Terveys- ja sosiaaliala on tällä hetkellä suurissa vaikeuksissa. Eräs selitys tälle lienee, että lääketieteellinen asiantuntijakulttuuri rakentuu edelleen vanhoilliselle, yksipuoliselle, mekanistiselle, autoritaariselle, hierarkkiselle ja pirstotulle maailmankuvalle. Onneksi lääketieteen piiristä löytyy yhä enemmän tuoretta ja erilaista ajattelua. Tietoisuustaidot ovat tunkeutumassa lääketieteelliseen tiedekuntaan.
Psykiatri Dan Siegel on tuore ajattelija, joka tuo uusia tuulia lääketieteelliseen kuluttuuriin. Siegelin monistessa ajattelussa mieli, aivot ja ihmissuhteemme ovat energia- ja informaatiomolekyylivirran kolme eri ulottuvuutta. Niitä ei tule irrottaa ihmisen hoitamisessa toinen toisistaan. Aivoja Siegel ei muuten sijoita vain pääkoppaan, vaan aivot ovat koko kehossamme. Toki tieteellisessä tutkimuksessa voimme pirstoa ihmisen, mutta meidän tulee ymmärtää, että erilaiset tutkimusmetodit edustavat vain rajallisia ja irrallisia tapoja katsoa ihmistä.
On kaksi dualismia, jotka on integratiivisen, erilaisia viisausperinteitä yhdistävän, lääketieteilijän ylitettävä:
1. Potilas/lääkäri dualismi
Potilaan paraneminen ei ole vain tekninen suoritus, jossa lääkäri ja potilas ovat toisistaan erillisiä osia. Jotta lääkäri aktivoi potilaan potilasta parantavia lumevoivia, täytyy hänen toki aistia, tutkia ja tunnistaa potilaansa elimellisiä vikoja. Tämä ei kuitenkaan riitä, integratiivisen lääkärin täytyy kyetä aistimaan ja tunnistamaan myös potilaansa tunteita ja tuntemuksia. Tämän taidon saavutamme vain siten, että tutustumme omiin tunteisiimme tietoisuustaitojen avulla (esim. hyväksyvä läsnäolo, luovat itsereflektiiviset menetelmät). Kokonaisvaltaisesti parantava lääkäri on sinut oman tunne-elämänsä kanssa.
Tietoisuustaitoja on opetettu käsittääkseni Suomessa edelleenn hyvin vähän lääketieteellisessä tiedekunnassa. En tiedä, ehkä syynä on se, että lääkärin täytyy opetella niin paljon erilaisia asioita, että tämän on ajateltu olevan liian raskasta ja aikaa vievää. Jopa sellaista vanhakantaista viestiä on tullut omasta tiedekunnastani, ettei siellä ymmärretä, miten tällainen koulutusus voisi liittyä hammaslääkärin koulutukseen.
Entä jos onkin niin, että lääkärin työstä tehdään raskasta ja vaikeaa, sen takia, ettei häntä opeteta tutustumaan omaan tunne-elämäänsä. Tietoisuustaitojen, kuten oman sisäisen maailman peilauksen puute, johtaa helposti siihen, että lääkäri uupuu ja kyynistyy työpaineidensa alla. Valitettavasti tämä näkyy mielestäni myös siten, että lääketieteellisessä koulutuksessa joskus egoistiset motiivit ovat piilotettuina hyveiksi. Tämä johtaa esimerkiksi siihen, että liian monesta lääketieteilijästä kasvaa markkinatalouden juoksupoikia.
Potilaan paraneminen ei ole vain tekninen suoritus. Potilaan ja lääkärin välinen vuorovaikutussuhde, jossa informaatio- ja energiavirrat kulkevat vapaasti, on kokonaisvaltaisen paranemisen – lumeen – ytimessä. Toimiva lääkärin ja potilaan välinen vuorovaikutussuhde aktivoi parantavia voimia. Parantavassa ideaalisessa suhteessa, eheyttävää energiaa ei kappaa potilaan eikä lääkärin käsittelemättömät tunnetilat. Mikä parasta, parantava suhde eheyttää sekä potilasta että lääkäriä. Sillä on myönteinen vaikutus molempien kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin ja immuunivasteeseen. Se keventää lääkärin työtä ja hänen tunnetaakkaansa ja edesauttaa potilaan paranemista.
Ihmisen terveys elää vuorovaikutuksellisessa suhteessa ympäröivään sosiaaliseen ja materialistiseen maailmaan. Epäonnistuneet sosiaaliset kontaktit heikentävät vastustuskykyämme ja onnistuneet parantavat sitä.
2. Kehomieli dualismi
Integratiivinen, erilaisia viisausperinteitä hyödyntävä, lääkäri sanoutuu irti kehomieli-dualismista, jossa kehon ajatellaan olevan jotenkin erillinen osa mielestä. Dan Siegel määrittelee terveyden optimaaliseksi organismin toiminnaksi, joka mahdollistaa elämän virtaavuuden, mikä sisältää joustavuuden, sopeutuvuuden, koherenttisuuden, energisyyden ja vakauden. Terve ihminen on jatkuvassa flow-tilassa, integraation, eheytymisen, virrassa (river of integration). Voi olla, että jossain vaiheessa virta on kaaoksessa, mutta mitä enemmän ihmisellä on tietoisuustaitoja, sitä nopeammin hän saa vakautettua virtansa uuteen uomaan.
Ruumiimme on viisas. Sen soluilla on kyky uudelleen järjestäytymiseen, oppimiseen ja itsensä ylittämiseen, transsendenssiin. Mielemme ei ole vain pääkopassamme, vaan se on jokaisessa solussamme. Jokaisella solullamme on kyky autonomiseen elämään, mutta myös eheyttävään vuorovaikutukseen toisten solujen ja kudosten kanssa. Sairaudessa tämä integraatiokyky häiriintyy. Systeemi häiriintyy.
Tunnetilamme eivät ole vain mielemme sisältöjä. Sen sijaan ne ovat energia- ja informaatiomolekyylitoimintaa. Stressi- ja trauma voi vaurioittaa tätä itseään jatkuvasti eheyttävää järjestelmää siten, että häiriintynyt virtaus tuottaa mielenterveysongelmia, kehollisia oireita ja sairauksia. Tunne-elämällämme on vaikutusta immuunijärjestelmäämme ja tällä puolestaan fyysiseen terveyteemme.
Lisäksi tunnetilamme ovat tarpeellisia, ne ovat oppaitamme laajempaan elämän ymmärrykseen. Emme takerru laatikkoajatteluun vaan näemme yhä paremmin kokonaiskuvan. Erilaisissa tunnetiloissa katsomme maailmaa erilaisten silmälasien kautta. Voimme hyödyntää tunnetilojamme oman, merkityksellisen, identeteettitarinan rakentamisessa. Voimme luovuudellamme antaa sairaudellemme monenlaisia vertauskuvallisia parantavia muotoja.
PS. Dan Siegel onkin sitten pian vierailulla Suomessa!
Minän monet puolet 
