Sisäinen teatteri ja näyttöön perustuvan tieteen ongelma

Paljastan teille henkilökohtaisen ongelmani.  Olen elämäni läpi kärsinyt erinäisistä sisäisistä ristiristiriidoista.  Yksi niistä on seuraava:  Minussa on puoli, joka on kadottanut uskonsa länsimaiseen lääketieteeseen. Hän ei pidä tieteellisistä hierarkioista, eikä niiden vallan käytön tavoista. Ja toisaalta minussa on puoli, tämä hammaslääkäriosa, joka tietää varsin hyvin, että länsimaisella on omat hienot ansionsa.  1800-luvulla ja aikaisempina vuosisatoina hammassairaudet aiheuttivat suurta kärsimystä ihmisille ja hammasperäiset infektiot olivat tavallinen kuolinsyy.  Tämä hammasläääkäripuoli minua osaa kuvitella minkälaisia traumoja ja jälki-infektioita esimerkiksi hampaiden poisto aiheutti ihmisille, silloinn kun suutarit poistivat hampaita. 


Se mikä tätä minun ensimmäistä epäuskoista puoltani häiritsee ( kutsuttakoon sitä vaikka Simoneksi, feministipuolekseni), on se, että hänen mielestään monelta lääketieteen harjoittajilta puuttuu suhteellisuuden taju.  “Tämä sama taju puuttuu lukemattomilta muilta tieteen harjoittajilta.“, väittää Simone “Pitkälle koulutetuilla ihmisillä on lähes liikuttava lapsenusko kylmään, materialistiseen maailmankatsomukseen ja näyttöön perustuvaan tieteeseen. Onko tästä näyttöä, kysytään joka paikassa.”
Hammaslääkäripuoleni on sitä mieltä, että kyllä kokenut terveydenhuollon ammattilainen ymmärtää tämän näytön ongelman.  “Jokainen ihminen on ainutkertainen tarinansa, ja lääkäri joutuu suhteuttamaan aina tietonsa yksilöllisesti potilaansa tarinaan. Tässä hommassa auttaa narratiivinen lääketiede“, sanoo tämä puoleni.
Simone ei oikein usko tähän lääkäreiden viisauteen. Hän haluaa nyt tuoda esille kylmät tosiasiat: “British Medical Journalissa tutkittiin v. 2007  2500 lääkärin antamaa hoitoa, ja seuraaviin lopputuloksiin päädyttiin näissä tutkimuksissa:
– 13 prosenttia hoidoista oli hyödyllisiä.

– 23 prosenttia oli todennäköisesti hyödyllisiä.

– 8 prosenttia yhtä todennäköisesti hyödyllisiä kuin haitallisia.

– 6 prosenttia oli haitallisia.

– 4 prosenttia oli todennäköisesti haitallisia tai tehottomia. 

Loppujen 46 prosenttia toimenpiteistä tehosta ei ollut tietoa.  Yhteenvetona vain 36 % sai hoitoa, joka oli todennäköisesti hyödyllistä.“., kertoo Simone.

Hammaslääkäri puoleni minua miettii hetken tätä tutkimusta, ja huokaisee helpotuksesta, sillä onneksi sentään hammaslääkärin toimenpiteistä suurin osa on niin konkreettisia, että niistä kyllä pääsääntöisesti on apua. 

Harva kyseenalaistaa, kannattaako hammasta paikata“, sanoo hammaslääkäripuoleni ja jatkaa samaan hengenvetoon:Toisaalta esimerkiksi juurihoidoista eivät kaikki hampaat suinkaan parane, johtuen joko huonolaatuisesta juurihoidosta tai hampaan anatomisista ongelmista.” 

Tässä keskustelun vaiheessa käy ilmi yhä enemmän, että hammaslääkäriosani näyttää tiedostavan varsin hyvin sen, että on psykosomaattista oireilua, johon lääkäriltä tarvitaan pikemminkin terapeutin taitoja kuin näyttöön perustuvaa tiedettä. 

Nämä terapeutin taidot ovat keskiössä myös ennaltaehkäisevässä hoitamisessa.”, korostaa hammaslääkäriosani. “Ja ne kun taipuvat huonosti kai näyttöön...”.

Simone siirtyy takaisin näyttöaiheeseen ja muistuttaa,  että näyttöön perustuva hoitaminen perustuu edelleen liian usein huonoon näyttöön.  Se jatkaa: “Ja kun kerran  toit esille nämä terapeutin taidot, psykologian puolella näyttöön perustuva tiede on totta tosiaan vielä surkeammassa jamassa kuin lääketieteessä.  Joidenkin tutkimusten tutkijoiden mukaan vain n. joka kolmas psykologisista näyttöön perustuvista tutkimuksista on toistettavia. Tästä on noussut suuri kohu viime aikoina kansainvälisessä lehdistössä.  Mm. NY-Timesissä oli  vasta keskustelua tästä.

Toistettavuuden ongelma ole Simonen mielestä itse asiassa suinkaan mikään ihme:  Kysymys on tieteenfilosofisesta ongelmasta; kulttuuriset ilmiötihminen sosiaalisena ja kulttuurisena olionataipuu huonosti näyttöön perustuvaan tieteeseen.”

Simone kertoo säälivänsä ihmisiä, jotka haluavat rakentaa elämäntarinansa näytölle. Se kertoo asiantuntijakulttuurista, jossa ihmiset eivät ymmärrä ihmisen kärsimyksen yliyksilöllistä luonnetta, eivätkä he kykene kuuntelemaan ruumistaan ja sen tuntemuksia, tunteita ja aistimuksia. He antavat elämänsä mieluimmin asiantuntijalle kuin ottavat vastuun omasta elämästään.

Hammaslääkäri puoleni myöntää tietävänsä tämän näytön ongelman:Erityistietieteetkään eivät ole vapaita ongelmasta nimeltään indoktrinaatio, eli ihmiset lokeroituvat, ja ajattelevat jäykästi, vain oman tieteenfilosofiansa näkökulmasta.  Asia on niin, että näyttöön perustuvaa tiedettä ehdottomasti tarvitaan, mutta tämä näytön innostus on noussut liian suureksi. Tämä ilmenee juuri ilmiöiden medikalisoimisesta: Siirrämme yksilön sairauksiksi yhteisöllistä ja yhteiskunnallista pahoinvointia. Olemme onneksi parhaillaan siirtymässä eri tieteellisiä näkeymyksiä yhdistelevään integratiiviseen tieteeseen!

