Stephen Gilligan tekee mielenkiintoisen jaottelun tiedostamisen eri maailmoista.  Siinä yhdistyy sekä länsimainen terapeuttinen perinne idän filosofioihin.

Käytän seuraavassa hänen jaotteluansa, jota täydennän omine tietoineni, olettamuksineni  ja kokemuksineni. Gilliganin ajatukset istuvat hienosti Sisäiseen teatteri-kirjoittamiseen, jossa harjoitamme tietoisuustaitoja katalysoimalla mielikuvituksemme avulla esiin erilaisia tilojamme. Niitä sitten nimeämme, ja annamme sisäiselle draamallemme spontaanin vertauskuvallisen muodon kirjoittaen. Teemme huonosti tuntemia puoliamme itsellemme tutuiksi.

Sisäinen teatteri  on siis eräs tapa harjoittaa tietoisuustaitoja mutta myös muodonmuutoksellista oppimista. Gilliganin mukaan luova transsi on oppimistila.  Prosessissamme hyödynnämme kaikkia  ihmistietoisuuteden maailmoja, alkuperäistä tietoisuutta, luovaa mieikuvitusta ja tietoista klassista rationaalista tiedostamista.  Tietoisuustaitojen opettaja voi olla tietysti terapeutti, mutta ennen kaikkea hän on henkinen valmentaja.

IHMISTIETOISUUDEN MAAILMAT

1)  Alkuperäinen tietoisuus (original consciousness)

Buddhalaisuudessa tämä on tyhjä tila, se jossa kaikki syntyy ja johon kaikki menee.  Se on tietoisuuden valo. Kristinuskon ystävänä kutsun tätä tilaa puhtaaksi Rakkaudeksi tai Jumalaksi.  Esimerkiksi Lectio Divinassa, länsimaisessa mietiskelyperinteessä, voidaan saavuttaa tietoisuuden tiloja, joita kutsutaan “Levoksi Jumalassa“.  Sulaudumme hetkeksi  mietiskellen Jumaltietoisuuteen.

Ateisti voi kutsua tätä vaikka ihan vain alkuperäiseksi tietoisuudeksi.Psykoanalyyttisessä perinteessä se on terapeuttinen tyhjä tila, jossa kriittinen puoli hellittää, ja mieli avautuu spontaaneille uusille mielleyhtymille. Lectio Divinaa voi mainiosti harjoittaa, vaikkei uskoisikaan Jumalaan. Riittää että uskomme tai haluamme uskoa rakkauteen. Jotta luovuutemme avautuu, on meidän avattava yhteytemme tähän tietoisuuteen, siihen jolla ei ole sanoja.

Voit avata kanavaa alkuperäiseen kokemukseen  erilaisilla transseilla,  mm. itsehypnoottisin ja hyväksyvän läsnäolon harjoituksin. Kun suhtaudut ajatuksiisi kuin pilviin taivaalla, jotka tulevat ja menevät, siirryt nk. metakognitiiviseen tilaan.  Sama tila saavutetaan myös länsimaisesta perinteestä peräisin olevilla menetelmillä kuten pysähtymällä luovaan taideprosessiin tai mietiskelyyn.

Olen sitä mieltä, että luova prosessi itsessään voi kuljettaa meidät alkuperäiseen tietoisuuteen.  Se voi aueta vaikka Carl Jungin aktiivisella mielikuvituksella (Jung kyllä oli opiskellut runsaasti itämaisia filosofioita), luovalla Sisäinen teatteri kirjoittamisella, terapeuttisella tanssilla, kuuntelemalla musiikkia tai vaikkapa Lectio Divinalla. Carl Jung itse avasi luovan kanavansa palaamalla lapsuuden leikkeihin. Taide sinänsä voi kuljettaa meidät alkuperäiseen kokemukseen. Tällöin voimme puhua myös tapulikokemuksista.

2)  Luova tiedostamaton mieli (creative or quantum consciousness)

Kun olemme yhteydessä muodonmuutoksellisesti luovaan tietoisuuteemme, löydämme itsestämme parhaat puolemme. Löydämme itsellemme vähitellen itseämme kunnioittavat terveet elämän tavat, olemme toisiamme parantavia ja auttavia. Eri uskonnolliset ja filosofit ovat antaneet tälle maailmalle erilaisia nimiä: (Pyhä) henki, elämänvoima, shakti, chi, divine consciousness ja prajna.

Luova, generatiivinen transsi syntyy, kun uskallamme heittäytyä tilaan, jossa tyhjennämme ensiksi mielemme kaikista sisällöistä, ja sitten antaudumme tietoisuuden luovaan leikkiin. Jotta visionäärinen luovuutemme aukeaa, täytyy meidän avata kanavamme alkuperäiseen tietoisuuteemme.

