Tietoiselle läsnäololle rakentuva tunneäly (Mindfulness based emotional intelligence)

Japanilainen sananlasku sanoo, että visio ilman käytännöntoimia on päiväuneksintaa, mutta käytännöt ilman visiota ovat painajainen.

Hyväksyvä läsnä voi konkretisoitua halutessamme aktiiviseksi päämääräsuuntautuneeksi käytännölliseksi toiminnaksi. Ilman päämääräorientaatiota emme saa edes yhtä kirjaa luetuksi. Ihmisen elämästä ei oikeastaan tule mitään, jos hän on vain pelkästään läsnä.  Jos työntekijöillä ei ole yhteistä visiota ja päämäärää, ei päivittäisistä meditaatioharjoituksista ole mitään apua.

Kaikessa arkisessa toiminnassamme, olkoon sitten kysymyksessä työ tai jokin muu arjen askare, on yleensä päämäärä. Voimme muodostaa hyväksyvälle läsnäolle rakentuvan itsetuntemuksen kautta  mission ja vision, joiden avulla voimme kohdentaa kokemustilojamme osaamisen kohden suurempia tai pienempiä päämääriämme.

Perinteisesti hypnoosi ja mindfulness ovat eronneet siinä, että hypnoosilla on selkeä päämäärä, mutta mindfulness ei puolestaan pyri mihinkään. Sen avulla ollaan vain ollaan hyväksyvästi läsnä ulkoiselle tai sisäiselle kokemukselle. Nykyään monissa mindfulness-menetemissä yhdistetään sen harjoituksiin hypnoosin kaltaisia mielikuvaharjoituksia, ja hypnoosimenetelmissä käytetään puolestaan lisänä mindfulness-menetelmiä.

Kaikki me olemme hetkittääin arjen transseissa: teemme mielikuvaharjoituksia päässämme jatkuvasti, tiedostamme asiaa tahi emme. Voimme uuden tiedostamisen kautta orientoida mielikuvituksemme päämääräsuuntautuneesti, kohden myönteisiä visioitamme.

Työnteosta työpaikalla ei tulisi mitään, jos ihmiset tekisivät vain läsnäolon harjoituksia. Kokemustilamme (mielemme monet puolet) antavat konkreettisen leikillisen jäsennyksen sisäiselle kokemuksellemme, jotta kykenemme hyväksyvän läsnäolon hengessä olemaan läsnä itsellemme. Havainnoimme, aistimme ja tunnistamme erilaisia, enemmän tai vähemmän tunnelatautuneita, osiamme. Mikä parasta, tällainen tilasidonnainen  mielen jäsennys vastaa hyvin nykyistä neurobiologista ymmärrystämme.  Kehomielemme on tilasidonnaisesti jäsentynyt.

Mietin, että kokemustilamme oikeastaan muodostavat sillan hypnoosin ja mindfulnessin välille. Mielenosiakokemustiloja”, ”tiloja”, ”mielentilojajaminätilojakäytetään näissä molemmissa perinteissä. Nämä eri osamme, kokemustilamme, ovat joko tehokkaita tai tehottomia päämääriemme kannalta.

WP_20141020_005

Hyväksyvän läsnäolon ja erilaisten kehollisten ja mielikuvaharjoitusten kautta voimme kehittää hyväksyvän läsnäolon tunneälyä (mindfulness based emotional intelligence). Tällä vähennämme kärsimystämme ja lisäämme kykyämme päämääräsuuntautuneeseen toimintaan. Mielestäni tämä hyväksyvän läsnäolon tunneäly on hyvin lähellä käsitettä, jonka psykiatri Dan Siegel on luonut eli mielitajua (mindsight).

Itse käsitän hyväksyvän läsnäolon tunneälykkyydellä mm. seuraavia asioita (ajatuksiani olen peilannut tähän Joseph Ciarrochin ja John T. Blackledgen kirjan lukuun):

I.  Ihminen osaa tehokkaasti käyttää kokemustilojaan orientoituakseen erilaisiin tilanteisiin

  • Ihminen ymmärtää, että kokemustilat ovat toiston kautta opittuja, rutiiniksi muodostuneita, erilaisilla tunteilla latautuneita, ajattelu- ja käyttäytymistapoja.

  • Ihminen osaa irrottautua hyödyttömistä kokemustiloista esim. hallinnan strategioista.

  • Ihminen on halukas kohtaamaan erilaisia henkilökohtaisia tunnelatautuneita kokemustilojaan, ja kun hän näin tekee, hän osaa myös kanavoida niiden energian tehokkaaseen toimintaan.

  • Ihminen hyväksyy ja sietää jossain määrin ikäviä tiloja, ja niiden negatiivisia itsearvioita.

  • Ihminen ymmärtää, että henkilökohtaisten erilaisten kokemustilojen (esim. alakuloinen tila tai hämmentynyt tila) ei tarvitse olla esteenä kulkemiselle valitsemaan suuntaan (siksi niistä ei tarvitse päästä välttämättä eroon).

 II.  Ihminen osaa käyttää erilaisia kokemustilojaan informaationlähteenä 

  • Ihminen kykenee tunnistamaan ja nimeämään elämänsä eri aikoina ehdollistetut, enemmän tai vähemmän tunnelatautuneet, kokemustilansa (Esim. ESI:n kokemustilakartta).

