Ansaitsen terveyden, onnen ja rakkauden…

Monet hypnoterapeutit yhdistävät työskentelyynsä hyväksyvää läsnäoloa (mindfulness)
sekä ohjattuja mielikuvaharjoituksia. Ja monet mindfulness-ohjaajat yhdistävät hyväksyvään läsnäoloon myös erilaisia mielikuvaharjoituksia ja affirmaatioita.

Kuten psykologi Michael Yapko (meitäkin terveydenhuoltoalan hypnoterapeutteja Suomessa kouluttanut), huomauttaa, ne (hypnoosi + mindfulness) muodostavat yhdessä varsin voimakkaan yhdistelmään.

Voimme tehdä hypnoosilla täydennettynä mindfulness-harjoituksista yksilöllisiä kokemuksia, jossa harjoitus räätälöidään kunkin asiakkaan yksilöllisiin tarpeisiin. Rakennamme suggestioita, jotka kunnioittavat asiakkaan maailmankuvaa. Ja voimme jopa itse räätälöidä itsellemme sopivia mielikuva- ja suggestioharjoituksia.

Tämäntyyppiset mielikuvaharjoitukset saattavat tuntua aluksi järkevästä ihmisistä naurettavilta. Sitä ne ovatkin. On kuitenkin hyvä muistaa, että spontaanius, heittäytyminen ja hölmöily ovat yhteydessä psyykkiseen hyvinvointiin.

Seuraava harjoitus on suomennettu versio  amerikkalaisen hypnoterapeuttien Alan Barskyn ja Michael Elnerin kirjasta “How to get Unstuck – A Light-Hearted
Workbook for Self-Hypnosis.” Heidän kehittämällänsä kvanttifokuksella (quantum focusing) ei hoideta eikä paranneta sairauksia.  Sen sijaan ne
ovat osa terveysvalmennusta. He yhdistävät omien sanojensa mukaan hypnoottisia paranemissuggestioita, henkisiä parantavia käytäntöjä, luovuutta ja kvanttifysiikkaa.

Pidän tärkeänä, että vakavat psyykkiset ongelmat ja sairauksien hoitamiset jätetään terveydenhuollon ammattilaisille.  Itse kunkin voi kuitenkin hyväksyvällä läsnäololla ja erilaisilla mielikuvaharjoituksilla edistää  kokonaisvaltaisesta terveyttään.

Olen hiukan allerginen sille, että kvanttifysiikka sotketaan psykologiaan.  Ehkä ihan vain sen takia, että sitä tehdään usein melko hepposin perustein. Jotta itse lähtisin sotkemaan kvanttifysiikkaa psykologiaan, tarvitsisin ilmeisesti hiukan perusteellisemmat opinnot kvanttifysiikasta.  Toistaiseksi pitäydyn itse erossa kvanttifysiikasta.  En sekoita omiin tietoisuustaito-opetuksiini kvanttifysiikkaa, vaikkakin pidän ovet avoinna tähänkin alueeseen tutustumiseen.

Sanottakoon kuitenkin samalla se, että meillä  luonnontieteellinen ja lääketieteellinen ihmiskuva perustuu melko vanhoillisille tieteenfilosofille näkökulmille. Itseäni on kiinnostanut Lauri Rauhalan fenomenologia ja Ken Wilberin Integraaliteoria.  Wilber puhuu integraalipsykologiassaan kvanttitietoisuudesta, johon minänkin voisin tietty, vielä lisää vielä paneutua.  Suomessa lääkäreistä Olli Sovijärvi soveltaa  Ken Wilberin ajatuksia käytäntöön.

En ota kantaa Barskyn ja Ellnerin kvanttifyysisiin näkökulmiin, mutta ainakin käytännöllisestä näkökulmasta katsoen, nämä amerikkalaiset hypnoterapeutit näyttävät tietävän, mitä tekevät.  He ovat hienosti yhdistäneet perinteisiä hyväksyvän läsnäolon harjoituksia ohjattuihin mielikuvaharjoituksiin.  Näiden molempien käytäntöjen tehosta elämänlaadun, ja jopa immuunivasteen parantajana alkaa olla melkoinen näyttö.

Tässä eräs Barskyn ja Ellnerin perusharjoituksista vapaasti käännettynä:
1.  Asetu mukavasti tuoliin, sänkyyn tai sohvalle.  Älä keskitä mieltäsi mihinkään erityiseen asiaan, anna vain huomiosi liukua tähän harjoitukseen.
2.  Keskity seuraavaksi ihan vain olemaan omassa ruumiissasi.
3.  Keskitä nyt huomiosi ruumisi tuntemuksiin. Anna tietoisuutesi huomion kohteen kulkea eri ruumiin jäsentesi läpi – päästä varpaisiin. Kiinnitä huomiota siihen, kuinka jokainen solusi tanssii toistensa kanssa täydellisessä harmoniassa.
4.  Sano itsellesi – “Annan sydämeni täyttyä ilolla, rauhalla ja leikillisellä hengellä/mielellä.”  (Voit muokata suggestiota siten, että se tuntuu itsestäsi hyvällä.) Toista muutama kerta lausetta rauhallisesti mielessäsi.
5.  Seuraavaksi sano itselle:  “Ansaitsen terveyden, onnen ja rakkauden”.  Toista muutama kerta lausetta mielessäsi (tätäkin lausetta voit muokata sellaiseksi, että se tuntuu sinusta hyvältä).
6.  Keskity pieneksi hetkeksi vielä siihen, mitä tunnet kehossasi ja miltä tuntuu ruumiissasi tämä kokemuksellinen harjoitus.

PS. Jos haluat tietää, miksi puhun ruumiista enkä kehosta, niin lue tämä.

Mitä muuta ikä onkaan kuin mielentila!

William James, 1800-luvun lopun amerikkalainen merkittävä ajattelija, filosofi ja psykologi, on sanonut: “Neurousse on vain hiukan enemmän kuin kykyä havainnoida todellisuutta epätavallisella tavalla.” (‘Geniusmeans little more than the faculty of perceiving in an unhabitual way.’)

