Virtaava ja luova yhteisö – Tunnista tehottomat tilasi!

Kävin katsomassa eilen elokuvanInside out“.  Se oli mielestäni hyvä. Elokuvaa on kritisoitu asioiden yksinkertaistamisesta, mutta eikö ole hyvä tehdä kansantajuisesti asioita, jotta useampi ymmärtäisi asian? Tämä elokuva toi hauskasti esille sisäisen maailmamme monimuotoisuutta ja -tilaisuutta. Meitä kaikkia on moneksi!

Toivovalmennuksessa®  yhdistän erilaisia mielikuvaharjoituksia mindfulness harjoituksiin.  Tärkeä osa oman itsen tiedostamista on, että ihminen oppii paitsi tiedostamana itseään, keskittämään mieltään, myös ohjaaman erilaisia tilojansa.  Tilamme ovat moninainen joukko erilaisia rooleja ja opittuja muita käyttäytymismalleja. Kun opimme tiedostamaan omia tilojamme on mahdollista oppia säätelemään tilojamme.  

Toivovalmennuksen® tavoite on edistää ihmisten ja organisaatioiden itsensä tiedostamista, kokonaisvaltaista hyvinvointia ja luovuutta. Käytän hyväksi menetelmässä myös Jan Skyn tilojen kartaa (ESI eli HTTHallitsevan tilan tunnistus). Organisaatiossa teen tämän kartoittamistyön kahdenkeskisesti, koska meillä on oikeus valita, kenelle haluamme paljastaa tilamme.  Kartoitustyötä voi myös harjoitella tekemään itse, ohjeitteni mukaan.

sisakansi.indd

Voimme vapaasti tutkia ja nimetä erilaisia tilojamme.  Jotkut nimeävät niitä adjektiivein (vihainen tila), toiset värein (punainen tila) ja jotkut eläimen nimin (susi) tai mielikuvitusnimin (Rouva Hankala).  Yleensä kaikilla tiloillamme on jokin myönteinen tarkoitus.  Mitä paremmin opimme flow- ja meditaatiotilojen kautta tuntemaan itseämme, sitä paremmin opimme ymmärtämään tilojemme myönteisiä tarkoituksia.
Hyväksyvän läsnäolon organisaatiossa, ihmiset osaavat harjoittaa hyväksyvän läsnäolon taitoja ja he oppivat kommunikaatiossa pääsemään yhä paremmin hyväksyvän läsnäolon prosesseihin, jotka ovat virtaavia yhdessä tekemisen (luovia) tiloja.  

Työnteko saa olla hauskaa, ja työntekijät osaavat fokusoida huomionsa työtehtäväänsä.  Tämä merkitsee sitä, että sabotoivat tilamme eivät terrorisoi flow-virtaustaSabotoivat tilamme ovat usein lapsitilojamme tai ne voivat olla tiloja, joita olemme oppineet lapsina vanhemmiltamme.  Aika usein työpaikat ovat lapsitilojen tappelunäyttämöjä.  Olen nähnyt mm. kiukuttelevia, nenäkkäitä, vihaisia, eristyviä, ilkeitä  ja marttyyritiloja. (Joitakin niistä myös itsessäni!)

 Nämäkin tilat ovat arvokkaita osia meitä.  Meidän tulisi vain auttaa niitä kasvamaan aikuisiksi!  Jo pelkkä niiden tunnistaminen ja tiedostaminen lapsuudenreaktiomalliksi, auttaa meitä eteen päin kohden virtaavaa työyhteisöä.  Kun tunnistamme tilan, emme heittäydy sen käyttäytymismalliin, vaan vaikkapa hengitämme muutaman kerran syvään, ja tila yleensä liukenee.   Joskus tilalla voi olla arvokasta sanottavaa, mutta tietoisuutaitojemme kehittyessä, kykenemme ilmaisemaan  asian yhä tiedostavammin ja rauhallisemmin, joskus hyödyllisenkin sanoman.

