tietoisuustaidot

Mikä on traumatisoitumisen vastakohta? Tunne, kuuntele ja näe itsesi

| katisar

Jatkan psykiatri Van deer Kolkin kirjan (The Body Keeps the Score) peilaamista.  Hänen kirjansa tuntuu olevan täysin linjassa Sisäisen teatterini kanssa, joten sitä on tietty minun ilo lukea. Minätilojen terapiasta kehittämäni kirjoitusmenetelmän opettelijoille tämä kirja on erinomainen oheislukemisto.  Suosittelen. Se on kirja traumatisoituneesta rikkinäisestä kulttuuristamme ja sen ihmisistä.

WP_20150213_002[1]

Van der Kolk tuo kirjassaan esille, kuinka tärkeää on oppia avoimesti kommunikoimaan omien eri puoliensa ja muiden ihmisten kanssa.  Hänen mukaansa traumatisoitumisen vastakohta on se että opimme kommunikoimaan avoimesti. Voidaksemme hyvin, meidän on tehtävä tutuksi tilamme vaikkapa terapiassa tai kirjoittaen.  Van der Kolk viittaa kirjallisuusterapiasta tutun Pennebakerin tutkimuksiin.  Ihminen alkaa voida paitsi henkisesti myös fyysisesti paremmin kun hän oppii ilmaisemaan tunteitaan. Sen voi tehdä terapiassa, mutta myös kirjoittaen.Tiedän monia henkilöitä, jotka ovat esimerkiksi avioerodraamaassa käyttäneet kirjoittamista terapeuttisesti. Useat ovat jopa lähettäneet omia tekstejään toisille kiusaksi!

Kirjoittaminen voi olla hieno, muita kunnioittava tapa tehdä itselleen itseä tutuksi. Yhteisöä eheyttävämpää voi olla se, ettei lähetä tekstejään asianomaiselle henkilölle.  Sen sijaan tektstiä ikävine asioineen voi vaikka symbolisesti polttaa tai haudata maahan. Mikä mielenkiintoisinta, joskus kirjoittaen voi tulla näkyväksi se sama kuin mikä tulee näkyväksi myös kehokielessämme. Tilamme ovat joskus jopa kuin pieniä ihmisiä sisällämme.

Erilaiset puolemme, jotka ovat syntyneet eri aikoina elämässämme, saattavat kirjoittaa jopa erilaisilla käsialoilla.  Van der Kolkin kirjassa on kuvia teksteistä, joissa yhtäkkiä kirjoituskäsiala muuttuu täysin.  Sisäisen teatterin kielellä sanon, että tällöin ihmisen hallitseva tila muuttuu. Itse kun suosin koneella kirjoittamista, tämä ei ole tullut näkyväksi.  Ilmiö on minulle, tietty, hypnoosista tuttu.  Hypnoosiperinteessä on esiintynyt automaattista kirjoittamista,  missä joskus on oletettu kuolleiden ihmisten puhuvan transsissa olevan kirjoittajan kautta.  Omasta mielestäni luontevampi selitys voisi olla, että ihmisen eri ikäiset puolet puhuvat hänen kauttaan.  Myös van der Kolk kiinnittää samaan huomionsa kuin minä, sekä kirjoittaen että hypnoosissa ihminen voi saavutta flow-tilan tai transsin, jossa ihminen kykenee sanoittmaan ruumiinsa kokemuksia.

Hypnoosissa tulee näkyväksi se, että eri kokemustilojemme kehon kieli ja ääni voivat olla tyystin erilaisia.  Kun lapsellinen puoli meitä puhuu transsissa, on sillä erilainen ryhti ja ääni kuin silloin kun aikuinen, kypsä osa meitä puhuu.  Terapeuttisessa taiteellisessa ilmaisussa näitä puolia voi hyödyntää.

Nämä osamme, puolemme, joita nykyään kutsun tavallisesti kokemustiloiksi,  ovat mielenkiintoisia siksi, että niillä voi olla erilaisia syntyhistorioita.  Tavallisimmin ne ovat opittuja käyttäytymismalleja ja ne voivat olla myös esimerkiksi sisäistettyjä toisia ihmisiä tai  toista tilaa suojelevia tiloja. Seuraava esimerkki on van der Kolkin kirjasta:

Sotilas näkee taistelussa oman ystävänsä räjähtävän kappaleiksi.  Jotta eloon jäänyt kykenee selviytymään arjesta, hän torjuu jatkuvasti pakokauhun ja äärimmäisen surun täyttämän tunnetilansa. Sitä suojelemaan syntyy aggressiivinen osa. Tämä vihainen osa suojelee tätä pakokauhuista tilaa.  Se aktivoituu normaalissa parisuhteissa pienistä ärsykkeistä.  Tämä aggressiivinen osa vilpittömästi luulee, tyttöystävän olevan syypää hänen vihaisiinsa tunteisiinsa.

On oikeastaan hassua, että yksittäiset osamme integroitumattomina (muista tiloista eristettyinä) pitävät omaksumaansa maailmankuvaa ainoana oikeana. Kun opimme tunnistamaan hallitsevia erilaisia tilojamme, opimme paremmin myös ohjaamaan niitä. Punomme itseämme kasaan. Siedämme tämän jälkeen paremmin maailman epävarmuutta ja monimerkityksellisyyttä. Lähtökohta tarinallisessa punomisessa on, että jokainen puolemme haluaa tulla huomioiduksi, hyväksytyksi ja  kuulluksi.

Nykyään hyvin monet terapiasuuntaukset ottavat lähtökohdakseen, että meitä on moneksi. Myös tietoisuustaidoissa voimme tulla tietoiseksi omista kokemustiloistamme.  Van der Kolk mainitsee kaksi minuutta, jotka ovat luonteeltaan erilaisia.  Ne ovat autobiografinen minuus, jolla on sanat. Se rakentaa tarinaa meistä. Meillä on myös sanaton, läsnä oleva minuus, joka ilmenee tässä hetkessä kehollisena kokemuksina ja sen tunteina.  Jotta me kasvamme kokonaisiksi, henkisesti ja fyysisesti hyvinvoiviksi ihmisiksi, täytyy meidän virittää nämä minuudet toinen toisiinsa. Meidän on opittava antaman sanallinen tai taiteellinen muoto kehomme sanattomille kokemuksille. Samalla yhdistämme herkät ja irrotetut puolemme osaksi kokonaisempaa itseämme. Sanoitamme itsellemme identiteettiämme kannattelevan tarinan. Joskus tarvitsemme tähän terapiaa, mutta paljon voimme tehdä myös ihan itse – opettelemalla tietoisuustaitoja; vaikkapa kirjoittamaan osiemme kanssa.

