Luovista transseista ja hyväksyvästä läsnäolosta, osa 2

Stephen Gilligan tekee mielenkiintoisen jaottelun tiedostamisen eri maailmoista.  Siinä yhdistyy sekä länsimainen terapeuttinen perinne idän filosofioihin.

Käytän seuraavassa hänen jaotteluansa, jota täydennän omine tietoineni, olettamuksineni  ja kokemuksineni. Gilliganin ajatukset istuvat hienosti Sisäiseen teatteri-kirjoittamiseen, jossa harjoitamme tietoisuustaitoja katalysoimalla mielikuvituksemme avulla esiin erilaisia tilojamme. Niitä sitten nimeämme, ja annamme sisäiselle draamallemme spontaanin vertauskuvallisen muodon kirjoittaen. Teemme huonosti tuntemia puoliamme itsellemme tutuiksi.

Sisäinen teatteri  on siis eräs tapa harjoittaa tietoisuustaitoja mutta myös muodonmuutoksellista oppimista. Gilliganin mukaan luova transsi on oppimistila.  Prosessissamme hyödynnämme kaikkia  ihmistietoisuuteden maailmoja, alkuperäistä tietoisuutta, luovaa mieikuvitusta ja tietoista klassista rationaalista tiedostamista.  Tietoisuustaitojen opettaja voi olla tietysti terapeutti, mutta ennen kaikkea hän on henkinen valmentaja.

IHMISTIETOISUUDEN MAAILMAT

1)  Alkuperäinen tietoisuus (original consciousness)

Buddhalaisuudessa tämä on tyhjä tila, se jossa kaikki syntyy ja johon kaikki menee.  Se on tietoisuuden valo. Kristinuskon ystävänä kutsun tätä tilaa puhtaaksi Rakkaudeksi tai Jumalaksi.  Esimerkiksi Lectio Divinassa, länsimaisessa mietiskelyperinteessä, voidaan saavuttaa tietoisuuden tiloja, joita kutsutaanLevoksi Jumalassa“.  Sulaudumme hetkeksi  mietiskellen Jumaltietoisuuteen.

Ateisti voi kutsua tätä vaikka ihan vain alkuperäiseksi tietoisuudeksi.Psykoanalyyttisessä perinteessä se on terapeuttinen tyhjä tila, jossa kriittinen puoli hellittää, ja mieli avautuu spontaaneille uusille mielleyhtymille. Lectio Divinaa voi mainiosti harjoittaa, vaikkei uskoisikaan Jumalaan. Riittää että uskomme tai haluamme uskoa rakkauteen. Jotta luovuutemme avautuu, on meidän avattava yhteytemme tähän tietoisuuteen, siihen jolla ei ole sanoja.

Voit avata kanavaa alkuperäiseen kokemukseen  erilaisilla transseilla,  mm. itsehypnoottisin ja hyväksyvän läsnäolon harjoituksin. Kun suhtaudut ajatuksiisi kuin pilviin taivaalla, jotka tulevat ja menevät, siirryt nk. metakognitiiviseen tilaan.  Sama tila saavutetaan myös länsimaisesta perinteestä peräisin olevilla menetelmillä kuten pysähtymällä luovaan taideprosessiin tai mietiskelyyn.

Olen sitä mieltä, että luova prosessi itsessään voi kuljettaa meidät alkuperäiseen tietoisuuteen.  Se voi aueta vaikka Carl Jungin aktiivisella mielikuvituksella (Jung kyllä oli opiskellut runsaasti itämaisia filosofioita), luovalla Sisäinen teatteri kirjoittamisella, terapeuttisella tanssilla, kuuntelemalla musiikkia tai vaikkapa Lectio Divinalla. Carl Jung itse avasi luovan kanavansa palaamalla lapsuuden leikkeihin. Taide sinänsä voi kuljettaa meidät alkuperäiseen kokemukseen. Tällöin voimme puhua myös tapulikokemuksista.

2)  Luova tiedostamaton mieli (creative or quantum consciousness)

Kun olemme yhteydessä muodonmuutoksellisesti luovaan tietoisuuteemme, löydämme itsestämme parhaat puolemme. Löydämme itsellemme vähitellen itseämme kunnioittavat terveet elämän tavat, olemme toisiamme parantavia ja auttavia. Eri uskonnolliset ja filosofit ovat antaneet tälle maailmalle erilaisia nimiä: (Pyhä) henki, elämänvoima, shakti, chi, divine consciousness ja prajna.