Erityisesti hallitsevana tilana nämä sabotoivat tilat estävät vapaata ajatusten virtausta työyhteisössä tai vaikkapa parisuhteessa.  Hallitsevat tilamme voivat vaihdella, ja hyväksyvän läsnäolon prosessissa meidän tulisi kyetä ohjaamaan itsemme tilaan, joka edistää yhteisön yhteistä päämäärää.   Joskus useampi tilakin meissä voi palvella tätä tarkoitusta.

On hyvä, että joskus kriittinenkin tila käväisee hallitsevana, mutta jos se aina hallitsee tiimissämme, voi se sabotoida yhteisön päämäärätietoista flowtilaa.  Toki joskus ihmisen työtehtävä voi olla sellainen, että tila on hallitsevanakin hyödyllinen.  Olet esimerkiksi laaduntarkkailija.

Toimivassa yhteisössä päästään tilaan jossaMinä olen OK ja sinä olet OK“. Tästä hyväksyvästä suhtesta nousevat tekemisen flow-tilat!  Suhtaudumme toisiemme olemisen tiloihin hyväksyvästi emmekä reaktiivisesti.  Mikäli jollain henkilöllä on jatkuvasti tehoton kokemustila hallitsevana, tulisi tietty tietoisuustaidoilla varustetun johdon jotenkin puuttua asiaan.  Ei ole hyvä jos tiimissä yksi tai useampi soutaa väärään suuntaan. Tietoisuustaitoja omaavassa yhteisössä, sen jäsenet kykenet vaihtamaan itsensä sopivaan olemisen tilaan!

Tilat, jotka koko ajan hallitsevana tilana saattavat häiritä yhteisömme luovaa päämäärätietoista virtausta ovat esimerkiksi seuraavat. (Voimme kutsua niitä vaikka tehottomiksi tilaluokiksi!).   Ne estävät vallitsevina työtiimin flow-tilaan pääsyä.  

WP_20150110_005

TEHOTTOMAT TILALUOKAT:

*

KRIITTINEN TILA (minä olen OKsinä et ole OK)
Uskot, että itse teet asiat oikein ja paremmin kuin muut. Usein holhoat, kiellät tai jopa vainoat joitain tiimin jäseniä näkökulmallasi.

*
AILAHTELEVA TILA

(minä olen OK- sinä et ole OK)
Tämä oikutteleva lapsitila, vaihtelee jatkuvasti mielipiteitään ja halujaan.

*
HÄIRIKÖIVÄ TILA

(minä olen OKsinä et ole OK)
Tämäavuliastila tekee jatkuvasti toisen puolesta asioita, koska on sitä mieltä, että hoitaa asiat paremmin kuin toinen.  Tällainen tila voi olla kovinkin touhukas ja kiireinen.

*
YLISOPEUTUVAINEN TILA

(en ole OKsinä olet OK tai en ole OKsinäkään et ole OK)
Tämä tila haluaa sopeutua kaikkeen ja se haluaa miellyttää kaikkia.  Johtajana tällainen tila hallitsevana väsyy, koska koskaan et voi koskaan riittävästi miellyttää kaikkia.

*
VASTARANNAN KIISKI

(minä olen OKsinä et ole OK tai minä en ole OK mutta sinäkään et ole OK)
Tämä tila on aina eri mieltä. Ovat asiat sitten niin tai näin, niin ne ovat aina väärinpäin.

*
PIITTAAMATON TILA

(minä olen OKsinä et ole OK tai olet yhdentekevä)
Tämä minätila on levoton eikä pysty keskittymään mihinkään. Se vähät välittää muiden ongelmista ja siirtää vastuuta tapahtumista aina toisille ihmisille.  