Tämä terveydenhuollon ammattilaispuoleni kertoo tietävänsä myös sen, että nykyään lääketieteessä tiedostetaan yhä paremmin se, että on paljon roskatutkimusta, joihin vedotaan. Se jatkaakin: “Lääkärit tuntevat yhä paremmin sen ilmiön, että kaupalliset intressit vääristävät tutkimuksia, joten tähän asiaan kiinnitetään jo paljon huomiota.  Valitettavasti vielä vain suuri osa potilaista tulee lääkärille käsi ojossa ottamaan vastaan reseptejä. Lääkärillä on vasara kädessä, joten potilaat hakevat heiltä nauloja. Lisäksi toki näytön pätevyyttä heikentää moniasia, esimerkiksi  se, että osa tutkimuksista jätetään julkaisematta.  Esimerkiksi sellaiset tutkimukset, jotka eivät ole tukeneet masennuslääkkeiden käyttöä, jäivät todennäköisemmin julkaisematta kuin ne, jotka tukivat lääkkeiden käyttöä.  Tieteellisen tutkimuksen kenttä on sellainen, että se ohjaa toiminnassaan sellaisten julkaisujen esille ottamista, jotka tukevat lääkkeiden käyttöä tai ovatmediaseksikkäitä“. ”

“Kyllä se vaan on niin, että hammaslääkärikin joutuu aina suhteuttumaan kokemuksellisen ja näyttöön perustuvan osaamisensa potilaan tarinaan.”, toteaa edelleen hammaslääkäripuoleni. Tämä osani jopa väittää, että hänen mielestään hammaslääkäri työ on oikeastaan näyttelijän työtä, jossa näyttöön perustuva tiede tarjoaa tärkeimmät työkalut.  Sille hammaslääkärin huone on teeatterinäyttämö, jossa näytellään, improvisoidaan, yhdessä hoitaja kanssa, potilasta parantavia näytelmiä.
Simone huomaa yhä selkeämmin, että hammaslääkäri puoleni on yllättävän fiksu tyyppi.Olisipa kaikilla lääketieteen ammattilaisilla tuollaista suhteellisuuden tajua! “, se toteaa.  Simonea kiinnostaa tietää, millainen suhde hammaslääkäripuolellani on tietoisuustaitoihin eli tietoiseen hyväksyvään läsnäoloon.

Hammaslääkäripuoleni myöntää olevansa todella innostunut asiasta.  Hän pitää molemmistasekä meditatiivisesta että sosiokognitiivisesta mindfulnessista: “Näistähän viimeksi täällä kirjoitettiinkin. Uskon, että erityisesti sosiaalipsykologi Ellen Langerin sosiokognitiivinen käsitys tietoisesta hyväksyvästä läsnäolosta tarjoaa konkreettisia välineitä lääketieteen ammattilaiselle.  Se auttaa (hammas)lääkäriä yksilöimään hoidon potilaan tarinaan ja todennäköisesti se auttaa myös potilaan lumevoimien aktivoimisessa.

Hyväksyvä läsnäolo on hammaslääkäri osani mielestä siinä mielessä myös erinomainen  juttu, että se auttaa lääketieteen ammattilaista jaksamaan omassa raskaassa työssään. Terveydenhuollon ammattilaisten itsemurha- ja stressitilastot ovat pelottavia.  Hammaslääkäripuoleni myöntää, että on  aika moinen näytön ongelma, etteivät lääkärit/hammaslääkärit itse ole näyttöön perustuvan tieteensä kanssa hyviä näyttöjä psykofyysisestä hyvinvoinnista. 

“Kun ihminen oppii tietoisuustaitoja, kuuntelemaan omaa kehoansa ja  kohtaamaan itsensä ja asiakkaansa hyväksyvästi läsnäollen, kehittyy terveydenhuollon ammattilaisen mielitaju.”, toteaa hammaslääkäripuoleni. Se jatkaa:Tästä hyötyy sekä terveydenhuollon ammattilainen että hänen asiakkaansa. On suuri illuusio, että kaikki ihmisen hoitaminen voisi olla luonnontieteelliseen näyttöön perustuvaa. Tällainen ajatus rakentuu koneajattelulle ihmisestä. Ei ole ihme, että tällä hetkellä taiteen ja kulttuurin arvo on noususuhdanteessa.   Hyvä lääkäri on läsnä potilaalleen, ja kykenee muuttamaan ja aktivoimaan potilaan omia parantavia voimia. Hänellä on kokemuksellista viisautta.  Siksi suinkaan aina, kaikki mitä lääkäri tekee, ei ole näyttöön perustuvaan.  Sen sijaan hyvä lääkäri on taitelija.”
Ohoh! Sinähän se hammaslääkäri olet.“, toteaa Simone, “… Luulen tulevani toimeen kanssani.

Onkohan tällaisesta dialogisesta kirjoittamisesta mitään näyttöä...”, nauraa hammaslääkäri osani.  “On..”, vastaa Simone.  ” Tästä on useamman tuhannen vuoden kokemuksellinen näyttö.  Muistan, että psykologi John Rowan mainitsi, että löydettiin jostain muinaisesta haudasta muinaisen egyptiläinen, muistaakseni  3000-4000 vuotta vanha, kirjoitus, jossa mies kävi keskusteluja itsemurhaa hautovan puolensa kanssa.  Ja sitten on tietty Sokrateen dialogit ja luemattomat filosofit, jotka ovat mietiskelleet dialogisesti kirjoittaen. Sören Kierkegaard ja hänen altertilansa lienee heistä kuuluisin ja meille mieluisin!”

