Menneinä aikoina neurotietelijät ovat sokeutuneet katsomaan asioita vain kapeasta materialistisesta perspektiivistä käsin, kiitos Descartesin “Ajattelen siis olen” näkökulmasta. Kiitos hänen, modernissa tieteessä mieli ja ruumis erotettiin toisistaan.  On  hedelmällisempää oman hyvinvoinnin kannalta ajatella myös näin päin: Olen, siis ajattelen. Se, että olemme hyväksyvästi läsnä itsellemme että ympäristöllemme, saa meidät todella Ajattelemaan.  Niin kauan kuin olemme Descartesin vankeja, irrottaneet ruumiimme kuuntelun, toistamme liian helposti apinana vain muiden totuuksia. Emme kuuntele ruumistamme, emmekä yksilöidy kultuuriistamme täyteen mittaamme.

Omakohtainen ajattelu lähtee liikkeelle läsnäolosta, omien ruumiin tilojen ja muiden ihmisten kulttuuristen näkemysten kuuntelusta ja aistimisesta. Se on peilaavaa. Olen siis ajattelen. Olemisessa ollaan ruumiin tuntemuksille ja kulttuurin symboliselle kokemusmaailmalle. Mihin Greenfeld vähemmän näyttäisi kiinnittävän huomiota on se, että oleminen ei ole vain mielen toiminto, “mindfulness”,   se on myös kehotietoisuutta, “bodyfulness.”  Opit symbolisen mielikuvituksesi avulla sanoittamaan kehosi tuntemuksia sanoitetuiksi mielikuviksi, kuviksi tai vaikkapa liikkeeksi. Lisäämme tällöin kulttuuriin meissä jotakin omaa, kokemuksellisen oppimisen ja symbolisen mielikuvituksemme kautta.

Oletko koskaan ajatellut, että kaikki  uskonnot ja aatesuuntaukset ovat kulttuurisen ympäristömme ja symbolisen mielikuvituksemme*) tuotteita.  Esimerkiksi luterilaisuus on Lutherin ja monien häntä seuranneiden teologien symbolisen mielikuvituksen tuote. Kyseiset ihmiset ovat peilanneet Raamatun ja aikaisempien teologien ajatuksia omaan sisäiseen kokemusmaailmaansa.

Teet henkilökohtaista sisäistä kognitiivista ymmärryksen karttaamme, vahvaa identiteettiä, tutkimalla itseäsi, kulttuurisen pääomamme  ja  symbolisen mielikuvituksen avulla, meditatiivisessa tai transsitilassa. Kriittinen järkevä puolesi on tarpeellinen tiedon peilaamisessa, mutta sinun täytyy myös opetella myös päästämään irti siitä. Tietoisuustaidot syntyvät läsnäolosta ja itsereflektiosta, omien tunnetilojen luovasta symbolisesta peilauksesta.  Voit itse rakentaa identiteettiäsi,  peilaten sitä jatkuvasti ulkoisiin kulttuurisiin merkityksiin ja sisäisiin kokemustiloihisi.  Voimme sanallistaa sitä esimerkiksi erilaisina luovina symboleina, vaikkapa erilaisina mielenosina ja niiden mielikuvina,  kokemustiloinamme. Carl Jung kutsui vastaavia tiloja komplekseiksi ja arkkityypeiksi. Näin rakennamme tietoiisesti identiteettiämme, jota voi kutsua myös narratiiviseksi eli tarinalliseksi identiteetiksi. Tässä prosessissa ylität jatkuvasti vanha kokemustasi, ja yksilöidyt ihmisenä. Samalla annat oman lisäyksesi yhteisölliseen kulttuurin käsite- ja merkityskarttaan, joka jatkuvasti ihmiskunnan historiassa on laajentunut.

Joskus elämän kriiseissä tapahtuu koko identiteetin muutos (“suomut putoavat silmiltä”), ja maailma alkaa näyttää aivan toisenlaiselta.  Tietoisuutesi on luonnostaan itseään järjestelevä ja uutta todellisuuskuva luova ja  itseään organisoiva.  Voit tietoisuustaitojen avulla kuitenkin edelleen kehittää näitä taitojasi. Tietoisuustaidoin, symbolisen mielikuvituksemme (luovan mietiskelyn, meditaation ja transsien) avulla, voit vahvistaa identiteettiäsi. Vahva identiteetti kykenee organisoimaan ja jäsentämään tehokkaasti kaoottista ympäristöä.  Identiteettisi rakentamisprosessi on kulttuurimme ja symbolisen mielikuvituksemme jatkuva vuorovaikutus prosessi.

Pidän enemmän muuten tästä Liah Greenfeldin näkemyksestä, että olemme kulttuurisesti rakentuneita kuin että olisimme vain sosiaalisesti rakentuneita.  Kulttuuri sisältää sosiaalisten suhteittemme lisäksi uskonnot, elokuvat, kirjat, musiikin jne.  Ne voivat olla insipiroimassa omaa symbolista sisäistä identiteetin rakentamisprosessiamme. Se mikä on tärkeää prosessissamme, on realiteettitajun kehittyminen.  Moni ihminen taistelee realiteettitajun puutteessa  elämässään symbolisia vihollisia vastaan. Näin tekee esimerkiksi nationalistiset liikkeet.  Liam Greenfeldin mukaan nationalismissa rikkinäisellä identiteetillä varustettu ihminen itseterapiayrityksenä näkee omia sisäisiä symbolisia vihollisia toisissa ihmisissä tai ihmisryhmissä. Pahaa oloa siirretään muihin ihmisiin, kun omaa elämää kannatteleva identiteetti jää keskeneräiseksi.

