsi olla läsnä tässä hetkessä, hän osaa ajatella myös luovasti. Hän kykenee leikillisiin, hypoteettisiin uusiin mielleyhtymiin eikä ajattelua ohjaa automaattiset, kulttuurista omaksutut kyseenalaistamattomat uskomukset ja niiden  ajatteluketjut. Mikä parasta, jokaiselle on mahdollista löytää itsestään toivon tiloja, myös vakavan sairauden keskellä.

Jotkut kutsuvat leikillistä, monikeskuksista, älyä draamaälyksi.  Se on sitä samaa leikillisyyttä, jota lapsilla on.  He osaavat leikkiä erilaisilla rooleilla, ja he pystyvät oppimaan asioita tätä kautta. Tämä ei ole lineaarista vaan monikeskuksista ajattelua.

Ihminen ei vain muista (re-member, re-call) vaan hän kykenee myös muistelemaan luovasti menneisyyttä tässä hetkessä (re-create).  Ihminen aina muistellessaan muuttaa muistojansa, mutta voimme tehdä tätä muistojemme muokkausta tarkoituksellisesti.  Voimme muokata omaa kokemusmaailmaamme mielikuvitusta hyödyntävän oppimisen kautta. Alitajuntamme on kummallinen, se oppii mielikuvitusleikkien kautta. Se ottaa leikit todesta.

Edellinen esimerkkitapauksen omenaa ajatteleva  apinamieli on lineaarinen, hän ajatteli ketjuissa. Luova ajattelu on puolestaan monikeskuksista (kuten kirjoittaen tapahtuvassa Sisäisessä teatteirissa) asioiden prosessointia, uusia ajatuksia syntyy satunnaisesti  erilaisten merkitysyhteyksin spontaanissa improvisaatiossa. Useita, ketjuuntuneita, erilaisia tunnetiloja ja näkökulmia edustavia ajattelumalleja kulkee mielessä virraten, leikillisesti, tiuhasti, vuorotellen. Näin tulemme tietoiseksi eri tilojemme itseämme eheyttävistä ja rikkovista ajattelumalleista.  Tällaisesta leikkivästä  ajattelutavasta nousee uusia ideoita. Voimme esimerkiksi pohtia, onko syöpämme ystävämme, vihollisemme vai opettajamme.

Valitettavan monella kansalaisella, myös  nk. asiantuntijalla,  on edelleen apinamieli. Heidät on opetettu ajattelemaan kulttuurissamme vain yksikeskuksisissa lineaarisissa ketjuissa.  Jotta heidän ajatuksensa ovat ”oikeita”,  täytyy olla ainoastaan järkeviä, tieteellisiltä auktoriteeteilta lainattuja. Omia luovia  monipuolisia ja leikillisiä ajatuksia ei saa olla.  Toiset kansalaiset puolestaan omaavat melkoisen primitiivisiä ja taikauskoisia ajattelumalleja. Heidän ajattelunsa jäykkyys on toisenlaista.

Masentuneet ja vaikkapa sosiaalisista peloista kärsivät ihmiset ovat mestareita käyttämään mielikuvitustaan negatiivisesti, itseä vahingoittavasti. Tietoisuustaitoja omaava ihminen kykenee hyödyntämään ja ohjaamaan mielikuviaan itseä voimaannuttavaan suuntaan. Hän ei pyöritä päässään mokiaan, vaan hän kykenee leikkimään vaikka draamoilla, joissa sankari onnistuu toiminnassaan.  Negatiivisista ajattelumalleista ei pääse eroon kovinkaan helposti vain omalla tahdolla.  Hyvin usein ihminen tarvitsee asiantuntijatukea pystyäkseen siirtymään negatiivisen tunnetilansa ulkopuolelle. Joskus tarvitsemme toisen ihmisen kasvot, nähdäksemme oman sielumme. Kun pääsemme irti totunnaisista negatiivisista ajatuksista, täytyy meidän harjoitella päivittäin uusia toimintamalleja.  Muuten tipahdamme helposti vanhoin ajattelumalleihin.

Jotta pystymme peilaamaan tietoisuuttamme itseemme, täytyy meidän ensi luoda minuutemme turvallinen keskus toisen ihmisen kasvojen kautta. Meidän ei pidä mitätöidä masentuneen kokemusta ja haastetta.