Tietoisuustaidot ovat silta, joka yhdistää idän ja lännen viisausperinteet.  Terapeuttinen viisaus voidaan yhdistää henkisiin viisausperinteisiin.  Länsimainen kulttuuri on ollut kummallinen. Meillä on ollut valtavasti tietoa ulkoisesta maailmasta, mutta edelleen lukemattomilta, pitkälle koulutetuiltakin ihmisiltä, voi puuttua täysin sisäisyys ja oman itsen kuuntelu.  Ei ihme, että meillä on niin paljon psykofyysistä pahoinvointia.   Traumatisoituneen ihmisen vastakohta on ihminen, joka kykenee täysillä olemaan läsnä sekä ulkoiselle että sisäiselle todellisuudelle.

Hyväksyvä läsnäolo on sitä, että opimme havainnoimaan läsnä olevasti paitsi ulkoista todellisuutta myös sisäistä todellisuuttamme ja sen kokemustiloja, ilman, että samaistumme tiloihimme.  Niin kauan kun kiellämme osiamme itsestämme, olemme sodassa itseämme vastaan.  Ja koska kokemustilamme ovat paitsi fysiologisia tiloja (vaikka adrenaliinia ja kortisolia), myös tunne- ja kognitiivisia sisältöjä (vihaa ja viha-ajatuksia), ovat ne myös silta sosiaalisen ruumiin ja mielen välillä. Nyt 2000-luvulla on aika koota pirstottu ihminen jälleen kokonaiseksi.

Yhteisöllisesti eheyttävää on se, että ihmisille opetetaan tietoisuustaitoja ja heille annetaan turvallinen, vakaa ympäristö, jotta he voivat esteettömästi ilmaista sisäistä kokemustaan.  Ei ole tietenkään tarkoituksenmukaista, että ihmiset purkavat tunteitaan esimerkiksi työpaikoilla kontroloimattomasti. Sen sijaan se voi tapahtua esimerkiksi tietoisuustaito-valmennuksen, työnohjauksen ja terapian avulla.

Tietokirjailija ja hypnoterapeutti Kati Sarvela vetää Sisäinen teatteri- kirjoittajatyöpajan Helsingissä 22.-23.8.2015. Kurssi on valmentava peruskurssi luovaan kirjoittamiseen tietoisuustaitona. Kurssi sopii kaikille ihmisille, joilla ei ole vakavia mielenterveysongelmia.  Hinta 250 euroa sis. alv 24 %.  

Lisätietoja:  esisuomi(at)gmail.com. 

LÄHTEITÄ:

Bessel van der Kolk, Body Keeps the Score – Brain, Mind and the Body in Healing Trauma, Penguin Books, 2014

Kati Sarvela, Sisäinen teatteri – Luova kirjoittaminen tietoisuustaitona, Kuumussa Virtaa Oy, 2013

Sisäinen teatteri on facebookissa. 

Teatteri on hyväksyvän läsnäolon pyhäkkö

| katisar

Bessel Van deer Kolk kirjoittaa: “Meillä kaikilla on osamme. Juuri nyt eräs osani on sitä mieltä, että minun pitäisi ottaa päiväunet ja toinen osa minua haluaa jatkaa kirjoittamistaan. Eräs osa minua on loukkaantunut saamastani sähköpostista. Yksi osa suhtautuu tähän välinpitämättömästi, kun taas toinen osa minua haluaisi lähettää myrkyllisen vastauksen. Useimmat ihmiset, jotka tuntevat minut, ovat nähneet vahvan, aidon ja ärtyneen puoleni. Jotkut ovat nähneet myös pienen vihaisesti irvistävän koira-osani.”

Jotta meistä kasvaa joku ”some body” ruumiillinen inhimillinen ihminen, on meidän uskallettava kokea tunteemme. Meidän on kyettävä punomaan pirstoutunut rikkoutunut osiemme tarinamme eheäksi merkitykselliseksi kasvutarinaksi. Tällöin ei-kenestäkään kasvaa joku, ruumiillistunut ihminen. (Van deer Kolkin sanoin  No body grows to some body.)

Millä tavoin ihminen voi muuttaa kipeät, traumaattiset kokemuksensa osaksi elämäänsä kannattelevaa tarinaa, elämän eeposta. Van deer Kolkin mukaan rakkaus ja viha, aggressio ja antautuminen, lojaalisuus ja petos, ovat teatterin ainesta kuin myös trauman ainesta. Teatterissa emme torju tunteita, vaan olemme läsnä niille.  Teatterissa olemme läsnä koko elämän erilaisten tunnetilojen kirjolle.

Suuri osa tämän päivän ihmisistä on traumatisoituneita. Individualistinen elämäntapamme, jossa meidät on irrotettu ruumistamme, on pirstoutuneitten ihmisten elämäntapaa. Valtaelämäntavaksi on tullut traumatisoituneitten ihmisten elämäntapa,  se, että ihmiset pelkäävät tuntea syvästi. Kansalaiset ajattelevat, että kun tunteita ilmaisee, saattaa menettää kontrollin tunteen ja se pelottaa.

Teatterissa voi syleillä tunteita. Tämä vuosituhansi vanha laitos on hyväksyvän läsnäolon pyhäkkö. Siellä, mielennäyttämöllä voi antaa äänen tunteille. Voi samaistua rytmisesti erilaisiin tunnetiloihin ja erilaisiin rooleihin. Voimme yhdistää pirstoutuneen sisäisen kokemuksemme jälleen eheäksi.

51taK8f2IsL._SY344_BO1,204,203,200_ (1)

Van der Kolkin mukaan trauman ytimessä on se, että ihminen tuntee pirstoutuneen sisäisen kokemuksensa kautta itsensä Jumalan hylkäämäksi, irrotetuksi koko ihmisrodusta. Ihminen on hylätty ja erillinen yhteisöstään. Teatteri antaa meille kollektiivisesti mahdollisuuden kohdata inhimillisen elämän kokonaisuuden. Paul Griffin, joka opettaa teatteria lapsille, on sanonut: ”Teatteri pyörii petoksen, pahoinpitelyn ja tuhon ympräillä. Lapsille ei ole lainkaan vaikeata ymmärtää Learia, Othelloa, Macbethia tai Hamlettia, mitkä teemat pyörivät juuri näiden asioiden ympärillä.”

