tunneäly

Tietoiselle läsnäololle rakentuva tunneäly (Mindfulness based emotional intelligence)

| katisar

Japanilainen sananlasku sanoo, että visio ilman käytännöntoimia on päiväuneksintaa, mutta käytännöt ilman visiota ovat painajainen.

Hyväksyvä läsnä voi konkretisoitua halutessamme aktiiviseksi päämääräsuuntautuneeksi käytännölliseksi toiminnaksi. Ilman päämääräorientaatiota emme saa edes yhtä kirjaa luetuksi. Ihmisen elämästä ei oikeastaan tule mitään, jos hän on vain pelkästään läsnä.  Jos työntekijöillä ei ole yhteistä visiota ja päämäärää, ei päivittäisistä meditaatioharjoituksista ole mitään apua.

Kaikessa arkisessa toiminnassamme, olkoon sitten kysymyksessä työ tai jokin muu arjen askare, on yleensä päämäärä. Voimme muodostaa hyväksyvälle läsnäolle rakentuvan itsetuntemuksen kautta  mission ja vision, joiden avulla voimme kohdentaa kokemustilojamme osaamisen kohden suurempia tai pienempiä päämääriämme.

Perinteisesti hypnoosi ja mindfulness ovat eronneet siinä, että hypnoosilla on selkeä päämäärä, mutta mindfulness ei puolestaan pyri mihinkään. Sen avulla ollaan vain ollaan hyväksyvästi läsnä ulkoiselle tai sisäiselle kokemukselle. Nykyään monissa mindfulness-menetemissä yhdistetään sen harjoituksiin hypnoosin kaltaisia mielikuvaharjoituksia, ja hypnoosimenetelmissä käytetään puolestaan lisänä mindfulness-menetelmiä.

Kaikki me olemme hetkittääin arjen transseissa: teemme mielikuvaharjoituksia päässämme jatkuvasti, tiedostamme asiaa tahi emme. Voimme uuden tiedostamisen kautta orientoida mielikuvituksemme päämääräsuuntautuneesti, kohden myönteisiä visioitamme.

Työnteosta työpaikalla ei tulisi mitään, jos ihmiset tekisivät vain läsnäolon harjoituksia. Kokemustilamme (mielemme monet puolet) antavat konkreettisen leikillisen jäsennyksen sisäiselle kokemuksellemme, jotta kykenemme hyväksyvän läsnäolon hengessä olemaan läsnä itsellemme. Havainnoimme, aistimme ja tunnistamme erilaisia, enemmän tai vähemmän tunnelatautuneita, osiamme. Mikä parasta, tällainen tilasidonnainen  mielen jäsennys vastaa hyvin nykyistä neurobiologista ymmärrystämme.  Kehomielemme on tilasidonnaisesti jäsentynyt.

Mietin, että kokemustilamme oikeastaan muodostavat sillan hypnoosin ja mindfulnessin välille. Mielenosia ”kokemustiloja”, ”tiloja”, ”mielentiloja” ja ”minätiloja” käytetään näissä molemmissa perinteissä. Nämä eri osamme, kokemustilamme, ovat joko tehokkaita tai tehottomia päämääriemme kannalta.

WP_20141020_005

Hyväksyvän läsnäolon ja erilaisten kehollisten ja mielikuvaharjoitusten kautta voimme kehittää hyväksyvän läsnäolon tunneälyä (mindfulness based emotional intelligence). Tällä vähennämme kärsimystämme ja lisäämme kykyämme päämääräsuuntautuneeseen toimintaan. Mielestäni tämä hyväksyvän läsnäolon tunneäly on hyvin lähellä käsitettä, jonka psykiatri Dan Siegel on luonut eli mielitajua (mindsight).

Itse käsitän hyväksyvän läsnäolon tunneälykkyydellä mm. seuraavia asioita (ajatuksiani olen peilannut tähän Joseph Ciarrochin ja John T. Blackledgen kirjan lukuun):

I.  Ihminen osaa tehokkaasti käyttää kokemustilojaan orientoituakseen erilaisiin tilanteisiin

  • Ihminen ymmärtää, että kokemustilat ovat toiston kautta opittuja, rutiiniksi muodostuneita, erilaisilla tunteilla latautuneita, ajattelu- ja käyttäytymistapoja.

