Marlboromiehen lupaus

Esipuhe



🚬

Isäni oli romani. Häntä en tavannut kuin kerran. Lähdin maalta maailmalle nuorukaisena. Vietin Helsingissä aikuisikäni suurehkon julkisivu-urakointiliikkeen ohjaimissa. Epilepsia pysäytti kiireen ja muutin takaisin kotiseudulle.

Tupakoinnan kanssa olen tuskaillut vuosikymmeniä turhaan. Lopettaminen on ollut tuskaisen vaikeaa.

Tällä postyymilla haluan ehkä vähän humoristisetikin tavoittaa ne jotka kamppailevat saman ongelman kanssa.

Erityiskiitokset haluan antaa Sisäisen teatterin vetäjälle Kati Sarvelalle, siitä että silmäni avautuivat. Kurssilla vannoin lopettavani sauhuttelun kuukauden kuluttua 12 henkilön edessä. Nyt peruminen on lopultakin mahdotonta.


Keijo Wääri

Forssassa 20.10.2017 


 


Hän kiipeää kolmanteen kerrokseen ähisten, keuhkot apua vaatien. Pysähtyy toiselle tasanteelle. Nojaa polviinsa ja miettii miksi ei ole hissiä?

Hän on jo iällä 70 lähes. Pakko istua hetkeksi. Kovaa tämä vajaakeuhkoisen elämä.

— Minkä takia ihmisille on luotu keuhkot?

— Elämä olisi elämisen arvoista ilman.

— Ihminen on eläin, mutta eihän eläimillä ole todettu keuhkosyöpää, tai kuka sen tietää.

Yläkerrasta avautuu ovi. Tapani tulee kireissä Niken verkkareissa ja ultravioletti lenkkareissa. Laiha kuin ruoto, lenkkeilyhullu.

— Mitäpä Jorma? Tarviitko apua? Ota kynkkään, niin vien sinut huoneeseesi.

— Itsekin pääsen. Tässä vaan vähän huilaan ja hengitystä tasoittelen.

— Mistä kivestää?

— Muka huomaa? Henkeen ottaa ja vituttaa. Ääni on Amstrongin. Onneksi polla pelaa.

— Mitä järkeä kessuttaa. Kuolema raapii persusta ja haisetkin kuin Amerin tehdas

— Nyt lähdet nihilisti. Oma on asiani. Pian 35 vuotta olen röökannut ja vasta nyt keuhkot huutaa hoosiannaa. En perkele lopeta. Et tiedä minkälainen nautinto on sytyttää aamun ensimmäinen rööki mukillisen kahvia jälkeen. Katsella puhallettuja savuympyröitä ja köhiä verenmakuisia ysköksiä. En lopeta ennenkuin suu on täynnä multaa.

—Ok. Omapa on murheesi. Joskus minäkin imin. Kerrasta lopetin. Puolikas malluaski jäi takan päälle, siinä se on vieläkin. Kyllä nyt kulkee vaikka maraton

Tapani harppoo ohitse kenguruna. Vetää vielä pari kertaa tossut vinkuen kerrokset alakerrasta yläkertaan hengästymättä.

Jorma kauhoo kaiteesta kiinni pitäen kontilleen ja siitä ylös. Yskäisee kerran. Katsoo käytävän lasista Tapanin erkanevaa selkää.

🚬
LÄÄKÄRISSÄ

🚬

Vastaanottovirkailija Alaloukusa

— Nimi

— Jorma Hipeli

— Sos.tunnus

— On

— Syy vastaanotolle tuloon

— Rintaan pistää ja vituttaa

— Istukaa odottamaan tohtori Latva-Karjanmaa ottaa vastaan n. tunnin kuluttua. Hän on tupakkatauolla.

Vastaaottohuoneen ovi avautuu. Tohtori Latva-Karjanmaa saapuu sankan savun seasta antamaan kättä. Huoneessa haisee Jymy. Latva-Karjanmaa sytyttää maissipiipun ja imee posket lommoten.

— Ja nimi oli

— Hipeli

— Taudin nimi

— Pirustako tiedän. Rintaan pistää ja vituttaa. Yskittää ja paskittaa. Joskunaan henki ei kulje kuin peräluukun kautta kiertäen.

— Vaatteet posi, sanoo tohtori

— Ai kaikki? Housut ja alusvaatteetkin?

— Kaikki

— Luuleeko tohtori hinttari, että minä tässä kellisillään kekkuloin?

— Rauhallisesti Hipeli. Minä olen tohtori ja aion selvittää oireiden syyn.

Hipeli riisuutuu ilkosilleen. Latva-Karjanmaa karistaa piipun perskat tuhkakuppiin ja ottaa stetoskoopin.

— Hengittäkää syvään ja pidättäkää hengitystä minuutin verran.

— Ei pysty karjuu Hipeli naama sinisenä

— Jaksaa, jaksaa, jaksaa. Selvä tapaus. Verikoetta ei tarvita. Kolmannen asteen keuhkosyöpä.

— Ei saatan ja juuri kun olin aikeissa lopettaa tupakan polton. Tai toisaalta olen lopettanut jo monta kertaa ennenkin.

— Lohdutukseksi sanon, että teillä on vielä n. kuukausi elinaikaa, joten lopettamien on turhaa, mutta nyt ulos, en halua tartuntaa.

Jorma tempoo vaatteet päälleen Jormaa myöden. Tempaisee menneessään oven kiinni saranat helisten. Päättää päättää päämäärän. Tupakoimattoman tulevaisuuden.

🚬
HYPNOOSI

🚬
Helsinkiläinen suggestoterapeutti Uusi-Luomalahti vastaanottaa Jorman Vallilan puutalossa. Hartiolle ulottuva tukka, hikinauha, leveälahkeiset housut, kukallinen paita , paljasjaloin.

— Mikä teidät ajoi tänne huumeluolaan?

— Ajattelin saavani apua tupakoinnin lopettamiseen tai edes vähentämiseen.

— Aletaan sitten hommiin. Pötkölleen divaanille

— Sattuuko se, minulla nääs on piikkikammo

— Mitään piikitystä. Avoin ja vastanottavainen mieli riittää.

— Hyvät sulle

— Hengittäkää syvään. Tyhjentäkää päänne. Älkää ajatelko mitään. Vaivutte suývään uneen, syvään uneen, syvään uneen…..

Puolen tunnin kuluttua

— Eikö jo olisi tupakkatauon paikka?

Uusiluoma-Lahti jatkaa mantraansa.

— Inhoat tupakka, inhoat sen hajua, inhoat hinta, inhoat, inhoat, inhoat

Istunto loppuu.

— 100 euroa sanoo hypnomies. Tuossa uusi vastaanottoaika

— Tyyristä on. Sillähän saa enemmän kuin kartongin.

— Ehkä kitulias henkesi on sen arvoinen

— Yrittää pittää, yrittää pittää, sanoo Jorma ja kaivan askin povarista

Jorman seuraavat viikot eivät olleet kaveruksia keskenään. Ensimmäisenä viikkona himot ylittivät tajunnan rajat. Hä vain tuijotti puolikasta Marlboroaskia, otti käteen, hiplasi kuin rakastaan, nuuhki ja pisti takaisin halveksivan katseen seuratessa.

Toisen hän viimein päätti aloittaa kuntoilun. Aluksi hitaasti kiiruhtamatta, kunnes jo kuukauden kuluttua huomasi pääsevänsä ylimpään kerrokseen kertaakaan huilimatta. Libidokin voimistui kuin nuorella sonnilla.

Eräänä syyskuulaana päivänä kadulla vastaan askelsi selkä hieman könössä, pitkiä sylkiä ruiskien tohtori Latva-Karjanluoma. Jorma tunnisti

— Sinä elät, sanoi Latva-Karjanluoma

— Näin voidaan sanoa, kävin juuri ilmoittautumassa Tukholman maratonille ensi kesänä. Entä itse?