Teatteri antaa ihmiselle tilaisuuden liittyä toinen toisiinsa yhteisöllisen inhimillisen kokemuksen kautta. Traumatisoituneet ihmiset pelkäävät yleensä konflikteja. He pelkäävät kontrollin menettämistä ja malttinsa menettämistä. Ristiriidat ovat teatterin ytimessä –  niin sisäiset ristiidat kuin ihmisten väliset ristiriidat, perheen ristiriidat, sosiaaliset ristiriidat ja niiden seuraukset.

sisakansi.indd

Traumassa on kyseessä se, että ihminen yrittää unohtaa kuinka peloissaan, vihoissaan tai avuton hän on. Teatteri on sitä, että annetaan ääni totuudelle ja kuljetaan syvä totuus yleisölle. Tämä vaatii sen, että löydät oman totuutesi, tutkit ja testaat sisäisiä kokemuksiasi siten, että voit luottaen itseesi. Uskallat tuoda ruumiisi tuottaman autenttiseen äänen näyttämöllesi.

Van der Kolkin mukaan, jotta teatterin tuoma oivallus on turvallista, on olennaista, että sisäistä kokemusta maistetaan pieninä paloina. Vähitellen punomme takaisin itsemme rytmiseksi osaksi yhteisöämme.

Toipuessamme traumoistamme, emme ole enää itsellemme ja muille näkymättömiä ihmisiä, vaan olemme jälleen osa yhteistä kollektiivista merkityksellistä ylihistoriallista draamaa. Tunnistamme erilaiset osamme, kokemustilamme, ja osaamme aistia, luokitella ja luovasti hyödyntää erilaisia tunnelatautuneita kokemustilojamme.

LUKEMISTA:

Sisäinen teatteri – Luova kirjoittaminen tietoisuustaitona, Kuumussa Virtaa Oy, 2013

Ei kai vain tule taas kylmä ja tuulinen juhannus?!? Ottaaks päähän?

| katisar

Juhannusta odotellessa spekuloidaan radiossa tunnista toiseen huomista säätilaa… Millainen ilma mahtaakaan olla tämän vuoden juhannusaattona.  Sataako aattoiltana vai eikö sada? Onko pilvistä, entä  tuuleeko?  Onko kylmä?

Olen sään suhteen oppinut jo melko paljon elämään tätä hetkeä.   Olen sitä mieltä, että huomenna on sellainen sää kuin on tarkoitettu olevaksi, mitä sitä sen kummemmin miettimään.  Täytyy tietty varautua vaatteilla erilaisiin säätiloihin. Jos ulkona suunnittelee ajan viettämistä, on hyvä vilkaista säätiedotusta. Mitä sitä turhaan kuitenkaan etukäteen liikaa pohtimaan.  Sateessakin on mukava olla, kunhan on varustautunut oikein.

Olen opetellut myös tarkkailemaan sisäistä säätilaani.  Toissa päivänä, luentoa Lahdessa pitäessäni, tunsin itseni tosi voimaantuneeksi ja hyväntuuliseksi.  Eilen puolestani olin väsynyt ja ehkä hieman melankolinenkin, koska nukuin toissa yönä niukanlaisesti.   Tulimme melko myöhään toissa päivänä  Lahdesta Kuhmoon ja aamulla aikaisin minun täytyi jo alkaa kliiniset työni. Tähän sisäiseen, vähän väsyneeseen ja apeaan säätilaani, varustauduin työn jälkeen siten, että  suljin kännykkäni ja katsoin elokuvia ja joogasin.  Tämän melankolisen mielentilani säätilassa tarvitsen varusteikseni sisäistä rauhaa ja hiljaisuutta.

Meillä on kulttuurissamme eletty auringon harhaa. Ihmiset unelmoivat auringosta ja sen mukanaan ehkä tuomasta läsnäolosta, ja matkustavat siksi, jos minnekin. Ja joskus pettymykseksi Thaimassa sataa.  On mieletöntä poissaoloa odottaa, että jatkuvasti ulkona  ja sisällä elämässämme aurinko paistaisi aina vain.  Elämään kuuluu pilviset päivät, sade, tuuli ja talvisin tuisku.  Myös sisäiseen elämään. Elämän olemus on eri vuodenajat ja päivittäiset säätilan vaihtelut.

Englantilainen valmentaja ja bestseller-kirjalija Rasheed Ogunlaru kysyy, että entä jos onkin niin, että niillä ihmisillä, joille ilma on ongelma, myös elämän tunnetilojen vaihtelu on ongelma?  Toisilla ihmisillä on vieläpä epävakaampi sisäinen ilmasto kuin toisilla. On hyvä pitää mielessä, että opimme elämästä tärkeitä asioita tavallisimmin silloin, kun on huono ilma.  Sitäpaitsi epävakaan sisäisen ilmastonkin omaava henkilö voi oppia oman sisäisen säätilansa tarkkailijaksi.  Hän voi valita, mihin tiloihinsa hän samaistuu ja kuinka varustautuu huonoihin sisäisiin tiloihin.

On mieletöntä poissaolon kulttuuria se, kun ihmiset hetkestä toiseen päivittelevät vaihtelevin tunnetiloin säätiedotusta. Siirrymme läsnäolon elämään, kun hyväksymme säätilat osana luonnon kiertokulkua… (Se ei tietenkään tarkoita sitä, että meidän tarvitsee hyväksyä elämäntapa, joka ruokkii kasvihuoneilmiötä).

Säätiloja vastaan taistelu on yhtä mieletöntä kuin se, että olemme hyväksymättä sen, että sisällämme kulkee erilaisia tunnetiloja.  Ei ole mielenterveyttä se, ettemme tunne esimerkiksi vihaa tai pelkoa.  Sen sijaan mielenterveyttä on se, että osaamme tietoisesti ohjata erilaisia tiloja ja valitsemme olemaan samaistumatta niihin.

Silloin kun tarkkailemme koko ajan ilmanalaa, levollinen ja onnellinen, läsnä oleva elämä, valuu sormien välistä kuin hiekka, jota puristetaan nyrkkiin.  Kun suhtaudumme uteliaan hyväksyvästi paitsi säätilaan myös tunteisiimme, vaikka vihaamme, kyynisyyteemme ja pelkoihimme, voimme eheyttää, “integroida”,  elämän  myönteiset tarkoitukset osaksi itseämme.

