luovuus

Tunneäly ja tietoinen läsnäolo

| katisar

Minua on jo pitkään häirinnyt tämä sana hallinta-sana, jota mielestäni käytetään aivan liikaa meidän kulttuurissamme. Elämää ei voi minun mielestäni hallita. Yksi banaaninkuori väärässä paikassa voi muuttaa koko elämämme. Tunnetiloja ei voi myöskään hallita, vaan me voimme henkisestä kasvaa. Tämän jälkeen voimme yhä enemmän ohjata valinnoillamme, annammeko erilaisten tunnetilojemme hallita meitä. Otamme vastuun elämämme ohjauksesta. Ryhdymme tunnistamaan ja säätelemään erilaisia sisäisiä kokemustilojamme.

Kun sain aikoinaan melanoomadiagnoosini, en oppinut hallitsemaan kauhuani, enkä myöskään sitä voittanut. Sen sijaan opin hyväksyvästi läsnäollen ohjamaan sitä. Opin tuntemaan Melanomakukan, ja sen tunnistin sen mukanaan tuoman Kalma-Kallen. Kalma-Kalle kiusasi muuten minua jo joskus teini-ikäisenä paniikkikohtauksilla.

Mietin usein, että olemme olleet tunnekylmä kulttuuri, jossa meille ei ole opetettu tunneälyä. Meidät on opetettu siihen, että tunteita ei saa näyttää ja pahat ilkeät fiilikset täytyy torjua. Täytyy AINA käyttäytyä sivistyneesti.  Tämä sivistys ei kuitenkaan kasva tunteiden torjunnasta, siis siitä, mitä meille valitettavasti on äidinmaidossa juotettu.  Sen sijaan se kasvaa siitä, että teemme tunnetilamme itsellemme tutuiksi.

Tietoisuustaidot ovat keskeisin osa näitä tunnetaitoja. Luen näihin taitoihin paitsi hyväksyvän tietoisen läsnäolon myös sen, että opimme antamaan (taiteellista) muotoa tiloillemme. Opimme työstämään erilaisia tunnelatautuneita kokemustiloja, joita olemme omaksuneet elämämme varrella.

kirjat

Lähtökohta mielenrauhalle on hyväksyvä läsnäolo, se että juurrutamme itsemme: kykenemme meditaatioharjoitusten kautta yhä paremmin keskittämään huomiotamme haluamaamme kohteeseen. Mielemme tarvitsee rauhoittumisen kyetäkseen kehittämään tunneälyä, jota käytä kykenemme näkemään asiat yhä selkeämmin.

Tunteissa on kysymys energiasta. Kun meillä on tunteita, elämme. Väitän, että kun antaudumme mielen keskittämisharjoitusten jälkeen tunteillemme, avaamme tien aitoon elämään, jossa voimme toteuttaa luovuuttamme omalla ainutkertaisella tavallamme. Lakkaamme olemasta vain oppiamme toisten ihmisten klooniyritelmiä. 

Läpi elämän, päivästä päivään, koemme erilaisia tunnelatautuneita tiloja.Voi olla ärtymystä, kun kaikki ei mene niin kuin oli tarkoitus, voi olla vihaa, kun joku toimii moraalisesti mielestämme epäoikeudenmukaisesti, voi olla iloa, kun kaikki menee hyvin jne. Emme voi fyysisesti emmekä henkisesti hyvin, jos esimerkiksi viha täyttää joka päivä yksipuolisella näkökulmallaan mielennäyttämömme.

Meidän mielemme on päivästä toiseen erilaisten kokemustilojemme ihmeellinen ja kiehtova näyttämö. Kokemustilamme ja niiden tunteet ovat näytelmämme energiaa. Tunneälyä on se, että tunnistamme, mikä tiloistamme hallitsee tällä hetkellä näyttämöämme. Jatkuvasti improvisoituva näytelmämme on jumissa, silloin kun joku ikävä kokemustilamme kaappaa pitkäksi aikaa näytelmämme.

On tunneälyä sekin, se että osaamme toimia, silloin kun joku ikävä kokemustila meinaa monologillaan omia näyttämömme. Meidän ei tarvitse jäädä alakuloisen tai vihaa täynnä olevan tilamme vangiksi. Meidän ei tule myöskään sulkea väkisin tätä tilaa näyttämömme ulkopuolle. Joskus tarvitsemme ohjaajaksi kasvamiseen ulkopuolista apua (terapiaa tai terapeuttista ryhmää), mutta joskus voimme onnistua tässä hommassa ihan itse. Vie valtavasti energiaa yrittää pitää joku tiloistamme näyttämömme ulkopuolella. Tämän tilan energian saamme itsemme käyttöön, kun emme torju tilaamme.

Kutsumme  kaikenlaiset kokemustilamme näytelmäämme uteliaana tervetulleeksi! Kas, sieltä se taas saapuu, tämä alakuloinen ystäväni. Aistimme, havainnoimme ja tutkimme tilaa leikillisellä ja avoimella mielellä.Millaiselta se näyttää ja mitä se ajattelee maailmasta. Sitähän tämä Sisäinen teatteri on – oman mielen erilaisten tunnetilojen tiedostamista ja leikillistä, tutkivaa, suhdetta niihin. Erilaiset kokemustilamme yhdessä auttavat meitä katsomaan asioita useammasta eri näkökulmasta. Ja kas, mitä enemmän tutkimme tilojamme, sitä paremmin ne alkavat tekemään yhteistyötä keskenään. Tilamme yhdistyvät, integroituvat, yhä paremmaksi tiimiksi.