Miksi puhun yleensä mieluimmin tietoisuustaidoista kuin vain hyväksyvästä läsnäolosta? Siksi, että olen huomannut, että tavallisesti kun puhutaan hyväksyvästä läsnäolosta, unohdetaan usein sen toinen olemus, kyky rikkoa vanhaa ja luoda uusia näkökulmia, luokitteluja ja ajattelumalleja.   Liian monet ajattelevat hyväksyvän läsnäolon pelkästään passivisena olemisen tilana, joka sekin on tärkeää osa tietoisuustaitoja sinänsä.  Kyky vanhasta irrottautumiseen ja hiljaisuudessa olemiseen on luovien uusien taiteellisten muotojen ja ajattelumallien lähtökohta.

Luen tietoisuustaitoihin sekä passivisen hyväksyvän läsnäolon että  tämän luovan aktiivisen asenteen.  Uskallamme hyödyntää erilaisia tapojamme havainnoida, luokitella ja  tulkita todellisuutta. Käytämme hyväksi erilaisia mielentilojamme tai minätilojamme, kuten Sisäisessä teatterissa tehdään(mindsets). 

Hyväskyvästi läsnäoleva ihminen Ellen Langerin mukaan:
1)  Kykenee luomaan uusia kategorioita.
2)  On avoin uudelle informaatiolle.
3) Avautuu useammelle erilaiselle näkökulmalle.
4)  Huomio on enemmän prosessissa kuin lopputuotoksessa.
5)  Luottaa intuitioon.

Kun kansalaisella ei ole tietoisuustaitoja, emme katso asioita tuoreella tavalla, vaan jäykästi takertuneina oppimiimme jäykkiin ajattelumalleihin ja kategorioihin.  Kun esimerkiksi näemme vieraan ihmisen, luokittelemme hänet ulkoisten vihjeiden perusteella tiettyihin luokkiin (uskonto, rotu, sosiaalinen luokka jne.) emmekä kohtaa häntä uteliaasti ainutkertaisena ihmisinä.

Kun uskomme vanhusten olevan sairaita ja kompuroita, meistä itsestämme helpommin tulee sellaisia.  Ellen Langer teki vuosikymmeniä sitten kuuluisan kokeensa, jossa hän sijoitti vanhuksia takaisin 50-luvun elämään.  Heidän toimintaympäristössä oli 50-luvun lehtiä, autoja, radioita, huonekaluja jne. He alkoivat leikkiä olevansa 50-luvulla.  Tässä ympäristössä vanhusten sekä fyysinen että  psyykkinen terveys koheni kolisten.  Uskomuksemme todellisuudesta voivat kuljettaa  joko terveyttämme vahingoittavaan tai parantavaan suuntaan.

Saavuttaessamme tietoisuustaitoja, uskallamme jatkuvasti kyseenalaistaa vanhoja luokittelujamme, ja rakennamme uusia sellaisia kohtaamalla asioita uteliaasti ja avoimena.  Mielettömyytä (mindless) versoaa siitä, että sovellamme jäykkiä luokitteluja, ilman että otamme asiayhteyttä huomioon. Tietoisuustaitomme kehittyvät, kun emme ota oppiamme luokitteluja automaatioina, vaan kyseenalaistamme ja leikittelemme erilaisilla näkökulmilla ja ajattelumalleilla. Sisäinen teatteri on eräs tapa harjoittaa tätä leikillisyyttä. 

Tietoisuustaitojen avulla joustavuutemme ja kimmoisuutemme lisääntyy. Uskallamme ottaa leikkivän taiteilijan asenteen elämään.

Leikkivänä, luovana ja uteliaana asenteena, hyväksyvä läsnäolo muistuttaa paljon aloittelijan asennetta.  Katsomme kohdetta kuin näkisimme sen ensimmäisen kerran, ilman minkäänlaisia ennakkoluuloja ja -etukäteisoletamuksia. Uskallamme päästää itsemme erilaisten näkökulmien leikkiin.

New York timesissa oli puolisen vuotta sitten hieno artikkeli Ellen Langerin kokeista ja ajatuksista.

Sisäinen teatteri – kirja löytyy mm. täältä.  Sisäisellä teatterin facebook-ryhmä.

TIETOISKU 2 – Tietoisuustaitoja terveydenhuollon asiakkaille ja ammattilaisille

MIKSI TIETOISUUSTAITOJA TERVEYDENHUOLLON ASIAKKAILLE?

Itseohjautuvuuden lisääminen

Olemme siirtymässä vähitellen todelliseen potilaslähtöiseen hoitamiseen, jossa ihminen itse ottaa yhä enemmä vastuuta terveydestään ja tekee tietoisia hoitovalintoja ja elämäntapapäätöksiä suhteessa omaan terveyteensä. Jotta hän tähän kykenee, täytyy hänelle olla tarjolla asiallista tietoa, mutta hänen täytyy kyetä myös asiatiedon reflektioon, kuuntelemaan omaa kehoaan ja sen tunneviisautta.  Jokaisen ihmisen elämä – myös keho – on ainutkertainen tarina, joka haluaisi tulla kuulluksi.

Kipujen ja tunnetilojen hallinta

Kyky tietoisuuden fokusointiin ja  ohjaukseen on tärkeää, on sitten kysymyksessä mielen ongelma (pelko, ahdistus) tai fyysinen ongelma (esim. krooninen kipu, syöpä tai vakava muu sairaus).  Jon Kabat-Zinnin sanoin: On mahdollista tulla oman pelon tai kivun ystäväksi. Tämä tapahtuu siten, että rikot seinän, jolla suljet ja eristät sisäisen kokemuksesi tietoisuutesi ulkopuolelle. Voit olla viisaassa suhteessa sisäisen kokemukseesi.  Opimme olemaan hyväksyvästi läsnä paitsi ulkoiselle, myös sisäiselle kokemusmaailmalle. Joskus kesyttääksesi tunnetilan, sinut pitää nimetä se (vrt. Sisäinen teatteri). Tämän jälkeen voit alkaa tunnistaa ja  luokitella tehokkaasti ajatuksiasi.

Luovuuden lisääminen

Luovat ongelmanratkaisutaidot ovat tärkeitä sekä fyysisen että henkisen hyvinvointimme kannalta.  Tietoisuustaidot auttavat meitä avautumaan uusille ajattelumalleille, emmekä takerru vain perinteisiin laatikkoajattelumalleihin. Löydämme taiteellisen leikkivän suhteen maailmankaikkeuteen:  Suhtaudumme avoimen uteliaasti ja luovasti uusiin tilanteisiin.

