Ajatus siitä, että elämä on tarina tai runo, ei ole uutta – ei edes täällä kainuulaisen auringon alla. Elämän voi ajatella olevan myös monta muuta asiaa. Me kudomme kehdosta hautahan, me puramme, kudomme jälleen… mutta ketkä me, kudomme?  Leinon mukaan kirjavan kankaan lisäksi voimme olla orkesterimme soittama kaunis sinfonia.

Tai olenko sittenkin sisäisten tilojeni näytelmä? Sisäinen perheeni? Ehkä en olekaan minä, vaan minä olen sittenkin me? Olenko sisäiset erilaiset osani  ja niiden ohjaajan innoittama spontaani näytelmä? Minua on moneksi.

Minätilamme syntyvät ristiriidoistamme

Jokainen meistä tuntee itsensä joskus ristiriitaiseksi ja hämmentyneeksi. Ajatelkaamme vaikkapa tilannetta, jossa Leenan tekee kamalasti mieli ulkomaille, mutta hän tietää, että tällöin joutuu luopumaan unelmoimastaan keittiöremontista. Leena joutuu tällöin tekemään valinnan, kumman ”minätilan” mukaan hän toimii. Ehkä sen, joka haluaa ulkomaille vai sen joka haluaa mielummin tehdä keittiöremontin. Silloin kun meillä on ristiriitainen olo, eri minätilat pitävät ”kokoustaan”.

Lapsi osaa leikkiä. Hänelle ei ole vieras ajatus, että hän on välillä äiti, välillä naapurin räksyttävä koira, joskus prinsessa ja toisinaan hirviö. Monella lapsella onkin mielikuvitusystäviä ja hän saattaa luontevasti olla minuudeltaan me-muotoinen minä, mutta me aikuiset opetamme hänet puhumaan minuudestaan yksikössä. Lapset ovat aina hypnoosissa, näin minulle joku aikoinaan opetti. Minätilojemme Sisäinen teatteri merkitsee oikeastaan sitä, että uskallamme antaa jälleen mielikuvituksellemme tilaa. Meissä jokaisessa on sisällämme leikkivä lapsi ja monia muita osia.

Kokemukseni mukaan hyvin monet ihmiset kykenevät hyvinkin nopeasti luomaan itsestään minätiloja, osia.  Toki joskus voi olla, että voimakkaat rationaaliset puolemme estävät niiden ilmaantumisen. Väitän, että mielikuvitus on tänä päivänä aliarvostettu ihmisen voimavara.

Rakkaalla lapsella on monta nimeä

Minätilojemme terapia on oikeastaan perheterapiaa, jota sovelletaan yhden henkilön ”sisäiseen perheeseen”. Minätilojen  terapiasta on monta muunnelmaa ja jo 1800-luvulla on tutkijoita, jotka ovat ajatelleet ihmisen muodostuvan monesta osasta. Mielen pirstoutuneisuutta osiksi ovat käyttäneet hyväkseen terapiassaan mm. Carl Jung (arkkityypit, kompleksit, aktiivinen mielikuvitus), John Rowan (osapersoonat), Roberto Assagioli psykosynteesissään (teatterimetafora), Sidra ja Peter Hall Voice Dialogissansa sekä Watkinsinit Minätilojen terapiassaan. Myös amerikkalainen Richard C. Schwartz on kehittänyt oman menetelmänsä (Internal Family Systems Thearpy). Australialainen Jan Sky on kehittänyt omaa työkaluansa, HTT hallitsevan tilan tunnistaminen, minätilojen terapiasta. Itse olen rakentanut ja soveltanut terapeuttisen kirjoittamisen välinettä, Sisäistä teatteria.

Sisäisen perheen harmonia hukassa

Ongelmia syntyy sisäisessä perheessämme silloin, kun tilamme ovat polarisoituneena. Käytännössä polarisaatio ilmenee ristiriitaisena toimintana. Yhtenä hetkenä ollaan ”yhdellä päällä” ja toisena ”toisella”.

Joku ristiriitainen osamme saattaa meidät joskus jopa tilanteeseen, jota jälkeenpäin kadumme. Haastavia tiloja nousee elämässämme silloin, kun osamme kommunikoivat huonosti. Kaikki tilamme eivät tällöin tue päämääriämme, vaan sisällämme voi olla tavoitteitamme sabototoivia tiloja. Toimimme rikkinäisinä ihmisinä.

Voimme leikkiä ajatuksella, että meidän sisäinen perheemme jäsenet ovat samassa veneessä. Muutama tila alkaa roikkumaan laidan yli toiselle puolelle venettä, jolloin pari toista perheenjäsentä joutuu menemään vastapuolelle, jotta vene pysyisi tasapainossa. Tapahtuu pirstoutumista – tilojemme polarisoitumista. Jotta vene saadaan kulkemaan tasapainoisesti, täytyy kaikkien mielentilojen yhteisestä sopimuksesta siirtyä uuteen miellyttävämpään asentoon, lähemmäksi toisiaan, jolloin veneemme kulkee tasapainoisesti eikä varmasti kaadu. Polarisaation sijaan tilamme muodostavat tällöin harmonisen kokonaisuuden.