Hypnoterapeuteille ja taideterapeuteille on päivän selvää, että ihminen voi kokemuksellisesti elää menneisyyttä uudestaan tässä hetkessä. Näin henkilö voi parantaa haavojaan tässä jä nyt. Se ei onnistu yksipuolisella rationaalisella ajattelulla,  tai asioiden yksisilmäisellä vatvomisella, vaan leikillisyydellä ja luovilla uusilla mielleyhtymillä. Samaan tapaan muuten voimme käydä myös tulevaisuudessa. Voimme elää mielikuvituksessa myös tulevaisuutta, jolla voi olla merkitystä tämän hetken valintoihimme.

Toivomme ei synny järjen avulla, vaan järjestä irti päästämällä. Jotkut puhuvat luovista tiloista tai muuntuneista tajunnan tiloista (meditaatio, transsitilat, luova flow, mietiskely). Mitä paremmin kykenemme ohjaamaan tietoisuustaidoillamme omaa sisäistä kokemustamme, sitä todenmukaisemmin näemme maailmaan.  Luova ajattelu vaatii rohkeutta, koska joudumme päästämään irti perinteisistä ajattelumalleistamme. Meidät on opetettu kouluissa hyvin usein vain  ajattelemaan samoja ajatuksia muiden ihmisten kanssa.

Ajat ovat onneksi kovaa vauhtia muuttumassa. Ei ihme, että tietoisuustaitoja ja draamaa ollaan tuomassa kouluihin, ne kun ovat mielenterveysosaamisen lisäämistä.  Tietoisuustaidoilla vaalimme meissä olevaa terveyttä ja tällä voi olla vaikutusta myös fyysiseen terveyteemme.

Toivovalmennuksessa hyödynnämme nk. kehomielimenetelmiä, joita opetetaan jo lukemattomissa amerikkalaisissa tiedekunnissa. Näitä itsehoidollisia menetelmiä ovat mm. tietoinen läsnäolo, ohjatut mielikuvaharjoitukset, kehotietoisuusharjoitukset ja peilaava kirjoittaminen sekä muut luovat terapeuttiset menetelmät. Tämän tyypiset tietoisuustaitomenetelmät luovat perustan ruumiimme oireiden kuunteluun,  apina-ajatusten ohjaukseen  ja tunnistamiseen sekä tätä kautta yhä suurempaan itsetuntemukseen.

Tietoisuustemme ohjaus ei tule ilmaiseksi. Joudumme päivittäin tekemään sisäistä työtä.Suomessa käsittääkseni näitä itsehoidollisia kehomieli-menetelmiä opetetaan lääketieteen opiskelijoille vielä valitettavan vähän.  Erään hammaslääketieteen kandin sanoin:  “Opiskelun kehto, tiedekunnan laitos, on kuin aikakone, joka vie ihmisen jonnekin menneisyyden kaukaiseen aikaan.”

Advertisement

Me kudomme kehdosta hautahan… kudo kankaasi tietoisemmin!

| katisar

Ajatus siitä, että elämä on tarina tai runo, ei ole uutta – ei edes täällä kainuulaisen auringon alla. Elämän voi ajatella olevan myös monta muuta asiaa. Me kudomme kehdosta hautahan, me puramme, kudomme jälleen… mutta ketkä me, kudomme?  Leinon mukaan kirjavan kankaan lisäksi voimme olla orkesterimme soittama kaunis sinfonia.

Tai olenko sittenkin sisäisten tilojeni näytelmä? Sisäinen perheeni? Ehkä en olekaan minä, vaan minä olen sittenkin me? Olenko sisäiset erilaiset osani  ja niiden ohjaajan innoittama spontaani näytelmä? Minua on moneksi.

Minätilamme syntyvät ristiriidoistamme

Jokainen meistä tuntee itsensä joskus ristiriitaiseksi ja hämmentyneeksi. Ajatelkaamme vaikkapa tilannetta, jossa Leenan tekee kamalasti mieli ulkomaille, mutta hän tietää, että tällöin joutuu luopumaan unelmoimastaan keittiöremontista. Leena joutuu tällöin tekemään valinnan, kumman ”minätilan” mukaan hän toimii. Ehkä sen, joka haluaa ulkomaille vai sen joka haluaa mielummin tehdä keittiöremontin. Silloin kun meillä on ristiriitainen olo, eri minätilat pitävät ”kokoustaan”.