PS. Yllä oleva oli esimerkki Sisäisen teatterin reflektiivisestä kirjoittamisesta, jota suosittelen kaikille terveydenhuollon ammattilaisille.  Se lisää ihmisen objektiivisuutta, kykyä katsoa maailmaa erilaisista näkökulmista käsin!  En ole kovinkaan hyvä proosan kirjoittaja vaan, jospa idea selviää teksistä.  Ideana on, että erimieliset osamme olisi hyvä saattaa kirjoittaen sopusointuun keskenään!

Sisäinen teatteri facebookissa.

Luettavaa:

Kati Sarvela: Sisäinen teatteri – Luova kirjoittaminen tietoisuustaitona. Kuumussa Virtaa Oy. 2013

Sisäistä teatteria naamakirjasta, Kalle Päätalon kirjallisuuvesta tykkäävien yhistyksestä

Mieheni on kuulunut puoli vuotta Facebookissa ryhmään nimeltään “Kalle Päätalon kirjallisuuvesta tykkäävien yhistys”. Minäkin yritin, vaan sain murteen taitamattomuudestani alemmuskompleksin, joten erosin ryhmästä muutaman viikon jälkeen. Ihailen Kainuun murretta, vaan ei tuo tunnu minuun tarttuvan, ei edes Ylä-Savon murre, vaikka Iisalmessa olen kolme elämäni ensimmäistä kuukautta ja myöhempiä kesälomia viettänyt. Aina en meinaa ymmärtää edes mistä nämä pohjoissuomalaiset murretaitajat puhuvat.

Tuo ukkoni on kuhmolaisia Huotareita, joten hän osaa vääntää Kainuun murretta, joskus hän tuntuu viihtyyvän liiankin hyvin “Päätalon pirtissä” kainuulaisten, yläsavolaisten, koillismaalaisten ja muun Pohjois-Suomen akkojen seurassa. (Kyllä siellä taitaa muutama mieskin olla…)

Aikuisten oikeesti ryhmä tuntuu olevan melkoisen terapeuttinen ja siellä on taitavat ryhmän vetäjät, jotka ovat onnistuneet pitämään järjestystä ja asettelemaan rajoja, mistä on soveliasta keskustella ja mistä ei. Riitojakin on välillä jouduttu ratkomaan, ja “pirtistä” on poistuttu välillä ovia paiskoen.

Aina silloin tällöin isäntä jakaa minunkin kanssani hauskimpia juttuja ja tämä Vanhalan Eijan teksti kolahti minuunkin, vaikka jouduinkin käyttämään miestäni tulkkina ja lukemaan sitä muutamaan kertaan, jotta ymmärsin viestin sisällön.

Se on mielestäni oiva näyte Sisäinen teatteri -kirjoittamisesta! Kirjoittaja ei tiennyt kai varsinaisesti harjoittavansa reflektiivistä itsehoidollista Sisäinen teatteri -kirjoittamista, vaan sitähän  tuo  minun mielestäni näyttää olevan. Puhdasta Sisäistä teatteria. Itsentuntemuksen lisäämistä kirjoittaen.

Se on jännä, että ihmiset luonnostaan käyttävät joskus näitä eri osiansa itsetuntemuksen lisäämiseen. Eräällä Sisäinen teatteri -parisuhdekurssillani oli muuten pariskunta, jo ennen työpajaan tuloa (tietämättä mitään Sisäisetä teatterista) oli nimittänyt puolisonsa eri osia monen kirjavilla hauskoilla nimityksellä.

Seuraava hieno teksti syntyy kainuun murteen taitajalta! Eija on Taivalkosken kasvatteja niin kuin Kallekin oli. Nyt vain toivotan voimia Eijalle tupakkalakon onnistumiseen. Hänellä taitaakin olla siellä Päätalo-ryhmässä melkoiset tukijoukot.

En tiedä, jospa Eijalla onkin ensimmäisen ja  toisenkin minän lisäksi useampia minuuksia, joita hän voisi käyttää tukijoukkoina tupakanpolton lopettamiseen.  Meitä on nimittäin melko usein moneksi.  Eija saattaisi hyötyä siitä, että kirjoittaisi näkyväksi kaikki ne osat,  jotka sabotoivat tavoittetta ja ne jotka tukevat tavoitetta.  Yleensä sisäisten hienotunteisten, kaikkia osapuolia kuuntelevien, neuvottelujen kautta saavutetaan sisäinen yhteinen positiivinen tsemppihenki, jolla tupakanpolton lopettamisesta tehdään totta!  On paha lopettaa, jos on minänosia, jotka soutavat venettä väärään suuntaan.

Tässä tämä Eijan hieno sisäinen keskustelu “poklomina”:

Van minäpä selevitän teille soman poklomin. Lähin vasite koeran kans tuossa satteessa kävellä lekuttammaan kaoppaan, mitäkun tupakkineuvvot peäsi loppummaan ja sitämyöte hermokipeneitä rassoamaan. Ajattelin, että siinä vähin tulloo samalla raetista ilimoa ja happea korpuneille keohkoelle kun kävellä riehkasen tuon matkan. Aottolla ylleesä pittää mennä kun tupakinnuusa tulloo, sitäkun on äkkie soatava. Nooh, siinä leppastiin ja haesteltiin sajetta kun yhenäkkie saen semmosen herätyksen, että tökkäötti siihen paekkaan! Lempovie kun hoksasin miten soma joloha seon tuo huovun kuluku!

Sitäkun sissään vettää ja ulos puhaltaa tuota ilimoa, tulloo semonen olotila, että tässähän ellää, silimäänni ! Sen kun saen peähäni, alon oekein urkkona huokummaan siinä satteessa seisoissa ja kestipä keohkot puhallella tolokustikki. Kirmasin pikkusen ylämäen ihan vaen testimielessä, että jaksaakosta. Peäsinhän minä kutakuinni mäin ylös könnyömään ja huipullai vielä henki kuluki. Siinä se lopullisesti tarraosi humeetiin, että tässästä eletään loppuelämän ensimmäestä päeveä ja kovinni tuntuu lystille jolohalle… ja kun viimesestä ei tiijä kukkaa…

No, minähän tarrasin toesta minneäni (tuota heikkoa ja tyhmempätä) kulukusta kiini ja sevverta ravistelin, että tiesi vakavan ajatuksen olovan kysseessä. Tein seleväksi, että, tähän loppu kessuttelu, helevetissäe !!