Lapsilla on symbolisen mielikuvituksen taitoja yleensä enemmän kuin aikuisilla.  He voivat oppia  helposti ohjaamaan tietoisuuttaan, erilaisten läsnäolon harjoitusten kautta (vaikkapa saippuakuplien puhallusta voidaan harjoittaa mielen keskittämiseen) ja draamallisten leikkien kautta. He luontaisesti harjoittelevat jatkuvasti tietoisuustaitoja, vaikka huolestuttavasti kerrotaan leikkien vähenemistä nykyisessä elämäntavassamme. Leikitäänkö, että sinä Kalle olet Suomen presidentti ja minä äiti ja Ville isä? Se mitä lapset kaikkein eniten tarvitsevat, on aikuisen hyväksyvä ja arvostava läsnäolo ja leikkiminen, jota kautta hän voi avautua maailman moninaisille totuuksille. Väitän, että suurin osa pahasta mitä maailmassa syntyy, johtuu lapsen rakkaudettomasta, välinpitämättömästä, liian ankarasta ja tuomitsevasta  ilmapiiristä.

Liah Greenfeldin mukaan identiteettimme luominen on myös vahvasti emotionaalinen prosessi.  Ulkoiset tapahtumat ovat suhteessa meihin tunnelatautuneita.  Kokemustilamme, jotka pukkaavat esiin eri sosiaalisissa tilanteissa, ovat siis tunnevalenssiltaan erilaisia. Kun joku erilainen ihminen vaikkapa laukoo totuuksiaan, saatamme ärsyyntyä.  Ärsyyntynyt kokemustilamme  tunkee esiin. Tietoisuustaitoa on se, että ärsyyntymisen sijaan pohdimme, miksi tämän ihmisen ajatukset luovat meissä ärsytystä. Koska aikaisemmin olen samalla tavalla ärsyyntynyt jne. Löydämme tietoisuustaitojen avulla peilaavan suhteen ympäristöömme ja omaan tietoisuuteemme.

Goldfeldin mukaan vain harvoin ihmiset tekevät symbolista mielikuvitustaan näkyväksi.  Sitä itse muuten tein “Mielentilojen  treenikirjassani”.  Tein näkyväksi kuusitoista mielen osaani, ja niiden symbolista mielikuvitusta. Tein oikeastaan itseanalyysia. Tällöin tein  samalla näkyväksi symbolisen itseni määritelmän, joka on syntynyt suhteissani muihin ihmisiin – ei vain reaalisiin ihmisiin, vaaan myös ihmisiin, jotka ovat ilmentäneet itseään kirjoissaan. Otin oikeuden itselleni määritellä itseni. Kulttuurimme ei ole vain reaalisia ihmisiä, vaan se on paljon, paljon muuta.  En usko, että oman identiteetin analyysin, tarvitsee olla rakettitiedettä, joidenkin akateemisten viisaiden yksinoikeutta, vaan monelle aikuiselle on mahdollista tehdä oman symbolisen mielikuvituksensa avulla itseänsä itselle tutuksi. Tämä tuo levollisuutta elämämme, ja tulemme entistä tietoisemmaksi meille tärkeimmistä elämän päämääristä.

Symbolisessa mielikuvituksessani olemalla läsnä itselleni, avasin ja tein tietoiseksi identiteettini aineksia. Ja nyt tiedän kokemustilani muodostuvat kulttuurisissa suhteissani, uusien kokemusteni kautta,  ja niitä muodostuu jatkuvasti lisää.   Näkyväksi karttaani voin tehdä symbolisen mielikuvitukseni avulla. Identiteettini muuttuu joka päivä. Tämä luomani identiteetti määrittelee paitsi voimavarani, sopeutumiseni myös vapausasteeni kussakin tilanteessa.  Mitä enemmän olen luonut itselleni tiedostavasti kokemustiloja, sitä suuremmaksi muodostuu vapausasteeni.  En jää satunnaisten, oppimieni osieni, kokemustilojeni, vangiksi.

Näitä mielenosia kartoitetaan juuri ESI:ssä eli hallitsevan tilan tunnistuksessa. Se hyödyntää ihmisen omaa symbolista mielikuvitusta mielen osien kartoittamisessa.   Se auttaa sinua tulemaan tietoiseksi millaisen identiteetinä kulttuuri sinussa ilmenee. Mielemme osista eli kokemustiloista, on mahdollista tehdä Jan Skyn kehittämällä menetelmällä kartta, suhteuttamalla minää johonkin tavoitteeseen. Kokemustilojesi kartta on ympäröivän kulttuurisi sinussa yksilöitynyt muoto, joka ohjaa käyttäytymistäsi.  Tietoisuustaitoja on se, että otamme erilaiset tilamme ja mielikuvituksemme ohjaukseemme. Ei ole yhdentekevää millaisiin suuntiin härkämme – mielikuvituksemme – ohjaantuu, vaan meidän on kesytettävä härkämme.