Edellä olevat tilat ovat osa inhimillisyyttämme. Kaikilla meillä on lapsellisia puolia. Vallitsevana tilana ne saattavat pahastikin sabotoivat päämääriämme. Suuri edistysaskel omissa metakognitiivissa taidoissa on se, että alkaa tunnistaa omat tilansa. Nämä samat tilat voivat olla suuria luovuuden lähteitä, kun opimme kasvattamaan niitä aikuisiksi tiloiksi.

Ikävät tunnelatautuneet lapselliset tilamme voivat olla nopeasti liukenevia, me tunnistamme ja huomaamme ne, mutta hyväksyvällä läsnäololla, ne voivat poistua nopeasti tarpeettomina mielemme näyttämöltä.  Saamme samalla niiden energian valjastettua positiivisiin päämääriin.

Kannattaa miettiä, onko omissa kokemustiloissa joitakin tiloja, jotka kuuluvat näihin luokkiin. Jos on, niin opettele harjoittelemana myötätuntoa kyseisiä tiloja kohtana. On aika kasvattaa ne aikuisiksi!  On mahdollista oppia olemaan torjumatta tilaa, mutta on myös mahdollista olla samaistumatta tilaan.

 Tietoisuustaitoja on se,että kykenet vaihtamaan olemisesi tilan kutakin päämäärää parhaiten palvelevana tilaan. Joskus voit hyödyntää moniakin tilojasi vuorotellen!

Pyydä tarjousta: 

Toivovalmennuksessani® yhdistän mindfulnessista ja minätilojen terapiasta saamaani kokemusta työyhteisön hyvinvoinnin ja tehokkuuden lisäämiseen.  Kysy tarjousta!  Räätälöin työpaikallenne oman koulutuksen. Esimerkiksi kahden päivän koulutuksessa voimme lähteä tutustumaan mindfulnessin ja kokemustilojemme maailmaan. Teemme useampia (luovia) mindfulness käytännönharjoituksia ja teemme omat henkilökohtaiset stressinhallintaohjelmamme! Jotta voimme maksimoida tehomme, on meidän opittava tekemään työtä rajojamme kunnioittaen!  Halutessanne voin tehdä jokaiselle tiiminjäsenelle kahdenkeskeisesti yksilöllisen ESI® minätilojen kartan (45 minuuttia/hlö), joka lisää aimo hyppäyksen itsetuntemustasi.  Toivomyönteinen kuva tulevaisuudestaauttaa meitä myönteisiin yhteisöllisiin ja yksilöllisiin päämääriin ja tavoitteisiin.  esisuomi @ gmail.com 

LUETTAVAA:
Sisäinen teatteriLuova kirjoittaminen tietoisuustaitona, Kuumussa Virtaa Oy 2013
Minän monet puolet, Jan Sky, Kuva ja Mieli 2012
Working Together, Organizational Transaktionanalysis and Business Performance, Gover, 2015

Hyväksyvää läsnäoloa – kokemustilat organisaatiopyskologiassa

Oma innostukseni on suuntautunut hyväksyvässä läsnäolossa nimenomaisesti erilaisiin kokemustiloihimme. ESI – työkalulla eli hallitsevan tilan tunnistuksella pyrimme tunnistamaan tilojani. Oma taustani on minätilojen terapiassa, hypnoterapiassa, transaktioanalyysissä ja mindfulnessissa.

Perusolettamukseni on, että jokaisella meillä on mahdollisuus hyväksyvän läsnäolon kautta alkaa aistia, havainnoida ja luokittelella erilaisia oppimiamme tiloja, niiden tunteita, ajatuksia ja käyttäytymismalleja. Meissä on ikään kuin monta ihmistä sisällämme.  Ne voivat olla vanhemmiltamme tai vaikkapa muilta aikuisilta omaksuttuja kokemustiloja (parent state), aikuisia kypsiä tiloja (adult state) tai lapsellisia tiloja (child state).  Kun opimme hyväksymään ja tuntemaan itseämme, ja tilojamme, alamme suhtautua hyväksyvämmin myös toisiin ihmisiin.  Voimme kannustaa toinen toisista parhaita puoliamme esiin.

