Olen, siis ajattelen

Menneinä aikoina neurotietelijät ovat sokeutuneet katsomaan asioita vain kapeasta materialistisesta perspektiivistä käsin, kiitos Descartesin “Ajattelen siis olen” näkökulmasta. Kiitos hänen, modernissa tieteessä mieli ja ruumis erotettiin toisistaan.  On  hedelmällisempää oman hyvinvoinnin kannalta ajatella myös näin päin: Olen, siis ajattelen. Se, että olemme hyväksyvästi läsnä itsellemme että ympäristöllemme, saa meidät todella Ajattelemaan.  Niin kauan kuin olemme Descartesin vankeja, irrottaneet ruumiimme kuuntelun, toistamme liian helposti apinana vain muiden totuuksia. Emme kuuntele ruumistamme, emmekä yksilöidy kultuuriistamme täyteen mittaamme.

Omakohtainen ajattelu lähtee liikkeelle läsnäolosta, omien ruumiin tilojen ja muiden ihmisten kulttuuristen näkemysten kuuntelusta ja aistimisesta. Se on peilaavaa. Olen siis ajattelen. Olemisessa ollaan ruumiin tuntemuksille ja kulttuurin symboliselle kokemusmaailmalle. Mihin Greenfeld vähemmän näyttäisi kiinnittävän huomiota on se, että oleminen ei ole vain mielen toiminto, “mindfulness”,   se on myös kehotietoisuutta, “bodyfulness.”  Opit symbolisen mielikuvituksesi avulla sanoittamaan kehosi tuntemuksia sanoitetuiksi mielikuviksi, kuviksi tai vaikkapa liikkeeksi. Lisäämme tällöin kulttuuriin meissä jotakin omaa, kokemuksellisen oppimisen ja symbolisen mielikuvituksemme kautta.

41gs8XWQihL._SX340_BO1,204,203,200_

Oletko koskaan ajatellut, että kaikki  uskonnot ja aatesuuntaukset ovat kulttuurisen ympäristömme ja symbolisen mielikuvituksemme*) tuotteita.  Esimerkiksi luterilaisuus on Lutherin ja monien häntä seuranneiden teologien symbolisen mielikuvituksen tuote. Kyseiset ihmiset ovat peilanneet Raamatun ja aikaisempien teologien ajatuksia omaan sisäiseen kokemusmaailmaansa.

Teet henkilökohtaista sisäistä kognitiivista ymmärryksen karttaamme, vahvaa identiteettiä, tutkimalla itseäsi, kulttuurisen pääomamme  ja  symbolisen mielikuvituksen avulla, meditatiivisessa tai transsitilassa. Kriittinen järkevä puolesi on tarpeellinen tiedon peilaamisessa, mutta sinun täytyy myös opetella myös päästämään irti siitä. Tietoisuustaidot syntyvät läsnäolosta ja itsereflektiosta, omien tunnetilojen luovasta symbolisesta peilauksesta.  Voit itse rakentaa identiteettiäsi,  peilaten sitä jatkuvasti ulkoisiin kulttuurisiin merkityksiin ja sisäisiin kokemustiloihisi.  Voimme sanallistaa sitä esimerkiksi erilaisina luovina symboleina, vaikkapa erilaisina mielenosina ja niiden mielikuvina,  kokemustiloinamme. Carl Jung kutsui vastaavia tiloja komplekseiksi ja arkkityypeiksi. Näin rakennamme tietoiisesti identiteettiämme, jota voi kutsua myös narratiiviseksi eli tarinalliseksi identiteetiksi. Tässä prosessissa ylität jatkuvasti vanha kokemustasi, ja yksilöidyt ihmisenä. Samalla annat oman lisäyksesi yhteisölliseen kulttuurin käsite- ja merkityskarttaan, joka jatkuvasti ihmiskunnan historiassa on laajentunut.