Stressinhallinta

Valtaosa kehomielen pahoinvoinnista  (mielenterveysongelmista ja fyysisistä sairauksista) johtuu jonkinlaisesta stressistä.  Tietoisuustaitojen avulla ihminen oppii käsittelemään stressaavia sisäisiä ja ulkoisia ärsykkeitä.  Dan Siegelin sanoin:  informaatiomolekyylit ja energiamolekyylit virtaavat vapaasti ja tietoisuus integroituu.  Emme takerru negatiivisiin tunnetiloihin, jotka stressihormoneineen vahingoittavat terveyttämme.

Immuunivasteen parantaminen

Nykyään tietoisuustaidoista tulee jatkuvasti lisää informaatiota.  Läheskään aina tietoisuustaidot eivät paranna itse fyysistä sairautta, mutta elämänlaatumme voi ratkaisevasti parantua. Joskus tietoisuustaidoilla voi tutkimusten mukaan olla merkitystä myös fyysisessä paranemisessa, koska vastustuskykymme paranee.  Negatiiviset tunnetilat, viha, ahdistus, pitkittynyt suru, ovat  Dan Siegelin mukaan kuin mustia aukkoja, jotka imevät energiaa ja heikentävät immuunivastettamme.

Virittäytymistaitomme  kokonaiskuvaan paranee

Sairaus ei ole tietoisuustaitojen näkökulmasta vain jotain negatiivista, vaan se voi auttaa meitä virittäytymään itseemme, ympäristöön ja omaan sisäiseen kokemukseemme eettisesti. Ennemmistö esimerkiksi syöpään sairastuneista kokee sairautensa tuoneen elämään myös hyviä asioita. Voimme sairauden avulla löytää itsestämme resursseja, jotka ovat jääneet huomaamatta, silloin kun olemme olleet nk. terveitä. Näemme paremmin suuremman kuvan itsestämme ja maailmankaikkeudesta.  Olemme osa ikuista luomakunnan virtausta. Keskellä suuriakin terveysongelmia, ihminen voi nähdä toivon. Kuoleman edessä toivo voi löytyä henkisestä elämänulottuvuudesta. Opimme näkemään kaikkien tiedollisten näkökulmien suhteellisuuden. Tietoisuustaidot kutsuvat meitä yhteisöllisyyteen, toinen toisestamme välittämiseen.

 

 

 

TIETOISKU 1 – Tietoisuustaitoja terveydenhuollon ammattilaisille ja asiakkaille

1. Mitä tietoisuustaidot ovat?

Tietoisuustaitoja voi harjoittaa kolmella eri tavalla. Jaotteluni olen omaksunut amerikkalaiselta psykiatrilta James Gordonilta.

KOLME ERI TAPAA HARJOITTAA TIETOISUUSTAITOJA

1. Keskittymismeditaatio

Ihminen keskittyy johonkin äänteeseen (esim. om), kuvaan (kynttilän liekki), tai sanaan tai sana pariin (Ave Maria). Keskittymismeditaatioita on harjoitettu kaikissa suurissa uskonnoissa.

2. Tietoinen läsnäolo (vipassana).

Ihminen keskittyy tähän hetkeen. Hän tulee tietoiseksi tunteista, ajatuksista ja tuntemuksista, joita keskittyneessä tilassa ilmaantuu mieleen. Ihminen löytää nk. metakognitiivisen aseman tietoisuutensa sisältöön, eli hän kykenee yhä paremmin ohjaamaan tunnetilojansa, ilman, että hän samaistuu niiden sisältöihin.

3. Ekpressiivinen meditaatio.

Tähän sisällytän mm. erilaiset ohjatut mielikuvaharjoitukset, terapeuttisen tanssin, kuvataiteen ja musiikin sekä myös monet kristilliset rukoukset (rukoukset, joissa on voimaannuttavia mielikuvia esim. viheriöivistä laaksoista ja linnuista). On hyvä muistaa, että länsimainen psykoterapiakin on lähtenyt kehittymään juutalaiskristillisistä sielunhoito-, rukous- ja meditaatioperinteestä.

Tietoisuustaidot facebookissa.

Päästä aivosi tanssimaan sen kaikkiin ihaniin rytmeihin!

Jotta ymmärtää luovaa tietoisuustaitoa, sellaista kuin esimerkiksi Sisäinen teatteri on, täytyy ymmärtää aivojen erilaisia rytmejä. En rupea tässä nyt sen tarkemmin selittelemään niitä, vaan pistän tähän yhden kuvan, josta selviää jo paljon aivojen eri taajuuksien olemuksesta. (Innostunut lukija voi käydä lukemassa  Beltasaarin blogista syvempää ymmärrystä aivosähkökäyrien rytmeistä.)

kuva: alekseyzuavlov.com

Kulttuurimme on leikannut meidät irti kehostamme. Käytännössä tämä merkitsee sitä, että meitä ei opeteta kulkemaan luontevasti erilaisissa tietoisuuden tiloissa.  Tämän taidon kyllä  lapsi vielä osaa.

Meille aikoinaan opetettiin, että lapsi on aina hypnoosissa; hän kykenee menemään hypnoottisen mielikuvia tuottavaan tilaan ilman ongelmia. Hän osaa leikkiä erilaisissa satutodellisuuksissa ja hän oppii tätä kautta asioita. Näin on, kunnes hänet siirretään aikuisten maailmaan. Hänet opetetaan olemaan vain järkevissä gamma- ja betatiloissa.

Tietoisuustaidoissa, joihin luen myös reflektiiviset tunnetaidot, ihminen suo itselleen kaikki aivojen olemisen eri taajuudet. Esimerkiksi luovassa reflektiivisessä kirjoittamisessa, ihminen on etupäässä alfa-tilassa, mutta hän saa vierailla vapaasti myös muissakin aivorytmeissä. Voit peilata  mielikuvituksesi tuottamaa materiaalia järkeviin tiloihisi. Hetkeksi voit luovassa prosessissasi pudota thetarytmin tilaan, jossa näet vain tunnet tunteita ja näet mielikuvia ilman sanoja.

