Toivovalmennus – hyväksyvän läsnäolon tunnetaidot organisaatiossa

 

Valitsin oikeastaan Toivovalmennus® sanan siksi, että toivo on ollut minulle tärkeä asia monella tavoin. Toivon säilyminen on tärkeää elämässä esimerkiksi silloin kun sairastut  ja se on tärkeää myös organisaatioissa, voimavarakeskeisessä ja läsnäolevassa työnteossa. Olen tehnyt yhteistyötä monien kehollisten sekä luovien terapia-alan ihmisten ja hypnoosivalmentajien kanssa,  jotka yhdistävät mindfulnessia erilaisiin luoviin terapeuttisiin kirjoitus-, mielikuva- ja kehotietoisuusharjoitteisiin.

12167497_10153214471806239_1609950035_n
Toivo, toivovalmennus, mindfulness, tietoinen hyväksyvä läsnäolo, tietoisuustaidot
Jaksan uskoa, että olemme kulkemassa kohden eettisempiä ja tiedostavampia organisaatioita, joissa ihminen ei ole toiselle susi. Olemme siirtymässä uuteen hyväksyvän läsnäolon, yhteistyön  ja yhteisvastuullisuuden kulttuuriin.  Ihmisillä on toivon organisaatioissa yhä enemmän tietoisuustaitoja ja he kykenevät läsnäolon ja oman tietoisuudenohjauksen kautta optimoimaan energiansa yhteisöllisten yhteisten päämäärien saavuttamiseen.  Työnteko itsessään voi olla palkitsevaa.

 

toivovalmennus, mielitaju, mindfulness, tietoisuustaidot, tietoinen hyväksyvä läsnäolo
Toivon ilmapiiriin vaalimisessa edellytetään, että yhteisön arvot ovat kohdallaan ja johto ja työntekijät aidosti sitoutuvat niihin.  Julkiteoria (julkilausutut arvot ja visiot) ja käyttöteoria (käytännön toiminta kaikilla tasoilla) ovat mahdollisimman lähellä toisiaan. Organisaation toiminta on vastuullista ja eettistä.

Tällaisella työpaikalla toivon on mahdollista viihtyä ja ihmiset tuntevat tyytyväisyyttä, jopa ylpeyttä siitä, että he saavat olla osa tällaista organisaatiota.  Toivon työpaikalla, sellaisessa jossa työntekijöilä on hyväksyvän läsnäolon (mindfulness) taitoja, on yhdessä tekemisen meininki. Henkilökunnalla saa olla välillä hauskaa ja ihmiset osaavat optimaalisessa tilanteessa hyväksyvän läsnäolon tunnetaidoin ratkoa ongelmiaan ja ristiriitojaan.

Toivon organisaatio on tiedostava ja sosiaalisesti vastuullinen työpaikka, jossa toivo, usko yhteiseen tulevaisuuteen, on tuloksia tuottava imuvoima.

12177956_10153230533376239_1741630228_n

Toivovalmennus® sopii työyhteisöihin parantamaan tiimityöskentelyä ja lisäämään työssäjaksamista. Valmennuksen tavoite on lisätä oma hyväksyvälle läsnäololle perustuvaa tunneälyä, itseohjautuvuutta ja vastuunottoa omasta elämästä. Tavoite on myös oppia palautumaan stressitilanteista.

Toivon elementit  eli hyväksyvän läsnäolon tunnetaidot ovat seuraavat: 

1. MYÖTÄTUNTO

  • Myötätunnon kokemus on tärkeä osa tietoisuustaitoja.
  • Myötätunto on sitä, että harjoittelemme katsomaan asioita sydämellämme.
  • Jotta opimme olemaan myötätuntoisia toisia kohtaan, täytyy meidän löytää myötätunto itseämme kohtaan.
  • On vahingollista käydä sotaa omia ristiriitaisia puolia vastan.
  • Kun löydämme myötätunnon itseämme ja toisiamme kohtaan, on helpompi kohdata kaiken elämän epätäydellisyys.
  • Myötätuntoa itseä kohtaan on myös se, että ihminen kehittää rajan tajuansa:  Stressiä sietääksemme, meidän on tiedostettava rajalliset voimavaramme, rytmimme  ja rakennettava omat tapamme stressistä palautumiseen.
  • Toivovalmennuksessa® jokainen rakentaa itselleen oman stressistä palautumisen ohjelman, jota voi päivittää jatkuvasti.
  • Myötätunto kehittää myös asioiden hyväksyntää:  Hyväksymme paremmin ne asiat, joita emme voi muuttaa.