Nooh, siinästä rintarinnan jatkettiin sittä matkoa, hipsittiin kauppoa kohti. Askelleet paikon laahaosi ja toas kohta valapastu lähes raviin, kumpi peä millonni oli vahvolla. Oli helevetinmoenen joloha intteä ihtesä kans assiesta puoleen jos toeseen, hakkea syitä ja seuraoksie. Lopetusajatuksen jäläkeen lotisutti tupakintuska ja heti kun anto ajatuksissaan perrään, rupes häppeän puna nousemaan kohti ohtoa ja hampaat kiristymmään.

Lopputulema näkkyy kuvassa…ostin tupakkirahhoella.

11824123_10205842266473659_1488223194_n

Soapi nähä onko hermonkipenettää jälellä, jos iltaan selevijjöö…näkkyypähän. Van sen kuhan tiijättä, minnoon rantusti puhuteltava tovin aikoa jos kuijjotan savuttomana.

+++

PS.  Sisäinen teatteri on naamakirjassa ja Helsingissä on seuraava Sisäinen teatteri – kirjoittamiskoulutus 22.-23.8.2015.

Affirmaatioista oman tietoisuuden ohjauksessa

Olemme kaikki oman perheemme ja kulttuurisen ohjelmoinnin lopputuotteita. Meidät on opetettu ajattelemaan ja käyttäytymään tietyllä tavalla. Meille on opetettu elämäntapamme uskomukset ja kulttuurimme arvot.  Monet niistä ovat hyviä asioita, ja ovat tärkeitä yhteiskuntarauhan takia.  Osa oppimista asioista on kuitenkin ennakkoluuloja ja turhia asenteita, jotka vain heikentävät itsetuntoamme tai estävät elämästä aidon itsen näköistä elämää.

Jossain vaiheessa nuoruuttani naivina ja typeränä unelmoin helposta kotirouvanelämästä kotona, jossa oma jatkeeni, aviopuolisoni, eläisi ja toimisi,  niin kuin minä tahdon. Hän eläisi MINUN uskomusteni ja arvojen mukaista elämää. Välillä sitten passailisin tyylikkäässä ja kodikkaassa kodissamme vieraitamme. Olisin hoikka ja kaunis ja kaikki ihailisivat minua (valitettavasti vaikka olin nuori ja kaunis, olin todellisuudessa buliimikko ja aina mielestäni liian lihava). Puolisoanikin tietysti ihailtaisiin, koska hän eläisi osana tätä minun mielikuvitustodellisuuttani.  Hoitaisin suloisia lapsiani ja siinä sivussa tekisin välillä ehkä töitä. Kuka minuun oli ohjelmoinut tämän kuvan elämästä?  Luulisin, että perheeni,kouluympäristö,  televisio, roskakirjallisuus ja sarjat.  En nuorena tuntenut itseäni, enkä valinnut itse tietoisesti affirmaatioitani. Olin tahdoton kulttuurini tuote.

Edelleen masennus ja syömishäiriöt kertovat tarinaansa siitä, että sadattuhannet suomalaiset eivät ole onnistuneet itsensä uudelleenohjelmoinnissa. Emme hyväksy itseämme ja/tai puolisoamme sellaisena kuin hän on, vaikka olemme valinneet hänet itse. Moni valitsee puolisokseen hänestä mielikuvituksessaan luoman kuvan, eikä henkilöä itseänsä. Kun oma kuva ei vastaakaan todellisuutta, tulee pettymys.

Tietoisuustaitoja omaava henkilö oppii ohjelmoimaan itseään uudelleen. Affirmaatiot ovat tehokas tapa lähteä ohjelmoimaan omaa mieltä uudestaan. Proviisori Emile Coue 1900-luvun alussa huomasi, että ei vaan lääkkeet vaan myös affirmaatiot voivat parantaa potilaita.

Mikä on affirmaatio?  Affirmaatio on myönteinen itseäsi parantava tai kehittävä väite, jonka luot itsellesi.  Se voi olla vaikka tämän tyyppinen:  Joka päivä minä tulen henkisesti ja ruumiillisesti vahvemmaksi ja vahvemmaksi.”  Affirmaatio on kuin istuttaisit itseesi siemenentoistolla
hoidat taintasi, joka muuttuu vähitellen kukaksi. Samalla ohjelmoit itseäsi uudestaan.

Itseasiassa ajattelen nykyään niin, että koko itsetuntomme on meihin istutettujen affirmaation tuotos.  Jos olemme koko elämämme hokeneet sisällämme kulttuurista tai perheestämme imemiämme kielteisiä affirmaatioita: Olen onneton lihava nynnerö”, “Minusta ei ole mihinkään”, “Tietäisipä muut miten vähän tiedän tästä asiasta!” jne. Itsetuntomme on kielteisten suggestioiden kautta heikoksi. Sen kasvattamiseksi, joudumme etsimään tietoisuutemme ohjauskeskuksen javoimme sitten  muuttaa sisäisen puheemme.

Tutkimusten mukaan affirmaatiot eivät suinkaan aina toimi. Joskus ongelma on juuri heillä, jotka kaikkein kipeimmin tarvitsisivat myönteisiä suggestioita.  On nimittäin niin, että esimerkiksi masentuneen tila voi vain pahentua, koska kontrasti todellisen elämän ja myönteisen affirmaation välillä on liian suuri.  Kun totisesti v***aa, niin tällin myönteiset affirmaatiotkin saattavat tehdä erityisen paljon tätä samaa.  Kaikkein eniten myönteisistä affirmaatioista hyötyvät valitettavasti henkilöt, joilla muutenkin on jo valmiiksi hyvä itsetunto.

Mikä lääkkeeksi? Lääkkeenä on hyväksyvä läsnäolo. Lakkaamme torjumasta tunnetilojamme. Ihminen opettelee hyväksymään ja tunnistamaan mahdollisimman monet tilansa. Tätä voi tehdä tietoisen läsnäolon avulla (mindfulness-harjoitukset).

