Neljä askelta tietoiseen läsnäoloon ja omien aivojen ohjaukseen

Hyvä elämä, sellaisena kuin sen käsitän, on onnellista elämää. En tarkoita, että jos olet hyvä, olet onnellinen. Tarkoitan sen sijaan, että jos olet onnellinen sinusta kasvaa hyvä. – Bertrand Russell

Omien tilojen valitseminen ei ole aina helppoa, mutta päivittäisin harjoituksin vahvistat myönteisiä hermoratoja. Eilen illalla väsyneenä, kun säpsähdin Renttu-koiramme haukuntaan, aktivoitui pieni kiukkuinen tyttö minussa. Tänä aamuna huomasin, että se osani oli kadonnut. Luova peilaava puoleni oli ottanut ohjakset ja sen tuotokset ovat nyt tässä luettavissa. Luova puoleni herää yleensä aikaisin, ja ryhtyy samantien töihin. Nykyään hyväksyn, että olemme epätäydellisiä, sitä kutsutaan ihmisenä olemiseksi.

Amerikkalainen lääkäri Jefferey Schwartz puhuu itseohjautuvasta aivojemme muovautuvista ominaisuuksista. Käsitän itse aivot samalla lailla kuin psykiatri Dan Siegel, eli se on koko älykäs hermosto-, hormoni- ja välittäjäaineverkosto, joka ulottuu varpaista päälakeen saakka. Tietoisuustaitoja harjoittamalla voimme itseohjautuvasti hyödyntää aivojemme muovautuvia ominaisuuksia. Asiantuntijakulttuurissamme on medikalisoitu turhan paljon ongelmiamme, ja meistä on tehty passiivisia aivojemme uhreja. Siksi moni meistä asiantuntijoistakin kärsii luovan ajattelun puutteesta ja  kognitiivisesta jäykkyydestä.

Aidon potilaslähtöisen hoitamisen ytimessä on itseohjautuva, oman tietoisuutensa peilaukseen kykenevä ihminen, joka pystyy yhä taitavammin ottamaan ohjakset omasta tietoisuudestaan ja samalla myös terveydestään. Siksi näitä taitoja tulisi opettaa lapsesta vaariin.

Meidän ei tarvitse tyytyä passiiviseen aivojemme uhriuteen, vaan voimme muokata aivoja päivittäin omalla tahdollamme, tietoisuustaitoharjoituksin. Se minkälaisia ajatuksia virtaa aivoissamme, muovaa niitä jatkuvasti. Se koira kasvaa, jota ruokitaan. Samaan tapaan kuin vesi syövyttää maahan uria, mielemme syövyttää aivoihimme ratoja.

Anna ja hänen ystävänsä kirjoitti blogissaan syvästä tietoisesta läsnäolosta STL ( deep mindfulness esim. keskittyminen hengitykseen tai esineeseen) ja peilaavaa tietoisen läsnäolon itsetutkiskelusta PTL (mindful self-reflection). Seuraava osiemme tunnistus ja kokemustilojen tietoinen peilaus edustaa tätä jälkimmäistä eli peilaava tietoista läsnäoloa. Molemmat ovat tärkeitä tietoisuustaitojen harjoittamisen muotoja. Karkeasti ottaen STL:llä maadoitat itseäsi, ja PTL:llä alat havainnoimaan, aistimaan ja tunnistamaan tilojasi, ja voit alkaa käyttää niitä uuteen oivallukseen, esimerkiksi oivallusmeditaation tai luovan kirjoittamisen (esim. Sisäinen teatteri) avulla.

sisakansi.indd

Seuraavassa kokemustilojen prosessointimallissa hyödynnän Jefferey Schwartzin neljän askeleen ajattelua. Täydennän sitä käyttäen hyväksi minätilojen terapiasta ja Sisäisestä teatterista saamaani PTL oivallusta.