2. ITSEN TIEDOSTAMINEN

  • Tutustutaan hyväksyvän läsnäolon harjoituksin oman kehomielen erilaisiin aistumuksiin ja erilaisiin tiloihin.
  • Harjoitellaan havainnoimaan, aistimiaan ja luokittelemaan kehon tuntemuksia ja erilaisia minän osia, kokemustiloja.
  • Harjoitellaan tuntemaan ja sietämään itsessä olevia erilaisia ehdollistuneita tiloja, myös epämiellyttäviä tiloja, “hirviöitä”, jotka saattavat sabotoida omia ja yhteisömme päämääriä.
  • Tehdään ESI-kartta omista kokemustiloista.
  • Toivovalmennuksessa tutustutaan sekä sosiokognitiiviseen että meditatiiviseen hyväksyvään läsnäoloon.
  • Kehitämme Toivovalmennuksessa mielitajuamme ja nk. metakognitiivisia taitojamme.
  • Mielen toistuvin keskittämis- ja juurruttamisharjoituksin parannamme kimmoisuuttamme: Kun kohtaamme haastavan elämäntilanteen, löydämme nopeammin sisäisen tasapainon.
  • Teemme sekä muodollisia että epämuodollisia mindfulnessharjoituksia.

IMG_0338-0

3. ITSEN REFLEKTIO ELI PEILAAMINEN

  • Luovilla tietoisuustaitoharjoituksilla, kuten kirjoittamalla voidaan peilata omaa sisäistä kokemusta.
  • Itsereflektion kautta “kesytämme härkämme”,  ja tulemme tietoiseksi autopilotin ohjaamasta “apinamielestämme”.
  • Kun olemme tiedostaneet tilamme, voimme käyttää niitä  oivalluksen – itsemme ja ulkoisten tapahtumien peilauksen välineenä.( Sisäisen teatterin kirjoitusharjoitukset ovat esimerkki oman tietoisuuden peilauksesta. Ihmiset ovat kautta aikojen käyttäneet erilaisia mielen osiaan “alteritilojaan” oivalluksen välineenä!)
  • Kun meillä on itsereflektiotaitoja, emme torju tilojamme, emmekä takerru tehottomiin tiloihimme.
  • Voimme peilata kirjoittaen tai suullisesti jakaen kokemuksiamme erilaisista meditaatiosta ja kehotietoisuusharjoituksista.

12305660_10153768231634375_1291389951_n
minätilat, kokemuspuolet, pluralistinen minuus, Sisäinen teatteri, transaktioanalyysi, kokemustilat, tietoisuustaidot, tietoinen hyväksyvä läsnäolo
4. LUOVUUS

  • Yhteisöllinen luovuus, erilaisin leikein ja yhteisin mielikuvaharjoituksin, on tärkeä tapa tulla tietoiseksi millaisia erilaisia läsnäolon tiloja meissä on.
  • Luovassa yhteisössä on ihmisiä, jotka osavat käyttä mielikuvitustaan läsnäolevasti, visiönäärisesti.
  • Olemalla läsnäolevia itsellemme, sisäiselle kokemuksellemme, aukeaa oma luovuutemme, tapamme tunneilmaisuun.
  • Luovassa yhteisössä kykenemme heittäytymään erilaisiin tehokkaisiin läsnäoleviin tiloihin, jossa yhteisön jäsenten tehottomat tilat eivät sabotoi päämääräsuuntautunutta toimintaa.
  • Yhteisöllistä luovuutta voidaan harjoitella myös erilaisin NLP ja draamallisin harjoituksin.
  • Luovuudesta ja mindfulnessista käydään läpi erityisesti Ellen Langerin ajatuksia.
  • Hyväksyvä läsnäolo ei ole vain passiivinen tila, vaan se on aktiivinen leikillinen tila, jossa emme takerru vanhoin oppimiimme luokitteluihin ja ennakkokäsityksiin.
  • Mielikuvitus on keskeinen elementti luovissa flow-tiloissa.

