Apinamielen jekku

Tietoinen läsnäolo rohkaisee luovuuteen sitä kautta, että ihmisen huomio on prosessissa eikä päämäärässä. – Ellen Langer, Mindfulness

Sosiaalipsykologian professori Langer kirjoittaa:” Uusien kategorioiden luominen, kuten tässä kirjassani kirjoittaessa tapahtuu, on tietoisesti läsnäolevaa toimintaa. Mielettömyyttä (mindlessness) on se kun luotamme liian jäykästi aikaisemmin luomiimme kategorioihin ja erotteluihin, (maskuliininen / feminiininen, vanha / nuori, menestys / epäonnistumiseen). Kun erot syntyvät, ne alkavat elämään omaa elämäänsä.” (Langer, Ellen J. (2014-10-14). Mindfulness, 25th anniversary edition (A Merloyd Lawrence Book) (p. 13). Da Capo Press. Kindle Edition. )

Tietoiseen läsnäoloon voi päästä kahta kautta, tyhjentämällä mielen tai täyttämällä sen  yhä suuremmalla määrällä luokitteluja ja käsittellisiä erotteluja.  Loppu tulos on sama, ei ole enää mitään kategorioita, on vain puhdas läsnäolo.

Tämä luova läsnäolo toteutuu paitsi taiteessa myös syvällisessä oppimisprosesseissa.  Psykologi ja hypnoterapeutti Satu Heinonen kirjoittaa hypnoterapeutin ammatillisesta kehittymisestä (kirjasta Integratiivinen hypnoterapia) :

Hypnoterapeutilla voi erottua myös vaiheita kuten vaikka kuvataitelijalla impressionistisia, kubistista jne. vaihetta. Kun mestaruusvaihe on saavutettu, alkaa tuntua, että ei ole enää mitään, ei ole mitään koulukuntaa. Ajattelee, että on ”unohtanut” kaiken, ei ole enää hyvä missään, ei voi sanoa itseään enää miksikään. Ja ihmeellistä on se, että asiakkailta alkaa saada parempaa palautetta kuin aiemmin.

Heinosen kuvaus mestaruudesta kuvaa hienosti sitä, kuinka kokemuksellisen oppimisen ja erilaisten viitekehysten  ja luokittelujen sisäistämisen kautta, ihminen voi kasvaa kokonaisvaltaiseen viisauteen. Hänelle avautuu dialoginen todellisuus, jossa ollaan avoimena läsnäolevasti maailmankaikkeuden kaikille äänille.

On mieletöntä (mindlessness) takertua aina vain samanlaisiin viitekehyksiin ja niiden käsitejärjestelmiin. Tätä meille valitettavasti on kouluissa opetettu luovan ajattelun kustannuksella. On hyväksyvää läsnäoloa löytää aloittelijan mielellä maailmasta aina vain uusia käsitteitä, tapoja ja erotteluja, joiden avulla maailmaa näkee kirkkaammin.

Apinamielen jekku on siinä, että kun osaamme kesyttää apinamme, voi sekin kuljettaa meidät puhtaaseen läsnäoloon ja tiedolliseen nöyryyteen.  Meidän on vain kesytettävä apinamme draamaälyn välineeksi, erilaisten näkökulmien leikkiin.

Kysymys tietoisessa läsnäolossa on aloittelijan asenteesta – siitä samasta joka on taiteilijalla. Avaamme tietoisuutemme mahdollisimman monille käsitteellisille maailmoille ja maailma on yhä enemmän  läsnä olevasti meidän.  Ilman käsitteitä ei olisi buddhalaista filosofiaa, ei kristinuskoa, ei psykoanalyysia, ei ratkaisukeskeistä ajattelua, ei mitään.  Käsitteet eivät ole turhakkeita, vaan ne voivat olla syvällisen oivalluksen tikapuita.

Varmuuden näennäiseen maailmaan meidät hukuttanut nykyinen elämäntapamme on opettanut meitä käsitteisiinteisiin takertumiseen eli “kognitiiviseen jäykkyyteen”.  Yksipuolistavat todellisuuskuvat jäädyttävät mielemme. Jotta kasvamme ihmisenä, on meidän avattava sielumme läsnäolevasti maailmankaikkeuden moninaisille äänille.

WP_20150213_002[1].

Ellen Langerin sanoin, mielettömästi (mindlessly) tuotettu taide on jossain mielessä kuollutta.   Kun olet läsnä tehdessäsi taideteostasi, riippumatta lahjoistasi, tulos on aina jollakin lailla myönteinen.

Sama on elämän suhteen.  Kun elät elämääsi takertuen varmuuteen ja kognitiivisesti jäykkiin käsitteisiin, elät jossain mielessä kuoleena.  Kun uskallat avata sisimpäsi maailmankaikkeuden kaikille äänille, puhallat hengen itseesi.

Hammaslääkärinä läsnäolo merkitsee minulle sitä, että minulle hoitohuone on näyttämö, jossa näytellään potilasta parantavia näytelmiä.  Lääketiede tarjoaa minulle tärkeimmät työkalut, mutta sillä, että olen läsnä potilalleni ja hänen erilaiselle maailmankuvalleen, parannan itseäni ja potilasta kokonaisvaltaisesti. Läsnäolo edistää molempien osapuolien hyvinvointia.

Minulla meni kolmekymmentä vuotta siihen, että opin nauttimaan kliinisestä työstäni.  Tämä tapahtui tietoisuustaitojeni lisääntymisen kautta.  Riisuin prosessissani stereotyyppisen hammaslääkäriroolini ja aloin oleman yhä enemmän aito itseni. Löysin itseni monet puolet.

Nyt tiedän, minussa on loppumaton määrä erilaisia mahdollisia rooleja.  Elämä on teatteria!

Tietoisuustaidot facebookissa.

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

w

Connecting to %s