Japanilainen sananlasku sanoo, että visio ilman käytännöntoimia on päiväuneksintaa, mutta käytännöt ilman visiota ovat painajainen.

Hyväksyvä läsnä voi konkretisoitua halutessamme aktiiviseksi päämääräsuuntautuneeksi käytännölliseksi toiminnaksi. Ilman päämääräorientaatiota emme saa edes yhtä kirjaa luetuksi. Ihmisen elämästä ei oikeastaan tule mitään, jos hän on vain pelkästään läsnä.  Jos työntekijöillä ei ole yhteistä visiota ja päämäärää, ei päivittäisistä meditaatioharjoituksista ole mitään apua.

Kaikessa arkisessa toiminnassamme, olkoon sitten kysymyksessä työ tai jokin muu arjen askare, on yleensä päämäärä. Voimme muodostaa hyväksyvälle läsnäolle rakentuvan itsetuntemuksen kautta  mission ja vision, joiden avulla voimme kohdentaa kokemustilojamme osaamisen kohden suurempia tai pienempiä päämääriämme.

Perinteisesti hypnoosi ja mindfulness ovat eronneet siinä, että hypnoosilla on selkeä päämäärä, mutta mindfulness ei puolestaan pyri mihinkään. Sen avulla ollaan vain ollaan hyväksyvästi läsnä ulkoiselle tai sisäiselle kokemukselle. Nykyään monissa mindfulness-menetemissä yhdistetään sen harjoituksiin hypnoosin kaltaisia mielikuvaharjoituksia, ja hypnoosimenetelmissä käytetään puolestaan lisänä mindfulness-menetelmiä.

Kaikki me olemme hetkittääin arjen transseissa: teemme mielikuvaharjoituksia päässämme jatkuvasti, tiedostamme asiaa tahi emme. Voimme uuden tiedostamisen kautta orientoida mielikuvituksemme päämääräsuuntautuneesti, kohden myönteisiä visioitamme.

Työnteosta työpaikalla ei tulisi mitään, jos ihmiset tekisivät vain läsnäolon harjoituksia. Kokemustilamme (mielemme monet puolet) antavat konkreettisen leikillisen jäsennyksen sisäiselle kokemuksellemme, jotta kykenemme hyväksyvän läsnäolon hengessä olemaan läsnä itsellemme. Havainnoimme, aistimme ja tunnistamme erilaisia, enemmän tai vähemmän tunnelatautuneita, osiamme. Mikä parasta, tällainen tilasidonnainen  mielen jäsennys vastaa hyvin nykyistä neurobiologista ymmärrystämme.  Kehomielemme on tilasidonnaisesti jäsentynyt.

Mietin, että kokemustilamme oikeastaan muodostavat sillan hypnoosin ja mindfulnessin välille. Mielenosia ”kokemustiloja”, ”tiloja”, ”mielentiloja” ja ”minätiloja” käytetään näissä molemmissa perinteissä. Nämä eri osamme, kokemustilamme, ovat joko tehokkaita tai tehottomia päämääriemme kannalta.

Hyväksyvän läsnäolon ja erilaisten kehollisten ja mielikuvaharjoitusten kautta voimme kehittää hyväksyvän läsnäolon tunneälyä (mindfulness based emotional intelligence). Tällä vähennämme kärsimystämme ja lisäämme kykyämme päämääräsuuntautuneeseen toimintaan. Mielestäni tämä hyväksyvän läsnäolon tunneäly on hyvin lähellä käsitettä, jonka psykiatri Dan Siegel on luonut eli mielitajua (mindsight).

Itse käsitän hyväksyvän läsnäolon tunneälykkyydellä mm. seuraavia asioita (ajatuksiani olen peilannut tähän Joseph Ciarrochin ja John T. Blackledgen kirjan lukuun):

I.  Ihminen osaa tehokkaasti käyttää kokemustilojaan orientoituakseen erilaisiin tilanteisiin

• Ihminen ymmärtää, että kokemustilat ovat toiston kautta opittuja, rutiiniksi muodostuneita, erilaisilla tunteilla latautuneita, ajattelu- ja käyttäytymistapoja.

• Ihminen osaa irrottautua hyödyttömistä kokemustiloista esim. hallinnan strategioista.

• Ihminen on halukas kohtaamaan erilaisia henkilökohtaisia tunnelatautuneita kokemustilojaan, ja kun hän näin tekee, hän osaa myös kanavoida niiden energian tehokkaaseen toimintaan.

• Ihminen hyväksyy ja sietää jossain määrin ikäviä tiloja, ja niiden negatiivisia itsearvioita.

• Ihminen ymmärtää, että henkilökohtaisten erilaisten kokemustilojen (esim. alakuloinen tila tai hämmentynyt tila) ei tarvitse olla esteenä kulkemiselle valitsemaan suuntaan (siksi niistä ei tarvitse päästä välttämättä eroon).