12188417_10153239700621239_382841256_n
Luovuus, tietoisuustaidot, tietoinen hyväksyvä läsnäolo
5. TYÖFLOW

  • Tietoisuustaidot auttavat meitä pääsemään miellyttäviin flowtiloihin työssämme ja erilaisissa luovissa aktiviteeteissa.
  • Työflowssa paitsi rationaalinen tieto myös  tietoisuustaidot ja tunneäly ohjaavat  toimintaa.
  • Luovissa flow-tiloissa, olemme avoimia uudelle informaatiolle, ja olemme valmiit ottamaan vastaan uutta kokemuksellista oppia.
  • Kun teemme työtä poissaolevasti “mindless-moodissa”, virheemme lisääntyvät ja työstä tulee pitkäveteistä, joskus jopa vastenmielistä.  Toki on rutiinitöitä, joita voimme tehdä poissaolon moodissa, mutta niitäkin on välillä hyvä osata tehdä läsnäolevasti.

12204509_10153239748726239_1957566556_n

6. KIITOLLISUUS

  • Kiitollisuus on hyväksi meille.  Väitetään, että se mm. parantaa unemme laatuamme, laskee verenpainetta, vahvistaa ihmissuhteitamme
  • Kiitollisuuden harjoittaminen on ollut tärkeä osa henkisyyttämme. 
  • Kiitollisuutta voimme harjoittaa esim. kiitollisuusmeditaatiolla tai  vaikkapa rukouksella, jos se istuu maailmankuvaamme.
  • Kiitollisuutta voi harjoittaa monin erilaisin harjoituksin vaikkapa kirjoittaen.

12231680_10153261180006239_1426872058_n
Kiitollisuus, tietoinen hyväksyvä läsnäolo, toivovalmennus, tietoisuustaidot
7. SOSIAALISET TAIDOT

  • Tietoisoisuustaitojen kartuttua, meistä tulee joustavampia, osamme valita tietoisesti sopivan kokemustilan kuhunkin tilanteeseen.
  • Flow-tiloissa voimme saavutta yhteisöllisiä luovia yhteisesti jaettuja kokemuksia, joissa erillisyyden kokemuksemme himmenee. Tunnemme parhaimmillaan olevamme osa yhteisöä, ihmiskuntaa ja jopa luomakuntaa ja universumia.
  • Harjoitamme hyväksyvän läsnäolon vuorovaikutusta, mielemme ja ruumiimme ovat samanaikaisesti samassa paikassa ja ne viestivät samaa viestiä.
  • Omistaudumme läsnäolevan kuuntelun strategiaan: Harjoittelemme kuuntelemaan toista läsnäollen ja keskeyttämättä.
  • Kehitämme emindfulnessia – tietoisuustaitojamme verkossa. Oppiminen virtuaalimaailmassa on usein passiivista, voimme kääntää teknologian aktiivisen kokemuksellisen oppimisen välineeksi.
  • Hyväksyvän läsnäolon kulttuurissa terveiden läsnäolevien ihmissuhteiden merkitys kasvaa.
  • Ongelma poissaolon organisaatiokulttuurissa on mm. tunteiden siirto, kiusaaminen, loukkaantuminen ja eristyneisyyden kokemus.

IMG_0344
Myötätunto, tietoisuustaidot, tietoinen hyväksyvä läsnäolo
8. MIELENOHJAUS

  • Tietoisuustaitojen kautta meistä tulee yhä taitavampia kokemustilojemme ohjaajia.
  • Opimme integroimaan eli yhdistämään itseämme monilla eri tasoilla. Dan Siegelin sanoin, muista harjata aivosi päivittäin!
  • Itsereflektion kautta tulemme tietoiseksi siitä, että ruumiimme ja mielemme ei ole erilisiä toisistaan.
  • Opimme olemaan arvottamatta toista ihmistä ja itseämme.
  • Lakkaamme vertailemasta itseämme toisiin ihmisiin.
  • Otamme vastuun omasta elämästämme ja sen tapahtumista ilman uhriutumista olosuhteille.
  • Koko elämästämme voi tulla läsnäolon täyttämää: voimme optimoida energiamme henkilökohtaisten tavoitteittemme saavuttamiseksi.
  • Mielemme ei ole erillinen ruumistamme, joten mielen ohjauksella, kykenemme säätelemään, ohjaamaan ja integroimaan myös ruumiimme tiloja. Esim. pitkäaikainen stressitila kuormittaa kehoamme stressihormoneilla, samoin esimerkiksi jatkuva pelko- ja vihatila kuormittaa elämistöämme.