  • Ihminen osaa irrottautua hyödyttömistä kokemustiloista esim. hallinnan strategioista.

  • Ihminen on halukas kohtaamaan erilaisia henkilökohtaisia tunnelatautuneita kokemustilojaan, ja kun hän näin tekee, hän osaa myös kanavoida niiden energian tehokkaaseen toimintaan.

  • Ihminen hyväksyy ja sietää jossain määrin ikäviä tiloja, ja niiden negatiivisia itsearvioita.

  • Ihminen ymmärtää, että henkilökohtaisten erilaisten kokemustilojen (esim. alakuloinen tila tai hämmentynyt tila) ei tarvitse olla esteenä kulkemiselle valitsemaan suuntaan (siksi niistä ei tarvitse päästä välttämättä eroon).

 II.  Ihminen osaa käyttää erilaisia kokemustilojaan informaationlähteenä 

  • Ihminen kykenee tunnistamaan ja nimeämään elämänsä eri aikoina ehdollistetut, enemmän tai vähemmän tunnelatautuneet, kokemustilansa (Esim. ESI:n kokemustilakartta).

  • Ihminen tiedostaa ärsykkeet, jotka aktivoivat hänessä erilaisia tunnelatautuneita kokemustiloja. (Kun poikani on alakuloinen, huomaan sen tarttuvan minuun, mutta pääsen yleensä nopeasti taas toiseen tilaan. Kun puolisoni on autoritaarinen, aktivoituu minussa kiukkuinen tila.)

  • Ihminen tajuaa tunnelatautuneiden erilaisten tilojensa seuraamukset ajatuksissaan, terveydessään jne. (Esim. pitkäkestoinen stressitila vahingoittaa terveyttä, rasisimi synnyttää minussa vihatilaa jne.)

  • Ihminen ymmärtää kokemustilojen kehityskaaren. Kun opttelemme olemme läsnä ikäville tunnetiloillemme, ilman samaistumista niihin, ne liukenevat. (Kokemustilamme ovat veteen kirjoitettuja.)

  • Ihminen erottaa tehokkaat kokemustilat tehottomista tai haitallisista tiloistansa. (Myönteisiin, esimerkiksi leikillisiin ja läsnäoleviin tiloihin voi samaistua!)

 III Ihminen osaa olla samaistumatta tehottomiin tai haitallisiin kokemustiloihinsa

  • Ihminen tajuaa, että näkymä tunnelatautuneessa kokemustilassa ei ole todellisuus itsessään. (Maailma ei ole sellainen kuin se näkyy esimerkiksi vihasilmälasien läpi.)

  • Ihminen oivaltaa, että eri kokemustiloissa hän hahmottaa eri tavalla asioita, eikä hän samaistu katsomaan maailmaa vain yhden kokemustilan kautta.

  • Ihminen osaa olla läsnä itselleen ja hetkestä toiseen vaihtuvalle sisäiselle kokemukselle.

  • Ihminen osaa lisätä joustavuttaan, hyödyntämällä kokemustilojen tarjoamia näkökulman vaihtamistaitoja.

 IV Ihminen osaa irrottautua tehottomista tai haitallisista kokemustiloistaan

  • Ihminen oivaltaa, että itsearviot ja muiden arviot hänestä itsestään eivät ole kuvauksia hänen kokonaisolemuksestaan.

  • Ihminen kestää kritiikkiä ja irrottautuu jatkuvasta tarpeestaan puolustaa itsetuntoaan ja pystyy havainnoimaan tilannetta kärpäsenä katossa.

  • Ihminen kykenee juurruttamaan ja keskittämään tietoisuutensa hyväksyvän läsnäolon kautta.

  • Ihmisen metakognitiiviset taidot kehittyvät: Hän osaa katsoa kokemustilojansa, eikä katso maailmaa  vain niiden läpi.