  • Ihminen tiedostaa ärsykkeet, jotka aktivoivat hänessä erilaisia tunnelatautuneita kokemustiloja. (Kun poikani on alakuloinen, huomaan sen tarttuvan minuun, mutta pääsen yleensä nopeasti taas toiseen tilaan. Kun puolisoni on autoritaarinen, aktivoituu minussa kiukkuinen tila.)

  • Ihminen tajuaa tunnelatautuneiden erilaisten tilojensa seuraamukset ajatuksissaan, terveydessään jne. (Esim. pitkäkestoinen stressitila vahingoittaa terveyttä, rasisimi synnyttää minussa vihatilaa jne.)

  • Ihminen ymmärtää kokemustilojen kehityskaaren. Kun opttelemme olemme läsnä ikäville tunnetiloillemme, ilman samaistumista niihin, ne liukenevat. (Kokemustilamme ovat veteen kirjoitettuja.)

  • Ihminen erottaa tehokkaat kokemustilat tehottomista tai haitallisista tiloistansa. (Myönteisiin, esimerkiksi leikillisiin ja läsnäoleviin tiloihin voi samaistua!)

 III Ihminen osaa olla samaistumatta tehottomiin tai haitallisiin kokemustiloihinsa

  • Ihminen tajuaa, että näkymä tunnelatautuneessa kokemustilassa ei ole todellisuus itsessään. (Maailma ei ole sellainen kuin se näkyy esimerkiksi vihasilmälasien läpi.)

  • Ihminen oivaltaa, että eri kokemustiloissa hän hahmottaa eri tavalla asioita, eikä hän samaistu katsomaan maailmaa vain yhden kokemustilan kautta.

  • Ihminen osaa olla läsnä itselleen ja hetkestä toiseen vaihtuvalle sisäiselle kokemukselle.

  • Ihminen osaa lisätä joustavuttaan, hyödyntämällä kokemustilojen tarjoamia näkökulman vaihtamistaitoja.

 IV Ihminen osaa irrottautua tehottomista tai haitallisista kokemustiloistaan

  • Ihminen oivaltaa, että itsearviot ja muiden arviot hänestä itsestään eivät ole kuvauksia hänen kokonaisolemuksestaan.

  • Ihminen kestää kritiikkiä ja irrottautuu jatkuvasta tarpeestaan puolustaa itsetuntoaan ja pystyy havainnoimaan tilannetta kärpäsenä katossa.

  • Ihminen kykenee juurruttamaan ja keskittämään tietoisuutensa hyväksyvän läsnäolon kautta.

  • Ihmisen metakognitiiviset taidot kehittyvät: Hän osaa katsoa kokemustilojansa, eikä katso maailmaa  vain niiden läpi.

  • Ihminen hyödyntää aivojensa muovautuvia ominaisuuksia kasvattamalla lapsellisia kokemustiloja aikuiseksi, harjoittelemalla uusia reagointitapoja ja vahvistamalla vanhoja suotuisia kokemustilojansa.

  • Ihminen tajuaa, että tunnelatautuneiden kokemustilojen ei tarvitse olla esteenä päämäärien saavuttamiselle. (Jaa… kas sieltä tulee taas laiska ja saamaton puoleni.)

  • Ihminen löytää tarkkailevan minuuden, turvallisen paikan, josta hän osaa havainnoida hyväksyvästi myös ikäviä ja tehottomia kokemustiloja ja muita sisäisiä kokemuksiaan. (Kas, sieltä tulee taas epäilijä puoleni… taidan valita nyt mieluimmin luovan puoleni.)

V. Ihminen osaa orientoitua tehokkaasti toimintaansa.

  • Ihmisellä on selkeä kuva toimintansa arvoista ja niiden suhteellisuudesta.

  • Ihminen osaa käyttää kokemustilojaan taitavasti  toimintaan, saavuttaakseen arvojensa mukaisia päämääriä, myös epävarmuuden, pelkojen, fyysisen kivun ja voimakkaiden tunnelatautuneiden tilojensa keskellä.

  • Ihminen kykenee toimintaan, vaikka palaute toiminnasta olisi ristiriitaista, turhauttavaa ja epäonnistumisia tapahtuisi.

VI. Ihminen integroi eli yhdistää tietoisuustaitojen,  hyväksyvän läsnäolon kautta,  tietoisuuttaan

  • Kokemustilat muodostavat yhä paremmin kommunikoivan, eheämmän kokonaisuuden, jota kautta ihmisen kehomieli eheytyy eli integroituu.

Tietoisuustaidot facebookissa.

Advertisements

Tuuleta työpaikkasi ilmapiiri – Kouluta tietoisuustaitoja!

Ellen Langer, “mindfulnessin äiti”, kirjoittaa, että elämme parhaillaan keskellä tietoisuuden lisääntymisen vallankumousta, vaikka meillä on vielä hänen mukaansa pitkä matka kuljettavana.  Tähän samaan minäkin uskon. Tietoisuustaidot tulevat mullistamaan maailmankuvamme.

Se, että meitä on moneksi, yhdistää useita länsimaisia ja itämaisia tietoisuustaitoperinteitä. Esimerkiksi joissakin buddhalaisissa  perinteissä (esim. Tiibetin buddhalaisuus ja jotkut Mahayana buddhalaisuuden suuntaukset) korostetaan juuri sitä, että tilamme voidaan kääntää meitä eheyttäviksi ominaisuuksiksi. Samaan tapaan monissa terapeuttisissa länsimaisissa nykysuuntauksissa (Jungin arkkityypeissä ja komplekseissa, psykosynteesissä, IFS:ssä, Voice Dialogissa sekä Minätilojen terapiassa) lähdetään liikkeelle samasta monitilaisesta lähtökohdasta. Meitä on moneksi!