Luovat terapiat ovat toinen tapa tutustua oman minuuden eri osiin. Luovissa terapioissa voidaan antaa  taiteellista muotoa kaikenlaisille tunnekokemuksille, aivan kuten Sisäisessä teatterissa tehdään. Mielenkiintoinen terapeuttinen menetelmä on energiapsykologinen menetelmä EFT (emotional freedom techniques), jossa kaikenlaisten tunteiden hyväksyntä korostuu. Sen affirmaatioihin akunaputuksineen yhdistetään hyväksyvästi negatiiviset tunteet. Tällöin ihminen voi kokemuksellisesti vastaanottaa koko kokemuksensa hyväksyvästi:  Vaikka minulla on tämä ahdistus, hyväksyn itseni syvästi ja täysin.”  

Tunteita voi EFT-menetelmässä kierrättää, ja kaikki mieleen nousevat uudet tunteet ja kehokokemukset hyväksytään.  Jos tästä ahdistuksesta nousee viha”, hyväksytään sekin. Ja jos vihasta nousee jotain uuttaa tunnetta, sekin hyväksytään.

Luova terapettinen kirjoittaminen, mindfulness ja EFT ovat auttaneet itseäni syöpään liittyvien pelon ja ahdistusten tunteitten käsittelyä. EFT:lla sain taltutettua melanoomadiagnoosin jälkeiset paniikkikohtaukseni.

Vaikeasti masentunut voi hyötyä lääkityksestä ja ennen kaikkea terapiasta. Meidän ei pidä kieltää itseltämme toisen ihmisen tarvitsevuuttamme.  Kun elämän juoni on kadoksissa, on mahdollista löytää uusi tilojen ohjauskeskuksemme toisen ihmisen hyväksyvän katseen kautta. Opimme sitten vähitellen itseksemme valitsemaan levollisemman olotilan.

Se, mitä olen lukenut positiivista psykologiaa, on hienoa ja täysin järkeen käypää.  Itselleni tämä suuntauksen nimen positiivinenon vastenmielinen, se olisi ollut luultavasti joissain elämäni tilanteissa suorastaan punainen vaate.  Väitän, että suuntauksen nimi on huonosti valittu. Mm. kaksi avioeroa ja syöpäkokemusta läpikäyneenä väitän, että jos niiden tuottamassa ahdistuksessa joku olisi tullut minulle puhumaan positiivisesta psykologiasta”, olisin heikkona hetkenäni ehkä lyönyt lättyyn. Tämä siitä huolimatta, että positiivisen psykologiat ideat ovat varsin hienoja ja toimivia. Itse olisin kyllä valinnut suuntaukselle jonkin toisen nimen.

.

Päästä aivosi tanssimaan sen kaikkiin ihaniin rytmeihin!

Jotta ymmärtää luovaa tietoisuustaitoa, sellaista kuin esimerkiksi Sisäinen teatteri on, täytyy ymmärtää aivojen erilaisia rytmejä. En rupea tässä nyt sen tarkemmin selittelemään niitä, vaan pistän tähän yhden kuvan, josta selviää jo paljon aivojen eri taajuuksien olemuksesta. (Innostunut lukija voi käydä lukemassa  Beltasaarin blogista syvempää ymmärrystä aivosähkökäyrien rytmeistä.)

kuva: alekseyzuavlov.com

Kulttuurimme on leikannut meidät irti kehostamme. Käytännössä tämä merkitsee sitä, että meitä ei opeteta kulkemaan luontevasti erilaisissa tietoisuuden tiloissa.  Tämän taidon kyllä  lapsi vielä osaa.

Meille aikoinaan opetettiin, että lapsi on aina hypnoosissa; hän kykenee menemään hypnoottisen mielikuvia tuottavaan tilaan ilman ongelmia. Hän osaa leikkiä erilaisissa satutodellisuuksissa ja hän oppii tätä kautta asioita. Näin on, kunnes hänet siirretään aikuisten maailmaan. Hänet opetetaan olemaan vain järkevissä gamma- ja betatiloissa.

Tietoisuustaidoissa, joihin luen myös reflektiiviset tunnetaidot, ihminen suo itselleen kaikki aivojen olemisen eri taajuudet. Esimerkiksi luovassa reflektiivisessä kirjoittamisessa, ihminen on etupäässä alfa-tilassa, mutta hän saa vierailla vapaasti myös muissakin aivorytmeissä. Voit peilata  mielikuvituksesi tuottamaa materiaalia järkeviin tiloihisi. Hetkeksi voit luovassa prosessissasi pudota thetarytmin tilaan, jossa näet vain tunnet tunteita ja näet mielikuvia ilman sanoja.

Delta-rytmissä oleminen on jokaisena päivänä tärkeä. Hyvä unirytmi on pohja mielenterveydelle.

Theta-oleminen on kokonaisuutemme pohja.  Se, että saavutamme tietoisen läsnäolon tiloja esimerkiksi ollessamme luonnossa tai meditoiden, antaa meille tilaisuuden oman syvimmän alitajunnan, ruumiimme kokemusten, kuuntelulle. Oleminen ilman tietoisia ajatuksia, luo pohjan kokonaisvaltaiselle viisaudelle ja  intuition kehittymiselle. Osaamme kuunnella ruumiimme viisautta, emmekä mitätöi sitä. Kun thetan meditatiiviset tilat riistetään meiltä, leikataan meidät irti ruumiistamme.

Alfa-oleminen, reflektiivinen ja leikkivä minuus, on tärkeää, jotta tiedostamme omat arvomme ja uskomukset sekä niiden juuret.  Tämä on mielikuvaharjoitusten luova tila. Se on se psykodraamallinen tila, jossa lapset leikkivät, vaikkapa perheen erilaisia rooleja.

Sisäisessä teatterissa henkilöistämme persoonamme eri osat, ja lähdemme peilaamaan todellisuutta luovasti ja spontaanisti niiden eri näkökulmista käsin. Harjoitteleme sanoittamaan ja ohjaamaan mielikuviamme.

