Tee aivoistasi paras ystäväsi!

Miten yhdistää tiede ja mindfulness (tietoinen hyväksyvä läsnäolo)? Tätä mielenkiintoista työtä tekee amerikkalainen Lisa Wimberger (Neurosculpting) ja minä (Sisäinen teatteri),  molemmat omilla menetelmillämme. Me teemme kehitystyötämme hieman eri näkökulmasta, mutta huomaan tiedollisten kehyksiemme olevan täysin sopusoinnussa keskenään. Oman ajatteluni juuret ovat minätilojen terapiassa.


Molemmissa menetelmissä on kysymys omien aivojen muovaamisesta sekä erilaisten tilojen  ja niiden “skriptien”, eli elämämme käsikirjoitusten, rakentamisesta ja ohjaamisesta. 

Onnistunut, päämäärä suuntautunut, järkevä toimintamme, saattaa taitamattomassa aivojen ohjauksessa häiriintyä. Se ilmenee siten, että tukahduttamme tai emme  kykene ohjaamaan tunnetilojemme, joita minä kutsun nykyään kokemustiloiksi. Ne ovat elämämme varrella, erilaisten tilanteiden ja niiden synnyttämien kokemusten, luomia tiloja meissä. Joskus voimimakkaillakin tunteilla latautuneet kokemustilamme aktivoituvat meissä erilaisista ärsykkeistä ja usein tietämättämme. Tärkeä osa tietoisuustaitoja on, että oppimme tiedostamaan ja ohjaamaan erilaisia tilojamme.

Seuraava esimerkki on mukaelma Lisa Wimbergerin esimerkistä: 

Kuvittele pientä kuusi -vuotiasta lasta, joka harjoittelee ahkerasti musiikkiopistossa laulukappaletta konserttia varten. Vanhempien tukemana ja innostuneena hän kotona harjoittelee, laulaa ja laulaa… Vihdoin tulee tärkeä konserttipäivä. Kuhmo-talo on täynnä porukkaa. Tilanne on voimakkaan tunnelatautunut. Ilmassa on suurta odotusta ja jännitystä. On otolliset olosuhteet uuden tilan muodostumiselle.  Paikalla on musiikkiopiston lasten sukulaisia ja koko lapsen oma suku.

Kun lapsi seisoo yleisön edessä, hän huomaa kauhukseen, että hänellä on kauhea  pissahätä. Laulu sujuu joten kuten, vähän nuotin vierestäkin, mutta kesken laulun pissat tulevat vielä housuun. Mikä häpeä, mikä huonommuuden tunne, mikä pettymys.  Odotettu tilanne kääntyy katastrofiksi. 

No niin, jatka kuvitteluasi siten, että sama lapsi on nyt peruskoulussa ja hänelle tulee pakollinen musiikki ja tunneilla harjoitellaan intensiivisesti laulua. Opettaja laulattaa sitten jokaista lasta yksin, arvostellakseen kunkin taitoja. Nyt lapsella aktivoituu hänen tietämättään voimakas häpeän ja huonommuuden tunne. Laulusta ei tule mitään. Tämä esiintymispelko  vahvistuu ja siirtyy muillekin elämänalueille. 

Sisäisen teatterin kielellä 6-vuotias Häpeä (voidaan nimetä myös leikillisesti, mielikuvitusta aktivoivasti, vaikkapa Hilma Häpeäksi) aktivoituu. Tapahtuu ulkoisen tilanteen stimuloimana hallitsevan tilan muutos, jossa häpeällistä muistoa kantava tila aktivoituu toistuvasti esiintymistilaisuuksissa.

Stressijärjestelmäsi on tärkeä, jotta kriisitilanteissa osaat toimia nopeasti ja saavutat tavoitetteitasi, joissa vaaditaan nopeaa päätöksentekoa. Ei ole hyvä kokonaisvaltaiselle hyvinvoinnillesi, jos stressaantuneet tilat kaappaavat pitkiksi ajoiksi mielesi näyttämön. Tämän huomaat esimerkiksi silloin kun jäät kiinni yksipuoliseen asioiden vatvomiseen. Tarvitset haastavissa uusissa elämäntilanteissa pysähtymistä,  luovuuttasi, tietoista hyväksyvä läsnäoloa ja tiedettä, jotta opit ohjaamaan ja tulemaan toimeen stressitilojesi kanssa.  Opit päästämään irti kokemustiloistasi.

Ennen luulimme, että aivosolut eivät voi uusiutua. Nykyään tiedämme, että voimme kasvattaa uusia aivosoluja ja voimme muovata läpi elämän hermoverkostojamme. Aivomme ovat elastiset, muovautuvat ja kimmoisat. Voimme tavallisesti kasvattaa  seniori-ikään sakkaa aivojamme meditaatiolla, luovuudella ja uusia käytäntöjä harjoittamalla. Meidän ei tarvitse olla aivojemme tahdottomia uhreja, tunnetilojen vuoristoradassa. Eikä meidän tarvitse toistaa yksipuolisia kognitiivisesti jäykkiä ajattelu- ja toimintamalleja. Tämä vaatii sitä, että viihdymme myös epävarmuudessa.


Ajattelen nykyään psykiatri Dan Siegelin tavoin, että aivomme ovat kehollistuneet, eli ne ulottuvat tavallaan pikkuvarpaistamme päälakeen saakka. Ne ovat koko kehomme älykäs, sosiaalinen, molekyylien ja geenien (esim. hormonit, välittäjäaineet, telomeerit, kromosomit) muodostama tiedonsiirtojärjestelmä.

Miten aivojen tietoisesti läsnäoleva uuden oppiminen tapahtuu? Joskus opimme uusia käyttäytymismalleja ajatuksineen ja tunteineen (=kokemustila) erilaisissa elämäntilanteissa,  jolloin aktivoimme mahdollisia tilojamme. Voimme myös tietoisesti draamallisesti imitoida toisen henkilön käyttäytymistä. Joskus vain aktivoimme vanhoja tilojamme. Lapsellinen, opittu vanha käyttäytymismalli toistuu.

Voimme uhriutua aivoillemme, jolloin tietämättämme kertaamme samoja kokemustiloja käyttäytymismalleineen. Tietoisuustaitojemme kehittäen voimme hyväksyvän läsnäolon sekä luovuutemme kautta opetella uusia reittejä hermoverkostossamme, joita tietoisesti aktivoimme. Meistä kasvaa näin yhä taitavampia oman itsemme johtajia. Toisilla sanoilla, me kehitymme oman Sisäisen teatterimme ohjaajina.

Kuinka monta kertaa, varsinkin nuoruudessani, jonkun ihmisen kommentti tai kysymys on aiheuttanut minussa ylisuuren reaktion, kun tilanteeseen sopimaton kokemustila on kaapannut mieleni näyttämön – ehkä näin myös sinulla. 

Kuvittele, että olet kauppajonossa ja joku ohittaa sinut. Meillä on kaksi tyypillistä tapaa reagoida tilanteeseen.  Tilamme voi kaapata meidät, tai voimme käyttää tietoisuustaitojamme. Havaitset törkeän jonon kiilaajan, ja

A) Aktivoit menneen v****stilan, rähjäät tai torjut tilasi ja sitten jäät tilaan kiinni tuntikausiksi. (Limbinen tunneaivojärjestelmä – stressitilaan aktivoituminen)

B) Voimme ottaa vastaan tilanteen läsnäolevasti, antaa kiilaajalle asiallisen mutta kriittisen palautteen, jonka jälkeen jätämme tapahtuman kauppaan (Aivojen kuorikerroksen  läsnäolon taitoja omaava etulohko aktivoituu.)