Delta-rytmissä oleminen on jokaisena päivänä tärkeä. Hyvä unirytmi on pohja mielenterveydelle.

Theta-oleminen on kokonaisuutemme pohja.  Se, että saavutamme tietoisen läsnäolon tiloja esimerkiksi ollessamme luonnossa tai meditoiden, antaa meille tilaisuuden oman syvimmän alitajunnan, ruumiimme kokemusten, kuuntelulle. Oleminen ilman tietoisia ajatuksia, luo pohjan kokonaisvaltaiselle viisaudelle ja  intuition kehittymiselle. Osaamme kuunnella ruumiimme viisautta, emmekä mitätöi sitä. Kun thetan meditatiiviset tilat riistetään meiltä, leikataan meidät irti ruumiistamme.

Alfa-oleminen, reflektiivinen ja leikkivä minuus, on tärkeää, jotta tiedostamme omat arvomme ja uskomukset sekä niiden juuret.  Tämä on mielikuvaharjoitusten luova tila. Se on se psykodraamallinen tila, jossa lapset leikkivät, vaikkapa perheen erilaisia rooleja.

Sisäisessä teatterissa henkilöistämme persoonamme eri osat, ja lähdemme peilaamaan todellisuutta luovasti ja spontaanisti niiden eri näkökulmista käsin. Harjoitteleme sanoittamaan ja ohjaamaan mielikuviamme.

Alfa-olemisessa saamme olla monipuolisia omia itsejämme, sisäisine ristiriitoinemme. Tietoisen läsnäolon lähtökohta on, että opimme olemaan läsnä itsemme eri tiloille ja niiden ajatuksille. Tunnistamme tunnetilamme. Saan olla minä, eri puolineni ja niiden erilaisine ajatuksineen. Lakkaan torjumasta ajatuksiani. Osaan vähitellen yhä tietoisemmin valita, mikä tila kussakin tilanteessa ohjaa elämääni. Tällöin puhutaan metakognitiivisten taitojen kehittyisestä.

Betarytmissä oleminen, fokusoitunut tekemisen tila,  on tärkeää esimerkiksi omassa kliinisessä hammaslääkärin työssäni. Työni tekninen laatu voi kärsiä, jos putoan jatkuvasti alfa-tilaan. Minun täytyy olla läsnä potilaalleni ja  tekemiselleni, ja pitää huoli, että toimenpiteet etenevät oppimieni mallien mukaan.

Tarvitsen hammaslääkärin työssäni tietoista gammatilaa. Aktiivinen tietoinen ajattelu luo pohjan rationaaliselle ajattelulle. Kun ihmisillä on oppimishäiriöitä ja huonosti kehittynyt realiteettitaju, heidän gammarytmissä olemisensa on häiriintynyt. Tarvitsemme hyvää realiteettitajua, jotta voimme analysoida, millaisia asioita toisten ja oman tietoisuutemme muut tilat ovat tuottaneet.  Alitajuntamme tuottaa paitsi aarteita, myös paljon puhdasta roskaa.

Liiallinen gammassa oleminen tekee meistä vatvovia. Tutkimme asioita vain jäykistä totunnaisista ajattelutavoista käsin ja näin ahdistumme. Luovat ongelmanratkaisut syntyvät alfa- ja thetatiloissa.

Sisäinen teatteri on facebookissa.

Ajatuksia apinamielestä ja toivosta

Syövän jälkeen, 2010 vuoden tienoilla aloin syvällisemmin oivaltamaan, mistä tietoisuustaidoissa on kysymys.  Buddhalaisuudesta puhutaan apinamielestä (moneky mind), kun kuvataan tietoisuutta, jota ihminen ei itse ohjaa.  Ajatukset loikkivat tällöin satunnaisesti tunnetilasta toiseen.  Ne hyppivät kuin kesyttämättömät apinat puissa.

Kun apinamieli näkee mädän omenan maassa, tulee hänelle mieleen omenasiideri, josta puolestaan hänelle tulee mieleen ensimmäinen känni.  Tästä hänelle tulee mieleen oksentaminen ja edellisvuotinen oksennustauti.  Josta hänelle puolestaan tulee mieleen paprika (oksennustauti tuli paprikan syönnin jälkeen) ja paprikasta puolestaan punainen väri.  Tästä puolestaan tulee mieleen, kuinka helposti hän punastuu, ja tästä tulee puolestaan nolo ja ahdistunut olo. Pitikö nyt taas tällaista ajatella, toteaa apinamieli.

sisakansi.indd

Tajusin vähitellen, että se mitä minun tulisi tehdä, on oman apinamieleni kesyttäminen. Tietoisuustaidot kuten, hyväksyvä läsnäolo eivät ole sitä, että ihminen lakkaa ajattelemasta.  Sen sijaan saavutamme  tietoisuustaidoillamme  oman tietoisuuteemme ohjauksen. Jokaisella on päivittäin mielessään apina-ajatuksia. Apina-ajatuksemme ei ole itseasiassa ongelma, muuta kuin silloin kun ajattelemme niiden olevan ongelma.  Meidän ei kannata jäädä pitkäksi ajaksi varsinkaan negatiivisten, elämämme katastrofoivien ajatusketjujemme vangiksi.   Osaamme tietoisuustaitojemme kehittyessä  katkaista automaattiset ajatusketjumme.

Mielemme on kuin pienilapsi, mitä enemmän yritämme sitä kontrolloida, sitä enemmän se heittäytyy hankalaksi. Vähitellen, tietoisuustaitojen kehittymisen kautta  yhä on mahdollista saada yhä parempi tunnetilojen ja niiden mielleyhtymien, ajatusten ja mielikuvien ohjaus. Bodattuamme aivoja tietoisuustaitoharjoituksilla, pystymme yhä paremmin kiinnittämään huomiomme tähän hetkeen.