Luova, generatiivinen transsi syntyy, kun uskallamme heittäytyä tilaan, jossa tyhjennämme ensiksi mielemme kaikista sisällöistä, ja sitten antaudumme tietoisuuden luovaan leikkiin. Jotta visionäärinen luovuutemme aukeaa, täytyy meidän avata kanavamme alkuperäiseen tietoisuuteemme.

Pidämme auki kanavan alkuperäiseen tietoisuuteemme, ja kas luova tiedostamaton mielemme alkaa antaa uutta (taiteellista) muotoa ajatuksillemme. Kysymys on oikeastaan muodonmuutoksellisesta oppimisesta.  Gilligan kirjoittaa, että nk. superasemassa (superposition) voimme nähdä kaikki tilamme samanaikaisesti.  Kun tietoisuustaitomme kehittyvät, opimme antamaan muotoa ongelmallisille tiloillemme (vaikkapa viha, pelko, kyynisyys jne.) ja voimme integroida, ne eheämmäksi osaksi itseämme. Hyvin voidaksemme meidän on oltava hyväksyvässä suhteessa näihin varjoihimme, ja voimme oppia kanavoimaan niiden energian johonkin hyödylliseen.

Mikäli olemme tyytymättömiä nykyiseen elämäämme hallitsevaan tietoisuuden tilaan, on mahdollista luovan mielikuvituksen avulla oppia valitsemaan elämäämme tyydyttävämpiä tiloja.  Luovassa tiedostamattomassa voimme elää sekä menneisyyttämme että tulevaisuuttamme tässä ja nyt.

Luovassa tiedostamattomassa kelluessamme näkökulman vaihtamisen taitomme kehittyvät. Muokkaamme itsemme joka päivä uudestaan aina vain kauniimmaksi mandalaksi. Mandalassa ristiriitaiset sisäiset näkemyksemme voivat muodostaa kauniin kokonaisvaltaisen kuvion.  Tulemme tietoiseksi lukemattomista mahdollisista maailmoista, jotka voivat olla samanaikaisesti voimassa  ja ymmärrämme identiteettitarinammekin muodostuvan erilaisista selityksistä.  Voin kirjoittaa kymmeniä tarinoita itsestäni, jotka ovat tosia, mutta joissa leikin erilaisilla kausaalisuhteilla ja vertauskuvallisilla maailmankuvilla.  (Olen pieni tyttö, joka on kulkenut elämäänsä väärissä saappaissa. Olen rypistynyt keski-ikäinen nainen, joka nuorena kärsi mm. syömishäiriöstä. Olen rikas maatilallinen,  Kuumun kuningatar.)

3)  Klassinen maailman kuvatietoinen mieli

Tämä on materialistinen, käsinkosketeltavaa maailmaa havainnoiva tietoisuus, se joka analysoi maailmaa kriittisesti ja realistisesti,  siten kuin se toimisi vain newtonilaisella fysiikalla. Se sisältää dualistisen ajatuksen siitä, että joku asia on joko totta, tai sitten se on ei-totta. Tämä maailma toimii perinteisellä luonnontieteellisellä ajatuksella, lineaarisella aikakäsityksellä ja yksinkertaisella kausaalisella logiikalla. Kaikilla tapahtumilla on selkeät syynsä ja seurauksena.

Jotta luovien meditaatio- ja mietiskelyprosessien tuottamilla luovilla oivalluksella on arvonsa, on sen siirryttävä klassiseen maailmaan. Tietoisuustaidoilla on siis arvoa sikäli mikäli, oivallukset on eletty hyväksi yhteisölliseksi elämäksi. Pelkällä mietiskelyllä emme paranna maailmaa. Mietiskelyn mukaan tuomat oivallukset on pystyttävä kriittisesti arvioimaan, ja elämään klassisen maailman tapahtumiksi.  Tiedostamaton mielemme kun on sekä jäteastia että aarreaitta. Se ei tuota pelkästään jalokiviä.