A-tapauksessa rasittamme koko kehomieltmme, myös elimistöämme. Stressitila on tärkeä ja tuiki tarpeellinen limbisen järjestelmän, “tunneaivojen” tila. Sen tulisi aktivoitua elämää uhkaavissa tilanteissa, joissa esimerkiksi meidän henkemme, terveyteemme tai jonkun muun terveys on vaarassa. Tunneaivojen nopeaa reaktiota tarvitaan monissa tilanteissa.

Todellisuudessa tässä A-tapauksessa emme vain häiriinny kiilaajasta, vaan aktivoimme itsessämme olevan, ylimitoitetun, ärsytystilan. Toni Dunnerfelt puhuu tällöin römpiöistä.

Aivojen etulohkojen etuosa on tärkeä osa meitä monin tavoin. Se on empaattisuuden ja myötätunnon keskus. Tämä kehittynein osa meitä voi ohjata levolliseen käyttäytymiseen monimutkaisssa sosiaalisissa tilanteissa, jolloin saamme käyttöömme koko älyllisen kapasitettimme, kaikki tilamme. Se tuo meille yhteisöllisen, inhimillisyyden kokemuksen ja minätunteen.

Mindfulnessia harjoitetaan nimenomaan kehittämään tietoisuuttamme eheyttävän, integroivan, aivojen kuorikerroksen etuosan toimintaa. Sen avulla voimme oppia päästämään irti epäasiallisesta, vaikkapa vihaa täynnä olevasta kokemustilasta. Aivojen kuorikerrosksen etuosa sanoo meille: Nyt päästä irti vihasta/kaunasta/häpeästä jne…. kaikki on ok….

Jokaisella meillä on mahdollisuutena tietoisuustaidot, mutta aikamme vihakulttuurissa moni meistä ei osaa niitä käyttää, koska ne vaativat valmennusta  ja jatkuvaa hyväksyvän läsnäolon harjoittelua. Tämä ei tietenkään tarkoita, etteikö “negatiivisilla” tiloillamme voisi joskus olla viisasta sanottavaa, meidän on vain kuultava levollisesti niiden viesti, ja mietittävä kuinka myötätuntoisesti ja väkivallattomasti  voimme edistää, tarpeen tullen, sen asioita. Kaikki tunnetilamme ovat luvallisia, mutta voimme opetella käyttämään niiden energiaa yhteisölliseen hyvään.

Erilaisilla  (luovilla) mietiskely- ja meditaatiomenetelmillä harjoitamme nimenomaan aivojen kuorikerroksen etulohkon kokemuksiamme eheyttävää eli integroiva osaa. Opimme päästämään irti tilasta, joka ilmaantuu mielennäyttämöllämme vääräänä aikana ja tekee meistä stressaantuneita.

 Jokaisella meillä on kokonaisvaltaisen viisauden, myötätunnon, levollisuuden ja rauhoittumisen taitoja. Voimme pysähtyä asian asian äärelle hengitämään, kuuntelemaan kehoamme, pohtimaan  peilaavasti ja rauhallisesti tilannetta. Tällöin avaamme, molempiin suuntiin kulkevan,  dialogin limbisen järjestelmämme ja aivojen etuosan välille. Sisäisen teatterin ja Neurosculpting- menetelmien  päämäärinä, kummallakin, on avata tämä kahden tärkeän keskuksemme vuorovaikutussuhde ja samalla yhteys omaan kehoomme. Onnistunen prosessin jälkeen meillä ei pelkästään ole kehoa, vaan olemme kehomme.

#neuroplastisuus #sisainenteatteri #luovuus #tietoisuustaidot #mindfulness #lisawimberger #katisarvela #toivovalmennus

Advertisements

Toisen aallon positiivista psykologiaa

Kärsimys, surun, kivun ja pelon tunnetilat ovat osa normaalia elämää. Ne ovat osa inhimillistä kokemusta.


On tervettä ja luonnollista, että ihmismieleen nousee negatiivisia tunnetiloja,  kun hän kohtaa vaikkapa avioeroon, sosiaaliseen epäoikeudenmukaisuuteen ja ilmastonmuutokseen liittyviä kipeitä asioita ja kysymyksiä.

Ja vielä hienompaa on tulossa: Tim Lomasin (hänen tekstinsä lainattu kursiivina) mukaan “negatiiviset” tunteet eivät ole vain normaaleja, vaan ne tarjoavat tien todelliseen onneen ja elämäsi kukoistamiseen, jota kaipaat. Ei ole väärin ja sairautta kokea näitä tiloja (esim. pelko, viha, syyllisyys, kateus), mutta on tietoisuustaidottomuutta ottaa niiden impulsiiviset käyttäytymisehdotukset liian vakavasti. Silti on normaalia, jopa toivottavaa, että koet erilaisia tunnetiloja.

On mahdollista, uutta opiskellen, valmentaa itseä tunne- ja tietoisuustaitoihin. Voimme oppia ohjaamaan tunnelatautneita tilojamme siten, etteivät pelon, vihan, syyllisyyden jne. tilat kasva mielemme pitkäaikaisiksi ikäviksi vieraiksi, “römpiöiksi“. Nämä saattavat kasvaa mittasuhteiltaan täysin kohtuuttomiksi.

Minullakin nuoruudessani oli römpiöitä, jotka kuljettivat minut alakuloon, vihaan  ja ahdistukseen. Ne olivat kuitenkin avaimeni luovuuteni ja uudenlaiseen elämään. Niin kipeiltä kuin ne (vaikeat tunteet) joskus tuntuvat, on niillä tietoa ja energiaa, joka voi kuljettaa meidät valoon – onnen aamuhämärään.


Sosiaalinen media on täynnä ihmisiä, joilla römpiöt ovat vallanneet mielennäyttämön.  Modernin elämäntavan kätketty julkilausumaton salaisuus on ollut,  että suhtautumalla uteliaasti ja myötätunnolla näihin tiloihisi, voi niiden voima kääntyä luovuuden ja henkisen kasvun energiaksi. Osa minua on jopa sitä mieltä,  että kun valtakulttuurimme on kieltänyt meiltä “negatiiviset” tunnetilat, on se ollut tapa estää ihmisen henkistä kasvua ja luovuuden avautumista.

Mikäli meiltä evätään lupa negatiivisiin tunnetiloihin, elämme positiivisuuden tyranniassa. Positiivinen psykologia on ollut osa modernia tyranniaa, jos luonnolinenkin kärsimys on epäinhimillistetty, ja leimattu esim. sairaudeksi.  Jollakin hienovaraisella ja paradoksaalisella tavalla, ne (“negatiiviset tunnetilat”) tarjoavat tien syvempään ja rikkaampaan hyvinvointiin kuin saattavat selkeämmin positiiviset tunteet tehdä. Esimerkiksi suru voi avata sydämemme herkälle niin särkyvälle elämän kauneudelle…

Kas, niin kuin Sisäisessä teatterissa, myös toisen aallon positiivisessa psykologiassa, hyvä elämä on hienovaraista vuorovaikutuksellista, keskustelumuotoista eli dialektista, leikkiä positiivisten ja negatiivisten ilmiöiden välillä. Ja toisaalta mitkään ilmiöt eivät ole vain negatiivisia ja vain positiivisia, vaan monivalenssisia (voivat olla sekä että) ja monimerkityksellisiä. Esimerkiksi rakkauskin on monimerkityksellinen ja sisältää usein haavoittuvuuden mahdollisuuden.