Vähitellen kykenemme olemaan halutessamme tässä hetkessä ja toisaalta opimme tunnistamaan ja luokittelemaan päähän pälkähtäviä ajatuksia erilaisiin ajatusluokkiin.  Kas, sieltä tuli ahdistava ajatus, pelko, ja nyt huoli!  Alamme tunnistaa erilaisia uskomusjärjestelmiämme ja niihin liittyviä  tilojamme. Emme enää samaistu tunnetiloihimme, emmekä erehdy luulemaan ajatuksiamme tosiasioiksi. Yleensä nk. faktatkin ovat faktoja vain tietystä näkökulmasta käsin.  Paljon pahaa syntyy maailmassa, kun joku luulee tilojensa tuottamia ajatuksia tosiasioiksi.

Se, että opimme olemaan samaistumatta tunnetiloihimme,  on tärkeä taito. Tämä on erityisen tärkeää silloin, kun olemme sairaana.  Apina-ajatusten kesyttäminen ei tietenkään ole aina helppo tehtävä. Kun syöpädiagnoosin saa, voi mennä päiviä, viikkoja,  jopa kuukausia siihen, että saa kesytettyä omat villiintyneet ajatuksensa.  Vähitellen tietoisuustaidoista voi tulla osa elämäntapaa. Osaat sanoa ajatuksille, kiitos kuulin sinua, mutta nyt siirryn hengitykseen tai johonkin muuhun läsnäolon harjoitukseen.  Saat nopeammin itsesi levolliselle mielelle. Huonojen lähtökohtien, tuen ja tiedon puutteessa, toiset eivät onnistu siinä valitettavasti koskaan.

Tietoisuustaitoinen henkilö ei ole jäykkien opittujen  eikä myöskään satunnaisten ajatteluketjujensa vanki,  vaan hän osaa paitsi olla läsnä tässä hetkessä, hän osaa ajatella myös luovasti. Hän kykenee leikillisiin, hypoteettisiin uusiin mielleyhtymiin eikä ajattelua ohjaa automaattiset, kulttuurista omaksutut kyseenalaistamattomat uskomukset ja niiden  ajatteluketjut. Mikä parasta, jokaiselle on mahdollista löytää itsestään toivon tiloja, myös vakavan sairauden keskellä.

Jotkut kutsuvat leikillistä, monikeskuksista, älyä draamaälyksi.  Se on sitä samaa leikillisyyttä, jota lapsilla on.  He osaavat leikkiä erilaisilla rooleilla, ja he pystyvät oppimaan asioita tätä kautta. Tämä ei ole lineaarista vaan monikeskuksista ajattelua.

Ihminen ei vain muista (re-member, re-call) vaan hän kykenee myös muistelemaan luovasti menneisyyttä tässä hetkessä (re-create).  Ihminen aina muistellessaan muuttaa muistojansa, mutta voimme tehdä tätä muistojemme muokkausta tarkoituksellisesti.  Voimme muokata omaa kokemusmaailmaamme mielikuvitusta hyödyntävän oppimisen kautta. Alitajuntamme on kummallinen, se oppii mielikuvitusleikkien kautta. Se ottaa leikit todesta.

Edellinen esimerkkitapauksen omenaa ajatteleva  apinamieli on lineaarinen, hän ajatteli ketjuissa. Luova ajattelu on puolestaan monikeskuksista (kuten kirjoittaen tapahtuvassa Sisäisessä teatteirissa) asioiden prosessointia, uusia ajatuksia syntyy satunnaisesti  erilaisten merkitysyhteyksin spontaanissa improvisaatiossa. Useita, ketjuuntuneita, erilaisia tunnetiloja ja näkökulmia edustavia ajattelumalleja kulkee mielessä virraten, leikillisesti, tiuhasti, vuorotellen. Näin tulemme tietoiseksi eri tilojemme itseämme eheyttävistä ja rikkovista ajattelumalleista.  Tällaisesta leikkivästä  ajattelutavasta nousee uusia ideoita. Voimme esimerkiksi pohtia, onko syöpämme ystävämme, vihollisemme vai opettajamme.

Valitettavan monella kansalaisella, myös  nk. asiantuntijalla,  on edelleen apinamieli. Heidät on opetettu ajattelemaan kulttuurissamme vain yksikeskuksisissa lineaarisissa ketjuissa.  Jotta heidän ajatuksensa ovat ”oikeita”,  täytyy olla ainoastaan järkeviä, tieteellisiltä auktoriteeteilta lainattuja. Omia luovia  monipuolisia ja leikillisiä ajatuksia ei saa olla.  Toiset kansalaiset puolestaan omaavat melkoisen primitiivisiä ja taikauskoisia ajattelumalleja. Heidän ajattelunsa jäykkyys on toisenlaista.

Masentuneet ja vaikkapa sosiaalisista peloista kärsivät ihmiset ovat mestareita käyttämään mielikuvitustaan negatiivisesti, itseä vahingoittavasti. Tietoisuustaitoja omaava ihminen kykenee hyödyntämään ja ohjaamaan mielikuviaan itseä voimaannuttavaan suuntaan. Hän ei pyöritä päässään mokiaan, vaan hän kykenee leikkimään vaikka draamoilla, joissa sankari onnistuu toiminnassaan.  Negatiivisista ajattelumalleista ei pääse eroon kovinkaan helposti vain omalla tahdolla.  Hyvin usein ihminen tarvitsee asiantuntijatukea pystyäkseen siirtymään negatiivisen tunnetilansa ulkopuolelle. Joskus tarvitsemme toisen ihmisen kasvot, nähdäksemme oman sielumme. Kun pääsemme irti totunnaisista negatiivisista ajatuksista, täytyy meidän harjoitella päivittäin uusia toimintamalleja.  Muuten tipahdamme helposti vanhoin ajattelumalleihin.

Jotta pystymme peilaamaan tietoisuuttamme itseemme, täytyy meidän ensi luoda minuutemme turvallinen keskus toisen ihmisen kasvojen kautta. Meidän ei pidä mitätöidä masentuneen kokemusta ja haastetta.

Hypnoterapeuteille ja taideterapeuteille on päivän selvää, että ihminen voi kokemuksellisesti elää menneisyyttä uudestaan tässä hetkessä. Näin henkilö voi parantaa haavojaan tässä jä nyt. Se ei onnistu yksipuolisella rationaalisella ajattelulla,  tai asioiden yksisilmäisellä vatvomisella, vaan leikillisyydellä ja luovilla uusilla mielleyhtymillä. Samaan tapaan muuten voimme käydä myös tulevaisuudessa. Voimme elää mielikuvituksessa myös tulevaisuutta, jolla voi olla merkitystä tämän hetken valintoihimme.