Olin vuosia työuupumuksessa ja kärsin kroonisista unihäiriöistä. Kun muutin tämän elämääni kiusaavan alakulon rouva Otsarypyksi, ja tein sen näkyväksi sen muiden kavereiden kanssa, muuttui elämäni. Lakkasin torjumasta tunteitani vain tein niistä ystäviäni, ja aloin antaa sisäiselle kokemuksellinen muotoa kirjoittaen. Oikeastaan tämä nykyinen kirjoittaminen on jatkoa sille. En osaa elää enää ilman kirjoittamista. Kirjoittamisesta on tullut elämääni rikastuttava voima.

Sisäiset ystäväni ovat olleet tärkeitä yhteistyökumppaneitani myös syöpieni aikana, silloinkin, kun uusi vieras, Melanoomakukka tuli elämääni.

Elämme parhaillaan kulttuurissamme käännekohtaa, näin uskon. Tietoisuustaidot muuttavat lähi vuosikymmeninä koko elämäntapamme. Olemme siirtymässä kognitiivisesti jäykästä , ulkoista tietoa ylikorostavasta ajasta, luovempaan uuteen aikaan. Tässä kulttuurissa ihminen saa olla jälleen sisäinen. Hän ottaa asiantuntijuuden omasta kehomielestä itse itselleen.  

 
Luulen, että uusi aikamme tulee olemaan hauskempaa ja luovempaa, mutta vähemmän tuhlailevaa.  Jotta tähän päästään, tarvitaan paljon yhteistä hyvää tahtoa. Olemme  esimerkiksi puhuneet vuosikymmeniä potilaslähtöisestä hoitamisesta, mutta todellinen potilaslähtöisyys alkaa siitä, että ihminen itse ottaa vastuun omasta tietoisuudestaan, terveydestään ja käyttäytymisestään.  Tässä luovassa uudessa kulttuurissa asiantuntijat ovat yhä enemmän valmentajia ja opettajia, eivätkä he ratko ongelmiamme, esimerkiksi terveysongelmia, vaan ratkomme heidän avustuksellaan niitä ihan itse. 
 ++++++
Sisäinen teatteri koulutus Helsingissä 22.-23.8.204.
Advertisement

Luovista transseista ja hyväksyvästä läsnäolosta, osa 2

| katisar

Stephen Gilligan tekee mielenkiintoisen jaottelun tiedostamisen eri maailmoista.  Siinä yhdistyy sekä länsimainen terapeuttinen perinne idän filosofioihin.

Käytän seuraavassa hänen jaotteluansa, jota täydennän omine tietoineni, olettamuksineni  ja kokemuksineni. Gilliganin ajatukset istuvat hienosti Sisäiseen teatteri-kirjoittamiseen, jossa harjoitamme tietoisuustaitoja katalysoimalla mielikuvituksemme avulla esiin erilaisia tilojamme. Niitä sitten nimeämme, ja annamme sisäiselle draamallemme spontaanin vertauskuvallisen muodon kirjoittaen. Teemme huonosti tuntemia puoliamme itsellemme tutuiksi.

Sisäinen teatteri  on siis eräs tapa harjoittaa tietoisuustaitoja mutta myös muodonmuutoksellista oppimista. Gilliganin mukaan luova transsi on oppimistila.  Prosessissamme hyödynnämme kaikkia  ihmistietoisuuteden maailmoja, alkuperäistä tietoisuutta, luovaa mieikuvitusta ja tietoista klassista rationaalista tiedostamista.  Tietoisuustaitojen opettaja voi olla tietysti terapeutti, mutta ennen kaikkea hän on henkinen valmentaja.

IHMISTIETOISUUDEN MAAILMAT

1)  Alkuperäinen tietoisuus (original consciousness)

Buddhalaisuudessa tämä on tyhjä tila, se jossa kaikki syntyy ja johon kaikki menee.  Se on tietoisuuden valo. Kristinuskon ystävänä kutsun tätä tilaa puhtaaksi Rakkaudeksi tai Jumalaksi.  Esimerkiksi Lectio Divinassa, länsimaisessa mietiskelyperinteessä, voidaan saavuttaa tietoisuuden tiloja, joita kutsutaan “Levoksi Jumalassa“.  Sulaudumme hetkeksi  mietiskellen Jumaltietoisuuteen.

Ateisti voi kutsua tätä vaikka ihan vain alkuperäiseksi tietoisuudeksi.Psykoanalyyttisessä perinteessä se on terapeuttinen tyhjä tila, jossa kriittinen puoli hellittää, ja mieli avautuu spontaaneille uusille mielleyhtymille. Lectio Divinaa voi mainiosti harjoittaa, vaikkei uskoisikaan Jumalaan. Riittää että uskomme tai haluamme uskoa rakkauteen. Jotta luovuutemme avautuu, on meidän avattava yhteytemme tähän tietoisuuteen, siihen jolla ei ole sanoja.

Voit avata kanavaa alkuperäiseen kokemukseen  erilaisilla transseilla,  mm. itsehypnoottisin ja hyväksyvän läsnäolon harjoituksin. Kun suhtaudut ajatuksiisi kuin pilviin taivaalla, jotka tulevat ja menevät, siirryt nk. metakognitiiviseen tilaan.  Sama tila saavutetaan myös länsimaisesta perinteestä peräisin olevilla menetelmillä kuten pysähtymällä luovaan taideprosessiin tai mietiskelyyn.