12204852_10153250499016239_717144147_n
Karpmanin kolmiodraama (transaktioanalyysi)
Toivovalmennuksessa® jokaiseen toivon elementtiin yhdistetään mindfulness-, mielikuva- tai luovia kehollisia kokemuksellisia harjoituksia. Hyväksyvän läsnäolo synty omasta kokemuksesta.

Kiitos markkinointitoimisto OFRD, jonka nuorten ja innokkaiden työntekijöidenkanssa olen saanut kehittää valmennustani! Erityis kiitokset myös tanssi- ja liiketerapian puolelle Annika Sarvelalle sekä Maija Palsiolle (MyDance). Australialaiselle Jan Sky:lle kiitokset ESI-menetelmän, tilojen kartan, opettamisesta.

Ensisijainen kokemukseni hammaslääkärinä, hypnoterapeuttina, NLP-Trainerinä ja  mindfluness-ohjaajana on ollut terveydenhuollon asiakkaista ja organisaatioista, mutta on ollut ilo saada kokemusta muistakin työorganisaatioista!

Lisätietoa työnohjauksellisista koulutuksistani:  Kati Sarvela esisuomi (at) gmail.com

Tietoisuustaidot facebookissa.

Sinä sairas – Onko toivosi oikeaa vai väärää toivoa?

Olen viime aikoina miettinyt väärän ja oikean toivon olemusta. Toistuvasti olen kuullut lääkärien sanovan, että potilaalle ei saa antaa väärää toivoa. Entä jos väärän toivon antamisen pelossa oikean toivon siemen jää antamatta potilaalle?

Minusta lääkärin sekä potilaan  kannattaisi ensimmäiseksi selvittää itselleen, mitä on toivo. Toivohan ei ole optimismia, siis sitä että vakavasti sairaalla on epärealistisia kuvia omasta sairaudestaan ja oman elämän rajallisuudesta.  Sen sijaan toivo merkitsee sitä, että ihminen tulee sinuiksi kaiken elämän epävarmuuden ja oman haavoittuvaisuutensa kanssa.

Toivoa sairaassa luo se, että ihminen on proaktiivinen, aloitteellinen, oman terveyspäätöksiensä suhteen. Ihminen lähtee tekemään toivon työtä.  Hän tekee ruumiinsa kuuntelun, ja terveydentilansa ohjaamana, uusia vaihtoehtoisia elämäntapavalintoja. Hän  voi aktiivisesti etsiä omaa toivoansa esimerkiksi yhteisöllisistä ja henkisistä/hengellisistä merkityksistä.

Kelly Turner, joka on tutkinut radikaaleja remissioita eli yllättäviä syövästä paranemisia, on tuonut esille yhdeksän tavallisinta asiaa, jotka ovat olleet yhteisiä näille parantuneille ihmisille.  Hän korostaa kirjassaan (Radical Remission) ettei hän väitä,  että kun näitä asioita syöpään sairastunut tekee, hän automaattisesti paranee. Se mitä Turner väittää, on sen sijaan se, että on lukematon määrä tapauksia, joissa syöpä on parantanut yllättävästi, tilastoja rikkoen. Näiden henkilöiden toimintatavoissa ja ajattelumalleissa on ollut tiettyjä temaattisia yhteneväisyyksiä, joihin hän on kiinnittänyt tutkimuksessaan huomionsa.

