Kärsimys, surun, kivun ja pelon tunnetilat ovat osa normaalia elämää. Ne ovat osa inhimillistä kokemusta.
On tervettä ja luonnollista, että ihmismieleen nousee negatiivisia tunnetiloja, kun hän kohtaa vaikkapa avioeroon, sosiaaliseen epäoikeudenmukaisuuteen ja ilmastonmuutokseen liittyviä kipeitä asioita ja kysymyksiä.
Ja vielä hienompaa on tulossa: Tim Lomasin (hänen tekstinsä lainattu kursiivina) mukaan “negatiiviset” tunteet eivät ole vain normaaleja, vaan ne tarjoavat tien todelliseen onneen ja elämäsi kukoistamiseen, jota kaipaat. Ei ole väärin ja sairautta kokea näitä tiloja (esim. pelko, viha, syyllisyys, kateus), mutta on tietoisuustaidottomuutta ottaa niiden impulsiiviset käyttäytymisehdotukset liian vakavasti. Silti on normaalia, jopa toivottavaa, että koet erilaisia tunnetiloja.
On mahdollista, uutta opiskellen, valmentaa itseä tunne- ja tietoisuustaitoihin. Voimme oppia ohjaamaan tunnelatautneita tilojamme siten, etteivät pelon, vihan, syyllisyyden jne. tilat kasva mielemme pitkäaikaisiksi ikäviksi vieraiksi, “römpiöiksi“. Nämä saattavat kasvaa mittasuhteiltaan täysin kohtuuttomiksi.
Minullakin nuoruudessani oli römpiöitä, jotka kuljettivat minut alakuloon, vihaan ja ahdistukseen. Ne olivat kuitenkin avaimeni luovuuteni ja uudenlaiseen elämään. Niin kipeiltä kuin ne (vaikeat tunteet) joskus tuntuvat, on niillä tietoa ja energiaa, joka voi kuljettaa meidät valoon – onnen aamuhämärään.
Sosiaalinen media on täynnä ihmisiä, joilla römpiöt ovat vallanneet mielennäyttämön. Modernin elämäntavan kätketty julkilausumaton salaisuus on ollut, että suhtautumalla uteliaasti ja myötätunnolla näihin tiloihisi, voi niiden voima kääntyä luovuuden ja henkisen kasvun energiaksi. Osa minua on jopa sitä mieltä, että kun valtakulttuurimme on kieltänyt meiltä “negatiiviset” tunnetilat, on se ollut tapa estää ihmisen henkistä kasvua ja luovuuden avautumista.
Mikäli meiltä evätään lupa negatiivisiin tunnetiloihin, elämme positiivisuuden tyranniassa. Positiivinen psykologia on ollut osa modernia tyranniaa, jos luonnolinenkin kärsimys on epäinhimillistetty, ja leimattu esim. sairaudeksi. Jollakin hienovaraisella ja paradoksaalisella tavalla, ne (“negatiiviset tunnetilat”) tarjoavat tien syvempään ja rikkaampaan hyvinvointiin kuin saattavat selkeämmin positiiviset tunteet tehdä. Esimerkiksi suru voi avata sydämemme herkälle niin särkyvälle elämän kauneudelle…
Kas, niin kuin Sisäisessä teatterissa, myös toisen aallon positiivisessa psykologiassa, hyvä elämä on hienovaraista vuorovaikutuksellista, keskustelumuotoista eli dialektista, leikkiä positiivisten ja negatiivisten ilmiöiden välillä. Ja toisaalta mitkään ilmiöt eivät ole vain negatiivisia ja vain positiivisia, vaan monivalenssisia (voivat olla sekä että) ja monimerkityksellisiä. Esimerkiksi rakkauskin on monimerkityksellinen ja sisältää usein haavoittuvuuden mahdollisuuden.
Olemme helposti särkyvää maljakoita. Kun kohtaamme elämän järistyksen, hajoaa elämämme käännekohdissa maljakkomme pieniksi paloiksi. On lähes mahdotonta, mutta turhaa työtä, yrittää koota sitä takaisin samannäköiseksi vaasiksi. Sen sijaan voimme tehdä siitä kauniin mosaikiin tai voimme käyttää sirpaleet uuteen veistokseen.
On tärkeää muistaa, että esimerkiksi alakuloinen olotila on eri asia kuin vakava masennus. Jossain kulkee raja, kuinka paljon ihminen voi itse auttaa itseään. Meidän ei pidä mitätöidä sairaudeksi kääntynyttä kärsimystä, ja tällaisen ihmisen hoidon, toisen, luotettavan ja asiansa osaavan, tarvitsevuutta.
LÄHTEITÄ:
Tim Lomas, The Positive Power of Negative Emotions, Piatkus, 2016
#römpiö #tietoisuustaidot #positiivinenpsykokogia
Minän monet puolet 