Länsimaisen tieteen ansio on ollut, että sen avulla on kehitetty ihmisen kollektiivista realiteettitajua. Keskiajalla ihmiset osasivat ehkä paremmin käyttää alkuperäistä tietoisuutta ja luovaa mielikuvitusta, mutta heiltä puuttui realiteettitaju. Väitteeni on, että heillä oli enemmän intuitiivista viisautta mutta myös intuitiivista tyhmyyttä. Yltiörationaalisella länsimaisella ihmisellä on ollut valitettavasti  kadoksissa kosketus omaan ruumiiseen ja sen intuitiivisen viisauteen, mutta onneksi myös monilla tyhmyyteen. 

Tietoisuustaitoja omaavalla nykyihmisellä on  yhä enemmän mahdollisuuksia peilata intuitiivinen ruumiillisten tunnetilojen viisaus hyvään realiteettitajuun. Henkilökohtaisesti uskon tietoisuuden evoluutioon, ja siihen, että ihmistietoisuus laajenee koko ajan.

Elämme mielenkiintoista aikaa, kun hyvän realiteettitajun omaaville ihmisille tarjoutuu yhä enemmän tilaisuuksia kehittää omia  tietoisuustaitoja. Voimme lähteä muodonmuutokselliselle oppimismatkalle. Prosessissamme voimme hyödyntää sekä alkuperäistä tietoisuutta että luovaa tiedostamatonta mieltä.

TIETOISKU 1 – Tietoisuustaitoja terveydenhuollon ammattilaisille ja asiakkaille

1. Mitä tietoisuustaidot ovat?

Tietoisuustaitoja voi harjoittaa kolmella eri tavalla. Jaotteluni olen omaksunut amerikkalaiselta psykiatrilta James Gordonilta.

KOLME ERI TAPAA HARJOITTAA TIETOISUUSTAITOJA

1. Keskittymismeditaatio

Ihminen keskittyy johonkin äänteeseen (esim. om), kuvaan (kynttilän liekki), tai sanaan tai sana pariin (Ave Maria). Keskittymismeditaatioita on harjoitettu kaikissa suurissa uskonnoissa.

2. Tietoinen läsnäolo (vipassana).

Ihminen keskittyy tähän hetkeen. Hän tulee tietoiseksi tunteista, ajatuksista ja tuntemuksista, joita keskittyneessä tilassa ilmaantuu mieleen. Ihminen löytää nk. metakognitiivisen aseman tietoisuutensa sisältöön, eli hän kykenee yhä paremmin ohjaamaan tunnetilojansa, ilman, että hän samaistuu niiden sisältöihin.

3. Ekpressiivinen meditaatio.

Tähän sisällytän mm. erilaiset ohjatut mielikuvaharjoitukset, terapeuttisen tanssin, kuvataiteen ja musiikin sekä myös monet kristilliset rukoukset (rukoukset, joissa on voimaannuttavia mielikuvia esim. viheriöivistä laaksoista ja linnuista). On hyvä muistaa, että länsimainen psykoterapiakin on lähtenyt kehittymään juutalaiskristillisistä sielunhoito-, rukous- ja meditaatioperinteestä.

Tietoisuustaidot facebookissa.

Päästä aivosi tanssimaan sen kaikkiin ihaniin rytmeihin!

Jotta ymmärtää luovaa tietoisuustaitoa, sellaista kuin esimerkiksi Sisäinen teatteri on, täytyy ymmärtää aivojen erilaisia rytmejä. En rupea tässä nyt sen tarkemmin selittelemään niitä, vaan pistän tähän yhden kuvan, josta selviää jo paljon aivojen eri taajuuksien olemuksesta. (Innostunut lukija voi käydä lukemassa  Beltasaarin blogista syvempää ymmärrystä aivosähkökäyrien rytmeistä.)

kuva: alekseyzuavlov.com

Kulttuurimme on leikannut meidät irti kehostamme. Käytännössä tämä merkitsee sitä, että meitä ei opeteta kulkemaan luontevasti erilaisissa tietoisuuden tiloissa.  Tämän taidon kyllä  lapsi vielä osaa.