Olemme helposti särkyvää maljakoita. Kun kohtaamme elämän järistyksen, hajoaa elämämme käännekohdissa maljakkomme pieniksi paloiksi. On lähes mahdotonta, mutta  turhaa työtä, yrittää koota sitä takaisin samannäköiseksi vaasiksi. Sen sijaan voimme tehdä siitä kauniin mosaikiin tai voimme käyttää sirpaleet uuteen veistokseen.


On tärkeää muistaa, että esimerkiksi alakuloinen olotila on eri asia kuin vakava masennus. Jossain kulkee raja, kuinka paljon ihminen voi itse auttaa itseään. Meidän ei pidä mitätöidä sairaudeksi kääntynyttä kärsimystä, ja tällaisen ihmisen hoidon, toisen, luotettavan ja asiansa osaavan, tarvitsevuutta.

LÄHTEITÄ:

https://www.psychologytoday.com/blog/finding-light-in-the-darkness/201602/second-wave-positive-psychology-introduction

Tim Lomas, The Positive Power of Negative Emotions, Piatkus, 2016

#römpiö #tietoisuustaidot #positiivinenpsykokogia

Sisäinen teatteri toimii mentalisaation logiikalla

Jokainen meistä muodostuu erilaisista puolista, mielen tiloista, joita tietoisuustaitoja opettaessani kutsun kokemustiloiksi.

Mentalisaatio on sitä, että opimme tunnistamaan erilaiset tilamme, ja alamme ymmärrtämään itsemme käyttäytymistä perustuen tähän tilaymmärryksen.  Kun v***aa, käyttäytymistämme ohjaa v-mäinen tila.  Kun oleme intohimoisesti rakastuneita, ohjaa meitä usein varsin sokea rakastunut tila.  Kun olemme hermostuneita, ohjaa käyttäytymistämme sähläävä tila.  Jokaisella on oman henkilöhistorian kautta omissa sosialisissa suhteissa syntyneet, ainutkertaiset, kokemustilansa.

Kun mentalisaatiotaitomme lisääntyvät, alamme yhä selkeämmin ymmärtämään myös toisen ihmisen käyttäytymistä. Moninäkökulmainen ajattelumme kehittyy, aistihavaintokykymme ja mielitajumme lisääntyy, minkä jälkeen kykenemme yhä paremmin ymmärtämään myös toisen ihmisen käyttäytymistä.  Hänenkin törttöilyt ja ansiokas käyttäytyminen riippuvat hänen mieltänsä hallitsevasta kokemustilasta. Myötätuntomme itseämme ja toisia kohtaan lisääntyy.  Olemme kaikki vajaavaisia ihmisiä, erilaisine enemmän tai vähemmän keskenkasvuisine puolineen.

Tiloihimme voimme tutustua tekemällä mielitajukartan (Jan Sky ESI eli HTT =hallitsevan tilan tunnistus)  erilaisista puolistamme.  Kursseillani opetan, kuinka voidaan tehdä minätilojen kartta omista tietoisuuden kokemustiloista.

wp_20150521_027-1
Kuva:  Jan Sky, Mielesi monet puolet

Tilojamme voimme tehdä itsellemme tutuksi meditaation, mielikuvatyöskentelyn ja taiteiden keinoin. Meidän on voitava kokea tilat myötätuntoisesti ja turvallisesti, jotta tietoisuutemme integroituu eli eheytyy. Tämän seurauksena oman tietoisuutemme ohjauskyky paranee. Itsemme johtamisen taidot lisääntyvät. Moni pystyy valmennuksen kautta oppimaan tunnistamaan ja käsittelemään yhä taidokkaammin tilojaan.  Integroitumisen edellytyksenä on, että tietoisuuteen on kehittynyt aikuisia turvaallisia tiloja.

Joillakin ihmisillä on vakavia (kehityksellisiä) traumoja, jolloin integraatio tapahtuu turvallisimmin terapiassa tai terapeuttisessa ryhmässä.  Meidän on löydettävä itsestämme turvallinen aikuinen, jotta voimme antaa myötätunnon ja turvallisuuden kokemuksen lapsellisille avuttomille puolillemme.

Tässä Matin tapausselostus, jossa käydään läpi hänen tilojaan.

LUETTAVAA:

Kati Sarvela, Sisäinen teatteri – Luova kirjoittaminen tietoisuustaitona, Kuumussa Virtaa Oy, 2013

Jan Sky, Mielesi monet puolet – Avain käyttäytymisen muuttamiseen, Kuva ja Mieli, 2012

Tietoisuustaidot ja itsehypnoosi

Aivomme muovautuvat läpi elämämme.  “Brain training” eli aivojen muovaaminen on päivän sana. Voimme muovata aivojamme sekä meditatiivisella tietoisella läsnäololla että sosiokognitiivisella tietoisella läsnäololla.

 

 

Processed with MOLDIV
#selfhypnosis

Väitetään, että kehossamme on 180 miljardia hermosolua, joista noin 80 miljardia liittyy kognitiivisiin toimintoihin. The neurons that wire together, fire together: Työstettävää työsarkaa riittää.

Itsehypnoosi ja Sisäinen teatteri -kirjoittaminen luovassa “psykodraamallisessa transsissa” eli flow-tilassa, ovat tapoja harjoittaa sosiokognitiivista mindfulnessia. Opetan valmennuksissani asiakkaille laaja-alaisesti metakognitiivisia taitoja, eli kykyä nimetä, tunnistaa, havainnoida, aistia ja ilmaista omia sisäisiä tunnelatautuneita tiloja. Itsetuntemus ja -arvostus ovat hyvän ja eettisen elämäntavan perustaitoja.

Processed with MOLDIV
#tietoisuustaidot #metakognitio
Hyödynnän valmennuksissani länsimaisesta hypnoosista tuttuja ilmiöitä:

🌺
1 ) Absorptiota

👁
Absorptiolla tarkoitan sulautumista kokemukseen. Tämä kyky on tärkeä taito omien tunnetilojen säätelyssä. Voimme kaventaa huomiomme esimerkiksi kynttilään (vrt. perinteisen hypnoosin heiluva kello) tai sisäiseen yhteen tilaan, esimerkiksi uteliaaseen tilaamme. Voimme rakentaa itsellemme oman absorptiota edistävän rituaalin.

Voimme myös avata huomiomme kohteen laaja-alaiseksi, jolloin olemme absorboituneena spontaanisti, luovasti ja avoimen uteliaasti omiin erilaisiin sisäisiin tiloihimme, esimerkiksi uteliaaseen, pelkäävän,  hermostuneeseen ja aikuiseen turvalliseen tilaamme. Otamme arvostavasti ja lempeästi vastaan itsehypnoosissa sisäisen kokemuksemme lukemattomat erilaiset tilat. Absorboitunut laaja kokeminen on parhaimmillaan energisoiva, luova, virtaava ja spontaani olemisen tapa, jossa eheytämme aivojamme.

