Tietoiselle läsnäololle rakentuva tunneäly (Mindfulness based emotional intelligence)

Japanilainen sananlasku sanoo, että visio ilman käytännöntoimia on päiväuneksintaa, mutta käytännöt ilman visiota ovat painajainen.

Hyväksyvä läsnä voi konkretisoitua halutessamme aktiiviseksi päämääräsuuntautuneeksi käytännölliseksi toiminnaksi. Ilman päämääräorientaatiota emme saa edes yhtä kirjaa luetuksi. Ihmisen elämästä ei oikeastaan tule mitään, jos hän on vain pelkästään läsnä.  Jos työntekijöillä ei ole yhteistä visiota ja päämäärää, ei päivittäisistä meditaatioharjoituksista ole mitään apua.

Kaikessa arkisessa toiminnassamme, olkoon sitten kysymyksessä työ tai jokin muu arjen askare, on yleensä päämäärä. Voimme muodostaa hyväksyvälle läsnäolle rakentuvan itsetuntemuksen kautta  mission ja vision, joiden avulla voimme kohdentaa kokemustilojamme osaamisen kohden suurempia tai pienempiä päämääriämme.

Perinteisesti hypnoosi ja mindfulness ovat eronneet siinä, että hypnoosilla on selkeä päämäärä, mutta mindfulness ei puolestaan pyri mihinkään. Sen avulla ollaan vain ollaan hyväksyvästi läsnä ulkoiselle tai sisäiselle kokemukselle. Nykyään monissa mindfulness-menetemissä yhdistetään sen harjoituksiin hypnoosin kaltaisia mielikuvaharjoituksia, ja hypnoosimenetelmissä käytetään puolestaan lisänä mindfulness-menetelmiä.

Kaikki me olemme hetkittääin arjen transseissa: teemme mielikuvaharjoituksia päässämme jatkuvasti, tiedostamme asiaa tahi emme. Voimme uuden tiedostamisen kautta orientoida mielikuvituksemme päämääräsuuntautuneesti, kohden myönteisiä visioitamme.

Työnteosta työpaikalla ei tulisi mitään, jos ihmiset tekisivät vain läsnäolon harjoituksia. Kokemustilamme (mielemme monet puolet) antavat konkreettisen leikillisen jäsennyksen sisäiselle kokemuksellemme, jotta kykenemme hyväksyvän läsnäolon hengessä olemaan läsnä itsellemme. Havainnoimme, aistimme ja tunnistamme erilaisia, enemmän tai vähemmän tunnelatautuneita, osiamme. Mikä parasta, tällainen tilasidonnainen  mielen jäsennys vastaa hyvin nykyistä neurobiologista ymmärrystämme.  Kehomielemme on tilasidonnaisesti jäsentynyt.

Mietin, että kokemustilamme oikeastaan muodostavat sillan hypnoosin ja mindfulnessin välille. Mielenosiakokemustiloja”, ”tiloja”, ”mielentilojajaminätilojakäytetään näissä molemmissa perinteissä. Nämä eri osamme, kokemustilamme, ovat joko tehokkaita tai tehottomia päämääriemme kannalta.

WP_20141020_005

Hyväksyvän läsnäolon ja erilaisten kehollisten ja mielikuvaharjoitusten kautta voimme kehittää hyväksyvän läsnäolon tunneälyä (mindfulness based emotional intelligence). Tällä vähennämme kärsimystämme ja lisäämme kykyämme päämääräsuuntautuneeseen toimintaan. Mielestäni tämä hyväksyvän läsnäolon tunneäly on hyvin lähellä käsitettä, jonka psykiatri Dan Siegel on luonut eli mielitajua (mindsight).

Itse käsitän hyväksyvän läsnäolon tunneälykkyydellä mm. seuraavia asioita (ajatuksiani olen peilannut tähän Joseph Ciarrochin ja John T. Blackledgen kirjan lukuun):

I.  Ihminen osaa tehokkaasti käyttää kokemustilojaan orientoituakseen erilaisiin tilanteisiin

  • Ihminen ymmärtää, että kokemustilat ovat toiston kautta opittuja, rutiiniksi muodostuneita, erilaisilla tunteilla latautuneita, ajattelu- ja käyttäytymistapoja.