Joskus elämän kriiseissä tapahtuu koko identiteetin muutos (“suomut putoavat silmiltä”), ja maailma alkaa näyttää aivan toisenlaiselta.  Tietoisuutesi on luonnostaan itseään järjestelevä ja uutta todellisuuskuva luova ja  itseään organisoiva.  Voit tietoisuustaitojen avulla kuitenkin edelleen kehittää näitä taitojasi. Tietoisuustaidoin, symbolisen mielikuvituksemme (luovan mietiskelyn, meditaation ja transsien) avulla, voit vahvistaa identiteettiäsi. Vahva identiteetti kykenee organisoimaan ja jäsentämään tehokkaasti kaoottista ympäristöä.  Identiteettisi rakentamisprosessi on kulttuurimme ja symbolisen mielikuvituksemme jatkuva vuorovaikutus prosessi.

Pidän enemmän muuten tästä Liah Greenfeldin näkemyksestä, että olemme kulttuurisesti rakentuneita kuin että olisimme vain sosiaalisesti rakentuneita.  Kulttuuri sisältää sosiaalisten suhteittemme lisäksi uskonnot, elokuvat, kirjat, musiikin jne.  Ne voivat olla insipiroimassa omaa symbolista sisäistä identiteetin rakentamisprosessiamme. Se mikä on tärkeää prosessissamme, on realiteettitajun kehittyminen.  Moni ihminen taistelee realiteettitajun puutteessa  elämässään symbolisia vihollisia vastaan. Näin tekee esimerkiksi nationalistiset liikkeet.  Liam Greenfeldin mukaan nationalismissa rikkinäisellä identiteetillä varustettu ihminen itseterapiayrityksenä näkee omia sisäisiä symbolisia vihollisia toisissa ihmisissä tai ihmisryhmissä. Pahaa oloa siirretään muihin ihmisiin, kun omaa elämää kannatteleva identiteetti jää keskeneräiseksi.

Lapsilla on symbolisen mielikuvituksen taitoja yleensä enemmän kuin aikuisilla.  He voivat oppia  helposti ohjaamaan tietoisuuttaan, erilaisten läsnäolon harjoitusten kautta (vaikkapa saippuakuplien puhallusta voidaan harjoittaa mielen keskittämiseen) ja draamallisten leikkien kautta. He luontaisesti harjoittelevat jatkuvasti tietoisuustaitoja, vaikka huolestuttavasti kerrotaan leikkien vähenemistä nykyisessä elämäntavassamme. Leikitäänkö, että sinä Kalle olet Suomen presidentti ja minä äiti ja Ville isä? Se mitä lapset kaikkein eniten tarvitsevat, on aikuisen hyväksyvä ja arvostava läsnäolo ja leikkiminen, jota kautta hän voi avautua maailman moninaisille totuuksille. Väitän, että suurin osa pahasta mitä maailmassa syntyy, johtuu lapsen rakkaudettomasta, välinpitämättömästä, liian ankarasta ja tuomitsevasta  ilmapiiristä.

Liah Greenfeldin mukaan identiteettimme luominen on myös vahvasti emotionaalinen prosessi.  Ulkoiset tapahtumat ovat suhteessa meihin tunnelatautuneita.  Kokemustilamme, jotka pukkaavat esiin eri sosiaalisissa tilanteissa, ovat siis tunnevalenssiltaan erilaisia. Kun joku erilainen ihminen vaikkapa laukoo totuuksiaan, saatamme ärsyyntyä.  Ärsyyntynyt kokemustilamme  tunkee esiin. Tietoisuustaitoa on se, että ärsyyntymisen sijaan pohdimme, miksi tämän ihmisen ajatukset luovat meissä ärsytystä. Koska aikaisemmin olen samalla tavalla ärsyyntynyt jne. Löydämme tietoisuustaitojen avulla peilaavan suhteen ympäristöömme ja omaan tietoisuuteemme.