— Kävin vastaanotolla, kolleega määräsi veríkokeeseen tuloksena kolmannen asteen keuhkosyöpä ja kuukausi elinaikaa. Köh, köh, köh

Latva-Karjanmaa jatkoi matkaansa, sytytti piippunsa.

Pari kuukauden kuluuttua lehdessä oli kuolinilmoitus. Rakas isämme ja isoisämme Kalervo Latva-Karjanmaa menehtyi vaikean sairauden murtamana. Kaipaamaan jäivät. Vaimo, 7 lasta, 16 lastenlasta ja 5 lastenlastenlasta.

🚬🚬🚬
Paljon poltit, perheen pilasit

    viimein piippusi kylmäksi jäi

    

Advertisements

Simon seikkailut

Sisäinen teatteri on persoonaa eheyttävää, muodonmuutoksellista, fiktiivistä, omaelämänkerrallista kirjoittamista. Viime viikonloppuna vedimme Nahkurin verstaalla, Tammelassa, ilmaisutaidonopettaja Eliisa Lintukorven kanssa, ensimmäisen varsinaisen peruskurssin Sisäisestä teatterista. Olen viime vuosina tehnyt lähinnä henkilökohtaista luovan kirjoittamisen ohjausta. Nyt pääsin pitkästä aikaa taas vetämään ryhmää, ja tunnen kiitollisuutta tästä mahdollisuudesta. Meillä oli hieno, rohkea ja luova ryhmä.  Fiktiivisyys, niin kuin taiteellinen symbolisaatio yleensäkin, tarjoaa persoonan “eheytyttämiselle” turvasäilön. Muutama kirjoittaja suostui jakamaan prosessinsa. Kiitos heille tästä. Tekstit ovat joskus hyvinkin henkilökohtaisia, joten on luonnollista, etteivät kaikki halua tätä tehdä.

🌹

– Teija Eloranta – 



HENKILÖT:
Kertojan ääni

Simo 30 cm – 180 cm, ikä noin 8 vuotta

Innokas Iines – aina valmis johonkin uuteen, ikä noin 8 vuotta

Työteliäs Tiina – aina töissä, ei koskaan ehdi mukaan yhteisiin hetkiin

Turvallinen Titta – minimoi riskit, huolehtii muista

Järkevä Jaana – hoitaa tehokkaasti tarvittavat asiat 40 v

🌹

Ankea Armi – pystyttänyt leirinsä makuuhuoneen sängyn alle, koska mitään ei kannata aloittaa ja tehdä, koska kaikki kuitenkin aina menee mönkään 24 v.

Kertoja
: Tarina sijoituu fiktiiviseen Portaan pikkukylään Nahkurin verstaalle armonvuonna 2017. On lokakuun toinen viikonloppu. Presidenttinä on Sauli Niinistö ja koko valtakunta odottaa malttamattomasti perillisen syntymistä. Ikkunoihin vihmoo vettä.

Simo Seikkailija
: Hei, mulla on tosi tylsää, tylsää, tylsää….(rallattelee)

Turvallinen Titta
(vilkaisee olkansa ylitse, huokaa syvään ja sammuttaa imurin): Värittäisit vaikka värityskirjaa. Ostin sinulle uusia, myrkyttömiä värikyniäkin.

Simo Seikkailija
(irvistää vähemmän kauniisti): Eikä! Lähdetään seikkailemaan! Mennään jonnekin ja kohdataan lohikäärmeitä ja prinsessoja.

Turvallinen Titta:
Ei kai tästä nyt yhtäkkiä voida mihinkään lähteä. Pitää ensin suunnitella, että kaikki menisi suunnitelman mukaan. Siivouskin on kesken ja kaupassakin pitäisi käydä…

Innostunut Iines
: Minä ainakin lähden mukaan! Minne mennään (kuului iloinen ääni)? Eikä sade haittaa yhtään, lätäköissä on kiva hyppiä! Haluan ratsastaa lohikäärmeellä ja leikkiä prinsessaa!

Järkevä Jaana
: Minä voin lähteä kunhan saan arkistoitua ensin nämä Työteliään Tiinan tilinauhat. Laitan saappaat ja sadetakin niin en kastu.

Luova Leila:
Oi miten ihanaa! Suuri salaperäinen seikkailu – voin maalata niistä taulun ja kirjoittaa kirjan sitten kun tulemme takaisin. 

Ankea Armi
(ääni kuului kamarista, vain kelmeä käsivarsi pilkistää sängyn alta): Ei kannata. Käy huonosti. Aina ennenkin on käynyt huonosti. Ja tulee aina käymäänkin huonosti! Ei kannata yrittääkään seikkailla. Seikkailut ovat vaarallisia. Jos lähtee seikkailemaan käy huonosti, sattuu jotakin jollekulle tai ainakin voisi sattua – jos pysyy kotona sängyn alla pysyy turvassa, luulisin. Minä en ainakaan tule mukaan!

Innostunut Iines
(kääntyy Simon puoleen): Otetaan Luova Leila ja Turvallinen Titta mukaan! Järkevä Jaanakin tulee! Voi kurja kun Työteliäs Tiina ei taaskaan pääse, kun on töissä. Ankea Armi voi voivotella ajankulukseen täällä kotona ilman meitäkin!

Luova Leila
: Simo, sinun pitäisi kyllä vähän kasvaa! 30 cm on aika vähän mittaa noin suurelle seikkailijalle! Kuule, naapurikylän poppamies voisi auttaa sinua. Hän tekee uutta todella tehokasta kasvulannoitetta, joka tehoaa kaikkiin alamittaisiin, myös Simoihin.

Kertoja
: Ja niin lähti 30 cm mittainen Simo seikkailija johtamaan ystäviään kohti jännittäviä seikkailuja!

Turvallinen Titta
: Minulla on kartta mukana, pysähdytään katsomaan mihin olemme menossa. Suunnitellaan reitti tarkasti ja seurataan sitä, niin emme pääse eksymään.

Järkevä Jaana
: Tämähän on suora tie, ei täällä voi eksyä! Jotain rajaa!

Kertoja
: Yhden jos toisenkin tunnin ja muutaman minuutin kuljettuaan ystävykset saapuivat naapurikylään. Toiset istahtivat lepuuttamaan jalkojaan ja Simo jatkoi matkaansa poppamiehen juttusille. Reippaasti 30 cm pieni mies asteli majaan ja kohta hymyillen pieni ruskea pullo kädessään sieltä ulos.

Turvallinen Titta
: Oletko varma, ettet saa vatsaasi kipeäksi tuosta rohdosta?

Seikkailija Simo
: No en saa! Jos Ankea Armi nyt olisi täällä, saisin kuulla aikamoiset madonluvut tuntemattomillta saatujen tuntemattomien rohtojen hurjista sivuvaikutuksista, vaan kun ei ole (kulauttaa pullon sisällön suuhunsa).

Kertoja
: Tässä vaiheessa Turvallinen Titta puree kieleensä, ettei sanoisi mitään…

Kertoja
: Simo näyttää kasvavan silmissä ja oli kohta 180 cm pitkä ja valmis jatkamaan matkaa. Nyt mentiinkin turvallisen suoran tien sijasta sankan kasvillisuuden keskellä ja Simo raivasi tietä viidakkoveitsellä. Samaan aikaan kun Simo Seikkailija kasvaa isommaksi ja isommaksi, Turvallinen Titta pienenee ja pienenee, kunnes oli niin pieni, että mahtui sopivasti Seikkailija Simon rintataskuun.

Turvallinen Titta:
Palataan takaisin (kuului piipittävä ääni Simon rintataskusta) Minua huimaa täällä ylhäällä.