Lapsi osaa leikkiä. Hänelle ei ole vieras ajatus, että hän on välillä äiti, välillä naapurin räksyttävä koira, joskus prinsessa ja toisinaan hirviö. Monella lapsella onkin mielikuvitusystäviä ja hän saattaa luontevasti olla minuudeltaan me-muotoinen minä, mutta me aikuiset opetamme hänet puhumaan minuudestaan yksikössä. Lapset ovat aina hypnoosissa, näin minulle joku aikoinaan opetti. Minätilojemme Sisäinen teatteri merkitsee oikeastaan sitä, että uskallamme antaa jälleen mielikuvituksellemme tilaa. Meissä jokaisessa on sisällämme leikkivä lapsi ja monia muita osia.

Kokemukseni mukaan hyvin monet ihmiset kykenevät hyvinkin nopeasti luomaan itsestään minätiloja, osia.  Toki joskus voi olla, että voimakkaat rationaaliset puolemme estävät niiden ilmaantumisen. Väitän, että mielikuvitus on tänä päivänä aliarvostettu ihmisen voimavara.

Rakkaalla lapsella on monta nimeä

Minätilojemme terapia on oikeastaan perheterapiaa, jota sovelletaan yhden henkilön ”sisäiseen perheeseen”. Minätilojen  terapiasta on monta muunnelmaa ja jo 1800-luvulla on tutkijoita, jotka ovat ajatelleet ihmisen muodostuvan monesta osasta. Mielen pirstoutuneisuutta osiksi ovat käyttäneet hyväkseen terapiassaan mm. Carl Jung (arkkityypit, kompleksit, aktiivinen mielikuvitus), John Rowan (osapersoonat), Roberto Assagioli psykosynteesissään (teatterimetafora), Sidra ja Peter Hall Voice Dialogissansa sekä Watkinsinit Minätilojen terapiassaan. Myös amerikkalainen Richard C. Schwartz on kehittänyt oman menetelmänsä (Internal Family Systems Thearpy). Australialainen Jan Sky on kehittänyt omaa työkaluansa, HTT hallitsevan tilan tunnistaminen, minätilojen terapiasta. Itse olen rakentanut ja soveltanut terapeuttisen kirjoittamisen välinettä, Sisäistä teatteria.

Sisäisen perheen harmonia hukassa

Ongelmia syntyy sisäisessä perheessämme silloin, kun tilamme ovat polarisoituneena. Käytännössä polarisaatio ilmenee ristiriitaisena toimintana. Yhtenä hetkenä ollaan ”yhdellä päällä” ja toisena ”toisella”.

Joku ristiriitainen osamme saattaa meidät joskus jopa tilanteeseen, jota jälkeenpäin kadumme. Haastavia tiloja nousee elämässämme silloin, kun osamme kommunikoivat huonosti. Kaikki tilamme eivät tällöin tue päämääriämme, vaan sisällämme voi olla tavoitteitamme sabototoivia tiloja. Toimimme rikkinäisinä ihmisinä.

Voimme leikkiä ajatuksella, että meidän sisäinen perheemme jäsenet ovat samassa veneessä. Muutama tila alkaa roikkumaan laidan yli toiselle puolelle venettä, jolloin pari toista perheenjäsentä joutuu menemään vastapuolelle, jotta vene pysyisi tasapainossa. Tapahtuu pirstoutumista – tilojemme polarisoitumista. Jotta vene saadaan kulkemaan tasapainoisesti, täytyy kaikkien mielentilojen yhteisestä sopimuksesta siirtyä uuteen miellyttävämpään asentoon, lähemmäksi toisiaan, jolloin veneemme kulkee tasapainoisesti eikä varmasti kaadu. Polarisaation sijaan tilamme muodostavat tällöin harmonisen kokonaisuuden.

Minätilojen terapia on myös integratiivista terapiaa ja valmennusta. Voit integroida menetelmään omaa terapeuttista osaamistasi ja kokemustasi. Voit yhdistää siihen menetelmiä vaikkapa NLP:stä, rattkaisukeskeisestä terapiasta, hypnoterapiasta ja kirjallisuusterapiasta. Voit antaa yksittäisille tiloille ”yksilöterapiaa” ja sisäiselle perheelle perheterapiaa. Voit käyttää tiloja myös työnohjauksellisena välineenä.