Alfa-olemisessa saamme olla monipuolisia omia itsejämme, sisäisine ristiriitoinemme. Tietoisen läsnäolon lähtökohta on, että opimme olemaan läsnä itsemme eri tiloille ja niiden ajatuksille. Tunnistamme tunnetilamme. Saan olla minä, eri puolineni ja niiden erilaisine ajatuksineen. Lakkaan torjumasta ajatuksiani. Osaan vähitellen yhä tietoisemmin valita, mikä tila kussakin tilanteessa ohjaa elämääni. Tällöin puhutaan metakognitiivisten taitojen kehittyisestä.

Betarytmissä oleminen, fokusoitunut tekemisen tila,  on tärkeää esimerkiksi omassa kliinisessä hammaslääkärin työssäni. Työni tekninen laatu voi kärsiä, jos putoan jatkuvasti alfa-tilaan. Minun täytyy olla läsnä potilaalleni ja  tekemiselleni, ja pitää huoli, että toimenpiteet etenevät oppimieni mallien mukaan.

Tarvitsen hammaslääkärin työssäni tietoista gammatilaa. Aktiivinen tietoinen ajattelu luo pohjan rationaaliselle ajattelulle. Kun ihmisillä on oppimishäiriöitä ja huonosti kehittynyt realiteettitaju, heidän gammarytmissä olemisensa on häiriintynyt. Tarvitsemme hyvää realiteettitajua, jotta voimme analysoida, millaisia asioita toisten ja oman tietoisuutemme muut tilat ovat tuottaneet.  Alitajuntamme tuottaa paitsi aarteita, myös paljon puhdasta roskaa.

Liiallinen gammassa oleminen tekee meistä vatvovia. Tutkimme asioita vain jäykistä totunnaisista ajattelutavoista käsin ja näin ahdistumme. Luovat ongelmanratkaisut syntyvät alfa- ja thetatiloissa.

Sisäinen teatteri on facebookissa.

Käytätkö aivojesi kaikkia taajuuksia?

Ymmärtääkseen, miksi tietoisuustaidot ovat hyödyksi ihmiselle,  on hyvä ymärtää aivojen toimintaa. Itseäni kiinnostaa esimerkiksi erilaiset aivojemme taajuudet, joita  voimme havaita EEG:ssä eli aivosähkökäyrässä.

Beta-taajuuden tiloja tarvitsemme päivittäisissä arkisessa työn täyttämässä elämässämme ja sen erilaisissa toiminnoissa. Ongelmia syntyy, mikäli jatkuvasti teemme töitä tässä korkean taajuuden tilassa (n. 40 Hz).  Kun aivot ovat jatkuvasti tällä taajuudella, tulee meistä stressaantuneita. Esimerkiksi asikaspalvelutehtävässä ja neuvotteluissa aivomme ovat beeta-taajuudella. Olemme myös beta-taajudella, kun käymme jatkuvaa sisäistä vatvovaa dialogia, jossa katsomme maailmaa suppeista opituista näkökulmistamme käsin. Näemme maailmamme oppimiemme automaattisten, opittujen “järkevien”,  uskomusten kautta.

Alfa-taajuuksissa olemme virkeitä rentoutuneita, mutta myös valppaita.  Kun työn jälkeen istuudumme mieli tyhjänä, aivomme ovat usein tällä taajuudella.  Alfa-aallot (8-12 Hz) ovat tärkeitä oppimisessa ja oman tietoisuuden reflektiossa.

Theta-taajuus on syvä rentoutunut tila, jossa olemme esimerkiksi  juuri ennen nukahtamista tai heräämistä. Theta-tila on spontaaniin meditaation, luovuuden  ja syvän hypnoosin tila. Tämä on matalataajuinen tila (5,5 – 8 Hz) mahdollistaa ihmisen mielen syvällisen muodonmuutoksen,  oppimisen ja uudistumisen.  Tila on jo unenomainen keskittynyt tila. Pitkään meditoineet saavuttavat helposti theta-tiloja. Kun olemme täysin uppoutuneena mielikuvaharjoitukseen, tai sisäiseen spontaaniin avoimeen luovaan mielikuvitusdialogiin  tai taideprosessiin, aivomme toimivat theta-taajuudella.  Pienet lapset ovat usein tässä tilassa, kun he ovat täysin  mielikuvitusmaailmansa lumoissa, juttelemassa vaikka mielikuvitusystäviensä kanssa.

Alfa-  ja thetatiloissa vaiennamme hetkeksi kriitikkomme, ja tällöin opimme purkamaan vanhoja opittuja uskomus-, asenne-  ja käyttäytymismallejamme. Näemme maailman yhä tarkemmin sellaisena kuin se on, opittujen asenteiden ja uskomusten vääristämättä kuvaamme.

Meidän ei tarvitse jäädä kulttuuristen uskomustemme ja lapsuudessa meihin ehdollistuneiden käyttäytymis- ja ajattelumallien vangeiksi.  Vapaudumme näissä muuntuneissa tajunnan tiloissa tietoisuutemme autopilotista, sallimalla aivoillemme mahdollisuuden uuden oppimisen.  Tämän jälkeen voimme itse valita ajatuksemme, eivätkä ajatukset valitse meitä.

Delta-taajuudella  (1,5- 4 Hz) tapahtuu merkittävä osa fyysisestä ja henkisestä uudistumisesta ja elpymisestä. Tässä tilassa nukumme syvää, unetonta unta. Nukahtaminen tapahtuu tavallisesti niin, että beta-taajuudelta siirrytään vähitellen alfaan, sitten thetaan ja viimeiseksi deltaan.

WP_20140721_007

Kun liikumme meditatiivisissa transsitiloissa,  alpha ja theta taajuuksien alueella, on hyvä muistaa, että näissäkin voimme liikkua kahdella eri tyyppisellä tavalla:

1) Voimme keskittää huomiomme johonkin, esim. hengitykseen, kuvaan, mantraan jne.  Tyypillinen tällainen harjoitus on esimerkiksi Samatha-mediataatio, jossa keskitetään huomio johonkin objektiin, vaikka kynttilään tai hengitykseen. Aina, kun huomio eksyy muualle, palataan takaisin meditaation kohteeseen.  Harjoitamme näin tässä hetkessä olemisen taitoja.