Hyväksyvä läsnäolo on sisäänkirjoitettuna useampiin, voisi jopa sanoa, että kaikkiin terapeuttisiin suuntauksiin. Tämä ajattelu erilaisista sisäisistä tiloistamme istuu erinomaisesti myös nykyisiin neurobiologisiin teorioihin kehomielen toiminnasta.

Voimme harjoittaa mindfulnessia monin eri tavoin. Voimme harjoittaa esimerkiksi hyväksyvää läsnäoloa erilaisia sisäisiä kokemustilojamme kohtaan, jotka aktivoituvat erilaisissa sosiaalisissa tilanteissa. Osiemme aistiminen,  havainnoiminen ja tiedostaminen auttaa meitä kanavoimaan niiden energian myönteiseen tarkoitukseen, esimerkiksi työyhteisön voimavaraksi.

Traumaterapiassa on perinteisesti ajateltu, että rikkonainen minuus on “sairautta”.  Yllä mainituissa terapeuttisissa nykysuuntauksissa lähdetään puolestaan liikkeelle siitä, että on täysin normaalia, että meitä on moneksi. Meissä on ikään kuin monta osapersoona, kokemustilaa tai minätilaa, jotka toimivat sisällämme kuin itsenäisinä ihmisinä. Jotta kasvamme omaksi itseksemme ja persoonamme toimii moitteettomasti, meissä tulee olla nämä alasysteemit, kokemustilamme.  Niiden tulisi muodostaa mahdollisimman hyvin keskenään kommunikoiva tilojen joukko. Jokaisella kokemustilallamme on oma tapansa katsoa maalimaa, omat lahjansa ja  omat voimavaransa.

Elämässä kohdattu vastoinkäyminen, trauma, ei luo näitä tiloja.  Sen sijaan vakava trauma pistää jonkun täysin normaalin osamme toimimaan meitä suojelevasti tai se pistää sen ottamaan jonkin äärimmäisen roolin (näissä tilanteissa hyödymme terapiasta!). Vakavassa traumassa se voi jopa kadottaa kokonaan yhteytensä muihin kokemustiloihimme.

Työnohjauksellisen valmennuksen tehtävä, on auttaa ihmistä itsetutkimuksen kautta tulemaan tietoiseksi omista osista eli kokemustiloista. Voimme oppia tuntemaan, aistimaan ja havainoimmaan yhä paremmin kokemustilojamme. Voimme tehdä sen hyväksyvän länsäolon ja kokemuksellisen oppimisen kautta. Tietoisuustaitojen näkökulmasta kullakin meistä on omanlaisensa kokemustilojen joukko, joka syntyy meissä historian ja kohtaamiemme asioiden kautta.

Kukaan muu ei määrittele hyväksyvässä läsnäolossa tilojamme kuin me itse. Olemme oman sisäisen draamamme tarkkailijoita, nimeejiä  ja ohjaajia. Toki valmentaja/terapeutti voi olla prosessin “fasilisaattorina” eli kannattelijana. Oikeastaan on melkoisen paradoksaalista, että läsnäoloon kykenevät tehokkaat tilamme ovat meissä pääsääntöisesti olemassa jo luonnostaan lapsena. Osaamme pienenä olla ilman sen kummempaa koulutusta läsnäolevissa tiloissa. Meissä on luontaisesti valmiiksi olemassa henkisen kasvumme ja oppimisen kannalta hyödylliset, läsnäolevat tilat, kunhan niitä ei ympäröivä kulttuurimme ja epäonnistuneet vuorovaikutussuhteemme tuhoa.  Monet jäävät aikuisina koukkuun elämänvarrella opittuihin tunnepitoisiin kokemustiloihin. He asettuvat herkästi vaikkapa hyökkäysasemiin tai kaivautuvat poteroihin.

Tilamme pyrkivät ottamaan tietyn “arkkityyppisen” muodon.  Niin kuin lumi ottaa toista kidettä muistuttavan kidemuodon, niin myös persoonamme pyrkii tiloissaan saman tyyppisiin kulttuurisiin ja psykologisiin muotoihin.  Siksi erilaisista kokemustilojen luokitteluista voi olla joskus apua.  Muutama blogi sitten luokittelinkin tavallisimpia tehokkaita ja tehottomia tilaluokkia, joissa olemme työyhteisössä.

WP_20150521_027 (1)

Työyhteisö valmennuksen tavoite on auttaa työyhteisön jäseniä tunnistamaan omat tilansa, ja he saattavat oivaltaa myös, kuuluuko heidän tilansa tehokkaaseen vai tehottomaan luokkaan. Tämän jälkeen on mahdollista kääntää kyseinen tila voimavaraksi. Voin ohjata omia sisäisiä tilojani. Voin kasvattaa osiani aikuisiksi. Minun ei tarvitse olla ylisopeutuvainen, ylikriittinen tai vaikkapa ikuinen vastarannan kiiski.

Tietoisuustaitojen kautta esille voi tulla yhä enemmän aikuinen minänosa, joka kykenee läsnäolevasti kohtaamaan, tunnistamaan ja luokittelemaan omia minänosiaan. Kun opittu tehoton tila pyrkii tietoisuusteen, kykenemme hyväksyvän läsnäolon kautta viiveeseen, joka auttaa meitä olemaan samaistumatta tehottomaan tilaan. Valitsemme aikuisemman tilan ja sen reagointimallin.