Aivojen eheyttäminen eli integrointi on psykiatri Dan Siegelin mukaan virtaava kokemus, jonka rantakarikkoja on kaksi. Virran toisella puolella on kaaos ja toisella puolella kognitiivinen jäykkyys. Elämän kriiseissä tietoisuutemme menee usein kaaokseen, josta voi otollisissa olosuhteissa nousta uusi, dynaamisempi, järjestys.

Processed with MOLDIV
#Dan Siegel #mielitaju
Kuinka opetella aivoja eheyttäviä absorptiotaitoja? Ensinnäkin tarvitset tahtoa ja halua kehittää näitä taitoja. Turvallisinta on aloittaa valmennussuhteessa, tai mikäli sinulla on vakavia traumoja tai mielenterveysongelmia, terapiasuhteessa.

Monet meistä on opetettu kulttuurisiin normitiloihin, joissa suositaan vain tietynlaisia sisäisiä kokemisen tapoja. Kriitiset puolesi torjuvat jäykällä ajattelulla muut kokemisen tavat. Joskus  tämä on tapa suojella itseä.

Tarvitset toiseksi luovaan itsehypnoottiseen prosessiin heittäytymisen taitoja. Absorboituneessa, avoimessa, lempeässä kokemisen tavassa, otamme pehmeästi ja silkkihansikkain vastaan kaikenlaiset tilamme, myös itseltämme kieltämämme tuntemisen ja kokemisen tavat. Tietoisuumme ja ymmärryksemme ei laajene ajattelemalla vanhojen kokemustilojen ajatuksia uudelleen, vaan etsimälllä spontaanisti uusia neuraalisia reittejä. Kun löydämme tietoisuustaidoin uuden mielenkiintoisen tilayhteyden, ja suhteen siihen, on tämä oivallus vielä elettävä todeksi, eli vahvistettava eletyksi käytännöksi.

Voimme etsiä myös uusia reittejä aivojemme tiloiksi, tutkimalla todellisuutta avoimen uteliaasti, tietoisen läsnäolevasti. Voimme peilata uusia tilanteita ja asioita vanhaan sisäiseen kokemusmaailmaamme. Voimme leikillisesti harjoitella uusia kokemisen tapoja.

Luen vanhan kreikkalaisroomalaisen mietiskelytavan, sittemmin kristilliseksi mietiskelylle muuntuneen, Lectio Divinan, tähän kategoriaan. Voit luovan kiinnostuneesti ja läsnäolevasti, itseäsi kuunnellen, lukea kaikenlaista kirjallisuutta, raamatun sijaan, tai sen rinnalla.

Tietoisuustaidoilla harjoittelet taitoja absorboitua haluamiisi kokemisen ja olemisen tapoihin. Se, että tarkkailet sisäisiä tilojasi lempeästi ja hyväksyvästi, lisää kokonaisvaltaista kehomielellistä hyvinvointiasi.

Sisäisessä teatterissa induktiona itsehypnoositilaan voi olla kynä tai vaikkapa näppäimistö, johon kavennat ja suuntaat huomiosi, ja päästät irti kriittisestä puolestasi, absorboituen luovaan tapaan kokea sisäistä maailmaasi. Hypnoosiperinteessä on muuten pitkät, vuosisataiset, kokemukset automaattisesta kirjoittamisesta.

🎀
2) Autosuggestioita

🤗
Autosuggestio on itsehypnoositilassa tapahtuvaa tiettyjen myönteisten tilojen väittämien vahvistamista. Puhutaan myös affirmaatioista, silloin kun henkilö ei ole varsinaisessa absorboituneessa hypnoositilassa. Esimerkiksi energiapsykologisissa (esim. EFT ja Tapping) menetelmissä puhutaan affirmaatioista, kun puheella vahvistetaan tiettyä kokemisen tapaa. Oma näkemykseni on, että näissäkin menetelmissä käytetään hyväksi hypnoosia, mutta ilman muodollista induktiota (hypnoosin vaivuttamisrituaalia). Toisaalta akupisteiden naputtelun sinänsä, voi ajatella olevan rituaalista itsehypnoosi-induktiota.

Voit valita rohkaisevien, voimavarasuuntautuneiden ja turvaa tuovien tilojen väittämiä autosuggestioiksi tai affirmaatioiksi:

Olen selvinnyt aikaisemminkin vaikeista elämän tilanteista, selviän tästäkin.
Vaikka minulla on tämä pelko, hyväksyn itseni syvästi ja täysin.
Erilaiset kokemustilani ovat pelottavia, mutta ne ovat tie syvempään itseymmärrykseen.
Sallin itselleni kaikki tuntemisen tavat, mutta vahvistan vain niitä, jotka lisäävät rakkaudellista olemista.
Olen riittävän hyvä ihminen, hyvine ja huonoine puolieni.

Harjoittele tulemaan tietoiseksi ikävistä, kriittisistä affirmaatioistasi. Millaista sisäistä puhetta harjoitat itseäsi ja muita kohtaan? Vahvistaako negatiivista sisäistä puhetta vai myönteistä?  Puhutteletko itseäsi ja muita sisäisessä puheessani panettelevasti vai arvostavasti?

Muista, että usein heikoin lenkkisi voi osoittautua muutoksen mahdollisuudeksi. Esimerkiksi se alakuloinen, kyyninen puoleni minua, mitä kutsuin itsessäni leikillisesti Rouva Otsrypyksi, oli se kokemustila, joka patisti minut, luovassa terapeuttisessa kirjoitusprosessissani, radikaaliin elämänmuutokseen. Muutin koko elämäntapani uudeksi ja luovuuteni avautui.

Oman itsen tutkimusmatkailua eli introspektiota ei harjoiteta sen itsensä vuoksi. Sen sijaan sen päämäärä on kehittää meissä tietoisen läsnäolon taitoja ja mielitajua. Kun oman itsemme eri puolien arvostus ja hyväksyntä lisääntyvät, lisääntyvät samalla myös kykymme olla hyväksyvästi ja arvostavasti läsnä erilaisille ihmisille ja ihmisryhmille. Tulemme samalla tietoiseksi esimerkiksi persoonamme puolustusmekanismista, jossa siirrämme ikäviä itsemme puolia toisiin ihmisiin.

Myötätuntomme toisia erilaisia ihmisiä ja heidän puutteistaan kohtaan lisääntyy, kun oivallamme, että jokaisella meistä on sisäänkirjoitettuina mahdollisuuksina kaikki tietoisuuden muodot, erilaisten minuuksien koko kirjo. Myös pahuuden muodot ovat siemenenä meissä jokaisessa. Kehittämällä  tietoisuustaitojamme, voimme valita sen ettemme ruoki niitä.

 

 

 

 

 

 

 

Käännä eri puolesi vahvuudeksesi!

Jokainen meistä on saanut kolhuja elämässänsä. Jokainen on saanut epätäydellistä vanhemmuutta. Toisten kolhut ovat vakavia, toisten pienempiä. Tämän vuoksi olemme kaikki enemmän tai vähemmän pirstoutuneita.

