Kuinka luoda uutta tietoisuutta arjessamme?

Perustavaa laatuinen syvällinen oivallus sekä idän että lännen filosofioissa on “Tunne itsesi.”  Kun tutustumme itseemme itsetutkiskelun, metakognitiivisen ajattelun ja oman ajattelun ajattelun kautta, luomme uutta kokemusta.  Tällä laajennamme tietoisuuttamme arkisessa jokapäiväisessä ajattelussamme. Uusi tietoisuus on enemmän kuin vain mytologinen tai runollinen vertauskuva korkeammasta tietoisuudesta.  Sillä on pohja modernissa RNA ja DNA biologissa ja geenien koodiekielessä. – Ernest Lawrence Rossi

Olen vuosia lueskellut silloin tällöin hypnoterapeutti Ernest Lawrence Rossin kirjoja ja artikkeleita.  Hän on mm. avannut minulle tilasidonnaista muistia:  Muistamme paremmin asioita ,kun kehomielemme on samassa tilassa kuin itse muisto.  Myös esimerkiksi haju voi aktivoida meissä menneisyyden tiloja. Nyt törmäsin mielenkiintoiseen kirjaan, joka on hänen ja hänen vaimonsa Kathryn Lane Rossin yhteistyötä.  Hän on psykoterapeutti, joka on paneutunut luoviin prosesseihin, joogaan, tietoisuuteen ja valaistumiseen.  Molemmat heistä näyttävät olevan kytköksissä Milton Eriksoniin, amerikkalaiseen lyhytterpioiden ja hypnoosin keskeiseen vaikuttajahahmoon.

Seuraavassa pohdinnassa tulee joillekin lukijoille ehkä vaikeitakin käsitteitä.  Tiedän, että kieleni on joskus haastavaa ymmärtää.  Kun uusia käsitteitä oppii, on hankala aina avata jokainen käsite arjen yksinkertaiselle kielelle.  Eli kysyäkin minulta voi, jos jokin asia ei tule ymmärretyksi. Yritän kuitenkin kirjoittaa asioista mahdollisimman yksinkertaisesti.

41hVjlRlOaL._SX384_BO1,204,203,200_
Kirjan mukaan suuri osa meistä kokee nk. tapulikokemuksia tai mystisiä kokemuksia jossain elämänsä vaiheessa.  Itselleni nämä levollisuuden ja laajentuneen tietoisuuden hetkelliset kokemukset ovat tuttuja luovista prosesseista ja luontokokemuksista.  Jotkut kutsuvat näitä hetkiä Jumalan toiminnaksi meissä, toiset valaistumisen hetkiksi. Jotkut joksikin muuksi, kuten tapulikokemuksiksi. Mystiset kokemukset ovat saaneet tavallisesti Rossin mukaan ihmiskunnan historiassa henkisen tai hengellisen sävyn.

Arvostamani akateemikko Lauri Rauhala joskus sanoi, että jos joku tiedemies ei kykene saavuttamaan elämässään pyhyyden kokemusta, se on hänen asiansa. Tällaisella ihmisellä ei ole oikeutta kieltää muilta elämän pyhää ulottuvuutta. Olen asiasta täsmälleen samaa mieltä hänen kanssan.  En voi olla ylpeä sellaisesta elämäntavasta, jossa elämän pyhyyden kokemukset leikataan olemattomaksi, siksi etteivät ne mahdu reduktiiviseen materialistiseen maailmankatsomukseen. Onneksi epigenetiikka ja psykoneuroimmunologia romuttavat tällä hetkellä kovaa vauhtia vanhoja kapeita käsityksiä todellisuudesta.

Luovat  prosessit ja niiden joskus tuottamat tapulikokemukset  edistävät Rossien mukaan eheytymistämme (healing). Kirjassa puhutaan siitä, kuinka mielen ja ruumiin kommunikaatio on elämän prosessien koordinoimista.  Kun itse aktiivisesti tietoisuustaitojen avulla hyödynnämme muuntuneita tajunnantilojamme ja mielikuvituksemme mahdollisuuksia taitavasti, voimme vaikuttaa paitsi psyykkiseen ruumiiseemme, voimme aktivoida myös parantavia geenejämme. Voimme mielellämme liikuttaa molekyylejämme.  Tämä tapahtuu Rossien mukaan hyödyntäen yliverkostoja, “übernetworks“, jotka muodostuvat verkostoista.  Kokemustilojemme kielellä sanon saman siten, että hyödynnämme kehittyneitä ja  yhdistyneitä metakokemustilojamme muiden dissosioituneiden erkaantuneidentilojemme koordinoimiseen. Liitämme esimerkiksi trauman tai stressin vuoksi karanneet osamme eli kokemustilamme osaksi kehotietoisuuttamme.  Tätä voi tehdä terapian keinoin, mutta monessa tapauksessa myös itse, meditaation ja luovien terapeuttisten ilmaisutapojen (tietoisuustaitojen) keinoin.