Ei pidä tietty aina olla itseriittoinen. Jos ihmisellä on vakavia mielenterveysongelmia, kannattaa hankkia itsetuntemukseen taustatukea terapeutilta.  Lähtökohta työpaikalla luonnollisesti  on, että se muodostuu suht terveistä ihmisistä.  Työnohjauksellisen prosessin kannalta on luonnollisesti hyvä, että ryhmänvetäjällä on pätevä kokemus ja koulutus työnohjauksesta tai terapiasta, jotta hän voi ohjata ihmisen hakemaan apua, jos hän sitä tarvitsee.  Tietoisuustaitoryhmät toimivat parhaiten, kun ryhmässä vallitsee luottamuksen ilmapiiri.

Tietoisuustaitojen kehittämisen vaaroja ei pidä liiotella.  Mietin, kuinka paljon psyykkistä pahoinvointia syntyy siitä, että ihmiset eivät osaa aistia, tunnistaa ja luokitella omia sisäisiä tilojaan. Ihmiset samaistuvat vaikkapa vihatilaansa, ja kanavoivat sen energian itsensä tai yhteisönsä kannalta vahingolliseen toimintaan. Tietoisuustaidot eivät ole mitään rakettitiedettä, vaan melko pienilläkin asioilla, kuten oman sisäisen maailman peilaamistaidoilla, ihminen voi parantaa huomattavasti metakognitiivisia taitojaan.

MUISTA:

❤ Sinussa  on lukemattomia erilaisia kokemustiloja. Ne ovat kuin pieniä ihmisiä sisälläsi.

❤ Tilojemme taakat pistävät meidät katsomaan asioita harhaisesti.

❤ Voit oppia vapauttamaan tilat taakoistaan hyväksyvän läsnäolon kautta (esim. puhumalla, mietiskelemällä, musiikilla, tanssilla, kirjoittamalla, kuvataiteella), jonka jälkeen voit oppia ohjaamaan tilojasi.

❤ Kokemuksemme elämänpolulla tuovat sinusta jatkuvasti esiin uusia tiloja, jotka kaipaavat huomiotasi ja yhdistämistä muihin tiloihisi.

❤ Olet tuomittu ikuiseen keskeneräisyyteen.

❤ Suhtaudu armollisesti epätäydellisyyteesi.

❤ Oman itsen erilaisten tilojesi kohtaaminen on välttämättömyyys:  Voit valita, onko uusi kohtaaminen haasteesi vai  kirouksesi.

❤ Kukaan ei ole täydellisesti itseriittoinen, vaan on osattava tunnistaa oma tarvitsevuutensa.

Työpaikan ilmapiiri paranee kummasti kun ihmiset tulevat tietoiseksi omista kokemustiloistaan ja niiden välisistä vuorovaikutussuhteista!  Transaktioanalyysissä on vuosikymmeniä tutkittu näitä suhteita.

LÄHTEETf:

Mindfulness-Oriented Interventions for Trauma: Integrating Contemplative Practices, 2014, by Victoria M. Follette PhD and John Briere Phd

Working Together: Organizational Transactional Analysis and Business Performance Kindle Edition, 2015,byAnita Mountain and Chris Davidson

Mindfulness, 25th Anniversery Edition, 2014 Ellen Langer,
Sisäinen teatteri – Luova kirjoittaminen tietoisuustaitona, 2013, Kati Sarvela

Kun kommunikaatio työyhteisössä ei toimi – ota tietoisuustaitojen oivallus käyttöösi!

Elämme mielenkiintoisia aikoja. Tietoisuustaidoissa alkaa yhdistyä yhä syvällisemmin länsimainen terapeuttinen tieto ja hyväksyvä läsnäolo eli mindfulness. Henkilökohtaisesti olen jo pitkään tajunnut, että minän monet puolet ovat eräs tapa jäsentää omaa sisäistä kokemustamme. Niiden kautta voimme tulla yhä tietoisemmaksi, mikä olemisemme ja kommunikaatiossamme mättää.  Omat ajatukseni yhteisöille ja organisaatioille ovat kirkastuneet yhteistyössä Taina Siukolan Mindfulness-ohjajaa koulutuksessa sekä yhteistyökumppani OFRD Markkinointitoimiston kanssa.

Jäsennän seuraavassa työyhteisön kommunikaation ongelmia hyväksyvän läsnäolon ja kokemustilojen näkökulmasta.

++++++++++

Käytän Toivovalmennuksessani® ja hyväksyvän läsnäolon prosessissa sanaakokemustila”. Toivo kuvastaa sitä, että me pyrimme pääsemään yhteisöllisessä ja yksilöllissä prosessissamme tilaan, jolla katsomme tulevaa myönteisestä näkökulmasta.  Mitä tällä “kokemustila” sanalla oikein tarkoitetaan?

I. KOKEMUSTILAT

Yhtä kaikki, ne ovat eri puoliamme. Meitä on moneksi. Ne ovat kuin pieniä itsenäisiä ihmisiä sisällämme. Niitä ei määrittele kukaan muu kuin sinä itse.  (Minätilojen terapiassa puhutaan minätiloistaego statesja mindfulnessissa vain tiloista “states” tai mielen tiloista “mind sets”. ) Ne ovat oppimiamme, ehdollistamiamme reagoimismalleja (tehottomat tilat tai puhtaan läsnäolon tiloja (tehokkaat tilat).