Goldfeldin mukaan vain harvoin ihmiset tekevät symbolista mielikuvitustaan näkyväksi.  Sitä itse muuten tein “Mielentilojen  treenikirjassani”.  Tein näkyväksi kuusitoista mielen osaani, ja niiden symbolista mielikuvitusta. Tein oikeastaan itseanalyysia. Tällöin tein  samalla näkyväksi symbolisen itseni määritelmän, joka on syntynyt suhteissani muihin ihmisiin – ei vain reaalisiin ihmisiin, vaaan myös ihmisiin, jotka ovat ilmentäneet itseään kirjoissaan. Otin oikeuden itselleni määritellä itseni. Kulttuurimme ei ole vain reaalisia ihmisiä, vaan se on paljon, paljon muuta.  En usko, että oman identiteetin analyysin, tarvitsee olla rakettitiedettä, joidenkin akateemisten viisaiden yksinoikeutta, vaan monelle aikuiselle on mahdollista tehdä oman symbolisen mielikuvituksensa avulla itseänsä itselle tutuksi. Tämä tuo levollisuutta elämämme, ja tulemme entistä tietoisemmaksi meille tärkeimmistä elämän päämääristä.

Symbolisessa mielikuvituksessani olemalla läsnä itselleni, avasin ja tein tietoiseksi identiteettini aineksia. Ja nyt tiedän kokemustilani muodostuvat kulttuurisissa suhteissani, uusien kokemusteni kautta,  ja niitä muodostuu jatkuvasti lisää.   Näkyväksi karttaani voin tehdä symbolisen mielikuvitukseni avulla. Identiteettini muuttuu joka päivä. Tämä luomani identiteetti määrittelee paitsi voimavarani, sopeutumiseni myös vapausasteeni kussakin tilanteessa.  Mitä enemmän olen luonut itselleni tiedostavasti kokemustiloja, sitä suuremmaksi muodostuu vapausasteeni.  En jää satunnaisten, oppimieni osieni, kokemustilojeni, vangiksi.

Näitä mielenosia kartoitetaan juuri ESI:ssä eli hallitsevan tilan tunnistuksessa. Se hyödyntää ihmisen omaa symbolista mielikuvitusta mielen osien kartoittamisessa.   Se auttaa sinua tulemaan tietoiseksi millaisen identiteetinä kulttuuri sinussa ilmenee. Mielemme osista eli kokemustiloista, on mahdollista tehdä Jan Skyn kehittämällä menetelmällä kartta, suhteuttamalla minää johonkin tavoitteeseen. Kokemustilojesi kartta on ympäröivän kulttuurisi sinussa yksilöitynyt muoto, joka ohjaa käyttäytymistäsi.  Tietoisuustaitoja on se, että otamme erilaiset tilamme ja mielikuvituksemme ohjaukseemme. Ei ole yhdentekevää millaisiin suuntiin härkämme – mielikuvituksemme – ohjaantuu, vaan meidän on kesytettävä härkämme.

Liah Goldsteinin mukaan ihmisen identiteetti muodostaa oman kognitiivisen karttansa suureen kulttuurisen kartan osana.  Kartassa olevien erilaisten kokemustilojesi tuottamia uskomuksia ja näkemyksiä ei voi rankeerata objektiivisesti, mikä niistä olisi eniten oikeassa.  Kokemustilojen näkökulmasta katsottuna se merkitsee, että joudut moninaisissa elämäntilanteissa vaihtamaan hallitsevaa kokemustilaasi.  Kuinka toimit parhaiten ja moraalisesti oikeimmin kussakin tilanteessa ja elämänvaiheessa muuttuu iän mukana. Symbolisen mielikuvituksesi avulla opit  integroimaan, yhdistämään, erilaisia kokemustilojasi.  Tunnet itsesi ristiriidattomammaksi ja  yhä kokonaisemmaksi. Kun tietoisuustaitosi kehittyvät, kykenet tekemään kokemustilasi valinnan yhä tietoisemmin.  Tilanne ei tee meistä varasta eikä mopo karkaa käsistä. Parhaassa tapauksessa menneisyyden haamuistasi on tullut ystäviäsi (joskus terapeutin avun kanssa…)WP_20150728_016[1].