Normaali lepoaktiviteettirytmimme säätelee optimaalista eheytymistämme eli tilojemme, minämme osien,  integraatiota.  Monet fyysiset sairaudet, psykosomaattinen pahoinvointi, ikääntymisprosessi, psyykkiset patologiset prosessit, kuten traumojen ja stressin seurauksena tapahtunut dissosiaatio pirstoo yliverkostomme tasapainoon pyrkivää järjestelmäämme. Emme kiireisessä elämäntavassamme anna tilaa normaalille tietoisuutemme eheytymiselle, joka viihtyy olosuhteissa, jotka kunnioittavat lepoaktiviteettirytmiämme (n. 1,52 h).  Rossi kutsuu tätä rytmiä ultraradiaanirytmiksi.

Sosiaalinen patologia, kuten esim, sodat, johtuvat yliverkostojen hajoamista kansallisella poliittisella tasolla. Jotta ääriliikkeet, “dissosioituneet yhteisöt”,  voidaan integroida osaksi yhteisöllistä metatietoisuutta tarvitaan vastakkaisasettelun sijaan taloudellista tasa-arvoa, hyväksyvää läsnäoloa ja koulutusta, jossa ihmisiä autetaan eheyttämään ja hyödyntämäänn omia tietoisuuden verkostojaan.  Jotta tämä on mahdollista, täytyisi tietty kansalaisella olla perustoimeentulo turvattu.  Tässäkin asiassa pätee Maslowin tarvehierarkia.

Kognitio, metakognitio, itsen tiedostaminen, korkeampi tietoisuus, meditaatio, psykoterapia ja hypnoosi ovat Rossien mukaan oman itsen luomia kokemuksia, joissa harjoitetaan yliverkoston optimoimista uuden tietoisuuden luomisessa.  Voimme hyödyntää kokemustilojamme uuteen syvälliseen oivallukseen.  Jotta ihmiset saavuttavat uutta tietoisuutta, täytyy heitä kouluttaa hyväksyvään läsnäoloon ja oman tietoisuuden verkostojen luovaan peilaamiseen.  Prosessissa voi syntyä sivutuotteena nk. tapulikokemuksia. Ne eivät ole kuitenkaan itsetuntemusprosessin itsetarkoitus vaan satunnainen sivutuote.

Rossien kirjan viesti on selkeä: Kun edistämme ruumiimme ja mielemme välistä vuoropuhelua päivittäin luovien transsien, hypnoosin ja meditatiivisten tilojen keinoin, luomme uutta tietoisuutta ja samalla optimoimme kokonaisvaltaista sosiaalista ja henkistä hyvinvointia, mukaan lukien  terveyttämme.  Kun ihmisiltä on viety kyky oman tietoisuuteensa peilaamiseen (lapsilla se vielä on!), on häneltä samalla kadonnut yhteys omaan ruumiiseensa.  Verkostotila (kokemustila) sidonnainen ajattelu antaa Rossien mukaan täysin uudenlaisen selityksen monille ongelmillemme mm. autismille, epilepsialle, skitsofrenialle ja traumoille,stressille ja dissosiaatiolle rakentuvalle kehomieli-oireilulle. Keho ja mieli eivät ole erillisiä osia toisistaan, vaan ne punoutuvat erottamattomasti toinen toisiinsa.

Kokonaisvaltaisesti terve ihminen on luova. Hän osaa käyttää mielikuvitustaan ja hän osaa olla leikillisessä vuoropuhelussa oman sisätodellisuutensa kanssa ympäristöään ja itseään eheyttävästi. Häellä on hyvä realiteettitaju, ja hän uskaltaa ottaa vallaan omasta ruumiistaan itselleen.  Suurin tämän päivän ongelma on, että tunnetilojen ja kapeiden maailmankatsomusten lataamat ihmiset ottavat oman ajattelunsa liian todesta.  Se supistaa tietoisuutta ja luo pohjaa sosiaalisille ongelmille ja sodille. Uusi kohtuullisemman ja aidosti demokraattisen elämäntavan kulttuuri rakentuu ihmisille, jotka tuntevat itsensä.