Kokemustilamme voivat olla tärkeitä ohjaajiamme hyvään ja tarkoitukselliseen elämään. Lähes aina, näillä tunnelatautuneilla tiloillamme, on siis myönteinen tarkoitus suhteessa elämämme.  Ne voivat suunnata meitä uuteen ja eettisempään elämään, jossa elämme läsnäolevammin tätä hetkeä ja elämme todeksi sen todellista tarkoitusta. Lakkaamme elämästä todeksi vain yhteisömme meihin ohjelmoimia odotuksia. Elämä on jotakin paljon enemmän kuin vain sen toteuttamista, mitä meiltä odotetaan.

Hyvää Juhannusta!  Ollaan hyvällä tuuleella huomenna, satoi tai paisto, ex jeh?

Terveisin, Siirtolan Emäntä Kati Sarvela

Tietoisuustaidot – tunneälyn peruskivi

| katisar

Kehittämällä kykyä astua askeleen taaksepäin ja löytäessämme yhä useammin itsemme omien kokemustilojemme todistajina, lisäämme henkistä vapausastettamme. Vapausastettamme lisäämme myös sillä, että kykenemme olemaan yhä enemmän läsnä ulkoisille tilanteille ja tekemisillemme.

Kun  paremmin pystymme aistimaan ja olemaan läsnä aina muuttuville kokemustiloillemme, emme enää tarpeettomasti samaistu niihin. Bodaamalla jatkuvasti aivojamme erilaisin hyväksyvän läsnäolon ja luovin itseilmaisullisin harjoituksin, opimme olemaan samaistumatta esimerkiksi pelkoa tai ahdistusta kantaviin kokemustiloihimme ja niiden ohjaamiin automaattisiin käyttäytymismalleihin.

Joskus ei oma harjoittelu riitä. vaan tarvitsemme apua. Meidän on tunnustettava avun tarpeemme. Esimerkiksi menneisyyden haamut kiusaavat meitä ja saatamme tarvita toisen ihmisen turvan ja tuen, tehdäksemme haamun itsellemme tutuksi.

sisakansi.indd

Mikä parasta voimme kokemuksellisesti saattaa tilamme myös luovaan leikkiin, tuottamaan uutta oivallusta, yllättäviä taiteellisia muotoja ja uusia mielleyhtymiä. Voimme tällaisissa tiloissa puhua taiteellisista flow-tiloista, transsista tai joissain tapauksissa mietiskelystä tai oivallusmeditaatiosta

Tietoisuustaidoissa on joskus käytetty metaforana hevosella ratsastavaa miestä, joka kulkee kävelijän rinnalla. Kävelijä kysyy ratsastajalta, että minne hän on menossa. Ratsastaja vastaa, että en tiedä, kysy hevoselta. Tämä on sitä normaalia elämää, mitä valtaosa kansalaisista vielä elää. Emme ohjaa kokemustilojamme vaan olemme autopilotilla, ne ohjaavat meitä.

Kun opimme ohjaamaa sisäisiä kokemustilojamme, emme pelkästään opi ohjaamaan ratsuamme haluamme suuntaan, vaan opimme tekemään uskomattomia temppuja hevosemme kanssa. Tämä on todellisen sisäisen vapausasteemme lisäämistä. Vapautamme omat luovat voimavaramme. Ollaksemme luovia, meidän on löydettävä metatila, peilaustila, jossa kykenemme katsomaan asioita rauhoittuneena ja levollisena, läsnäolevasti – ilman ennakko-olettamuksia.  Tekisi mieleni sanoa jopa, että mielettömyys (mindlesness), siis se että olemme jatkuvasti stressaantuneina autopilotin ohjauksessa, on eräs kulttuurimme orjuuden laji.

Vapauttamm eon se, ettemme ole enää ahdistavien, hermostuneiden tai pelkoa täynnä olevien tilojemme tuottamien kärsimysajatusten vankeja, vaan opimme ohjaamaan näitä tilojamme. Opimme kuuntelemaan empaattisesti ja luovasti, mitä näillä tiloillamme on meille sanottavaa. Tunnistamme minkälaisia kulttuurisia uskomuksia ja niihin liittyviä tunnetiloja olemme omaksuneet.

Kokemustilat istuvat hyvin mytös Daniel Golemanin tunneäly-ajatteluun. Hän määrittelee tunneälyn seuraavasti (Emotional Intelligence: Why It Can Matter More than IQ):

1. Se on itsensä tiedostamista: Ihminen tietää sisäiset tilansa; mieltymyksensä. voimavaransa ja intuitionsa.

2. Ihminen kykenee säätelemään tunnetilojansa.

3. Ihmisen tunne-elämä ohjaa ja tukee päämäärätietoista toimintaa.

4. Ihmisellä on empaattinen suhde muihin ihmisiin, heidän tarpeisiinsa ja huoliinsa.

5. Ihmisellä on sopeutumisen taitoja, ja hän kykenee saamaan muissa ihmisissä toivottuja reaktiotapoja.  (Itse sanoisin mieluimmin: ihminen aktivoi toisessa ihmisessä hänen parhaita puoliaan.)

Tunneälykkäällä ihmisillä on myötätuntoinen läsnä oleva suhde omiin kokemustiloihimme, mutta myös toisen ihmisen tiloihin. Prosessiin ytimessä on dialoginen, empaattinen ja myötätuntoinen kuuntelu. Me olemme tällöin Dan Siegelin sanoin minäme-ihmisiä.  Informaatio- ja tunnemolekyylit virtaavat vapaasti paitsi sisällämme myös ihmisten välillä.

Myötätuntoamme tarvitsevat erityisesti hankalat, hyljätyt ja yksinäiset puolemme. Kun siedämme itsessämme olevia ristiriitoja, siedämme paremmin myös toisen ihmisen puutteita, epävarmuutta ja oman ajattelumme kanssa ristiriidassa olevia tapoja havainnoida, aistia ja luokitella todellisuutta. Minut tapani olla maailmassa ei ole se ainut oikea.

Myötätuntoinen läsnäolo ei tietenkään tarkoita sitä, että meidän tarvitsi sietää työpaikallamme jatkuvasti epäasiallista käyttäytymistä. Myötätuntoa on johtajalta se, että puuttuu asioihin, ja pyrkii ohjamaan työyhteisöä siten, ettei yksittäisen ihmisen huonot puolet pääse terrorisoimaan jatkuvasti työyhteisön henkeä.

Tutkimusten mukaan tietoisuustaitojen opetus vähentää työuupumusta ja henkilökunnan vaihtuvuutta. Se lisää henkilökunnan tunne- ja normisopeutumista sitä kautta, että ihminen kykenee ohjaamaan ja eheyttämään paremmin oman tietoisuutensa tiloja. Organisaatiossa työskentelijä tunnistaa sisäiset ristiriitansa, mutta kykenee neuvottelemaan itsensä sisäisesti eheäksi ja sopusointuiseksi yrityksen vision ja mission kanssa. Joskus näin ei tapahdu, ja silloin voi olla parempi suuntautua vähitellen uuteen työpaikkaan, joka vastaa paremmin omaa arvo- ja uskomusmaailmaa.

