Jokainen meistä on saanut kolhuja elämässänsä. Jokainen on saanut epätäydellistä vanhemmuutta. Toisten kolhut ovat vakavia, toisten pienempiä. Tämän vuoksi olemme kaikki enemmän tai vähemmän pirstoutuneita.

On harvinaista, että olisimme täydellisen kokonaisia, integroituneita, eheästi virtaavaa minuuksia. Ajattelen näiden eheyden  kokemusten olevan  “valaistumisen” tai mystisen, yliyksilöllisen eheyden kokemisen, hetkiä.

Psykologisiin termein, olemme enemmän tai vähemmin rikkonaisisia, dissosioivia. Elämän perusolemus on kaiken epätäydellisyys ja oma rikkinäisyytemme.

Dissosiaatio, oman itsen käpertyminen kuoreen ja henkiseen poissaoloon, on tapa suojata itseämme. Se ei ole sairautta. Voimme suojata itseämme vaikkapa infoähkyä vastaan vastaan dissosioimalla itsemme. Jotkut tutkijat väittävät, että se mikä ennen oli sairaaloista eli pirstoutunut persoona, onkin jo nykyään selviytymisstrategia.

Osamme, eli kokemustilamme, ovat kuin pieniä ihmisiä sisällämme. Niillä on oma tapansa katsoa maailmaa, omat motivoitumistyylinsä  ja omat selviytymisstrategiansa. Jotta saavutamme tilojen integraatiota, on meidän tehtävä tuttavuutta tilojemme kanssa. Meidän on rakennettava osistamme toimiva tiimi.

Voimme tehdä sitä terapian, meditatiivisen ja sosiokognitiivisen mindfulnessin avulla.  Me ihmiset olemme eri elämänvaiheissa eriasteisesti pirstoutuneita kuvamme dissosiaatiojatkumon osoittamalla tavalla. Yleensä liikumme jatkumon välimaastossa ja hyvinvoivina jatkumon keskiviivan oikealla puolella.

Pahasti dissosioivalle ihmiselle eheyttävä prosessi on turvallisinta aloittaa terapiassa (Henkilö A kuvassa) . Hän kun on vaikeasti pirstoutunut ja voi siksi kokea ahdistusta monissa tilanteissa, esimerkiksi mindfulness-harjoituksissa. Usein on suurta viisautta suojella omia herkkiä puolia.  Henkilö A kärsii psykologisin termein  dissosiatiivisesta identiteettihäiriöstä. Hän ei muista, mitä hän on tehnyt samaistuneena eri osiinsa, eli tilojen välillä ei virtaa juurikaan informaatiota.
 Henkilö B:n tilat ovat jo hiukan integroituneet. Hänelle suosittelisin itsensä arvostavan kuunteluun taideterapeuttisia menetelmiä, kehotietoisuutta lisääviä harrastuksia, kuten joogaa, työnohjausta, sekä tietoisuustaitovalmennusta. Tarvittaessa hän voi käydä välillä myös terapiassa. Sekä A että B tarvitsevat kipeästi maadoitustaitoja sekä omien rajojen tunnistamista, joihin palaan myöhemmin.

Henkilö C on dissosiaatiojatkumon toinen pää. Hänellä on sekä tarkkailevan minuuden mukanaan tuomia metakognitiivisia taitoja että tietoisen hyväksyvän läsnäolon mukanaan tuomia tunne- ja kehotietoisuustaitoja. Hän kuuntelee arvostavasti ja myötätuntoisesti sekä kehoansa sekä tunteitansa, ja hän  osaa havainnoida läsnäolevasti ja empaattisesti myös ympäristöänsä.

Henkilön C mieli on hyvinvoiva, koska informaatiomolekyylit ja energia hänen sisällänsä, ja muiden luontokappaleiden välillä, virtaavat vapaasti. Hänellä on Dan Siegelin sanoin mielitajua. Hän osaa käyttää tilojansa voimavaroina. Tämä merkitsee sitä, että C kykenee ottamaan joustavasti maailmaan  erilaisen suhteen, kun tilanne sitä vaatii. Hän kuuntelee arvostavasti kokemustilojansa, eikä toimi tietämättään ruumistaan vastaan. Valitettavasti stressiperäiset sairaudet/mielenterveysongelmat kuormittavat sosiaali- ja terveydenhoidon palveluita, ja eräs tärkeä syy on, että meitä ei  ole opetettu kuuntelemaan, havainnoimaan ja aistimaan sisäistä kokemustamme.

Eheytemme eteen joudumme tekemään aina töitä, koska sisäinen harmoniamme on maailman ja itsemme epätäydellisyyden vuoksi aina tilapäistä. Meidän on jatkuvan kokemuksellisen oppimisen kautta opittava hyödyntämään aivojemme muovautuvia ominaisuuksia.

Sisäinen teatteri on sosiokognitiivista hyväksyvää läsnäoloa, eli siinä kehitämme metakognitiivisia taitojamme: Tunnistamme osamme (ESI) ja ryhdymme tekemään tuttavuutta niiden kanssa luovilla menetelmillä sekä mielikuvaharjoituksin. Luomme näin itsellemme toimivan aivotalon.

Lisätietoa: esisuomi(at)gmail.com

Luettavaa:

Kati Sarvela, Sisäinen teatteri – Luova kirjoittaminen tietoisuustaitona, Kuumussa Virtaa Oy, 2013