Tietoisuustaitoja harjoittaen voimme saavuttaa tuoreita luovia psykologisia kauneuden, ihmeen ja mielen selkeyden kokemuksia, jotka ovat Rossien mukaan rinnasteisia geeniemme aktivoitumiselle ja tätä kautta voimme muovata itse omaa sisäistä hermoverkostoamme. Hienosti sanottuna hyödynnämme aivojemme muovautuvia ominaisuksia. 

Tapulikokemuksemme voivat syntyä vaikka unissamme, valveunissamme tai taiteellisissa prosesseissa.  Voimme aktiivisesti muokata suuressa määrin hermostoverkostojamme, geenejämme ja kantasolujemme aktivoitumista. Biologiamme on riippuvainen siitä, millaisia sisäisiä kokemuksia elämässämme luomme.  Näitä voimme muokata mm. meditaation, luovien prosessien ja kulttuuristen rituaalien avulla. Me voimme suuressa määrin säädellä geeniemme aktivoitumista, vaikka emme tietenkään voi hallita niitä täydellisesti. Joskus kaikesta sisäisestä työstä huolimatta, sairaus on kohtalomme.

Itsensä tiedostamisen näkökulmasta katsottuna alkuperäiskansojen parantavat rituaalit, kuten itkuvirret, eivät ole olleet todellakaan typeryyttä vaan suurta viisautta. Kun ne saavat rinnalleen länsimaisen tieteen luoman kehittyneen realiteettitajun, mahdollistuu meillä kulttuurinen muodonmuutos, jonka kautta voimme saavuttaa yhä tasapainoisempaa ja rauhanomaista elämäntapaa.  Ei ihme, että tällä hetkellä kulttuuri, taide, transsit, flow-tilat ja meditaatio elävät noususuhdannetta!

Itsensä tiedostaminen alkaa siitä, että suhtaudumme avoimen uteliaastityhjällä päälläerilaisiin ajattelumalleihin ja maailmankatsomuksiin. Jokainen voi hyödyntää omia luovia lahjojaan itsensä tiedostamiseen. Päivittäinen tietoisuustaitojen (meditaatio, mielikuvaharjoitukset, itsehypnoosi, jooga, luovat terapeuttiset harjoitukset jne. ) ovat tie laajempaan tietoisuuteen.  Jokainen voi löytää omat, juuri itselle parhaiten sopivat, menetelmät. Mielikuvituksemme, mielikuviemme tuottama uusi muoto, on  tie, joka  luo meissä jatkuvasti uutta tiedostamista. Olemmeko sisäisessä työssämme onnistuneet tahi emme, elämämme laatu tekoinemme on suurin näyttömme.

Sisäinenteattteri – Luova kirjoittaminen tietoisuustaitona peruskurssi Helsingissä.

Luovista transseista ja hyväksyvästä läsnäolosta, osa 1

Muistaakseni jo 60-luvulla suomalainen nero psykologi, visionääri ja filosofi Lauri Rauhala  kirjoitti, että idän ja lännen henkiset perinteet tulevat vielä yhdistymään. Hän oli “hurahtanut” jo silloin meditaatioon. Tänä päivänä yhä useampi tiedostaa muuntuneet tajunnan tilat, ja jotkut osaavat jo taitavasti käyttää niitä hyväksensä hyvän elämän välineenä. Yhä harvemmalle tietoisuustaidot ovat enää mitään “huu-haata”. Minulle tietoisuustaidot, mukaan lukien meditaatio, ovat avautuneet vasta viimeisen kymmenen vuoden aikana. Tämän jälkeen olen sekä tiedollisesti että kokemuksellisesti pyrkinyt tutkimaan tietoisuustaitojen antia kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin edistämisessä.

Rauhalan lausumasta on nyt viitisenkymmentä vuotta ja hänen sanansa alkavat olla totisinta totta. Idän meditaatioperinteet ja lännen mietiskely- ja luovat transsit (hypnoositranssi, terapeuttinen flow-tila) alkavat yhä enemmän sulautumaan toinen toisiinsa ja muuntuneiden tajunnantilojen hyödyntäminen ovat tulossa kovaa vauhtia valtavirtalääketieteeseen.