Liah Goldstein kirjoittaa:  Identiteetti on symbolinen itsemääritelmä, suhteissa muodostunuut minuus.  Se on mielikuva itsestä kulttuurisena oliona ja synytyy osallisuudesta tiettyyn mikro-osaan kulttuurista maailmankaikkeutta.  Se voi sisältää myös uskonnollisia elementtejä, vaikkapa paratiisin ja helvetin, Jumalan ja enkelit. Se, että ne ovat symbolisen mielikuvituksemme tuotteita, ei tee niistä yhtään vähemmän tosia kuin vaikkapa tämä tietokone tässä.  Ne edustavat vain perusolemukseltaan erilaista olemisen kerrosta **) kuin tietokone. Ne ovat osa kulttuurista todellisuuttamme.

++++

*) Liah Greenfeldin mukaan symbolinen mielikuvitus eroaa nk. aistillisten kokemusten tuottamasta mielikuvituksesta.  Symbolinen mielikuvitus ei ole redusoitavissa aivojen toimintalakeihin. Tämä siksi, että ne ovat riippuvaisia aikaisemmista  historiallisista symbolien prosesseista. Me annamme asioille ja esineille erilaisia merkityksiä, ja merkitykset muuttuvat kulttuurissamme historian kulussa.  Symbolinen mielikuvitus erottaa meidät eläimistä.  Sillä Greenfeldin mukaan  1) luomme identieettimme  2) saa meidät toimimaan ja tahtomaan asioita 3) löydämme sitä käyttäen itsemme tiedostavan ajattelun (jolla hän näyttää tarkoittavan juuri näitä metakognitiivisia taitoja – ajattelemme “ajatuksiamme”).    Greenfeldin mukaan kaikilla ihmisillä on symbolista mielikuvitusta, mutta kaikki eivät löydä tätä todellista ajattelevaa minuutta, joka kykenee ottamaan oman symbolisen mielikuvituksensa tarkkailunsa kohteeksi.  (Tietosuustaidoissa kehitetään näitä kaikkia kolmea: ) luomme aktiivisesti omaa identiteettiämme. 2) kykenemme paremmin ohjaamaan tahtoamme ja toimintaamme.  3)  Löydämme metakognitiiviset taitomme. ) Liam Greenfeldin mukaan läheskään kaikki ihmiset eivät ole ajattelevia minuuksia. Tämä siksi, että heissä tapahtuu vain symbolista mielikuvitusta, mutta he eivät löydä tätä ajattelevaa minuutta, joka kykenisi aktiivisesti luomaan omaa identiteettiänsä ja ohjaamaan tietoisesti tahtoansa ja toimintaansa.  Mitä paremmin osaamme ohjata symbolista mielikuvitustamme, sitä paremmin otamme sisäiset voimavaramme käyttöön oman identiteettimme rakentamiseen ja sitä vapaammaksi tulee tahtomme ja toimintamme.

**) Greenfeldin kolme metafyysistä peruselementtiä ovat 1) fysikaalinen taso 2) orgaaninen taso ja 3) kulttuurinen taso.   Ne eivät ole redusoitavissa toinen toisiinsa, vaan ne ovat olemisen emergenttejä kerroksia.  Symbolinen mielikuvitus on kulttuurisen tason toiminto, ja sen kautta kulttuuri kehittyy.  Ihmismieli on Greenfeldin mukaan kulttuuri aivoissa.  Kulttuuri muuttuu meissä symbolisen mielikuvituksen kautta ja sillä puolestaan voi olla vaikutuksensa kollektiivisen yhteiseen kulttuuriimme.

Tietoisuustaidot facebookissa.

Advertisements

Kuinka luoda uutta tietoisuutta arjessamme?