Liah Goldsteinin mukaan ihmisen identiteetti muodostaa oman kognitiivisen karttansa suureen kulttuurisen kartan osana.  Kartassa olevien erilaisten kokemustilojesi tuottamia uskomuksia ja näkemyksiä ei voi rankeerata objektiivisesti, mikä niistä olisi eniten oikeassa.  Kokemustilojen näkökulmasta katsottuna se merkitsee, että joudut moninaisissa elämäntilanteissa vaihtamaan hallitsevaa kokemustilaasi.  Kuinka toimit parhaiten ja moraalisesti oikeimmin kussakin tilanteessa ja elämänvaiheessa muuttuu iän mukana. Symbolisen mielikuvituksesi avulla opit  integroimaan, yhdistämään, erilaisia kokemustilojasi.  Tunnet itsesi ristiriidattomammaksi ja  yhä kokonaisemmaksi. Kun tietoisuustaitosi kehittyvät, kykenet tekemään kokemustilasi valinnan yhä tietoisemmin.  Tilanne ei tee meistä varasta eikä mopo karkaa käsistä. Parhaassa tapauksessa menneisyyden haamuistasi on tullut ystäviäsi (joskus terapeutin avun kanssa…).

Liah Goldstein kirjoittaa:  Identiteetti on symbolinen itsemääritelmä, suhteissa muodostunuut minuus.  Se on mielikuva itsestä kulttuurisena oliona ja synytyy osallisuudesta tiettyyn mikro-osaan kulttuurista maailmankaikkeutta.  Se voi sisältää myös uskonnollisia elementtejä, vaikkapa paratiisin ja helvetin, Jumalan ja enkelit. Se, että ne ovat symbolisen mielikuvituksemme tuotteita, ei tee niistä yhtään vähemmän tosia kuin vaikkapa tämä tietokone tässä.  Ne edustavat vain perusolemukseltaan erilaista olemisen kerrosta **) kuin tietokone. Ne ovat osa kulttuurista todellisuuttamme.

++++

*) Liah Greenfeldin mukaan symbolinen mielikuvitus eroaa nk. aistillisten kokemusten tuottamasta mielikuvituksesta.  Symbolinen mielikuvitus ei ole redusoitavissa aivojen toimintalakeihin. Tämä siksi, että ne ovat riippuvaisia aikaisemmista  historiallisista symbolien prosesseista. Me annamme asioille ja esineille erilaisia merkityksiä, ja merkitykset muuttuvat kulttuurissamme historian kulussa.  Symbolinen mielikuvitus erottaa meidät eläimistä.  Sillä Greenfeldin mukaan  1) luomme identieettimme  2) saa meidät toimimaan ja tahtomaan asioita 3) löydämme sitä käyttäen itsemme tiedostavan ajattelun (jolla hän näyttää tarkoittavan juuri näitä metakognitiivisia taitoja – ajattelemme “ajatuksiamme”).    Greenfeldin mukaan kaikilla ihmisillä on symbolista mielikuvitusta, mutta kaikki eivät löydä tätä todellista ajattelevaa minuutta, joka kykenee ottamaan oman symbolisen mielikuvituksensa tarkkailunsa kohteeksi.  (Tietosuustaidoissa kehitetään näitä kaikkia kolmea: ) luomme aktiivisesti omaa identiteettiämme. 2) kykenemme paremmin ohjaamaan tahtoamme ja toimintaamme.  3)  Löydämme metakognitiiviset taitomme. ) Liam Greenfeldin mukaan läheskään kaikki ihmiset eivät ole ajattelevia minuuksia. Tämä siksi, että heissä tapahtuu vain symbolista mielikuvitusta, mutta he eivät löydä tätä ajattelevaa minuutta, joka kykenisi aktiivisesti luomaan omaa identiteettiänsä ja ohjaamaan tietoisesti tahtoansa ja toimintaansa.  Mitä paremmin osaamme ohjata symbolista mielikuvitustamme, sitä paremmin otamme sisäiset voimavaramme käyttöön oman identiteettimme rakentamiseen ja sitä vapaammaksi tulee tahtomme ja toimintamme.

**) Greenfeldin kolme metafyysistä peruselementtiä ovat 1) fysikaalinen taso 2) orgaaninen taso ja 3) kulttuurinen taso.   Ne eivät ole redusoitavissa toinen toisiinsa, vaan ne ovat olemisen emergenttejä kerroksia.  Symbolinen mielikuvitus on kulttuurisen tason toiminto, ja sen kautta kulttuuri kehittyy.  Ihmismieli on Greenfeldin mukaan kulttuuri aivoissa.  Kulttuuri muuttuu meissä symbolisen mielikuvituksen kautta ja sillä puolestaan voi olla vaikutuksensa kollektiivisen yhteiseen kulttuuriimme.

Tietoisuustaidot facebookissa.