  • Ihminen osaa irrottautua hyödyttömistä kokemustiloista esim. hallinnan strategioista.

  • Ihminen on halukas kohtaamaan erilaisia henkilökohtaisia tunnelatautuneita kokemustilojaan, ja kun hän näin tekee, hän osaa myös kanavoida niiden energian tehokkaaseen toimintaan.

  • Ihminen hyväksyy ja sietää jossain määrin ikäviä tiloja, ja niiden negatiivisia itsearvioita.

  • Ihminen ymmärtää, että henkilökohtaisten erilaisten kokemustilojen (esim. alakuloinen tila tai hämmentynyt tila) ei tarvitse olla esteenä kulkemiselle valitsemaan suuntaan (siksi niistä ei tarvitse päästä välttämättä eroon).

 II.  Ihminen osaa käyttää erilaisia kokemustilojaan informaationlähteenä 

  • Ihminen kykenee tunnistamaan ja nimeämään elämänsä eri aikoina ehdollistetut, enemmän tai vähemmän tunnelatautuneet, kokemustilansa (Esim. ESI:n kokemustilakartta).

  • Ihminen tiedostaa ärsykkeet, jotka aktivoivat hänessä erilaisia tunnelatautuneita kokemustiloja. (Kun poikani on alakuloinen, huomaan sen tarttuvan minuun, mutta pääsen yleensä nopeasti taas toiseen tilaan. Kun puolisoni on autoritaarinen, aktivoituu minussa kiukkuinen tila.)

  • Ihminen tajuaa tunnelatautuneiden erilaisten tilojensa seuraamukset ajatuksissaan, terveydessään jne. (Esim. pitkäkestoinen stressitila vahingoittaa terveyttä, rasisimi synnyttää minussa vihatilaa jne.)

  • Ihminen ymmärtää kokemustilojen kehityskaaren. Kun opttelemme olemme läsnä ikäville tunnetiloillemme, ilman samaistumista niihin, ne liukenevat. (Kokemustilamme ovat veteen kirjoitettuja.)

  • Ihminen erottaa tehokkaat kokemustilat tehottomista tai haitallisista tiloistansa. (Myönteisiin, esimerkiksi leikillisiin ja läsnäoleviin tiloihin voi samaistua!)

 III Ihminen osaa olla samaistumatta tehottomiin tai haitallisiin kokemustiloihinsa

  • Ihminen tajuaa, että näkymä tunnelatautuneessa kokemustilassa ei ole todellisuus itsessään. (Maailma ei ole sellainen kuin se näkyy esimerkiksi vihasilmälasien läpi.)

  • Ihminen oivaltaa, että eri kokemustiloissa hän hahmottaa eri tavalla asioita, eikä hän samaistu katsomaan maailmaa vain yhden kokemustilan kautta.

  • Ihminen osaa olla läsnä itselleen ja hetkestä toiseen vaihtuvalle sisäiselle kokemukselle.

  • Ihminen osaa lisätä joustavuttaan, hyödyntämällä kokemustilojen tarjoamia näkökulman vaihtamistaitoja.

 IV Ihminen osaa irrottautua tehottomista tai haitallisista kokemustiloistaan

  • Ihminen oivaltaa, että itsearviot ja muiden arviot hänestä itsestään eivät ole kuvauksia hänen kokonaisolemuksestaan.

  • Ihminen kestää kritiikkiä ja irrottautuu jatkuvasta tarpeestaan puolustaa itsetuntoaan ja pystyy havainnoimaan tilannetta kärpäsenä katossa.

  • Ihminen kykenee juurruttamaan ja keskittämään tietoisuutensa hyväksyvän läsnäolon kautta.