Olkoon sitten kysymys parisuhteesta taikka toimivasta työyhteisöstä, meidän on päästävä tietoisen läsnäolon prosessiin. Tämä prosessi on flow-tila jossa tehottomat tilat mahdollisimman vähän häiritsevät luovaa työprosessia.  Otamme itsestämme käyttöön tehokkaat läsnäolevat tilamme.

ESI:llä eli HTT®:llä (Hallitsevan tilan tunnistus) voimme tehdä tiloistamme minätilojen kartan. Sen on hauska tapa lisätä omaa mielitajua. Itsestäni olen tunnistanut parisen kymmentä eri kokemustilaa.

Tässä kokemustilojen kartta ESI:llä tehtynä. Kuva on Jan Skyn kirjasta, Minän monet puolet.  Tässä tapahtumassa hallitseva tila (RAIVO) on ollut suhteessa rikokseen, mutta voimme tehdä kartan myös suhteessa mihin tahansa tapahtumaan, vaikkapa tavoitteeseemme, olkoon sitten kysymyksessä yrityksen tavoite tai henkilökohtainen tavoite. 

WP_20150521_027 (1)

Kokemustilojemme tunnistus on suuri askel nk. metakognitiivisiin taitoihin eli osaamme asettua kärpäseksi kattoon, ilman että samaistumme tiloihimme.

II. KOMMUNIKAATIO-ONGELMAT IHMISTEN VÄLISISSÄ SUHTEISSA

Minkälaisia tyypillisiä kommunikaatio-ongelmia meillä on:

– Olet kokemustilassa, joka haluaa kontrolloida kaikkea (joskus esim. vanhemmiltamme omaksuttu tehoton tila).

– Olet kokemustilassa, joka haluaa osoittaa olevansa koko ajan parempi kuin toiset.

– Olet kokemustilassa, joka jatkuvasti mitätöi itseään. (Minusta ei ole mihinkäänepäonnistun kumminkin.)

– Tunnet tilassa itsesi alistetuksi, ja valitset sitten tilan, joka alistaa muitakin.

– Menet puolustusasemiin, josta käsin reagoit tehottomalla tilalla.

III. KUINKA SAADA IHMISET FLOW-TILAAN

Tehokasta tekemisen tilaa harjoittelet erilaisilla, juuri sinulle sopivilla, mindfluness-harjoituksilla. Bodaat kehomieltäsi. Emme ole samasta puusta tehtyjä: Yhdelle sopii luova itsetutkimuksellinen kirjoittaminen, toiselle musiikin tekeminen tai sen läsnä oleva kuunteleminen, kolmannelle perus mindfulness-harjoitukset ja neljännelle vaikka joogaHyödyt siitä, että yhdistät erilaisia mindfulness-menetelmiä.

Tässä esimerkki luovasta kokemustila kirjoittamisesta (Sisäinen teatteri).  Kaisa on maalannut oman kiusatun kokemustilansa sekä pukenut sanoiksi sen tunteet.

sisakansi.indd

Olet etupäässä tehokkaissa läsnäolon kokemustiloissa, ja jos tehottomia tiloja, vanhoja oppimiasi käyttäytymismalleja nousee mielesi pintaan, aistit ja tunnistat ne. Tämän jälkeen mietit kokemustilan viestin ( Esim. Onko tämä oikeudenmukaista?)  ja palaat läsnä olevaan olemisen tilaan.

Kun, et reagoi toisen henkilön tehottomaan tilaan (esim. Ojentava äiti) omalla lapsellisella tilalla (esim. Näsäviisas), voit oppia katkaisemana yhteisöllisen reaktiivisen prosessin ketjunTunnistat omat kokemustilasi, ja osaat valita olemisen tapasi. Tietoisuustaitojesi lisääntyessä integroit, eli yhdistät näitä vanhoja tehottomia tiloja muihin osiisi. Leikillisesti sanoen, lapsellisia tilojasi voi kasvattaa aikuisiksi.

IV. YHDISTÄMINEN

Mitä eheämmäksi eli integroituneemmaksi kasvat, sitä vähemmän menneisyyden opitut kokemustilat ja niiden käyttäytymismallit häiritsevät läsnäoloasi ja työpaikan prosesseja. Olet eheämpi kehomieli, jota menneisyyden haamut eivät kiusaa. Tämä on luonnollisesti ideaali tila. Olet täydellisesti integoitunut ja läsnäoleva.

Tuskin kukaan on niin täydellinen, ettei esimerkiksi haastavassa stressitilanteessa joskus luiskahtaisi tehottomaan tilaan. Osa hyväksyvän läsnäolon prosessia on se, että hyväksyt oman ikuisen keskeneräisyytesi. Eheytymisesi edistyessä voi käydä niin, että huonot puolesi, osoittautuvatkin suurimmiksi vahvuuksiksi. Saattaa olla vaikkapa niin, että oma luovuutesi avautuu! Se on oikeastaan melkoinen paradoksi, että mitä paremmin tunnemme heikot puolemme, sitä vähemmän ne sabotoivat elämäämme.