WP_20150110_005

Huumori ja leikillisyys kuuluvat minätilojen terapiaan

Minätiloihin tutustuminen on eräs tapa lisätä itsetuntemusta. Se on tietoisuustaitojen harjoittamista: itsehoivaa, itseohjautuvuuden lisäämistä ja oman luovuuden avaamista. Se on leikillisesti tapahtuvaa vakavamielistä itseensä tutustumista. Kun henkilö oppii tuntemaan oman sisäisen perheensä, ja hän löytää itsestään aikuisia vahvoja osia, voi terapeuttista työskentelyä jatkaa itsekseen esimerkiksi kirjoittaen ja piirtäen. Minätilat antavat ihmiselle välineitä oman itsensä ohjaukseen.  Kirjoittaen tapahtuva terapeuttinen prosessi muistuttaakin kovasti Carl Jungin aktiivista mielikuvitusta ( vrt. Punainen Kirja).

Menetelmä soveltuu sellaisenaan ihmisille, joilla ei ole vakavia mielenterveysongelmia.  Mikäli ihmiselle ei ole kehittynyt vakaata ydinminuutta, menetelmää tulisi harjoittaa terapeutin kanssa yhdessä.  Kun tietoisuuteen on synytynyt turvallisia, aikuisia, hyvän realiteettitajun omaavia tiloja, on mahdollista jatkaa prosessia itseohjautuvasti.

Myös fyysinen terveytemme on riippuvainen tilojemme harmoniasta. Joku hankala tilamme saattaa ylläpitää meissä paheita, mässäilyä, tupakointia, kaljottelua jne. Vain itsensä tunteva ihminen voi toteuttaa aidosti oman elämänsä päämääriä. Ristiriitaisuutemme sumentaa aidon tahtomme. Meillä jokaisella on tavallisesti pieniä ja suurempia unelmia ja visioita elämästämämme sekä yhteisömme tulevaisuudesta. Joskus visiomme saavuttamista estää tai ainakin hidastaa erilaiset ”sisäiset sabotoijamme”.

Sisäiseen perheeseesi tutustumalla, saatat löytää itsestäsi ulottuvuuksia. Kun minätilasi ovat harmoniassa, on helpompi keskittää voimat päämääriin. Jokainen ihminen on pohjimmiltaan luova ainutkertainen oma näytelmänsä. Olemme sekä näytelmämme ohjaaja että ohjattavamme. Näytelmän ohjaajana ihmisen on vain uskallettava nostaa ylös esirippu, kurkattava näyttämölle ja joskus takahuoneeseekin. Taitava ohjaaja kykenee vaikeistakin asioista ohjaamaan kauniin improvisoidun näytelmän. Ohjaajan on joskus viisasta houkutella esille rohkeiden, dominoivien osien lisäksi minätiloja, jotka ujoina istuvat piilossa takahuoneessa. Me olemme jotakin paljon enemmän kuin tiedämme.

Jan Sky ja HTT – Hallitsevan tilan tunnistaminen

Australialainen Jan Sky on kehittänyt oman yksinkertaisen menetelmnsä minätilojen tunnistamiseen (HTT® eli ESI®).  ESI on tapa tehdä mielitajukartta omista mielenosista. Jan Skyn (www.execstateid.com.au/) kirjoittama kirja”The Many Parts of You”julkaistiin suomenkielisenä vuonna 2012  nimellä “Minän monet puolet”.

Jokaisessa meissä on myös ei-toivottuja minätiloja, mutta tunnistamalla ne, meidän ei tarvitse jäädä niiden vangeiksi, vaan voimme vapauttaa itsemme niiden hallinasta. Yllättäen voimme löytää itsestämme, luovia, päämäärätietoisia, uusia, vuorovaikutustaitoisia puolia.

Ajattelen oman minätilojen tuntemuksen edustavan emotionaalista älykkyyttä ja erästä tietoisuustaitojen harjoittamistapaa. Perustan oman Toivovalmennukseni minätilojen terapiaan.  Siihen on helppo yhdistää erilaisia terapeuttisia kirjoitus-, mielikuva- ja tietoisen läsnäolon harjoituksia.