PS. Aikaisemmin vierastin tätä ”eheyttäminen” sanaa. Psykiatri Dan Siegelin ”integration” mielitajussa, on käännetty suomeksi eheyttämiseksi, ja olen tästä rohkaistuneena ottanut sen käännöksenä itsekin käyttööni.

Tietoisuustaidot facebookissa.

Kuinka toimia sisäisten hirviöitten kanssa?

| katisar

Jokaisessa meissä on sisällämme erilaisia kokemustiloja. Harva niitä vain tunnistaa… Meissä  on innostuneita tiloja, uteliaita tiloja, on lapsellisia tiloja, on aikuisia viisaita tiloja, on vanhoja tiloja, on nuoria tiloja, on viisaita tiloja ja on typeriä tiloja. Ja jokaisella meistä on sisällämme hirviöitä: kaunaisia, vihaisia, katkeria, inhottavia, ilkeitä, pahansuopia ja kateellisia tiloja.

Chade-Meng Tan on tullut maailmankuuluksi sen vuoksi,  että hän on osoittanut todeksi tämän hämmästyttävän asian, että insinöörikin voi oppia tietoisuustaitoja.

Chade-Meng Tan on kirjoittanut  omista hirviöistään seuraavasti:

Minun hirviöni tulevat sisälleni eri muotoisina ja kokoisia.

Vuosien mittaan olen oppinut käsittelemään niitä.

Teen sen päästämällä niistä irti.

Ensinnäkin annan mennä toiveeni tukahduttaa niitä.

Kun hirviöni saapuvat, huomioin ne.

Anna niiden vain olla.

Seuraavaksi päästän irti vaistostani parjata niitä.

Pyrin ymmärtämään niitä.

Katson niitä sellaisina kuin ne ovat.

Ne ovat vain ruumiini ja mieleni luomuksia. 

Pelleilen niiden kanssa hetken.

Heitän läppää.

Annan niiden leikkiä.

Sitten päästän irti halustani ruokkia niitä.

He voivat tehdä sisälläni mitä ne haluavat.

Mutta minulta hirviöni eivät saa ruokaa.

Ne voivat jäädä, mutta syötävää minulta ne eivät saa.

Ne voivat jäädä sisälleni olemaan nälkäisinä, jos ne näin haluavat.

Annan niiden olla.

Ja joskus hirviöni vain lähtevät.

Toisinaan huomaan vain päästäväni irti otteeni halustani takertua niihin kiinni.

Ja ne ovat vapaat lähtemään kukin omalla tavallaan.

Annan niiden mennä.

Olen vapaa.

Toistaiseksi.

En voita niitä.

Ne eivät voita minua.

Elämme yhdessä.

Harmoniassa.

On vapauttavaa oivalta, että saan olla minä kaikkine puolineni.  On vain oma valinta, lähteekö ruokkimaan hirviöitään.

(Tan, Chade-Meng; Goleman, Daniel; Kabat-Zinn, Jon (2012-04-24). Etsi Inside Yourself: Unexpected Path to Success, Happiness (and World Peace) (s. 128-129). HarperCollins. Kindle Edition.)

 

Luovista transseista ja hyväksyvästä läsnäolosta, osa 1

| katisar

Muistaakseni jo 60-luvulla suomalainen nero psykologi, visionääri ja filosofi Lauri Rauhala  kirjoitti, että idän ja lännen henkiset perinteet tulevat vielä yhdistymään. Hän oli “hurahtanut” jo silloin meditaatioon. Tänä päivänä yhä useampi tiedostaa muuntuneet tajunnan tilat, ja jotkut osaavat jo taitavasti käyttää niitä hyväksensä hyvän elämän välineenä. Yhä harvemmalle tietoisuustaidot ovat enää mitään “huu-haata”. Minulle tietoisuustaidot, mukaan lukien meditaatio, ovat avautuneet vasta viimeisen kymmenen vuoden aikana. Tämän jälkeen olen sekä tiedollisesti että kokemuksellisesti pyrkinyt tutkimaan tietoisuustaitojen antia kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin edistämisessä.

Rauhalan lausumasta on nyt viitisenkymmentä vuotta ja hänen sanansa alkavat olla totisinta totta. Idän meditaatioperinteet ja lännen mietiskely- ja luovat transsit (hypnoositranssi, terapeuttinen flow-tila) alkavat yhä enemmän sulautumaan toinen toisiinsa ja muuntuneiden tajunnantilojen hyödyntäminen ovat tulossa kovaa vauhtia valtavirtalääketieteeseen.

Itseäni onkin häirinnyt, että monet ihmiset hakevat vastauksia elämäänsä vain idän perinteistä kuten buddhalaisuudesta. Välttämättä tämä ei ole pelkästään huono asia, mutta meidän ei pitäisi unohtaa lännen perinteitä.  Itselleni on helpompi ottaa lähtökohdaksi oman kulttuurin henkiset perinteet.  Minä tunnustaudun ajattelijaksi, joka ammentaa ensisijaiset oivalluksensa ja flowtilansa lännen mietiskelyperinteistä ja transseista.

Muuntuneiden tajunnantilojen hyödyntämistä eli tietoisuustaitoja voi oppia  siis myös omista länsimaisista henkisistä ja terapeuttisista perinteisistä. Toki mielelläni välillä maistelen idän perinteitä, mutta jotta tuntisin itseni juurevaksi, täytyy minun kasvattaa itseni kiinni suomalaiseen maahan ja länsimaiseen tietoperinteeseen.

Tässä blogi- tai ehkä pikemminkin esseekokoelmassa olen pohtiva muuntuneita tajunnantiloja siten, että tuon esille länsimaisen luovien terapeuttisten perinteiden viisautta.  Aktiivisesti peilaan mm. amerikkalaisen Stephen Gilliganin ajatuksia, sillä huomaan hänen ajattelunsa olevan tällä hetkellä lähimpänä omaani. Puhumme Gilliganin kanssa selkeästi yhteistä kieltä.  Molemmilla meillä on juuret hypnoosissa. Ja kummallekin meille on myös NLP ja tietoinen läsnäolo tuttuja.

https://www.youtube.com/watch?v=-THqtXkyMFQ
Stephen Gilliganin lähtökohtana on ollut erityisesti ericsonilainen hypnoterapiaperinne. Minun ajatteluni on perustunut enemmän Ego State terapiaan, mutta ei ericsonilainenkaan hypnoosi ole minulle vierasta maata.  Anna ja hänen ystävänsä kirjoitti muuten jo yhden blogin liittyen Gilliganin generatiivisen transsiin (=uutta muotoa tuottava transsi) ja Joseph Campbellin erilaisiin elämänpolkuihin. Se löytyy täältä.