On harvinaista, että olisimme täydellisen kokonaisia, integroituneita, eheästi virtaavaa minuuksia. Ajattelen näiden eheyden  kokemusten olevan  “valaistumisen” tai mystisen, yliyksilöllisen eheyden kokemisen, hetkiä.

Psykologisiin termein, olemme enemmän tai vähemmin rikkonaisisia, dissosioivia. Elämän perusolemus on kaiken epätäydellisyys ja oma rikkinäisyytemme.

Dissosiaatio, oman itsen käpertyminen kuoreen ja henkiseen poissaoloon, on tapa suojata itseämme. Se ei ole sairautta. Voimme suojata itseämme vaikkapa infoähkyä vastaan vastaan dissosioimalla itsemme. Jotkut tutkijat väittävät, että se mikä ennen oli sairaaloista eli pirstoutunut persoona, onkin jo nykyään selviytymisstrategia.

Osamme, eli kokemustilamme, ovat kuin pieniä ihmisiä sisällämme. Niillä on oma tapansa katsoa maailmaa, omat motivoitumistyylinsä  ja omat selviytymisstrategiansa. Jotta saavutamme tilojen integraatiota, on meidän tehtävä tuttavuutta tilojemme kanssa. Meidän on rakennettava osistamme toimiva tiimi.

Voimme tehdä sitä terapian, meditatiivisen ja sosiokognitiivisen mindfulnessin avulla.  Me ihmiset olemme eri elämänvaiheissa eriasteisesti pirstoutuneita kuvamme dissosiaatiojatkumon osoittamalla tavalla. Yleensä liikumme jatkumon välimaastossa ja hyvinvoivina jatkumon keskiviivan oikealla puolella.

Pahasti dissosioivalle ihmiselle eheyttävä prosessi on turvallisinta aloittaa terapiassa (Henkilö A kuvassa) . Hän kun on vaikeasti pirstoutunut ja voi siksi kokea ahdistusta monissa tilanteissa, esimerkiksi mindfulness-harjoituksissa. Usein on suurta viisautta suojella omia herkkiä puolia.  Henkilö A kärsii psykologisin termein  dissosiatiivisesta identiteettihäiriöstä. Hän ei muista, mitä hän on tehnyt samaistuneena eri osiinsa, eli tilojen välillä ei virtaa juurikaan informaatiota.
 Henkilö B:n tilat ovat jo hiukan integroituneet. Hänelle suosittelisin itsensä arvostavan kuunteluun taideterapeuttisia menetelmiä, kehotietoisuutta lisääviä harrastuksia, kuten joogaa, työnohjausta, sekä tietoisuustaitovalmennusta. Tarvittaessa hän voi käydä välillä myös terapiassa. Sekä A että B tarvitsevat kipeästi maadoitustaitoja sekä omien rajojen tunnistamista, joihin palaan myöhemmin.

Henkilö C on dissosiaatiojatkumon toinen pää. Hänellä on sekä tarkkailevan minuuden mukanaan tuomia metakognitiivisia taitoja että tietoisen hyväksyvän läsnäolon mukanaan tuomia tunne- ja kehotietoisuustaitoja. Hän kuuntelee arvostavasti ja myötätuntoisesti sekä kehoansa sekä tunteitansa, ja hän  osaa havainnoida läsnäolevasti ja empaattisesti myös ympäristöänsä.

Henkilön C mieli on hyvinvoiva, koska informaatiomolekyylit ja energia hänen sisällänsä, ja muiden luontokappaleiden välillä, virtaavat vapaasti. Hänellä on Dan Siegelin sanoin mielitajua. Hän osaa käyttää tilojansa voimavaroina. Tämä merkitsee sitä, että C kykenee ottamaan joustavasti maailmaan  erilaisen suhteen, kun tilanne sitä vaatii. Hän kuuntelee arvostavasti kokemustilojansa, eikä toimi tietämättään ruumistaan vastaan. Valitettavasti stressiperäiset sairaudet/mielenterveysongelmat kuormittavat sosiaali- ja terveydenhoidon palveluita, ja eräs tärkeä syy on, että meitä ei  ole opetettu kuuntelemaan, havainnoimaan ja aistimaan sisäistä kokemustamme.

Eheytemme eteen joudumme tekemään aina töitä, koska sisäinen harmoniamme on maailman ja itsemme epätäydellisyyden vuoksi aina tilapäistä. Meidän on jatkuvan kokemuksellisen oppimisen kautta opittava hyödyntämään aivojemme muovautuvia ominaisuuksia.

Sisäinen teatteri on sosiokognitiivista hyväksyvää läsnäoloa, eli siinä kehitämme metakognitiivisia taitojamme: Tunnistamme osamme (ESI) ja ryhdymme tekemään tuttavuutta niiden kanssa luovilla menetelmillä sekä mielikuvaharjoituksin. Luomme näin itsellemme toimivan aivotalon.

Lisätietoa: esisuomi(at)gmail.com

Luettavaa:

Kati Sarvela, Sisäinen teatteri – Luova kirjoittaminen tietoisuustaitona, Kuumussa Virtaa Oy, 2013

Antaudu elämälle – valitse toivo!

Toivottomuus ennustaa kuolleisuutta, toteaa professori Stern tutkimuksessaan. Ei ole yhdentekevää millaisissa sisäisissä tunnetiloissa ja ajatusmaailmoissa sairauksiemme aikana liikumme. Toivolla kun on terveydellistä merkitystä.

Stern esitti tutkimuskysymyksensä: ”Miksi toiset kuolevat ja toiset jäävät elämään, vaikka jälkimmäisillä olisi aivan yhtä dramaattisia sairauksia?” Hän tutki vanhainkodin asukkaiden kuolleisuutta ja asenteita. Toivo näyttää olevan tärkeä elämän ja kuoleman asia. Toivottomuudella näytti olevan selvä kytkös kuolleisuuteen.

Ei ole sattumaa, että olen valinnut valmennuksieni nimeksi Toivovalmennus. Olen joutunut itse etsimään toivoni kahden syöpädiagnoosin yhteydessä. Haluan tukea ihmisiä rakentamaan toimivan, toiveikkuutta luovan aivotalon.

Toivottomuus ennustaa kuolemaa, kirjoittaa tutkimuksissaan professori Stern. Kannattaa miettiä, ja harjoitella,  millaisissa sisäisissä tunnetiloissa ja ajatusmaailmoissa sairauksiemme aikana liikumme.

Olen joutunut itse etsimään toivoni kahden syöpädiagnoosin yhteydessä. Toisille toivon löytäminen on helpompaa kuin toisille. Tunnistan olevani melko hauras ihminen.

Minulle ensimmäisellä kerralla (rintasyöpä) toivon löytäminen vei pitkähkön ajan jakson. Jouduin kaivelemaan, vuoden pari, esiin toivoani. Tein töitä sekä hypnoterapiakoulutuksessani saamassa terapiassa sekä luovasti kirjoittaen eri puoleeni kanssa (Mielentilojen treenikirja). En työstänyt prosessissani pelkästään fyysistä sairauttani, vaan jouduin liimaamaan, pala palalta, työuupumuksen ja avioerojen pirstoman, draamojen rikkoman, ruukkuni kasaan.
Toisen kerran toivon löytäminen meni nopeammin (melanooma, josta selvisin varpaan amputaatiolla). Nuoruuden paniikkihäiriö aktivoitui, mutta sain itseni melko nopeasti kokoon luovasti kirjoittaen, mielikuvaharjoituksilla sekä energiapsykologisella EFT-menetelmällä.