Kertoja
: Järkevä Jaana seurasi katseellaan Seikkailija Simoa etenemistä viidakossa, mutta päätti antaa Simon tehdä mielensä mukaan, tietysti järjen sallimissa rajoissa. Ja jostakin syystä askel tuntui jokaisella hetki hetkeltä kevyemmältä.

Innostunut Iines
: Katsokaa! Leilalla on siivet selässään. Hei katsokaa! Leila on ilmassa! Leila Lentää! Katsokaa! Minullakin on ihanat kauniit siivet, ja Simolla ja Jaanalla…

Luova Leila
: Räpytelkää, räpytelkää, lennetään yhdessä! (huudahti Leila).

Järkevä Jaana
: Simo hei, tulehan alas sieltä pilven päältä, ei sitä tiedä kestävätkö uudet siivet lentää noin korkealle. Laita taskun nappi kiinni ettei Titta putoa.

Simo
: Liimaan Titta sinullekin kotona pienet sievät siivet, niin ei tarvitse pelätä putoamista kun taas lähdetään seikkailulle!

Turvallinen Tiina
: Kiitos, olen aina halunnutkin pienet sievät siivet, ne ovat niin käytännölliset!

Luova Leila
: Ihanaa tämä seikkailu, ihana kokemus leijua yhdessä pilvien kanssa sadepisaroiden kimallellessa timanttien lailla. Mutta nyt lähdetään kotiin ja lähetetään Ankea Armi postipaketissa Balille ruskettumaan ja miettimään maailman menoa. Tiedä vaikka Armillekin vielä joskus kasvaa siivet! Saduissa ihmeitä voi tapahtua!

Kertoja
: Sen pituinen Simo!

Tolle ja Sisäinen teatteri

On oikeastaan melkoisen palkitsevaa huomata, kuinka hyvin Sisäisen teatterin® ajatukset istuvat Eckhart Tollen ajatuksiin.  Ennen kuin siirryn Tolleen, pieni johdatus Sisäiseen teatteriin lienee paikoillaan. Sisäisessä teatterissa teemme “mielitajukartan”  erilaisista puolistamme, käyttäen hyväksi australialaisen Jan Skyn ESI® . -menetelmää.

Olen ollut mukana katalysoimassa luultavasti jo satoja mielitajukarttoja. Eräs viime viikonlopun kurssilaisista hämmästeli, kuinka syvälliseen prosessiin pääsee, kun lähtökohtana on niin “insinöörimäinen työkalu”.  Täytyy tunnustaa, että ihmettelin aikoinaan tätä itsekin.  Salaisuus on siinä, että mielitajukartta tarjoaa hyppäyksen tarkkailevaan minuuteen, kaksoistietoisuuteen.

Viime viikonlopun  Sisäisen teatteri -kirjoittamisryhmän mielikuvituksen tuotokset olivat jälleen kerran syvästi koskettavia ja inspiroivia. Olen toiveikas sen suhteen, että saan julkaista täällä joidenkin oppilaiden tuotoksia. (Ekstrakiitos Eliisa Lintukorvelle, ilmaisutaitojen opettajalle!)

Peruskurssilla teemme osallistujille ensinnäkin oman mielen osien “minätilojen” kartan, hyödyntäen tätä Jan Sky:n ESI- menetelmää.  Tässä erään henkilön kartta:

wp_20150521_027-1
Kuva: Jan Skyn kirjasta, Minän monet puolet (Kuva ja Mieli), joka on käännetty suomeksi.
Kun kartta on tehty, nimeämme ja personifioimme osamme mielikuvituksellamme  (esim. Ville Vihainen, katkeroitunut vanha ukko, Uuno-Typerys, renttu, joka päästää aina sammakoita suustaan.  jne). Tämän jälkeen lähdemme luomaan näytelmää hyväksyvästi läsnäollen ja myötätuntoisessa suhteessa osiimme. Tuotos voi olla myös satua, proosaa tai vaikkapa runoutta.

Kirjoitusprosessi on parasta aloittaa ryhmässä, koska maadoittumisen taidot ovat tärkeitä. Usein voimakkaita, kehoon säilöttyjä, tunteita vapautuu.  Menetelmä sopii ihmisille, joilla ei ole  vakavia mielenterveysongelmia. Toki heillekin saattaa sopia terapian rinnalla käytettäväksi. Kyseessä on luova, muodonmuutoksellinen, oppimisprosessi, jossa jokainen itse on vastuussa omasta prosessistaan.

Olennaista on kyky läsnäoloon, sanoo Tolle.  Et ole eläväinen, jos et osaa olla läsnä itsellesi ja ulkoiselle todellisuudelle. Ongelmamme Tollen mukaan on, että uskomme ajatuksemme.

Teemme Sisäisessä teatterissa oikeastaan suuren hypyn kaksoistietoisuuteen. Lakkaamme uskomasta ajatuksiamme. Paljastamme ajatustemme näkökulmasidonnaisuuden. Avaamme kanavan virtaavaan, dialogiseen, minuuteen.  Emme enää luule erilaisten tilojemme tunnepitoisia käyttäytymismalleja ja ajatuksia tosiasioiksi. Tajuamme kaikkien  ajatustemme näkökulmasidonnaisuuden,  pirstoutuneisuuden ja suhteellisuuden. Tollen mukaan suurin vapaus on ajatuksen vapaus. 

On mieletöntä yrittää löytää järjestelmää, joka antaisi kokonaiskuvan ihmistietoisuudesta.  Jos joku järjestelmä on vapautta vahvistava, niin henkilökohtaisesti en ole löytänyt parempaa mallia kuin teatteri.  En malta olla sekoittamatta Henryk Skolimowskin Mielen teatteria tähän yhteyteen. Skolimowski korostaa, että evoluutio ei ole jotain, minkä tiede on keksinyt. Evoluutio on olemassa ilman tiedettäkin, mutta tiede ei ole olemassa ilman evoluutiota. Tiede on vain yksi pieni osa evoluution ihmettä. On naurettavaa ajatella, että luonnontiede voisi määritellä kokonaisuudessaan evoluution, kun se itse on vain eräs pieni sen osa ja ilmenemismuoto. Päinvastoin evoluutio tuottaa tieteen.  Ja oma tietoisuutemme on virtaava ja elävä osa tietoisuuden evoluutiota, kun löydämme dialektisen, “teatterinomaisen” suhteen itseemme ja maailmaan.

img_0502

Kehittämällä omaa evolutiivista herkkyyttämme,  voimme antaa itsemme evoluution välikappaleeksi. Voimme käyttää mietiskellen herkkyyttämme ja leikkiä itsemme tuntemiseen, itsemme ylittämiseen ja itsemme aktualisoimiseen: Meistä voi tulla mielekäs ja eettinen osa maailmassa tapahtuvaa tietoisuuden evolutiivista laajenemista. Ja mikä parasta, samalla alamme tuntemaan itsemme entistä eläväisemmäksi.  Teatterilla on monikulttuurista ja historiallista voimaa. Luova kirjoittaminenkin voi olla mietiskelyä!

Tolle korostaa, että meidän tulee tulla tietoiseksi suhteestamme omiin ajatuksiimme.  On astuttava pari askelta taaksepäin. Sisäisessä teatterissa harjoittelemme näitä  askeleita mietiskellen, hyödyntäen kaksoistietoisuutta.  Olemme sekä tilamme, että niiden tarkkailija. Otamme vakavuuden sijaan leikkivän suhteen oppimiimme tunnetiloihin, niiden käyttäytymismalleihin ja ajatuksiin.  Ryhdymme myötätuntoisen näytelmämme kirjoittajaksi ja  yleisöksi. Lakkaamme ottamasta itseämme ja tunnepitoisia ajatuksiamme liian vakavasti.