Epätäydellisyyden hyväksyminen ja sen mukanaan tuoma myötätunto, auttaa meitä eteenpäin organisaatiossa. Pääsemme irti perfektionismista ja reaktiivisesta käyttäytymistä. On inhimillistä, että joskus stressitilassa saattaa ärhäkkä puolemme aktivoitua.  Mitä enemmän saamme itsellemme tietoisuustaitoja, sitä nopeammin ikävä tunnetila liukenee.  Emme voi estää esimerkiksi vihatilaa nousemasta mieleemme, mutta voimme saada sen liukenemaan nopeammin pois mielestämme.  Liukenemista auttaa se, että havainnoimme tunteen ja tunnistamme, mitä tila meille kertoo, ja milloin tila on meissä syntynyt. Usein, kun emme tunne ja ohjaa puoliamme, kaadamme reppujemme vanhaa sisältöä ihmisille, jotka eivät sitä ansaitse.

Tietoisuustaitojen kasvaessa, opimme näkemään, että voimakkaat emootionaaliset kokemustilat ovat vain veteen maalattuja, ja niiden energian voi käyttää toisin, vaikkapa luovuuteen ja uuden rakentamiseenTyöyhteisössä ärhäkkä kokemustilamme aktivoi liian helposti toisen henkilön kiukkuisen tilan ja niin edelleen. Seurauksena on ketjureaktio. Olemme tällöin reaktiivisia.

Meistä kasvaa proaktiivisia oman tietoisuutemme ohjaajia,  silloin kun kykenemme valitsemaan minkä tiloistamme kulloinkin otamme hallitsevaksi, yrityksen, yhteisön ja omien päämääriemme saavuttamiseksi. Olemmevoittajia“, kun kykenemme reagoimaan toisen vihaan tai kiukkuun myötätunnolla.  Vähitellen huomaamme, että huomiomme keskipiste suuntautuu ensisijaisesti intohimoiseen prosessiin, joka johtaa meitä ikään kuin sivutuotteena päämääriimme, joiden kanssa olememme sinut.

Oma tutkimusretkeni mieleni sopukoihin on ollut intohimoni. Minulle prosessi on jo pitkään ollut tärkeämpi kuin päämäärä. Se on tuottanut minulle valtavasti uutta oivallusta ja elämänsisältöä.  Siinä sivussa on jo alkanut tulla yhä uusia työtilaisuuksia, jotka ovat olleet minulle vasta oikeastaan toissijaisia.  

kirjat

Työpaikka, joka osaa kouluttaa ja auttaa ihmisiä tietoisuustaitoihin, auttaa ihmisiä kohtaamaan itseänsä ja yhteisön jäseniä myötätuntoisia.  Se edistää terveyttä, tuloksellisuutta, myötätuntoa ja jouhevaa vuorovaikotusta  koko työyhteisössä.  Työpaikan stressitaso laskee samalla.  Meidän ei tarvitse olla työpaikalla vain tekemässä tulosta,vaan hyvä työpaikka antaa myös merkityksellisyyttä elämäämme! Tietoisuustaidot ovat organisaatiossa “winwinjuttu. Kaikki voittavat! Hyväksyvän läsnäolon ja mielikuvaharjoitusten  – Toivovalmennuksen –  avulla voimme laajentaa tietoisuuttamme. Mikä parasta, stressi ja jopa fyysiset sairaudet vähenevät, kun ihmisillä on tietoisuustaitoja!

On kummallista kuinka muutos yhdessä työntekijässä, voi johtaa muutokseen koko työyhteisössä.  Meidän ei tarvitse muuta kuin avata myötätunto omaa itseämme kohtaan, ja joskus siinä sivussa työpaikan koko ilmapiiri saattaa muuttuaMyötätunto itseä kohtaan nimittäin kasvattaa myötätuntoa myös toista ihmistä kohtaan.Tämä edellyttää tietysti johdolta hyväksyvän läsnäolon asennetta: kannustavaa ja avointa dialogin ilmapiiriä. Suomessa näkee edelleen aivan liikaa hierarkkista ja vanhanaikaista johtamista.  