Itseäni onkin häirinnyt, että monet ihmiset hakevat vastauksia elämäänsä vain idän perinteistä kuten buddhalaisuudesta. Välttämättä tämä ei ole pelkästään huono asia, mutta meidän ei pitäisi unohtaa lännen perinteitä.  Itselleni on helpompi ottaa lähtökohdaksi oman kulttuurin henkiset perinteet.  Minä tunnustaudun ajattelijaksi, joka ammentaa ensisijaiset oivalluksensa ja flowtilansa lännen mietiskelyperinteistä ja transseista.

Muuntuneiden tajunnantilojen hyödyntämistä eli tietoisuustaitoja voi oppia  siis myös omista länsimaisista henkisistä ja terapeuttisista perinteisistä. Toki mielelläni välillä maistelen idän perinteitä, mutta jotta tuntisin itseni juurevaksi, täytyy minun kasvattaa itseni kiinni suomalaiseen maahan ja länsimaiseen tietoperinteeseen.

Tässä blogi- tai ehkä pikemminkin esseekokoelmassa olen pohtiva muuntuneita tajunnantiloja siten, että tuon esille länsimaisen luovien terapeuttisten perinteiden viisautta.  Aktiivisesti peilaan mm. amerikkalaisen Stephen Gilliganin ajatuksia, sillä huomaan hänen ajattelunsa olevan tällä hetkellä lähimpänä omaani. Puhumme Gilliganin kanssa selkeästi yhteistä kieltä.  Molemmilla meillä on juuret hypnoosissa. Ja kummallekin meille on myös NLP ja tietoinen läsnäolo tuttuja.

Stephen Gilliganin lähtökohtana on ollut erityisesti ericsonilainen hypnoterapiaperinne. Minun ajatteluni on perustunut enemmän Ego State terapiaan, mutta ei ericsonilainenkaan hypnoosi ole minulle vierasta maata.  Anna ja hänen ystävänsä kirjoitti muuten jo yhden blogin liittyen Gilliganin generatiivisen transsiin (=uutta muotoa tuottava transsi) ja Joseph Campbellin erilaisiin elämänpolkuihin. Se löytyy täältä.

Sisäinen teatteri on eräs generatiivisen transsin erikoistapaus, itsehoidollinen menetelmä, joka hyödyntää generatiivista transsia.  Kyseessä on luova flow-tila, jossa ihminen tutustuu eri puoliinsa ja integroi niitä kirjoittaen. Jotta prosessi eipääse käsistä“, täytyy ihmisen ensiksi osata somaattisesti juurruttaa itsensä, ja päästä itsensä sitten flow-tilaan, generatiivisen transsiin.  Prosessi on tietoisen mielen ja tiedostaman mielen yhteistä tanssia. Sisäisessä teatterissa puhun generatiivisen transsin sijaan psykodraamallisesta trassista.  Se sopii erityisesti henkilöille, joilla on normaaleja elämäntaidollisia ongelmia.  Vakavat mielenterveysongelmat kannattaa hoitaa yhdessä asiantuntijan kanssa.

Generatiivista transsia tietoisuustaitona, voi hyödyntää monin eri tavoin.  Stephen Gilligan kirjoittaa, että generatiivista transsia voi käyttää “itsetranssina”, oma apumenetelmänä,  moneen eri tarkoitukseen.  Jotta ihminen voi elää luovaa ja onnellista elämää, kannattaa hänen harjoitella tätä kapasiteettiaan päivittäin ja eri tilanteissa. Prosessiin kuuluu mielen keskittäminen, positiivisen intention mielessä pitäminen, avautuminen ongelma-ajattelun ulkopuolelle. On tärkeää osata luovasti puuhastella sen kanssa, mitä ikinä tiedostamattomasta nousee,  ja osata hyödyntää sen tuottama aines. Olennaista on myös se, että prosessi on “kurinalaista flow-tilaa”: tiedostamattoman tuotamaa mielikuvitusmateriaalia peilataan koko ajan tietoisen puolen ajatuksiin.

Stephen Gilliganin tavoin ajattelen, että sekä tietoisen läsnäolon harjoitukset että generatiiviset transsit auttavat meitä virittäytymään itseemme.  Ne vapauttavat meissä kulkevia informaatio- ja energiavirtauksia.  Kun olemme kiinnittyneinä yksipuoliseen ongelma-ajatteluun, meidän kehomielessämme on neuromuskulaarinen eli lihashermostollinen lukkotila. Ongelmatilamme eivät ole siis irrallisia fyysisistä tiloista. Lukkotilat voivat aiheuttaa meissä paitsi mielenterveysongelmia myös ruumiillisia vaivoja.