  1. Nimeä ja anna myötätuntoa eri puolillesi –  Tunnista sisäiset osasi eri erilaiset tunnelatautuneet tilasi. Nimeä ne, ja kutsu niitä oikeilla nimillänsä (esim. katkeruus). Suhtaudu niihin uteliaan myötätuntoisesti. Voit käyttää nimeämisessä hyväksi kirjoittamista. Se helpottaa tilojen tunnistamista ja muistamista. Näin teet erilaiset tilasi itsellesi tutuiksi. Sisäisessä teatterissa voit halutessasi personifioida tilan vielä jollakin leikillisellä nimellä (esim. rva Otsaryppy tai vaikka värillä “Sininen”). Nimeämisessä voit käyttää hyväksi ESI:ä eli Jan Skyn kätevää minätilojen karttaa.
  2.  Uudelleen määrittele tilasiHuomioi, että ongelmatilasi ovat vanhoja ja epäajankohtaisia ja näin virheellisiä aivojesi viestintuojia. Voit muokata elämääsi kannattelevaa tarinaa, muovaamalla uudestaan tilojesi viestiesi merkityksiä. Näitä merkityksiä voit avata tutustumalla aloittelijan uteliaalla mielellä tiloihisi. Sisäisessä teatterissa teet tämän kirjoittaen. Esimerkiksi masentunut tila voi olla viestituojana siitä, että haluat tehdä muutoksen elämässäsi, vaikkapa tahdot vaihtaa työpaikka. Sisäistä päivittäisin PTI ja STL harjoituksin se, että nämä tunnetilasi ovat joskus vain epäajankohtaisia, joskus jopa petollisia tunnetiloja. Et ole aivojesi tilat.
  3. Harjoittele keskittämään huomiotasi. Huomaa, että voit valita, millaiseen tilaan kiinnität huomiosi. Voit valita hallitsevan tilasi. Voit käyttääveto-oikeuttasi” (ha,haa, en anna sinulle katkeruus tilaa, valitsen mieluimmin luovan puoleni ja lähdet maalaamaan vanhaa tuolia). Voit valita, mitä kokemustilojasi vahvistat, mitä heikennät. Samalla vahvistat tiettyjä hermoratojasi. Kun mielesi täyttää petollinen tila, valitse jokin toinen tila, ja keskity sen aktiviteettiin. Vähitellen nämä myönteiset tilat vahvistuvat. Et ole aivosi tilat, vaan olet niiden ohjaaja. Voit tehdä tietoisen valinnan, kuka kirjoittaa elämääsi kannattelevaa identiteettitarinaasi.
  4.  Arvioi tämänhetkinen tilanne uudelleen. Älä luule, että epäajankohtaiset kokemustilasi edustavat todellista sisäistä viisauttasi. Kun katkeruus tai kateus nousee, hymyile ja tervehdi sitä.  Niiden tuomat viestit ovat kaikuja menneisyydestäsi. Esimerkiksi kateellinen puolesi voi olla lapsellinen jäänne menneisyydestäsi. Se oli sitä aikaa, kun sinua harmitti, koska Maijalla oli enemmän Barbie-nukkeja kuin sinulla.  Joskus kokemustilojesi opitut käyttäytymismallit, ovat ehkä olleet ajankohtaisia, vaan eivät useinkaan tänään. Voit itse tehdä itsellesi sisäisen viisautesi avulla tietoiseksi todelliset arvosi. Voit päivittää tilasi sen mukaisesti ja voit aktiivisesti valita, ohjaavatko nämä opitut vanhat käyttäytymismallit elämääsi, vai ohjaatko sinä tilojasi.

Jeffery Schwartz kutsuu progressiiviseksi hyväksyväksi läsnäoloksi taitoa, jossa kykenet valitsemaan  yhä paremmin tilojasi.  Satunnaiset automaattiset opitut käyttäytymismallisi eivät kaappaa yhtä helposti tietoisuuttasi, ainakaan pitkiksi aikaa. Lähdet tietoisesti tahdollasi ruokkimaan yhä enemmän hyvää koiraasi. Näin sinua onnellistavat hermoratasi vahvistuvat, ja tästä syntyy yhä etenevä myönteinen onnellistava kierre.

Hyväksyvä tietoinen läsnäolo voi Schwartzin mukaan olla kapea tai leveää tietoisuutta. Se on sitä, että voit valita mihin keskität kussakin hetkessä huomiosi. Otatko tilanteesta esille jonkun tietyn yksittäisen kohdan, mihin fokusoit huomiosi, vai aistitko kokonaisvaltaisesti tilannetta. Kun läsnäolon taitosi lisääntyvät, opit erottamaan hälyn keskeltä olennaisen.

Vapautesi lisääntyy, kun tietoisuustaitojesi kehittymisen kautta hyväksyt kunkin tilanteen sellaisena kuin se on. Se on sitä, että opit kuuntelemaan sisäistä kokonaisvaltaista viisauttasi,  jota meissä jokaisessa on, mutta vain harva käyttää.

On mahdollista päästä tietoisuustaitojen avulla (joskus terapialla täydennettynä)  eroon myös vahingollisista opituista käyttäytymismalleista, kuten asioiden yksipuolisesta vatvomisesta, turhasta huolehtimisesta ja itsesyytöksistä, vahingollisista stressin lieventämistavoista (alkoholi, tupakka, huumeet). Tulet tietoisuustaitojen kautta myös entistä tietoisemmaksi lapsellisista käyttäytmismalleistasi, millä on myönteinen vaikutus paitsi itseemme myös ihmissuhteisiimme. Opit myös havainnoimaan paremmin ja myötätuntoisemmin toisen ihmisen kokemustiloja.