Miksi toisilla toivo säilyy paremmin kuin toisilla? Oma johtopäätökseni on, että monet tekijät vaikuttavat tähän. Toiset ovat synnynnäisesti, geneettisesti, hauraampia kuin toiset. Toisilla on lähtökohtaisesti vaikeampi ja traumaattisempi elämä kuin toisilla. Lapsuuden traumat ja peilaavan vanhemmuuden puute, voivat tuottaa perusturvattomuuden kokemuksen, johon toivottomuus iskee helposti kyntensä. Myös esimerkiksi masennus on hyvää kasvualustaa toivottomuudelle.

Jotta toivo toimii, täytyy sen olla oikeanlaista. Kuinka tämän kuvaisin? Toivottomuutta ehkäisevä toivo ei rakennu itsepetokselle ja egokeskeiselle ”sitkuttelulle”. Moni meistä tuntee ihmisiä, jotka ovat olleet vakavasti sairaina, ja pettävät itseään ja omaisiaan epärealistisilla toivolla. Olen kuullut tarinoita kuolevista, jotka viimeiseen saakka kieltävät kuolemansa.

 
 

Processed with MOLDIV

Oikeaa toivoa on se, että hyväksymme elämän sellaisena kuin se on. Osaamme aktivoida itsestämme erilaisia toivoa ylläpitäviä mahdollisia minuuksia. Oikeanlainen toivo on aina realistista. Kuoleman edessäkin voimme löytää itsestämme eksistentiaalisen ikuisen toivon, toivonkokemuksen, jossa koemme vaikkapa olevamme osa ikuista historiallista ketjua, luomakuntaa. Jumalaan uskova voi laskea elämänsä Hänen kämmenelleen, ateisti vaikkapa kosmoksen suurelle Rakkaudelle.

Oikeanlaista toivon asennetta kutsun antautumiseksi: Antaudumme elämälle emmekä kuolemalle. Ekhart Tolle kuvaa tätä hienosti. Meidän on kuoltava ennen kuolemamme. Tämä tarkoittaa sitä, että meidän on vapauduttava egomme puolista, jotka pitävät meitä kiinni aineellisissa, itsekkäissä, omaa etua ajavissa, materialistisissa tavoitteissa. Antautuminen ei ole tahdonalaista toimintaa, vaan se on henkilökohtaisesta tahdosta irti päästämistä.

image

Toivovalmennuksessani opetan tietoisuustaitoja erilaisilla luovilla menetelmillä, kehomieliharjoituksilla, itsesuggestioiden, mielikuvaharjoitusten ja hyväksyvän tietoisen läsnäolon menetelmillä. Toivovalmennuksessa tavoite on aktivoida oikeanlainen toivo. Tällä voimme vahvistaa elämän asennettamme. Olen kiitollinen elämälle ja monille ympäröiville ihmisille siitä, että sain tilaisuuden valita vielä toivon. Rintasyöpäni aikoihin ajattelin, että jos kuolisin, se olisi kauheinta, mitä voisi tapahtua, koska en ole edes elänyt. Toivottomuuteni johtui tällöin elämättä jääneestä elämästäni.

Voimme oppia tietoisuustaidoin tulemaan tietoiseksi monenlaisista mahdollisista minuuksistamme. Meidän ei tarvitse valita pelon täyttämää minuutta vaan voimme oppia koulutuksen ja mielenvahvistusharjoitusten kautta valita sen, joka uskaltaa antautua toiveikkaana elämälle.

Elän nykyään yhä enemmän itseni näköistä, luovaa, elämää, joka ylläpitää toivoani. Tämä ei tarkoita sitä, ettenkö vielä saattaisi joutua toivottomuuden suohon. Tiedän vain nyt, että olen saanut jo paljon, paljon taitoja, joilla voi olla mahdollista nousta sieltä, myös kuoleman edessä. Tietenkään ei voi koskaan tietää, mitä elämä tuo tullessaan…, mutta OLEN TOIVEIKAS!

PS. Seuraava koulutukseni Ruukissa, Srömforsissa, lähellä Loviisaa. Kurssi toteutetaan yhteistyössä Terapia- ja vuorovaikutushieronta Sofian kanssa.  Täältä löydät lisätietoa ko. mindfulness-koulutuksesta.

 

Stressiä? Rakenna itsellesi toimiva aivotalo!

Tieto on valtaa.  Kun ihminen ymmärtää, mitä hänen aivoissaan tapahtuu, antaa se hänelle mahdollisuuden tehdä viisaita valintoja. Meillä on olemassa kaikki se tieto, jolla lapsia, mutta yhtä lailla myös aikuisia,  opetetaan kokonaisvaltaiseen viisauteen. Herää vain kysymys, että käytämmekö me tätä tietoa riittävästi?

Stressaava elämäntapa,  estää aivojemme integraatiota.  Onneksi monet nykyvanhemmista ovat jo viisaampia kuin oma sukupolveni, vaan valitettavasti eivät vielä läheskään kaikki hekään.  Meillä edelleen jopa ihannoidaan stressiä. Olet tehokkuuselämäntavan ikoni, kun uhraat terveytesi työllesi. 

File_001 (11)

Ihmisen tunteet puutuvat, kun hän stressaantuu. Menetämme aikuistuessamme hyvin usein läsnäolon taitomme ja yhteytemme sisimpäämme. Samalla kadotamme paitsi yhteytemme toiseen ihmiseen, myös omaan ruumiiseemme ja sen viisauteen.  Työuupumuksesta kärsivä ei jaksa olla ympärillä oleville ihmisille hyväksyvästi läsnä, vaan hän sortuu liian helposti  välinpitämättömyyeen, manipulaatioon ja esineellistämään toisia ihmisiä. Stressaantunut ajautuu helposti epäterveellisiin addiktioihin esimerkiksi alkoholin käyttöön.

Entä jos onkin niin, että koko järjestelmämme rakentuu sille, että ihmiset yritetään saada stressaantuneeseen tilaa, jottei heille jäisi aikaa turhalle hyväksyvälle läsnäololle?  Jon-Kabat Zinnin sanoin, on radikaali rakkauden teko antaa itselleen aikaa hiljaisuudessa. Aivomme eheytyvät eli integroituvat kun avaamme mielen silmämme, ja tämä on stressin parasta vastalääkettä.  Koskaan ei ole liian myöhäistä rakentaa integroituneita aivoja eli onnellista lapsuutta. Voimme harjoitella tunnistamaan ja havainnoimaan aivojemme alakerran tiloja ja voimme kehittää yläkertaan yhä läsnäolevempia ja luovempia aikuisia tiloja. Lisäksi voimme rakentaa toimivat portaat näiden aivokerroksiemme välille.  