Emotionaalinen älykkyys voi lisääntyä perheessä ja työyhteisössä esimerkiksi sen kautta, että yhteisön jäsenet tunnistavat omat tilansa, eivätkä heidän yksittäiset osansa mellastele terrorisoimassa toinen toisiansa. Sen sijaan heidän tilansa ovat virittäytyneet sopusointuisesti yhteiseen päämäärään.

Käytätkö aivojesi kaikkia taajuuksia?

| katisar

Ymmärtääkseen, miksi tietoisuustaidot ovat hyödyksi ihmiselle,  on hyvä ymärtää aivojen toimintaa. Itseäni kiinnostaa esimerkiksi erilaiset aivojemme taajuudet, joita  voimme havaita EEG:ssä eli aivosähkökäyrässä.

Beta-taajuuden tiloja tarvitsemme päivittäisissä arkisessa työn täyttämässä elämässämme ja sen erilaisissa toiminnoissa. Ongelmia syntyy, mikäli jatkuvasti teemme töitä tässä korkean taajuuden tilassa (n. 40 Hz).  Kun aivot ovat jatkuvasti tällä taajuudella, tulee meistä stressaantuneita. Esimerkiksi asikaspalvelutehtävässä ja neuvotteluissa aivomme ovat beeta-taajuudella. Olemme myös beta-taajudella, kun käymme jatkuvaa sisäistä vatvovaa dialogia, jossa katsomme maailmaa suppeista opituista näkökulmistamme käsin. Näemme maailmamme oppimiemme automaattisten, opittujen “järkevien”,  uskomusten kautta.

Alfa-taajuuksissa olemme virkeitä rentoutuneita, mutta myös valppaita.  Kun työn jälkeen istuudumme mieli tyhjänä, aivomme ovat usein tällä taajuudella.  Alfa-aallot (8-12 Hz) ovat tärkeitä oppimisessa ja oman tietoisuuden reflektiossa.

Theta-taajuus on syvä rentoutunut tila, jossa olemme esimerkiksi  juuri ennen nukahtamista tai heräämistä. Theta-tila on spontaaniin meditaation, luovuuden  ja syvän hypnoosin tila. Tämä on matalataajuinen tila (5,5 – 8 Hz) mahdollistaa ihmisen mielen syvällisen muodonmuutoksen,  oppimisen ja uudistumisen.  Tila on jo unenomainen keskittynyt tila. Pitkään meditoineet saavuttavat helposti theta-tiloja. Kun olemme täysin uppoutuneena mielikuvaharjoitukseen, tai sisäiseen spontaaniin avoimeen luovaan mielikuvitusdialogiin  tai taideprosessiin, aivomme toimivat theta-taajuudella.  Pienet lapset ovat usein tässä tilassa, kun he ovat täysin  mielikuvitusmaailmansa lumoissa, juttelemassa vaikka mielikuvitusystäviensä kanssa.

Alfa-  ja thetatiloissa vaiennamme hetkeksi kriitikkomme, ja tällöin opimme purkamaan vanhoja opittuja uskomus-, asenne-  ja käyttäytymismallejamme. Näemme maailman yhä tarkemmin sellaisena kuin se on, opittujen asenteiden ja uskomusten vääristämättä kuvaamme.

Meidän ei tarvitse jäädä kulttuuristen uskomustemme ja lapsuudessa meihin ehdollistuneiden käyttäytymis- ja ajattelumallien vangeiksi.  Vapaudumme näissä muuntuneissa tajunnan tiloissa tietoisuutemme autopilotista, sallimalla aivoillemme mahdollisuuden uuden oppimisen.  Tämän jälkeen voimme itse valita ajatuksemme, eivätkä ajatukset valitse meitä.

Delta-taajuudella  (1,5- 4 Hz) tapahtuu merkittävä osa fyysisestä ja henkisestä uudistumisesta ja elpymisestä. Tässä tilassa nukumme syvää, unetonta unta. Nukahtaminen tapahtuu tavallisesti niin, että beta-taajuudelta siirrytään vähitellen alfaan, sitten thetaan ja viimeiseksi deltaan.