WP_20140728_002 (1)

Tässä oli konkreettisen Toivovalmennukseni® perusperiaatteita vuorovaikutuksen läsnäolevan prosessin näkökulmasta.  Kuljeta oma organisaatiosi läsnäolon prosessiin!  Sellainen syntyy, kun ihmiset saavuttavat mielitajua!  Räätöin juuri sinun työyhteisöllesi sopivan tietoisuustaito eli mindfulness-koulutuksen!   Koulutan Toivovalmennukseni® lisäksi myös Taina Siukolan monipuolisen Mindfulness työssä mallin mukaisesti.   Lisätietoja:  esisuomi @ gmail.com.  Olen hammaslääkäri, hypnoterapeutti, NLP-Trainer ja Mindfulness-ohjaaja.

Hyväksyvää läsnäoloa – kokemustilat organisaatiopyskologiassa

Oma innostukseni on suuntautunut hyväksyvässä läsnäolossa nimenomaisesti erilaisiin kokemustiloihimme. ESI – työkalulla eli hallitsevan tilan tunnistuksella pyrimme tunnistamaan tilojani. Oma taustani on minätilojen terapiassa, hypnoterapiassa, transaktioanalyysissä ja mindfulnessissa.

Perusolettamukseni on, että jokaisella meillä on mahdollisuus hyväksyvän läsnäolon kautta alkaa aistia, havainnoida ja luokittelella erilaisia oppimiamme tiloja, niiden tunteita, ajatuksia ja käyttäytymismalleja. Meissä on ikään kuin monta ihmistä sisällämme.  Ne voivat olla vanhemmiltamme tai vaikkapa muilta aikuisilta omaksuttuja kokemustiloja (parent state), aikuisia kypsiä tiloja (adult state) tai lapsellisia tiloja (child state).  Kun opimme hyväksymään ja tuntemaan itseämme, ja tilojamme, alamme suhtautua hyväksyvämmin myös toisiin ihmisiin.  Voimme kannustaa toinen toisista parhaita puoliamme esiin.

Epätäydellisyyden hyväksyminen ja sen mukanaan tuoma myötätunto, auttaa meitä eteenpäin organisaatiossa. Pääsemme irti perfektionismista ja reaktiivisesta käyttäytymistä. On inhimillistä, että joskus stressitilassa saattaa ärhäkkä puolemme aktivoitua.  Mitä enemmän saamme itsellemme tietoisuustaitoja, sitä nopeammin ikävä tunnetila liukenee.  Emme voi estää esimerkiksi vihatilaa nousemasta mieleemme, mutta voimme saada sen liukenemaan nopeammin pois mielestämme.  Liukenemista auttaa se, että havainnoimme tunteen ja tunnistamme, mitä tila meille kertoo, ja milloin tila on meissä syntynyt. Usein, kun emme tunne ja ohjaa puoliamme, kaadamme reppujemme vanhaa sisältöä ihmisille, jotka eivät sitä ansaitse.

Tietoisuustaitojen kasvaessa, opimme näkemään, että voimakkaat emootionaaliset kokemustilat ovat vain veteen maalattuja, ja niiden energian voi käyttää toisin, vaikkapa luovuuteen ja uuden rakentamiseenTyöyhteisössä ärhäkkä kokemustilamme aktivoi liian helposti toisen henkilön kiukkuisen tilan ja niin edelleen. Seurauksena on ketjureaktio. Olemme tällöin reaktiivisia.

Meistä kasvaa proaktiivisia oman tietoisuutemme ohjaajia,  silloin kun kykenemme valitsemaan minkä tiloistamme kulloinkin otamme hallitsevaksi, yrityksen, yhteisön ja omien päämääriemme saavuttamiseksi. Olemmevoittajia“, kun kykenemme reagoimaan toisen vihaan tai kiukkuun myötätunnolla.  Vähitellen huomaamme, että huomiomme keskipiste suuntautuu ensisijaisesti intohimoiseen prosessiin, joka johtaa meitä ikään kuin sivutuotteena päämääriimme, joiden kanssa olememme sinut.

Oma tutkimusretkeni mieleni sopukoihin on ollut intohimoni. Minulle prosessi on jo pitkään ollut tärkeämpi kuin päämäärä. Se on tuottanut minulle valtavasti uutta oivallusta ja elämänsisältöä.  Siinä sivussa on jo alkanut tulla yhä uusia työtilaisuuksia, jotka ovat olleet minulle vasta oikeastaan toissijaisia.  

kirjat

Työpaikka, joka osaa kouluttaa ja auttaa ihmisiä tietoisuustaitoihin, auttaa ihmisiä kohtaamaan itseänsä ja yhteisön jäseniä myötätuntoisia.  Se edistää terveyttä, tuloksellisuutta, myötätuntoa ja jouhevaa vuorovaikotusta  koko työyhteisössä.  Työpaikan stressitaso laskee samalla.  Meidän ei tarvitse olla työpaikalla vain tekemässä tulosta,vaan hyvä työpaikka antaa myös merkityksellisyyttä elämäämme! Tietoisuustaidot ovat organisaatiossa “winwinjuttu. Kaikki voittavat! Hyväksyvän läsnäolon ja mielikuvaharjoitusten  – Toivovalmennuksen –  avulla voimme laajentaa tietoisuuttamme. Mikä parasta, stressi ja jopa fyysiset sairaudet vähenevät, kun ihmisillä on tietoisuustaitoja!

On kummallista kuinka muutos yhdessä työntekijässä, voi johtaa muutokseen koko työyhteisössä.  Meidän ei tarvitse muuta kuin avata myötätunto omaa itseämme kohtaan, ja joskus siinä sivussa työpaikan koko ilmapiiri saattaa muuttuaMyötätunto itseä kohtaan nimittäin kasvattaa myötätuntoa myös toista ihmistä kohtaan.Tämä edellyttää tietysti johdolta hyväksyvän läsnäolon asennetta: kannustavaa ja avointa dialogin ilmapiiriä. Suomessa näkee edelleen aivan liikaa hierarkkista ja vanhanaikaista johtamista.  