Olen sitä mieltä, että luova prosessi itsessään voi kuljettaa meidät alkuperäiseen tietoisuuteen.  Se voi aueta vaikka Carl Jungin aktiivisella mielikuvituksella (Jung kyllä oli opiskellut runsaasti itämaisia filosofioita), luovalla Sisäinen teatteri kirjoittamisella, terapeuttisella tanssilla, kuuntelemalla musiikkia tai vaikkapa Lectio Divinalla. Carl Jung itse avasi luovan kanavansa palaamalla lapsuuden leikkeihin. Taide sinänsä voi kuljettaa meidät alkuperäiseen kokemukseen. Tällöin voimme puhua myös tapulikokemuksista.

2)  Luova tiedostamaton mieli (creative or quantum consciousness)

Kun olemme yhteydessä muodonmuutoksellisesti luovaan tietoisuuteemme, löydämme itsestämme parhaat puolemme. Löydämme itsellemme vähitellen itseämme kunnioittavat terveet elämän tavat, olemme toisiamme parantavia ja auttavia. Eri uskonnolliset ja filosofit ovat antaneet tälle maailmalle erilaisia nimiä: (Pyhä) henki, elämänvoima, shakti, chi, divine consciousness ja prajna.

Luova, generatiivinen transsi syntyy, kun uskallamme heittäytyä tilaan, jossa tyhjennämme ensiksi mielemme kaikista sisällöistä, ja sitten antaudumme tietoisuuden luovaan leikkiin. Jotta visionäärinen luovuutemme aukeaa, täytyy meidän avata kanavamme alkuperäiseen tietoisuuteemme.

Pidämme auki kanavan alkuperäiseen tietoisuuteemme, ja kas luova tiedostamaton mielemme alkaa antaa uutta (taiteellista) muotoa ajatuksillemme. Kysymys on oikeastaan muodonmuutoksellisesta oppimisesta.  Gilligan kirjoittaa, että nk. superasemassa (superposition) voimme nähdä kaikki tilamme samanaikaisesti.  Kun tietoisuustaitomme kehittyvät, opimme antamaan muotoa ongelmallisille tiloillemme (vaikkapa viha, pelko, kyynisyys jne.) ja voimme integroida, ne eheämmäksi osaksi itseämme. Hyvin voidaksemme meidän on oltava hyväksyvässä suhteessa näihin varjoihimme, ja voimme oppia kanavoimaan niiden energian johonkin hyödylliseen.

Mikäli olemme tyytymättömiä nykyiseen elämäämme hallitsevaan tietoisuuden tilaan, on mahdollista luovan mielikuvituksen avulla oppia valitsemaan elämäämme tyydyttävämpiä tiloja.  Luovassa tiedostamattomassa voimme elää sekä menneisyyttämme että tulevaisuuttamme tässä ja nyt.

Luovassa tiedostamattomassa kelluessamme näkökulman vaihtamisen taitomme kehittyvät. Muokkaamme itsemme joka päivä uudestaan aina vain kauniimmaksi mandalaksi. Mandalassa ristiriitaiset sisäiset näkemyksemme voivat muodostaa kauniin kokonaisvaltaisen kuvion.  Tulemme tietoiseksi lukemattomista mahdollisista maailmoista, jotka voivat olla samanaikaisesti voimassa  ja ymmärrämme identiteettitarinammekin muodostuvan erilaisista selityksistä.  Voin kirjoittaa kymmeniä tarinoita itsestäni, jotka ovat tosia, mutta joissa leikin erilaisilla kausaalisuhteilla ja vertauskuvallisilla maailmankuvilla.  (Olen pieni tyttö, joka on kulkenut elämäänsä väärissä saappaissa. Olen rypistynyt keski-ikäinen nainen, joka nuorena kärsi mm. syömishäiriöstä. Olen rikas maatilallinen,  Kuumun kuningatar.)

3)  Klassinen maailman kuva – tietoinen mieli

Tämä on materialistinen, käsinkosketeltavaa maailmaa havainnoiva tietoisuus, se joka analysoi maailmaa kriittisesti ja realistisesti,  siten kuin se toimisi vain newtonilaisella fysiikalla. Se sisältää dualistisen ajatuksen siitä, että joku asia on joko totta, tai sitten se on ei-totta. Tämä maailma toimii perinteisellä luonnontieteellisellä ajatuksella, lineaarisella aikakäsityksellä ja yksinkertaisella kausaalisella logiikalla. Kaikilla tapahtumilla on selkeät syynsä ja seurauksena.

Jotta luovien meditaatio- ja mietiskelyprosessien tuottamilla luovilla oivalluksella on arvonsa, on sen siirryttävä klassiseen maailmaan. Tietoisuustaidoilla on siis arvoa sikäli mikäli, oivallukset on eletty hyväksi yhteisölliseksi elämäksi. Pelkällä mietiskelyllä emme paranna maailmaa. Mietiskelyn mukaan tuomat oivallukset on pystyttävä kriittisesti arvioimaan, ja elämään klassisen maailman tapahtumiksi.  Tiedostamaton mielemme kun on sekä jäteastia että aarreaitta. Se ei tuota pelkästään jalokiviä.

Länsimaisen tieteen ansio on ollut, että sen avulla on kehitetty ihmisen kollektiivista realiteettitajua. Keskiajalla ihmiset osasivat ehkä paremmin käyttää alkuperäistä tietoisuutta ja luovaa mielikuvitusta, mutta heiltä puuttui realiteettitaju. Väitteeni on, että heillä oli enemmän intuitiivista viisautta mutta myös intuitiivista tyhmyyttä. Yltiörationaalisella länsimaisella ihmisellä on ollut valitettavasti  kadoksissa kosketus omaan ruumiiseen ja sen intuitiivisen viisauteen, mutta onneksi myös monilla tyhmyyteen. 