Perustavaa laatuinen syvällinen oivallus sekä idän että lännen filosofioissa on “Tunne itsesi.”  Kun tutustumme itseemme itsetutkiskelun, metakognitiivisen ajattelun ja oman ajattelun ajattelun kautta, luomme uutta kokemusta.  Tällä laajennamme tietoisuuttamme arkisessa jokapäiväisessä ajattelussamme. Uusi tietoisuus on enemmän kuin vain mytologinen tai runollinen vertauskuva korkeammasta tietoisuudesta.  Sillä on pohja modernissa RNA ja DNA biologissa ja geenien koodiekielessä. – Ernest Lawrence Rossi

Olen vuosia lueskellut silloin tällöin hypnoterapeutti Ernest Lawrence Rossin kirjoja ja artikkeleita.  Hän on mm. avannut minulle tilasidonnaista muistia:  Muistamme paremmin asioita ,kun kehomielemme on samassa tilassa kuin itse muisto.  Myös esimerkiksi haju voi aktivoida meissä menneisyyden tiloja. Nyt törmäsin mielenkiintoiseen kirjaan, joka on hänen ja hänen vaimonsa Kathryn Lane Rossin yhteistyötä.  Hän on psykoterapeutti, joka on paneutunut luoviin prosesseihin, joogaan, tietoisuuteen ja valaistumiseen.  Molemmat heistä näyttävät olevan kytköksissä Milton Eriksoniin, amerikkalaiseen lyhytterpioiden ja hypnoosin keskeiseen vaikuttajahahmoon.

Seuraavassa pohdinnassa tulee joillekin lukijoille ehkä vaikeitakin käsitteitä.  Tiedän, että kieleni on joskus haastavaa ymmärtää.  Kun uusia käsitteitä oppii, on hankala aina avata jokainen käsite arjen yksinkertaiselle kielelle.  Eli kysyäkin minulta voi, jos jokin asia ei tule ymmärretyksi. Yritän kuitenkin kirjoittaa asioista mahdollisimman yksinkertaisesti.

41hVjlRlOaL._SX384_BO1,204,203,200_
Kirjan mukaan suuri osa meistä kokee nk. tapulikokemuksia tai mystisiä kokemuksia jossain elämänsä vaiheessa.  Itselleni nämä levollisuuden ja laajentuneen tietoisuuden hetkelliset kokemukset ovat tuttuja luovista prosesseista ja luontokokemuksista.  Jotkut kutsuvat näitä hetkiä Jumalan toiminnaksi meissä, toiset valaistumisen hetkiksi. Jotkut joksikin muuksi, kuten tapulikokemuksiksi. Mystiset kokemukset ovat saaneet tavallisesti Rossin mukaan ihmiskunnan historiassa henkisen tai hengellisen sävyn.

Arvostamani akateemikko Lauri Rauhala joskus sanoi, että jos joku tiedemies ei kykene saavuttamaan elämässään pyhyyden kokemusta, se on hänen asiansa. Tällaisella ihmisellä ei ole oikeutta kieltää muilta elämän pyhää ulottuvuutta. Olen asiasta täsmälleen samaa mieltä hänen kanssan.  En voi olla ylpeä sellaisesta elämäntavasta, jossa elämän pyhyyden kokemukset leikataan olemattomaksi, siksi etteivät ne mahdu reduktiiviseen materialistiseen maailmankatsomukseen. Onneksi epigenetiikka ja psykoneuroimmunologia romuttavat tällä hetkellä kovaa vauhtia vanhoja kapeita käsityksiä todellisuudesta.