WP_20140721_007

Kun liikumme meditatiivisissa transsitiloissa,  alpha ja theta taajuuksien alueella, on hyvä muistaa, että näissäkin voimme liikkua kahdella eri tyyppisellä tavalla:

1) Voimme keskittää huomiomme johonkin, esim. hengitykseen, kuvaan, mantraan jne.  Tyypillinen tällainen harjoitus on esimerkiksi Samatha-mediataatio, jossa keskitetään huomio johonkin objektiin, vaikka kynttilään tai hengitykseen. Aina, kun huomio eksyy muualle, palataan takaisin meditaation kohteeseen.  Harjoitamme näin tässä hetkessä olemisen taitoja.

2) Voimme avoimesti monitoroida tietoisuuttamme.  Näin teemme, kun tietoisuutemme ei ole keskittynyt mihinkään objektiin, vaan tietoisuus liikkuu metakognitiivisella tasolla.  Tiedostamme ajatuksemme ja uskomuksemme, ja päästämme ne vapaaksi, tuottamaan vaikka oivallusta.  Esimerkiksi oivallusmeditaatio, itsetutkiskelu Vipassana meditaatiossa tai luova kirjoittaminen minätiloilla (Sisäinen teatteri), on tämän tyyppistä tietoisuustaitojen harjoittamista. Voimme tällöin elää oikeastaan tässä hetkessä menneisyyttämme uudestaan ja voimme rakentaa tulevaisuuttamme mielikuvituksemme avullla. Emme passiivisesti alistu tulevaisuudestamme maalaamiin kauhukuviimme, vaan aktiivisesti, metakognitiivisella tasolla, työstämme itsellemme vaikkapa onnellista tulevaisuutta. Ei ole kohtalomme kannalta yhdentekevää, millaisia ajatuksia päässämme pyöritämme.

Alitajuntamme on kummallinen, se ottaa mielikuvituksemme todesta.  Kannattaa todella miettiä, kuinka mielikuviaan työstää. Muistaakseni Mark Twain sanoi aikoinaan jotain sen tapaista, että ihminen viettää 95 % ajastaan kuvittelemalla kauheita asioita, joita ei  hänelle koskaan tapahdu.  Haluatko sinä olla tällainen henkilö?

Lapset osaavat vielä käyttää monipuolisesti aivojansa. Aikuistumisessamme lähes kaikilta meiltä on tuhottu tämä taito.  Tavallaan ymmärrän hyvin, että näin on käynyt länsimaisessa kulttuurissamme.  Meille on haluttu kehittää hyvä realiteettitaju, mutta tästä on maksettu kallis hinta. Meiltä on varastettu oikeus muuntuneisiin tajunnan tiloihimme ja tätä kautta tapahtuvaan muodonmuutokselliseen oppimiseen.

Uskon, että tänä päivänä ihmiskunnan tietoisuuden evoluutio on viemässä meitä kohden sitä, että hyvän realiteettitajun omaava ihminen voi laajentaa ymmärrystään hyödyntämällä theta ja alfa tiloja.  Hän voi hyödyntää aivojensa kaikkia muuntuneita tiloja, avartaakseen mielitajuansa.

Meditaatiossa, luovassa reflektiivisessä kirjoittamisessa sekä (itse)hypnoosissa aktivoimme aivojemme alfa- ja thetataajuuksia.  Kun siirrymme esimerkiksi luovan kirjoittamisen prosessissa unenomaiseen tilaan, ja kadotamme täysin yhteytemme reaalimaailmaan, siirrymme samalla alfa-aalloita theta-taajuudelle.

Nämä taajuudeltaan matalat tilat mahdollistavat aivojemme neuraalisten yhteyksien uudistumisen. Tilat mahdollistavat aivojemme integraation, eheytymisen. Voimme näin kehittyä ihmisinä. Meistä tulee empaattisempia itseämme ja toisiamme kohtaan. Alamme nähdä sisäisen maisemamme yhä täsmällisemmin. Kykenemme yhteisöllisiä ongelmia taitavammin, takertumatta jäykkiin opittuihin uskomuksiin.  Tietoisuustaitojemme kehittyessä vähennämme  stressiämme, jopa kipujamme ja ahdistuksiamme  sekä teemme tilaa läpi elämän tapahtuvalle uuden oppimiselle.