Aikamme ongelma on, että meillä on jopa liikaa tietoa, informaatiotulvaa, ja liian vähän leikillistä suhdetta toinen toisiimme ja itseemme.  Otamme itsemme lisäksi toinen toisemme liian vakavasti.  Työpaikoilla tunnepitoisiin tarinoihin takertuvat aikuiset totiset ihmiset taistelevat keskenään ja vetävät mattoja toinen toistensa alta. Niin suuri on oikeassa olemisen tarve. Kaikissa kansankerroksissa, akateemisista duunareihin, näemme ihmisiä, jotka ottavat ajatuksensa tosiasioina. Ja jotten liian ylimieliseksi ala, tätä joudun itsekin edelleen harjoittelemaan. Ajatuksiin samaistuminen on niin helppoa ja nopeaa!

Kun et ymmärrä kaikkien ajatuksiesi suhteellisuutta, et ole vapaa. Takertumalla  monenlaisiin ajattelun malleihin ja yksipuolisiin käsitteisiimme, olemme ajatustemme luomassa vankilassa.  Luovat kokemukselliset menetelmät tarjoavat astinlautoja syvälliseen elämänymmärrykseen ja ikuisesti virtaavan minuuden tavoittamiseen.

Ihminen on niin paljon enemmän kuin mikään hänen roolinsa… Virginia Satirin (Your Many Faces) sanoin, meissä jokaisessa on tilaa tuhansille minuuksille.

Lähteitä:

Eckhart Tolle, Becoming a Teacher of Presence, Audiobook

Sisäinen teatteri – Luova kirjoittaminen tietoisuustaitona, Kuumussa Virtaa Oy, 2013

 

 

Creative Mindfulness – Luovan hyväksyvän läsnäolon perusteita

Kati Sarvela

Oikeastaan melkoisen hauskaa huomata, että olen päätynyt verrattain samanlaisiin ajatuksiin “luovista tietoisuustaidoista” tai “luovasta hyväksyvästä läsnäolosta” (creative mindfulness), kun australialainen Barbara Grace (School of Modern Psychology). Hän kertoo perustavansa työpajansa ja webinarinsa näyttöön perustuviin menetelmiin, ja minäkin integroin omissa koulutuksissani ajatuksia näyttöön perustuvista menetelmistä: hypnoterapiaperinteestä (minätilojen terapia) ja hyväksyvästä läsnäolosta (mindfulness).

Barbara Grace korostaa, että parhaillaan on meneillään globaali muutos, jossa yhä useampi on alkanut löytämään heränneen minuutensa (“awakened self”). Tämä minuus kykenee oman sisäisen maailmansa havainnointiin, sen symboliseen ilmaisuun ja sisäisen kokemuksen integrointiin eli tilojen eheyttämiseen. Tämä luovan läsnäolon perinne täydentää erinomaisesti perinteisiä mindfulness-menetelmiä. Erityisesti johtajat ja parantavat yhteistöt tarvitsevat itsejohtamistaitoja, joita luovilla tietoisuustaidoilla kehitetään.


Barbara Gracen mukaan luovan hyväksyvän läsnäolon ytimessä on itsensä tiedostava minuus, joka elää autettisempaa, aidompaa, elämää, kiinnittymättä egoonsa. Egomme muodostuu, sisäistämässäni minätilojen terapiassa (ja Sisäisestä teatterissa), osista, minätiloista, joihin samaistuneena emme ohjaa omaa elämäämme. Ilman sisäisen maailmamme ohjausta olemme kuin ratsastajia hevosen selässä tilanteessa, jossa hevonen ohjaa ratsastajan vauhdin ja suunnaan, eikä ratsastaja ohjaa hevosta.

Tämä hevosen ohjaama tilanne vallitsee esimerkiksi, kun joku satunnainen, elämänvarrellamme opittu tila, tunnepitoisine käyttäytymisineen, ohjaa elämäämme. Seurauksena annan vallan vihatiloille ja monenlaisille ikäville, kilpaileville sekä kateellisille tiloille. Käytäydyn tavalla, jota tavallisesti joskus kadun jälkeenpäin.

Aitoon ”autenttiseen” minuuteemme pääsemme kiinni, kun löydämme itsestämme, havainnoivan ja kokemuksiamme nimeävän tarkkailijatilan. Osaamme nimetä sisäisen maailmamme osia  ja osaamme katsoa itseämme ikään kuin ulkopuolelta käsin, ja  löydämme taitoja ilmaista tätä kokemusmaailmaa symbolisesti, spontaanisti ja luovasti.

Luovan hyväksyävn läsnäolon taitoja tarvitsemme, jotta pääsemme irti kiinnittymisestä kokemuksista rakentamaamme jäykkään elämäntarinaan, jolla määrittelemme itseämme ja muita ihmisiä. Pääsemme irti myös ”sitten kun elämästä”, jossa odotamme jotakin kamalaa tai ihanaa tapahtuvan tulevaisuudessa. Emme tällöinkään elä tätä hetkeä läsnäolevasti.


Sekä perinteinen hyväksyvä läsnäolo, että luova hyväksyvä läsnäolo auttavat meitä elämään kiinnittyneenä ensisijaisesti tähän hetkeen.  Voimme elää mielikuvituksessamme, tässä hetkessä, uudelleen, sekä menneisyyttämme että tulevaa. Kehittyvillä tietoisuustaidoillamme voimme optimoida kykyämme olla luovissa flow-tiloissa ja läsnä yhä enemmän kaikessa tekemisessämme.

En usko, että läheskään kaikki ihmiset pystyvät pelkällä perinteisellä ”mindfulnessilla” ratkomaan elämäntaidollisia ongelmiaan. Jollakin lailla ihmisen on pystyttävä päästämään irti menneisyydestä (esimerkiksi uhritarinasta tai sankaritarinasta) ja tulevaisuuden epärealistisista haaveista, pystyäkseen elämään tätä hetkeä.

Luovat menetelmät (luova kirjoittaminen, musiikki, mielikuvaharjoitukset, tanssi, visuaaliset taiteet jne.) tarjoavat melko turvallisia menetelmiä, joilla voimme saattaa loppuun itsessämme – myös kehossamme lukkoina olevia – keskeneräisiä tarinoita. Taiteellisen itseilmaisun käyttä viemme tarinat päätökseen luovasti ja leikillisesti. Vertauskuvallinen ja symbolinen ilmaisu ovat huomattavan paljon pehmeämpiä tapoja tunteiden ilmaisuun kun inhorealistinen tapa samaistua kipeisiin menneisyyden tapahtumiin.

Jos ajattelee itsensä hoitamista ja oman kehomielen valmennusta, niin ihmiset ovat kautta aikojen käyttäneet taidetta tähän tarkoitukseen ja tietysti myös itsearvoisesti. Jotta tähän itsemme hoitamiseen ja valmennukseen pystymme, hyödymme, joskus myös kipeästi tarvitsemme, avuksemme ammattiauttajia. He auttavat meitä vakauttavin ja luovuin keinoin vaihtamaan näkökulmaa ja  päästämään irti menneisyydestä ja jatkuvasta tulevaisuuden kuvittelusta ja haaveilusta. Saattamme heidän avustuksellaan keskeneräiset tarinamme päätökseen.

Barbara Grace käyttää samoja menetelmiä työpajoissaan ja webinaareissan kuin minä: mm. mielikuvaharjoituksia, aikajanatyöskentelyä, ongelmien uudelleen määrityksiä ja taiteellista tunteiden itseilmaisua ja spontaania dialogia eri tilojen välillä. Hän korostaa samaa asiaa, mistä minäkin olen täällä monet kerrat kirjoittanut: Emme ratkaise ongelmiamme vain järjellämme vaan tarvitsemme itsemme kehittämiseen ja parempaan elämään sen lisäksi myös luovaa mielikuvitusta.

