Tutkikoon kukin ajatuksiaan, ja sen tehdessäsi huomaat pääsi miehitetyn menneisyyden ja tulevaisuuden ajatuksilla. Me tuskin koskaan ajattelemme läsnäolevasti; ja jos ajattelemme, se on vain ajattelua, jossa järjestelemme tulevaisuutta. Tämä hetki ei ole koskaan päämäärämme. Menneisyys ja nykyisyys ovat määrittelijöitä; joissa tulevaisuus on ainoa päämäärämme. Joten emme koskaan elä, vaikka toivoisimme elävämme; sillä olemme aina vain valmistumassa olemaan onnellisia. Tämä on väistämätöntä, eikä asioiden pitäisi koskaan olla niin. – Blaise Pascal 1623- 1662 (Käännös Kati Sarvela)

Olen oikeastaan hypnoterapeutiksi valmistumiseni jälkeen (v. 2007) ollut koukussa tietoiseen tietoisuustaitoihin, hyväksyvään tietoiseen läsnäoloon eli mindfulnessiin.  En ole yhden aatteen ihminen. Erilaisia psykoterapeuttisia ja psykologisia muotisuuntauksia tulee ja menee.

Tietoisen hyväksyvän läsnäolon kiehtovuus ja voima on siinä, että se on integroiva – erilaisia meditaatio, mietiskely-  ja mielikuvaharjoituksia yhdistävä näkemys. Sen sisällä itä kohtaa lännen. Siksi siihen syventyminen on erilaisia viisausperinteitä yhdistävää toimitaa, jossa pyritään riisumaan ideat uskonnollisista kaavuista.

   
  
 Itse tunnustaudun kristinuskon ystäväksi, mutta mindfulness on rakentanut minulle sillan muihin uskontoihin ja jopa ateistisiin näkemyksiin.  Tietoinen hyväksyvä läsnäolo mahdollistaa uskonnolliset rajat ylittävän ekumeenisuuden.

Länsimaisen tieteellisen perinteen heikkous on ollut se, että sen sisällä on leikattu mieli ja ruumis irti toisistaan. Länsimainen hypnoosi lienee ainoita tieteessä vaikuttavia vanhempia länsimaisia perinteitä, joissa on oivallettu ruumiimme ja mielemme erottamattomuus. Tämä siitä huolimatta, että muinaisessa Kreikassa tiedostettiin, että hyvän elämän lähtökohta on itsetuntemuksessa.  “Tunne itsesi” oli kaiverrettu moniin temppeleihin, ja monet antiikin Kreikan ajattelijoista pitivät tätä onnellisen elämän kulmakivenä. Lukemattomat länsimaiset teologit ja filosofit , mukaan lukien Blaise Pascal, ovat puhuneet  omilla käsitteillään tietoisesta hyväksyvästä läsnäolosta, mutta tieteen materialistinen objektivinen näkemys on ollut meillä valtaa pitävä näkemys viimeiset vuosisadat. Ajat ovat kuitenkin muuttumassa.

Sitten hypnoosin on meillä syntynyt erilaisia terapeuttisia menetelmiä, kuten tanssi- ja liiketerapia ja lukemattomat muut taideterapiamuodot, joissa on ymmärretty kehon ja mielen erottamattomuus. Terapeuttiseen taiteeseen ja tunnetilojen ilmaisuun, on sisään kirjoitettuna myös tietoinen hyväksyvä läsnäolo. Hyväksyvää läsnäoloa voidaan tuoda arkeen ja organisaatioihin yksinkertaisin mindfulness-harjoituksin.

Meillä länsimaissahan muuntuneiden tietoisuuden tilojen luokittelu (hereillä/nukkuu) on itse asiassa ollut kovin primitiivistä verrattuna esimerkiksi buddhalaiseen perinteeseen. Meitä on opetettu ihmeellisen vähän käyttämään hyvään elämään itsetutkiskelua,  sisäisten erilaisten tilojemme aistimista muuntuneissa tajunnan tiloissa. Olemme ennen näkemättömän korkea kulttuuri tieteellisteknisessä mielessä, mutta kyky oman sisäisen maailman aistimiseen on ollut säälittävissä lasten kengissä. Ja silti vain läsnäoleva, itseään tunteva ja aistiva mielitajulla varustettu ihminen, voi elää hyvää elämää, arvorationaalisesti, itseään ja muita arvostavasti.

