Oikeastaan melko mukava törmätä “Sisäisen teatterin harjoitukseen” sellaisen henkilön julkituomana kuin Dalai Lama.  Hypnoterapeuttina tämä tietty kiinnosta minua erityisesti.  Mitä muuta seuraava harjoitus onkaan kuin Sisäisen teatterin mielikuvaharjoitus ja minätilojen itseterapiaa.

❤
Lapsena meidän oli helppo kuvitella  toisen ihmisen olkapäälle enkeli tai piru, vaan valitettavasti suuri osa meistä menettää mielikuvitusleikkien taidon kasvaessaan aikuisuuteen. Monet, varsinkin minun ikäluokastani, on opetettu ylijärkeviksi.  Samalla luovat ongelmanratkaisutaitomme kutistuvat.

Oma lukunsa on tietty ihmiset, jotka ottavat liian tosissaan tämän kaltaiset mielikuvaharjoitukset.  Jotkut väittävät, että psykoottisten ihmisten ongelma on, että he ottavat mielikuvaharjoituksensa liian tosissaan. Symbolisen ja metaforisen ajattelun ja reaalisen elämän rajat hämärtyvät. Kaiken kaikkiaan ajattelen, että mikäli ihmiseltä puuttuu tietoisuudestaan turvallisia, aikuisia, hyvän realiteettitajun omaavia tiloja, on hyvä aloittaa tietoisuustaitojen kehittäminen esimerkiksi terapiasta tai terapeuttisesta ryhmästä. Itse olen ollut terapiassa kuin myös opiskellut hypnoterapiaa ja midfulnessia.

❤
Suosittelen, että luet Dalai Laman mielikuvaharjoituksen läpi, ja teet sen sitten ulkomuistista. Voit välillä avata hiukan silmiäsi ja luntata, jos et muista ulkoa koko harjoitusta. Jos olet oikein innokas oppilas, äänitä harjoitus itsellesi.

❤
Hengitä muutama kerta syvään ja sulje silmäsi. Aisti hetki sisäistä kokemustasi ja visualisoi sitten “mielesi silmin” luoman mielikuvatilan vasempaan reunaan itsesi silloin kun olet kärsimätön… Käytä aikaa tämän näyn elävöittämiseen. Miltä tämä kärsimätön minuutesi näyttää?  Tämän jälkeen visualisoi tilan oikeaan reunaan itsesi silloin kun olet hyvin kärsivällinen. Miltä näytät kun sinulla on kaikki aika käytössä?   Katso itseäsi yhtä vahvasti kärsivällisenä, kun olet toisella puolella tilaa kärsimättömänä.
Nyt katso itseäsi tilan oikeassa reunassa masentuneena.  Katso tarkkaan…. Millaiseksi tunnet itsesi nyt, kun katsot masentunutta minuuttasi? Katso sen tuomitsevan katseen ja synkkyyden auraa.  Ja katso nyt tilan oikeassa reunassa itseäsi, kun olet täynnä elämäniloa.  Anna itsesi sulaa tähän elämäniloon ja onneen.  Kuvittele, miltä näytät tässä tilassa muille ihmisille.
Voit jatkaa harjoitusta näkemällä vasemmalla ikäviä tilojasi ja kuvittelemalla vastaavasti aina tilan oikeaan reunaan tämän ikävän tilan myönteisen vastatilan. Voit kuvitella kateellisen itsesi vasempaan reunaan ja oikeaan reunaan sen minuutesi, joka iloitsee toisen onnesta.  Voit kuvitella vasemmalle puolelle ylimielisen minuutesi, sen joka pitää itseään kaikkia tietäiväisempänä ja parempana.  Oikeaan reunaan puolestaan voit nähdä itsesi sellaisena, jollaisena suhtaudut kaikkien ajatuksiin ja olemiseen suvaitsevaisesti ja myötätuntoisesti.  Näe vasemmalla puolella typerä puolesi ja oikealla älykäs puolesi.  Näe kömpelö puolesi ja toisella puolella ylevä puolesi.  Näe vasemmalla tyytymätön puolesi ja oikealla kaikkeen tyytyväinen puolesi.
Jatka ja jatka, kunnes olet tuttu kaikkien minuuksiesi kanssa; tilan vasemmalla puolella olevien kuin myös tilan oikealla puolella olevien vastineminuuksiiesi kanssa.  Ja nyt katso itseäsi, millaiselta näyttäisit, kun olisit kaikkien vasemmalla puolella olevien minuuksiesi summa ja katso tämän jälkeen millaiselta näyttäisit, jos olisit kaikkien tilan oikealla puolella olevien minuuksiesi summa.