Toivomme ei synny järjen avulla, vaan järjestä irti päästämällä. Jotkut puhuvat luovista tiloista tai muuntuneista tajunnan tiloista (meditaatio, transsitilat, luova flow, mietiskely). Mitä paremmin kykenemme ohjaamaan tietoisuustaidoillamme omaa sisäistä kokemustamme, sitä todenmukaisemmin näemme maailmaan.  Luova ajattelu vaatii rohkeutta, koska joudumme päästämään irti perinteisistä ajattelumalleistamme. Meidät on opetettu kouluissa hyvin usein vain  ajattelemaan samoja ajatuksia muiden ihmisten kanssa.

Ajat ovat onneksi kovaa vauhtia muuttumassa. Ei ihme, että tietoisuustaitoja ja draamaa ollaan tuomassa kouluihin, ne kun ovat mielenterveysosaamisen lisäämistä.  Tietoisuustaidoilla vaalimme meissä olevaa terveyttä ja tällä voi olla vaikutusta myös fyysiseen terveyteemme.

Toivovalmennuksessa hyödynnämme nk. kehomielimenetelmiä, joita opetetaan jo lukemattomissa amerikkalaisissa tiedekunnissa. Näitä itsehoidollisia menetelmiä ovat mm. tietoinen läsnäolo, ohjatut mielikuvaharjoitukset, kehotietoisuusharjoitukset ja peilaava kirjoittaminen sekä muut luovat terapeuttiset menetelmät. Tämän tyypiset tietoisuustaitomenetelmät luovat perustan ruumiimme oireiden kuunteluun,  apina-ajatusten ohjaukseen  ja tunnistamiseen sekä tätä kautta yhä suurempaan itsetuntemukseen.

Tietoisuustemme ohjaus ei tule ilmaiseksi. Joudumme päivittäin tekemään sisäistä työtä.Suomessa käsittääkseni näitä itsehoidollisia kehomieli-menetelmiä opetetaan lääketieteen opiskelijoille vielä valitettavan vähän.  Erään hammaslääketieteen kandin sanoin:  “Opiskelun kehto, tiedekunnan laitos, on kuin aikakone, joka vie ihmisen jonnekin menneisyyden kaukaiseen aikaan.”

Käytätkö aivojesi kaikkia taajuuksia?

Ymmärtääkseen, miksi tietoisuustaidot ovat hyödyksi ihmiselle,  on hyvä ymärtää aivojen toimintaa. Itseäni kiinnostaa esimerkiksi erilaiset aivojemme taajuudet, joita  voimme havaita EEG:ssä eli aivosähkökäyrässä.

Beta-taajuuden tiloja tarvitsemme päivittäisissä arkisessa työn täyttämässä elämässämme ja sen erilaisissa toiminnoissa. Ongelmia syntyy, mikäli jatkuvasti teemme töitä tässä korkean taajuuden tilassa (n. 40 Hz).  Kun aivot ovat jatkuvasti tällä taajuudella, tulee meistä stressaantuneita. Esimerkiksi asikaspalvelutehtävässä ja neuvotteluissa aivomme ovat beeta-taajuudella. Olemme myös beta-taajudella, kun käymme jatkuvaa sisäistä vatvovaa dialogia, jossa katsomme maailmaa suppeista opituista näkökulmistamme käsin. Näemme maailmamme oppimiemme automaattisten, opittujen “järkevien”,  uskomusten kautta.

Alfa-taajuuksissa olemme virkeitä rentoutuneita, mutta myös valppaita.  Kun työn jälkeen istuudumme mieli tyhjänä, aivomme ovat usein tällä taajuudella.  Alfa-aallot (8-12 Hz) ovat tärkeitä oppimisessa ja oman tietoisuuden reflektiossa.

Theta-taajuus on syvä rentoutunut tila, jossa olemme esimerkiksi  juuri ennen nukahtamista tai heräämistä. Theta-tila on spontaaniin meditaation, luovuuden  ja syvän hypnoosin tila. Tämä on matalataajuinen tila (5,5 – 8 Hz) mahdollistaa ihmisen mielen syvällisen muodonmuutoksen,  oppimisen ja uudistumisen.  Tila on jo unenomainen keskittynyt tila. Pitkään meditoineet saavuttavat helposti theta-tiloja. Kun olemme täysin uppoutuneena mielikuvaharjoitukseen, tai sisäiseen spontaaniin avoimeen luovaan mielikuvitusdialogiin  tai taideprosessiin, aivomme toimivat theta-taajuudella.  Pienet lapset ovat usein tässä tilassa, kun he ovat täysin  mielikuvitusmaailmansa lumoissa, juttelemassa vaikka mielikuvitusystäviensä kanssa.

Alfa-  ja thetatiloissa vaiennamme hetkeksi kriitikkomme, ja tällöin opimme purkamaan vanhoja opittuja uskomus-, asenne-  ja käyttäytymismallejamme. Näemme maailman yhä tarkemmin sellaisena kuin se on, opittujen asenteiden ja uskomusten vääristämättä kuvaamme.

Meidän ei tarvitse jäädä kulttuuristen uskomustemme ja lapsuudessa meihin ehdollistuneiden käyttäytymis- ja ajattelumallien vangeiksi.  Vapaudumme näissä muuntuneissa tajunnan tiloissa tietoisuutemme autopilotista, sallimalla aivoillemme mahdollisuuden uuden oppimisen.  Tämän jälkeen voimme itse valita ajatuksemme, eivätkä ajatukset valitse meitä.

Delta-taajuudella  (1,5- 4 Hz) tapahtuu merkittävä osa fyysisestä ja henkisestä uudistumisesta ja elpymisestä. Tässä tilassa nukumme syvää, unetonta unta. Nukahtaminen tapahtuu tavallisesti niin, että beta-taajuudelta siirrytään vähitellen alfaan, sitten thetaan ja viimeiseksi deltaan.