Monet puhuvat tietoisen hyväksyvän läsnäolon yhteydessä sydämen viisauden kehittämisestä.  Ennen vierastin tätä sanontaa. Sydämestä puhuminen tuntui jotenkin naiivilta. Nykyään puhun varsin sujuvasti myös sydämen viisaudestamme. Jos et pidä tästä tavasta puhua, voit tietty käyttää psykiatri Daniel Siegelin käsitettä mielitaju (mindsight). Sekä sydämen viisaus ja mielitaju kuljettavat meitä kohden arvorationaalista elämää ja yhteisöllisyyttä.  Rakennamme takaisin menetettyä yhteisöllisyyden kulttuuria.

Yhteisöllisyys on ollut idän menetelmien vahvuus kautta vuosisatoihin. Länsimaisessa perinteessä olemme individualistisessa kulttuurissa  leikanneet itsemme irti paitsi ruumistamme myös yhteisöistämme.  Länsimaisella tieteellä, terapeuttisella perinteellä ja sieluhoito perinteellä on ollut omat ansionsa, mutta sen esineellistävästä ja yksilökeskeisestä ajattelusta olemme maksaneet kalliin hinnan inhimillisinä ja ekologisena pahoinvointina.

Oikeastaan ajattelen, että karkeasti ottaen länsimainen perinne on pyrkinyt asioiden katsomiseen “jumalallisella silmällä” eli objektiivisesti, puolueettomasti.  Sen sijaan itämaisen perinteen vahvuus on ollut ihmisen subjektiivisen eli henkilökohtaisen ainutkertaisen kokemuksen ymmärrys.  Toki meillä on jo vuosisatoja ollut myös tiedettä, filosofiaa ja teologiaa,  joka on tutkinut ihmisen subjektiivista kokemusta, mutta tämä tutkimusperinne on ollut aliarvostettua.  Luonnontieteellinen määrällinen tutkimus on dominoinut koko kulttuuriamme.  Elämme parhaillaan onneksi tieteiden integraation aikaa, jossa ihmisen henkilökohtaiselle kokemukselle ja ainutkertaiselle tarinalle aletaan antaa arvoa.  Onnellista elämää kun ei opi kukaan mistään valmiista reseptikokoelmasta, vaan se täytyy elää ja kokea.

Valitettavasti kristinuskosta, erityisesti luterilaisuudesta on kadonneet lähes kokonaan mietiskelyperinteet, jotka ovat olleet sen vahvuus.  Esimerkiksi Lectio Divina on hieno länsimainen mietiskelyperinne, joka nojaa aikaisemmalle kreikkalaisroomalaiselle oppimistraditiolle. Tosin monet tutkijat ovat sitä mieltä että koko psykoterapiaperinne perustuu länsimaiselle sielunhoito- ja unientulkintaperinteelle.

Yhtä kaikki, meditaation, mietiskelyn ja mielikuvaharjoitusten tavoite on auttaa ihmistä pääsemää irti ongelmatilasta levolliseen tilaan.  Se, että olemme samaistuneena stressaantuneisiin, hermostuneisiin, ahdistuneisiin, vihaisiin ym. ikäviin osiimme/kokemustiloihimme tuottaa meissä valtavasti pahoinvointia.  Mielen harjoitusten kautta kykenemme irrottautumaan ongelmatilasta levolliseen läsnäolon tilaan, josta käsin perspektiivimme todellisuuteen laajenee.

Yrityksiin ja organisaatioihin mindfulness tuo inhimillisyyttä, koska se luontaisesti kuljettaa niihin välittämisen arvoja.  Itse pidän tietoisuustaitoja esimerkiksi eettisen yrittäjyyden peruskivenä. Työn tekoon ja yrittämiseen tulee mukaan automaattisesti tällöin myös muita arvoja kuin raha. Työ ja erityisesti yhteistyö organisaation sisällä, sekä sen jäsenten ja asiakkaiden välinen yhteistyö itsessään voi olla palkitsevaa. Tutkimusten mukaan itse asiassa palkitseva läsnäoleva elämäntyö flow-tiloineen tuo ihmisille enemmän iloa ja onnellisuutta kuin suuret rahapalkkiot. Onnellisuustutkijoiden mukaan joskus ylimääräiset palkkiot saattavat jopa syödä työniloa.

Mindfulnessilla on lukemattomia hyviä seurannaisvaikutuksia, joilla elämämme laatu ja kokonaisvaltainen hyvinvointimme voi parantua.  Nykyään puhutaan paljon työurien pidentämisestä.  Uskon, että tällainen pitkien työurien uusi elämäntapa voi syntyä, kunhan muutamme koko ajattelumme perustan tietoisesti läsnäolevaksi.  Löydämme elämäämme mahdollisimman paljon läsnäoloa ja tekemisen flowtiloja.

Tietoisuustaidot facebookissa.