  • Ihminen hyödyntää aivojensa muovautuvia ominaisuuksia kasvattamalla lapsellisia kokemustiloja aikuiseksi, harjoittelemalla uusia reagointitapoja ja vahvistamalla vanhoja suotuisia kokemustilojansa.

  • Ihminen tajuaa, että tunnelatautuneiden kokemustilojen ei tarvitse olla esteenä päämäärien saavuttamiselle. (Jaa… kas sieltä tulee taas laiska ja saamaton puoleni.)

  • Ihminen löytää tarkkailevan minuuden, turvallisen paikan, josta hän osaa havainnoida hyväksyvästi myös ikäviä ja tehottomia kokemustiloja ja muita sisäisiä kokemuksiaan. (Kas, sieltä tulee taas epäilijä puoleni… taidan valita nyt mieluimmin luovan puoleni.)

V. Ihminen osaa orientoitua tehokkaasti toimintaansa.

  • Ihmisellä on selkeä kuva toimintansa arvoista ja niiden suhteellisuudesta.

  • Ihminen osaa käyttää kokemustilojaan taitavasti  toimintaan, saavuttaakseen arvojensa mukaisia päämääriä, myös epävarmuuden, pelkojen, fyysisen kivun ja voimakkaiden tunnelatautuneiden tilojensa keskellä.

  • Ihminen kykenee toimintaan, vaikka palaute toiminnasta olisi ristiriitaista, turhauttavaa ja epäonnistumisia tapahtuisi.

VI. Ihminen integroi eli yhdistää tietoisuustaitojen,  hyväksyvän läsnäolon kautta,  tietoisuuttaan

  • Kokemustilat muodostavat yhä paremmin kommunikoivan, eheämmän kokonaisuuden, jota kautta ihmisen kehomieli eheytyy eli integroituu.

Tietoisuustaidot facebookissa.

Advertisement

Tunneäly ja tietoinen läsnäolo

| katisar

Minua on jo pitkään häirinnyt tämä sana hallinta-sana, jota mielestäni käytetään aivan liikaa meidän kulttuurissamme. Elämää ei voi minun mielestäni hallita. Yksi banaaninkuori väärässä paikassa voi muuttaa koko elämämme. Tunnetiloja ei voi myöskään hallita, vaan me voimme henkisestä kasvaa. Tämän jälkeen voimme yhä enemmän ohjata valinnoillamme, annammeko erilaisten tunnetilojemme hallita meitä. Otamme vastuun elämämme ohjauksesta. Ryhdymme tunnistamaan ja säätelemään erilaisia sisäisiä kokemustilojamme.

Kun sain aikoinaan melanoomadiagnoosini, en oppinut hallitsemaan kauhuani, enkä myöskään sitä voittanut. Sen sijaan opin hyväksyvästi läsnäollen ohjamaan sitä. Opin tuntemaan Melanomakukan, ja sen tunnistin sen mukanaan tuoman Kalma-Kallen. Kalma-Kalle kiusasi muuten minua jo joskus teini-ikäisenä paniikkikohtauksilla.

Mietin usein, että olemme olleet tunnekylmä kulttuuri, jossa meille ei ole opetettu tunneälyä. Meidät on opetettu siihen, että tunteita ei saa näyttää ja pahat ilkeät fiilikset täytyy torjua. Täytyy AINA käyttäytyä sivistyneesti.  Tämä sivistys ei kuitenkaan kasva tunteiden torjunnasta, siis siitä, mitä meille valitettavasti on äidinmaidossa juotettu.  Sen sijaan se kasvaa siitä, että teemme tunnetilamme itsellemme tutuiksi.

Tietoisuustaidot ovat keskeisin osa näitä tunnetaitoja. Luen näihin taitoihin paitsi hyväksyvän tietoisen läsnäolon myös sen, että opimme antamaan (taiteellista) muotoa tiloillemme. Opimme työstämään erilaisia tunnelatautuneita kokemustiloja, joita olemme omaksuneet elämämme varrella.

kirjat

Lähtökohta mielenrauhalle on hyväksyvä läsnäolo, se että juurrutamme itsemme: kykenemme meditaatioharjoitusten kautta yhä paremmin keskittämään huomiotamme haluamaamme kohteeseen. Mielemme tarvitsee rauhoittumisen kyetäkseen kehittämään tunneälyä, jota käytä kykenemme näkemään asiat yhä selkeämmin.