Tietoisuustaitoja omaavalla nykyihmisellä on  yhä enemmän mahdollisuuksia peilata intuitiivinen ruumiillisten tunnetilojen viisaus hyvään realiteettitajuun. Henkilökohtaisesti uskon tietoisuuden evoluutioon, ja siihen, että ihmistietoisuus laajenee koko ajan.

Elämme mielenkiintoista aikaa, kun hyvän realiteettitajun omaaville ihmisille tarjoutuu yhä enemmän tilaisuuksia kehittää omia  tietoisuustaitoja. Voimme lähteä muodonmuutokselliselle oppimismatkalle. Prosessissamme voimme hyödyntää sekä alkuperäistä tietoisuutta että luovaa tiedostamatonta mieltä.

Luovista transseista ja hyväksyvästä läsnäolosta, osa 1

| katisar

Muistaakseni jo 60-luvulla suomalainen nero psykologi, visionääri ja filosofi Lauri Rauhala  kirjoitti, että idän ja lännen henkiset perinteet tulevat vielä yhdistymään. Hän oli “hurahtanut” jo silloin meditaatioon. Tänä päivänä yhä useampi tiedostaa muuntuneet tajunnan tilat, ja jotkut osaavat jo taitavasti käyttää niitä hyväksensä hyvän elämän välineenä. Yhä harvemmalle tietoisuustaidot ovat enää mitään “huu-haata”. Minulle tietoisuustaidot, mukaan lukien meditaatio, ovat avautuneet vasta viimeisen kymmenen vuoden aikana. Tämän jälkeen olen sekä tiedollisesti että kokemuksellisesti pyrkinyt tutkimaan tietoisuustaitojen antia kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin edistämisessä.

Rauhalan lausumasta on nyt viitisenkymmentä vuotta ja hänen sanansa alkavat olla totisinta totta. Idän meditaatioperinteet ja lännen mietiskely- ja luovat transsit (hypnoositranssi, terapeuttinen flow-tila) alkavat yhä enemmän sulautumaan toinen toisiinsa ja muuntuneiden tajunnantilojen hyödyntäminen ovat tulossa kovaa vauhtia valtavirtalääketieteeseen.

Itseäni onkin häirinnyt, että monet ihmiset hakevat vastauksia elämäänsä vain idän perinteistä kuten buddhalaisuudesta. Välttämättä tämä ei ole pelkästään huono asia, mutta meidän ei pitäisi unohtaa lännen perinteitä.  Itselleni on helpompi ottaa lähtökohdaksi oman kulttuurin henkiset perinteet.  Minä tunnustaudun ajattelijaksi, joka ammentaa ensisijaiset oivalluksensa ja flowtilansa lännen mietiskelyperinteistä ja transseista.

Muuntuneiden tajunnantilojen hyödyntämistä eli tietoisuustaitoja voi oppia  siis myös omista länsimaisista henkisistä ja terapeuttisista perinteisistä. Toki mielelläni välillä maistelen idän perinteitä, mutta jotta tuntisin itseni juurevaksi, täytyy minun kasvattaa itseni kiinni suomalaiseen maahan ja länsimaiseen tietoperinteeseen.

Tässä blogi- tai ehkä pikemminkin esseekokoelmassa olen pohtiva muuntuneita tajunnantiloja siten, että tuon esille länsimaisen luovien terapeuttisten perinteiden viisautta.  Aktiivisesti peilaan mm. amerikkalaisen Stephen Gilliganin ajatuksia, sillä huomaan hänen ajattelunsa olevan tällä hetkellä lähimpänä omaani. Puhumme Gilliganin kanssa selkeästi yhteistä kieltä.  Molemmilla meillä on juuret hypnoosissa. Ja kummallekin meille on myös NLP ja tietoinen läsnäolo tuttuja.

Stephen Gilliganin lähtökohtana on ollut erityisesti ericsonilainen hypnoterapiaperinne. Minun ajatteluni on perustunut enemmän Ego State terapiaan, mutta ei ericsonilainenkaan hypnoosi ole minulle vierasta maata.  Anna ja hänen ystävänsä kirjoitti muuten jo yhden blogin liittyen Gilliganin generatiivisen transsiin (=uutta muotoa tuottava transsi) ja Joseph Campbellin erilaisiin elämänpolkuihin. Se löytyy täältä.

Sisäinen teatteri on eräs generatiivisen transsin erikoistapaus, itsehoidollinen menetelmä, joka hyödyntää generatiivista transsia.  Kyseessä on luova flow-tila, jossa ihminen tutustuu eri puoliinsa ja integroi niitä kirjoittaen. Jotta prosessi ei “pääse käsistä“, täytyy ihmisen ensiksi osata somaattisesti juurruttaa itsensä, ja päästä itsensä sitten flow-tilaan, generatiivisen transsiin.  Prosessi on tietoisen mielen ja tiedostaman mielen yhteistä tanssia. Sisäisessä teatterissa puhun generatiivisen transsin sijaan psykodraamallisesta trassista.  Se sopii erityisesti henkilöille, joilla on normaaleja elämäntaidollisia ongelmia.  Vakavat mielenterveysongelmat kannattaa hoitaa yhdessä asiantuntijan kanssa.