File_000 (28)

Aivotalo on erinomainen työväline, jolla lapsia voidaan auttaa ymmärtämään omia aivojaan.  Aivojen alakerta kehittyy meillä ensin (matelitumake, ydinjatkos). Siellä asuu tunneperäiset spontaanit reagointimallimme.  Hyväksyvän läsnäolevan vanhemmuuden kautta kehittyy aivojen yläkertaan turvallisia, hyväksyvästi läsnäolevia, aikuisia persoonan puolia  (kokemuksia integroiva aivojen kuorikerroksen etuosa).  Kun läsnäolevaa vanhemmuutta ei ole, jää aivojemme kehitys pahasti keskeneräiseksi.

Sisäinen teatteri on eräs työväline, jolla aikuiset voivat lähteä luovien menetelmien avulla eheyttämään aivojaan. Monia meitä ohjaa tietämättä puolet, jotka tulisi eheyttää osaksi itseämme tilojemme aistimisen, kuuntelun ja myötätunnon kautta.   Opettelemme itse antamaan  lapsellisille puolillemme hyväksyvää, armollista, myötätuntoista vanhemmuutta. Turvallisimmin eheyttäminen alkaa (hypno)terapiassa tai luovassa terapeuttisessa ryhmässä.

File_003 (5)
Aivotalon yläkerran kehittymisen kautta, sekä niitä yhdistävien tikapuiden (meditaatio/luovat menetelmät) avulla,  voimme oppia eheyttämään päivittäin aivojamme kokonaisvaltaisesti viisaiksiMonet amerikkalaiset yritykset kuten Google ja Apple tarjoavat tietoisuustaitoja voimaannuttamaan työntekijöitään. Hyväksyvän läsnäolon harjoituksiin kehoitetaan jopa työaikana. Toki monissa yrityksissä opetus jää pintapuoliseksi, koska tietoisuustaidot todellisuudessa ovat elämän läpi kestävä arvomuutos ja  tiedostamismatka omaan itseen.

Teemme aivotalossa kuten Sisäisessä teatteriksi tutuiksi itsellemme tiedostamattomat osamme, ne jotka ohjaavat tietämättämme toimintaamme. Voimme oppia päivittämään epäajankohtaisia uskomuksiamme. Tämän jälkeen Vihaiset Villet, Pelkäävät Pekat, Ahneet Ainot eivätkä Ahdistuneet Ahdit ohjaa tietämättämme elämäämme. Liian monia kansalaisia ohjaa nykyisessä kulttuurissa lapselliset ehdollistuneet puolet (esim. rasisimi, aheneus, pätemisen tarve hierarkiassa), jotka kerjäävät todellisuudessa vain ympäristönsä hyväksyntää. Näin se on, alakerran puolemme oikeasti kaipaisivat vain turvallisen aikuisen hyväksyvää läsnäoloa, jotta ne kasvaisivat eheiksi osiksi persoonamme. Erityisen tuhoista on tilanne, jossa johtajaa ohjaa lapselliset tietoisuuden osat. Oma mielipiteeni on, että tämä on valitettavan tavanomaista henkilökohtaiselle ahneudelle rakentuvassa elämäntavassamme.  

File_002 (5)

Johtajien vastuu on suuri. Epäpäteviä johtajia löytyy valitettavasti myös terveydenhuollon alalta.  Tällä hetkellä nimittäin terveydenhuollossa työntekijät alkavat olla uupuneita tehokuusvaateiden alla. Tunnetusti stressillä on yleensä vakavat seuraamukset sekä ihmisen fyysiseen että henkiseen hyvinvointiin.  Pörssiyritysten voitot revitään liian usein kansanterveydestä.  Seteli osingoissa näkyy  liian usein kulumenona terveydenhuoltojärjestelmässä. En usko, että hyväksyvän läsnäolon kulttuuri syö tehokkuutta, koska sairauspoissaolot vähenevät, ja tietoisuustaitoja omaava ihminen osaa keskittyä olennaiseen. Se mihin hän huonommin suostuu, on yksipuolinen, epäeettinen taloudellinen toiminta.

Stressi on aikamme vitsaus, jolla kuormitamme terveydenhuoltoamme. Valitettavasti siitä on tullut vitsaus myös terveydenhuollonammattilaisten keskuuteen.  Surullista. Tällöin tilanne voi muodostua sellaiseksi, että sokea  taluttaa sokeaa. On vaikea olla potilaille hyväksyvästi, parantavasti, läsnä, jos olet itse stressaantunut. Muistelen itse niitä aikoja, jolloin kärsin työuupumuksesta.  Silloin potilaiden tarinat eivät olisi voineet vähemmän kiinnostaa.  Stressi söi kaiken myötätunnon, uteliaisuuden ja leikillisyyden.  Minun täytyi ensimmäiseksi eheyttää itseni,  laittaa oma aivotaloni järjestykseen, jotta löysin takaisin parantavat voimani, ne, joilla voin voimaannuttaa myös potilaitani.

Sisäinen teatteri facebookissa.

Minkälaiset asetukset sinulla on mielessäsi?

Vaihtoehtoisille “mielemme asetuksille” (AMS Alternate mindsets) on  Marie Holmin mukaan tyypillistä, että ne ovat esitietoista tietoisuutta. Ne eivät ole siis alistettuina tietoisille puolillemme,  tranditionaalisille mielemme asetuksille (TMS). Suomeksi sanottuna elämäämme usein ohjaa tuntemattomat puolemme, jolloin “mopo saattaa karata käsistä”. Nämä tiedostamattomat puolemme ovat tiedostamattomina ongelmallisia, mutta tiedostetuiksi saatettuina luovuutemme lähde.

Holm kuvaa “mindsettejä” eli mielen asetuksia seuraavasti:  Mielenasetus eli mindset on mielen viitekehys, yksilön näkymä tai näkökulma, mentaalinen malli tai mentaliteetti, tai vaihtoehtoisesti tunneasema.  Traditionaalinen mielenasema on normaali, päivätietoisuuden tila, josta tavanomaisesti totunnaisesti katsomme maailmaa.  Holm kuvaa mindsettejä  myös tiloiksi, ja itse katson hänen puhuvan, minun käsittein, juuri kokemustiloista.  Holm korostaa, että tilat ehdollistuvat meissä toiston kautta aivan kuten kokemustilatkin tekevät.

Kun pääsemme mindfulness-tilassa (tai flow/itsehypnoositilassa) kiinni näihin mindsetteihin eli kokemustiloihimme, puhun metatietoisuustaitoista.  Niiden kautta paranee assosiaatiokykymme, tiedon käsittelykykymme paranee, ongelmanratkaisutaitomme kehittyvät,  keskittymiskykymme paranee, mielikuvituksemme voima lisääntyy: innovaatiokykymme, luovuutemme ja intuitiivinen kykymme kasvavat huomattavasti. Viimeisenä ja parhaimpana asiana on se, että kokonaisvaltainen viisautemme lisääntyy. Organisaatioissa kaikki hyötyvät näistä taidoista. Erityisen tärkeitä taitoja nämä ovat johtajille.

12715747_10153940797209375_9221155148883352358_nMetatietoisuustaidot ovat saatavilla, mutta niiden tavoittaminen ei ole aina helppoa.  Mikäli ihmisellä puuttuu turvallinen ydinkokemus (kokemustilojen kielellä, hänen tietoisuudestaan puuttuu aikuisia turvallisia tiloja), on matka oman mielen vaihtoehtoisiin asetuksiin syytä alkaa terapiassa. Tietoisuustaitoja kasvaattakseen täytyy olla kohtuullisen hyvä perusmielenterveys.  Alkumatka omaan itseen on hyvä tehdä reflektiivisesti, terapeuttisessa ja/tai mindfulnessryhmässä. Hyödymme aina toisten ihmisten kasvoista omissa henkisissä kasvuprosesseissamme.