Sisäinen teatteri on eräs generatiivisen transsin erikoistapaus, itsehoidollinen menetelmä, joka hyödyntää generatiivista transsia.  Kyseessä on luova flow-tila, jossa ihminen tutustuu eri puoliinsa ja integroi niitä kirjoittaen. Jotta prosessi ei “pääse käsistä“, täytyy ihmisen ensiksi osata somaattisesti juurruttaa itsensä, ja päästä itsensä sitten flow-tilaan, generatiivisen transsiin.  Prosessi on tietoisen mielen ja tiedostaman mielen yhteistä tanssia. Sisäisessä teatterissa puhun generatiivisen transsin sijaan psykodraamallisesta trassista.  Se sopii erityisesti henkilöille, joilla on normaaleja elämäntaidollisia ongelmia.  Vakavat mielenterveysongelmat kannattaa hoitaa yhdessä asiantuntijan kanssa.

Generatiivista transsia tietoisuustaitona, voi hyödyntää monin eri tavoin.  Stephen Gilligan kirjoittaa, että generatiivista transsia voi käyttää “itsetranssina”, oma apumenetelmänä,  moneen eri tarkoitukseen.  Jotta ihminen voi elää luovaa ja onnellista elämää, kannattaa hänen harjoitella tätä kapasiteettiaan päivittäin ja eri tilanteissa. Prosessiin kuuluu mielen keskittäminen, positiivisen intention mielessä pitäminen, avautuminen ongelma-ajattelun ulkopuolelle. On tärkeää osata luovasti puuhastella sen kanssa, mitä ikinä tiedostamattomasta nousee,  ja osata hyödyntää sen tuottama aines. Olennaista on myös se, että prosessi on “kurinalaista flow-tilaa”: tiedostamattoman tuotamaa mielikuvitusmateriaalia peilataan koko ajan tietoisen puolen ajatuksiin.

Stephen Gilliganin tavoin ajattelen, että sekä tietoisen läsnäolon harjoitukset että generatiiviset transsit auttavat meitä virittäytymään itseemme.  Ne vapauttavat meissä kulkevia informaatio- ja energiavirtauksia.  Kun olemme kiinnittyneinä yksipuoliseen ongelma-ajatteluun, meidän kehomielessämme on neuromuskulaarinen eli lihashermostollinen lukkotila. Ongelmatilamme eivät ole siis irrallisia fyysisistä tiloista. Lukkotilat voivat aiheuttaa meissä paitsi mielenterveysongelmia myös ruumiillisia vaivoja.

Emme ongelmatilassamme pääse eroon siitä torjumalla sitä tai käyttämällä ajattelutapoja, jotka ovat osa ongelmaamme.  Moni yrittää epätoivoisesti rationaalisessa aikuisen järkevässä tilassa ratkoa ongelmiansa. Paradoksaalisesti ongelmamme ratkeavat parhaiten kun päästämme irti sovinnaisesta tavastamme ajatella.  Suhtaudumme hyväksyvästi kaikenlaisiin ajatuksiimme ja päästämme itsemme generatiivisen transsiin. Leikimme vaikkapa sitä, mitä hullutteleva puolemme on mieltä ongelmastamme.

Koska Stephen Gilligan on Milton Ericksonin oppilas, kerron teille nyt erään Ericksonin potilastarinan. Hänhän oli mestari opettamaan transsissa potilailleen menetelmiä, joissa ihmiset rikkoivat ennakkoluuloisia asenteitansa.
Milton Ericksonilla oli kerran asiakkaana nuori nainen, joka koki itsensä rumaksi ja vastenmieliseksi.  Naista häiritsi erityisesti se, että hänellä oli suuri rako etuhampaiden välissä.  Erickson antoi naiselle ensimmäiseksi kotiharjoitukseksi että hänen täytyi harjoitella “spruittaamaan” vesi etuhampaiden välistä johonkin kohteeseen.  Hieman hämmentynyt nainen totteli suurta ja kuuluisaa opettajaansa.
Nainen oli ihastunut työpaikallansa erääseen nuoreen mieheen, jonka hän kohtasi usein vedenjuontipisteessä.  Seuraava Ericksonin tehtävä antama tehtävä oli: Kun seuraavan kerran nainen törmäisi  nuoreen mieheen vesipisteellä,  piti  naisen suihkauttaa hampaiden välistä vesivana miehen päälle, ja lähteä tämän jälkeen juoksemaan kovaa vauhtia karkuun. Lopputulos näytelmästä oli, että jonkin ajan kuluttua nainen meni naimisiin tämän nuoren miehen kanssa.

Milton Ericksonista ja hänen potilaistaan on olemassa loppumaton määrä erilaisia tarinoita. Hän käytti hyväkeen leikillisyyttä eikä erottanut ihmistä ympäristöstään, vaan hän antoi myös toiminnallisia tehtäviä. Tämän naisen tapauksessa näyttää siltä, että leikillisyys toi ratkaisun ongelmaan, eikä ryppyotsainen psykoterapeuttisissa viitekehyksissä pysyminen. Ongelmallisten ajattelumallien ytimessä on usein kognitiivisesti jäykät yksipuoliset ajattelumallit. Monet ongelmat ratkeavat, kun uskallamme lähteä leikittelemään erilaisilla puolillamme päästäen itsemme generatiiviseen transsiin säilyttäen kuitenkin kosketuksen myös tietoiseen, aikuseen rationaaliseen puoleemme.. 

Ei ihme, että luovat terapeuttiset luovat menetelmät ja tietoisuustaidot elävät parhaillaan noususuhdannetta.  Mikä parasta, voimme itse hyödyntää muuntuneita tajunnantilojamme, luovia transseja ja erilaisia meditaatiota, katalysoidaksemme itsessämme myönteistä tietoisuuden muodonmuutosta ja onnellisempaa elämää.