Generatiivista transsia tietoisuustaitona, voi hyödyntää monin eri tavoin.  Stephen Gilligan kirjoittaa, että generatiivista transsia voi käyttää “itsetranssina”, oma apumenetelmänä,  moneen eri tarkoitukseen.  Jotta ihminen voi elää luovaa ja onnellista elämää, kannattaa hänen harjoitella tätä kapasiteettiaan päivittäin ja eri tilanteissa. Prosessiin kuuluu mielen keskittäminen, positiivisen intention mielessä pitäminen, avautuminen ongelma-ajattelun ulkopuolelle. On tärkeää osata luovasti puuhastella sen kanssa, mitä ikinä tiedostamattomasta nousee,  ja osata hyödyntää sen tuottama aines. Olennaista on myös se, että prosessi on “kurinalaista flow-tilaa”: tiedostamattoman tuotamaa mielikuvitusmateriaalia peilataan koko ajan tietoisen puolen ajatuksiin.

Stephen Gilliganin tavoin ajattelen, että sekä tietoisen läsnäolon harjoitukset että generatiiviset transsit auttavat meitä virittäytymään itseemme.  Ne vapauttavat meissä kulkevia informaatio- ja energiavirtauksia.  Kun olemme kiinnittyneinä yksipuoliseen ongelma-ajatteluun, meidän kehomielessämme on neuromuskulaarinen eli lihashermostollinen lukkotila. Ongelmatilamme eivät ole siis irrallisia fyysisistä tiloista. Lukkotilat voivat aiheuttaa meissä paitsi mielenterveysongelmia myös ruumiillisia vaivoja.

Emme ongelmatilassamme pääse eroon siitä torjumalla sitä tai käyttämällä ajattelutapoja, jotka ovat osa ongelmaamme.  Moni yrittää epätoivoisesti rationaalisessa aikuisen järkevässä tilassa ratkoa ongelmiansa. Paradoksaalisesti ongelmamme ratkeavat parhaiten kun päästämme irti sovinnaisesta tavastamme ajatella.  Suhtaudumme hyväksyvästi kaikenlaisiin ajatuksiimme ja päästämme itsemme generatiivisen transsiin. Leikimme vaikkapa sitä, mitä hullutteleva puolemme on mieltä ongelmastamme.

Koska Stephen Gilligan on Milton Ericksonin oppilas, kerron teille nyt erään Ericksonin potilastarinan. Hänhän oli mestari opettamaan transsissa potilailleen menetelmiä, joissa ihmiset rikkoivat ennakkoluuloisia asenteitansa.
Milton Ericksonilla oli kerran asiakkaana nuori nainen, joka koki itsensä rumaksi ja vastenmieliseksi.  Naista häiritsi erityisesti se, että hänellä oli suuri rako etuhampaiden välissä.  Erickson antoi naiselle ensimmäiseksi kotiharjoitukseksi että hänen täytyi harjoitella “spruittaamaan” vesi etuhampaiden välistä johonkin kohteeseen.  Hieman hämmentynyt nainen totteli suurta ja kuuluisaa opettajaansa.
Nainen oli ihastunut työpaikallansa erääseen nuoreen mieheen, jonka hän kohtasi usein vedenjuontipisteessä.  Seuraava Ericksonin tehtävä antama tehtävä oli: Kun seuraavan kerran nainen törmäisi  nuoreen mieheen vesipisteellä,  piti  naisen suihkauttaa hampaiden välistä vesivana miehen päälle, ja lähteä tämän jälkeen juoksemaan kovaa vauhtia karkuun. Lopputulos näytelmästä oli, että jonkin ajan kuluttua nainen meni naimisiin tämän nuoren miehen kanssa.

Milton Ericksonista ja hänen potilaistaan on olemassa loppumaton määrä erilaisia tarinoita. Hän käytti hyväkeen leikillisyyttä eikä erottanut ihmistä ympäristöstään, vaan hän antoi myös toiminnallisia tehtäviä. Tämän naisen tapauksessa näyttää siltä, että leikillisyys toi ratkaisun ongelmaan, eikä ryppyotsainen psykoterapeuttisissa viitekehyksissä pysyminen. Ongelmallisten ajattelumallien ytimessä on usein kognitiivisesti jäykät yksipuoliset ajattelumallit. Monet ongelmat ratkeavat, kun uskallamme lähteä leikittelemään erilaisilla puolillamme päästäen itsemme generatiiviseen transsiin säilyttäen kuitenkin kosketuksen myös tietoiseen, aikuseen rationaaliseen puoleemme.. 

Ei ihme, että luovat terapeuttiset luovat menetelmät ja tietoisuustaidot elävät parhaillaan noususuhdannetta.  Mikä parasta, voimme itse hyödyntää muuntuneita tajunnantilojamme, luovia transseja ja erilaisia meditaatiota, katalysoidaksemme itsessämme myönteistä tietoisuuden muodonmuutosta ja onnellisempaa elämää.

Ennustan, että tulevaisuudessa yhä keskeisemmässä asemassa tulee olemaan terveysvalmentajat, jotka auttavat asiakastaan avaamaan myönteistä tietoisuuden muodonmuutosta katalysoivan meditaatio- ja/tai transsitilan. Näyttää siltä, että parhaillaan sairauskeskeinen kaiken medikalisoiva ajattelu elää laskusuhdannetta ja tietoisuustaitokeskeinen terveysajattelu noususuhdannetta. Yhä enemmän alkaa olla tutkimustulosta siitä, että tietoisuustaidoilla – muuntuneita tajunnantiloja hyödyntävillä menetelmillä – on sairauksia ennaltaehkäisevä vaikutus sekä immuunivastetta parantava vaikutus. Tästä huolimatta ei ole pelkoa siitä, että länsimainen lääketiede olisi joutumassa työttömäksi. Ehkä voimme kuitenkin katkaista nousevan sairastuvuuskiertemme tuoreilla uusilla ja hyvin vanhoilla ajattelumalleilla.