Tunteissa on kysymys energiasta. Kun meillä on tunteita, elämme. Väitän, että kun antaudumme mielen keskittämisharjoitusten jälkeen tunteillemme, avaamme tien aitoon elämään, jossa voimme toteuttaa luovuuttamme omalla ainutkertaisella tavallamme. Lakkaamme olemasta vain oppiamme toisten ihmisten klooniyritelmiä. 

Läpi elämän, päivästä päivään, koemme erilaisia tunnelatautuneita tiloja.Voi olla ärtymystä, kun kaikki ei mene niin kuin oli tarkoitus, voi olla vihaa, kun joku toimii moraalisesti mielestämme epäoikeudenmukaisesti, voi olla iloa, kun kaikki menee hyvin jne. Emme voi fyysisesti emmekä henkisesti hyvin, jos esimerkiksi viha täyttää joka päivä yksipuolisella näkökulmallaan mielennäyttämömme.

Meidän mielemme on päivästä toiseen erilaisten kokemustilojemme ihmeellinen ja kiehtova näyttämö. Kokemustilamme ja niiden tunteet ovat näytelmämme energiaa. Tunneälyä on se, että tunnistamme, mikä tiloistamme hallitsee tällä hetkellä näyttämöämme. Jatkuvasti improvisoituva näytelmämme on jumissa, silloin kun joku ikävä kokemustilamme kaappaa pitkäksi aikaa näytelmämme.

On tunneälyä sekin, se että osaamme toimia, silloin kun joku ikävä kokemustila meinaa monologillaan omia näyttämömme. Meidän ei tarvitse jäädä alakuloisen tai vihaa täynnä olevan tilamme vangiksi. Meidän ei tule myöskään sulkea väkisin tätä tilaa näyttämömme ulkopuolle. Joskus tarvitsemme ohjaajaksi kasvamiseen ulkopuolista apua (terapiaa tai terapeuttista ryhmää), mutta joskus voimme onnistua tässä hommassa ihan itse. Vie valtavasti energiaa yrittää pitää joku tiloistamme näyttämömme ulkopuolella. Tämän tilan energian saamme itsemme käyttöön, kun emme torju tilaamme.

Kutsumme  kaikenlaiset kokemustilamme näytelmäämme uteliaana tervetulleeksi! Kas, sieltä se taas saapuu, tämä alakuloinen ystäväni. Aistimme, havainnoimme ja tutkimme tilaa leikillisellä ja avoimella mielellä.Millaiselta se näyttää ja mitä se ajattelee maailmasta. Sitähän tämä Sisäinen teatteri on – oman mielen erilaisten tunnetilojen tiedostamista ja leikillistä, tutkivaa, suhdetta niihin. Erilaiset kokemustilamme yhdessä auttavat meitä katsomaan asioita useammasta eri näkökulmasta. Ja kas, mitä enemmän tutkimme tilojamme, sitä paremmin ne alkavat tekemään yhteistyötä keskenään. Tilamme yhdistyvät, integroituvat, yhä paremmaksi tiimiksi.

Olin vuosia työuupumuksessa ja kärsin kroonisista unihäiriöistä. Kun muutin tämän elämääni kiusaavan alakulon rouva Otsarypyksi, ja tein sen näkyväksi sen muiden kavereiden kanssa, muuttui elämäni. Lakkasin torjumasta tunteitani vain tein niistä ystäviäni, ja aloin antaa sisäiselle kokemuksellinen muotoa kirjoittaen. Oikeastaan tämä nykyinen kirjoittaminen on jatkoa sille. En osaa elää enää ilman kirjoittamista. Kirjoittamisesta on tullut elämääni rikastuttava voima.

Sisäiset ystäväni ovat olleet tärkeitä yhteistyökumppaneitani myös syöpieni aikana, silloinkin, kun uusi vieras, Melanoomakukka tuli elämääni.