Myönteisen muutoksen eteneminen edellyttää tietty, että ihmiset ovat löytäneet työyhteisössä paikan, jossa he voivat toteuttaa omia vahvoja kokemustilojaan työyhteisön yhteisen päämäärän suuntaan. Henkilökunnan pitää olla myös sinut yrityksen arvojen kanssa. Väärä henkilö, väärässä paikassa, voi aiheuttaa turhaa stressiä työyhteisöön. Samoin stressiä tuottaa myös se, että yrityksellä on hienotjulkiteoriat” (arvot, missiot, visiot), ja käyttöteoria eli käytäntö onkin sitten aivan toista.  Tämäkin on valitettavan tavallista edelleen tänä päivänä.

On myös työpaikan etu, että ihmiset löytävät omien vahvuuksiensa mukaiset asemat työpaikassa. Meidän ei tarvitse olla aina samaa mieltä keskenämme.  Elämän hienoin asia on se, että olemme erilaisia ihmisiä. Kuinka saattaa erilaiset vahvuutemmeerilaiset kokemustilammeyhteiseen päämäärään, edellyttää vapaata, myötätuntoista ja arvostavaa vuorovaikutusta. Hyväksyvän läsnäolon yhteisöllistä prosessia. Meidän on saatava turvallisin mielin ilmaista erilaiset mielipiteemme, ilman että meitä kritisoidaan. Itse kunkin on tehtävä töitä sen eteen, että omat lapselliset kokemustilat kasvavat aikuisiksi.

Älä välttele konflikteja vaan iloitse ihmisten erlaisuudesta. Sitä voi käyttää uuden oivalluksen välineenä! Erilaiset kokemustilamme ja niiden erilaiset ajattelumallit ovat luovan ja innovatiivisen ajattelumme maaperää.

Älä juutu kiinni vanhoihin opittuihin kokemustiloihisi ja niiden ajattelumalleihin.  Voit syventää olemassa olevien kokemustilojesi maailmankatsomusta. Voitpäivittäätilojasi. Voit rakentaa uusia tiloja myös opiskelemalla ja vaikka leikkimällä draamallisesti olevasi joku toinen ihminen.  

WP_20140728_002 (1)


Monikulttuurisessa maailmassa se, että sinua on moneksi, tekee sinusta joustavamman, armollisemman, leikillisemmän, luovemman  ja myötätuntoisemman. “Besser-wisseritovat kiinni jäykissä ajattelumalleissansa. Silti hekin voivat olla tärkeitä ja hyödyllisiä henkilöitä työpaikallamme!

Se, että on vain yksi oikea tapa katsoa maailma, on yksinkertaisestiout of date“.  Älä unohda faktoja ja kehitä jatkuvasti realiteettitajuasi. Luovat ajatuksemme on syytä aina peilata tosiasioihin! Kuljeta työyhteisösi tietoisuustaitojen avulla toivoon ja tulokselliseen, yhteiseen hyväksyvän läsnäolon prosessiin.

LUETTAVAA:

Sisäinen teatteri – Luova kirjoittaminen tietoisuustaitona, Kuumussa Virtaa Oy 2013

Minän monet puolet, Jan Sky, Kuva ja Mieli 20121

Working Together, Organizational Transaktionanalysis and Business Performance, Gover, 2015

Ei kai vain tule taas kylmä ja tuulinen juhannus?!? Ottaaks päähän?

Juhannusta odotellessa spekuloidaan radiossa tunnista toiseen huomista säätilaa… Millainen ilma mahtaakaan olla tämän vuoden juhannusaattona.  Sataako aattoiltana vai eikö sada? Onko pilvistä, entä  tuuleeko?  Onko kylmä?