2) Voimme avoimesti monitoroida tietoisuuttamme.  Näin teemme, kun tietoisuutemme ei ole keskittynyt mihinkään objektiin, vaan tietoisuus liikkuu metakognitiivisella tasolla.  Tiedostamme ajatuksemme ja uskomuksemme, ja päästämme ne vapaaksi, tuottamaan vaikka oivallusta.  Esimerkiksi oivallusmeditaatio, itsetutkiskelu Vipassana meditaatiossa tai luova kirjoittaminen minätiloilla (Sisäinen teatteri), on tämän tyyppistä tietoisuustaitojen harjoittamista. Voimme tällöin elää oikeastaan tässä hetkessä menneisyyttämme uudestaan ja voimme rakentaa tulevaisuuttamme mielikuvituksemme avullla. Emme passiivisesti alistu tulevaisuudestamme maalaamiin kauhukuviimme, vaan aktiivisesti, metakognitiivisella tasolla, työstämme itsellemme vaikkapa onnellista tulevaisuutta. Ei ole kohtalomme kannalta yhdentekevää, millaisia ajatuksia päässämme pyöritämme.

Alitajuntamme on kummallinen, se ottaa mielikuvituksemme todesta.  Kannattaa todella miettiä, kuinka mielikuviaan työstää. Muistaakseni Mark Twain sanoi aikoinaan jotain sen tapaista, että ihminen viettää 95 % ajastaan kuvittelemalla kauheita asioita, joita ei  hänelle koskaan tapahdu.  Haluatko sinä olla tällainen henkilö?

Lapset osaavat vielä käyttää monipuolisesti aivojansa. Aikuistumisessamme lähes kaikilta meiltä on tuhottu tämä taito.  Tavallaan ymmärrän hyvin, että näin on käynyt länsimaisessa kulttuurissamme.  Meille on haluttu kehittää hyvä realiteettitaju, mutta tästä on maksettu kallis hinta. Meiltä on varastettu oikeus muuntuneisiin tajunnan tiloihimme ja tätä kautta tapahtuvaan muodonmuutokselliseen oppimiseen.

Uskon, että tänä päivänä ihmiskunnan tietoisuuden evoluutio on viemässä meitä kohden sitä, että hyvän realiteettitajun omaava ihminen voi laajentaa ymmärrystään hyödyntämällä theta ja alfa tiloja.  Hän voi hyödyntää aivojensa kaikkia muuntuneita tiloja, avartaakseen mielitajuansa.

Meditaatiossa, luovassa reflektiivisessä kirjoittamisessa sekä (itse)hypnoosissa aktivoimme aivojemme alfa- ja thetataajuuksia.  Kun siirrymme esimerkiksi luovan kirjoittamisen prosessissa unenomaiseen tilaan, ja kadotamme täysin yhteytemme reaalimaailmaan, siirrymme samalla alfa-aalloita theta-taajuudelle.

Nämä taajuudeltaan matalat tilat mahdollistavat aivojemme neuraalisten yhteyksien uudistumisen. Tilat mahdollistavat aivojemme integraation, eheytymisen. Voimme näin kehittyä ihmisinä. Meistä tulee empaattisempia itseämme ja toisiamme kohtaan. Alamme nähdä sisäisen maisemamme yhä täsmällisemmin. Kykenemme yhteisöllisiä ongelmia taitavammin, takertumatta jäykkiin opittuihin uskomuksiin.  Tietoisuustaitojemme kehittyessä vähennämme  stressiämme, jopa kipujamme ja ahdistuksiamme  sekä teemme tilaa läpi elämän tapahtuvalle uuden oppimiselle.

Millä lailla hyödynnän Toivovalmennusta elämässäni?

Toivovalmennuksessa yhdistetään tietoista läsnäoloa, itsehypnoosia, luovaa itsetuntemuksellista reflektiivistä kirjoittamista  ja kehotietoisuusharjoituksia. Kaikki ne alkavat olla menetelmiä, joista on kokemuksellista näyttöä. Omaksumalla tietoisuustaitoja voin tehdä omasta elämästäsi suurimman näyttösi.

Kun ensimmäistä kertaa sairastuin syöpään kymmenen vuotta sitten, elämäni meni täydelliseen kaaokseen.  Takana oli kaksi avioeroa ja työuupumus ja kaupan päälle sitten vielä rintasyöpä.  Olo oli useamman vuoden ajan kuin Danten helvetissä. Kärsin mm. kroonisista unihäiröistä ja negatiivisten ajatusten vatvomisesta.

Näen tämän ajan, ennen syöpää melko synkkänä, vaikka valopilkkujakin oli.  Olin viisaiden ja kokeneiden ihmisten keskellä,  mielenkiintoisessa, Tampereen yliopiston kolmevuotisessa hypnoterapeuttikoulutuksessa, ja  taas kerran uusi parisuhde oli aluillaan.  Nämä molemmat seikkailut ovat jatkuneet ja ovat edelleen tärkeitä elämässäni – ukkoni ja muuntuneet tajunnan tilat.

Hypnoosi vei minut mennessään, ja huomasin, että pystyn kaaoksen keskellä peilaamaan sisäisiä  kokemuksiani kirjoittaen.  Löysin minätilojen terapiasta eri puoleni, minätilani ja kirjoittaen tutustuin eri mieleni osiin. Luovan prosessini edetessä,  jostain syvemmältä tietoisuudesta, ilmaantui aina vain uusia tiloja.   Kirjoitin noin vuoden ajan lähes päivittäin, pari kolme tuntia päivässä,  ja tämä sisäinen prosessi oli ratkaiseva uuden minuuteni kannalta.