Sisäinen teatteri on facebookissa.

Mitä muuta ikä onkaan kuin mielentila!

| katisar

William James, 1800-luvun lopun amerikkalainen merkittävä ajattelija, filosofi ja psykologi, on sanonut: “Neurous… se on vain hiukan enemmän kuin kykyä havainnoida todellisuutta epätavallisella tavalla.” (‘Genius…means little more than the faculty of perceiving in an unhabitual way.’)

Miksi puhun yleensä mieluimmin tietoisuustaidoista kuin vain hyväksyvästä läsnäolosta? Siksi, että olen huomannut, että tavallisesti kun puhutaan hyväksyvästä läsnäolosta, unohdetaan usein sen toinen olemus, kyky rikkoa vanhaa ja luoda uusia näkökulmia, luokitteluja ja ajattelumalleja.   Liian monet ajattelevat hyväksyvän läsnäolon pelkästään passivisena olemisen tilana, joka sekin on tärkeää osa tietoisuustaitoja sinänsä.  Kyky vanhasta irrottautumiseen ja hiljaisuudessa olemiseen on luovien uusien taiteellisten muotojen ja ajattelumallien lähtökohta.

Luen tietoisuustaitoihin sekä passivisen hyväksyvän läsnäolon että  tämän luovan aktiivisen asenteen.  Uskallamme hyödyntää erilaisia tapojamme havainnoida, luokitella ja  tulkita todellisuutta. Käytämme hyväksi erilaisia mielentilojamme tai minätilojamme, kuten Sisäisessä teatterissa tehdään(mindsets). 

Hyväskyvästi läsnäoleva ihminen Ellen Langerin mukaan:
1)  Kykenee luomaan uusia kategorioita.
2)  On avoin uudelle informaatiolle.
3) Avautuu useammelle erilaiselle näkökulmalle.
4)  Huomio on enemmän prosessissa kuin lopputuotoksessa.
5)  Luottaa intuitioon.

Kun kansalaisella ei ole tietoisuustaitoja, emme katso asioita tuoreella tavalla, vaan jäykästi takertuneina oppimiimme jäykkiin ajattelumalleihin ja kategorioihin.  Kun esimerkiksi näemme vieraan ihmisen, luokittelemme hänet ulkoisten vihjeiden perusteella tiettyihin luokkiin (uskonto, rotu, sosiaalinen luokka jne.) emmekä kohtaa häntä uteliaasti ainutkertaisena ihmisinä.

Kun uskomme vanhusten olevan sairaita ja kompuroita, meistä itsestämme helpommin tulee sellaisia.  Ellen Langer teki vuosikymmeniä sitten kuuluisan kokeensa, jossa hän sijoitti vanhuksia takaisin 50-luvun elämään.  Heidän toimintaympäristössä oli 50-luvun lehtiä, autoja, radioita, huonekaluja jne. He alkoivat leikkiä olevansa 50-luvulla.  Tässä ympäristössä vanhusten sekä fyysinen että  psyykkinen terveys koheni kolisten.  Uskomuksemme todellisuudesta voivat kuljettaa  joko terveyttämme vahingoittavaan tai parantavaan suuntaan.

Saavuttaessamme tietoisuustaitoja, uskallamme jatkuvasti kyseenalaistaa vanhoja luokittelujamme, ja rakennamme uusia sellaisia kohtaamalla asioita uteliaasti ja avoimena.  Mielettömyytä (mindless) versoaa siitä, että sovellamme jäykkiä luokitteluja, ilman että otamme asiayhteyttä huomioon. Tietoisuustaitomme kehittyvät, kun emme ota oppiamme luokitteluja automaatioina, vaan kyseenalaistamme ja leikittelemme erilaisilla näkökulmilla ja ajattelumalleilla. Sisäinen teatteri on eräs tapa harjoittaa tätä leikillisyyttä. 

Tietoisuustaitojen avulla joustavuutemme ja kimmoisuutemme lisääntyy. Uskallamme ottaa leikkivän taiteilijan asenteen elämään.

Leikkivänä, luovana ja uteliaana asenteena, hyväksyvä läsnäolo muistuttaa paljon aloittelijan asennetta.  Katsomme kohdetta kuin näkisimme sen ensimmäisen kerran, ilman minkäänlaisia ennakkoluuloja ja -etukäteisoletamuksia. Uskallamme päästää itsemme erilaisten näkökulmien leikkiin.

New York timesissa oli puolisen vuotta sitten hieno artikkeli Ellen Langerin kokeista ja ajatuksista.

Sisäinen teatteri – kirja löytyy mm. täältä.  Sisäisellä teatterin facebook-ryhmä.

Ajatuksia apinamielestä ja toivosta

| katisar

Syövän jälkeen, 2010 vuoden tienoilla aloin syvällisemmin oivaltamaan, mistä tietoisuustaidoissa on kysymys.  Buddhalaisuudesta puhutaan apinamielestä (moneky mind), kun kuvataan tietoisuutta, jota ihminen ei itse ohjaa.  Ajatukset loikkivat tällöin satunnaisesti tunnetilasta toiseen.  Ne hyppivät kuin kesyttämättömät apinat puissa.