Ennustan, että tulevaisuudessa yhä keskeisemmässä asemassa tulee olemaan terveysvalmentajat, jotka auttavat asiakastaan avaamaan myönteistä tietoisuuden muodonmuutosta katalysoivan meditaatio- ja/tai transsitilan. Näyttää siltä, että parhaillaan sairauskeskeinen kaiken medikalisoiva ajattelu elää laskusuhdannetta ja tietoisuustaitokeskeinen terveysajattelu noususuhdannetta. Yhä enemmän alkaa olla tutkimustulosta siitä, että tietoisuustaidoilla – muuntuneita tajunnantiloja hyödyntävillä menetelmillä – on sairauksia ennaltaehkäisevä vaikutus sekä immuunivastetta parantava vaikutus. Tästä huolimatta ei ole pelkoa siitä, että länsimainen lääketiede olisi joutumassa työttömäksi. Ehkä voimme kuitenkin katkaista nousevan sairastuvuuskiertemme tuoreilla uusilla ja hyvin vanhoilla ajattelumalleilla.

Sisäinen teatteri on facebookissa.

Ansaitsen terveyden, onnen ja rakkauden…

| katisar

Monet hypnoterapeutit yhdistävät työskentelyynsä hyväksyvää läsnäoloa (mindfulness)
sekä ohjattuja mielikuvaharjoituksia. Ja monet mindfulness-ohjaajat yhdistävät hyväksyvään läsnäoloon myös erilaisia mielikuvaharjoituksia ja affirmaatioita.

Kuten psykologi Michael Yapko (meitäkin terveydenhuoltoalan hypnoterapeutteja Suomessa kouluttanut), huomauttaa, ne (hypnoosi + mindfulness) muodostavat yhdessä varsin voimakkaan yhdistelmään.

Voimme tehdä hypnoosilla täydennettynä mindfulness-harjoituksista yksilöllisiä kokemuksia, jossa harjoitus räätälöidään kunkin asiakkaan yksilöllisiin tarpeisiin. Rakennamme suggestioita, jotka kunnioittavat asiakkaan maailmankuvaa. Ja voimme jopa itse räätälöidä itsellemme sopivia mielikuva- ja suggestioharjoituksia.

Tämäntyyppiset mielikuvaharjoitukset saattavat tuntua aluksi järkevästä ihmisistä naurettavilta. Sitä ne ovatkin. On kuitenkin hyvä muistaa, että spontaanius, heittäytyminen ja hölmöily ovat yhteydessä psyykkiseen hyvinvointiin.

Seuraava harjoitus on suomennettu versio  amerikkalaisen hypnoterapeuttien Alan Barskyn ja Michael Elnerin kirjasta “How to get Unstuck – A Light-Hearted
Workbook for Self-Hypnosis.” Heidän kehittämällänsä kvanttifokuksella (quantum focusing) ei hoideta eikä paranneta sairauksia.  Sen sijaan ne
ovat osa terveysvalmennusta. He yhdistävät omien sanojensa mukaan hypnoottisia paranemissuggestioita, henkisiä parantavia käytäntöjä, luovuutta ja kvanttifysiikkaa.

Pidän tärkeänä, että vakavat psyykkiset ongelmat ja sairauksien hoitamiset jätetään terveydenhuollon ammattilaisille.  Itse kunkin voi kuitenkin hyväksyvällä läsnäololla ja erilaisilla mielikuvaharjoituksilla edistää  kokonaisvaltaisesta terveyttään.

Olen hiukan allerginen sille, että kvanttifysiikka sotketaan psykologiaan.  Ehkä ihan vain sen takia, että sitä tehdään usein melko hepposin perustein. Jotta itse lähtisin sotkemaan kvanttifysiikkaa psykologiaan, tarvitsisin ilmeisesti hiukan perusteellisemmat opinnot kvanttifysiikasta.  Toistaiseksi pitäydyn itse erossa kvanttifysiikasta.  En sekoita omiin tietoisuustaito-opetuksiini kvanttifysiikkaa, vaikkakin pidän ovet avoinna tähänkin alueeseen tutustumiseen.

Sanottakoon kuitenkin samalla se, että meillä  luonnontieteellinen ja lääketieteellinen ihmiskuva perustuu melko vanhoillisille tieteenfilosofille näkökulmille. Itseäni on kiinnostanut Lauri Rauhalan fenomenologia ja Ken Wilberin Integraaliteoria.  Wilber puhuu integraalipsykologiassaan kvanttitietoisuudesta, johon minänkin voisin tietty, vielä lisää vielä paneutua.  Suomessa lääkäreistä Olli Sovijärvi soveltaa  Ken Wilberin ajatuksia käytäntöön.

En ota kantaa Barskyn ja Ellnerin kvanttifyysisiin näkökulmiin, mutta ainakin käytännöllisestä näkökulmasta katsoen, nämä amerikkalaiset hypnoterapeutit näyttävät tietävän, mitä tekevät.  He ovat hienosti yhdistäneet perinteisiä hyväksyvän läsnäolon harjoituksia ohjattuihin mielikuvaharjoituksiin.  Näiden molempien käytäntöjen tehosta elämänlaadun, ja jopa immuunivasteen parantajana alkaa olla melkoinen näyttö.

Tässä eräs Barskyn ja Ellnerin perusharjoituksista vapaasti käännettynä:
1.  Asetu mukavasti tuoliin, sänkyyn tai sohvalle.  Älä keskitä mieltäsi mihinkään erityiseen asiaan, anna vain huomiosi liukua tähän harjoitukseen.
2.  Keskity seuraavaksi ihan vain olemaan omassa ruumiissasi.
3.  Keskitä nyt huomiosi ruumisi tuntemuksiin. Anna tietoisuutesi huomion kohteen kulkea eri ruumiin jäsentesi läpi – päästä varpaisiin. Kiinnitä huomiota siihen, kuinka jokainen solusi tanssii toistensa kanssa täydellisessä harmoniassa.
4.  Sano itsellesi – “Annan sydämeni täyttyä ilolla, rauhalla ja leikillisellä hengellä/mielellä.”  (Voit muokata suggestiota siten, että se tuntuu itsestäsi hyvällä.) Toista muutama kerta lausetta rauhallisesti mielessäsi.
5.  Seuraavaksi sano itselle:  “Ansaitsen terveyden, onnen ja rakkauden”.  Toista muutama kerta lausetta mielessäsi (tätäkin lausetta voit muokata sellaiseksi, että se tuntuu sinusta hyvältä).
6.  Keskity pieneksi hetkeksi vielä siihen, mitä tunnet kehossasi ja miltä tuntuu ruumiissasi tämä kokemuksellinen harjoitus.

PS. Jos haluat tietää, miksi puhun ruumiista enkä kehosta, niin lue tämä.