Myönteisen muutoksen eteneminen edellyttää tietty, että ihmiset ovat löytäneet työyhteisössä paikan, jossa he voivat toteuttaa omia vahvoja kokemustilojaan työyhteisön yhteisen päämäärän suuntaan. Henkilökunnan pitää olla myös sinut yrityksen arvojen kanssa. Väärä henkilö, väärässä paikassa, voi aiheuttaa turhaa stressiä työyhteisöön. Samoin stressiä tuottaa myös se, että yrityksellä on hienotjulkiteoriat” (arvot, missiot, visiot), ja käyttöteoria eli käytäntö onkin sitten aivan toista.  Tämäkin on valitettavan tavallista edelleen tänä päivänä.

On myös työpaikan etu, että ihmiset löytävät omien vahvuuksiensa mukaiset asemat työpaikassa. Meidän ei tarvitse olla aina samaa mieltä keskenämme.  Elämän hienoin asia on se, että olemme erilaisia ihmisiä. Kuinka saattaa erilaiset vahvuutemmeerilaiset kokemustilammeyhteiseen päämäärään, edellyttää vapaata, myötätuntoista ja arvostavaa vuorovaikutusta. Hyväksyvän läsnäolon yhteisöllistä prosessia. Meidän on saatava turvallisin mielin ilmaista erilaiset mielipiteemme, ilman että meitä kritisoidaan. Itse kunkin on tehtävä töitä sen eteen, että omat lapselliset kokemustilat kasvavat aikuisiksi.

Älä välttele konflikteja vaan iloitse ihmisten erlaisuudesta. Sitä voi käyttää uuden oivalluksen välineenä! Erilaiset kokemustilamme ja niiden erilaiset ajattelumallit ovat luovan ja innovatiivisen ajattelumme maaperää.

Älä juutu kiinni vanhoihin opittuihin kokemustiloihisi ja niiden ajattelumalleihin.  Voit syventää olemassa olevien kokemustilojesi maailmankatsomusta. Voitpäivittäätilojasi. Voit rakentaa uusia tiloja myös opiskelemalla ja vaikka leikkimällä draamallisesti olevasi joku toinen ihminen.  

WP_20140728_002 (1)


Monikulttuurisessa maailmassa se, että sinua on moneksi, tekee sinusta joustavamman, armollisemman, leikillisemmän, luovemman  ja myötätuntoisemman. “Besser-wisseritovat kiinni jäykissä ajattelumalleissansa. Silti hekin voivat olla tärkeitä ja hyödyllisiä henkilöitä työpaikallamme!

Se, että on vain yksi oikea tapa katsoa maailma, on yksinkertaisestiout of date“.  Älä unohda faktoja ja kehitä jatkuvasti realiteettitajuasi. Luovat ajatuksemme on syytä aina peilata tosiasioihin! Kuljeta työyhteisösi tietoisuustaitojen avulla toivoon ja tulokselliseen, yhteiseen hyväksyvän läsnäolon prosessiin.

LUETTAVAA:

Sisäinen teatteri – Luova kirjoittaminen tietoisuustaitona, Kuumussa Virtaa Oy 2013

Minän monet puolet, Jan Sky, Kuva ja Mieli 20121

Working Together, Organizational Transaktionanalysis and Business Performance, Gover, 2015

Kuinka toimia sisäisten hirviöitten kanssa?

Jokaisessa meissä on sisällämme erilaisia kokemustiloja. Harva niitä vain tunnistaa… Meissä  on innostuneita tiloja, uteliaita tiloja, on lapsellisia tiloja, on aikuisia viisaita tiloja, on vanhoja tiloja, on nuoria tiloja, on viisaita tiloja ja on typeriä tiloja. Ja jokaisella meistä on sisällämme hirviöitä: kaunaisia, vihaisia, katkeria, inhottavia, ilkeitä, pahansuopia ja kateellisia tiloja.

Chade-Meng Tan on tullut maailmankuuluksi sen vuoksi,  että hän on osoittanut todeksi tämän hämmästyttävän asian, että insinöörikin voi oppia tietoisuustaitoja.

Chade-Meng Tan on kirjoittanut  omista hirviöistään seuraavasti:

Minun hirviöni tulevat sisälleni eri muotoisina ja kokoisia.

Vuosien mittaan olen oppinut käsittelemään niitä.

Teen sen päästämällä niistä irti.

Ensinnäkin annan mennä toiveeni tukahduttaa niitä.

Kun hirviöni saapuvat, huomioin ne.

Anna niiden vain olla.

Seuraavaksi päästän irti vaistostani parjata niitä.

Pyrin ymmärtämään niitä.

Katson niitä sellaisina kuin ne ovat.

Ne ovat vain ruumiini ja mieleni luomuksia. 

Pelleilen niiden kanssa hetken.

Heitän läppää.

Annan niiden leikkiä.

Sitten päästän irti halustani ruokkia niitä.

He voivat tehdä sisälläni mitä ne haluavat.

Mutta minulta hirviöni eivät saa ruokaa.

Ne voivat jäädä, mutta syötävää minulta ne eivät saa.

Ne voivat jäädä sisälleni olemaan nälkäisinä, jos ne näin haluavat.