  • Ihmisen metakognitiiviset taidot kehittyvät: Hän osaa katsoa kokemustilojansa, eikä katso maailmaa  vain niiden läpi.

  • Ihminen hyödyntää aivojensa muovautuvia ominaisuuksia kasvattamalla lapsellisia kokemustiloja aikuiseksi, harjoittelemalla uusia reagointitapoja ja vahvistamalla vanhoja suotuisia kokemustilojansa.

  • Ihminen tajuaa, että tunnelatautuneiden kokemustilojen ei tarvitse olla esteenä päämäärien saavuttamiselle. (Jaa… kas sieltä tulee taas laiska ja saamaton puoleni.)

  • Ihminen löytää tarkkailevan minuuden, turvallisen paikan, josta hän osaa havainnoida hyväksyvästi myös ikäviä ja tehottomia kokemustiloja ja muita sisäisiä kokemuksiaan. (Kas, sieltä tulee taas epäilijä puoleni… taidan valita nyt mieluimmin luovan puoleni.)

V. Ihminen osaa orientoitua tehokkaasti toimintaansa.

  • Ihmisellä on selkeä kuva toimintansa arvoista ja niiden suhteellisuudesta.

  • Ihminen osaa käyttää kokemustilojaan taitavasti  toimintaan, saavuttaakseen arvojensa mukaisia päämääriä, myös epävarmuuden, pelkojen, fyysisen kivun ja voimakkaiden tunnelatautuneiden tilojensa keskellä.

  • Ihminen kykenee toimintaan, vaikka palaute toiminnasta olisi ristiriitaista, turhauttavaa ja epäonnistumisia tapahtuisi.

VI. Ihminen integroi eli yhdistää tietoisuustaitojen,  hyväksyvän läsnäolon kautta,  tietoisuuttaan

  • Kokemustilat muodostavat yhä paremmin kommunikoivan, eheämmän kokonaisuuden, jota kautta ihmisen kehomieli eheytyy eli integroituu.

Tietoisuustaidot facebookissa.

Työpaikalla tappelevat sisäiset tilat – Mindfulness ja transaktioanalyysi

Länsimaissa on hieno mietiskely- ja terapiaperinne, jonka ajatuksia on helppo yhdistää tietoiseen hyväksyvää läsnäoloon eli mindfulnessiin.  Onhan hyväksyvän ja myötätuntoisen läsnäolon kokemus monien luovien terapiasuuntausten kulmakivi.  

Länsimaisen perinteen kautta mindfulness laajenee konkreettisiksi käytännönsovellutuksiksi esimerkiksi työpaikoille.  50-luvulla kehitetty transaktioanalyysi sopii erinomaiseksi oivallustyökaluksi työpaikan ihmisten väliseen vuorovaikutukseen.  Sehän lähtee liikkeelle siitä, että ihminen muodostuu erilaisista minätiloista (ego states), mikä on myös minätilojen terapian lähtökohta (minulle minätilojen terapia on ollut lähtökohta tietoisuustaitoihin vrt. Sisäinen teatteri -kirjani).   Nykyään itse kutsun näitä tilojamme tietoisuustaidoissa ihan vain kokemustiloiksi.    


Kokemustilamme on opittuja käyttäytymismalleja.  Ne ovat syntyneet joko matkimalla aikuisia tai käyttäytymisen toiston kautta:

12092211_10153202442016239_515953170_n

Transaktioanalyysi auttaa meitä ymmärtämään omia tilojamme.  Minulla on esimerkiksi melkoisen älykäs Tuomas-tila, joka epäilee kaikkea.  Olen omaksunut sen vanhemmalta luonnontieteelliseltä materialistisen maailmankatsomuksen omaavalta  tiedemieheltä.  Se haluaa nähdä faktoja. Se rakastaa numeroita, logaritmeja ja yhtälöitä.  Tuomas haluaa saada kaikesta tieteellistä näyttöä.  Se ei usko mihinkäänhömppään“, johon se sijoittaa kaiken, josta ei ole tieteellistä näyttöä.