TIETOISKU 2 – Tietoisuustaitoja terveydenhuollon asiakkaille ja ammattilaisille

| katisar

MIKSI TIETOISUUSTAITOJA TERVEYDENHUOLLON ASIAKKAILLE?

Itseohjautuvuuden lisääminen

Olemme siirtymässä vähitellen todelliseen potilaslähtöiseen hoitamiseen, jossa ihminen itse ottaa yhä enemmä vastuuta terveydestään ja tekee tietoisia hoitovalintoja ja elämäntapapäätöksiä suhteessa omaan terveyteensä. Jotta hän tähän kykenee, täytyy hänelle olla tarjolla asiallista tietoa, mutta hänen täytyy kyetä myös asiatiedon reflektioon, kuuntelemaan omaa kehoaan ja sen tunneviisautta.  Jokaisen ihmisen elämä – myös keho – on ainutkertainen tarina, joka haluaisi tulla kuulluksi.

Kipujen ja tunnetilojen hallinta

Kyky tietoisuuden fokusointiin ja  ohjaukseen on tärkeää, on sitten kysymyksessä mielen ongelma (pelko, ahdistus) tai fyysinen ongelma (esim. krooninen kipu, syöpä tai vakava muu sairaus).  Jon Kabat-Zinnin sanoin: On mahdollista tulla oman pelon tai kivun ystäväksi. Tämä tapahtuu siten, että rikot seinän, jolla suljet ja eristät sisäisen kokemuksesi tietoisuutesi ulkopuolelle. Voit olla viisaassa suhteessa sisäisen kokemukseesi.  Opimme olemaan hyväksyvästi läsnä paitsi ulkoiselle, myös sisäiselle kokemusmaailmalle. Joskus kesyttääksesi tunnetilan, sinut pitää nimetä se (vrt. Sisäinen teatteri). Tämän jälkeen voit alkaa tunnistaa ja  luokitella tehokkaasti ajatuksiasi.

Luovuuden lisääminen

Luovat ongelmanratkaisutaidot ovat tärkeitä sekä fyysisen että henkisen hyvinvointimme kannalta.  Tietoisuustaidot auttavat meitä avautumaan uusille ajattelumalleille, emmekä takerru vain perinteisiin laatikkoajattelumalleihin. Löydämme taiteellisen leikkivän suhteen maailmankaikkeuteen:  Suhtaudumme avoimen uteliaasti ja luovasti uusiin tilanteisiin.

Stressinhallinta

Valtaosa kehomielen pahoinvoinnista  (mielenterveysongelmista ja fyysisistä sairauksista) johtuu jonkinlaisesta stressistä.  Tietoisuustaitojen avulla ihminen oppii käsittelemään stressaavia sisäisiä ja ulkoisia ärsykkeitä.  Dan Siegelin sanoin:  informaatiomolekyylit ja energiamolekyylit virtaavat vapaasti ja tietoisuus integroituu.  Emme takerru negatiivisiin tunnetiloihin, jotka stressihormoneineen vahingoittavat terveyttämme.

Immuunivasteen parantaminen

Nykyään tietoisuustaidoista tulee jatkuvasti lisää informaatiota.  Läheskään aina tietoisuustaidot eivät paranna itse fyysistä sairautta, mutta elämänlaatumme voi ratkaisevasti parantua. Joskus tietoisuustaidoilla voi tutkimusten mukaan olla merkitystä myös fyysisessä paranemisessa, koska vastustuskykymme paranee.  Negatiiviset tunnetilat, viha, ahdistus, pitkittynyt suru, ovat  Dan Siegelin mukaan kuin mustia aukkoja, jotka imevät energiaa ja heikentävät immuunivastettamme.

Virittäytymistaitomme  kokonaiskuvaan paranee

Sairaus ei ole tietoisuustaitojen näkökulmasta vain jotain negatiivista, vaan se voi auttaa meitä virittäytymään itseemme, ympäristöön ja omaan sisäiseen kokemukseemme eettisesti. Ennemmistö esimerkiksi syöpään sairastuneista kokee sairautensa tuoneen elämään myös hyviä asioita. Voimme sairauden avulla löytää itsestämme resursseja, jotka ovat jääneet huomaamatta, silloin kun olemme olleet nk. terveitä. Näemme paremmin suuremman kuvan itsestämme ja maailmankaikkeudesta.  Olemme osa ikuista luomakunnan virtausta. Keskellä suuriakin terveysongelmia, ihminen voi nähdä toivon. Kuoleman edessä toivo voi löytyä henkisestä elämänulottuvuudesta. Opimme näkemään kaikkien tiedollisten näkökulmien suhteellisuuden. Tietoisuustaidot kutsuvat meitä yhteisöllisyyteen, toinen toisestamme välittämiseen.

 

 

 

TIETOISKU 1 – Tietoisuustaitoja terveydenhuollon ammattilaisille ja asiakkaille

| katisar

1. Mitä tietoisuustaidot ovat?

Tietoisuustaitoja voi harjoittaa kolmella eri tavalla. Jaotteluni olen omaksunut amerikkalaiselta psykiatrilta James Gordonilta.

KOLME ERI TAPAA HARJOITTAA TIETOISUUSTAITOJA

1. Keskittymismeditaatio

Ihminen keskittyy johonkin äänteeseen (esim. om), kuvaan (kynttilän liekki), tai sanaan tai sana pariin (Ave Maria). Keskittymismeditaatioita on harjoitettu kaikissa suurissa uskonnoissa.

2. Tietoinen läsnäolo (vipassana).

Ihminen keskittyy tähän hetkeen. Hän tulee tietoiseksi tunteista, ajatuksista ja tuntemuksista, joita keskittyneessä tilassa ilmaantuu mieleen. Ihminen löytää nk. metakognitiivisen aseman tietoisuutensa sisältöön, eli hän kykenee yhä paremmin ohjaamaan tunnetilojansa, ilman, että hän samaistuu niiden sisältöihin.

3. Ekpressiivinen meditaatio.

Tähän sisällytän mm. erilaiset ohjatut mielikuvaharjoitukset, terapeuttisen tanssin, kuvataiteen ja musiikin sekä myös monet kristilliset rukoukset (rukoukset, joissa on voimaannuttavia mielikuvia esim. viheriöivistä laaksoista ja linnuista). On hyvä muistaa, että länsimainen psykoterapiakin on lähtenyt kehittymään juutalaiskristillisistä sielunhoito-, rukous- ja meditaatioperinteestä.

Tietoisuustaidot facebookissa.