❤
Dalai Lama väittää, että myönteiseen muutokseen ei tarvita mitään muuta kuin tämä visualisointi. Kun opit näkemään vasemman minuutesi ikävän näköiset ilmentymät, alat yhä enemmän valita oikeanpuoleisen tilan toimintamalleja.  Vähitellen sinusta kasvaa yhä enemmän oikeanpuoleinen minuutesi. Näin vahvistat vahvempaa, rauhallisempaa, myötätuntoisempaa, viisaampaa, terveempää ja kärsivällisempää minuuttasi.

❤

Tällä mielikuvaharjoituksella on potentiaali muuttaa koko elämäsi parempaan suuntaan.  Tämä harjoitus  on yksi parhaita lääkkeitä ihmisen negatiivisuuteen.

Sisäinen teatteri facebookissa.

(Vapaa käännös kirjasta: Hema Malini,   Happiness as a State of Mind, Lessons from The Dalai Lama)

Tein pienen kierroksen Kainuun kirjastoissa (Kuhmo, Suomussalmi ja Ristijärvi) syksyn aikana,  alustaen keskustelua tietoisuustaidoista. Erityisesti kävimme läpi, kuinka mindfulness-menetelmiä voi hyödyntää työyhteisöissä.

Minkälaiset jälkitunnelmat käynneistäni jäi?  Ensinnäkin yhteisymmärrystä syntyi siitä, että kokonaisvaltaisesti viisailla, kokeneilla, ja kokemuksistaan oppineilla ihmisillä, on luonnostaan tietoisuustaitoja. Monet kainuulaisten mummojen ja pappojen kokemukselliset elämänohjeet ja sananlaskut ovat sisältäneet hyväksyvän läsnäolon viisautta, ilman sen kummempaa “mindfulness-koulutusta”.

Erästä kainuulaisemäntää  häissä oli vanhempi sukulainen neuvonut, että pitäkää mielessä, ettei kannata suuttua avioliitossa molempien yhtaikaa.  Siinäpä on eräs tietoisen läsnäolon perinneviisaus. Tässä joitakin vanhoja tietoisuustaitoja omaavia perinteisiä suomalaisia viisauksia lisää:   “Laske kymmeneen, ennen kuin suutut” ja “Kun pirulle antaa nimen, sen voima hälvenee.” Jos Kongfutsella oli kokemuksellisesta viisautta, niin sitä on myös suomalaisessa kansanperinteessä. Itkuvirren harrastajana tulee tämänkin perinteen hyväksyvän läsnäolon suuri tunneviisaus mieleen. Surullista, kuinka tämäkin perinne oli kuolla yksipuolistavan järjen viisauden alle.

Tietoisuustaidot eivät ole mitään uutta taivaan alla.  Uutta sen sijaan on, että alamme opettaa näitä taitoja, kerämällä yhteen kokemuksellista tunneviisauttamme. Kaikkea ei tarvitse opetella kantapään kautta.

Eräs merkittävä kokemuksellinen viisaus vahvistui minussa entisestään.  Kaikissa paikallisyleisöissä tuntui lisääntyvän  läsnäolon kokemus ja dialogisuus, heti sen jälkeen, kun teimme hyväksyvän läsnäolon mielen hiljentämisharjoituksen.  Tämä käytäntö sopisi hyvin kaikkiin työyhteisöihin.  Olemme enemmän läsnä toinen toisillemme, kun alamme kokouksemme jollakin mielen hälyn hiljentämisharjoituksella.

Siitä olen suruissani, että yksipuolistava tehokkuusajattelu on vienyt lukuisilta työpaikoilta mahdollisuuden pitää hengähdystaukoja.  Mekanistisella tehokkuusajattelulla epäinhimillistämme ihmisen ja saatamme heikentää jopa työn tuottavuutta (virheet lisääntyvät ja emme näe olennaista) sekä vahingoitamme ihmisten psykofyysistä terveyttä.  Näin kuormitamme näennäistehokkuudellamme terveydenhuoltoa. Pienenä esimerkkinä vaikka se, että stressaantuneisiin ihmisiin iskee helpommin pöpöt ja muut kansantaudit.  Sairauspoissaolot lisääntyvät.

Onneksi voimme sentään opetella tekemään työtämme yhä läsnäolevammin, mutta selvää on, ettei ihminen ole kone, joka toimii tauoitta.  Paussit ovat “koneemme voitelua”, jos haluamme välttämättä käyttää konemetaforaa ihmisestä.  Googlen johdossa tämä on oivallettu.  Yli kolme tuhatta googlen työntekijää on käynyt läpi tietoisuustaitokoulutuksen.