Barbara Gracen mukaan, kun vahvistamme olemassaolevia taitojamme ja teemme yhä enemmän asioita, joita rakastamme, käyttäen luovuutta ja viisauttamme, voimme elää enemmän aitoa, oman itsemme näköistä onnellisempaa elämää. Suurin osa meistä tietää sisimmässään, että olisi aika elää yhä enemmän elämää, joka on sopusoinnussa omien todellisten arvojen ja uskomusten kanssa. Elääksemme uudenlaista elämää, on meidän uudistettava ajatusmaailmaamme  ja aloitettava uusi matka uuteen toimintatapaan, jossa voimme toteuttaa itseämme itsenäisesti, lähtökohdan ollessa toisten ihmisten rakkaudellisessa palvelemisessa.

Yltiö individualistinen elämäntapa alkaa olla tiensä päässä. Iloa elämään ei tule seuraamalla ja toteuttamalla egomme tarpeita, vaan palvelemalla yhteistä hyvää kukin omalla tavallamme. Kohden parempaa tulevaisuutta, kuljemme auttamalla  ja palvelemalla toinen toisiamme, sen sijaan, että keräämme, juosten orvanpyörässä, aineellisia egon symboleja itsellemme.  On aika siirtyä itsestä välittämiseen sekä  luovaan ja parantavaan yhteisölliseen elämään.  Vähemmän voi olla enemmän.

PS.  Seuraava koulutukseni Wahren-opistolla.

LUETTAVAA:

 

Kati Sarvela, Sisäinen teatteri – Luova kirjoittaminen tietoisuustaitona, Kuumussa Virtaa Oy, 2013

Luova hyväksyvä läsnäolo – Creative Mindfulness

Kirjoittaja: Kati Sarvela

Newsweek-lehdessä on tuore juttu siitä, kuinka on hyödyllistä on puhua itsekseen, kunhan sen tekee kolmannen persoonan näkökulmasta käsin. Psykologi tutkija Jason Moserin mukaan asia saa aivan liian vähän huomiota.  Kaikki sisäinen puhe ei ole suinkaan pahasta. Hänen mukaansa sisäisen puheen hyödyntämistä stressin ja ahdistuksen helpottamisessa käytetään aivan liian vähän.

Kun mindfulness perinteessä hehkutetaan mielen “tyhjyyttä”, tässä hetkessä olemista, on tarpeen muistaa, että kaikki sisäinen puheesi ei ole missään nimessä haitallista. Älä kuitenkaan samaistu mielesi “ikäviin” osiin (esim. kateellinen tai vihainen osa), äläkä puhu kaikkea mieleesi juolahtavaa ääneen, samaistuen osiisi. Sen sijaan nimeä osasi, ja ota osiesi puheeseen kolmannen persoonan tarkkaileva näkökulma.

Mindfulness and Art of Drawing – kirjan kirjoittaja Wendy Ann Greenhalgh kirjoittaa, että voimme tehdä tutkimusretkeä tietoiseen hyväksyvään läsnäoloon luovuuden tarjoamin menetelmin.   Hän kirjoittaa:  Perinteisissä tietoisen hyväksyvän läsnäolon harjoitteissa keskitymme hengitykseemme tai kehon aistimuksiin.  “Luovassa mindfulnessissa” keskitymme tiettyyn luovaan aktiviteettiin kuten piirtämiseen tai luovaan kirjoittamiseen. Opetan kaikkia luovia aktiviteetteja kehollistettuina: Miltä tuntuu pitää kynää kädessä, ja piirtää tai kirjoittaa sillä, ja samalla kiinnittäen huomiota omaan hengityksen tarkkailuun.

Processed with MOLDIV

Luovat menetelmät ovat Julie Beckin (The Zen of Adult Coloring Books) pikemminkin mind-fulness, mielen täyteyden, –mentelmiä kuin perinteistä tietoisen hyväksyvän läsnäolon “tyhjentymis” meditaatiota.  Mieli tavallaan ahdetaan täyteen erilaisia värejä, näkymiä, näkökulmia, joilla  “kukistetaan” tietoisen mielen tahto. Näin meiltä katoaa ajantaju ja ympäristö. Tila muistuttaa aivojen perinteistä mindfulness-tilaa, mutta se saavutetaan vain toista kautta, mielen luovien aktiviteettien kautta.  Saatat niissäkin aistia kaiken väliaikaisuuden kokemuksia  ja täydellisen läsnäolon hetkiä.

Itse olen kehitellyt Sisäisen teatterin menetelmää, joka on yksi tapa harjoittaa luovaa hyväksyvää läsnäoloa eli tietoisuustaitoja.  Otat hiljaisuudessa ja juurtuneena mielesi sisältöön kolmannen persoonan näkökulmaan:  Teet mielesi osista kartan nimeämällä leikillisesti sisäisiä osiasi (Kuka minussa nyt puhuu?), ja lähdet luovasti ilmaisemaan puoliasi flow-tilassa,  kirjoittaen tai erilaisisin, enemmän tai vähemmän ohjatuin, mielikuvaharjoituksin.  On oikeastaan melkoiseen hauskaa huomata, että yhä enemmän tulee kokemuksellista näyttöä tämän kaltaisten menetelmien toimivuudesta. Jargonilla sanottuna, mindfulness voi olla myös playfulnessiä, ja tällä voimme integroida aivojamme yhä luovemmaksi ja toimivammaksi kokonaisuudeksi.

Processed with MOLDIV

Saavuttaksemme tasapainoinen elämä, meidän on treenattava aivojamme. Teatteri metaforan lisäksi voimme käyttää aivoistamme musiikin vertauskuvia. Aivomme ovat kuin orkesteri, joka on harjoiteltava soittamaan synkroniassa. Se ei tapahtu vain järjellämme, vaan tarvitsemme mielikuvitustamme ja luovaa, leikillistä läsnäoloa. Jos et synkronisoi ja integroi, “eheytä” aivojasi,  elämämme tuottava musiikki ei ole välttämättä kaunista. Luovassa, kokemustamme eheyttävässä, ja sen toimintaa optimoivassa,  luovan tietoisen hyväksyvän läsnäolon oivallusprosessissa voi erottaa neljä vaihetta (mukailtu mindful.orgin artikkelista):

  1. Valmisteluvaihe.  Meidän täytyy opetella ideoita ja käsitteitä, jotka liittyvät käsiteltävässä olevaan tehtävään.  Luovassa prosessissamme hiljennämme hallitsevan kokemustilamme, jolloin voimme siirtyä vapaammin tilasta toiseen. Vahvistamme näin nk. divergenttiä ajattelua *). Emme välitä tässä kohdin todellisuuden kaoottisuudesta, satunnaisuuksista ja todellisuuden “sotkuisuudesta”, monimerkityksellisyydestä.
  2. Inkubaatiovaihe.  Kun olet kerännyt tietoa ja ideoita, on aika siirtyä “offline-tilaan”. Nukut, surffaat, nautit elämästä ja luonnosta. Luovasti kirjoittaessa annat tällöin tilojesi synnyttää spontaanisti “mitä sattuu”.   Alitajuntasi huolehtii uuden informaation järjestelemistä, ja valmistelevat oivaltavaa näkemystä tietoisuutesi näyttämölle.
  3. “Ahaa-vaihe”. Yhtäkkiä vastauksia alkaa syntyä selittämättömästi. Tämä on todellinen luovan oivalluksen hetki, kun spontaanit alitajunnassamme prosessoituneet ajatuksemme alkavat järjestäytyä (luovasti kirjoittaen) uudella, usein hyvinkin odottamattomalla  tavalla.
  4. Varmennusvaihe. Uudet oivalluksemme on peilattava todellisuuteen ja raakaan tietoon. Tämä vaihe edellyttää nk. kovergoivaa ajattelua:  Käytämme vähemmän mielikuvitusta ja saatamme uudet ideat kognitiivisen ajattelun ohjaukseen ja analyyttiseen tietoiseen arviointiin. Hienosäädämme luovuutemme synnyttämät ideat uusiksi ja käyttökelpoisiksi ideoiksi.