Kun apinamieli näkee mädän omenan maassa, tulee hänelle mieleen omenasiideri, josta puolestaan hänelle tulee mieleen ensimmäinen känni.  Tästä hänelle tulee mieleen oksentaminen ja edellisvuotinen oksennustauti.  Josta hänelle puolestaan tulee mieleen paprika (oksennustauti tuli paprikan syönnin jälkeen) ja paprikasta puolestaan punainen väri.  Tästä puolestaan tulee mieleen, kuinka helposti hän punastuu, ja tästä tulee puolestaan nolo ja ahdistunut olo. Pitikö nyt taas tällaista ajatella, toteaa apinamieli.

sisakansi.indd

Tajusin vähitellen, että se mitä minun tulisi tehdä, on oman apinamieleni kesyttäminen. Tietoisuustaidot kuten, hyväksyvä läsnäolo eivät ole sitä, että ihminen lakkaa ajattelemasta.  Sen sijaan saavutamme  tietoisuustaidoillamme  oman tietoisuuteemme ohjauksen. Jokaisella on päivittäin mielessään apina-ajatuksia. Apina-ajatuksemme ei ole itseasiassa ongelma, muuta kuin silloin kun ajattelemme niiden olevan ongelma.  Meidän ei kannata jäädä pitkäksi ajaksi varsinkaan negatiivisten, elämämme katastrofoivien ajatusketjujemme vangiksi.   Osaamme tietoisuustaitojemme kehittyessä  katkaista automaattiset ajatusketjumme.

Mielemme on kuin pienilapsi, mitä enemmän yritämme sitä kontrolloida, sitä enemmän se heittäytyy hankalaksi. Vähitellen, tietoisuustaitojen kehittymisen kautta  yhä on mahdollista saada yhä parempi tunnetilojen ja niiden mielleyhtymien, ajatusten ja mielikuvien ohjaus. Bodattuamme aivoja tietoisuustaitoharjoituksilla, pystymme yhä paremmin kiinnittämään huomiomme tähän hetkeen.

Vähitellen kykenemme olemaan halutessamme tässä hetkessä ja toisaalta opimme tunnistamaan ja luokittelemaan päähän pälkähtäviä ajatuksia erilaisiin ajatusluokkiin.  Kas, sieltä tuli ahdistava ajatus, pelko, ja nyt huoli!  Alamme tunnistaa erilaisia uskomusjärjestelmiämme ja niihin liittyviä  tilojamme. Emme enää samaistu tunnetiloihimme, emmekä erehdy luulemaan ajatuksiamme tosiasioiksi. Yleensä nk. faktatkin ovat faktoja vain tietystä näkökulmasta käsin.  Paljon pahaa syntyy maailmassa, kun joku luulee tilojensa tuottamia ajatuksia tosiasioiksi.

Se, että opimme olemaan samaistumatta tunnetiloihimme,  on tärkeä taito. Tämä on erityisen tärkeää silloin, kun olemme sairaana.  Apina-ajatusten kesyttäminen ei tietenkään ole aina helppo tehtävä. Kun syöpädiagnoosin saa, voi mennä päiviä, viikkoja,  jopa kuukausia siihen, että saa kesytettyä omat villiintyneet ajatuksensa.  Vähitellen tietoisuustaidoista voi tulla osa elämäntapaa. Osaat sanoa ajatuksille, kiitos kuulin sinua, mutta nyt siirryn hengitykseen tai johonkin muuhun läsnäolon harjoitukseen.  Saat nopeammin itsesi levolliselle mielelle. Huonojen lähtökohtien, tuen ja tiedon puutteessa, toiset eivät onnistu siinä valitettavasti koskaan.

Tietoisuustaitoinen henkilö ei ole jäykkien opittujen  eikä myöskään satunnaisten ajatteluketjujensa vanki,  vaan hän osaa paitsi olla läsnä tässä hetkessä, hän osaa ajatella myös luovasti. Hän kykenee leikillisiin, hypoteettisiin uusiin mielleyhtymiin eikä ajattelua ohjaa automaattiset, kulttuurista omaksutut kyseenalaistamattomat uskomukset ja niiden  ajatteluketjut. Mikä parasta, jokaiselle on mahdollista löytää itsestään toivon tiloja, myös vakavan sairauden keskellä.

Jotkut kutsuvat leikillistä, monikeskuksista, älyä draamaälyksi.  Se on sitä samaa leikillisyyttä, jota lapsilla on.  He osaavat leikkiä erilaisilla rooleilla, ja he pystyvät oppimaan asioita tätä kautta. Tämä ei ole lineaarista vaan monikeskuksista ajattelua.

Ihminen ei vain muista (re-member, re-call) vaan hän kykenee myös muistelemaan luovasti menneisyyttä tässä hetkessä (re-create).  Ihminen aina muistellessaan muuttaa muistojansa, mutta voimme tehdä tätä muistojemme muokkausta tarkoituksellisesti.  Voimme muokata omaa kokemusmaailmaamme mielikuvitusta hyödyntävän oppimisen kautta. Alitajuntamme on kummallinen, se oppii mielikuvitusleikkien kautta. Se ottaa leikit todesta.