Emme ongelmatilassamme pääse eroon siitä torjumalla sitä tai käyttämällä ajattelutapoja, jotka ovat osa ongelmaamme.  Moni yrittää epätoivoisesti rationaalisessa aikuisen järkevässä tilassa ratkoa ongelmiansa. Paradoksaalisesti ongelmamme ratkeavat parhaiten kun päästämme irti sovinnaisesta tavastamme ajatella.  Suhtaudumme hyväksyvästi kaikenlaisiin ajatuksiimme ja päästämme itsemme generatiivisen transsiin. Leikimme vaikkapa sitä, mitä hullutteleva puolemme on mieltä ongelmastamme.

Koska Stephen Gilligan on Milton Ericksonin oppilas, kerron teille nyt erään Ericksonin potilastarinan. Hänhän oli mestari opettamaan transsissa potilailleen menetelmiä, joissa ihmiset rikkoivat ennakkoluuloisia asenteitansa.
Milton Ericksonilla oli kerran asiakkaana nuori nainen, joka koki itsensä rumaksi ja vastenmieliseksi.  Naista häiritsi erityisesti se, että hänellä oli suuri rako etuhampaiden välissä.  Erickson antoi naiselle ensimmäiseksi kotiharjoitukseksi että hänen täytyi harjoitellaspruittaamaanvesi etuhampaiden välistä johonkin kohteeseen.  Hieman hämmentynyt nainen totteli suurta ja kuuluisaa opettajaansa.
Nainen oli ihastunut työpaikallansa erääseen nuoreen mieheen, jonka hän kohtasi usein vedenjuontipisteessä.  Seuraava Ericksonin tehtävä antama tehtävä oli: Kun seuraavan kerran nainen törmäisi  nuoreen mieheen vesipisteellä,  piti  naisen suihkauttaa hampaiden välistä vesivana miehen päälle, ja lähteä tämän jälkeen juoksemaan kovaa vauhtia karkuun. Lopputulos näytelmästä oli, että jonkin ajan kuluttua nainen meni naimisiin tämän nuoren miehen kanssa.

Milton Ericksonista ja hänen potilaistaan on olemassa loppumaton määrä erilaisia tarinoita. Hän käytti hyväkeen leikillisyyttä eikä erottanut ihmistä ympäristöstään, vaan hän antoi myös toiminnallisia tehtäviä. Tämän naisen tapauksessa näyttää siltä, että leikillisyys toi ratkaisun ongelmaan, eikä ryppyotsainen psykoterapeuttisissa viitekehyksissä pysyminen. Ongelmallisten ajattelumallien ytimessä on usein kognitiivisesti jäykät yksipuoliset ajattelumallit. Monet ongelmat ratkeavat, kun uskallamme lähteä leikittelemään erilaisilla puolillamme päästäen itsemme generatiiviseen transsiin säilyttäen kuitenkin kosketuksen myös tietoiseen, aikuseen rationaaliseen puoleemme.. 

Ei ihme, että luovat terapeuttiset luovat menetelmät ja tietoisuustaidot elävät parhaillaan noususuhdannetta.  Mikä parasta, voimme itse hyödyntää muuntuneita tajunnantilojamme, luovia transseja ja erilaisia meditaatiota, katalysoidaksemme itsessämme myönteistä tietoisuuden muodonmuutosta ja onnellisempaa elämää.

Ennustan, että tulevaisuudessa yhä keskeisemmässä asemassa tulee olemaan terveysvalmentajat, jotka auttavat asiakastaan avaamaan myönteistä tietoisuuden muodonmuutosta katalysoivan meditaatio- ja/tai transsitilan. Näyttää siltä, että parhaillaan sairauskeskeinen kaiken medikalisoiva ajattelu elää laskusuhdannetta ja tietoisuustaitokeskeinen terveysajattelu noususuhdannetta. Yhä enemmän alkaa olla tutkimustulosta siitä, että tietoisuustaidoilla – muuntuneita tajunnantiloja hyödyntävillä menetelmillä – on sairauksia ennaltaehkäisevä vaikutus sekä immuunivastetta parantava vaikutus. Tästä huolimatta ei ole pelkoa siitä, että länsimainen lääketiede olisi joutumassa työttömäksi. Ehkä voimme kuitenkin katkaista nousevan sairastuvuuskiertemme tuoreilla uusilla ja hyvin vanhoilla ajattelumalleilla.

Sisäinen teatteri on facebookissa.