Annan niiden olla.

Ja joskus hirviöni vain lähtevät.

Toisinaan huomaan vain päästäväni irti otteeni halustani takertua niihin kiinni.

Ja ne ovat vapaat lähtemään kukin omalla tavallaan.

Annan niiden mennä.

Olen vapaa.

Toistaiseksi.

En voita niitä.

Ne eivät voita minua.

Elämme yhdessä.

Harmoniassa.

On vapauttavaa oivalta, että saan olla minä kaikkine puolineni.  On vain oma valinta, lähteekö ruokkimaan hirviöitään.

(Tan, Chade-Meng; Goleman, Daniel; Kabat-Zinn, Jon (2012-04-24). Etsi Inside Yourself: Unexpected Path to Success, Happiness (and World Peace) (s. 128-129). HarperCollins. Kindle Edition.)

 

Mitä muuta ikä onkaan kuin mielentila!

William James, 1800-luvun lopun amerikkalainen merkittävä ajattelija, filosofi ja psykologi, on sanonut: “Neurousse on vain hiukan enemmän kuin kykyä havainnoida todellisuutta epätavallisella tavalla.” (‘Geniusmeans little more than the faculty of perceiving in an unhabitual way.’)

Miksi puhun yleensä mieluimmin tietoisuustaidoista kuin vain hyväksyvästä läsnäolosta? Siksi, että olen huomannut, että tavallisesti kun puhutaan hyväksyvästä läsnäolosta, unohdetaan usein sen toinen olemus, kyky rikkoa vanhaa ja luoda uusia näkökulmia, luokitteluja ja ajattelumalleja.   Liian monet ajattelevat hyväksyvän läsnäolon pelkästään passivisena olemisen tilana, joka sekin on tärkeää osa tietoisuustaitoja sinänsä.  Kyky vanhasta irrottautumiseen ja hiljaisuudessa olemiseen on luovien uusien taiteellisten muotojen ja ajattelumallien lähtökohta.

Luen tietoisuustaitoihin sekä passivisen hyväksyvän läsnäolon että  tämän luovan aktiivisen asenteen.  Uskallamme hyödyntää erilaisia tapojamme havainnoida, luokitella ja  tulkita todellisuutta. Käytämme hyväksi erilaisia mielentilojamme tai minätilojamme, kuten Sisäisessä teatterissa tehdään(mindsets). 

Hyväskyvästi läsnäoleva ihminen Ellen Langerin mukaan:
1)  Kykenee luomaan uusia kategorioita.
2)  On avoin uudelle informaatiolle.
3) Avautuu useammelle erilaiselle näkökulmalle.
4)  Huomio on enemmän prosessissa kuin lopputuotoksessa.
5)  Luottaa intuitioon.

Kun kansalaisella ei ole tietoisuustaitoja, emme katso asioita tuoreella tavalla, vaan jäykästi takertuneina oppimiimme jäykkiin ajattelumalleihin ja kategorioihin.  Kun esimerkiksi näemme vieraan ihmisen, luokittelemme hänet ulkoisten vihjeiden perusteella tiettyihin luokkiin (uskonto, rotu, sosiaalinen luokka jne.) emmekä kohtaa häntä uteliaasti ainutkertaisena ihmisinä.

Kun uskomme vanhusten olevan sairaita ja kompuroita, meistä itsestämme helpommin tulee sellaisia.  Ellen Langer teki vuosikymmeniä sitten kuuluisan kokeensa, jossa hän sijoitti vanhuksia takaisin 50-luvun elämään.  Heidän toimintaympäristössä oli 50-luvun lehtiä, autoja, radioita, huonekaluja jne. He alkoivat leikkiä olevansa 50-luvulla.  Tässä ympäristössä vanhusten sekä fyysinen että  psyykkinen terveys koheni kolisten.  Uskomuksemme todellisuudesta voivat kuljettaa  joko terveyttämme vahingoittavaan tai parantavaan suuntaan.

Saavuttaessamme tietoisuustaitoja, uskallamme jatkuvasti kyseenalaistaa vanhoja luokittelujamme, ja rakennamme uusia sellaisia kohtaamalla asioita uteliaasti ja avoimena.  Mielettömyytä (mindless) versoaa siitä, että sovellamme jäykkiä luokitteluja, ilman että otamme asiayhteyttä huomioon. Tietoisuustaitomme kehittyvät, kun emme ota oppiamme luokitteluja automaatioina, vaan kyseenalaistamme ja leikittelemme erilaisilla näkökulmilla ja ajattelumalleilla. Sisäinen teatteri on eräs tapa harjoittaa tätä leikillisyyttä. 

Tietoisuustaitojen avulla joustavuutemme ja kimmoisuutemme lisääntyy. Uskallamme ottaa leikkivän taiteilijan asenteen elämään.

Leikkivänä, luovana ja uteliaana asenteena, hyväksyvä läsnäolo muistuttaa paljon aloittelijan asennetta.  Katsomme kohdetta kuin näkisimme sen ensimmäisen kerran, ilman minkäänlaisia ennakkoluuloja ja -etukäteisoletamuksia. Uskallamme päästää itsemme erilaisten näkökulmien leikkiin.

New York timesissa oli puolisen vuotta sitten hieno artikkeli Ellen Langerin kokeista ja ajatuksista.

Sisäinen teatteri – kirja löytyy mm. täältä.  Sisäisellä teatterin facebook-ryhmä.