Pidämme auki kanavan alkuperäiseen tietoisuuteemme, ja kas luova tiedostamaton mielemme alkaa antaa uutta (taiteellista) muotoa ajatuksillemme. Kysymys on oikeastaan muodonmuutoksellisesta oppimisesta.  Gilligan kirjoittaa, että nk. superasemassa (superposition) voimme nähdä kaikki tilamme samanaikaisesti.  Kun tietoisuustaitomme kehittyvät, opimme antamaan muotoa ongelmallisille tiloillemme (vaikkapa viha, pelko, kyynisyys jne.) ja voimme integroida, ne eheämmäksi osaksi itseämme. Hyvin voidaksemme meidän on oltava hyväksyvässä suhteessa näihin varjoihimme, ja voimme oppia kanavoimaan niiden energian johonkin hyödylliseen.

Mikäli olemme tyytymättömiä nykyiseen elämäämme hallitsevaan tietoisuuden tilaan, on mahdollista luovan mielikuvituksen avulla oppia valitsemaan elämäämme tyydyttävämpiä tiloja.  Luovassa tiedostamattomassa voimme elää sekä menneisyyttämme että tulevaisuuttamme tässä ja nyt.

Luovassa tiedostamattomassa kelluessamme näkökulman vaihtamisen taitomme kehittyvät. Muokkaamme itsemme joka päivä uudestaan aina vain kauniimmaksi mandalaksi. Mandalassa ristiriitaiset sisäiset näkemyksemme voivat muodostaa kauniin kokonaisvaltaisen kuvion.  Tulemme tietoiseksi lukemattomista mahdollisista maailmoista, jotka voivat olla samanaikaisesti voimassa  ja ymmärrämme identiteettitarinammekin muodostuvan erilaisista selityksistä.  Voin kirjoittaa kymmeniä tarinoita itsestäni, jotka ovat tosia, mutta joissa leikin erilaisilla kausaalisuhteilla ja vertauskuvallisilla maailmankuvilla.  (Olen pieni tyttö, joka on kulkenut elämäänsä väärissä saappaissa. Olen rypistynyt keski-ikäinen nainen, joka nuorena kärsi mm. syömishäiriöstä. Olen rikas maatilallinen,  Kuumun kuningatar.)

3)  Klassinen maailman kuva – tietoinen mieli

Tämä on materialistinen, käsinkosketeltavaa maailmaa havainnoiva tietoisuus, se joka analysoi maailmaa kriittisesti ja realistisesti,  siten kuin se toimisi vain newtonilaisella fysiikalla. Se sisältää dualistisen ajatuksen siitä, että joku asia on joko totta, tai sitten se on ei-totta. Tämä maailma toimii perinteisellä luonnontieteellisellä ajatuksella, lineaarisella aikakäsityksellä ja yksinkertaisella kausaalisella logiikalla. Kaikilla tapahtumilla on selkeät syynsä ja seurauksena.

Jotta luovien meditaatio- ja mietiskelyprosessien tuottamilla luovilla oivalluksella on arvonsa, on sen siirryttävä klassiseen maailmaan. Tietoisuustaidoilla on siis arvoa sikäli mikäli, oivallukset on eletty hyväksi yhteisölliseksi elämäksi. Pelkällä mietiskelyllä emme paranna maailmaa. Mietiskelyn mukaan tuomat oivallukset on pystyttävä kriittisesti arvioimaan, ja elämään klassisen maailman tapahtumiksi.  Tiedostamaton mielemme kun on sekä jäteastia että aarreaitta. Se ei tuota pelkästään jalokiviä.

Länsimaisen tieteen ansio on ollut, että sen avulla on kehitetty ihmisen kollektiivista realiteettitajua. Keskiajalla ihmiset osasivat ehkä paremmin käyttää alkuperäistä tietoisuutta ja luovaa mielikuvitusta, mutta heiltä puuttui realiteettitaju. Väitteeni on, että heillä oli enemmän intuitiivista viisautta mutta myös intuitiivista tyhmyyttä. Yltiörationaalisella länsimaisella ihmisellä on ollut valitettavasti  kadoksissa kosketus omaan ruumiiseen ja sen intuitiivisen viisauteen, mutta onneksi myös monilla tyhmyyteen. 

Tietoisuustaitoja omaavalla nykyihmisellä on  yhä enemmän mahdollisuuksia peilata intuitiivinen ruumiillisten tunnetilojen viisaus hyvään realiteettitajuun. Henkilökohtaisesti uskon tietoisuuden evoluutioon, ja siihen, että ihmistietoisuus laajenee koko ajan.

Elämme mielenkiintoista aikaa, kun hyvän realiteettitajun omaaville ihmisille tarjoutuu yhä enemmän tilaisuuksia kehittää omia  tietoisuustaitoja. Voimme lähteä muodonmuutokselliselle oppimismatkalle. Prosessissamme voimme hyödyntää sekä alkuperäistä tietoisuutta että luovaa tiedostamatonta mieltä.