Elämme parhaillaan kulttuurissamme käännekohtaa, näin uskon. Tietoisuustaidot muuttavat lähi vuosikymmeninä koko elämäntapamme. Olemme siirtymässä kognitiivisesti jäykästä , ulkoista tietoa ylikorostavasta ajasta, luovempaan uuteen aikaan. Tässä kulttuurissa ihminen saa olla jälleen sisäinen. Hän ottaa asiantuntijuuden omasta kehomielestä itse itselleen.  

 
Luulen, että uusi aikamme tulee olemaan hauskempaa ja luovempaa, mutta vähemmän tuhlailevaa.  Jotta tähän päästään, tarvitaan paljon yhteistä hyvää tahtoa. Olemme  esimerkiksi puhuneet vuosikymmeniä potilaslähtöisestä hoitamisesta, mutta todellinen potilaslähtöisyys alkaa siitä, että ihminen itse ottaa vastuun omasta tietoisuudestaan, terveydestään ja käyttäytymisestään.  Tässä luovassa uudessa kulttuurissa asiantuntijat ovat yhä enemmän valmentajia ja opettajia, eivätkä he ratko ongelmiamme, esimerkiksi terveysongelmia, vaan ratkomme heidän avustuksellaan niitä ihan itse. 
 ++++++
Sisäinen teatteri koulutus Helsingissä 22.-23.8.204.

Tietoisuustaidot – tunneälyn peruskivi

| katisar

Kehittämällä kykyä astua askeleen taaksepäin ja löytäessämme yhä useammin itsemme omien kokemustilojemme todistajina, lisäämme henkistä vapausastettamme. Vapausastettamme lisäämme myös sillä, että kykenemme olemaan yhä enemmän läsnä ulkoisille tilanteille ja tekemisillemme.

Kun  paremmin pystymme aistimaan ja olemaan läsnä aina muuttuville kokemustiloillemme, emme enää tarpeettomasti samaistu niihin. Bodaamalla jatkuvasti aivojamme erilaisin hyväksyvän läsnäolon ja luovin itseilmaisullisin harjoituksin, opimme olemaan samaistumatta esimerkiksi pelkoa tai ahdistusta kantaviin kokemustiloihimme ja niiden ohjaamiin automaattisiin käyttäytymismalleihin.

Joskus ei oma harjoittelu riitä. vaan tarvitsemme apua. Meidän on tunnustettava avun tarpeemme. Esimerkiksi menneisyyden haamut kiusaavat meitä ja saatamme tarvita toisen ihmisen turvan ja tuen, tehdäksemme haamun itsellemme tutuksi.

sisakansi.indd

Mikä parasta voimme kokemuksellisesti saattaa tilamme myös luovaan leikkiin, tuottamaan uutta oivallusta, yllättäviä taiteellisia muotoja ja uusia mielleyhtymiä. Voimme tällaisissa tiloissa puhua taiteellisista flow-tiloista, transsista tai joissain tapauksissa mietiskelystä tai oivallusmeditaatiosta

Tietoisuustaidoissa on joskus käytetty metaforana hevosella ratsastavaa miestä, joka kulkee kävelijän rinnalla. Kävelijä kysyy ratsastajalta, että minne hän on menossa. Ratsastaja vastaa, että en tiedä, kysy hevoselta. Tämä on sitä normaalia elämää, mitä valtaosa kansalaisista vielä elää. Emme ohjaa kokemustilojamme vaan olemme autopilotilla, ne ohjaavat meitä.

Kun opimme ohjaamaa sisäisiä kokemustilojamme, emme pelkästään opi ohjaamaan ratsuamme haluamme suuntaan, vaan opimme tekemään uskomattomia temppuja hevosemme kanssa. Tämä on todellisen sisäisen vapausasteemme lisäämistä. Vapautamme omat luovat voimavaramme. Ollaksemme luovia, meidän on löydettävä metatila, peilaustila, jossa kykenemme katsomaan asioita rauhoittuneena ja levollisena, läsnäolevasti – ilman ennakko-olettamuksia.  Tekisi mieleni sanoa jopa, että mielettömyys (mindlesness), siis se että olemme jatkuvasti stressaantuneina autopilotin ohjauksessa, on eräs kulttuurimme orjuuden laji.