Luovat  prosessit ja niiden joskus tuottamat tapulikokemukset  edistävät Rossien mukaan eheytymistämme (healing). Kirjassa puhutaan siitä, kuinka mielen ja ruumiin kommunikaatio on elämän prosessien koordinoimista.  Kun itse aktiivisesti tietoisuustaitojen avulla hyödynnämme muuntuneita tajunnantilojamme ja mielikuvituksemme mahdollisuuksia taitavasti, voimme vaikuttaa paitsi psyykkiseen ruumiiseemme, voimme aktivoida myös parantavia geenejämme. Voimme mielellämme liikuttaa molekyylejämme.  Tämä tapahtuu Rossien mukaan hyödyntäen yliverkostoja, “übernetworks“, jotka muodostuvat verkostoista.  Kokemustilojemme kielellä sanon saman siten, että hyödynnämme kehittyneitä ja  yhdistyneitä metakokemustilojamme muiden dissosioituneiden erkaantuneidentilojemme koordinoimiseen. Liitämme esimerkiksi trauman tai stressin vuoksi karanneet osamme eli kokemustilamme osaksi kehotietoisuuttamme.  Tätä voi tehdä terapian keinoin, mutta monessa tapauksessa myös itse, meditaation ja luovien terapeuttisten ilmaisutapojen (tietoisuustaitojen) keinoin.

Normaali lepoaktiviteettirytmimme säätelee optimaalista eheytymistämme eli tilojemme, minämme osien,  integraatiota.  Monet fyysiset sairaudet, psykosomaattinen pahoinvointi, ikääntymisprosessi, psyykkiset patologiset prosessit, kuten traumojen ja stressin seurauksena tapahtunut dissosiaatio pirstoo yliverkostomme tasapainoon pyrkivää järjestelmäämme. Emme kiireisessä elämäntavassamme anna tilaa normaalille tietoisuutemme eheytymiselle, joka viihtyy olosuhteissa, jotka kunnioittavat lepoaktiviteettirytmiämme (n. 1,52 h).  Rossi kutsuu tätä rytmiä ultraradiaanirytmiksi.

Sosiaalinen patologia, kuten esim, sodat, johtuvat yliverkostojen hajoamista kansallisella poliittisella tasolla. Jotta ääriliikkeet, “dissosioituneet yhteisöt”,  voidaan integroida osaksi yhteisöllistä metatietoisuutta tarvitaan vastakkaisasettelun sijaan taloudellista tasa-arvoa, hyväksyvää läsnäoloa ja koulutusta, jossa ihmisiä autetaan eheyttämään ja hyödyntämäänn omia tietoisuuden verkostojaan.  Jotta tämä on mahdollista, täytyisi tietty kansalaisella olla perustoimeentulo turvattu.  Tässäkin asiassa pätee Maslowin tarvehierarkia.

Kognitio, metakognitio, itsen tiedostaminen, korkeampi tietoisuus, meditaatio, psykoterapia ja hypnoosi ovat Rossien mukaan oman itsen luomia kokemuksia, joissa harjoitetaan yliverkoston optimoimista uuden tietoisuuden luomisessa.  Voimme hyödyntää kokemustilojamme uuteen syvälliseen oivallukseen.  Jotta ihmiset saavuttavat uutta tietoisuutta, täytyy heitä kouluttaa hyväksyvään läsnäoloon ja oman tietoisuuden verkostojen luovaan peilaamiseen.  Prosessissa voi syntyä sivutuotteena nk. tapulikokemuksia. Ne eivät ole kuitenkaan itsetuntemusprosessin itsetarkoitus vaan satunnainen sivutuote.

Rossien kirjan viesti on selkeä: Kun edistämme ruumiimme ja mielemme välistä vuoropuhelua päivittäin luovien transsien, hypnoosin ja meditatiivisten tilojen keinoin, luomme uutta tietoisuutta ja samalla optimoimme kokonaisvaltaista sosiaalista ja henkistä hyvinvointia, mukaan lukien  terveyttämme.  Kun ihmisiltä on viety kyky oman tietoisuuteensa peilaamiseen (lapsilla se vielä on!), on häneltä samalla kadonnut yhteys omaan ruumiiseensa.  Verkostotila (kokemustila) sidonnainen ajattelu antaa Rossien mukaan täysin uudenlaisen selityksen monille ongelmillemme mm. autismille, epilepsialle, skitsofrenialle ja traumoille,stressille ja dissosiaatiolle rakentuvalle kehomieli-oireilulle. Keho ja mieli eivät ole erillisiä osia toisistaan, vaan ne punoutuvat erottamattomasti toinen toisiinsa.