 

Kutsun aivojamme usein “imaginaariumiksi”, mielikuvitusteatteriksi, joka tuottaa erilaisia luovia näytelmiä, sisäisen puheemme ja spontaanien mielikuviemme draamoja. Näistä tietoisen “perinteisesti järkevän” mielemme on poimittava parhaat ideat käytäntöön. Mielemme on torso ilman toinen toista. Koulutuksessamme on perinteisesti yliarvostettu konvergoivaa ajattelua ja vain hyvin vähän opetettu luovaa, divergenttiä, ajattelua.

PS. Seuraava koulutukseni Sisäisestä teatterista on Wahren opistolla.

*) Konvergentti ajattelu pyrkii yhteen “oikeaan” ratkaisuun, divergentti ajattelu taas pyrkii löytämään luovasti mahdollisimman monta ratkaisuvaihtoehtoa.

Leikin voima

 Kaikki ihmisen toiminta on leikkiä.  – Platon

Jälkimaininkina sensorimotorisen psykoterapia 1. jakson koulutuksen viimeisestä päivästä, kirjoitan tämän blogiartikkelini leikin voimasta. Ehkä aikamme ongelma on, ollut, että otamme elämämme leikit liian tosissaan.

Leikki ja masennus

Ihmisellä on Jaak Pankseppin mukaa seitsemän primaarista eli perustunnetta, emootiota. Ne ovat etsiminen, raivo, pelko, halu, hoiva, paniikki ja leikki.

Pankseppin mukaan masennuksen hoitamisessa on kolme uuttaa hoitosuuntausta, ja viimeinen niistä liittyy leikkiin.

  1.  Turvallisten opioidien kehittäminen (esim. buprenorphine).
  2. Aivojen sähköinen stimulointi, jotta henkilön kykyä innon kokemiseen nostetaan.
  3. Analysoidaan leikin olemusta – se, että parannamme aivojen kykyä leikkiin, liittyy sosiaalisiin tuntemiseen, ja sen neurokemiaa tutkitaan.

Yhteistä näille uusille menetelmille on, että niissä yritetään aktivoida ihmisen omia positiivisia tiloja  eikä hoideta “sairautta”. Masennus ja ilo ovat saman kolikon eri puolta.

Se, että löydämme itsestämme innostuksen tiloja, joita löytyy leikeistä, vähennetään luonnollisesti masennusta. Iloa tuottavat sosiaaliset suhteet ja erityisesti leikkiminen ovat erinomaista masennuslääkettä.  Ei ole mikään ihme, että leikillisyys on mukana organisaatioiden työhyvinvointiprojekteissa, erilaisissa valmennuksissa ja myös psykoterapiassa.

Leikkien lajit

Yhteisötanssija ja tanssinopettaja Annika Sarvela jakaa leikit (osittain perustuen Roger Caillosin 1958) jaotteluun:

  1. Kontakti- ja kosketusleikit
  2. Pään sekoitus -leikit
  3. Sääntöihin ja kilpailuun perustuvat leikit
  4. Sattumanvaraisuuteen perustuvat leikit
  5. Kuvittelu- ja roolileikit
  6. Laulu/loru/rytmileikit

Kaiken luovuuden ytimessä on leikki. Lisäksi siihen on sisäänkirjoitettuna tietoinen hyväksyvä läsnäolo eli “mindfulness”.

Leikkiminen ei ole helppoa kaikille

Valitettavasti leikkiminen ei ole kaikille helppoa. Liian monet meistä unohtavat aikuisten maailmassa leikkimisen taidot. Pat Ogdenin (sensorimotorisen terapian koulutusmoniste 2017) mukaan tähän on useita syitä:

  • Säätelemättömät kehon tilat voivat tuntua pelottavilta, jopa kivuliailta.
  • Keholta puuttuu resursseja leikkiin tai se on turtunut.
  • Elämämme varrella oppimamme uskomukset vievät meiltä leikin.
  • Kehon myönteisiin, leikillisiin tiloihin liittyvät kokemukset ovat ehdollistuneet traumoihin, kipeisiin elämän kokemuksiin.

Ehkä siksi tutkitaan “”oikotietä onneen”; etsitään ilon tunnetta uusista pillereistä. Sekin on hieno asia se. Ihanteellisinta tietysti olisi, että ihmisiä tuettaisiin ja opastettaisiin takaisin aikuisten leikkikouluihin.

Lisää asiaa leikin olemuksesta

Tässä vielä joitakin yhteen koottuja ajatuksia leikistä, jotka olen lainannut sensorimotorisen psykoterapian opettajamme Tony Buckleyn blogista:

1. Leikki on yhteistä kaikille nisäkkäille

Kaikki nisäkkäät leikkivät. Leikin avulla kehitämme taitojamme, jotka ovat tärkeitä selvitäksemme menetyksellisesti elämästä. Esimerkkinä on kissa, joka leikkii lankakerän kanssa. Oikeastihan se harjoittelee hiiren pyydystämistä. Kun ihminen on masentunut tai traumatisoitunut, leikin systeemi estyy. Hän unohtaa, miten leikitään.

2. Leikki on ohjelmoitu aivoihimme

Neurotieteilijä Jaak Pankseppin mukaan leikki on ohjelmoitu aivoihimme. Siellä on kaikki perustunteemme – myös leikki.

3. Mitä leikki on?

Oikea leikkiminen on spontaania, se on sisäsyntyisesti hauskaa, eikä siihen liity ahdistusta eikä muita hämmentäviä ikäviä tunteita. Yleensä leikkiin liittyy myös roolien vaihto. Tämä koskee myös muita nisäkkäitä.  Eläintenkin leikeissä roolit vaihtuvat. Kun ihmisten leikissä jostain yksilöstä tulee leikinjohtaja, sen hauskuus vähenne.

Leikki voi muuttua kiusaamiseksi.  Oikeassa leikissä on naurua ja hassuttelua, eikä ketään alisteta.  Se ei ole organisoitua, kuten esimerkiksi jalkapallo on, koska näihin on sisäänkirjoitettuna kilpailu, mikä voi aiheuttaa stressiä ja ahdistusta. (Ehkä toisille jalkapallo voi olla leikkiä ja toisille kilpailua?)

4. Leikki ja nauru emotioiden säätelijöinä

Myös psykoterapiassa voidaan käyttää hyväksi leikkiä, jolla kehitetään asiakkaan tunnetaitoja ja kimmoisuutta.  Se ei tarkoita sitä, että terapeutin täytyy käydä stand-up koomikon kursseja, mutta hänen täytyy ymmärtää leikin, naurun ja huumorin tärkeys. Joskus hyvä nauru kuljettaa terapiaa aimo askeleen eteenpäin.

On muuten erityisesti eräs asia, mikä “kolahti” viimeisenä sensorimotorisen psykoterapian koulutuksessa (Tony Buckley).  Hän sanoi, että terapia ei ole ainut tapa, jolla voi integroida eli “eheyttää” ihmistä.  Hän toi esille draaman parantavan voiman.

Sisäinen teatteri ja leikki

On hyvä muistaa, että yksin leikkiminen on myös tärkeää. Ihminen hyötyy sekä sosiaalisista leikeistä, että yksin leikkimisestä.

Sisäiseen teatteriin, luovaan kirjoittamiseen tietoisuustaitona, on sisäänkirjoitettuna leikki.  Se on aikuisen tietoista mielikuvituskaverien etsimistä.

