Eheys sanaa on käytetty monenmoisella tavalla, joten ehkä on paikallaan määritellä, mitä tarkoitetaan tällä sanalla, kun sitä käytetään tietoisuustaitojen yhteydessä. Lukemattomat tämän päivän psykologian ammattilaiset käyttävät sanaa eheä.  Näistä ammattilaisista mainittakoon vaikkapa psykiatri Dan Siegel ja  psykologi John Prendergast.  He ovatkin olleet seuraavien eheysajatusteni inspiraation lähteitä.

Dan Siegel  kirjoittaa, että tietoisuustaitoharjoituksella yhdistetään, integroidaan, tietoisuutemme erilaistuneita osia, ja niistä tullaan yhä tietoisemmaksi.  Eheä ihminen tulee siis tietoiseksi omista kokemustiloistaan (mind sets, states). Ne muodostavat hyvin kommunikoivan eheän kokonaisuuden.

 

 
Siegel on kehittänyt oman tietoisuustaitoharjoituksensa Tietoisuuden pyörän (Wheel of Awareness), jonka tarkoitus on eheyttää näin tietoisuutta. Olen tehnyt muutaman kerran tämän harjoituksen. Suosittelen.

Siegel käyttää vertauskuvallisesti ylimääräisiä aisteja.  Meillä on kuudes aisti(ruumiin viisaus), seitsemäs aisti (mielen elämä tunteineen ja ajatuksineen) ja kahdeksas aisti (jonka kautta aistimme muita ihmisiä). Hänen tietoisuuden pyörässään keskitytään näihin kaikkiin elementteihin. Integroimme eli eheytämme itseämme tulemalla tietoiseksi nästä eri elementeistä. Eheyttämistä voi tehdä myös Sisäinen teatteri -harjoituksissa; voimme aistia luovassa flow-tilassa, mitä ruumiimme meille kertoo, mitä meille kertoo erilaiset mielelliset kokemustilamme (jotka ovat aina samalla myös ruumiillisia), ja voimme aistia toisia ihmisiä, leikkimällä vaikka luovasti olevamme joku muu. Tietoisuustaito menetelmät ovat yksilöllisiä. Jokainen ihminen on ainutkertainen tarina, ja hänelle sopii omanlaisensa tietoisuustaitomenetelmät. Itse löysin tietoisuuteni erilaistuneet kokemustilat kirjoittaen, mutta tämä ei tarkoita sitä, että se olisi kaikkien menetelmä.  Nykyään teen kirjoittamisen lisäksi päivittäin hyväksyvän läsnäolon harjoituksia ja joogaan.

Erilaisin tietoisuustaitoharjoituksin tulemme kokonaisimmiksi, eheämmiksi:  Elämme yhä läsnäolevammin ruumiissamme ja yhteisössämme. Elämme elämää, joka tuntuu ruumiissamme oikealta ja mukavalta. Elämme vähemmän “dissosioituneena“, poissaolevina omissa  apina-ajatuksissamme, ohjaamattomissa ajatteluketjuissa. Sen jälkeen olemme yhä vähemmän yksipuolisten ajattelumallien uhreja.

Lapset, jotka eivät ole saaneet, läsnäolevaa vanhemmuutta, elävät aikuisina “dissosioituneina” erkaantuneena ruumiinsa kokemuksista. He elävät irti omasta ruumin kokemuksestaan ja yhteisöstään. Hyvä vanhemmus antaa hyvät peruslähtökohdat tietoisuustaitoihin.  Huono vanhemmuus tekee meistä alttiita yksipuolistaville uskonnollisille suuntauksille ja ideologioille. 

Oman tietoisuuden tutkimus – introspektio – ei ole apina-ajattelua. Sen sijaan muuntuneissa tajuntamme tiloissa tietoisuustaidoin voimme hyödyntää ohjata mielikuviamme itsetuntemuksen välineenä. Tämä luova ajattelu ei ole apina-ajattelua, koska se on peilaavaa, reflektiivistä.  Introspektio on oman tietoisuuden tutkimusta ja mielikuvitusta hyödyntävää oivallusmeditaatiota tai itsehypnoosia.

