Olin viikon aikana kahdessa tilaisuudessa, jossa esittelin Jan Skyn ESI-työkalua (HTT hallitsevan tilan tunnistus) ja tietoisuutemme moniosaisuutta. Harjoittelimme oman tietoisuutemme tilakartan tekemistä, ja pohdimme sitä, kuinka voimme hyödytään tilojamme itsetuntemuksessa.
Tässä on eräs video, joka selvittää nykyistä, hyvin yleistä käsitystä, ihmisen tietoisuuden monitilaisesta ja jatkuvassa muutostilassa olevasta luonteesta.
Tietoisuutemme ei ole yksiosainen – vaan se on monitilainen tai moniosainen. Jotkut puhuvat minätiloista tai ihan vain tiloista, toiset moodeista, kolmannet mielentiloista ja neljäs osapersoonista. Taina Siukola Mindfulness-kurssilla nimesi ne kokemustiloiksi, ja tämä on mielestäni oikein hyvä nimi. Ehkä itsekin alan sitä käyttämään.
Niin kuin mielitajun kehittäjä, Dan Siegel tuo esille, tilojemme on erilaistuttava, mutta niitä on jatkuvasti myös integroitava eli eheytettävä. Tämä tarkoittaa sitä, että meidän on tehtävä ristiriitaisia osiamme itsellemme tutuiksi. Meidän on tehtävä sisäisestä perheestämme, kokemustiloistamme, hyvin kommunikoiva joukko. Ja uusia perheenjäseniä voi syntyä uuden oppimisen ja tilojen yhdistymisen kautta!
Voimme tehdä paljon asioita sen eteen, että itse eheytämme itse itseämme (tietoisuustaidot). Toisaalta on hyvä muistaa, että silloin kun ihminen ei ole saanut riittävää tietoisuutensa peilausta lapsuudessa aikuiselta, ei meidän pidä kieltää itseltämme sitä, että kasvaaksemme ihmisinä tarvitsemme toista ihmistä itsemme peilaukseen. Tämän ihmisen ei tarvitse aina olla terapeutti. Hän voi olla valmentaja tai ihminen, joka hyväksyy läsnäolevasti meidät sellaisena kuin olemme. Selvää on, että vakavissa mielenterveysongelmissa kannattaa kääntyä terapeutin tai psykiatrin puoleen.
Alla yhteenvetoni siitä, millaisia kokemustilamme ovat. Ajatus on kuitenkin perimmiltään se, että tilamme ovat kullekin ihmiselle, ihan vain niitä, mitä ne hänelle ovat: hänen ainutkertaisen tietoisuutensa osia. Hän itse voi nimetä ne haluamallaan tavalla. Ajatus on, että ihminen itse saa ESI- prosessissa (hallitsevan tilan tunnistus ja kartoitus) määritellä itsensä, eikä häntä aseteta mihinkään terapeuttiseen asiantuntijalokeroon. Asiakas saa olla vapasti kuka hän on. Ihminen itse, mutta tarvittaessa hänen valmentajansa/terapeuttinsa voi hyödyntää omaa viisauttaan tilojen kypsyttämisessä, kasvattamisessa ja eheyttämisessä. Lähtökohtana on aina kuitenkin asiakkaan oma maailmankuva!
1. Muodostumme osista, joita voimme kutsua esimerkiksi kokemustiloiksi, minätiloiksi tai osiksi.
2. Eri tiloista käsin reagoimme maailmaan eri tavalla ja katsomme maailmaa eri näkökulmasta.
3. Jotkut tilamme voivat olla huonosti kehittyneitä ja olemme aina enemmän tai vähemmän rikkinäisiä.
4. Osiamme voidaan kasvattaa ja tuoda osaksi eheää tietoisuutta (kasvatustyöhön joissain tilanteissa tarvitsemme apua esim. työnohjausta, valmennusta tai joskus terapiaa).
5. Meissä on aina vain yksi hallitseva tila, jota harjoittelemme tietoisuustaidoilla tunnistamaan.
6. Voimme rakentaa tiloistamme kokemustilakartan (ESI).
7. Tilojemme luonne voi vaihdella:
– Tiloja, jotka kantavat elämän varrella opittuja tunnetiloja.
– Tiloja, jotka kantavat toivottavia/epätoivottavia opittuja käyttäytymismalleja.
– Tiloja, jotka ovat ristiriidassa toistensa kanssa.
– Epävireisiä tiloja, jotka tulevat paikalle väärään aikaan.
– Integroituneita tiloja, joissa on monta tilaa yhdistyneenä.
8. Näissä tilaluokissa on päällekkäisyyttä (esim. tietyssä tunnetilassa toteutamme tietyn opitun käyttäytymismallin)
9. Näissä tilaluokissa on kerroksellisuutta (vähemmän tietoiset syvät tilat ja helposti tiedostettavat passiiviset tilat (tilat, jotka eivät ole aktiivisia nyt, mutta saattavat koska tahansa tilanteen vaihdellessa aktivoitua).
10. Syviin tiloihimme pääsemme kiinni erilaisissa taiteellisissa flow-tiloissa, meditatiivisissa tiloissa (mindfulness) sekä hypnoottisissa tiloissa.
12. Eheytyminen eli “tietoisuuden integraatio” tapahtuu, kun alamme käydä kunnioittavaa dialogia osiemme kanssa ja opettelemme itsetuntemusta hyväksyvän läsnäolon, itsehypnoosin ja kokemuksellisen oppimisen keinoin (esim. taideterapeuttiset prosessit).
Tässä vielä käyttämäni diaesitys kokemustiloista työyhteisössä.
On tärkeä tietoisuustaito oppia aistimaan, havainnoimaan, tunnistamaan ja luokittelemaan omia erilaisia sisäisiä kokemustiloja! Empatiaa on se, että opimme olemaan hyväksyvästi läsnä omille kokemustiloillemme ja toisen tiloille.
PS.Jos joku kouluttaja haluaa tietää enemmän niiden luonteesta, voi tietoa löytyä eri terapeuttisista viitekehyksistä käsin. Eri suuntauksissa (Voice Dialogue, transpersonaalinen psykologia, minätilojen terapia, Mindfulness, kognitiivinen psykoterapia, IFS – Internal Family Systems Therapy, jungilainen analyysi jne.) puhutaan osista hieman eri käsittein.
Minän monet puolet 