Nykyään, kun puhutaan julkisesti jatkuvasti pidennetyistä työurista ja viikkotyötuntimäärien lisäämisestä, olisi ensiarvoisen tärkeää, että työyhteisöt panostaisivat työssäjaksamiseen.  Ilman tätä, voi käydä niin, että samalla lisääntyvät sairauspoissaolot ja ennenaikaiset eläköitymiset.  Tämä ei ole kenenkään edun mukaista. Siksi työyhteisön kannattaa panostaa tietoisuustaitoihin. 

Minua on pitkään kiehtonut nimenomaisesti luova hyväksyvä läsnäolo, eli hienosti sanottuna tämä “sosiokognitiivinen mindfulness“, josta kirjoitin muutama blogi sitten.  Ihmistietoisuus, mukaan lukien oma tietoisuuteni, on minulle kiehtova arvoitus, johon olen pureutunut jo kymmenkunta vuotta. Olen tehnyt sen käyden erinäisiä kursseja ja lukien kaikenlaista tieteellistä ja vähemmän tieteellistä kirjallisuutta. Ja ennen kaikkea olen peilannut luovasti omaa tietoisuuttani.

Meditatiivisessa hyväksyvässä läsnäolossa , joka nojaa buddhalaiseen perinteeseen, puhutaan härän kesyttämisestä. Kirjoitin tästä härän kesyttämisestä myös  blogin muutama vuosi sitten.  Voimme kesyttää mielikuvituksemme  hyödyntäen länsimaisia terapeuttisia perinteitä, luovia tietoisuustaitoja, jotka nojaavat puhtaasti länsimaiseen psykologiseen perinteeseen (esim. Ellen Langer).  Jotta ymmärrämme, kuinka tämä tapahtuu, on meidän oivallettava se, että voimme oppia ohjaamaan luovasti  kokemustilojamme.  Voimme ottaa tietoisuutemme ohjauskeskuksen haltuumme.  Tällöin mielessämme ei pyöri satunnaiset haamut menneisyydestä tai pelkokuvat tulevaisuudesta. Sen sijaan yhä taitavammin hyödynnämme sekä hyväksyvää läsnäoloa että mielikuvitustamme oman, asiakkaittemme/potilaittemme, työyhteisömme ja muiden lähimmäistemme hyväksi.

Ihmismieli on kummallinen. Se ottaa mielikuvituksemme todesta. On selvää, että luomme huonoa todellisuutta, jos jatkuvasti maalaamme kauhukuvia  tulevista epäonnistumisistamme tai muistelemme mokiamme tai traumojamme.   Härän kesyttäminen merkitsee sitä, että opimme hyödyntämään mielikuvituksemme todellisuutta luovaa ominaisuutta.  Voimme oppia käsittelemään vastoinkäymisiämme vertauskuvallisesti ja symbolisesti. On mahdollista rakentaa menneisyydestämme leikillisiä tarinoita, jotka mielikuvituksemme ottaa todesta.  

Jos vaikka puoliso on hylännyt meidät, voimme valita otammeko tapahtumaan minkälaisen näkökulman.  Päästämmekö irti inhottavista muistoista ja uhritarinasta, ja sen sijaan rakennamme tapahtuneesta itseämme voimaannuttavan symbolisen runon tai vaikkapa erilaisten kokemustilojemme näytelmän.  Toki tämä ei käy suinkaan kädenkäänteessä, vaan se vaatii surun läpikäymistä, aktiivista asian työstämistä ja leikillistä uteliaisuutta.

Hyödymme vaikeissa traumoissa terapiasta tai terapeuttisesta ryhmästä. Näin pääsemme tiedostamisen prosessissa turvallisesti alkuun. Vähitellen löydämme itsestämme vahvoja, aikuisia, turvallisia puolia. Itseohjautuvuutemme lisääntyy ja parannamme näkökulman vaihtamisen taitoja. Kasvamme yhä enemmän itseohjautuviksi! Mitä enemmän saamme tietoisuustaitoja jo varhaisessa iässä, sitä paremmin kykenemme kohtaamaan tulevaisuuden vastoinkäymisemme.

Tietoisuustaidoissa puhutaan poissaolon moodista (default mode).  Tämä tarkoittaa juuri sitä, ettet ole kesyttänyt härkääsi. Sen sijaan, että olisit läsnä tässä hetkessä, mielikuvituksessi pyörittää kaikenlaisia automaattisia ehdollistuneita apina-ajatuksia päässäsi.  Ne voivat olla ennakkoluuloja, vanhoja jäykkiä uskomuksia ja ikäviä muistoja, tulevaisuuden kauhukuvia jne.  

Sekä luovan että meditatiivisen läsnäolon yhteinen ansio on, että kesytät poissaolon moodisi.  Osaat olla läsnä itsellesi ja toiselle ihmisille, ja osaat käyttää mielikuvitustasi itseäsi voimaannuttavasti.  Sen sijaan, että mietit kauhulla huomista päivää, jolloin kohtaat sen hankalan ihmisen ja kaikki menee pieleen, pyöritätkin leikillisesti etukäteen päässäsi näytelmää, jossa kaikki menee hyvin. Tai vaihtoehtoisesti keskityt olemaan vain nyt tässä, ja huomenna otat tilanteen vastaan sellaisena kuin se tulee.