Millä lailla hyödynnän Toivovalmennusta elämässäni?

| katisar

Toivovalmennuksessa yhdistetään tietoista läsnäoloa, itsehypnoosia, luovaa itsetuntemuksellista reflektiivistä kirjoittamista  ja kehotietoisuusharjoituksia. Kaikki ne alkavat olla menetelmiä, joista on kokemuksellista näyttöä. Omaksumalla tietoisuustaitoja voin tehdä omasta elämästäsi suurimman näyttösi.

Kun ensimmäistä kertaa sairastuin syöpään kymmenen vuotta sitten, elämäni meni täydelliseen kaaokseen.  Takana oli kaksi avioeroa ja työuupumus ja kaupan päälle sitten vielä rintasyöpä.  Olo oli useamman vuoden ajan kuin Danten helvetissä. Kärsin mm. kroonisista unihäiröistä ja negatiivisten ajatusten vatvomisesta.

Näen tämän ajan, ennen syöpää melko synkkänä, vaikka valopilkkujakin oli.  Olin viisaiden ja kokeneiden ihmisten keskellä,  mielenkiintoisessa, Tampereen yliopiston kolmevuotisessa hypnoterapeuttikoulutuksessa, ja  taas kerran uusi parisuhde oli aluillaan.  Nämä molemmat seikkailut ovat jatkuneet ja ovat edelleen tärkeitä elämässäni – ukkoni ja muuntuneet tajunnan tilat.

Hypnoosi vei minut mennessään, ja huomasin, että pystyn kaaoksen keskellä peilaamaan sisäisiä  kokemuksiani kirjoittaen.  Löysin minätilojen terapiasta eri puoleni, minätilani ja kirjoittaen tutustuin eri mieleni osiin. Luovan prosessini edetessä,  jostain syvemmältä tietoisuudesta, ilmaantui aina vain uusia tiloja.   Kirjoitin noin vuoden ajan lähes päivittäin, pari kolme tuntia päivässä,  ja tämä sisäinen prosessi oli ratkaiseva uuden minuuteni kannalta.

Jo hypnoterapeuttikurssilla tutustin tietoiseen läsnäoloon (mindfulness) ja vuosien mittaan olen omaksunut sen käytäntöjä arkeeni.  Teen päivittäin sen harjoituksia.  Tiskaan tai kävelen esimerkiksi läsnä olevasti.  Kehotietoisuusharjoituksia teen joogatessani.  Ja edelleen kirjoitan, vaikka samalla tavalla minätilani eivät ole aina näkyvissä kuin varsinaisessa terapeuttisessa prosessissani, silloin kymmenen vuotta sitten. Tällä hetkellä suoritan tietoisen läsnäolon jatko-opintoja, ja edelleen kirjoittaminen on minulle oikeastaan itsehypnoosia tai meditatiivinen akti.

Hammaslääkärin työhöni integroin jatkuvasti osaamistani.  Yritän muistaa olla läsnä potilailleni. Pyrin aistimaan heidän kokemustaan koko kehollani. Yhä useammin, kliinisen työni hetkinä, jotka vaativat pysähtymistä, keskityn tekemään esimerkiksi hengitysmeditaatiota. Annan potilailleni erilaisia suggestioita, joilla pyrin auttamaan heitä rentoon olotilaan. Suosittelen myös silloin tällöin tietoisen läsnäolon menetelmiä potilailleni, esimerkiksi heille, jotka ovat stressaantuneita ja narskuttelevat hampaitaan.

Kun vajaat vuosi sitten sain melanooma diagnoosin, aktivoitu nuoruuden paniikkihäiriökohtaukset. Kun en tiennyt, onko tauti levinnyt, aloin joinakin päivinä kokemaan näihin liittyviä “harhoja”, joissa tunsin mm. aivoissani olevan metastaasin, ja löysin kaikenlaisia muhkuroita kehossani.  Paniikkihäiriökohtaukset sain taltutettua energiapsykologisella menetelmällä, EFT:lla, jota olen opiskellut psykofyysisen psykoterapeutin Karita Palomäen ja psykologi Juha Siiran ohjauksessa. Sittemmin olen opettanut EFT:aa myös hypnoosivalmennusasiakkailleni itsehoidollisena menetelmänä. Vakavan sairauden diagnoosi on aina trauma ihmisille, ja  ihminen hyötyy tässä tilanteessa itsehoidollisista taidoista.