Minulla on useita melko tasapainoisia aikuisia tiloja. Ehkä niistä mainittavin on Itkijänainen, joka on kokonaisvaltaisesti viisas, monista tiloista yhdistynyt kokonaisvaltaisesti viisas arkkityyppinen naistila. Se on luova ja leikillinen.  Se osaa itkeä.  Itijänaiseni murehetii  ja yrittää parantaa Äitimaan haavoja ja se on huolissaan maailman kaikkien lasten tulevaisuudesta.  Tämä tila on ajat sitten potkaissut kaikki logaritmit helvettiin. Se uskoo elämänkokemuksen tuottamaan tuhansia vuosia vanhaan ihmiskunnan viisauteen.

Minulla on lapsitila, nimeltään Tyttönen, joka suuttuessaan kiukuttelee, huutaa,  oikuttelee ja joskus pakenee paikalta.  Silloin kun Tyttönen valtaa mieleni, se ei kykene olemaan juuri lainkaan toiselle läsnä. Se on lapsellisessa muodossansa melkoisen harvinainen vieras nykyään.  Viimeksi se tuli esille melanooma-diagnoosini aikoihin.  Ehkä olen onnistunut kasvattamaan sitä aikuisemmaksi, ja se ilmaisee itseään nykyään mm. soittaen haitaria ja maalaten.  Unelmoin lapsena haitarinsoitosta, mutta minulle ei koskaan hankittu sitä.  Nyt minulla on haitari, jaMetsäkukkiaalkaa sujua jo melko mukavasti.  Vieläkin silloin, kun Tyttöseni hallitsee mielen näyttämöäni, saatan surussani joskus sortua syömään.  Tämä tila kun hakee lohtua itselleen ahtamalla itseensä liikaa ruokaa.  Nykyään osaan onneksi suhtautua  jo tähänkin tapaani myötätuntoisemmin.  Ehkä siksi se syö suruunsa harvemmin.  

Silloin kun olemme työpaikalla aikuisessa tiloissa, olemme läsnäolevissa tiloissa, tässä ja nyt.  Voimme olla esimerkiksi läsnäolevissa leikillisessä, yhteistyökykyisessä, muotoantavassa tai toisiamme kannattelevissa aikuisissa tiloissa. Tällöin työpaikalla vuorovaikutussuhteet toimivat ihanteellisesti. Toisaalta on tärkeää, että meillä on erilaisia aikuisia tiloja.  Jos kaikki ovat vain leikillisessä tilassa tai toinen toistaan kannattelevassa tilassa, homma ei etene.  Tarvitsemme ihmisiä, joiden aikuiset tilat ovat erilaisia!  

Vuorovaikutussuhteet toimivat myös huonosti, silloin kun meissä on poissaolevia vanhemmilta omaksuttuja “mindless- tiloja”.  Tälläinen tila voisi olla vaikka ojentava, opastava ja autoritaarinen isähahmo, joka hypyttää muita. Se voi olla opittu käyttäytymismalli vaikkapa isältä.  Tähän yleensä reagoidaan hyvin herkästi lapsitilalla.  Autoritaarinen pomo aktivoi työntekijänsä lapsitilan. Tämä voi olla nöyrä, ylisopeutuvainen hypytettävä, tai sitten se voi olla vaikka kiukutteleva oikkupussi, sellainen kuin minun Tyttöseni. Tällaisessä typaikkatilanteessa se ei ehkä paiskoisi ovia, mutta sattaisi ottaa martyyri-ilmeensä.