Jo hypnoterapeuttikurssilla tutustin tietoiseen läsnäoloon (mindfulness) ja vuosien mittaan olen omaksunut sen käytäntöjä arkeeni.  Teen päivittäin sen harjoituksia.  Tiskaan tai kävelen esimerkiksi läsnä olevasti.  Kehotietoisuusharjoituksia teen joogatessani.  Ja edelleen kirjoitan, vaikka samalla tavalla minätilani eivät ole aina näkyvissä kuin varsinaisessa terapeuttisessa prosessissani, silloin kymmenen vuotta sitten. Tällä hetkellä suoritan tietoisen läsnäolon jatko-opintoja, ja edelleen kirjoittaminen on minulle oikeastaan itsehypnoosia tai meditatiivinen akti.

Hammaslääkärin työhöni integroin jatkuvasti osaamistani.  Yritän muistaa olla läsnä potilailleni. Pyrin aistimaan heidän kokemustaan koko kehollani. Yhä useammin, kliinisen työni hetkinä, jotka vaativat pysähtymistä, keskityn tekemään esimerkiksi hengitysmeditaatiota. Annan potilailleni erilaisia suggestioita, joilla pyrin auttamaan heitä rentoon olotilaan. Suosittelen myös silloin tällöin tietoisen läsnäolon menetelmiä potilailleni, esimerkiksi heille, jotka ovat stressaantuneita ja narskuttelevat hampaitaan.

Kun vajaat vuosi sitten sain melanooma diagnoosin, aktivoitu nuoruuden paniikkihäiriökohtaukset. Kun en tiennyt, onko tauti levinnyt, aloin joinakin päivinä kokemaan näihin liittyviä “harhoja”, joissa tunsin mm. aivoissani olevan metastaasin, ja löysin kaikenlaisia muhkuroita kehossani.  Paniikkihäiriökohtaukset sain taltutettua energiapsykologisella menetelmällä, EFT:lla, jota olen opiskellut psykofyysisen psykoterapeutin Karita Palomäen ja psykologi Juha Siiran ohjauksessa. Sittemmin olen opettanut EFT:aa myös hypnoosivalmennusasiakkailleni itsehoidollisena menetelmänä. Vakavan sairauden diagnoosi on aina trauma ihmisille, ja  ihminen hyötyy tässä tilanteessa itsehoidollisista taidoista.

EFT:aan (Emotional Freedom Techniques)  yhdistyy affirmaatiotyöskentely ja akupisteiden naputtelu.  Youtubessa on tuhansia EFT ja Tapping (EFT:n lähisukulainen) videoita. En vieläkään tiedä, mikä mekanismi saa menetelmän toimimaan,  vaan ainakin minulla se toimi. En tiedä, uskoako näihin akupisteisiin vai mihin, vaan oma kokemukseni vahvistaa tunnetta siitä, että naputtelusta affirmaatioineen  voi olla apua.

Hypnoterapeuttina koulutan, ja otan siis vastaan joitakin työnohjaus- ja valmennus potilaita. Käytän hypnoosi-, mindfulness, NLP, EFT ja luovan kirjoittamisen menetelmiä.  Toteutan muutenkin oman elämäni tarkoitusta monipuolisesti: harjoitellen haitarinsoittoa ja maalaan.  Oma eläminen on muuttunut itsetuntemuksen kautta monipuoliseksi. Materialistisesti rikastuisin tekemällä enemmän kliinisiä töitä, mutta henkisesti rikastun, toteuttamalla itseäni monipuolisesti.

Koen nykyään toteuttavani eri puoliani paljon paremmin kuin koskaan aikaisemmin.  Ennen yksipuolistava työ oli uuvuttaa minut.  Syöpäni aikoihin mietin jo työeläkkeelle pääsyä.  Uskon, että jokainen ihminen hyötyy siitä, että löytää omat vahvuutensa ja niihin liittyvät tilat.  Dan Siegel kirjoittaa Brainstorm -kirjassansa mielitajusta seuraavasti: Minulla esimerkiksi, kuten monilla ihmisillä, on erilaisia mielentiloja, erilaisia oman itseni puolia, joilla on erilaiset tarpeet.  Minulla on sosiaalinen puoleni ja minulla on yksinolo rakastava puoleni.  Mitä minun pitäisi tehdä? On mahdotonta tyydyttää näitä erillisiä tarpeita yhtaikaa. Teen elämästäni sopusointuisempaa järjestämällä päivän mittaan aikaa erilaisille ja keskenään ristiriitaisille tarpeilleni. Erilaisten tarpeiden huomioiminen ja tasapainottaminen lisää sisäistä joustavuutta, mukautuvuutta, yhteydentunnetta, energisyyttä ja vakautta.

Koen käyneeni läpi tietoisuuden muodonmuutoksen, jonka jälkeen työstä on tullut osa elämää.  Jos terveyttä riittää, minulla ei ole minkään maailman kiirettä eläkkeelle.  Minulla on tavoitteita, joita kohden olen kulkenut yhä selkeämmin.  Toisaalta hyväksyn myös tietoisen läsnäolon kautta elämää yhä enemmän sellaisenaan kuin se on. Otan vastaan sen, mikä annetaan. Joskus vielä niskuroin, vaan huomaan harjoitusten avulla saavuttavani yhä nopeammin tasapainotiloja.  Elämä ei ole pelkkää kermakakun syömistä, vaan joskus joutuu nielemään pahanmakuisiakin suupaloja.

Mitä paremmin osaa ohjata tietoisuuttaan, voi löytää toivoa sieltä, missä sitä ei normaalisti ole.  Näin uskon. Länsimainen koulutusjärjestelmä on ollut yksipuolistava.  Meitä on koulutettu vain näkemään ulkoinen materialistinen maailma ja sen yksipuolinen analyyttinen logiikka.  Sisäisyydelle ja muodonmuutokselliselle oppimiselle ei ole annettu juurikaan tilaa.

Maailma muuttuu onneksi joka päivä ja itse näen valoa varjojen keskellä.  Uskon, yhä useampi ihminen ei kaipaa vain materialistisia menetyksen symboleja, vaan haluaa elämäänsä myös yhteisöllisyyttä ja sisäistä järjestystä ja rauhaa.

Tietoa Toivovalmennuskurssista Sotkamossa löytyy täältä.  Tule mukaan tutustumaan itseesi ja minäitloihisi!