Tietoisuustaitojen harjoittamisen kautta olet yhä eheämpi valitsemiesi osiesi summa, etkä vain jokin satunnainen puoli itseäsi.  Aivosi lakkaavat yksinkertaisesti olemasta totunnainen automaattinen tapakeskus.

Aivojemme muovautuvia ominaisuuksia voimme hyödyntää harjoittelemalla ja omistautumalla päivittäin tietoisuustaidoille. Tietoisuustaidot eivät ole mikään temppukokoelma, vaan ne ovat elämäntapamuutos.  Sen jälkeen meistä kasvaa yhä enemmän aidon itsemme näköisiä, emmekä ole vain satunnaisia perheemme ja kulttuurimme satunnaisia tuotoksia. Moni meistä tuntee kiristävän epämukavaksi sen puvun, joka päällemme on kulttuurissamme puettu.

Sarvela Kati, Sisäinen tetteri – Luova kirjoittaminen tietoisuustaitona, Kuumussa Virtaa oy, 2013

Jan Sky, Minän monet puolet, Kuva ja Mieli 2012

Schwartz Jefferey, You are not your Brain: For Step Solution…, Peguin Books, 2011

Käytätkö aivojesi kaikkia taajuuksia?

Ymmärtääkseen, miksi tietoisuustaidot ovat hyödyksi ihmiselle,  on hyvä ymärtää aivojen toimintaa. Itseäni kiinnostaa esimerkiksi erilaiset aivojemme taajuudet, joita  voimme havaita EEG:ssä eli aivosähkökäyrässä.

Beta-taajuuden tiloja tarvitsemme päivittäisissä arkisessa työn täyttämässä elämässämme ja sen erilaisissa toiminnoissa. Ongelmia syntyy, mikäli jatkuvasti teemme töitä tässä korkean taajuuden tilassa (n. 40 Hz).  Kun aivot ovat jatkuvasti tällä taajuudella, tulee meistä stressaantuneita. Esimerkiksi asikaspalvelutehtävässä ja neuvotteluissa aivomme ovat beeta-taajuudella. Olemme myös beta-taajudella, kun käymme jatkuvaa sisäistä vatvovaa dialogia, jossa katsomme maailmaa suppeista opituista näkökulmistamme käsin. Näemme maailmamme oppimiemme automaattisten, opittujen “järkevien”,  uskomusten kautta.

Alfa-taajuuksissa olemme virkeitä rentoutuneita, mutta myös valppaita.  Kun työn jälkeen istuudumme mieli tyhjänä, aivomme ovat usein tällä taajuudella.  Alfa-aallot (8-12 Hz) ovat tärkeitä oppimisessa ja oman tietoisuuden reflektiossa.

Theta-taajuus on syvä rentoutunut tila, jossa olemme esimerkiksi  juuri ennen nukahtamista tai heräämistä. Theta-tila on spontaaniin meditaation, luovuuden  ja syvän hypnoosin tila. Tämä on matalataajuinen tila (5,5 – 8 Hz) mahdollistaa ihmisen mielen syvällisen muodonmuutoksen,  oppimisen ja uudistumisen.  Tila on jo unenomainen keskittynyt tila. Pitkään meditoineet saavuttavat helposti theta-tiloja. Kun olemme täysin uppoutuneena mielikuvaharjoitukseen, tai sisäiseen spontaaniin avoimeen luovaan mielikuvitusdialogiin  tai taideprosessiin, aivomme toimivat theta-taajuudella.  Pienet lapset ovat usein tässä tilassa, kun he ovat täysin  mielikuvitusmaailmansa lumoissa, juttelemassa vaikka mielikuvitusystäviensä kanssa.

Alfa-  ja thetatiloissa vaiennamme hetkeksi kriitikkomme, ja tällöin opimme purkamaan vanhoja opittuja uskomus-, asenne-  ja käyttäytymismallejamme. Näemme maailman yhä tarkemmin sellaisena kuin se on, opittujen asenteiden ja uskomusten vääristämättä kuvaamme.

Meidän ei tarvitse jäädä kulttuuristen uskomustemme ja lapsuudessa meihin ehdollistuneiden käyttäytymis- ja ajattelumallien vangeiksi.  Vapaudumme näissä muuntuneissa tajunnan tiloissa tietoisuutemme autopilotista, sallimalla aivoillemme mahdollisuuden uuden oppimisen.  Tämän jälkeen voimme itse valita ajatuksemme, eivätkä ajatukset valitse meitä.