Olen sään suhteen oppinut jo melko paljon elämään tätä hetkeä.   Olen sitä mieltä, että huomenna on sellainen sää kuin on tarkoitettu olevaksi, mitä sitä sen kummemmin miettimään.  Täytyy tietty varautua vaatteilla erilaisiin säätiloihin. Jos ulkona suunnittelee ajan viettämistä, on hyvä vilkaista säätiedotusta. Mitä sitä turhaan kuitenkaan etukäteen liikaa pohtimaan.  Sateessakin on mukava olla, kunhan on varustautunut oikein.

Olen opetellut myös tarkkailemaan sisäistä säätilaani.  Toissa päivänä, luentoa Lahdessa pitäessäni, tunsin itseni tosi voimaantuneeksi ja hyväntuuliseksi.  Eilen puolestani olin väsynyt ja ehkä hieman melankolinenkin, koska nukuin toissa yönä niukanlaisesti.   Tulimme melko myöhään toissa päivänä  Lahdesta Kuhmoon ja aamulla aikaisin minun täytyi jo alkaa kliiniset työni. Tähän sisäiseen, vähän väsyneeseen ja apeaan säätilaani, varustauduin työn jälkeen siten, että  suljin kännykkäni ja katsoin elokuvia ja joogasin.  Tämän melankolisen mielentilani säätilassa tarvitsen varusteikseni sisäistä rauhaa ja hiljaisuutta.

Meillä on kulttuurissamme eletty auringon harhaa. Ihmiset unelmoivat auringosta ja sen mukanaan ehkä tuomasta läsnäolosta, ja matkustavat siksi, jos minnekin. Ja joskus pettymykseksi Thaimassa sataa.  On mieletöntä poissaoloa odottaa, että jatkuvasti ulkona  ja sisällä elämässämme aurinko paistaisi aina vain.  Elämään kuuluu pilviset päivät, sade, tuuli ja talvisin tuisku.  Myös sisäiseen elämään. Elämän olemus on eri vuodenajat ja päivittäiset säätilan vaihtelut.

Englantilainen valmentaja ja bestseller-kirjalija Rasheed Ogunlaru kysyy, että entä jos onkin niin, että niillä ihmisillä, joille ilma on ongelma, myös elämän tunnetilojen vaihtelu on ongelma?  Toisilla ihmisillä on vieläpä epävakaampi sisäinen ilmasto kuin toisilla. On hyvä pitää mielessä, että opimme elämästä tärkeitä asioita tavallisimmin silloin, kun on huono ilma.  Sitäpaitsi epävakaan sisäisen ilmastonkin omaava henkilö voi oppia oman sisäisen säätilansa tarkkailijaksi.  Hän voi valita, mihin tiloihinsa hän samaistuu ja kuinka varustautuu huonoihin sisäisiin tiloihin.

On mieletöntä poissaolon kulttuuria se, kun ihmiset hetkestä toiseen päivittelevät vaihtelevin tunnetiloin säätiedotusta. Siirrymme läsnäolon elämään, kun hyväksymme säätilat osana luonnon kiertokulkua… (Se ei tietenkään tarkoita sitä, että meidän tarvitsee hyväksyä elämäntapa, joka ruokkii kasvihuoneilmiötä).

Säätiloja vastaan taistelu on yhtä mieletöntä kuin se, että olemme hyväksymättä sen, että sisällämme kulkee erilaisia tunnetiloja.  Ei ole mielenterveyttä se, ettemme tunne esimerkiksi vihaa tai pelkoa.  Sen sijaan mielenterveyttä on se, että osaamme tietoisesti ohjata erilaisia tiloja ja valitsemme olemaan samaistumatta niihin.