Väärää toivoa olisi Turnerin mukaan se, että hän väittäisi henkilön parantuvan tekemällä näitä yhdeksää asiaa. Turner korostaa, että täytyy tehdä vielä vuosikymmeniä määrällistä tutkimusta ennen kuin aletaan ymmärtää paremmin paranemisen syvempiä mekanismeja. Tervettä toivoa on se, että vakavasti sairastunut tietää, että uudet elämäntapa ei välttämättä estä sairauden etenemistä. Sairas ihminen voi parantua, koska hän alkaa tuntea itsensä mukavammaksi epävarmuudessa. Sairas tekee aktiivisesti omaa elämänsä koskevia päätöksiä ja antautuu elämälle. Aina tämä ei merkitse fyysistä paranemista. Ja kyllä, joskus ihminen odottamattomasti paranee myös fyysisesti tai ylittää radikaalisti ennusteensa uusilla päätöksillään ja elämänvalinnoillaan. Toisinaan toivon tuomana, ihminen kuolee vain levollisempana ja toiveikkaampana.

Toivottomuutta luo passivoiva hallinnankulttuuri, jossa luulemme lääketieteen joko parantavan meidät tai sitten kuolemme, koska tilastot näyttävät omalla kohdallamme epäedullisilta. Hoidot voivat palauttaa jotkut meistä nk. normaaleiksi ihmisiksi.  Meidät on opetettu toivottomiksi, tahdottomiksi hoitoketjujen heittopusseiksi. Meistä on tullut tosikkoja ja jäykkiä uskomuksiltamme. Parhaillaan monet meistä ovat rimpuilemassa eroon tästä tahdottomasta potilasroolista aloittellisiksi, aktiivisia valintoja tekeviksi, luoviksi, ihmisiksi.

Kuva vuodelta 2006 ajalta, jolloin lähdin etsimään toivoani :)Kuva vuodelta 2007, ajalta jolloin lähdin etsimään toivoani. 

Toivon näkökulmasta vakava sairaus on kutsu toivoon ja elämänmuutokseen. Lumetutkimuksia lukeneena, minulle alkaa olla melkoisen selvää, että hyvä lääkäri kykenee kommunikaatiollaan parantamaan potilaan ennustetta. Hän voi olla sekä realistinen, että potilaansa toivoa ruokkiva. Tälläinen lääkäri ei ole stoaalainen, objektiivinen, ja etäinen lääkäri, vaan hän on hyväksyvästi läsnä potilalleen.  Hän on herkkä potilaan tarinalle. Toivo kun viihtyy luovuudessa ja tarinoissa. Jokainen ihminen on ainutkertainen tarina, ja hän voi toisen ihmisen kasvojen kautta löytää omat tapansa luoda sisällään toivoa.

Ei ihme, että itsehoitomenetelmät, kokonaisvaltaista paranemistamme edistävät menetelmät, elävät noususuhdannetta. Toivon työ ja antautuminen elämälle auttaa meitä kasvamaan erilaisiksi ihmisiksi. Toimiva, avoin, virtaava vuorovaikutussuhde hoitosuhteessa ruokkii toivoa.  Lääkärin tulee kunnioittaa aikuisen potilaansa vallitsemia hoitolinjoa  ja esimerkiksi sitä, että hän valitsee hoitonsa rinnalle tai sijaan täydentäviä tai vaihtoehtoisia hoitomuotoja.

Toivo ei viihdy pirstotussa hierarkian kulttuurissa, ei salailussa eikä epärealismissa.  Se, että kiellämme kuolevaisuutemme, ja estämme vapaan vuorovaikutuksemme henkilökunnan, ystäviemme ja läheisiemme välillä, myrkyttää toivoa. Toivo viihtyy yhteisöissä.

Toivo hengittää hyväksyvän läsnäolon kulttuurissa, jossa informaatio- ja energiavirrat virtaavat vapaasti. Tämän huomasin omankin sairauden aikana.  Avoinmuuteni, ystävieni, ja jopa tuntemattomien ihmisten tuki ja empatia, oli toivoani ruokkivaa. Kärsimyksen jakaminen maistui yliyksilölliselle, ikuiselle toivolle.

Voimme itse tehdä paljon asioita oman toivomme ja siihen liittyvän elämänilomme luomiseksi ja säilymiseksi. On täysin eri asia kuolla toivottomana kuin toiveikkaana.