Mikäli terapeuttisesta kirjoittamisesta puuttuu leikin elementit, se voi muuttua liian vakavaksi. Se, että samaistut ryppyotsaisesti pitkiksi ajoiksi joihinkin energiasyöppöihin tunnetiloihin, kuten häpeään, syyllisyyteen tai suruun, ei ole sinulle hyväksi, vaan on tärkeää osata rytmisesti vaihtaa, mielikuvitusta käytäen, myönteisen elämänasenteen (aikuinen turvallinen aikuinen tilasi) tai korkean energian omaaviin tiloihin (esim. vihainen tilasi). Jotta kirjoittamisesta tulee parantavaa, täytyy siinä olla leikillisyyttä.

Itselleni luovan kirjoittamisen lisäksi valokuvien työstäminen on leikkiä: 17498471_1185544098221299_3257422591025994052_n

 

 

Oletko löytänyt tietoisuutesi ohjauskeskuksen?

Löysin taas mielenkiintoisen kirjan, amerikkalaisen lääkärin Richard Mossin kirjan “Mandala of Being- Discovering the Power of Awareness”.  Siinä on oikeastaan koko Sisäisen teatterin ydin. Hän vain käyttää omia käsitteitään, minä omiani.

Mossin mukaan, niin kauan kun “asustamme identiteeteeteissämme”, meillä ei ole tietoista kykyä liittyä jokaiseen hetkeen tuoreesti. Identiteettimme on toiston kautta opittu käyttäytymismalli, jossa vähitellen alamme sekoittamaan aistimuksemme ja tunteemme todelliseen olemukseemme. Emme osaa, samaistuneena identiteettiimme, muuta kuin tulkita hetkeä sen ehdoilla: tukeeko vai uhkaako kulloisenkin hetken  tapahtuma identiteettiämme.

17498471_1185544098221299_3257422591025994052_n

Richard Moss erottaa roolit ja identiteetit toisistaan. Rooli on tietoisesti opeteltu tapa olla maailmassa, identiteettimme puolestaan ovat usein huonosti tiedostettuja samaistumisiamme, jotka saattavat kaapata jonkun roolimme ja sabotoida sen toimintaa.

Sisäisessä teatterissa en erota rooleja tai identiteettejä toinen toisistaan, sen sijaan ne ovat mielemme ainutkertaisia osia, kokemustiloja tai minätiloja.  Englanniksi puhutaan “ego statestä” eli egotiloista.  Toiset niistä on paremmin tiedostettuja, toiset puolestaan  huonommin.

Jos joku tila sabotoi toisen toimintaa, Sisäisen teatterin termein, voimme ajatella sabotoijan olevan toisen tilan läheinen “kaveri”. Tämä kaveri saattaa “soutaa venettä” päämäärämme suhteen väärään suuntaan, sabotoiden tietoisen roolin toimintaa. Esimerkiksi opiskelet lääkäriksi, ja musiikkia rakastava kokemustilasi sabotoi opintojasi,  koska se haluaisi sinusta muusikkoa. Luovassa terapeuttisessa flow-tilassa, meditatiivisessa tilassa tai hypnoosissa voimme tehdä mielemme huonommin tietoisia puolia näkyviksi, ja voimme luovuudellamme edistää harmonisempi minätilojen kokonaisuutta.

Saavutamme metakognitiivisia taitoja, kun teemme mielen huonosti tiedostamia kokemustiloja, egomme osia  (rooleja ja identiteettejämme) näkyviksi, jolloin niiden tietoinen ohjaaminen helpottuu. Emme tämän jälkeen samaistu identifikaatioihimme yhtä helposti. Kokemustilojemme erilaistuessa ja tullessa tiedostetuiksi, egomme “kypsyy”. Se erilaistuu, ja kykenemme ohjaamaan tilojamme yhä taitavammin aidon olemisen keskuksesta käsin.

The-Mandala-of-Being-Discovering-the-Power-of

Moss näyttää olevan yhtä mieltä kanssani, että egosta ei tarvitse päästää kokonaan irti, vaan sen on kypsyttävä. Aina tarvitsemme jossain määrin kokemustilojamme, emme muuten selviäisi arjestamme. Sen sijaan ihmiset, joiden tietoisuus erilaistuu, kykenee liikkumaan virtaavasti ja ketterästi erilaisissa tunnelatautuneissa tiloissaan, ilman samaistumista ja hyväksyvän  läsnäolon kadottamista. 

Itsetuntemuksemme kautta mielemme siis erilaistuu. Koska länsimaisessa kulttuurissa ei ole opetettu itsetuntemusta, ja vain harvan ihmisen tietoisuus on pitkälle erilaistunut, on se poliittisissakin konflikteista keskeistä. Ihmiset samaistuvat identifikaatioihinsa ja aito hyäksyvä läsnäoleva suhde muihin ihmisiin estyy.  Oikeastaan aina kun ihminen kirjaimellisesti rakastuu totuuteensa, kysymys on  mielen huonosta erilaistumisesta. Tällöin häneltä valuu energiaa ja aikaa oikeassa olemiseen.  Ihmisoikeuksissa on Mossin mukaan kysymys erilaistumisesta käytännössä. 

Kun tuntee itsensä, ja erilaistuneet puolensa, ei ole tarvetta enää olla oikeassa ja osoittaa toista ihmistä väärässä olevaksi. Eri elämänvaiheissa sovittelemme eri identiteettejämme Mossin kuin vaatteita. Hän kirjoittaa: “Muistan Neale Donald Walshin, kun hän kertoi identiteetteihin samaistumisen eri vaiheista. Hän kuvasi olleensa teininä hiuksensa, muutama vuosi tämän jälkeen hän oli autonsa ja tästä taas muutama vuosi eteenpäin, hän oli naisensa.”

Vaikka näitä samaistumisia identiteettimme tapahtuu jokaiselle omalla tavallamme, emme ole mikään näistä identifikaatioista; ne eivät ole todellista olemustamme. Opimme silti valtavasti jokaisesta samaistumisestamme, kun kasvamme kunkin vaiheen yli. 

Ihminen alkaa tietoisuuden erilaistumisen jälkeen viihtyä tietämättömyydessä ja maailman monimerkityksellisyydessä, ja Mossin mukaan samalla hänen moraalinsa kehittyy. Ihmisen ei tarvitse tuntea itseään uhatuksi “ei-tietämisen” tilassa, koska oleminen ei synny mistään valmiista oman itsen identifikaatioista, tiedetyistä “totuuksista”, vaan tietoisuus lepää itsetuntemuksen kautta saavutessa oman mielen levollisessa keskuksessa. #tietoisuustaidot #itsetuntemus

PS. Muistathan Ruukin kurssimme huhtikuun loppupuolella.

Kehitä mindfulness-taitojasi -Tutustu tunnetiloihisi mielikuvituksesi avulla

Paikka:   Strömforsin Ruukki, Ruotsinpyhtää, Loviisa

Ajankohta:  22.-23.4.2017

Hinta:   185 euroa (sis. alv 24 %) + majoitus

Tunne itsesi!

Tietoinen hyväksyvä läsnäolo ei ole vain meditaatiota, vaan se on myös itsetuntemusta ja -hyväksyntää. Harva tulee ajatelleeksi, että mindfulness-harjoitukset ovat vasta oman henkisen polun alkupiste.

Tässä työpajassa:

– Edistämme tietoisen hyväksyvän läsnäolon taitoja opettelemalla aistimaan, havainnoimaan ja nimeämään kokemustilojemme x).

– Harjoittelemme juurruttamaan itseämme eri säätelemään omaa tunteiden sietoikkunaamme.