Meille aikoinaan opetettiin, että lapsi on aina hypnoosissa; hän kykenee menemään hypnoottisen mielikuvia tuottavaan tilaan ilman ongelmia. Hän osaa leikkiä erilaisissa satutodellisuuksissa ja hän oppii tätä kautta asioita. Näin on, kunnes hänet siirretään aikuisten maailmaan. Hänet opetetaan olemaan vain järkevissä gamma- ja betatiloissa.

Tietoisuustaidoissa, joihin luen myös reflektiiviset tunnetaidot, ihminen suo itselleen kaikki aivojen olemisen eri taajuudet. Esimerkiksi luovassa reflektiivisessä kirjoittamisessa, ihminen on etupäässä alfa-tilassa, mutta hän saa vierailla vapaasti myös muissakin aivorytmeissä. Voit peilata  mielikuvituksesi tuottamaa materiaalia järkeviin tiloihisi. Hetkeksi voit luovassa prosessissasi pudota thetarytmin tilaan, jossa näet vain tunnet tunteita ja näet mielikuvia ilman sanoja.

Delta-rytmissä oleminen on jokaisena päivänä tärkeä. Hyvä unirytmi on pohja mielenterveydelle.

Theta-oleminen on kokonaisuutemme pohja.  Se, että saavutamme tietoisen läsnäolon tiloja esimerkiksi ollessamme luonnossa tai meditoiden, antaa meille tilaisuuden oman syvimmän alitajunnan, ruumiimme kokemusten, kuuntelulle. Oleminen ilman tietoisia ajatuksia, luo pohjan kokonaisvaltaiselle viisaudelle ja  intuition kehittymiselle. Osaamme kuunnella ruumiimme viisautta, emmekä mitätöi sitä. Kun thetan meditatiiviset tilat riistetään meiltä, leikataan meidät irti ruumiistamme.

Alfa-oleminen, reflektiivinen ja leikkivä minuus, on tärkeää, jotta tiedostamme omat arvomme ja uskomukset sekä niiden juuret.  Tämä on mielikuvaharjoitusten luova tila. Se on se psykodraamallinen tila, jossa lapset leikkivät, vaikkapa perheen erilaisia rooleja.

Sisäisessä teatterissa henkilöistämme persoonamme eri osat, ja lähdemme peilaamaan todellisuutta luovasti ja spontaanisti niiden eri näkökulmista käsin. Harjoitteleme sanoittamaan ja ohjaamaan mielikuviamme.

Alfa-olemisessa saamme olla monipuolisia omia itsejämme, sisäisine ristiriitoinemme. Tietoisen läsnäolon lähtökohta on, että opimme olemaan läsnä itsemme eri tiloille ja niiden ajatuksille. Tunnistamme tunnetilamme. Saan olla minä, eri puolineni ja niiden erilaisine ajatuksineen. Lakkaan torjumasta ajatuksiani. Osaan vähitellen yhä tietoisemmin valita, mikä tila kussakin tilanteessa ohjaa elämääni. Tällöin puhutaan metakognitiivisten taitojen kehittyisestä.

Betarytmissä oleminen, fokusoitunut tekemisen tila,  on tärkeää esimerkiksi omassa kliinisessä hammaslääkärin työssäni. Työni tekninen laatu voi kärsiä, jos putoan jatkuvasti alfa-tilaan. Minun täytyy olla läsnä potilaalleni ja  tekemiselleni, ja pitää huoli, että toimenpiteet etenevät oppimieni mallien mukaan.

Tarvitsen hammaslääkärin työssäni tietoista gammatilaa. Aktiivinen tietoinen ajattelu luo pohjan rationaaliselle ajattelulle. Kun ihmisillä on oppimishäiriöitä ja huonosti kehittynyt realiteettitaju, heidän gammarytmissä olemisensa on häiriintynyt. Tarvitsemme hyvää realiteettitajua, jotta voimme analysoida, millaisia asioita toisten ja oman tietoisuutemme muut tilat ovat tuottaneet.  Alitajuntamme tuottaa paitsi aarteita, myös paljon puhdasta roskaa.

Liiallinen gammassa oleminen tekee meistä vatvovia. Tutkimme asioita vain jäykistä totunnaisista ajattelutavoista käsin ja näin ahdistumme. Luovat ongelmanratkaisut syntyvät alfa- ja thetatiloissa.

Sisäinen teatteri on facebookissa.