Vapauttamm eon se, ettemme ole enää ahdistavien, hermostuneiden tai pelkoa täynnä olevien tilojemme tuottamien kärsimysajatusten vankeja, vaan opimme ohjaamaan näitä tilojamme. Opimme kuuntelemaan empaattisesti ja luovasti, mitä näillä tiloillamme on meille sanottavaa. Tunnistamme minkälaisia kulttuurisia uskomuksia ja niihin liittyviä tunnetiloja olemme omaksuneet.

Kokemustilat istuvat hyvin mytös Daniel Golemanin tunneäly-ajatteluun. Hän määrittelee tunneälyn seuraavasti (Emotional Intelligence: Why It Can Matter More than IQ):

1. Se on itsensä tiedostamista: Ihminen tietää sisäiset tilansa; mieltymyksensä. voimavaransa ja intuitionsa.

2. Ihminen kykenee säätelemään tunnetilojansa.

3. Ihmisen tunne-elämä ohjaa ja tukee päämäärätietoista toimintaa.

4. Ihmisellä on empaattinen suhde muihin ihmisiin, heidän tarpeisiinsa ja huoliinsa.

5. Ihmisellä on sopeutumisen taitoja, ja hän kykenee saamaan muissa ihmisissä toivottuja reaktiotapoja.  (Itse sanoisin mieluimmin: ihminen aktivoi toisessa ihmisessä hänen parhaita puoliaan.)

Tunneälykkäällä ihmisillä on myötätuntoinen läsnä oleva suhde omiin kokemustiloihimme, mutta myös toisen ihmisen tiloihin. Prosessiin ytimessä on dialoginen, empaattinen ja myötätuntoinen kuuntelu. Me olemme tällöin Dan Siegelin sanoin minäme-ihmisiä.  Informaatio- ja tunnemolekyylit virtaavat vapaasti paitsi sisällämme myös ihmisten välillä.

Myötätuntoamme tarvitsevat erityisesti hankalat, hyljätyt ja yksinäiset puolemme. Kun siedämme itsessämme olevia ristiriitoja, siedämme paremmin myös toisen ihmisen puutteita, epävarmuutta ja oman ajattelumme kanssa ristiriidassa olevia tapoja havainnoida, aistia ja luokitella todellisuutta. Minut tapani olla maailmassa ei ole se ainut oikea.

Myötätuntoinen läsnäolo ei tietenkään tarkoita sitä, että meidän tarvitsi sietää työpaikallamme jatkuvasti epäasiallista käyttäytymistä. Myötätuntoa on johtajalta se, että puuttuu asioihin, ja pyrkii ohjamaan työyhteisöä siten, ettei yksittäisen ihmisen huonot puolet pääse terrorisoimaan jatkuvasti työyhteisön henkeä.

Tutkimusten mukaan tietoisuustaitojen opetus vähentää työuupumusta ja henkilökunnan vaihtuvuutta. Se lisää henkilökunnan tunne- ja normisopeutumista sitä kautta, että ihminen kykenee ohjaamaan ja eheyttämään paremmin oman tietoisuutensa tiloja. Organisaatiossa työskentelijä tunnistaa sisäiset ristiriitansa, mutta kykenee neuvottelemaan itsensä sisäisesti eheäksi ja sopusointuiseksi yrityksen vision ja mission kanssa. Joskus näin ei tapahdu, ja silloin voi olla parempi suuntautua vähitellen uuteen työpaikkaan, joka vastaa paremmin omaa arvo- ja uskomusmaailmaa.

PS. Aikaisemmin vierastin tätä ”eheyttäminen” sanaa. Psykiatri Dan Siegelin ”integration” mielitajussa, on käännetty suomeksi eheyttämiseksi, ja olen tästä rohkaistuneena ottanut sen käännöksenä itsekin käyttööni.

Tietoisuustaidot facebookissa.