Edellinen esimerkkitapauksen omenaa ajatteleva  apinamieli on lineaarinen, hän ajatteli ketjuissa. Luova ajattelu on puolestaan monikeskuksista (kuten kirjoittaen tapahtuvassa Sisäisessä teatteirissa) asioiden prosessointia, uusia ajatuksia syntyy satunnaisesti  erilaisten merkitysyhteyksin spontaanissa improvisaatiossa. Useita, ketjuuntuneita, erilaisia tunnetiloja ja näkökulmia edustavia ajattelumalleja kulkee mielessä virraten, leikillisesti, tiuhasti, vuorotellen. Näin tulemme tietoiseksi eri tilojemme itseämme eheyttävistä ja rikkovista ajattelumalleista.  Tällaisesta leikkivästä  ajattelutavasta nousee uusia ideoita. Voimme esimerkiksi pohtia, onko syöpämme ystävämme, vihollisemme vai opettajamme.

Valitettavan monella kansalaisella, myös  nk. asiantuntijalla,  on edelleen apinamieli. Heidät on opetettu ajattelemaan kulttuurissamme vain yksikeskuksisissa lineaarisissa ketjuissa.  Jotta heidän ajatuksensa ovat ”oikeita”,  täytyy olla ainoastaan järkeviä, tieteellisiltä auktoriteeteilta lainattuja. Omia luovia  monipuolisia ja leikillisiä ajatuksia ei saa olla.  Toiset kansalaiset puolestaan omaavat melkoisen primitiivisiä ja taikauskoisia ajattelumalleja. Heidän ajattelunsa jäykkyys on toisenlaista.

Masentuneet ja vaikkapa sosiaalisista peloista kärsivät ihmiset ovat mestareita käyttämään mielikuvitustaan negatiivisesti, itseä vahingoittavasti. Tietoisuustaitoja omaava ihminen kykenee hyödyntämään ja ohjaamaan mielikuviaan itseä voimaannuttavaan suuntaan. Hän ei pyöritä päässään mokiaan, vaan hän kykenee leikkimään vaikka draamoilla, joissa sankari onnistuu toiminnassaan.  Negatiivisista ajattelumalleista ei pääse eroon kovinkaan helposti vain omalla tahdolla.  Hyvin usein ihminen tarvitsee asiantuntijatukea pystyäkseen siirtymään negatiivisen tunnetilansa ulkopuolelle. Joskus tarvitsemme toisen ihmisen kasvot, nähdäksemme oman sielumme. Kun pääsemme irti totunnaisista negatiivisista ajatuksista, täytyy meidän harjoitella päivittäin uusia toimintamalleja.  Muuten tipahdamme helposti vanhoin ajattelumalleihin.

Jotta pystymme peilaamaan tietoisuuttamme itseemme, täytyy meidän ensi luoda minuutemme turvallinen keskus toisen ihmisen kasvojen kautta. Meidän ei pidä mitätöidä masentuneen kokemusta ja haastetta.

Hypnoterapeuteille ja taideterapeuteille on päivän selvää, että ihminen voi kokemuksellisesti elää menneisyyttä uudestaan tässä hetkessä. Näin henkilö voi parantaa haavojaan tässä jä nyt. Se ei onnistu yksipuolisella rationaalisella ajattelulla,  tai asioiden yksisilmäisellä vatvomisella, vaan leikillisyydellä ja luovilla uusilla mielleyhtymillä. Samaan tapaan muuten voimme käydä myös tulevaisuudessa. Voimme elää mielikuvituksessa myös tulevaisuutta, jolla voi olla merkitystä tämän hetken valintoihimme.

Toivomme ei synny järjen avulla, vaan järjestä irti päästämällä. Jotkut puhuvat luovista tiloista tai muuntuneista tajunnan tiloista (meditaatio, transsitilat, luova flow, mietiskely). Mitä paremmin kykenemme ohjaamaan tietoisuustaidoillamme omaa sisäistä kokemustamme, sitä todenmukaisemmin näemme maailmaan.  Luova ajattelu vaatii rohkeutta, koska joudumme päästämään irti perinteisistä ajattelumalleistamme. Meidät on opetettu kouluissa hyvin usein vain  ajattelemaan samoja ajatuksia muiden ihmisten kanssa.

Ajat ovat onneksi kovaa vauhtia muuttumassa. Ei ihme, että tietoisuustaitoja ja draamaa ollaan tuomassa kouluihin, ne kun ovat mielenterveysosaamisen lisäämistä.  Tietoisuustaidoilla vaalimme meissä olevaa terveyttä ja tällä voi olla vaikutusta myös fyysiseen terveyteemme.

Toivovalmennuksessa hyödynnämme nk. kehomielimenetelmiä, joita opetetaan jo lukemattomissa amerikkalaisissa tiedekunnissa. Näitä itsehoidollisia menetelmiä ovat mm. tietoinen läsnäolo, ohjatut mielikuvaharjoitukset, kehotietoisuusharjoitukset ja peilaava kirjoittaminen sekä muut luovat terapeuttiset menetelmät. Tämän tyypiset tietoisuustaitomenetelmät luovat perustan ruumiimme oireiden kuunteluun,  apina-ajatusten ohjaukseen  ja tunnistamiseen sekä tätä kautta yhä suurempaan itsetuntemukseen.

Tietoisuustemme ohjaus ei tule ilmaiseksi. Joudumme päivittäin tekemään sisäistä työtä.Suomessa käsittääkseni näitä itsehoidollisia kehomieli-menetelmiä opetetaan lääketieteen opiskelijoille vielä valitettavan vähän.  Erään hammaslääketieteen kandin sanoin:  “Opiskelun kehto, tiedekunnan laitos, on kuin aikakone, joka vie ihmisen jonnekin menneisyyden kaukaiseen aikaan.”