EFT:aan (Emotional Freedom Techniques)  yhdistyy affirmaatiotyöskentely ja akupisteiden naputtelu.  Youtubessa on tuhansia EFT ja Tapping (EFT:n lähisukulainen) videoita. En vieläkään tiedä, mikä mekanismi saa menetelmän toimimaan,  vaan ainakin minulla se toimi. En tiedä, uskoako näihin akupisteisiin vai mihin, vaan oma kokemukseni vahvistaa tunnetta siitä, että naputtelusta affirmaatioineen  voi olla apua.

Hypnoterapeuttina koulutan, ja otan siis vastaan joitakin työnohjaus- ja valmennus potilaita. Käytän hypnoosi-, mindfulness, NLP, EFT ja luovan kirjoittamisen menetelmiä.  Toteutan muutenkin oman elämäni tarkoitusta monipuolisesti: harjoitellen haitarinsoittoa ja maalaan.  Oma eläminen on muuttunut itsetuntemuksen kautta monipuoliseksi. Materialistisesti rikastuisin tekemällä enemmän kliinisiä töitä, mutta henkisesti rikastun, toteuttamalla itseäni monipuolisesti.

Koen nykyään toteuttavani eri puoliani paljon paremmin kuin koskaan aikaisemmin.  Ennen yksipuolistava työ oli uuvuttaa minut.  Syöpäni aikoihin mietin jo työeläkkeelle pääsyä.  Uskon, että jokainen ihminen hyötyy siitä, että löytää omat vahvuutensa ja niihin liittyvät tilat.  Dan Siegel kirjoittaa Brainstorm -kirjassansa mielitajusta seuraavasti: Minulla esimerkiksi, kuten monilla ihmisillä, on erilaisia mielentiloja, erilaisia oman itseni puolia, joilla on erilaiset tarpeet.  Minulla on sosiaalinen puoleni ja minulla on yksinolo rakastava puoleni.  Mitä minun pitäisi tehdä? On mahdotonta tyydyttää näitä erillisiä tarpeita yhtaikaa. Teen elämästäni sopusointuisempaa järjestämällä päivän mittaan aikaa erilaisille ja keskenään ristiriitaisille tarpeilleni. Erilaisten tarpeiden huomioiminen ja tasapainottaminen lisää sisäistä joustavuutta, mukautuvuutta, yhteydentunnetta, energisyyttä ja vakautta.

Koen käyneeni läpi tietoisuuden muodonmuutoksen, jonka jälkeen työstä on tullut osa elämää.  Jos terveyttä riittää, minulla ei ole minkään maailman kiirettä eläkkeelle.  Minulla on tavoitteita, joita kohden olen kulkenut yhä selkeämmin.  Toisaalta hyväksyn myös tietoisen läsnäolon kautta elämää yhä enemmän sellaisenaan kuin se on. Otan vastaan sen, mikä annetaan. Joskus vielä niskuroin, vaan huomaan harjoitusten avulla saavuttavani yhä nopeammin tasapainotiloja.  Elämä ei ole pelkkää kermakakun syömistä, vaan joskus joutuu nielemään pahanmakuisiakin suupaloja.

Mitä paremmin osaa ohjata tietoisuuttaan, voi löytää toivoa sieltä, missä sitä ei normaalisti ole.  Näin uskon. Länsimainen koulutusjärjestelmä on ollut yksipuolistava.  Meitä on koulutettu vain näkemään ulkoinen materialistinen maailma ja sen yksipuolinen analyyttinen logiikka.  Sisäisyydelle ja muodonmuutokselliselle oppimiselle ei ole annettu juurikaan tilaa.

Maailma muuttuu onneksi joka päivä ja itse näen valoa varjojen keskellä.  Uskon, yhä useampi ihminen ei kaipaa vain materialistisia menetyksen symboleja, vaan haluaa elämäänsä myös yhteisöllisyyttä ja sisäistä järjestystä ja rauhaa.

Tietoa Toivovalmennuskurssista Sotkamossa löytyy täältä.  Tule mukaan tutustumaan itseesi ja minäitloihisi!