Ydintietoisuustaidoilla voimme harjaannuttaa juurevuuttamme, itsemme maadottamista. Voimme näillä taidolla löytää kiirenkin keskellä levollisen tilan. Mieli tarvitsee päivittäistä harjoitusta, jottemme esimerkiksi ruoki itsessämme olevia ikäviä kokemustiloja, niitä joita Googlen mindfulness kirjan kirjoittanut Chade Meng Tang kuvaa “hirviöiksi”. Kokemustilamme ovat egomme osia, ja joku niistä saattaa salakavalasti kaapata mielessämme vallan. Tällä voi olla ikäviä, joskus tuhoisiakin seuraamuksia.  Historian kulussa olemme nähneet lukemattomia “meditaatioguruja”, joiden  tietoisuuden joku ikävä kokemustila,  “hirviö”, on kaapannut.  Näitä guruja ovat monet noviisit ja kirkassilmäsiet oppilaat seuranneet, joskus hyvinkin ikävin seuraamuksin.

Perinteisesti länsimaisessa kulttuurissa, alkaen Platonista, on arvostettu vain tranditionaalista mielen asetusta (TMS traditional mindset). Se on tavallisesti hyvin yksipuolisen  looginen ja rationaalinen mieli. Viime vuosina on alettu tiedostaa, että pääsemällä muuntuneilla tajunnantiloilla (itsehypnoosi, mindfulness, flow) kiinni esitietoisiin asetuksiin, ”mielemme esitietoisiin moniin puoliin”, saavuttamme hyötyjä sekä yksilö- että yhteisötasolla. Hypnoosissa voidaan muuten saavuttaa hyvinkin syviä tiedostamattomia puolia. Sisäisen tetterin näkökulmasta merkitsee AMS asetuksien tavoittaminen sitä, että pystymme luokittelemaan ja nimeämään erilaisia tilojamme, jotka teemme itsellemme tutuksi luovassa flow-tilassa, vaikkapa kirjoittaen.

Organisaatioissa vaihtoehtoiset mielen asetukset (AMS) parantavat tiimin hyväksyvän läsnäolon tunnetaitoja. Ne parantavat mm. yhteistyökykyä, kun ryhmän jäsenten koheesion tunne ja sitoutuminen lisääntyvät.   Orkesterin eri soittajat kykenevät virittäytymään paremmin toinen toisiinsa. Sosiaalisten ongelmien ratkaisutaidot paranevat ja työn imu lisääntyyy. Yhteiskunta hyötyy, kun yksilö kykenevät käyttämään yhä paremmin tietoisuutensa koko kapasiteettia, johon kuuluu sekä AMS että TMS.  Liian monella yhteiskunnan ja talouselämän johtajan päässä  on vielä vain TMS-silmälasit.  Kyky käyttää AMS:ää kuljettaa meitä kohden globaalia, integroitunutta kokemustilaa. Tässä olemisen tavassa kykenemme elämään yhä joustavammin monikulttuurisessa maailmassa, jossa elämän erilaisissa vaateissa tasapainoilu on vaativaa. Osaamme olla myös ilman minkäälaisia silmälaseja.

ESI (HTT® Hallitsevan tilan tunnistus) on yksinkertainen työkalu, jonka kanssa  rakennat mielitajukartan. Voit näin päästä kiinni oman mielen AMS:iin, esitietoisiin kokemustiloihin. Se on  yksinkertainen työkalu, mutta valtava askel metatietoisuustaitoihin. Näistä taidoista, sinun on vain jatkettava matkaasi. Voit ottaa  jos omat erilaiset kokemustilat luovan ja älyllisen toiminnan käyttöön.

 

Lähteet:

Marie Holm, Cultivating alternate mindsets to enhance organisational well-being and creativity, International Journal of Business and Economic Development, Vol. 3 nr. 2,  2015

Jan Sky, Mielesi monet puolet, Kuva ja Mieli, 2012

Kati Sarvela, Sisäinen tetteri –  Luova kirjoittaminen tietoisuustaitona, Kuumussa Virtaa Oy, 2013

#luovuus #toivovalmennus #tietoisuustaidot #mindfulness #johtaminen

Tietoisuustaidot organisaatioissa – Toivovalmennuksen tietoisuuden tasot

Jos mietimme tietoisuustaitoja organisaatiossa, korostuu yhteisiin päämääriin pyrkivissä yhteisöissä tietoisuustaidot monella eri tasolla. Toivovalmennuksessa pyrimme pureutumaan kaikkiin näihin tasoihin.

Tarvitsemme ydintietoisuustaitoja, jotta osaamme juurruttaa ja vakauttaa mieltämme. Tässä tilassa tietoisuus on mielellisten sisältöjen ulkopuolella passiivisena. Mitä enemmän ydintietoisuustaitoja harjoittelemme, sitä passiivisempaa olemisestamme arjessa tulee.  Olemisemme muuttuu yhä enemmän luonnollisesti läsnäolevaksi.

  
Metatietoisuustaidot ovat puolestaan aktiivisempia taitoja. Tarvitsemme näitä taitoja sosiaalisessa kanssakäymisessämme organisaatioissa.  Me opimme ohjaamaan mielemme sisältöä, erilaisia kokemustilojamme.  Metatietoisuustaidot voivat olla myös aktiivista päiväunelmointia.  Esimerkiksi Sisäisesessä teatterin luovassa kirjoittamisen tilassa tämä on spontaania, mutta samalla ohjattua erilaisten tilojemme mielikuvitusleikkiä. Olennaista on, että tulemme tutuiksi erilaisten tilojemme kanssa, myös varjopuoliemme kanssa. Dan Siegelin sanoin kehitämme mielitajuamme ja eheytämme itseämme (usein tähän tarvitsemme terapeutin tai työnojaajan henkilökohtaista tukea tai terapeuttista luovaa ryhmää).  Tämän jälkeen “mopomme ei karkaa” yllättävissä sosiaalisissa tilanteissa ja haasteissa.

Meidän pitää myös osata hallinnoida tilojamme suhteissa muihin ihmisiin.  Voimme oppia havainnoimaan työpaikan draamoja, ja näemme yhä selkeämmin, millaiseen kokemustilaan olemme assosioituneena kussakin tilanteessa.  Olemmeko kenties läsnäolevassa aikuisen tilassa vai olemmeko tunnepitoisen tilamme kaappaamia?

Mielitajumme kehittyessä olemme yhä empaattisemmin läsnä toinen toisellemme, pääsemme työssämme miellyttäviin flow-tiloihin  ja  näemme yhä selkeämmin toisen ihmisen kulloinkin hallitsemat kokemustilat.  Teemme mielitajullamme näkyviksi työpaikkamme draamallisia rakenteita. Pääsemme eroon esim. tragikomedioista  kykenemällä olemaan läsnäolevissa  hyväksyvissä tiloissa, ilman tunneperäisten kokemustilojemme kaappauksia. Nämä taidot ovat erityisen tärkeitä johtotehtävissä oleville henkilöille.