Transaktioanalyysi auttaa meitä ymmärtämään työpaikkamme vuorovaikutussuhteita.  Kun opimme tunnistamaan ehdollistamamme käyttäytymismallit, jotka ovat esteenä läsnäolevalle vuorovaikutukselle, voi työpaikkamme vuorovaikutussuhteet toimia huomattavan paljon jouhevammin.  Tärkeä osa läsnäoloa on oppia tunnistamaan omat opitut käyttäytymismallit, jotka ovat esteenä hyväksyvälle läsnäololle.
Liian monet työpaikat ovat tappelevien lapsitilojen ja opittujen jäykkien vanhempien taistelukenttiä.  Ihmiset ovat samaistuneena opittuihin poissaoleviin tiloihinsa, jotka ovat energiasyöppöjä. Kun ihmiset osaisivat olla aikuisesti läsnä toinen toisilleen, säilyisi työpaikan ilmapiiri huomattavan paljon parempana.  Suurin askel työpaikan hyvään ilmapiiriin, on lähteä tutkimaan omaa takapihaansa: Minkälaisia tiloja minun sisälläni mahtaa piileskellä?  Miten voin oppia erilaisilla tietoisuustaitoharjoituksilla havainnoimaan, aistimaan ja kasvattamaan itseäni ja tilojani? Miten opin ohjaamaan omaa Sisäistä teatteriani kohden omia ja yhteisöllisiä päämääriäni?`
Jokainen meistä on epätäydellinen ja enemmän tai vähemmän rikkinäinen.  Tämän myötätunnon kun oivaltaa itseään ja muita kohtaan, elämästä tulee paljon kevyempää.

Kuinka toimia sisäisten hirviöitten kanssa?

Jokaisessa meissä on sisällämme erilaisia kokemustiloja. Harva niitä vain tunnistaa… Meissä  on innostuneita tiloja, uteliaita tiloja, on lapsellisia tiloja, on aikuisia viisaita tiloja, on vanhoja tiloja, on nuoria tiloja, on viisaita tiloja ja on typeriä tiloja. Ja jokaisella meistä on sisällämme hirviöitä: kaunaisia, vihaisia, katkeria, inhottavia, ilkeitä, pahansuopia ja kateellisia tiloja.

Chade-Meng Tan on tullut maailmankuuluksi sen vuoksi,  että hän on osoittanut todeksi tämän hämmästyttävän asian, että insinöörikin voi oppia tietoisuustaitoja.

Chade-Meng Tan on kirjoittanut  omista hirviöistään seuraavasti:

Minun hirviöni tulevat sisälleni eri muotoisina ja kokoisia.

Vuosien mittaan olen oppinut käsittelemään niitä.

Teen sen päästämällä niistä irti.

Ensinnäkin annan mennä toiveeni tukahduttaa niitä.

Kun hirviöni saapuvat, huomioin ne.

Anna niiden vain olla.

Seuraavaksi päästän irti vaistostani parjata niitä.

Pyrin ymmärtämään niitä.

Katson niitä sellaisina kuin ne ovat.

Ne ovat vain ruumiini ja mieleni luomuksia. 

Pelleilen niiden kanssa hetken.

Heitän läppää.

Annan niiden leikkiä.

Sitten päästän irti halustani ruokkia niitä.

He voivat tehdä sisälläni mitä ne haluavat.

Mutta minulta hirviöni eivät saa ruokaa.

Ne voivat jäädä, mutta syötävää minulta ne eivät saa.

Ne voivat jäädä sisälleni olemaan nälkäisinä, jos ne näin haluavat.

Annan niiden olla.

Ja joskus hirviöni vain lähtevät.

Toisinaan huomaan vain päästäväni irti otteeni halustani takertua niihin kiinni.

Ja ne ovat vapaat lähtemään kukin omalla tavallaan.

Annan niiden mennä.

Olen vapaa.

Toistaiseksi.

En voita niitä.

Ne eivät voita minua.

Elämme yhdessä.

Harmoniassa.

On vapauttavaa oivalta, että saan olla minä kaikkine puolineni.  On vain oma valinta, lähteekö ruokkimaan hirviöitään.

(Tan, Chade-Meng; Goleman, Daniel; Kabat-Zinn, Jon (2012-04-24). Etsi Inside Yourself: Unexpected Path to Success, Happiness (and World Peace) (s. 128-129). HarperCollins. Kindle Edition.)