WP_20140721_007

Kun liikumme meditatiivisissa transsitiloissa,  alpha ja theta taajuuksien alueella, on hyvä muistaa, että näissäkin voimme liikkua kahdella eri tyyppisellä tavalla:

1) Voimme keskittää huomiomme johonkin, esim. hengitykseen, kuvaan, mantraan jne.  Tyypillinen tällainen harjoitus on esimerkiksi Samatha-mediataatio, jossa keskitetään huomio johonkin objektiin, vaikka kynttilään tai hengitykseen. Aina, kun huomio eksyy muualle, palataan takaisin meditaation kohteeseen.  Harjoitamme näin tässä hetkessä olemisen taitoja.

2) Voimme avoimesti monitoroida tietoisuuttamme.  Näin teemme, kun tietoisuutemme ei ole keskittynyt mihinkään objektiin, vaan tietoisuus liikkuu metakognitiivisella tasolla.  Tiedostamme ajatuksemme ja uskomuksemme, ja päästämme ne vapaaksi, tuottamaan vaikka oivallusta.  Esimerkiksi oivallusmeditaatio, itsetutkiskelu Vipassana meditaatiossa tai luova kirjoittaminen minätiloilla (Sisäinen teatteri), on tämän tyyppistä tietoisuustaitojen harjoittamista. Voimme tällöin elää oikeastaan tässä hetkessä menneisyyttämme uudestaan ja voimme rakentaa tulevaisuuttamme mielikuvituksemme avullla. Emme passiivisesti alistu tulevaisuudestamme maalaamiin kauhukuviimme, vaan aktiivisesti, metakognitiivisella tasolla, työstämme itsellemme vaikkapa onnellista tulevaisuutta. Ei ole kohtalomme kannalta yhdentekevää, millaisia ajatuksia päässämme pyöritämme.

Alitajuntamme on kummallinen, se ottaa mielikuvituksemme todesta.  Kannattaa todella miettiä, kuinka mielikuviaan työstää. Muistaakseni Mark Twain sanoi aikoinaan jotain sen tapaista, että ihminen viettää 95 % ajastaan kuvittelemalla kauheita asioita, joita ei  hänelle koskaan tapahdu.  Haluatko sinä olla tällainen henkilö?

Lapset osaavat vielä käyttää monipuolisesti aivojansa. Aikuistumisessamme lähes kaikilta meiltä on tuhottu tämä taito.  Tavallaan ymmärrän hyvin, että näin on käynyt länsimaisessa kulttuurissamme.  Meille on haluttu kehittää hyvä realiteettitaju, mutta tästä on maksettu kallis hinta. Meiltä on varastettu oikeus muuntuneisiin tajunnan tiloihimme ja tätä kautta tapahtuvaan muodonmuutokselliseen oppimiseen.

Uskon, että tänä päivänä ihmiskunnan tietoisuuden evoluutio on viemässä meitä kohden sitä, että hyvän realiteettitajun omaava ihminen voi laajentaa ymmärrystään hyödyntämällä theta ja alfa tiloja.  Hän voi hyödyntää aivojensa kaikkia muuntuneita tiloja, avartaakseen mielitajuansa.

Meditaatiossa, luovassa reflektiivisessä kirjoittamisessa sekä (itse)hypnoosissa aktivoimme aivojemme alfa- ja thetataajuuksia.  Kun siirrymme esimerkiksi luovan kirjoittamisen prosessissa unenomaiseen tilaan, ja kadotamme täysin yhteytemme reaalimaailmaan, siirrymme samalla alfa-aalloita theta-taajuudelle.

Nämä taajuudeltaan matalat tilat mahdollistavat aivojemme neuraalisten yhteyksien uudistumisen. Tilat mahdollistavat aivojemme integraation, eheytymisen. Voimme näin kehittyä ihmisinä. Meistä tulee empaattisempia itseämme ja toisiamme kohtaan. Alamme nähdä sisäisen maisemamme yhä täsmällisemmin. Kykenemme yhteisöllisiä ongelmia taitavammin, takertumatta jäykkiin opittuihin uskomuksiin.  Tietoisuustaitojemme kehittyessä vähennämme  stressiämme, jopa kipujamme ja ahdistuksiamme  sekä teemme tilaa läpi elämän tapahtuvalle uuden oppimiselle.

Millä lailla hyödynnän Toivovalmennusta elämässäni?

Toivovalmennuksessa yhdistetään tietoista läsnäoloa, itsehypnoosia, luovaa itsetuntemuksellista reflektiivistä kirjoittamista  ja kehotietoisuusharjoituksia. Kaikki ne alkavat olla menetelmiä, joista on kokemuksellista näyttöä. Omaksumalla tietoisuustaitoja voin tehdä omasta elämästäsi suurimman näyttösi.

Kun ensimmäistä kertaa sairastuin syöpään kymmenen vuotta sitten, elämäni meni täydelliseen kaaokseen.  Takana oli kaksi avioeroa ja työuupumus ja kaupan päälle sitten vielä rintasyöpä.  Olo oli useamman vuoden ajan kuin Danten helvetissä. Kärsin mm. kroonisista unihäiröistä ja negatiivisten ajatusten vatvomisesta.

Näen tämän ajan, ennen syöpää melko synkkänä, vaikka valopilkkujakin oli.  Olin viisaiden ja kokeneiden ihmisten keskellä,  mielenkiintoisessa, Tampereen yliopiston kolmevuotisessa hypnoterapeuttikoulutuksessa, ja  taas kerran uusi parisuhde oli aluillaan.  Nämä molemmat seikkailut ovat jatkuneet ja ovat edelleen tärkeitä elämässäni – ukkoni ja muuntuneet tajunnan tilat.

Hypnoosi vei minut mennessään, ja huomasin, että pystyn kaaoksen keskellä peilaamaan sisäisiä  kokemuksiani kirjoittaen.  Löysin minätilojen terapiasta eri puoleni, minätilani ja kirjoittaen tutustuin eri mieleni osiin. Luovan prosessini edetessä,  jostain syvemmältä tietoisuudesta, ilmaantui aina vain uusia tiloja.   Kirjoitin noin vuoden ajan lähes päivittäin, pari kolme tuntia päivässä,  ja tämä sisäinen prosessi oli ratkaiseva uuden minuuteni kannalta.