Silloin kun tarkkailemme koko ajan ilmanalaa, levollinen ja onnellinen, läsnä oleva elämä, valuu sormien välistä kuin hiekka, jota puristetaan nyrkkiin.  Kun suhtaudumme uteliaan hyväksyvästi paitsi säätilaan myös tunteisiimme, vaikka vihaamme, kyynisyyteemme ja pelkoihimme, voimme eheyttää, “integroida”,  elämän  myönteiset tarkoitukset osaksi itseämme.

Kokemustilamme voivat olla tärkeitä ohjaajiamme hyvään ja tarkoitukselliseen elämään. Lähes aina, näillä tunnelatautuneilla tiloillamme, on siis myönteinen tarkoitus suhteessa elämämme.  Ne voivat suunnata meitä uuteen ja eettisempään elämään, jossa elämme läsnäolevammin tätä hetkeä ja elämme todeksi sen todellista tarkoitusta. Lakkaamme elämästä todeksi vain yhteisömme meihin ohjelmoimia odotuksia. Elämä on jotakin paljon enemmän kuin vain sen toteuttamista, mitä meiltä odotetaan.

Hyvää Juhannusta!  Ollaan hyvällä tuuleella huomenna, satoi tai paisto, ex jeh?

Terveisin, Siirtolan Emäntä Kati Sarvela

Kuinka toimia sisäisten hirviöitten kanssa?

Jokaisessa meissä on sisällämme erilaisia kokemustiloja. Harva niitä vain tunnistaa… Meissä  on innostuneita tiloja, uteliaita tiloja, on lapsellisia tiloja, on aikuisia viisaita tiloja, on vanhoja tiloja, on nuoria tiloja, on viisaita tiloja ja on typeriä tiloja. Ja jokaisella meistä on sisällämme hirviöitä: kaunaisia, vihaisia, katkeria, inhottavia, ilkeitä, pahansuopia ja kateellisia tiloja.

Chade-Meng Tan on tullut maailmankuuluksi sen vuoksi,  että hän on osoittanut todeksi tämän hämmästyttävän asian, että insinöörikin voi oppia tietoisuustaitoja.

Chade-Meng Tan on kirjoittanut  omista hirviöistään seuraavasti:

Minun hirviöni tulevat sisälleni eri muotoisina ja kokoisia.

Vuosien mittaan olen oppinut käsittelemään niitä.

Teen sen päästämällä niistä irti.

Ensinnäkin annan mennä toiveeni tukahduttaa niitä.

Kun hirviöni saapuvat, huomioin ne.

Anna niiden vain olla.

Seuraavaksi päästän irti vaistostani parjata niitä.

Pyrin ymmärtämään niitä.

Katson niitä sellaisina kuin ne ovat.

Ne ovat vain ruumiini ja mieleni luomuksia. 

Pelleilen niiden kanssa hetken.

Heitän läppää.

Annan niiden leikkiä.

Sitten päästän irti halustani ruokkia niitä.

He voivat tehdä sisälläni mitä ne haluavat.

Mutta minulta hirviöni eivät saa ruokaa.

Ne voivat jäädä, mutta syötävää minulta ne eivät saa.

Ne voivat jäädä sisälleni olemaan nälkäisinä, jos ne näin haluavat.

Annan niiden olla.

Ja joskus hirviöni vain lähtevät.

Toisinaan huomaan vain päästäväni irti otteeni halustani takertua niihin kiinni.

Ja ne ovat vapaat lähtemään kukin omalla tavallaan.

Annan niiden mennä.

Olen vapaa.

Toistaiseksi.

En voita niitä.

Ne eivät voita minua.

Elämme yhdessä.

Harmoniassa.

On vapauttavaa oivalta, että saan olla minä kaikkine puolineni.  On vain oma valinta, lähteekö ruokkimaan hirviöitään.

(Tan, Chade-Meng; Goleman, Daniel; Kabat-Zinn, Jon (2012-04-24). Etsi Inside Yourself: Unexpected Path to Success, Happiness (and World Peace) (s. 128-129). HarperCollins. Kindle Edition.)