Tietoisuustaidot vapauttavat meidät laatikkoajattelusta. Löydämme uusia leikillisiäkin tapoja katsoa maailmaa.  Laatikkoajattelija on vahvistanut itsessään vain tiettyjä uskomuksia, ja hän on sulkenut pois muut näkökulmat.  1900-luku oli kognitiivisesti jäykkien laatikkoajattelijoiden ja pirstoutuneen tieteen vuosisata.  Nyt 2000-luvulla yhä useammat ihmiset ovat pyrkimässä ulos laatikoistaan. Se tarkoittaa tieteessä sitä, että erityistieteet pyrkivät tekemään yhä enemmän yhteistyötä keskenään ja myös taiteiden kokemuksellisen opin kanssa. Tulevaisuus on tieteiden ja kokemuksellisen oppimisen integraatiota.

Jospa  2000-luvulla hammaslääkärikin olisikin kiinnostunut koko ihmisen sosiaalisesta kehomielestä. Hän ei ole enää kiinnostunut vain ihmisen hampaista. Hän voi kehittää moniammatillista yhteistyötään.  Lisäksi hän voi oppia tietoisuustaitoja, hyväksyvää läsnäoloa suhteessa asiakkaaseen ja omaan tietoisuuteensa. Tällöin hammaslääkäri hoitaa paitsi kokonaisvaltaisesti potilastaan, hän hoivaa myös omaa ja työyhteisönsä psykofyysistä hyvinvointia.  Stressi on aikamme suurimpia sairauden tuottajia, ja siksi sen purku ja ehkäisy on äärimmäisen tärkeää. 

Työyhteisön tietoisuustaitojen kehittymisen kautta löydämme työtapoja, joilla teemme pitempiä stressittömämpiä työuria ja potilaat/asiakkaat tuntevat saavansa parempaa kokonaisvaltaista hoitoa/palvelua. Poissaolon moodissa takerrumme helposti stressiä tuottaviin menneisyyden kokemuksiimme ja pelkoihimme.  Kokemustiloistamme  esimerkiksi pelkotila, joka ei luota itseensä ja pelkää epäonnistumista, voi kaapata  tietoisuutemme. Tällöin tuotamme itseämme vahingoittavia stressihormoneja. Samaistuminen tällaisiin kokemustiloihimme tuottaa meissä psykofyysistä pahoinvointia. Nykytietämyksen mukaan, se pitkäaikaisena aktivoi meissä jopa  sairautta tuottavia geenejä.  

Tietoisuustaidoilla harjoittelemme kehittämään ja valitsemaan parhaita mahdollisia kokemustilojamme kuhunkin tilanteeseen, ja harjoittelemme olemaan läsnä työssämme. Äitinä olen eri kokemustilassa kuin hammaslääkärinä.   Mikäli emme ole läsnä, vanhat kokemustilamme pyörivät vain automaattisesti, ja tämä saattaa aiheuttaa virheitä ja epäonnistumisia työssämme.

 Kun tietoisuustaitomme kehittyvät, opimme käyttämään erilaisia tilojamme joustavasti ja tietoisesti.  Opimme purkamaan vanhojen tilojemme ehdolistumia ja avaamme uusia tiloja itseemme. Puhutaan itseohjautuvasta neuroplastisuudesta eri aivojen muovautuvista ominaisuuksista.  Tämä tapahtuu jouhevasti esimerkiksi leikkimällä uutta roolia.   Ja kun tulemme tietoisemmaksi erilaisista kokomustilojemme kirjosta, alamme toimia yhä enemmän kokonaisina tietoisina ihmisinä ja olemme vähemmän tunnekaappausten uhreja.

Minäkin olen jo pitkään leikkinyt olevani tietoisuustaitojen ohjaaja, ja näköjään vähitellen minusta on tullut sellainen.  Se on tietty vaatinut myös paljon opiskelua. Lopullisen ohjaajaidentiteettini sinettinä on ollut tämä Taina Siukolan erinomainen ohjaajakoulutus, mikä on antanut uusia ajatuksia ja ajatuksilleni uusia jäsennyksiä.

Luovien tietoisuustaitojen avulla opimme hyödyntämään mielikuvitustamme ja tajuamme yhä paremmin, että mielikuvituksemme tuotteet ovat vain mielikuvitusta.   Lakkaamme ottamasta “poissaolon moodissamme” tuottamiamme ajatuksia liian vakavasti.  Löydämme leikillisen suhteen itseemme ja kykenemme suuntamaan huomiomme asioihin ja mielikuviin ja ajatuksiin, jotka itse tietoisesti valitsemme. Energia-  ja tunnemolekyylivirrat sisällämme ja kohtaamiemme ihmisten kanssa virtaavat vapaammin.

PS.  Koulutan työyhteisöissä tietoisuustaitoja kahdella eri menetelmällä (lisätietoa esisuomi @ gmail.com.) Tämä “Mindfulness työssä – 8-askelta hyvään työhön” on toinen, joka nojaa täysin Siukolan Tainan mindfulness- materiaaliaan  ja toinen on oma koulutukseni “Virtaa työyhteisöihin  – Tietoisuustaidot yhteisön voimavarana.”  (Tätä vedän parhaillaan pilottina OFRD Oy:ssä). Jälkimmäisessä tietoisuuskoulutuksessa  käytän sekä mindfulness- että  hypnoosivalmentajaosaamistani työyhteisön henkisen hyvinvoinnin edistämiseksi (mm.Jan Skyn ESI-työkalua).  Voimme hyödyntää erilaisia muuntuneita tajunnantilojamme – meditaatiota, luovia flow-tiloja, ohjattuja mielikuvaharjoituksia – omassa työssä jaksamisessamme.

Tietoisuustaidot facebookissa.