 II.  Ihminen osaa käyttää erilaisia kokemustilojaan informaationlähteenä 

• Ihminen kykenee tunnistamaan ja nimeämään elämänsä eri aikoina ehdollistetut, enemmän tai vähemmän tunnelatautuneet, kokemustilansa (Esim. ESI:n kokemustilakartta).

• Ihminen tiedostaa ärsykkeet, jotka aktivoivat hänessä erilaisia tunnelatautuneita kokemustiloja. (Kun poikani on alakuloinen, huomaan sen tarttuvan minuun, mutta pääsen yleensä nopeasti taas toiseen tilaan. Kun puolisoni on autoritaarinen, aktivoituu minussa kiukkuinen tila.)

• Ihminen tajuaa tunnelatautuneiden erilaisten tilojensa seuraamukset ajatuksissaan, terveydessään jne. (Esim. pitkäkestoinen stressitila vahingoittaa terveyttä, rasisimi synnyttää minussa vihatilaa jne.)

• Ihminen ymmärtää kokemustilojen kehityskaaren. Kun opttelemme olemme läsnä ikäville tunnetiloillemme, ilman samaistumista niihin, ne liukenevat. (Kokemustilamme ovat veteen kirjoitettuja.)

• Ihminen erottaa tehokkaat kokemustilat tehottomista tai haitallisista tiloistansa. (Myönteisiin, esimerkiksi leikillisiin ja läsnäoleviin tiloihin voi samaistua!)

 III Ihminen osaa olla samaistumatta tehottomiin tai haitallisiin kokemustiloihinsa

• Ihminen tajuaa, että näkymä tunnelatautuneessa kokemustilassa ei ole todellisuus itsessään. (Maailma ei ole sellainen kuin se näkyy esimerkiksi vihasilmälasien läpi.)

• Ihminen oivaltaa, että eri kokemustiloissa hän hahmottaa eri tavalla asioita, eikä hän samaistu katsomaan maailmaa vain yhden kokemustilan kautta.

• Ihminen osaa olla läsnä itselleen ja hetkestä toiseen vaihtuvalle sisäiselle kokemukselle.

• Ihminen osaa lisätä joustavuttaan, hyödyntämällä kokemustilojen tarjoamia näkökulman vaihtamistaitoja.

 IV Ihminen osaa irrottautua tehottomista tai haitallisista kokemustiloistaan

• Ihminen oivaltaa, että itsearviot ja muiden arviot hänestä itsestään eivät ole kuvauksia hänen kokonaisolemuksestaan.

• Ihminen kestää kritiikkiä ja irrottautuu jatkuvasta tarpeestaan puolustaa itsetuntoaan ja pystyy havainnoimaan tilannetta kärpäsenä katossa.

• Ihminen kykenee juurruttamaan ja keskittämään tietoisuutensa hyväksyvän läsnäolon kautta.

• Ihmisen metakognitiiviset taidot kehittyvät: Hän osaa katsoa kokemustilojansa, eikä katso maailmaa  vain niiden läpi.

• Ihminen hyödyntää aivojensa muovautuvia ominaisuuksia kasvattamalla lapsellisia kokemustiloja aikuiseksi, harjoittelemalla uusia reagointitapoja ja vahvistamalla vanhoja suotuisia kokemustilojansa.

• Ihminen tajuaa, että tunnelatautuneiden kokemustilojen ei tarvitse olla esteenä päämäärien saavuttamiselle. (Jaa… kas sieltä tulee taas laiska ja saamaton puoleni.)

• Ihminen löytää tarkkailevan minuuden, turvallisen paikan, josta hän osaa havainnoida hyväksyvästi myös ikäviä ja tehottomia kokemustiloja ja muita sisäisiä kokemuksiaan. (Kas, sieltä tulee taas epäilijä puoleni… taidan valita nyt mieluimmin luovan puoleni.)

V. Ihminen osaa orientoitua tehokkaasti toimintaansa.

• Ihmisellä on selkeä kuva toimintansa arvoista ja niiden suhteellisuudesta.

• Ihminen osaa käyttää kokemustilojaan taitavasti  toimintaan, saavuttaakseen arvojensa mukaisia päämääriä, myös epävarmuuden, pelkojen, fyysisen kivun ja voimakkaiden tunnelatautuneiden tilojensa keskellä.

• Ihminen kykenee toimintaan, vaikka palaute toiminnasta olisi ristiriitaista, turhauttavaa ja epäonnistumisia tapahtuisi.

VI. Ihminen integroi eli yhdistää tietoisuustaitojen,  hyväksyvän läsnäolon kautta,  tietoisuuttaan

• Kokemustilat muodostavat yhä paremmin kommunikoivan, eheämmän kokonaisuuden, jota kautta ihmisen kehomieli eheytyy eli integroituu.

Tietoisuustaidot facebookissa.