– Pohdimme, kuinka kokemustiloja voi hyödyntää itsetuntemuksessa.

wp_20150521_027-1

Itsetutkimus eli oman mielen havainnionti, aistiminen ja erilaisten tunnetilojen nimeäminen sekä kyky oman tietoisuuden peilaamiseen, muodostavat  tärkeän osan tietoista hyväksyvää läsnäoloa eli mindfulnessia.  Kun opimme tuntemaan ja kohtaamaan itsessämme olevaa moniäänisyyttä, helpottuu myös toisen ihmisen kohtaaminen hyväksyvästi läsnäollen.

Luoviin taideterapeuttisiin menetelmiin on sisään kirjoitettuna tietoinen hyväksyvä läsnäolo. Sisäisessä teatterissa opit  rohkeasti, myötätuntoisesti, luovasti ja leikillisesti tekemään tuttavuutta erilaisten kokemustilojesi, “puoliesi” kanssa. Kati Sarvela käyttää opetuksessaan hyväksi australialaisen hypnoterapeutin HTT:tä (hallitsevan tilan tunnistus eli ESI). Teet oman karttasi tietoisuutesi  keskeisistä osista.

Kuuntele kehoasi!

Tilasi ovat aina myös kehollisia. Esimerkiksi viha on myös fysiologinen tila.  Itsesi juurruttaminen rauhoittaminen mielikuvin ja kehollisesti ovat tärkeä osa hyväksyvää tietoista läsnäoloa. Tällä mindfulness kurssillamme edistämme yhteyttämme kehoomme  Pia Mustosen ohjaamalla hieronnalla. Yhdistämme mielen ja kehon huoltoa toinen toisiinsa.

Opettele toteuttamaan itseäsi monipuolisesti!

Kurssilla otamme ensi askeleet eri puoliemme tunnistamiselle ja taiteelliselle, luovalle ilmaisulle. Kuinka usein elämän ongelmamme johtuvat siitä, että otamme itsemme ja ajatuksemme liian vakavasti!

On valtava askel eteenpäin oman tietoisuuden ohjauksessa, kun tunnistat tilasi (jaa… Vilma Vihainen on taas paikalla), ja suhtaudut niihin myötätuntoisesti. Et automaattisesti samaistu tiloihisi (Olen hemmetin vihainen!), vaan löydät tarkkailijatilasi avulla paremman, läsnäolevamman tilan ja kokonaisvaltaisesti viisaamman tavan reagoida tapahtumiin.

Kun tunteelle annetaan taiteellinen ilmaisu, mahdollistuu tilojen “integraatio” eli esteetön sisäinen vuorovaikutus turvallisesti ja pehmeästi. Jokainen tilasi haluaa tulla kuulluksi. Tilojesi torjunta ei vie sinua eteenpäin. Löytämällä hyväksyvän suhteen itseesi, itsetuntemuksesi lisääntyy, mielesi ohjauskyky lisääntyy  ja kasvat joustavammaksi ja tasapainoisemmaksi ihmiseksi.

Ilmottautuminen:  terapiahierontasofia (at) gmail.com

Kouluttajina Kati Sarvela, HLL,  hypnoterapeutti, mindfulness-ohjaaja, sensorimotorinen psykoterapia 1 ja Pia Mustonen, hierontaterapeutti ja kouluttaja

Täältä löydät lisätietoa Kati Sarvelan Sisäisestä teatteri-menetelmästä:

https://m.facebook.com/InnerTheaterSisainenTeatteri/Sisäinen teatteri toimii mentalisaation logiikalla
https://esifinland.com/2017/01/12/sisainen-teatteri-toimii-mentalisaation-logiikalla/
https://esifinland.com/2017/01/19/tee-aivoistasi-paras-ystavasi/

LUETTAVAA:

Sarvela Kati, Sisäinen teatteri – Luova kirjoittaminen tietoisuustaitona, Kuumussa Virtaa Oy 2013,

Sky Jan, Mielesi monet puolet, Kuva ja Mieli, 202

x) kokemustilat ovat kehollistuneita tunnetiloja, jotka ovat syntyneet selviytymiskeinoinasi eri elämäsi vaiheissa.

Sisäisen teatterin kehomeditaatioharjoitus -vapauta itsesi positiivisuuteen

Toisen aallon positiivisen psykologian mukaan on tärkeää oppia “syleilemään” omaa pimeyttä. Tällä Sisäisessä teatterissa tarkoitetaan, että opit luovin menetelmin ilmaisemaan ja integroimaan eli eheyttämään itseäsi. Ulotat itsehyväksynnän myös heikkouksiisi ja keskeneräisyyteesi. Hyväksyt omat herkät, häpeävät, ilkeät, vihaiset, kateelliset jne. “osasi” eli kokemustilasi, mutta et anna niiden ohjata elämääsi. Tämä itsehyväksyntä tapahtuu itsehavainnoinnin, meditaation ja peilauksen eli luovan itsereflektion kautta.

Voit työstää kieltämiäsi tunnetiloja myös kehollisesti. Kun harjoittelet, kannattaa ottaa työstettäväksi alkajaiseksi joku pikku arjen moka, josta esim. kriittinen puolesi sättii sinua. Se voi olla vaikkapa joku pikku unohdus, joka harmittaa sinua. Ei ole tarkoitus, että ryntäät kokemuksiin, jotka saavat sinut suunniltaan. Se, että et pysty säätelemään kokemustasi, on merkki siitä, että tarvitset ammattiapua. 

Tietoisuustaidoissa onkin olennaista, että opit säätelevästi ja lempeästi menemään tiloihin, jotka eivät lamaannuta tai saa sinua pois tolaltasi. Tavallisesti meditaatio on hyvä aloittaa  ryhmässä, työnohjauksessa tai terapiasuhteessa, ohjatuin mindfulness-harjoituksin. 

 Jos teet harjoituksia yksin, otat samalla vastuun itsestäsi. Tällöin turvaa voi tuoda luotettava ystävä tai puoliso, jonka kanssa voi jakaa kokemuksia.  Sinun täytyy osata myös olla itse oma turvasi (tietoisuudessasi on turvallisia, vakaita aikuistiloja ja osaat maadoitua).


Harjoitus:
1) Anna hetken, noin minuutin verran, ikävän tilanteen kulkea mielessäsi mielikuvin.

2) Siirrä huomiosi kehoosi. Aisti kehoasi. Missä ja mitä tuntemuksia kehossasi herää? Nimeä kokemukseen liittyvä tilasi (vaikka Kateellinen, Hätiköijä jne.)

3) Siirrä nyt huomiosi kokonaan tähän kehosi kohtaan. Voit käyttää apuna hengitystäsi. Aisti nyt vain kehosi tuntemusta. Millaisena kehollisina kokemuksena tilasi ilmenee?

4) Älä yritä muuttaa kokemusta mitenkään. Anna sen vain olla sellaisena kuin se on ja viipyile kokemuksessasi. Voit sanoa mielessäsi itsellesi jotain kannustavaa, kuten että on ok tuntea tätä tunnetta, voin antaa itseni viipyä tässä kokemuksessa kaikessa rauhassa. Ota aikaa itsellesi tilan kokemiseen.

5) Hengitä hetki sydämeesi. Halutessasi aistia kokemusta käsi sydämmelläsi. Hae sieltä myötätuntoa, lempeää,  ystävällistä ja rakkaudellista kokemusta. 

6) Viivy ja kasvata tätä miellyttävää, rentoa, voimavarakokemusta. Millaisena myötätunnon kokemus tuntuu kehossa? Liittyykö siihen tuntemuksia tai aistimuksia? Entä mielikuvia? 

7) Siirrä nyt kätesi siihen kohtaan kehoa, joka kaipaa myötätuntoa ja hengittele kaikessa rauhassa lempeyttä ja myötätuntoa koko kehoosi.

8) Lopeta harjoitus.