Minätilojen terapia on myös integratiivista terapiaa ja valmennusta. Voit integroida menetelmään omaa terapeuttista osaamistasi ja kokemustasi. Voit yhdistää siihen menetelmiä vaikkapa NLP:stä, rattkaisukeskeisestä terapiasta, hypnoterapiasta ja kirjallisuusterapiasta. Voit antaa yksittäisille tiloille ”yksilöterapiaa” ja sisäiselle perheelle perheterapiaa. Voit käyttää tiloja myös työnohjauksellisena välineenä.

Huumori ja leikillisyys kuuluvat minätilojen terapiaan

Minätiloihin tutustuminen on eräs tapa lisätä itsetuntemusta. Se on tietoisuustaitojen harjoittamista: itsehoivaa, itseohjautuvuuden lisäämistä ja oman luovuuden avaamista. Se on leikillisesti tapahtuvaa vakavamielistä itseensä tutustumista. Kun henkilö oppii tuntemaan oman sisäisen perheensä, ja hän löytää itsestään aikuisia vahvoja osia, voi terapeuttista työskentelyä jatkaa itsekseen esimerkiksi kirjoittaen ja piirtäen. Minätilat antavat ihmiselle välineitä oman itsensä ohjaukseen.  Kirjoittaen tapahtuva terapeuttinen prosessi muistuttaakin kovasti Carl Jungin aktiivista mielikuvitusta ( vrt. Punainen Kirja).

Menetelmä soveltuu sellaisenaan ihmisille, joilla ei ole vakavia mielenterveysongelmia.  Mikäli ihmiselle ei ole kehittynyt vakaata ydinminuutta, menetelmää tulisi harjoittaa terapeutin kanssa yhdessä.  Kun tietoisuuteen on synytynyt turvallisia, aikuisia, hyvän realiteettitajun omaavia tiloja, on mahdollista jatkaa prosessia itseohjautuvasti.

Myös fyysinen terveytemme on riippuvainen tilojemme harmoniasta. Joku hankala tilamme saattaa ylläpitää meissä paheita, mässäilyä, tupakointia, kaljottelua jne. Vain itsensä tunteva ihminen voi toteuttaa aidosti oman elämänsä päämääriä. Ristiriitaisuutemme sumentaa aidon tahtomme. Meillä jokaisella on tavallisesti pieniä ja suurempia unelmia ja visioita elämästämämme sekä yhteisömme tulevaisuudesta. Joskus visiomme saavuttamista estää tai ainakin hidastaa erilaiset ”sisäiset sabotoijamme”.

Sisäiseen perheeseesi tutustumalla, saatat löytää itsestäsi ulottuvuuksia. Kun minätilasi ovat harmoniassa, on helpompi keskittää voimat päämääriin. Jokainen ihminen on pohjimmiltaan luova ainutkertainen oma näytelmänsä. Olemme sekä näytelmämme ohjaaja että ohjattavamme. Näytelmän ohjaajana ihmisen on vain uskallettava nostaa ylös esirippu, kurkattava näyttämölle ja joskus takahuoneeseekin. Taitava ohjaaja kykenee vaikeistakin asioista ohjaamaan kauniin improvisoidun näytelmän. Ohjaajan on joskus viisasta houkutella esille rohkeiden, dominoivien osien lisäksi minätiloja, jotka ujoina istuvat piilossa takahuoneessa. Me olemme jotakin paljon enemmän kuin tiedämme.

Jan Sky ja HTT – Hallitsevan tilan tunnistaminen

Australialainen Jan Sky on kehittänyt oman yksinkertaisen menetelmnsä minätilojen tunnistamiseen (HTT® eli ESI®).  ESI on tapa tehdä mielitajukartta omista mielenosista. Jan Skyn (www.execstateid.com.au/) kirjoittama kirja”The Many Parts of You”julkaistiin suomenkielisenä vuonna 2012  nimellä “Minän monet puolet”.

Jokaisessa meissä on myös ei-toivottuja minätiloja, mutta tunnistamalla ne, meidän ei tarvitse jäädä niiden vangeiksi, vaan voimme vapauttaa itsemme niiden hallinasta. Yllättäen voimme löytää itsestämme, luovia, päämäärätietoisia, uusia, vuorovaikutustaitoisia puolia.

Ajattelen oman minätilojen tuntemuksen edustavan emotionaalista älykkyyttä ja erästä tietoisuustaitojen harjoittamistapaa. Perustan oman Toivovalmennukseni minätilojen terapiaan.  Siihen on helppo yhdistää erilaisia terapeuttisia kirjoitus-, mielikuva- ja tietoisen läsnäolon harjoituksia.

Emotionaalinen älykkyys voi lisääntyä perheessä ja työyhteisössä esimerkiksi sen kautta, että yhteisön jäsenet tunnistavat omat tilansa, eivätkä heidän yksittäiset osansa mellastele terrorisoimassa toinen toisiansa. Sen sijaan heidän tilansa ovat virittäytyneet sopusointuisesti yhteiseen päämäärään.