Delta-taajuudella  (1,5- 4 Hz) tapahtuu merkittävä osa fyysisestä ja henkisestä uudistumisesta ja elpymisestä. Tässä tilassa nukumme syvää, unetonta unta. Nukahtaminen tapahtuu tavallisesti niin, että beta-taajuudelta siirrytään vähitellen alfaan, sitten thetaan ja viimeiseksi deltaan.

WP_20140721_007

Kun liikumme meditatiivisissa transsitiloissa,  alpha ja theta taajuuksien alueella, on hyvä muistaa, että näissäkin voimme liikkua kahdella eri tyyppisellä tavalla:

1) Voimme keskittää huomiomme johonkin, esim. hengitykseen, kuvaan, mantraan jne.  Tyypillinen tällainen harjoitus on esimerkiksi Samatha-mediataatio, jossa keskitetään huomio johonkin objektiin, vaikka kynttilään tai hengitykseen. Aina, kun huomio eksyy muualle, palataan takaisin meditaation kohteeseen.  Harjoitamme näin tässä hetkessä olemisen taitoja.

2) Voimme avoimesti monitoroida tietoisuuttamme.  Näin teemme, kun tietoisuutemme ei ole keskittynyt mihinkään objektiin, vaan tietoisuus liikkuu metakognitiivisella tasolla.  Tiedostamme ajatuksemme ja uskomuksemme, ja päästämme ne vapaaksi, tuottamaan vaikka oivallusta.  Esimerkiksi oivallusmeditaatio, itsetutkiskelu Vipassana meditaatiossa tai luova kirjoittaminen minätiloilla (Sisäinen teatteri), on tämän tyyppistä tietoisuustaitojen harjoittamista. Voimme tällöin elää oikeastaan tässä hetkessä menneisyyttämme uudestaan ja voimme rakentaa tulevaisuuttamme mielikuvituksemme avullla. Emme passiivisesti alistu tulevaisuudestamme maalaamiin kauhukuviimme, vaan aktiivisesti, metakognitiivisella tasolla, työstämme itsellemme vaikkapa onnellista tulevaisuutta. Ei ole kohtalomme kannalta yhdentekevää, millaisia ajatuksia päässämme pyöritämme.

Alitajuntamme on kummallinen, se ottaa mielikuvituksemme todesta.  Kannattaa todella miettiä, kuinka mielikuviaan työstää. Muistaakseni Mark Twain sanoi aikoinaan jotain sen tapaista, että ihminen viettää 95 % ajastaan kuvittelemalla kauheita asioita, joita ei  hänelle koskaan tapahdu.  Haluatko sinä olla tällainen henkilö?

Lapset osaavat vielä käyttää monipuolisesti aivojansa. Aikuistumisessamme lähes kaikilta meiltä on tuhottu tämä taito.  Tavallaan ymmärrän hyvin, että näin on käynyt länsimaisessa kulttuurissamme.  Meille on haluttu kehittää hyvä realiteettitaju, mutta tästä on maksettu kallis hinta. Meiltä on varastettu oikeus muuntuneisiin tajunnan tiloihimme ja tätä kautta tapahtuvaan muodonmuutokselliseen oppimiseen.

Uskon, että tänä päivänä ihmiskunnan tietoisuuden evoluutio on viemässä meitä kohden sitä, että hyvän realiteettitajun omaava ihminen voi laajentaa ymmärrystään hyödyntämällä theta ja alfa tiloja.  Hän voi hyödyntää aivojensa kaikkia muuntuneita tiloja, avartaakseen mielitajuansa.

Meditaatiossa, luovassa reflektiivisessä kirjoittamisessa sekä (itse)hypnoosissa aktivoimme aivojemme alfa- ja thetataajuuksia.  Kun siirrymme esimerkiksi luovan kirjoittamisen prosessissa unenomaiseen tilaan, ja kadotamme täysin yhteytemme reaalimaailmaan, siirrymme samalla alfa-aalloita theta-taajuudelle.

Nämä taajuudeltaan matalat tilat mahdollistavat aivojemme neuraalisten yhteyksien uudistumisen. Tilat mahdollistavat aivojemme integraation, eheytymisen. Voimme näin kehittyä ihmisinä. Meistä tulee empaattisempia itseämme ja toisiamme kohtaan. Alamme nähdä sisäisen maisemamme yhä täsmällisemmin. Kykenemme yhteisöllisiä ongelmia taitavammin, takertumatta jäykkiin opittuihin uskomuksiin.  Tietoisuustaitojemme kehittyessä vähennämme  stressiämme, jopa kipujamme ja ahdistuksiamme  sekä teemme tilaa läpi elämän tapahtuvalle uuden oppimiselle.