Kokonaisvaltaisesti terve ihminen on luova. Hän osaa käyttää mielikuvitustaan ja hän osaa olla leikillisessä vuoropuhelussa oman sisätodellisuutensa kanssa ympäristöään ja itseään eheyttävästi. Häellä on hyvä realiteettitaju, ja hän uskaltaa ottaa vallaan omasta ruumiistaan itselleen.  Suurin tämän päivän ongelma on, että tunnetilojen ja kapeiden maailmankatsomusten lataamat ihmiset ottavat oman ajattelunsa liian todesta.  Se supistaa tietoisuutta ja luo pohjaa sosiaalisille ongelmille ja sodille. Uusi kohtuullisemman ja aidosti demokraattisen elämäntavan kulttuuri rakentuu ihmisille, jotka tuntevat itsensä.

Tietoisuustaitoja harjoittaen voimme saavuttaa tuoreita luovia psykologisia kauneuden, ihmeen ja mielen selkeyden kokemuksia, jotka ovat Rossien mukaan rinnasteisia geeniemme aktivoitumiselle ja tätä kautta voimme muovata itse omaa sisäistä hermoverkostoamme. Hienosti sanottuna hyödynnämme aivojemme muovautuvia ominaisuksia. 

Tapulikokemuksemme voivat syntyä vaikka unissamme, valveunissamme tai taiteellisissa prosesseissa.  Voimme aktiivisesti muokata suuressa määrin hermostoverkostojamme, geenejämme ja kantasolujemme aktivoitumista. Biologiamme on riippuvainen siitä, millaisia sisäisiä kokemuksia elämässämme luomme.  Näitä voimme muokata mm. meditaation, luovien prosessien ja kulttuuristen rituaalien avulla. Me voimme suuressa määrin säädellä geeniemme aktivoitumista, vaikka emme tietenkään voi hallita niitä täydellisesti. Joskus kaikesta sisäisestä työstä huolimatta, sairaus on kohtalomme.

Itsensä tiedostamisen näkökulmasta katsottuna alkuperäiskansojen parantavat rituaalit, kuten itkuvirret, eivät ole olleet todellakaan typeryyttä vaan suurta viisautta. Kun ne saavat rinnalleen länsimaisen tieteen luoman kehittyneen realiteettitajun, mahdollistuu meillä kulttuurinen muodonmuutos, jonka kautta voimme saavuttaa yhä tasapainoisempaa ja rauhanomaista elämäntapaa.  Ei ihme, että tällä hetkellä kulttuuri, taide, transsit, flow-tilat ja meditaatio elävät noususuhdannetta!

Itsensä tiedostaminen alkaa siitä, että suhtaudumme avoimen uteliaastityhjällä päälläerilaisiin ajattelumalleihin ja maailmankatsomuksiin. Jokainen voi hyödyntää omia luovia lahjojaan itsensä tiedostamiseen. Päivittäinen tietoisuustaitojen (meditaatio, mielikuvaharjoitukset, itsehypnoosi, jooga, luovat terapeuttiset harjoitukset jne. ) ovat tie laajempaan tietoisuuteen.  Jokainen voi löytää omat, juuri itselle parhaiten sopivat, menetelmät. Mielikuvituksemme, mielikuviemme tuottama uusi muoto, on  tie, joka  luo meissä jatkuvasti uutta tiedostamista. Olemmeko sisäisessä työssämme onnistuneet tahi emme, elämämme laatu tekoinemme on suurin näyttömme.

Sisäinenteattteri – Luova kirjoittaminen tietoisuustaitona peruskurssi Helsingissä.