Tietoisuustaidoissa, oman tietoisuutemme eheyttämisessä,  käytämme hyväksi sekä oman tietoisuutemme erilaistumista että hyväksyvän läsnäolon harjoituksia. Tulemme sinuiksi oman ja maailman monipuolisuuden kanssa. Tietoisuuden pyörä ja Sisäinen teatteri eivät tietty ole ainoita tapoja harjoittaa tietoisuustaitoja.  On olemassa tuhansia vuosia vanhoja traditioita, kuten jooga ja vaikkapa kristillinen/islamilainen mietiskely, kirjallisuusterapia ja luova liike, joita voi käyttää hyväksi oman tietoisuuden eheytymiseen. Lukemattomia muitakin menetelmiä on.  Idän menetelmien vahvuus on ollut oman ruumiin ja yhteisön kuuntelussa, mutta myös monissa terapeuttisissa länsimaisissa kehollisissa menetelmissä, ja unien tulkinta perinteissä ja hypnoosiperinteessä hyödynnetään oman ruumiin viisautta ja yliyksilöllistä kokemusta. Tietoisuustaitoja on Siegelin mukaan se, että näemme oman tietoisuutemme meren, mikä parantaa meitä näkemään tarkemmin samalla ympäröivää maailmaa. Sisäisen meren aistiminen ja tutkiminen on tietoisuutemme eheyttämistä.

  
Se, että olemme rehellisiä itsellemme ja muille ihmisille, tukee eheyttämme.  Tämä rehellisyys merkitsee sitä, että uskallamme tuntea erilaiset kokemustilamme ja niiden erilaiset ajatukset. Emme suostu olemaan vain kulttuurimme passivisia normatiivisia tuotteita. Olemme sopusoinnussa tietoisuutemme erilaisten kokemustilojen kanssa.  Emme vaienna itsessämme olevaa moniäänisyyttä. Se merkitsee sitä, että uskallamme ilmaista mielipiteemme ilman, että samalla samaistumme ikäviin tiloihin, vaikkapa vihan tai pelon täyttämään tilaan.

Eheytymisemme merkitsee sitä, että elämme vähemmän ehdollistumiemme vankeina.  Emme katso maailmaa vain yhden tai parin kokemustilan silmälasien läpi, vaan kykenemme taitavasti näkemään maailman puolueettomimmin sekä läsnäollen, että aina vain useampien silmälasien läpi.

Mitä eheämpiä ihmisiä päättäjämme ovat, sitä parempaa todellisuutta syntyy. Valitettavasti tällä hetkellä maailmaa johdetaan edelleen kovin yksipuolistavien materialistispainotteisten näkemysten kautta. On olemassa paljon kokemuksellista sydämen viisautta, joka taipuu huonosti numeroiksi. Päättäjiin tarvittaisiin faktatietojen lisäksi ihmisiä, joilla on kokonaisvaltaista viisautta –  tietoisuutaitoja.  Tarvitsemme yhä enemmän luovia uusia ratkaisuja,  eri tieteenalojen integraatiota, moniammatilista yhteistyötä.

Olen optimisti. Tietoisuutaidot ovat kovaa vauhtia tulossa kulttuurimme. Yhä useampien kansalaisten silmät ovat avautuneet näkemään paremmin todellisuutta sellaisena kun se on. Tulevaisuuden maailma on moniarvoinen ja monikulttuurinen. Tarvitsemme kipeästi vääristyneiden perususkomuksiemme tarkastusta, uusimista ja arvotietoisuutta. Se tapahtuu tietoisuustaitojen kehittymisen kautta.

Dalai Laman kulminoi ajatukseni sanoiksi.  Kun häneltä kysyttiin, mikä ihmetyttää häntä ihmisyydessä eniten? Se, että ihminen uhraa terveytensä tehdäkseen rahaa. Sitten hän uhraa rahaa, palauttaakseen terveytensä. Ja sitten ihminen ahdistuu tulevaisuudestaan niin paljon, ettei nauti tästä hetkestä. Tuloksena on olemisen tapa, jossa eletään kuin ei koskaan kuoltaisi, ja sitten kuollaan ilman että todella koskaan eletään. Tämä kallis ja kestämätön elämäntapamme kun saadaan muutettua, niin meillä kaikilla on riittävästi aineellisia resursseja hyvään elämään.  Muutokseen tarvitsemme paljon yhteistä hyvää tahtoa!