Jo hypnoterapeuttikurssilla tutustin tietoiseen läsnäoloon (mindfulness) ja vuosien mittaan olen omaksunut sen käytäntöjä arkeeni.  Teen päivittäin sen harjoituksia.  Tiskaan tai kävelen esimerkiksi läsnä olevasti.  Kehotietoisuusharjoituksia teen joogatessani.  Ja edelleen kirjoitan, vaikka samalla tavalla minätilani eivät ole aina näkyvissä kuin varsinaisessa terapeuttisessa prosessissani, silloin kymmenen vuotta sitten. Tällä hetkellä suoritan tietoisen läsnäolon jatko-opintoja, ja edelleen kirjoittaminen on minulle oikeastaan itsehypnoosia tai meditatiivinen akti.

Hammaslääkärin työhöni integroin jatkuvasti osaamistani.  Yritän muistaa olla läsnä potilailleni. Pyrin aistimaan heidän kokemustaan koko kehollani. Yhä useammin, kliinisen työni hetkinä, jotka vaativat pysähtymistä, keskityn tekemään esimerkiksi hengitysmeditaatiota. Annan potilailleni erilaisia suggestioita, joilla pyrin auttamaan heitä rentoon olotilaan. Suosittelen myös silloin tällöin tietoisen läsnäolon menetelmiä potilailleni, esimerkiksi heille, jotka ovat stressaantuneita ja narskuttelevat hampaitaan.

Kun vajaat vuosi sitten sain melanooma diagnoosin, aktivoitu nuoruuden paniikkihäiriökohtaukset. Kun en tiennyt, onko tauti levinnyt, aloin joinakin päivinä kokemaan näihin liittyviä “harhoja”, joissa tunsin mm. aivoissani olevan metastaasin, ja löysin kaikenlaisia muhkuroita kehossani.  Paniikkihäiriökohtaukset sain taltutettua energiapsykologisella menetelmällä, EFT:lla, jota olen opiskellut psykofyysisen psykoterapeutin Karita Palomäen ja psykologi Juha Siiran ohjauksessa. Sittemmin olen opettanut EFT:aa myös hypnoosivalmennusasiakkailleni itsehoidollisena menetelmänä. Vakavan sairauden diagnoosi on aina trauma ihmisille, ja  ihminen hyötyy tässä tilanteessa itsehoidollisista taidoista.

EFT:aan (Emotional Freedom Techniques)  yhdistyy affirmaatiotyöskentely ja akupisteiden naputtelu.  Youtubessa on tuhansia EFT ja Tapping (EFT:n lähisukulainen) videoita. En vieläkään tiedä, mikä mekanismi saa menetelmän toimimaan,  vaan ainakin minulla se toimi. En tiedä, uskoako näihin akupisteisiin vai mihin, vaan oma kokemukseni vahvistaa tunnetta siitä, että naputtelusta affirmaatioineen  voi olla apua.

Hypnoterapeuttina koulutan, ja otan siis vastaan joitakin työnohjaus- ja valmennus potilaita. Käytän hypnoosi-, mindfulness, NLP, EFT ja luovan kirjoittamisen menetelmiä.  Toteutan muutenkin oman elämäni tarkoitusta monipuolisesti: harjoitellen haitarinsoittoa ja maalaan.  Oma eläminen on muuttunut itsetuntemuksen kautta monipuoliseksi. Materialistisesti rikastuisin tekemällä enemmän kliinisiä töitä, mutta henkisesti rikastun, toteuttamalla itseäni monipuolisesti.

Koen nykyään toteuttavani eri puoliani paljon paremmin kuin koskaan aikaisemmin.  Ennen yksipuolistava työ oli uuvuttaa minut.  Syöpäni aikoihin mietin jo työeläkkeelle pääsyä.  Uskon, että jokainen ihminen hyötyy siitä, että löytää omat vahvuutensa ja niihin liittyvät tilat.  Dan Siegel kirjoittaa Brainstorm -kirjassansa mielitajusta seuraavasti: Minulla esimerkiksi, kuten monilla ihmisillä, on erilaisia mielentiloja, erilaisia oman itseni puolia, joilla on erilaiset tarpeet.  Minulla on sosiaalinen puoleni ja minulla on yksinolo rakastava puoleni.  Mitä minun pitäisi tehdä? On mahdotonta tyydyttää näitä erillisiä tarpeita yhtaikaa. Teen elämästäni sopusointuisempaa järjestämällä päivän mittaan aikaa erilaisille ja keskenään ristiriitaisille tarpeilleni. Erilaisten tarpeiden huomioiminen ja tasapainottaminen lisää sisäistä joustavuutta, mukautuvuutta, yhteydentunnetta, energisyyttä ja vakautta.

Koen käyneeni läpi tietoisuuden muodonmuutoksen, jonka jälkeen työstä on tullut osa elämää.  Jos terveyttä riittää, minulla ei ole minkään maailman kiirettä eläkkeelle.  Minulla on tavoitteita, joita kohden olen kulkenut yhä selkeämmin.  Toisaalta hyväksyn myös tietoisen läsnäolon kautta elämää yhä enemmän sellaisenaan kuin se on. Otan vastaan sen, mikä annetaan. Joskus vielä niskuroin, vaan huomaan harjoitusten avulla saavuttavani yhä nopeammin tasapainotiloja.  Elämä ei ole pelkkää kermakakun syömistä, vaan joskus joutuu nielemään pahanmakuisiakin suupaloja.

Mitä paremmin osaa ohjata tietoisuuttaan, voi löytää toivoa sieltä, missä sitä ei normaalisti ole.  Näin uskon. Länsimainen koulutusjärjestelmä on ollut yksipuolistava.  Meitä on koulutettu vain näkemään ulkoinen materialistinen maailma ja sen yksipuolinen analyyttinen logiikka.  Sisäisyydelle ja muodonmuutokselliselle oppimiselle ei ole annettu juurikaan tilaa.

Maailma muuttuu onneksi joka päivä ja itse näen valoa varjojen keskellä.  Uskon, yhä useampi ihminen ei kaipaa vain materialistisia menetyksen symboleja, vaan haluaa elämäänsä myös yhteisöllisyyttä ja sisäistä järjestystä ja rauhaa.

Tietoa Toivovalmennuskurssista Sotkamossa löytyy täältä.  Tule mukaan tutustumaan itseesi ja minäitloihisi!